sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Lapsen kanssa kaksin

Ehei, vielä ei Ananas ole siirtynyt sinkkumarkkinoille! Olen vasta maistelemassa sitä, miltä yksinasuminen tuntuisi. Toisin sanoen olen kolme viikkoa työleskenä, kun mies on komennuksella Saksassa.

Kolme viikkoa, joista kaksi jo takanapäin, on ollut oiva hetki rauhoittua ja tutkia omia tunteita. Tosin tässä blogissahan me emme liikaa tunneasioissa rämmi vaan tällä kertaa haluan nostaa esille ihan muut jutut: Nimittäin keksimämme puuhat tyttären kanssa! Ollessamme kahden, olemme vaihteeksi taas lähentyneet valtavasti tyttäreni kanssa. Meillä on ollut jopa oikein mukavaa tässä uudelleenkoittaneessa kahdenolossa. Alle olenkin listannut niin ilmaisia kuin maksullisiakin puuhia, joihin olemme ryhtyneet: 

Linnanmäki:
Ehdottomasti kallein oli kesällä unohtuneen huvipuistoretken toteuttaminen Linnanmäen viimeisinä aukiolopäivinä. Kimmokkeena lintsireissulle olivat ikävät uutiset, joiden mukaan huvipuistolaite Vekkula olisi saanut purkutuomion. Tyttäreni ei ollut vielä koskaan käynyt rannekkeen kanssa Linnanmäellä, joten Vekkulaan oli meidän päästävä niin kauan, kuin se oli mahdollista! Siispä haimme rannekkeet paria euroa halvemmalla Prisman asiakaspalvelupisteestä ja suuntasimme kohti Helsinkiä. Minulla on salainen luottopaikka, jossa saimme parkkeerata hyvin edullisesti ja arkipäivänä Linnanmäkikin avautui vasta neljältä, joten ehdimme nauttia laitteista koko rahan edestä. Sää oli mainio, mutta lintsillä ei ollut porukkaa paljon yhtään! Suosittelen lämpimästi syysarki-iltaa lintsivierailulle: vuoristorataa lukuunottamatta pääsimme kaikkiin laitteisiin saman tien. Syksyn valokarnevaali on upeaa katsottavaa jo itsessään ja sitähän pääsee ihailemaan paikan päälle aivan ilmaiseksi. 

Hinta: 72€ (S-etukortilla), hattara + pehmis 8,80€



Levysoitin:
Ostamani levysoitin on ollut hauskaa viihdettä meille molemmille. Iltaisin tyttö on saanut valikoida isäni levyistä meille kuunneltavaa. Olemme molemmat yhtä tietämättömiä bändeistä, joita isäni tykkäsi kuunnella, mutta kivoja musiikkilöytöjä on tullut tehtyä! Opetin työtölle, miten vinyylilevyjä tulee kohdella, miten pölyt pyyhitään levyn pinnalta ja miten levysoitin toimii. 

Hinta: Olemassa olevista tavaroista nauttiminen on ilmaista!


Lautapelit:
En ole vuosiin pelannut lautapelejä, suosin yleisesti ottaen videopelejä, mutta nyt on lautapelikärpänen päässyt puremaan. Kävin vinkkauksessa, jossa kerrottiin nykyaikaisista lautapeleistä, paremmin sanottuna perhepeleistä. Sain monta kivaa suositusta ja erittäin onnekkaasti löysin suurimman osan haluamistani peleistä kirjastosta! Pääsimme siis aivan ilmaiseksi kokeilemaan erilaisia lautapelejä. Suosikkimme tähän mennessä ovat olleet: Love letter ja Carcassone Etelänmeri. Haemme pian lisää erilaisia pelejä kokeiluun, mutta kivaksi osoittautuneen Love letterin ostin jo omaksikin. Näiden lisäksi askartelimme itse oman muistipelin englannin sanoista ja numeroista. Muistipelin kanssa on kiva treenata englantia, joka kakkosluokkalaisilla on alkanut tänä syksynä. 

Hinta: Love letter 14€, muut pelit ilmaiseksi kirjastosta


PokemonGO:
PokemoniaGO:ta on kerrassaan kiva pelata yhdessä. Meillä on tytön kanssa yhteinen tili, johon voimme kirjautua omilta puhelimiltamme. Näin saamme tehokkaammin kerättyä pokemoneja ja tavaroita, kun teemme yhteistyötä. Tyttö hoitaa pokemonien nappaamisen ja minä kerään hänelle tavaraa työpaikkani välittömässä läheisyydessä olevilta pokestopeilta. Reissussa pysähdymme välillä pelaamaan ja kävelylenkeillekin lapsonen lähtee paljon mieluummin pelin kanssa kuin ilman. 

