Jos olenkin saarnannut puskurirahaston tärkeydestä niin nyt asia konkretisoitui ihan omalla kohdallanikin. Olin unohtanut säästötavoitteestani kokonaan uuden asunnon varainsiirtoveron.
Uusi sijoitusasuntoni valmistui hiljattain, hieman etuajassakin jopa. Olen säästänyt ahkerasti, jotta saisin kuitattua asunnon myyntihinnan viimeisen puolikkaan kokonaan säästöistäni ja jäljelle oli tarkoitus jättää vielä 3000€:n varapuskuri omiksi varuiksi. Ennen asunnon valmistumista sain rakennuttajalta muuttokirjeen ja tässä muistutettiin varainsiirtoveron maksusta, joka erääntyy kahden kuukauden päästä asunnon valmistumisesta.
Olin totaalisen unohtanut varainsiirtoveron, koska vanhaa asuntoa ostettaessa, se hoidetaan alta pois jo kaupantekotilaisuudessa. Uudiskohteen kohdalla vero taas maksetaan myöhemmin, kun asunnon on saanut omaan hallintaan. 2300€ puuttui säästötavoitteestani kokonaan!
Tästä syystä on erittäin hyvä varautua yllättäviin menoihin puskurirahastolla. Käytännössä katsoen olin säästänyt itselleni puskuria, mutta nyt se meneekin varainsiirtoveroon. Budjettia laskeskellessani huomasin myös toisen ansapaikan likvideissä varoissani:
Tarvitsen joka kuukausi n. 2300€ liikuteltavia varoja lainalyhennysten, yhtiövastikkeiden ja muiden laskujen maksuun ja osa laskuista erääntyy maksettavaksi ennen kuin vuokrat, palkka ja muut tulot kilahtavat tililleni. Käytännössä tuloja ja menoja tiputtelee vuoron perään koko alkukuun ajan ja rahaliikenne on hurjaa. Joka kuukausi tulot ovat kuitenkin menoja isommat ja näin säästöpottini lähtee taas karttumaan. Uskoisin, että tammikuussa tilanne on jo hyvästi tasaantunut ja puskuri karttunut ainakin osittain takaisin.
Oiva apu säästämiseen on tietenkin myös vertailla ja kilpailuttaa käytössä olevien palveluiden hintoja. Näin lähellä en ole koskaan ollut tilannetta, jossa saattaisin tarvita väliaikaista puskuria esimerkiksi luottokortilta nostettavan lainan kautta. Vertaaensin.fi on palvelu, jossa luottokorttien, lainojen, puhelin- ja sähköliittymien hinnat voi kätevästi kilpailuttaa vertailemalla useita eri palveluntarjoajia. Palvelu auttaa myös valitsemaan itselle parhaan säästö- tai sijoituskohteen vertaamalla esimerkiksi pankkien säästötilien sekä osakesäästötilien korkoja/kuluja.
Alle laskin, miten karkeasti ottaen puskurini pitäisi riittää ja karttua loppuvuoden aikana:
Tämän hetken tilanne, Lokakuu: asunnon kauppahinnan loppuosa -17800€, puskurin saldo kuun lopussa 2700€
Marraskuu: juoksevat kulut -2800€, tulot n. 4300€, saldo kuun lopussa: 4200€
Joulukuu: juoksevat kulut + varainsiirtovero kuun lopussa -5100€, tulot n. 4300€, saldo kuun lopussa 3400€
Tammikuu: juoksevat kulut -2800€, tulot n. 3900, saldo kuun lopussa: 4500€
Ja näin tilanne on normalisoitunut ja puskuri riittää alkukuun laskuihin. Tiukka talouskuri on pidettävä ainakin jouluun asti ja koetettava myös hankkia lisätuloja extratöillä. Onneksi sain iltakurssien vedon käyntiin syksyksi, joten niistä tuleva yritystulo auttaa mukavasti kartuttamaan veron tekemää aukkoa puskurissa.
*Tämä julkaisu on tuotettu yhteistyössä vertaaensin.fi-palvelun kanssa.
Otin tavoitteekseni säästää itselleni 3000€:n puskuri vuoden loppuun mennessä.
Uusi sijoitusyksiöni valmistunee aikataulussaan marraskuun alussa ja silloin maksan pois
loppuosuuden, 18500€, kauppahinnasta. Haluan jäljelle jäävän vielä kunnollisen puskurin elämää varten. Annoin itselleni kuitenkin aikaa vuoden loppuun asti päästä tavoitteeseeni. Käytännössä aioin säästää 430€ joka kuukausi säästötililleni.
Kesäkuussa olin jopa 60€ edellä tavoitteestani, mutta nyt ovat yllättävät ja turhatkin menot hidastaneet säästöjeni kertymistä. Nyt syyskuussa säästöstä pitäisi löytyä jo 2150€, mutta tällä hetkellä saldo näyttää 2036€. Luultavasti viime viikolla ostamani teatteriliput söivät hieman saldoa. Käytännössä siis säästötavoite ei ole mitenkään katastrofaalisesti jäljessä. Ajattelin nyt katsastaa, mitä suurempia hankintoja ja myös yllättäviä tuloja pariin kuukauteen on osunut.
Tavallisuudesta poikkeavia menoja 3kk ajalta:
Teatteriliput: Koronan myötä teatteriharrastus on ollut pahasti jäähyllä. Ystäväni kanssa aiomme paikata tämän matkaamalla piakkoin Turkuun katsomaan kaksikin eri näytelmää/musikaalia ja yöpymällä hotellissa. Teatteriliput: 100€, ½ hotelli: n. 45€
Perintöveron palautus: Verottaja päätti palauttaa aiemmin laskuttamansa perintöveron 100€
Veronpalautus: 432€
Kirppismyyntejä: 365€
Yhteensä: 797€
Kaiken kaikkiaan tavallisuudesta poikkeavat menot ovat aika samassa suhteessa vastaavien tulojen kanssa. Näin ollen en ole saanut ylimääräisistä tuloista mitään säästöön. Mikä harmi, olisin voinut olla taas edellä säästötavoitteessani. Mutta toisaalta, ehkä pelirahaa lukuunottamatta, en ole juuri katunut ostoksiani. Kampaaja oli kyllä hintava, mutta ehkä ei kuitenkaan kallis. Yli kahden tunnin työ sisälsi hiusten leikkuun, liukuvärjäyksen, ripsien kestovärjäyksen ja lisäostoksena muotoilutuotteen.
Äidin ja tyttären etätyöpiste. "Uusi" työpöytä kierrätettynä 0€.
Olenko koskaan maininnut blogissani, miten toiveeni tuntuvat toteutuvan pelottavan tarkasti? Olen jo hyvän aikaa koettanut varoa toivomasta mitään ihmeempiä, sillä niin moni toiveeni on ajan kanssa käynyt toteen. Niin hyvässä kuin pahassakin. Muistan vielä ajan, kun olin kateellinen ihmisille, jotka pystyvät tekemään etätöitä kotoa useampana päivänä viikossa. Omassa työssäni etätyö on ollut mahdollista voin pari kertaa vuodessa, kun edessä on ollut jokin todella pitkää kirjoitusrupeamaa vaativa projekti. No, nyt sain sitten täysilaidallisen etätyötä kerralla, kun koronapäivät iskivät päälle. Tämän poikkeustilan jälkeen en tule kaipaamaan etätyötä kyllä ollenkaan. Tänään saan työnantajalta kuulla, onko edessä lomautus tai palkanmaksun keskeyttäminen. On aika selvää, että asiakaspainotteisessa työssä etätyöntekemiselle on omat rajansa. Onneksi lomautuksista uumoillaan enintään kuukauden mittaisia, mutta liitoista ja työttömyyskassoista ei ehkä aivan heti liikene tukiaisia. Tässä kohtaa on huokaistava, että onneksi löytyy sitä puskuria. Nyt voi hyvinkin joutua elämään säästöillä jonkin aikaa, kun työttömyyskassatkin ovat ilmaisseet ruuhkautuneensa ehkä ensi vuoteen asti. Kerrataanpa vielä talouteni puskurit, ja mistä ne koostuvat: Säästötili: 18 500€ Nordnet-salkku: 1423€ (-640€) Asuntojen velaton yhteisarvo noin: 169 000€ Velkakirja: 3800€ Säästötilin saldo heittelee aika rajusti, koska kuun vaihteessa tililtä lähtevät lainalyhennykset ja vastikkeet ja puolen kuun paikkeilla tulee palkka sekä tukiaiset. Osa säästöistäni on myös erittäin epälikvidisti kiinni läheiselle antamassani lainassa, jota hän maksaa takaisin kuukausittain, mutta ilman korkoa. On aivan selvää, että tällä hetkellä käteinen on kuningas, sillä sitä ei uhkaa talouden epävakaus. Pörssissä heiluu, velkojen takaisinmaksu on aina jokseenkin epävarmaa, mutta onneksi sentään asuntojen hinnat pysyvät suhteellisen vakaina, samoin vuokranmaksu, kun sen hoitaa jo valmiiksi Kela. Viimeisen vuoden aikana tuloni ja menoni ovat jatkaneet monimutkaistumistaan. Asuntosalkku on kasvanut käsittämään jo 3 kokonaista asuntoa, 1 valmistuvan uudiskohteen ja perinnöksi tulleen asunnonpuolikkaan, josta toisen puolen omistaa veljeni. Omistan yhteensä siis 4½ asuntoa. Perintöasunto on myös ensimmäinen kokonaan velaton tulonlähde, jonka omistan. Osakesalkussa porskuttaa enää vain Sampo pahasti miinuksella, mutta koska muut osakkeet sain myytyä jo hyvissä ajoin hintojen ollessa huippulukemissa, en erityisemmin stressaa pörssin takia. Otetaanpa sitten katsaus kotitalouteni budjettiin. Vertailukohta onkin yli vuoden päässä, joten hieman ovat luvut eläneet. Menot maaliskuussa:
Kodin lainalyhennys: 625€
Yksiön lainalyhennys: 313€
Kaksion lainalyhennys: 374€
Uudiskohteen lainahyhennys: 100€ (uusi kulu)
Yksiön yhtiövastike: 281€ (+28€, tämä on noussut ikävästi)
Kaksion yhtiövastike: 268€ (+23€)
Asunnonpuolikkaan yhtiövastike: 100€ (uusi kulu)
Kodin yhtiövastike: 375€ (+82€ rappukäytävän ja ovien remonttilaina)
Päätin lisätä menopuolelle karkean arvion ruokamenoista nähdäkseni, paljonko loppujen lopuksi jää rahaa säästöön kuukausittain. Osasta vuokrista maksan verot ansiotulon palkan yhteydessä, osasta erikseen, koska ne ovat joko uusia tai muuttuneet viimeaikoina.
