sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Tulot kattoon, menot mattoon

Aiemmin jo kerroinkin, millaisilla yksinkertaisilla toimilla aloitin suuren säästöprojektini.
Oli vuoden 2013 syksy ja minä istuin kultakirstun päällä.

En suinkaan ollut vielä säästänyt tuota kultakirstua vaan olin päin vastoin kerännyt sen sisällön hiljalleen edellisten vuosien saatossa. Puhun nyt keräämistäni kokoelmista, vanhoista 80- ja 90-luvun esineistä, joiden arvo oli nostalgiahuuman takia noussut kerrassaan merkillisiin mittoihin. Kirppareista oli tullut loputtomien löytöjen aarreaittoja ja olin niitä kolunnut jo muutaman vuoden läpi ja liittänyt tekemäni löydöt osaksi varsin merkittävän kokoista kokolemaani tai oikeastaan kokoelmia, sillä niitä oli useita.

Tavara tuo ostajalleen onnea suurinpiirtein sen aikaa, mikä menee postipaketin aukaisemisesta tavaran asettamiseen hyllylle omalle paikalleen. Kaikkein vähiten se tuo iloa muuttokuormaa kannettaessa, mutta keräilyesine ei paljoa iloa anna enää löytymisensä jälkeen muutenkaan. Tavaran paljous ja sen turhuus saattaa alkaa jopa ahdistaa - niin kävi minulle.

Kirjahyllyn sisältö pakattu. Vanha roju saattaa muodostaa yllättävän suuren osan omaisuudesta.
Olisiko jo aika realisoida omaisuus käteiseksi?


Tässä vaiheessa minulla oli edelleen tallessa ne 5000€, jotka oli jäänyt asuntomme myynnin ja erinäisten tarpeellisten huonekalujen ja taloustarvikkeiden oston jälkeen. Säästämällä saatoin lisätä tuohon pottiin noin 400-500€ kuussa, paitsi loppuvuodesta, jolloin vietetään autoveron, vakuutusmaksujen ja joulun yhtäjaksoista riemujuhlaa.

Totesin jo aiemmin, että omia tulojaan on hyvin vaikea nostaa, mutta tässä kohtaa lisään viisauteeni poikkeaman. Tuloja voi nostaa hetkellisesti varsin merkittävissäkin määrin realisoimalla rahaksi osan omaisuuttaan. Ja tässä kohtaa avukseni tuli yleisen nostalgiahuuman ja upouusien Facebook-kirppareiden hyökyaalto, jossa tuntui menevät kaupaksi ihan mikä vain ja ihan mihin hintaan tahansa. Myytävää tavaraa ei ollut silloin tarpeeksi innokkaisiin ostajiin nähden ja minkä tahansa keräiltäväksi sopivan esineen hinta oli huimaava. Siinä vaiheessa, kun minä päätin luopua omista kokoelmistani, päätti moni muu vasta aloittaa keräilynsä ja internetin kautta sekä ostaminen että myyminen oli helppoa.

Työstä tuo tavaran hävittäminen kyllä kävi, mutta tuohon aikaan minun iltani olivat pitkiä ja hiljaisia eikä minulla ollut kerrassaan mitään parempaa tekemistä, kuin istua tietokoneen ääressä ja tienata. Kun tavaran myy oikeassa paikassa ja yksittäin, kertyy pienistä puroista äkkiä suuri virta. Makuuhuoneestani tuli pieni myynti- ja paketointivarasto, jossa putsasin tavaroita, valokuvasin ne ja laitoin myyntiin, otin vastaan varauksia ja sovin kauppoja, paketoin, punnitsin ja laskin postikuluja, seurasin nettipankista siirtyneitä maksuja ja kerran päivässä vein lähtevät paketit postiin. Aiemmin olin ravannut lähipostissamme vastaanottamassa paketteja, nyt syydin niitä takaisinpäin.

Vanhan tavaran myynnissä on myös se iloinen puoli, että se on työtä, jota voi tehdä verottomasti. Ainakin jonkin aikaa. Veroraja on häälyvä, eikä sitä voida valvoa mitenkään. Käytännössä saat tienata voittoa 5000€ omien tavaroiden myynnillä. Eli, kun myynnistä on vähennetty tavaroiden hankintahinta, saa vuodessa tienata nuo viisitonttua. Käytännössä on aivan mahdotonta sanoa, milloin tuo voittoraja tulee vastaan sillä tavaralla on saattanut olla kaksi hankintahintaa: Kun se on ostettu kaupassa uutena, jolloin todellista voittoa ei välttämättä kerry senttiäkään tai jos se on ostettu myöhemmin käytettynä kirpparilta, jolloin voittoa voi tulla paljonkin.