Hinta: PokemonGO:n lataus 0€


Haravointi ja kotityöt:
En ole asettanut lapselle varsinaisesti omaa vastuualuetta siivouksen suhteen, mutta edellytän, että hän auttaa minua aina pyydettäessä kotitöiden kanssa. Tyttö osaa lajitella pyykit pesua varten, tyhjentää ja täyttää tiskikonetta ja laittaa pyykit kuivamaan. Kahdestaan ollessamme tyttö saa auttaa myös kevyempien kauppakassien kantamisessa autosta kotiin ja osallistua muutenkin kotitöihin enemmän. On ihan mukavaa hoitaa kotia yhdessä. Syyslomalla kävimme vaarin luona ja siellä haravoimme pihaa - tyttö on ollut aina hyvin innokas haravoija. Pohjoisessa omenia oli tullut varsin iso sato ja omenapuiden aluset olivat täynnä pudonneita lehtiä ja omenia. Sekä haravointi että omenien nokkiminen maasta olisivat olleet mahdoton urakka, joten ratkaisimme ongelman lapioimalla sekä lehdet että omenat lumilapiollla kottikärryihin! Enpä ole koskaan lapiolla lapannut omenia. Tietenkin keräsimme ämpärillisen ilmaisia omenia kotiintuomisiksi. 

Hinta: haravointi +25€/nuppi vaivanpalkkaa vaarilta :)


Electronic pocket pets: Puppy
Retroilu:
Olemme käyneet kiertelemässä kirpputoreja ja muutenkin puhuneet paljon esim. minun lapsuudestani. Tyttö oli hyvin kiinnostunut, kun kerroin hänelle, millaisia virtuaalilemmikit olivat ennen älykännyköitä. Tyttö pelaa omalla kännykällään monia vastaavia eläintenhoitopelejä, mutta mukana kannettava erillinen pelilaite oli hänestä kiinnostava. Omaakin nostalgianälkääni rauhoittaakseni päädyinkin selailemaan ebaysta virtuaalilemmikkejä. Tälläkään kertaa ebay ei pettänyt, mutta hyvä tavaton, miten ovat vanhat virtuaalilemmikit nyt hinnoissaan! Ihan huoletta saa varautua maksamaan lapsuudesta tutusta lemmikistä 30-50€/kpl! Lisäksi postikulut saattavat lähes tuplata hinnan. 

Ostin kaksi virtuaalilemmikkiä, jotka minulla on ollut lapsena itselläni. Toinen niistä jo saapuikin. Tytön kommentti: "Onko tän näyttö näin pieni?!"

Hinta: 2 x 30€ + uudet patterit.

perjantai 20. lokakuuta 2017

Miinuslukuja, minuuslukuja

Nyt tulee hieman synkempää luettavaa. Pahoittelen, mutta tämä ei ole ehkä sopivaa luettavaa aivan pienimmille säästäjille. Tämän blogipostauksen sisältö saattaa hyvinkin järkyttää herkimpiä.

Plussaluvut taloudessani olivat jokseenkin hyvällä mallilla, etten sanoisi kondiksessa, mutta miinusluvuista ei valitettavasti voi sanoa aivan samaa. Olen kartellut aiheesta kirjoittamista, mutta totuutta on joskus katsottava silmästä silmään. Talouteeni on ilmestynyt uusi menolaji: luottokorttilasku. Ja jostakin täysin käsittämättömästä syystä tuo luottokorttilasku on ollut jo noin kahden kuukauden ajan suuruusluokkaa 250€, vaikken suinkaan ole ostanut mitään suunnitelmiini kuuluvia isompia ostoksia, kuten matkoja. Ehei, nämä ostokset ovat tulleet pikkuhiljaa kuukauden aikana, osittain myös isompina könttinä verkkokauppatilausten muodossa! Samanlainen lasku on jo muodostunut myös tästä lokakuusta.

Pyhimyksetkin sortuvat siis joskus.