Yhtiövastikkeet jatkavat ikävästi nousuaan. Yksiön kulujen nousu on ollut tasaista, mutta sen vuokraa en ole lähtenyt nostamaan pariin vuoteen, koska haluan pitää vuokralaisen, kunnes talossa alkaa viemäri- ja putkiremontti. Onneksi näyttäisi nyt siltä, että remontti siirtyy ehkä tulevaisuuteen.
Uusi sijoituslaina, jonka otin uudiskohdeasuntoa varten on jo langennut maksuun, mutta onneksi kuukausilyhennys on maltillinen. Jos rakennusprojekti ei myöhästy, saan asunnon käyttööni tai vuokralle vuoden loppupuolella. Vuokralainen siihen olisi jo tiedossa, jos en sitten itse muuta asuntoon remonttia pakoon. Näyttää kuitenkin siltä, että myös oman kotini linjasaneeraus tulee viivästymään koronatilanteen takia.
Nokkela lukija lukee tuolta luvuista muuten uusimmat kuulumiset noin yleensäkin. Heh.
Koko vuoden se on tykytellyt takaraivossa: veroja on tullut maksettua aika hintsusti.
Pidän veroja kaikinpuolin positiivisena asiana ja maksan niitä ihan mielelläni. En ole koskaan kuulunut niihin, jotka kauhistelevat verottajan "ahneutta" vaan koetan pitää mielessäni, että verorahoilla pääsääntöisesti aina maksetaan meitä itseämme hyödyttäviä asioita, jotka ovat yleensä vielä ilmaisia käyttää: valaistut tiet, sairaanhoito, päivähoito, turvallisuus, sosiaaliturva jne. Mielestäni verottaja toimii useimmiten ihan reilusti ja ennalta säädettyjen asetusten mukaisesti. Veroihin on kaikkien mahdollista tutustua ennen, kuin verotettavaa tuloa alkaa edes syntyä - täten verot eivät voi koskaan tulla täytenä yllätyksenä.
Veroja maksetaan vain silloin, kun on tuloja. On positiivista joutua maksamaan enemmän veroja, sillä silloin myös tulot ovat isompia. Itselläni tulot ovat olleet yrityksen perustamisesta asti joka vuosi suurenevia ja tämä on tietenkin lisännyt velvollisuuttani maksaa veroja. Liekö olen laiska luonteeltani tai muuten vain tukeutunut verojen maksuun mieluummin jälkikäteen kuin edeltä käsin, mutta veronmaksuni laahaa jonkin verran nyt jäljessä.
Viime vuonna sain mätkyjä maksettavakseni, noin 600€. Ja kyllä, käytän edelleen (tänäkin vuonna) kansantajuista termiä mätkyt. Jokainen tietää, mitä ne tarkoittavat. Tämän vuoden tuloistakin olisi mätkyjä varmasti ollut tulossa, sillä pelkästään palkkatulojeni tuloraja oli jo aivan lähellä rikkoutua tämänvuotisista palkankorotuksista johtuen. Yritystuloja, jotka nekin tulevat olemaan edellisvuotista isommat ei oltu edes huomioitu veroprosentissani. Vuokratuloistakaan en maksa ennakkoja vaan nekin on laskettu veroprosenttiin.
Vanha veroprosenttini 15% oli auttamattomasti liian pieni ja tiesin sen kyllä jo vuoden alussa. Muistin asian myös, kun palkkani nousi keväällä ja asia oli mielessä silloinkin, kun syksyksi varmistui iso yrityskeikka. Sinällään minua ei haittaa, vaikka verot joutuisinkin jälkikäteen maksamaan, mutta kun satuin verottajan sivuilla muista syistä käväisemään, päätin samalla tilata itselleni uuden verokortin. Verokauden loppuun palkkaani rokotetaankin sitten veroprosentilla 28%. Annoin laskelmaan noin-arviot palkastani sekä yritys- ja vuokratuloistani. Vähennyksiä en pahemmin siihen laittanut, joten toivoa sopii, että palautuksiakin tulisi edes vähäsen.
Verotuksessa on toki monta eri lainalaisuutta, mutta mielestäni asiaa ei kannata miettiä liian monimutkaisesti.
Verottajaa kiinnostaa:
Tulot
Vähennykset
Kunkin tulolajin omalla veroprosentilla laskettu veron määrä
Onko vero maksettu etukäteen vai tuleeko se maksettavaksi jälkikäteen
Siinäpä se. Osan tuloista verottaja saa automaattisesti, osa täytyy itse ilmoittaa. Sama juttu vähennyksissä. Ja kaikkien kannalta järkevintä on täyttää veroilmoitus tai verokorttihakemus netissä, jolloin kenttiä pääsee tarvittaessa muokkaamaan ja lukemaan kunkin kentän ohjetekstit. Lisäksi verottajan puhelinlinjalta saa usein erinomaista apua, jos tulee jotakin kysyttävää.
Olen katsellut puolella silmällä uudiskohteita jo jonkin aikaa. Sijoitussuunnitelmani mukaan tänä vuonna olisi hankinnassa kolmas sijoitusasunto. En ole pitänyt uudiskohteita kovinkaan varteenotettavana vaihtoehtona, sillä en ole saanut niiden kanssa lukuja oikein täsmäämään. Kunnes vastaan tuli asunto, jossa kaikki loksahti paikoilleen.
Löysin uudiskohteen, joka on jo rakenteilla tutussa kaupungissa, hyvien liikenneyhtekysien varrella ja tarpeeksi lähellä Helsinkiä. Olen seuraillut rakennustyömaan edistymistä aiemminkin, koska autoin ystävääni etsimään paikkakunnalta asuntoa itselleen. Tuo uudiskohde olisi ollut ehkä mahdollinen vaihtoehto, mutta hän päätyi kuitenkin toiseen asuntoon. Uudiskohde koostuu kolmesta kerrostalosta, joista kaksi ensimmäistä alkavat olla valmiina ja viimeisen rakentaminen alkaa pian.
27,5m2: Pohjan L-muoto helpottaa
huonekalujen sijoittelemista.
Kiinnostuin asunnosta edullisen hinnan ja hieman tavallisesta poikkeavan pohjapiirroksen vuoksi. Otin yhteyden välittäjään ja pyysin tiedot saatavilla olevista asunnoista ja uudiskohteesta muutenkin. Tutustuin asuntoesitteeseen ja löysin listalta itseäni miellyttävän yksilön hyvään hintaan.
Sain tehdä asuntoon maksuttoman varauksen, joka ei sitonut minua vielä mihinkään. Varausvaiheessa talon tarkemmat tiedot eivät olleet vielä saatavilla ja kauppojakin päästään nyt vasta tekemään, joten minulla on ollut hyvästi aikaa järjestellä raha-asioita ja pohdiskella sijoitusta. Odotellessa kävin myös tutustumassa jo valmiisiin malliasuntoihin, joihin ihastuin heti.
Varaamani asunnon plussat:
Sijainti keskustassa, juna- ja bussiasema noin 900m päässä, samoin kaikki keskustan palvelut. Talon kivijalkaan rakennetaan lähikauppa ja myös Lidl on aivan naapurissa.
Velaton hinta 118000€, myyntihinta 35000€.
Neliöitä 27,5, joka ei ole taloyhtiön pienin. Kaksiot ovat vain muutaman neliön isompia.
Vaikka asunto on pieni, on siinä: iso kylppäri, järkevä pohjapiirros, tavallista korkeampi huonekorkeus, koko seinän korkuiset ikkunat ja todella suuri parveke, joka lisää neliöitä merkittävästi. Asunto näyttää valoisalta ja avarammalta.
Asunnosta on upea näkymä kauas kaupungin yli ja vaikka matalat rakennukset sen edessä varmaan joskus puretaankin, jää asuntoni eteen silti parkkipaikka ja piha antamaan välimatkaa tulevaisuuden kerrostaloihin
Keittiöseinäke näyttää järkevältä ja siinä, sekä eteisen kaapistossa on paljon säilytystilaa
Pitkä lyhennysvapaa ja maltillinen laina-aika: 5 vuotta lyhennysvapaata asunnon valmistuttua, 20 vuotta lyhennystä. Asunto pääsee tuottamaan mukavasti tuottoa ensimmäisinä vuosinaan
Lyhennysvapaiden jälkeenkin yhtiövastike on reilusti alle mahdollisen vuokrapyynnin. Voittoa pitäisi jäädä noin 100€/kk.
Myyntihinta on sen verran matala, että tarvitsemani pankkilaina (23000€) kustantaa noin 100€/kk.
Mahdollinen kuukausivuokra asettuu 650€:n tietämille. Tämä oli sekä oma, että välittäjän arvio ja vastaa myös ympäristön tämän hetkisiä vuokrapyyntejä.