Realisoimalla omaisuuttani ja säästämällä ankarasti sain puolessa vuodessa kokoon n. 8000€ joka yhdistettynä aiempiin säästöihini toi minulle 13000€:n säästöpotin omaa asuntoa varten.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Suomen vuokranantajat ry: Kehity asuntosijoittajana

Kun kutsu Suomen vuokranantajat ry:n koulutusiltaan kalahti sähköpostiini, tiesin heti, että tänne on päästävä.
Tänä iltana suuntasinkin kulkuni Helsingin Annankadulle infotilaisuuteen, jossa erinomaiset luennoitsijat Pasi Orava (asuntosijoittajakonkari) ja Ville Hopsu (Vuokranantajat ry:n neuvontalakimies) kertoivat ja vastasivat kysymyksiin koskien vuokranantajana toimimista.

Kolmituntinen lensi kuin siivillä! Koulutus oli suunnattu yhdistyksen uusille jäsenille ja se järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa. Itse liityin jäseneksi viimevuoden joulukuussa ja tunnen jo nyt saaneeni runsaasti vastinetta jäsenmaksulle.

Voin lämpimästi suositella Vuokranatajat ry:hyn liittymistä kaikille asuntovuokrausta aloitteleville.
88€:n vuosittaisella jäsenmaksulla (jonka voi vähentää verotuksessa vuokratulosta) olen jo hyödyntänyt mm. seuraavia etuja:

- Valmis ja lakiopillisesti oikea vuokrasopimuspohja sekä asunnontarkastuslomake
- Puhelimesta saatava lakineuvonta, kun minulla oli kysymyksiä vuokrauskäytännöistä
- Luottotietojen tarkistus maksoi vain 9€ (tänä vuonna ilmeisesti 8,50€) normaalin 30€:n sijaan.
- Tämä erinomainen ja täysin ilmainen koulutusilta
- Suomen kiinteistölehti on kalahtanut jo kahdesti postiluukusta

Kaikki jäsenedut voit lukea Suomen vuokranantajat ry:n sivuilta.

Näin ihanaa ja maittavaa tarjoilua en osannut odottaa!

Oli mukavaa kuulla muiden uusien jäsenien kommentteja, kertomuksia ja kysymyksiä sekä saada vastaukset niin rautaisen kokemuksen omaavalta Oravalta, kuin lakiopillisesti varmasanaiselta Hopsulta. Hyvässä ilmapiirissä uskalsin itsekin kysyä monta mieltäni painanutta asiaa ja sain rahanarvoisia vinkkejä mm. verovähennykseen kelpaavista kuluista. Jopa matkat tuohon koulutukseen voin vähentää verotuksessa!

Asuntosijoittamisesta tulen pian kirjoittamaan blogissani enemmänkin, mutta tämän raportaasin halusin kirjoittaa heti tuoreeltaan kiitoksesi tapahtuman järjestäjille! Toivottavasti Uudenmaan alueella järjestetään lisää tällaisia tilaisuuksia ja tapaamisia.

Oma talous haltuun, ensimmäistä kertaa elämässä?

Säästämisen ottaminen projektiksi uuden elämän kynnyksellä ei ole yhtään pöllömpi ajatus.

Kun elämä tekee kuperkeikan ja kaikki on uutta ja outoa, on säästäväisen elämäntavan opettelu ehkä helpompaa, kuin vakiintuneemmassa elämänvaiheessa. Ainakin se oli minulle. Nostan käden rehellisesti pystyyn, ennen eroa olin ostosriippuvainen. Käytin kaiken laskuilta ylijäävän rahani enemmän tai vähemmän turhiin ostoksiin ja kaiken lisäksi harrastin tavaroiden keräilyä. Minulla oli useampiakin kokoelmia, joista olin hyvin ylpeä ja joita olin aktiivisesti kasvattanut siitä asti, kun aloin tienata omat rahani.

Yksin jäädessäni suhteeni noihin tavaroihin ja kokoelmiin muuttui kuitenkin radikaalisti. Muuttokuorma uuteen kotiin oli valtava ja vaikka tavaroiden järjestely omille paikoilleen oli hauskaa, en tuntenut enää tarvetta täyttää tyhjää kohtaa elämässäni ostoksilla. Uusi elämä tarjoaa uudet haasteet ja kysehän on lähes selviytymisestä! Säästämisen kautta sain samantapaista jännitystä elämääni kuin aiemmin verkkokauppoja selatessani ja niistä löytöjä tehdessäni. Lisäksi yletön tuhlailu tavaroihin oli muutenkin mahdotonta yhden ihmisen tuloilla.