Aiemmassa elämässäni minulla on ennenkin ollut jaksoja, jolloin mielialani on ollut alavireinen tai elämässäni on ollut vaikeasti tiedostettavia ongelmakohtia. Toiset ratkeavat pulloon, mutta minulle ei alkoholi maistu - minä ratkean tavaran osteluun. Täysin holtittomasta ostelusta en tosin suostu puhumaan, sillä suurin tyydytys tästä lohtutoimintamallista tulee nimen omaan tarjousten ja diilien etsimisestä. Hyvä mieli tulee, kun saa jotakin erityisen mieluista parhaaseen mahdolliseen hintaan. Tavaran kanssa toimin kuten asuntojenkin: valitsen tarjolla olevista malleista kaikkein mieluisimman ja pyrin tekemään suurimman voiton jo ostaessani tuotteen alle markkinahinnan. Tuhlaillessanikin pyrin ostamaan seuraavien periaatteiden mukaisesti:


  1. Osta vain tarpeeseen/käyttöön
  2. Valitse tarjolla olevista malleista paras, jotta myöhemmin ei tarvitse vaihtaa parempaan
  3. Iloitse ostamistasi tavaroista myös oston jälkeen
Ohje numero kolmonen on erityisen tärkeä ja sen olen huomannut myös hillitsevän ostohimoa pidemmän päälle. Jos on tullut tuhlattua niin sitä ei pidä hävetä. Hutiostoksia ei pidä tehdä alun alkeankaan niin, että niitä pitäisi piilotella jonnekin komeron pohjalle. Se mikä on ostettu on ostettu harkiten ja siitä pitää pelkästään iloita. Kun ostoksen tekee järkevin perustein, sitä pääsee käyttämään ja se tuo iloa elämään (käänteinen KonMaritus!).

Tämän postauksen idea on paitsi kohdata tuhlailuni silmästä silmään, myös muistuttaa minulle, millaisia hankintoja taloomme on muuttanut. Kokoelmakuvat voin palata myös myöhemmin, kun haluan muistaa hankintojeni uutuudenviehätyksen. 


Tässä on tuoreimpia ostoksiani. Syyslomalla suuntasimme tyttären kanssa kohti pohjoista ja siellä kävimme hurvittelemassa mm. HalpaHallissa. Ja siellähän oli niin halpaa, että poistuin kaupasta 280€ köyhempänä! Kuvassa ei tosin ole aivan kaikkia ostoksiani, eivätkä kaikki nämä ole HalpaHallista. Ostin paljon edullisia alusvaatteita lapselle, meille molemmille Kuoman talvikengät (kuvassa kauan etsimäni Kuoman Tulilintu-talvikengät 66€, mutta pakko oli ostaa, kun loppuunmyydystä mallista oli pari paria jäljellä ja toiset juuri minun kokoani). 
Näiden lisäksi ostin mm. autoon uudet pyyhkimensulat. Pikku Myy-pyyhe (15€) on kummitytölle joululahjaksi ja myös pelit menevät joululahjoiksi. 
Astiat ja kodintekstiilit ovat heikkouteni: en tiedä yhtään, mitä tekisin 7€:n Angry Birds Stella ja Luca-posliinirasialla, mutta pakko oli napata mukaan, kun olin sitä silmäillyt jo 1-2 vuoden ajan ja se oli nyt poistossa. Suuren muumipurkin sain vaarilta lahjaksi, joten se ei varsinaisesti verottanut minun kukkaroani vaikka olikin poistamyynnissä HH:ssa. 
Tyttärelle olen silloin tällöin ostanut Littlest Pet Shop-hahmoja, joita hänellä ei ole koskaan ollut montaa. Kirpparilta olen löytänyt niitä 3€/kpl ja kaupasta 3,95-4,50€/kpl uutena. 
Omaksi puuhakseni ostin alennusmyynnistä kaksi kerää iloisen väristä lankaa (Novita Riemu, 2€/kpl) ja puikot. Neulominen rauhoittaa kyllä mieltä mukavasti.


Jokin aika sitten päätin täydentää sarjakuvakokoelmaani kaikilla niillä nimekkeillä, jotka on muutaman vuoden aikana jäänyt ostamatta. Satsi maksoi 180€, mutta pidän sitä ihan hyvänä hintana, kun suurin osa nimekkeistä oli reilussa alessa ja en ole moneen vuoteen tilannut isompaa erää luoettavaa. Esimerkiksi I am a Hero -sarjaa luin netistä jo kauan ennen kuin se käännettiin englanniksi ja silloin lupasin itselleni, että jos sarjaa koskaan alettaisiin kääntää, ostaisin fyysisen kopion korvauksena piratoinnistani. 