Varaamani asunnon miinukset:
Vuokratontti, ei lunastusmahdollisuutta: Tontin vuokrahinta saattaa nousta ja on erikoista, ettei sitä saa lunastaa itselleen. Tämän kohteen tulen luultavasti myymään jossakin sopivassa välissä, jos tontin vuokrahinta lähtee nousemaan liikaa
Pankki vaatii 10% investoinnin velattomasta hinnasta omassa rahassa. Koska vakuuteni eivät ihan riittäneet takaamaan 90% velattomasta hinnasta, joudun maksan asunnosta 14000€ käteisellä ja loput myyntihinnasta otan lainana
Sälekaihtimet kuuluvata hintaan, mutta parvekelasitus ei. Tästä tulee kuluja 2000-3000€ lisää
Varainsiirtovero lasketaan velattomasta hinnasta: 2360€
Alueella on rakennettu paljon, eritoten pienistä yksiöistä koostuvia kerrostaloja. Moni kohde on jo muuttovalmis ja käytössä, mutta vuokraovesta ei alueelta silti löytynyt montaakaan tarjolla olevaa asuntoa
Valmistuminen vasta vuoden 2020 lopulla: Toivon aikataulujen sopivan hyvin yksiin oman kotini linjasaneerauksen kanssa, jolloin voisin ehkä asua asunnossa hetken itse!
Lisäksi on vielä sanottava, että saman alueen 70-luvun putkiremontoimattomissa taloissa yksiöt maksavat noin 100k€. Toki ne ovat yleensä muutaman neliön isompia ja sijaitsevat omalla tontilla. Toisaalta hoitovastikkeissa ei ole suurta eroa, vaikka omani sisältää myös tonttivuokran. Kun vanhoihin taloihin tehdään isot remontit, nousee hinta äkkiä samalle tasolle, kuin tässä uudiskohteessa.
Toivon tältä uudiskohteelta myös huolettomuutta, sillä aiemmissa sijoitusasunnoissani ovat linjasaneeraukset pian alkamassa. Tämän pikkuasunnon pitäisi tuottaa saman tien voittoa, kun saan sen vuokralle. Riskitön sijoitus tämä ei missään nimessä ole, mutta itse ihastuin siihen kovasti ja uskon, että muutkin asunnon näkevät tuntevat samoin.
Perjantaina menen tekemään asunnosta kaupat. Palaan ensimmäiseen uudiskohteeseeni vielä myöhemminkin, kun seuraan talon ja asuntoni valmistumista.
Tämä vuosi on ollut hieman edellistä hiljaisempi, mutta samalla myös vakaampi toiminimen töiden osalta. Voittoakin tuli tehtyä.
Viime vuonna tein paljon enemmän kotikeikkoja, mutta nyt olen vaihtanut enempi ryhmien koulutukseen. Tämä ei sinällään haittaa, koska kursseista tienaan hieman enemmän, ne ovat edeltä tiedettävänä ajankohtana ja ylipäätänsä pidän niiden vedosta. Kotikeikoissa on aina oma stressinsä, kun ei tiedä, mitä vastassa on. Paluu normaalin pituisiin työpäiviin on vähentänyt lisätyön tarvetta, kun omaa aikaa jää vähemmän käteen. Olen ollut hyvin tyytyväinen menneeseen vuoteen toiminimeni osalta.
Avainlukuja:
Liikevaihto yhteensä: 3700€
Tehdyt tunnit: 64h
Menot yhteensä: 923€ (pääasiassa laitehankintoja)
Tulot kotikäynneistä: 823,5€
Tulot kursseista: 2256,5€
Blogiyhteistyö: 620€
Liikevoitto: 2777€
Josta maksan sitten jonkin verran tuloveroa. Alv-alarajahuojennuksen ansiosta alvitkin jäävät osaksi tulosta.
Mainostamiseen ei ole tänä vuonna mennyt euroakaan ja siksi uusia asiakkaita on ollut hieman vähemmän. Sen sijaan minulle on muodostunut muutamia ihania vakiasiakkaita, joiden luona olen käynyt kerran toisensa jälkeen. Heille vien pienet joululahjat ennen joulua.
Näyttää siltä, että ensi vuonnakaan ei lisätöistä ole pulaa. Sain tänään puhelun eräältä kiinnostavalta taholta ja he tarjosivat yhteistyömahdollisuutta isohkossa projektissa. Hyvä maineeni on kiirinyt jo lähikuntiin asti. Projektin tarkka sisältö ja roolini siinä ovat vielä hieman avoinna, mutta käytännössä työ tulee olemaan joko projektin suunnittelua tai sitten sen konkreettista vetoa yleisölle ja parhaassa tapauksessa vielä kollegoilleni! Olisi hienoa päästä vetämään oikea seminaariluento, josta voisin veloittaa muutakin kuin pienen tuntipalkkioni.
Samoin ensi keväälle minulla on jo sovittu kaksi eri kurssia sekä kaksi pienempää luentoa. Iltatyöt pitävät kyllä kiireisenä! Olen huomannut stressitasojeni nousevan rutkasti kurssien aikaan, vaikka työ itsessään onkin mukavaa. Takaraivossa on muhinut ajatus siitä, etten ensi syksyksi ottaisi kursseja vaan keskittyisin johonkin muuhun. Täytyy katsoa, millaisia työmahdollisuuksia uusi vuosi tuo mukanaan.
Tässäpä toistaiseksi ehkä viimeinen postaus osakesalkustani. Olen nimittäin myynyt valtaosan osakkeistani pois.
Tämä ei liene ollut yllätysuutinen salkkuani Nordnetissä seuranneille sijoittajille, mutta ajattelin viimein koota aiheesta myös blogipostauksen. Tyttösille kun tuppaa ylilaudan pojat kaataa lunta niskaan aina, kun jotakin pörssiasioista erehtyy mainitsemaan niin on kirjoituksen teko vähän jäänyt.
Onnekseni aloitin osakkeiden myynnin jo hyvän aikaa sitten, eli en ole viimeviikkojen kurssilaskun takia erehtynyt myymään mitään, vaan ennemminkin pääsin omistuksistani eroon juuri ennen yleisen laskusuhdanteen alkua. Olen ollut ihan tyytyväinen myynteihini, jotka aloitin jo keväällä, kun kurssit olivat hieman toipuneet osinkokeväästä.
Syykin on teille varmasti selvä, mutta kerrataanpa. Mummolan osto on tietenkin pääsyy, johon tarvitsen kaikki liikenevät käteisvarat, jotten joutuisi ottamaan kauheasti lainaa kohteelle, joka ei tuota mitään. Vaikka osakkeet itsessään saattavat nyt tuottaa enemmän, kuin lainasta pitäisi korkoa maksaa, voi tähän asiaintilaan tulla pian muutos (huonompaan). Korot ovat selvästi nousussa ja osakemarkkinoilla rysähtelee. Karhumarkkinoita en itsessään pelkää, mutta kun tiesin rahoille olevan pian tarvetta, päätin hypätä pois kyydistä vielä, kun koin kurssien olevan korkealla. Ilman mummolan ostoa olisin varmaankin vetänyt ostohousut jalkaan ja lähtenyt sijoittamaan lempiosakkeisiini lisää rahaa laskevalla kurssilla. Nimen omaan rahan tarve pakotti minut nyt myymään, kun aika oli vielä nähdäkseni hyvä.
En kuitenkaan aivan kokonaan ole luopunut sijoituksistani. Koriini on jäänyt vielä yksi muna, lempilapseni: Sampo. Sammon kanssa en ehtinyt toimia tarpeeksi aikaisin, kun jäin odottamaan kurssin toipumista osinkojen jaon jälkeen. Kurssi ei ehtinyt palautua tarpeeksi korkealle ennen pankkien rahanpesukohua. Sammon osakkeeni ovat edelleen plussalla, mutta vain n. 5%:n verran. Muutenkin arkailin näitä myydä, sillä olen ollut hyvin tyytyväinen Sammon maksamaan osinkoon ja vakauteen. Sampo siis jäi, lisääkin ehkä haluaisin.
Myynneillä olen vetänyt pörssistä irti nyt ne rahat, jotka olen sinne itse sijoittanut. Sampo edustaa sijoitusuran aikana saamiani voittoja:
Käteistä rahaa salkussani on nyt 7829€
Sampoa omistan tällä hetkellä 2153€:n edestä (+Seadrill 1€)
Salkun yhteisarvo: 9983€.
Nordnetin salkkuuni olen siirtänyt omaa rahaa yhteensä 7500€ (osingot olen sijoittanut takaisin)
Salkun perustin heinäkuussa 2015
Muut myyntini ovat olleet:
H&M ja HK lähtivät tappiolla, mutta eivät valitettavasti niin kovalla miinuksella, että summa kelpaisi vähennykseksi verotuksessa. Vuoden aikana pienenpieni omistukseni Seadrilliä ehti jo hävitä salkustani, kunnes se jokin aika sitten yllättäen palasi takaisin. Myydä en sitä aio, sillä myyntikulut ovat enemmän kuin myynnistä saatava summa - jätän sen siis salkkuuni lojumaan.
Koen suurta helpotusta osakesalkkuni keventymisestä. Sanokaa mitä sanotte, mutta vaikka olin jo päässyt alkuvaiheen jatkuvasta kurssivahtaamisesta eroon, niin silti pörssin heilahtelu aiheuttaa minussa huolta ja stressiä. Korkeintaan minusta voisi olla vakaaksi osinkosijoittajaksi, mutta nyt tältä erää jätän pörssihommat sikseen. Asunnot ovat enemmän mieleeni.