Yksinhuoltajana tuloni olivat seuraavanlaiset:

Nettopalkka: 1600€
Asumistuki: 90€
Lapsilisä: 150€
Elatusapu: 150€

Yhteensä: 1990€

Pakolliset menot kuukaudessa olivat:

Vuokra: 800€
Sähkö: 9€
Netti: 40€
Puhelin: 30€
Tarhamaksu: 96€
Työmatkakulut: 200€

Yhteensä: 1175€

Laskujen jälkeen elämiseen jäi mielestäni varsin suuri summa: 815€

Tästä tarvitsimme noin 400-500€ ruokaan ja taloustarvikkeisiin kuukaudessa ja loput laitoin säästöön. Miten se onnistui?

- Kuukausittaiset juoksevat kulut on pidettävä pieninä. Luottokorttia en ole koskaan omistanut enkä aio hankkiakaan.

- Pienistäkin tuloista on ehdottoman tärkeää säästää puskurirahasto, josta katetaan suuret yllättävät kulut, kuten hajonneet kodinkoneet, vakuutusmaksut tai auton korjauskulut. Kun puskurista on otettu rahaa, se pyritään mahdollisimman pian säästämään takaisin. Näin vältyt maksamasta osamaksujen ja pikavippien korkoja ja muita ylimääräisiä kuluja. Itse mitoitin puskurirahaston suuruudeksi 800€. Tällä summalla olisin pystynyt ostamaan uuden pyykkikoneen, korjauttamaan auton pikkuvian JA maksamaan esim. ajoneuvoveron, jos nämä kaikki olisivat langenneet maksettavaksi samaan aikaan. Puskurirahastosta ei koskaan nosteta varoja elämiseen tai ylimääräisiin hankintoihin ja se on siksi parempi pitää erillisellä tillä, johon ei ole omaa maksukorttia.

- Kun puskurirahasto on kerrytetty, säästöön alkaa kertyä rahaa varsinaista säästökohdetta varten. On erityisen tärkeää siirtää säästöön menevä osa pois käyttötililtä heti palkkapäivänä. Säästöön ei takuulla kerry mitään, jos ideana on laittaa syrjään se, mikä kuun lopussa on jäänyt tilille. Kun tilillä on vain elämiseen tarkoitettu summa, sitä tulee mitoittaneensa ostoksetkin sen mukaan.

- Penninvenytys on paitsi hauskaa, myös luovaa. Pakastin on penninvenyttäjän ystävä, sillä sinne voi säilöä suuret määrät tarjouksesta ostettua ruokaa. Kahden hengen taloudessakin ruokaa kannattaa tehdä kerralla iso satsi ja jakaa ylijäävä ruoka valmiiksi eväsrasioihin pakkaseen. Eväät säästävät helposti 100-200€ kuussa verrattuna työpaikkaruokailuun tai ulkona syömiseen. Muutamina erittäin tiukan säästön kuukausina testasin jopa leipäjonot, mutta omalla paikkakunnallani ruokaa jaettiin puolen päivän seutuvilla, joten töissäkäyvälle tästä ei ollut paljoa apua.

Virpomista seuraavana päivänä (palmusunnuntai tai lankalauantai) pääsiäismunat ovat järkiään kaupoissa -50% normaalihinnasta. Siirtämällä herkuttelua yhdellä päivällä voi joko tuplata munamäärän tai puolittaa herkkulaskun.

- Aiemmassa elämässäni tein kaikki ostokset Prismasta. Eron jälkeen minulla ei ollut juuri asiaa muualle, kuin Lidliin, mutta muutos ei minua haittaa. Lidl on säästäjän ystävä kahdestakin syystä: Hinnat on kertakaikkiaan vain halvemmat kuin muualla ja toisekseen rajoitettu valikoima karsii turhia heräteostoksia. Lidlistä saa kaiken, mitä tarvitaan maittavan kotiruuan tekoon ja viikoittain vaihtuvat teemaruuat tuovat siihen vaihtelua. Oman kokemukseni mukaan perusruokakassi maksaa Prismassa n. 40-50€, kun Lidlistä saa saman 20-30€:lla.

Sanomattakin on selvää, että säästökuukausien aikana ei mihinkään ylimääräiseen ole juuri varaa. Kampaajat, vaateshoppailut, kuntosalit ja monet riennot ja kulttuurielämykset saivat odottaa parempia aikoja. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kireän säästökuurin ei tarvitse kestää ikuisesti! Tämä oli tiukka, mutta välttämätön vaihe ja jälkikäteen olen hyvin ylpeä, että selvisimme siitä.

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Ero muuttaa kaiken, oletko valmis?

Olipa tähän tilanteeseen johtaneet tapahtumat ja syyt mitkä tahansa, ero on aina kriisi.