Hal Duncanin Pako helvitästä oli nimeke, jota olin jo vuosia etsinyt kirppareilta ja viimein se osui kohdalle 2,40€:n hintaan. Myös Hugo-pelit löysin kirpputorilta edullisesti. Spinnerit taas ovat tyttärelle - villitys alkanee viimein saavuttaa huippunsa/loppunsa, kun spinnereitä saa nyt kaupoista euron kappalehintaan. Prätkähiiret-sarjakuva taisi maksaa divarissa hulpeat 0,50€. Kuvasta unohtui isohko kasa Walkig Dead-sarjakuvia, jotka niin ikään pelastin divarista, vitosen kappale.

Sylvanian Families -sarjaa en enää kerää, mutta kun kiva setti osui kohdalle 7€:n kohtuullisella poistohinnalla, nappasin senkin mukaan. Unohtui tämä paketti tuosta aiemmasta kuvasta niin siksi se on vähän epäloogisesti nyt tässä kirjojen ja pelien kanssa.


Tom of Finland -musikaali oli ehdottomasti yksi parhaista kokemuksistani tältä vuodelta. Olisin jo aiemmin halunnut tukea Tomppaa ostamalla Finlaysonin mallistoa, mutta niiden hinta on ollut yksinkertaisesti liikaa minun budjetilleni. Odottaminen kuitenkin palkittiin, sillä Finlaysonilla oli juuri valtava ale, josta sain ostettua tekstiilejä muhevalla alennusprosentilla! Kake ja Blue Squad -lakanoiden normaalihinta oli noin 80€/kpl, mutta ostin ne itse 30€:n hintaan. Tyynyliinat normaalisti 22€, nyt 7€/kpl - koristetyynyliinat samaa luokkaa. 88€ yhteensä taisi tämä setti kustantaa. 
En ole aivan varma, milloin ja missä uskallan näitä lakanoita käyttää: viimeistään, jos jään sinkuksi, aion nukkua yöni Tompan iloisten miesten kanssa. Koristetyynynpäälliset tosin ovat jo käytössä. 



Arabian syysastiasto oli minulle suorastaan pakko(mielle)ostos. Hieman tavallisesta poiketen "Alkuperää kunnioittaen"-sarjan kuvitukset ovat hyvin surullisia ja synkkämielisiä. Ja juuri siltähän minustakin on tuntunut. Teepannulla voi hauduttaa oikeaa teetä ja sitä olen juonutkin nyt kannukaupalla. Irtoteepussit piilotin isohkoksi kasvaneeseen posliinirasiakokoelmaani. Rakastan näitä asioita: mustavalkoinen yhdistettynä hituseen keltaista on kuin suoraan omasta mielenmaisemastani. 

Ananas-täti kiittää ja kuittaa. 

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Plussalukujen kokoaminen

Päänsisäisten asioiden lisäksi voisin alkaa hiljalleen koota muutakin talouttani kokoon. Työt ovat pitäneet minut niin kiireisenä, etten ole juurikaan kiinnittänyt huomiota säästöihin tai talousasioihin. Hieman on tullut lipsahdettua taas lohtuostoksiin, mutta nopealla yleissilmäyksellä raha-asiat ovat kuitenkin edelleen hyvällä mallilla ja menossa oikeaan suuntaan.

Yritys: 
Yritykseni on tuottanut nyt: 1633€
Yrityksen kurssisaatavia tulossa: 320€
Yritykseni kulut: 3223€
Yritykseni irtain omaisuus: Läppäri, puhelin ja tabletti
Tappiota: 1270€
Yrityksellä käteistä: 670€

Periaatteessa yritykselleni hankitut laitteet ovat olleet minun palkkaani. Jos niiden hankintahinnan vähentää kuluista, oltaisiin jo reippaasti plussan puolella. 

Säästöt: 
Puskuri: 26430€
S-jäsenyydet: 1300€ + n. 150€ bonuksia

Säästöt ovat nyt aika jumissa. Säästöt eivät ole juuri kasvaneet, enkä ole toisaalta keksinyt niille mitään järkevää sijoituskohdettakaan. S-jäsenyyksistä ei mielestäni ole tullut vielä montaakaan korkoa S-tilille. Pitäisi ottaa selvää, milloin korko maksetaan vai maksetaanko niitä tänä vuonna ollenkaan. Sen sijaan ostoista on S-tilille kertynyt ihan kivasti pientä käyttörahaa, yleensä noin kymppi kuussa. 