Paljon olen tämän sijoitusrupeaman aikana oppinut ja totta kai myös virheitä tehnyt. Lopputulokseen olen tyytyväinen ja ainakaan en koe hävinneeni pörssissä yhtään mitään. Tämä osa isän perintöä on nyt menossa kohteeseen, joka on minulle rakas ja säilyy lopun elämää. Sijoitussalkkukaan ei minnekään häviä vaan voin myöhemmin ottaa sen käyttööni, jos siltä tuntuu. Toistaiseksi haluan siirtyä tarkkailemaan pörssimaailmaa sivullisen osassa.
Syksyn saapuessa hyrähti käyntiin iltatyöni, jonka saan laskuttaa toiminimen kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa paria tietokonekurssia ja yhtä luentoa. Palkkiota näistä tulee 1165€. Olen tehnyt joitakin hankintoja yrityksen nimiin, mutta näyttää kovasti siltä, etteivät menot ylitä tuloja tänä vuonna. Täten maksan tuloistani ihan tuloveroakin, mutta muistelen nostaneeni palkkatyön veroprosenttia sen verran, ettei lisäveroja yritystuloista tarvinne maksaa.
Yksittäisiä työkeikkoja on ollut hissukseen läpi koko vuoden. En ole markkinoinut yritykseni alkukuukausien jälkeen juuri ollenkaan, joten olen ihan tyytyväinen tilanteeseen. Tehdessäni pidempää työpäivää palkkatyössä, en kovin montaa asiakasta viikossa jaksaisikaan. Tällä hetkellä kalenterissa ei ole vapaata kuin osa viikonlopuista.
Yritykseni tärkeimmät luvut:
Tulot: 3572€ Menot: 923€ Tulos: 2649€
Tuloihin olen laskenut yllä olevan palkkion syksyn töistä. Kaikenkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen tulokseen ja odotan innolla joulukuuta, jolloin kiireet viimein helpottavat. Myös veronpalautusta on luvassa reilusti! Tänä vuonna meidän ei tarvitse käydä blogissa keskustelua "mätkyistä" terminä vaan voimme odotella 740€:n palautuksia saapuvaksi. Yritykseni menoista suurin osa on laitehankintoja, jotka olen ostanut yritykseni käyttöön sekä opetus- että opiskelumateriaaliksi. Tällä hetkellä palveluksessani ovat seuraavat Apple-laitteet:
Pöytäkoneet:
iMac G4
iMac G5
Mac mini late 2009
Kannettavat:
iBook G3
Macbook late 2010
Älylaitteet:
iPad pro 12,9"
iPhone 7
Minulla on ollut valtavan hauskaa näiden laitteiden kanssa puuhatessani. Olen myös oppinut valtavasti. Vielä tarvitsisin kannettavan, joka voi pyörittää uusinta Mac OS -käyttöjärjestelmäversiota Mojavea. Tästä laitteesta voisi tulla myös varsinainen opetuskoneeni. En tiedä, kehtaisinko opettaa vuoden 2010 valkoisella macbookilla, vaikka siinä toiseksi uusin käyttöjärjestelmä pyöriikin vaivatta.
Vielä ei ole painetta päivittää puhelinta uudempaan. Opetuskäytössä iPhone seiska menee ainakin vielä tämän vuoden. Uudempien mallien eroavuudet olen opetellut muilla tavoin.
Olen jo jonkin aikaa suunnitellut Mac-tietokoneen ostamista.
Työni ja lisätyöni koostuvat hyvin pitkälle erilaisista tietokoneopastuksista ja silloin tällöin olen törmännyt asiakkaisiin, joilla onkin Windowsin sijaan Mac-tietokone. Itse asiassa ihan ensimmäinen toiminimiasiakkaani olikin yllättäen mäkkikoneen omistaja. Hoidin opastuksen kunnialla kotiin, vaikken ollut koskaan aiemmin Mac-tietokonetta käyttänyt! Tämänkin jälkeen olen kerännyt osaamista yksinomaan asiakkaiden koneita käyttämällä. Tosin, jos olen tiennyt jo etukäteen asiakkaalla olevan Apple-koneen, olen itse opiskellut opetettavan/korjattavan asian netistä ennen asiakkaalla käyntiä.
Siksipä tulin siihen lopputulokseen, että minun on aika investoida yritykseeni ja omaan osaamiseeni ja ostettava itsellenikin Applen tietokone macOS-käyttöjärjestelmällä. Koska minulla kuitenkin on jo kotona sekä Windows-pöytäkone että -kannettava, en halunnut laittaa aivan valtavia summia tietokoneeseen, joka toimisi lähinnä harjoitustyökaluna. Lisäksi kaikki uudet Mac-tietokoneet ovat mielestäni rumia - en pidä metalliväristä.
Viimeinen valkoinen mäkkimalli on vuoden 2010 Macbook Unibody ja malleja katseltuani päätin kalastaa itselleni juuri tämän. Aiempiin Macbook malleihin verrattuna Unibodyn kuori ei ole aivan yhtä arka halkeamille ja näyttää muutenkin saumattomana tyylikkäältä. Mid 2010 mallin pitäisi olla myös vanhimpia macbookeja, johon saa edelleen asennettua viimeisimmän macOS-käyttöjärjestelmän: High Sierra.
Unibody-mallin metsästäminen sen sijaan osoittautui aikaa vaativaksi. Niitä oli kyllä lähes aina jokunen saatavilla, kun katsoin, mutta hinnat kipusivat järkiään yli 200€:n ja ne tekivät silti hyvin kauppansa. Ulkomailta en macbookia halunnut tilata, sillä tarvitsin suomalaisen näppäimistön. Kesti hetken miettiä, onko 200€ ok hinta 8 vuotta vanhasta kannettavasta. Puolisen vuotta markkinoita seurattuani tein kuitenkin ostopäätöksen.
Löysin viimein vähäisellä käytöllä olleen kotikoneen, joka oli sekä toimiva että ulkoisesti ehjä. Myyjä kaiveli kannettavan varastoistaan ja konetta testatessaan totesi akun olevan kuollut. Tästä syystä sain hinnan tingittyä 180€:on sisältäen postituksen. Kokemuksesta tiedän, miten rasittavia ovat kannettavat, jotka eivät pidä yhtään virtaa. Käytännössä niiden siirto on yhtä mahdotonta kuin pöytäkoneen. Koneen saavuttua ja sen oltua piuhan päässä muutaman tunnin ajan, havaitsin ilokseni, ettei akussa ole oikeastaan mitään vikaa! Se kestää ihan mukavasti jopa 6 tuntia ilman laturia, johon uudemmatkaan kannettavani eivät kyllä yllä.
Käyttöjärjestelmän jouduin sen sijaan asentamaan kokonaan alusta. Ehkä kone oli tärähtänyt postissa tai jotakin, mutta asennusohjelma ei pystynyt päivittämään koneeseen mitään nykyaikaista käyttöjärjestelmää. Mid 2010 Macbookin alkuperäinen käyttöjärjestelmä oli Snow Leopard ja sen sain asennettua alkuperäiseltä ohjelmalevyltä. Olin oikeastaan valtavan tyytyväinen tähän takapakkiin, sillä pääsin paitsi asentamaan koneen alusta alkaen itse, myös tarkastelemaan eri aikakausien macOS-käyttöjärjestelmiä. Snow Leopardia ei myöskään saanut päivitettyä suoraan seuraavaan käyttöjärjestelmään, El Capitaniin, jonka tiesin olleen käytössä edellisellä omistajalla. Snow Leopardiin oli ensin asennettava päivitys, jonka myötä ohjelmavalikkoon ilmestyi AppStore! Tämän päivityksen hain Windows-koneella netistä ja siirsin tikulla mäkille. Tämän jälkeen tein päivityksen El Capitaniin ja otin koneen koekäyttöön ennen seuraavia suuria päivityksiä.
Macbookissani oli vain 2Gt rammia ja vaikka se kyllä riitti netin selailuun, kunhan auki oli vain yksi välilehti, halusin ehdottomasti lisätä koneeseen lisää muistia. Macbookin mukaan enimmäismäärä rammille olisi ollut 4Gt mutta netistä luin, että 8Gt menisi ihan hyvin uudempien käyttöjärjestelmien kanssa. Tilasin 2x4Gt muistikammat myyjältä, joka oli ostanut ne uutena, mutta todennut ne epäsopiviksi omaan koneeseensa. Sain kammat 47€:n hintaan ja ne ovat mallia:
Corsair SODIMM DDR3 8GB 1066MHz ( 2 x 4GB )
Kerron muistikampojen vaihdosta myöhemmin lisää, mutta toimenpide oli hirmuisen helppo ja kone hyväksyi uudet muistikammat mukisematta! Ero entiseen on valtava ja konetta voi käyttää aivan nykykoneiden tapaan. Seuraavaksi päivitin El Capitanin Sierraan, koska suora päivitys High Sierraan ei onnistunut. Valitettavasti tunnit loppuivat viimeyöstä kesken ja kiinnostavaakin kiinnostavempi päivitysprosessi oli laitettava lepotilaan. Tänään pääsin viimein päivittämään käyttöjärjestelmän viimeiseen etappiinsa, High Sierraksi. Koneen iän huomaa lähinnä päivitykseen menevässä ajassa ja muutamissa epäonnistuneissa asennusyrityksissä. Huomasin, että kovalevyn korjaustoimintoi asennusten välissä auttoi, mutta yhden käyttöjärjestelmän päivitys kesti silti lähemmäs kaksi tuntia kaikkinensa. Matka on kuitenkin ollut jännittävä ja olen oppinut valtavasti uutta!