Oma suhteeni alkoi nuorena, kesti ne legendaariset seitsemän vuotta joista käteen minulle jäi 4-vuotias tyttö, lähes täydellinen kalustus kolmion kokoiseen kerrostaloasuntoon ja 8000€ käteistä. Erossa omistusasuntomme myytiin, välittäjä vei lähes kolmanneksen vähäisestä myyntivoitosta ja minä muutin tytön kanssa vuokralle VVO:lle.

Possunpunaiset välitilatiilet ja valkoiset muovivetimet, siitä on VVO:n keittiö tehty.
Remontoimalla asunnosta olisi saanut kivan. 

Olin velaton, mutta muutto omistusasunnosta takaisin vuokralle tuntui nöyryyttävältä. Uusi kotimme oli toki iso, 12 neliötä isompi kolmio, kuin aiempi, mutta se oli silti vuokra-asunto. Keittiö oli vanhanaikainen, vaikka asunto muuten olikin ok kunnossa. Muuton yhteydessä teetätin VVO:lla useita korjauksia asuntoon, mm. vaihdatin kupruilevat työtasot ja kellastuneet valaisinkuvut, sekä korjautin rikkinäiset valokytkimet ja pistorasiat. Seinät sain maalata itse haluamani värisiksi ja maalit/tarvikkeet tulivat vuokrafirmalta. Vaikka koti sinällään oli mukava, minussa kyti kuitenkin koko ajan huoli siitä, että joka kuukausi siirsin 800€ jollekulle toiselle eikä siitä jäänyt minulle itselleni käteen mitään muuta, kuin oikeus asua tuossa asunnossa seuraavassakin kuussa.

Listaan alle plussat ja miinukset noista yksinhuoltajataipaleeni alkuajoista:

+ Asuin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin (tai ainakin talouden ainoana aikuisena, olihan tyttöni luonani lähes koko ajan) ja hoidin itse omaa talouttani

+ Sain laittaa uudenkin kodin mieleisekseni

+ Opin valtavasti uutta taloudenpidosta, koska mieheni oli maksanut aiemmin kaikki laskut ja minä olin vain siirtänyt oman osuuteni maksuista hänen tililleen

+ Opin valtavasti uutta autoni huollosta, tätäkään en ollut aiemmin tehnyt

+ Kotityöt tuntuivatkin yllättäen mukavilta, kun ei tarvinnut siivota kuin sen verran, mitä itse sotki. Kahdestaan ollessamme myös tytöstäni kuoriutui kodin pikku apulainen ja teimme kotitöitä yhdessä

+ Yksinhuoltajan saamat tuet auttoivat yllättävän paljon uudessa tilanteessa: Lapsilisän yksinhuoltajalisä, tarhamaksujen radikaali pieneneminen, elatusapu ja asumistuki. Kokemukseni perusteella valtio ei unohda yksinhuoltajaa.

- Naisen palkka on tuista huolimatta pieni ja monella naisvaltaisella allalla etenemismahdollisuudet ovat lähes olemattomat. Palkkatasoa on lähes mahdotonta nostaa, koska lapsen hoitoajat rajoittavat työpäivän pituutta ja työskentelyaikaa. Taloutta on siis tasapainotettava menoja pienentämällä!

- Tytön takia sain mukaani suurimman osan vanhoista huonekaluista, mutta menetettyjen välttämättömyyksien hankintaan upposi silti useampi tonni käteisvaroista. Jälkikäteen voisi viisastella, että kaiken tarvittavan olisi voinut hankkia murto-osalla tuosta rahasta käytettynä, mutta uudet huonekalut, uudet aterinsetit sekä astiat kyllä piristivät eronjälkeisessä masennuksessa.

- Kaikki raskas on tehtävä yksin. Pieni lapsi osaa avata äidille rappukäytävän oven, mutta äidin kädet ovat ne, jotka venyvät ruokakassien painon alla. Kattolamppuja paikalleen ruuvatessa, kirjahyllyjä siirrellessä ja monissa muissa askareissa miehen käsivoimia tuli yksinkertaisesti ikävä, vaikka muita osia miehestä ei kaipaisikaan. Yksinhuoltajalle lähisukulaiset ja ystävät ovat korvaamatton onni, jos heitä on.

Näissa tunnelmissa kuluivat ensimmäiset 6kk eronjälkeisestä elämästäni - lähinnä asioita ihmetellen. Vuokran suuruus ja tyytymättömyys vuokralordin lihottamiseen ajoivat minut kuitenkin tarkastelemaan talouttani uudella tavalla. Kuten sanoin, tuloja on erittäin vaikea nostaa, mutta menoista voi sen sijaan aina leikata. Ja niin minä aloitin säästämään omaa kotia varten.

Tämä oli ensimmäinen askel kohti itsenäistä ja taloudellisesti turvattua elämää.