Puskurissa köllöttelee isän vakuutuskorvaus ja se pitäisi jaksaa siirtää paremman puutteessa Bank of Norwegianin tilille. Isomman summan siirto jostain syystä hirvittää - pelkään, että näppäilen tilinumeron väärin ja raha meneekin väärälle tilille. Tässä olisi pieni ryhdistäytymisen paikka. 

Osakesalkku:
Osakesalkku on kasvanut viimeviikkoina ihan kivaa tahtia. Vastikään riemuitsin, kun 10000€ meni rikki, mutta ei kulunut kauaa, kun salkun arvo näytti jo 10500€. Itse en ole salkkuun siirtänyt pitkään aikaan rahaa, joten kyse on puhtaasti arvon noususta. Muutaman aivan pienen myynnin taisin tehdä pari kuukautta sitten, mutta sijoitin nekin rahat takaisin osakkeisiin Nordnetin kesätarjouksella (alle 200€ osakeostot Helsingin pörssistä euron välitysmaksulla). Tämän kuun loppupuolella Telia taitaa maksaa alle kympin verran osinkoa, mutta muuten jään kiinnostuneena seuraamaan, miten osinkokevät lähtee muodostumaan. 
Salkkuun olen sijoittanut noin 7500€ omaa rahaa, sisältäen myös välityspalkkiot. Salkku taisi täyttää kaksi vuotta tässä taannoin. 

Salkkuni 17.9.2017

Lisätuloja: 
Kirpparimyynti: 238€
Kurssisaatavia palkollisena: 540€ (tulossa)

Siivoillessa olen karsinyt ja myynyt tavaraa kirpparilla. Kirpparipöydän otto kahdeksi viikoksi ei ollut kauhean kannattava veto, mutta tuli sieltäkin 53€:n edestä voittoa. Lisäksi olen myynyt muutamia vähän kalliimpia keräilyesineitä, jotka ovat kasvattaneet pottia nopeasti. Nyt täytyy kyllä sanoa, että ihan heti en keksi ylimääräistä rojua enää tästä talosta. 

Osan kursseista teen sivutulokortilla, joten myös ihan oikeana palkkana on tulossa ylimääräistä rahaa. Nämä eivät ole yritykseni rahoja, joten en ihan varmasti vielä tiedä, mitä niillä teen. Säästönkö vai ostanko jotakin mukavaa? Saa nähdä, kurssit rullailevat vielä jonkin aikaa. 

Myönnetyt luotot:
100 000€:n asuntolainalupaus odottelee edelleen verkkopankissa. Tällekään en ole löytänyt järkevää sijoituskohdetta. Hieman sylettää tällä hetkellä asuntomarkkinoiden tila ja etenkin välittäjät. Tekisi mieli palkata itse välittäjä etsimään minulle sopivaa asuntoa - toisaalta osaisin sen työn tehdä ehkä itsekin ja säästäisin välityspalkkion heti kättelyssä. 

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Työterveyden ylistys

Olen käynyt nyt neljä kertaa työterveydessä ja tunnen saaneeni aivan erinomaisen upeaa apua.

Yleisesti ottaen olen aika analyyttinen ihminen ja olen aina osannut tutkia itse omia tuntemuksiani ja selvittää ajatukseni. Kun elämässä kuitenkin tulee vaihe, ettei tämä enää onnistukaan tai mielessä on ylitsepääsemättömän vaikeasti selvitettäviä solmuja, on ulkopuolisen avun hakeminen kannattavaa. Olen käynyt nyt kahdesti työterveyshoitajalla, kerran työterveyslääkärillä sekä kerran työpsykologilla ja olen kokenut, että koko ajan mennään parempaan päin.

Vaikka blogini yleensä keskittyykin talousasioihin, koen avun vastaanottamisen pelastaneen minut taloudelliselta katastrofilta, joka olisi saattanut seurata masentumista, työkyvyn menetystä tai parisuhteen päättymistä, puhumattakaan lapsen huoltajuuden menetyksestä. Ajattelin siksi lyhyesti kirjoittaa auki, millaisia erittäin kiinnostavia neuvoja, analyyseja ja ohjeita olen saanut mieltäni vaivanneisiin synkkyyskohtauksiin ja masennuksen sekä ilon välillä ailahtelevaan mielialaani.