Älylaitteeni ovat aina olleet Applelta, mutta tietokoneiden kanssa olen ollut erittäin uskollinen Microsoftille - ainakin tähän asti. Otettuani Macbookin käyttöön olen ihan hyvin ymmärtänyt, miksi jotkut pitävät sen käytöstä niin paljon. Lisäksi minusta tuntuu, ettei Microsoft ole tehnyt viimeaikoina kuin ikäviä ja pakottavia muutoksia Windows-käyttöjärjestelmiin. Viimeinen niitti minulle olivat kirjautumisruudun vaihtuvaan taustakuvaan ympätyt mainoslinkit. Samoin suuri rakkauteni, Microsoft Office-paketti, on mielestäni hinnoiteltu vuosilisensseillä aivan naurettavuuksiin.
Applelta voin sentään ostaa lähes vuosikymmenentakaisen tietokoneen ja ladata siihen uusimman käyttöjärjestelmän ilmaiseksi. Tekstinkäsittelyn ja taulukkolaskennat olen jo siirtynyt työstämään verkossa, Googlen palvelimilla. Olen valmis mackäyttäjäksi!
Olen palannut taas tekemään täysimittaista työpäivää ja tänään minut palkittiin ensimmäisellä oikealla palkalla! Siirtyminen kuudentunninpäivistä takaisin täysiaikaiseksi työntekijäksi on tietysti kurjaa, mutta säästämäni saldovapaat ovat pehmentäneet laskua normaaliin. Olen tehnyt noin seitsemän tunnin päiviä kesälomalta palaamisestani lähtien, ensin säästäen tunnin päivässä ja nyt tuhlaten tunnin päivässä saldostani. Sen sijaan täysimääräinen palkka tuntuu ihanalta. Noin 1330€:n nettopalkka on taas 1660€. Näin ollen pääsen lähes sille elintasolle, mikä minulla oli ennen miehen poismuuttoa. Ainakin säästöön alkaa jäämään saman verran rahaa. Edellisestä tulo-meno-budjetista onkin jo puolitoista vuotta aikaa, joten lienee sopivaa listata tämänhetkinen taloudellinen tilanteeni: Menot tammikuussa:
Osittainen hoitoraha:0€ (-67€) Miehen osuus asumisesta, laskuista ja autosta:0€ (-410€)
Yksiön veroton vuokra: 532€
Kaksion veroton vuokra: 662€
Tulot yhteensä: 3275€ (muutos +480€)
Punaiset luvut ovat muuttuneita lukuja ja sulkeissa muutos edelliseen budjettipostaukseen verrattuna. Lukuja vääristää uusi sijoituskaksioni, joka on tuonut sekä lisää kuluja että tuloja. Tällä kertaa korjasin myös vuokrista vero-osuuden pois, jotta budjetissani olisi vain nettotuloja ja -menoja. Muita suuria muutoksia ovat iltapäiväkerhomaksun ja osittaisen hoitorahan puuttuminen. Hoitorahaa en edes nostanut kuin parin kuukauden verran, kun aloitin yritystoiminnan eikä sitä enää sitten saanut.
Tulojen ja menojen erotus:1010€ (muutos -22€)
Tämän verran siis pitäisi jäädä rahaa ruokaan, muihin ostoksiin ja loput säästöön. Ruokarahan koetan edelleen pitää 400€:n huitevilla, mutta usein ylimääräiset, isommat hankinnat livahvat säästötilille tai luottokortille. Säästökassa karttuu melko hitaasti, mutta onneksi lainalyhennykset kerryttävät omaisuutta mukavaan tahtiin.
Viimeaikoina olen tahtomattani ajautunut pariin lempeään kädenvääntöön oman talouteni tunnuslukujen seurantaa koskevissa asioissa. Ilmeisesti kummeksuttavan erilainen tapani ajatella omaa talouttani ja rahojani on herättänyt itsenikin pohtimaan periaatteita ja perusteluja ja niistä haluan teille tänään kirjoittaa. Miksi ajattelen rahasta eri tavalla kuin sijoittamisen peruskirjallisuudessa neuvotaan ja miksi lasken budjettini toisella tapaa, kuin yleensä ohjeistetaan?
Ensiksi haluan tehdä selväksi heillekin, jotka blogiani ovat lukeneet vähemmän aikaa: Olen lukenut sijoituskirjallisuutta, kahlannut vero.fi-sivustoa, ottanut selvää oikeaoppisista tavoista toimia poikkeuksen poikkeuksen poikkeustilanteissa ja osaan laskea kaikki perustavanlaatuiset tunnusluvut, mitkä koskevat omia raha-asioitani. Näiden lisäksi olen ainakin omasta mielestäni suhteellisen jalat-maassa-kulkevaa-tyyppiä ja pyrin minimoimaan riskejä, mutta silti kokeilemaan kaikkea mahdollista, joka saattaisi olla tuottavaa.
Toisekseen olen melkoisen hyvin perillä omista tuloistani ja menoistani. Koska en ole rikas enkä hyvätuloinen, asettaa positiivinen kassavirta pohjakiven kaikelle sijoitustoinimmalleni. Joudun siis tarkkailemaan kaikkia sijoituksiani hyvin kriittisten lasien läpi. Minulle ehdottomasti tärkeintä taloudenpidossani on, että rahat riittävät. Joudun ottamaan tämän asian huomioon aina ja kaikessa. Sijoutus voi paperilla tuottaa ihan miten hyviä prosentteja tahansa, mutta jos se tarkoittaa, ettei minulla ole sen jälkeen rahaa ostaa kaupasta ruokaa, ei tällainen sijoitus ole minua varten. Avaan tätä aivan juuri hieman lisää.
Kolmanneksi olen huomannut ihmisten mieltyneen lukuihin, joilla ei ole mitään merkitystä. Tämä on tiestysti ihan ok ja fine, kukin tyylillään, mutta on outoa, että minunkin oletetaan olevan kiinnostunut samoista luvuista. Ikävintä on, jos perustelujenikin jälkeen oletus on, etten käytä jotakin laskukaavaa, koska en osaa käyttää sitä.
Minulle tuotto tarkoittaa euroja tilille ja kulu laskua, jonka maksan rahalla jollekin toiselle. On olemassa paljon lukuja, jotka eivät sovi omaan sijoitusstrategiaani tai niillä ei ole sen kannalta mitään merkitystä. Lisäksi orjallinen lukujen tuijottaminen ei välttämättä ole edes kovin hedelmällistä, sillä jos jotakin olen oppinut, niin lukuja voidaan aina siivota kauniimmiksi. Erilaisilla kaavoilla voidaan koettaa vertailla eri sijoitusmalleja keskenään tai ennustaa tulevaa, mutta käytännössä lasku on pätevä ehkä ainoastaan laskuhetkellä, vain yhdenlaisessa skenaariossa tai kaava itsessään on puutteellinen, eikä ota kaikkia osatekijöitä huomioon.
Auton arvonalenema
Vertailupostaukseni Avensiksen ja Yariksen käyttökustannuksista herätti paljon kiinnostavaa keskustelua. Ilmeisen moni kommentoija olisi halunnut minun merkitsevän Yariksen vuosittaisiin käyttökustannuksiin myös arvonaleneman. Kuten yllä olen esittänyt, minulle budjettiin kelpaavia lukuja ovat todelliset kustannukset, maksut joista tulee lasku ja jotka maksetaan rahalla. Kustannukset, jotka minun on otettava huomioon laskiessani rahan riittävyyttä jokapäiväisessä taloudessani. Arvonalenema ei ole tällainen kustannus.
Auto ei ole minulle sijoitus vaan välttämätön käyttötavara. Se kuluu, siitä tulee kuluja, eikä se juuri tuota mitään. Auto on omaakin kotia huonompi sijoitus, jonka myyntiarvo on lopulta pyöreä nolla. Autoni ajan kuitenkin loppuun asti, joten jälleenmyyntiarvolla ei ole minulle mitään merkitystä, kuten olen aiemminkin jo kertonut.
En näe mitään syitä lisätä budjettiini arvonalenemaa, joka on kulu, jota ei makseta kellekään. En laske autolleni tuottojakaan vaikka autolla ajelu mahdollistaa monet tuottoisat toimet, kuten työssäkäynnin. Auton hinnan olen jo maksanut, uuteen säästän rahan, kun se on taas ajankohtainen. En laske kuukausittaiseen tai vuosittaiseen budjettiini muidenkaan omistamieni esineiden arvonalenemaa enkä -nousua.
Kaikkein hulluinta olisi huomioida auton kuluina toteutumaton voitto, jonka menetin, kun en sijoittanut auton hintaa pörssiin. Tällaista hedelmätöntä spekulaatiota voisi harrastaa loputtomiin: miksi en sijoittanut kahta euroa EuroJackpottiin ja tullut miljonääriksi? Entä jos en olisikaan ostanut autoa vaan sijoittanut autorahat pörssiin ja tehnyt hävyttömät tappiot? Olisiko minun silloin laskettava autoon sijoitettu ja näin ollen pörssitappioilta säästynyt raha voitoksi?
Toistaiseksi odottelen onnellisessa kuplassani tietoa, mitä hyötyä arvonaleneman laskemisesta minun autoilubudjettini kannalta olisi.
Vuokrien tuottoprosentti vs. kassavirtalaskelma
Ehkä jo arvaattekin, miksi tuottoprosentilla ei ole läheskään niin suurta merkitystä minulle kuin positiivisella tai neutraalilla kassavirralla? Kyllä vain, ruokarahojani en muiden asumiseen laita.
Ostaessani asuntoja sijoitusmielessä minulle ensiarvoisen tärkeää on, että sijoitus maksaa itse itsensä takaisin sovialla aikajänteellä. Ideaalitilanteessa en laittaisi omaa rahaani ollenkaan likoon. Vakuuksien antaminen pankille riittää, sillä vakuuden saa aikanaan takaisin. Minä kannan riskin, saan ensimmäiset tuotot noin 20 vuoden päästä ja näen vuokrausbisneksen pyörittämisen vaatiman vaivan. Vuokralainen hoitaa loput.
Vuokran tuottoprosenttille on erittäin kapeakatseinen laskentakaava (ja huom! Osaan kyllä sen laskea!), joka ei ota kunnolla huomioon kaikkia asioita asuntosijoittamisessa. Velkavipua tuottoprosentti ei huomioi ollenkaan, eikä näin ollen kassavirran positiivisuutta tai negatiivisuutta. Asuntosijoittaja Harri Huru, on tehnyt Youtube-kanavalleen erinomaisen videon tuottoprosentin laskemisesta ja siitä, mitä luku kertoo ja jättää kertomatta.
Velkavipua käyttävänä sijoittanaja minulle tärkeää on tietää, miten paljon asuntosijoitukseen menee rahaa, paljonko siitä saa ja kattaako tuotto kulut ja verot. Tuottoprosentti kun voi olla erinomaisen hyvä, vaikka kassavirta olisi negatiivinen ja näin ollen sijoittaja saa kunnian maksaa itse osan kuluista. Ja ainahan on vain bonusta, jos kassavirta on vähintään neutraali ja tuottoprosentti silti hyvä niin kuin omien asuntojeni kohdalla on.
Omasta mielestäni vuokraustoiminnasta laskettava tuottoprosentti ei pelkästään ole edes kovin vertailukelpoinen muiden sijoitustuotteiden kanssa näiden suurten keskinäisten eroavuuksien takia. Asunto tuottaa eri tavalla, sen riskeihin voi vaikuttaa itse ja lainoitusmahdollisuudet sekä verotus ovat toisenlaiset kuin monissa muissa sijoituslajeissa. Saman tuoton saaminen pörssistä tai vuokramarkkinoilta vaatii aivan erilaisia asioita sijoittajalta, eikä tuottoprosentti ota näihin kantaa ollenkaan. Itse en jättäisi näitä seikkoja huomiotta mistään hinnasta.
---------------------
Käymissäni keskusteluissa olenkin huomannut, että kaksi ihmistä voivat painottaa aivan eri toimintatapoja täysin samoista syistä. Tai he katsovat samoja lukuja, mutta päätyvät täysin erilaisiin lopputuloksiin arvioidessaan sijoituksen kannattavuutta.
Toivottavasti kirjoitukseni avarsi edes hieman sitä, miksi yksi ihminen saattaa ajatella asioista niin eri tavalla kuin toinen. Lähtökohtamme ja tarpeemme ovat erilaisia ja painotamme keskenämme eri lukuja. Minulle tärkeitä ovat kassavirta ja sijoitettu pääoma, kuten myös puskuri, varautuminen ja rahojen riittävyys. Vähäisten rahojeni kasvattamiseen käyttämistäni keinoista annan blogissani teille niin hyvät neuvot kuin taidan.
Olen saanut autoni keskikulutuksen tippumaan tasan viiteen litraan sadalla kilometrillä!
Tästä on kiittäminen autoni ajotietokonetta ja vakionopeudensäädintä. Olen havainnut vakionopeudensäätimellä ajon hyvin taloudelliseksi. Ajotietokone piirtää bensankulutuksesta palkkeja minuutin välein ja maantiellä ajo kuluttaa erittäin tasaisesti bensaa, kun vakionopeudensäädin on päällä. Tietokone osaa annostella bensaa huomattavasti taloudellisemmin kuin minä, kun se laskee sopivan bensamäärän ilmeisesti ylä- ja alamäkien tarjoaman vastuksen mukaan. Ylämäessä auton kulutus harvoin nousee yli 9l/100km, kun taas itse kaasupoljinta painamalla kulutus hyppää äkkiä 17-20l/100km. Suurimmat piikit bensankulutukseen tulevat tietenkin kaupunkiajosta, jolloin vakionopeudensäädintä ei voi pitää päällä. Olen harjoitellut ennakoivaa ajotapaa ja nopeaa kiihdytystä haluttuun ajonopeuteen. Ennen kaikkea ennakoimalla bensaa voi säästää reilustikin ja tämän ansiosta huomiokin pysyy tiessä säätimestä huolimatta.
Sähkö
Kotini sähkönkulutus on tipahtanut!
Uusin sähkölasku kahdelta kuukaudelta oli 36€ sisältäen sähkönsiirron. Aiemmin vastaava lasku on ollut lähes vuoden ympäri 45€ - joulun aikaan hitusen korkeampi ylimääräisten valojen takia. Sähkönkulutuksen laskua ei selittäne muu, kuin asukasluvun huventuminen kolmanneksella.
Voiko tästä siis päätellä yhden ihmisen henkilökohtaisen käyttösähkön olevan noin 9€/kk? Uskoakseni meillä eniten sähköä vievät jääkaappi, kaksi pakastinta, tietokoneet ja älylaitteet. Miehen lähdettyä emme ole juuri katsoneet televisiota ja kahvia keitän liedellä vain kun on vieraita. Asuntomme pysyy paksujen betoniseinien ja läpivedon mahdollistavan muodon ansiosta mukavan viileänä kesälläkin, joten tuulettimia ei ole tarvittu. Pyykkiäkin tulee vähemmän.
Sen voin ainakin sanoa, että olen hyvin tyytyväinen kaupunkimme omaan sähköyhtiöön.
Turhuudet
Kesäloman jälkeen en ole juuri ostellut turhuuksia. Minulle on alkanut kertyä hieman käteistä rahaa ja olen vaihtanut pankkikortin käytön lähes kokonaan käteiseen. En itse pidä käteisestä, mutten jaksa viedä keikkatöistä saatuja rahoja aina talletusautomaattiinkaan. Olen siis koettanut maksaa ostokset käteisellä ja siirrän palkkani suoraan säästötilille lainalyhennyksiä ja muita laskuja varten. Käteisen käyttämisellä on ollut yllättävän latistava vaikutus ostointoon ja etenkin luottokortin käyttöön. Toisaalta en ole kaivannutkaan nyt lisää tavaraa, enempi haluaisin päästä turhasta eroon. Siispä olen budjetoinut 200€/2viikkoa ja koettanut pysyä siinä. On kyllä sanottava, että kesälomalla rahaa paloi taas aivan ruhtinaallisesti.
Toki oli hieman lipsahdettava, kun löysin netistä useamman Chris De Burghin lp-levyn muutamalla eurolla kappale. Postikulut vinyylilevykaupoissa ovat ikävän korkeat, joten kannattavaksi tuli ostaa useampi levy samalta myyjältä.
Pieniä tuloja
Vaikken olekaan mainostanut yritystäni sitten viimevuoden äitienpäivän, saan edelleen
yhteydenottoja asiakkailta. Minulla on muutamia vakiasiakkaita, joiden luona olen käynyt jo useita kertoja, mutta uusiakin yhteydenottoja saan silloin tällöin. Vähän aika sitten kävin tekemässä ensimmäisen 2,5 tunnin keikan, josta raapaisin itselleni 110€:n lisäansion.
Puutarhaani en ehtinyt tänä vuonna satsata (vain parvekkeelle ostin kukkameren), mutta satokausi
alkaa lähestyä ja mm. kirsikkapuussa on jo punaisia marjoja. Luumuja tulee luultavasti myös ja kasvimaasta saisi nyt salaattia mielin määrin. Äidiltäni saan myös kananmunia uusien kesäkanojen myötä. Nämä ovat pieniä asioita, eikä niille voi laskea rahallista hyötyä, mutta kyllähän se piristää syödä jotakin itsekasvatettua.
Tarkoitukseni olisi päästä vielä kirpputorille myymään tavaraa jonakin viikonloppuna. Yksin on hieman tylsää lähteä, joten en ole saanut aikaiseksi. Yariksen peräkontissa voi välipohjan ansiosta istua, joten kerrankin konttikirppiksellä olisi sekä istuin että varjo mukana. Toisaalta myös itsepalvelukirppiksillä olisi nyt edullisia tarjouksia kesäaikaan.
Yllättäen meille on tänä keväänä tarjottu töissä mahdollisuutta vaihtaa lomarahoja vapaapäiviksi.
Olen aina mukana, kun työnantaja tarjoaa jotakin uutta etuutta työntekijöille. Aiemmin meillä on ollut jo käytössä palkattomat vapaapäivät (joista ei mene lauantain palkkaa) säästösyistä. Palkattomia on saanut pitää 5kpl vuodessa ja nyt on tarjolla toiset 5kpl vapaapäiviä, jotka ostetaan lomarahoilla.
Yhdistettynä minimaalisiin 28 päivän lomiini tämä tekisi sentään jo saman, kuin pitkään talossa olleilla eli 38 lomapäivää!
Käytännössä lomarahavapailla ja palkattomilla lomapäivillä ei tietenkään ole mitään eroa, kun molemmissa tapauksissa ne ovat pois omasta palkasta. Lomarahasta miinustettuna lomapäivät tuntuvat kuitenkin "edullisemmilta", kun ne on kerralla miinustettu tulossa olevista extrarahoista, kun taas palkattomat otetaan jälkikäteen suoraan palkasta ja käteen jää siinä kuussa vähemmän rahaa.
Vaan kuinka paljon lomapäivät sitten maksavat? Tämä kiinnosti minua myös, sillä en ole koskaan oikein osannut laskea etukäteen lomarahojani ja nyt on menossa vielä 30% kiky-leikkauksetkin. Onneksi sain työnantajaltani karkean laskukaavan, jolla voin lomarahani laskea! Jaan kaavan teidänkin kanssanne, mutta muistakaa, että se on hyvin summittainen ja antaa vain idean siitä, miten lomaraha lasketaan. Meillä lomaraha on noin 5% vuosipalkasta.