Työterveyshoitaja: 
Kävimme varsin monipuolisesti läpi isoja tapahtumia elämäni viimevuosissa sekä elämääni kuuluvia henkilöitä. Suurin löytömme oli, että uupumukseni alku sijoittuu hyvin lähelle isäni vakuutusasian ratkeamista. Toisin sanoen, kun olen joutunut isän kuolemasta asti olemaan skarppina asioiden hoidon takia, onkin synkkyys iskenyt vasta, kun asiat ovat viimein ratkenneet. Tämän tajuaminen oli kiinnostavaa, sillä asioiden ratkeamisenhan luulisi olevan juurikin helpottavaa. Toisekseen hoitaja arveli minun olevan suorittaja-luonne, jonka on vaikea levätä ja olla tekemättä mitään - tämänkin allekirjoitan. Jo jonkin aikaa minulla on ollut tunne, että päivä on ollut turha ja hukkaan heitetty, jos ei edes jotakin isompaa projektia ole saanut tehtyä (vähintään siivonnut tai pessyt pyykkiä). Viikonlopuille kasaantuu suurimmat paineet saada tehtyä "asioita".

Työterveyslääkäri: 
Lääkärin kanssa puhuimme mielialani äkillisistä vaiheluista ja huolesta, jota se on herättänyt. Lääkärikin oli sitä mieltä, että isäni vakuutusasian ratkeaminen on isona tekijänä asiassa, kuten isäni kuolema ylipäätänsä. Lääkäriltä sain selvyyttä siihen, miksi väsymykseni kilpistyy niin herkästi juuri parisuhteeseeni eikä näy esimerkiksi töissä. Erityisesti tykkäsin vertauksesta, jossa lääkäri kuvaili "tankkini olevan nyt tyhjä" suurten ponnistusten jäljiltä ja sen takia en pysty rakentavasti käsittelemään parisuhdeasioita.

Työpsykologi: 
Psykologin kanssa lähdimme miettimään synkkyyskohtauksiani erittäin syvääluotaavasti. Psykologin avulla huomasin, etteivät ongelmat parisuhteessa johdu suinkaan yksin miehestäni tai edes minusta. Vahva reagointini pieniinkin epäonnistumisiin voikin juontaa juurensa jo paljon syvemmälle menneisyyteen ja aivan eri ihmisiin. Kun koen epäonnistumisen, ajatuksissani välähtää muisto jostakusta toisesta ihmisestä, jolle on käynyt samalla tavalla tai vieläkin pahemmin. Siksi reaktioni onkin suhteettoman suuri, koska sen katalyyttina toimii jonkun toisen ihmisen kauhea kohtalo. Uskomatonta! Juuri niin kuin toivoin, sain pyskologilta avaimia ja harjoituksia näiden asioiden tiedostamiseen ja tilanteessa rauhoittumiseen.


Tykkään itse valtavasti niin psykologiasta kuin biologiastakin, luin molempia maksimaalisen määrän lukiossa. Koen, että sen ansiosta olen onnistunut pysymään melko täyspäisenä ihmisenä, mutta joskus vastaus ongelmaan on niin tarkasti piilossa, ettei sitä tule edes ajatelleeksi. Tähän tarvitaan toista ihmistä, joka pystyy näkemään kokonaisuuden omien ajatusten ulkopuolelta. Vastaus ongelmaan saattaa olla aivan uskomaton, mutta sen tietää heti oikeaksi, kun sen itse tajuaa. Työpsykologikin kyseli monenlaisia kysymyksiä ja olin jo lähes varma, ettei istunto etenisi mihinkään merkittävään. Siksi olinkin valtavan yllättynyt, kun psykologi oli kertomastani onnistunut poimimaan juuri ne kipukohdat.

Olen valtavan tyytyväinen, että hakeuduin työterveyteen apua saamaan. Sekä lääkäri että hoitaja kiittivät, että olin osannut tulla hoitoon ajoissa. Minut on otettu vastaan täysin tosisaan ja tarjottu apua juuri omaan tarpeeseeni. Työterveyden tärkein ja lakisääteisesti pakollinen osa onkin työntekijän työkyvyn ylläpito ja ongelmien ennaltaehkäisy. Olemassaolevien sairauksien hoito ei välttämättä kuulu työterveydelle (riippuu yrityksestä, onko palvelu ostettu). Tämä on hyvä pitää mielessä, jos epäröi työterveyteen soittamista. Sinne nimenomaan pitää hakeutua ajoissa ennen kuin työkyky on kokonaan tai jopa lopullisesti mennyt.

Minun mielialani on parantunut ja oloni rauhoittunut.