Lomarahan suuruus: 12 x kkpalkka x 0,05 x 0,70 Päiväpalkan suuruus: kkpalkka / 20
Normaalisti kuukausipalkkani olisi n. 2100€, mutta osittaisen hoitovapaan takia se on vain 82% tästä, eli noin 1722€. Lomarahani olisi siis: n. 723€ ja päiväpalkka: 86€
Viisi lomapäivää maksaisi minulle siis 430,5€ ja lomarahaa jäisi 292,5€.
Olin kuitenkin ajatellut pitää viidestä päivästä vain neljä, joten loma maksaisi 344,4€ ja lomarahaa jäisi 378,6€, arvatenkin verottajalle verotettavaksi.
Jos laskelmani pitävät paikkansa (ja korjatkaa jos eivät) niin ihan mukavalta vaihtosuhteelta vaikuttaa.
Samalla mehustelin tulevaa vuotta, kun alan tehdä taas täyttä päivää töissä ja lomarahaa pitäisi herua 882€ ja jos/kun kiky-lomarahaleikkaukset loppuvat, pitäisi lomarahan olla jopa 1260€. Hieman kyllä tätä epäilen, koska en muista koskaan saaneeni noin paljoa lomarahoja kerralla. Ehkä veroista johtuen.
Lisälomapäivät ovat kyllä kiva juttu, mutta hieman tylsää on, ettei niitä saa pitää putkeen esim. extralomaviikkona. Lisäksi nämä lomapäivät eivät ole subjektiivinen oikeus kaikille. Muissa toimipisteissä lomapäiviä olisi saanut ottaa jopa 13 (ja omatkin lomarahani olisivat riittäneet 8-9 päivään), mutta omassa yksikössäni määrä rajattiin max viiteen. Mutta etu kuin etu. Yritykseni kauatta tienaisin saman päiväpalkan 2,5 tunnissa, joten lomapäivän voi käyttää tuottavastikin.
Viimeksi kirjoitin teille mietteistäni ja laskelmistani koskien aikuisopiskelijaksi lähtemistä. Tänään pohdin, kannattaisiko uranvaihto ja uudet työkuviot.
Nykyinen työni on ennen kaikkea mukava ja työtoverit huippuja. Koska olen nuori, on minun hyvin vaikea kuvitella, että löllyisin nykyisessä työssäni mukavasti eläkeikään asti. Toki se olisi mahdollista, mutta varmasti tuntisin (koska tunnen niin jo nyt), että oma potentiaalini valuisi suurelta osin hukkaan. Toisaalta juuri nyt minulla on kaikkea riittävästi. Taloudellinen tilanteeni on hyvä ja vakaa, tulot riittävät menoihin ja sijoitussuunnitelmani toteuttamiseen. On kuitenkin kaksi syytä, joiden takia haluaisin jotakin enemmän.
Haluaisin tehdä enemmän töitä tietotekniikan parissa, oppia koodaamista ja opettaa.
Haluaisin mahdollisuuden neuvotella palkastani ja työsuhde-eduista. Käytännössä palkan pitäisi korreloida osaamista, vastuuta ja työssä kehittymistä - näin ei kunnallisella puolella ole, vaan kaikki saavata samaa palkkaa.
Rahallisesti en tiedä, olisiko neljän vuoden opiskelut panostuksensa väärti. Hyvin karrikoidusti voisi laskea, että tulevana kymmenenä vuotena voisin tienata nettona (käyttäen vero.fi:n veroprosenttilaskuria ilman ihmeempiä vähennyksiä):
Laskelmani mukaan olisi taloudellisesti aika sama, olenko 10 vuotta töissä nykyisellä palkalla vai 4 vuotta koulussa ja 6 vuotta töissä tuplapalkalla. Eroa alkaisi tulla vasta seuraavalla työvuosikymmenellä. Tähän en laskenut mukaan ollenkaan muita tuloja, kuten lisätyöt tai opintoetuudet. Oletus on, että opiskeluvuosina eletään kädestä suuhun, eikä säästöjä kerry. Opiskelujen jälkeen on maksettavana myös opintolaina, mutta paremmalla vuosipalkalla se ei liene ongelma. Aukoton tämä laskelma ei siis ole, mutta antaa jonkinlaisen viitteen opiskelun kannattavuudesta.
Neljäntonnin palkka olisi omasta mielestäni käsittämättömän paljon rahaa, en edes tiedä, mitä sillä tekisin. En välttämättä saisi sitä heti työuran alussa, mutta käytännössä palkka voisi nousta sitäkin suuremmaksi, joten olkoon tuo nyt keskiarvo. Korkeakoulussa opiskelun itsessään on jo jotain, jonka haluaisin kokea ja toivon, etten ole siihen vielä liian vanha.
Olen myös sitä mieltä, että ura tietotekniikan alalla voisi olla tulevaisuudessa turvatumpi, kuin nykyinen työni. Valitettavasti tämän hetkinen virkani on listattuna kaikissa "Onko työtäsi olemassa enää X-vuoden päästä?"-tutkimuksissa uhanalaiseksi. Työtäni kyllä arvostetaan, mutta käytännössä teen pienellä kuukausipalkalla hommia, josta oman yritykseni kautta tienaisin 3-4 kertaa enemmän. Työllistymisen pitäisi olla tietotekniikka-alalla tulevaisuudessakin mahdollista niin Suomessa kuin kansainvälisestikin ja ainakin koulutus tarjoaisi hyvin monipuoliset työllistymis- ja yritysmahdollisuudet.
Yhden oven sulkeutuessa on yllättäen eteeni avautunut ikkuna: idea lähteä opiskelemaan.
Idea heräsi, kun kuulin veljeni suunnitelmista ryhtä aikuisopiskelijaksi. Olemme käyneet peruskoulun, ammattiopiston sekä lukion samalla luokalla veljeni kanssa ja ajatus yhteisestä opiskelu-uran jatkosta nosti tuntosarveni saman tien pystyyn. Kuinka kiehtova idea!
Minua on jo vuosia vaivannut se, etten hakenut heti lukion jälkeen jatko-opintoihin. Siinä vaiheessa olin aivan kypsä suorittamani kaksoistutkinnon ja ylioppilaskirjoitusten takia ja halusin vain päästä äkkiä töihin. Pian myös tytär syntyi sopivan puolison osuttua kohdalle. Korkeakoulututkinnon puute on kuitenkin jäänyt harmittamaan ja harmistus on vain kasvanut hiljalleen vuosien saatossa. Lapsena olin aivan varma, että menisin yliopistoon. Yliopistosta en juuri enää haaveile, mutta jokin käytännöllinen ammattikorkeakoulututkinto olisi mukavaa suorittaa. Lisäksi nykyinen, mukava ammattini on ura- ja palkkakehityksen osalta umpikuja. Näillä opinnoilla olisi hyvin vaikea siirtyä kunnalliselta yksityiselle puolelle. Yksityisellä sektorilla olisi edes teoriassa mahdollista saada omaa osaamista vastaavaa palkkaa.
Tutkittuani aikuisopiskeluasiaa, huomasin, että aika voisi olla todellakin otollinen jatko-opinnoille seuraavistakin syistä:
8 vuoden työuran jälkeen on mahdollista saada ansiosidonnaista aikuiskoulutusrahaa max 15kk ajaksi. Tämä raja täyttyy tulevana syksynä
5 vuoden työuran (joista 1 vuosi saman työnantajan palveluksessa) jälkeen olen oikeutettu 2 vuoden palkattomaan opintovapaaseen
Kuluni ovat nyt/pian todella alhaiset ja minulla on toiminimi, jonka turvin saan lisäansioita
Voisin nautiskella opiskelijoiden ruokailu- ja muista eduista (valitettavasti en kuitenkaan joukkoliikennealennuksesta ainakaan opintovapaan aikana)
Opiskelijana olisin paljon enemmän kotona tyttären luona: jatkaisin mieluusti lyhyempiä päiviä, kuten nyt osittaisella hoitovapaalla
Voisin hyödyntää opintolainan lähes ilmaisen koron sekä opintolainahyvityksen
Olen miettinyt ja laskenut tulojani sekä menojani. Yhtälö ei näytä aivan mahdototomalta, mutta joitakin suurempia muutoksia olisi ehkä pakko tehdä. Autonruttanastani saattaisin joutua luopumaan ja ottaa tilalle joukkoliikenteen kausikortin. Kausikortin ja nykyisten bensakulujeni välillä ei ole suurta eroa, mutta vakuutukset/verot saattaisivat tuottaa vaikeuksia. Lisäksi kolun sijainnista riippuisi paljon, voiko autoa käyttää koulumatkoilla. Olen tosin muutenkin miettinyt autottomana elämistä, jos työmatkat sen joskus sallisivat.
Toinen suuri muutos taloudessani olisi asuntolainan eliminiointi mahdollisimman nopeasti. Aikuiskoulutusrahakauden aikana tulot riittävät lainan maksuun, mutta jos tipahdan pelkälle opintotuelle, ei raha enää riitä. Tässäkin on pari eri skenaariota, joita tulisi pohtia:
Maksanko kotilainan pois säästöilläni ja otan mummolan lunastukseen lainaa (pitkällä laina-ajalla ja pienellä kuukausierällä).
Jätänkö asuntolainan ja maksan sitä pois säästörahoilla opiskeluiden ajan. Mummolan lunastukseen laina.
Käytänkö säästöni mummolan lunastukseen ja koetan keksiä, mistä revin rahat lainalyhennyksiin. Lisätyöt?
Näistä ensimmäinen vaihtoehto olisi todennäköisin, koska pääsisin kokonaan yhdestä velasta ja sekä velan että säästöjeni korkohyöty on hyvin minimaalinen enää tässä vaiheessa. Saisin lainan maksettua säästöillä ja extralyhennyksillä pois noin kahdessa vuodessa, ennen kuin aikuiskoulutusrahakausi loppuisi. Näiden lisäksi olisi myös koottava tai jätettävä tilille kunnollinen puskuri vuokrastoimintaa ja elämän yllätyskuluja varten.
Aikuisopiskelijana saisin tienata 250€/kk rahaa lisätöillä. Tähän oma yritykseni sopisi erinomaisen hyvin. Käsittääkseni olisi mahdollista palata kesälomakautena takaisin vanhaan työhöni, jolloin saisin myös kunnollista palkkaa. Aivan koko tutkinnon ajaksi opiskeluvapaa tuskin riittäisi, joten joutuisin kahden vuoden opiskelujen jälkeen miettimään, jätänkö nykyisen työni vai palaanko koulun penkiltä töihin. Ammattikorkeakoulututkinto on nelivuotinen, josta viimeinen vuosi kuluu työssäoppimassa.
Tässä vielä budjettilaskelmat tutkintovuosilta 1-2 sekä 3-4. Jätin vuokraustoiminnan tulot ja menot pientä voitto-osaa lukuunottamatta kokonaan pois sotkemasta. Alemmassa laskelmassa kotilainan lyhennystä ei enää ole ja se kompensoi aikuiskoulutusrahan loppumisen. Asumistukea en voi saada pääomatulojen takia.
Opintolainan (yhteensä max 10800€/tutkinto) olen jakanut opiskelukuukausille neljän vuoden ajaksi. Toki sitä voi nostaa toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän.
Erotusosan saisin säästöön ja sen lisäksi tulisi mahdolliset lisätöistä saadut rahat. Vakuutuksia en tähän laskenut, koska niiden pitäisi tulevina vuosina kuittaantua lainojen OP-bonuksilla.
Syksyllä olisi seuraava yhteishaku. On tietenkin täysin mahdollista, etten edes pääsisi sisään kouluun, johon haluaisin, mutta hakemalla tuskin menetän mitään. Jos koulun ovet eivät aukea niin tiedän ainakin yrittäneeni.
Sain Anonyymin kommentin viimevuotiseen budjetti-laskelmaani. Joku teistä lukijoista siellä kyseli vinkkejä säästämiseen, jos tulot olisivat nykyistä pienemmät. Kysymys innoitti minut todella miettimään eri säästötapoja ja lisäpontta pohdiskeluilleni antoi myös mediassa jatkuva julkinen keskustelu säästämisestä ja sijoittamisesta. Kommenttipalstojenhan mukaan jo pelkkä säästäminen on nykytuloilla mahdotonta, sijoittamisesta nyt puhumattakaan. Tänään en välitä puuttua sijoittamiseen, mutta säästämiseen aion paneutua. Esittelen teille puskurirahastoon säästämisen kolme perustasoa, sekä miksi ja miten ne voi saavuttaa.
Lyhyesti puskurirahaston tärkeydestä pienituloiselle: Puskurirahasto on etukäteen säästetty summa rahaa hätätapauksia ja onnettomuuksia varten. Puskuri on luottokortti- ja pikavippivelan vastakohta.
Puskuri säästetään itselle etukäteen, kun luottokorttivelka maksetaan takaisin jälkikäteen
Puskurista tuleva korko jää itselle, kun luottokorttivelasta korkoa maksetaan muille
Puskurista maksetun maksun jälkeen elämä jatkuu entisellään (velattomana), luottokorttivelka rasittaa taloutta tulevina kuukausina
Puskuria on hidasta koota, jolloin sen käyttöä miettii tarkemmin. Luottokortti antaa illuusion ylimääräisestä rahasta ja saldoa on helppo käyttää enemmän, kuin oli tarkoitus
Eri ihmisillä on erilaiset tarpeet rahan suhteen. Tämän listan olen koonnut silmälläpitäen etenkin pieni- ja keskituloisia ihmisiä, vinkkinä puskurirahastoon säästämisen aloittamiseksi. Olennaista on aloittaa säästäminen puskurirahastoon ennen, kuin suuret haasteet taloudessa alkavat:
1. +200€ Ehdoton minimi
Jos tulot ovat pienet, ovat menotkin luultavasti asettuneet samalle tasolle. Erilaiset tuotteet ja palvelut ovat kuitenkin kaikille yhtä kalliit ja siksi äkillinen meno voi luistaa tiukalle vedetyn talouden velkakierteeseen. Ehdoton minimi pienituloisen puskurille voisi olla 200€ ja siitä ylöspäin. Tämän hätävaran saa säästettyä muutamalla niukalla kuukaudella tai tekemällä hieman extratyötä. Sen jälkeen voi palata takaisin normaaliin rahankäyttöön tai jatkaa säästämistä, olo on kuitenkin huojentunut, kun tietää, ettei yllätyskulu kaada taloutta.
Mihin raha riittää: Hajonnen, välttämättömän kodinkoneen korvaamiseen, yhden ihmisen ruokiin kuukaudeksi (niukistelija ruokkii summalla vielä lapsenkin), pienen vian korjaamiseen autosta, takuuvuokraksi isoon vuokrafirmaan, yllättävään vakuutusmaksuun tai lääkärikäyntiin.
Miten se säästetään: Pienistäkin tuloista voi yleensä nipistää tekemällä ruokia itse, suosimalla päiväysaletuotteita ja välttämällä hetken aikaa turhia ostoksia, kuten kemikaalit, alkoholi ja tupakka. 50€/kk kerryttää tarvittavan puskurin neljässä kuukaudessa. Kilpailuttamalla puhelinliittymän, sähkösopimuksen ja vakuutukset saattaa summan säästää heti. Uutiset luetaan netistä ja lehdet lainataan kirjastosta.
200€ on aika nopeasti tienattu esimerkiksi ylimääräisiä tavaroita myymällä. Jo kirpputoreja kiertämällä voi tehdä arvokkaita löytöjä pilkkahinnalla. Lisätyöllä tai keikalla summa on nopeasti tienattu, jos mahdollisuus näihin on.
2. 800-1000€ Riittävä
Tämä puskuri riittää jo hyvin pitkälle. Pienituloinen voi puskurin turvin nukkua yönsä levollisesti ja raha antaa jo paljon liikkumavaraa. Riittävä puskuri on hyvä tavoite, kun ehdoton minimi on säästetty. Pitkällä aikavälillä summa on pienituloisenkin mahdollista säästää ja työssäkävälle summa kertyy talteen suht helposti.
Mihin raha riittää: Tämä puskuri riittää torjumaan velkaa, vaikka useampi epäonninen rahanmeno saapuisi saman kuukauden aikana. Vuokran saa maksettua, vaikka työttömyys iskisi yllättäen ja kela panttaisi päätöksiään. Jos tulotaso tipahtaa niin, ettei rahaa ole kuin laskuihin, syö säästäväinen tästä puskurirahastosta useamman kuukauden ajan!
Miten se säästetään: Työssäkäyvä saa rahan säästettyä noin vuoden aikana. Loma-, veronpalautus- ja ylityörahat ohjataan suoraan puskuritilille (kesäloma ja joulua vietetään hillitymmin ja reissut jätetään tuleville vuosille). Autollinen pyrkii käyttämään omaa autoa työajossa aina, kun on mahdollista ja kyyditsee vielä työtoveritkin: kilometrikorvauksista kertyy äkkiä ylimääräistä palkan päälle ja lisämatkustajista maksetaan myös bonusta. Kysy työnantajalta mahdollisuudesta koulutuspäiviin ja -kursseihin, näistä voi saada kilometrikorvausten lisäksi myös päivärahan. Työtön voi tienata 300€/kk tukien päälle kokeilemalla yrittämistä tai tekemällä keikkahommia. Oma osaaminen kannattaa muuttaa rahaksi, jos suinkin mahdollista. Kirpputorimyynnillä voi tehdä 5000€:a voittoa vuodessa verottomasti, kun myy itsellä käytössä olleita tavaroita. Muita tavaroita myymällä voittoa saa kertyä 1000€ (voitto = myyntihinta - hankintahinta).
3. 2000€ Huoleton
Kun puskuriin on kertynyt 2000€ voi mattimeikäläinen elää jo erittäin huoletonta elämää. Raha antaa vapauden valita ja päättää omista asioista. Aina ei tarvitse valita halvinta, sillä halvin ei ole aina edullisin vaihtoehto. Tässä vaiheessa jopa "raha tulee rahan luokse"-sanonta alkaa toteuttaa itseään. Summalle kertyy korkoa ja osan siitä voi sijoittaa tuottavasti esimerkiksi työkaluun, jolla voi ansaita lisätuloja. 2000€ on aika yleinen luottokortin saldoraja, nyt sinulla on se raha oikeasti turvanasi. Käytetyn rahan voi maksaa puskuritilille takaisin samaan tapaan, kuin luottokorttivelankin, mutta korottomasti!
Mihin se riittää: Huolettoman ei tarvitse enää pelätä edes suurempia taloudellisia takaiskuja. Hädän tullen puskurilla voi ostaa autonruttanan, jolla pääsee töihin, summa riittää 2-3 kuukauden vuokriin ja sillä pärjää, vaikka kelan täti hautoisi päätöksiä useamman kuukauden. Puskuri on niin kattava, että osan siitä voi tarvittaessa käyttää lomamatkan rahoittamiseksi ja silti jäljelle jää Riittävästi eikä yhtään luottokorttivelkaa.
Miten se säästetään: Huoleton puskurirahasto on pienituloiselle useamman kuukauden tai vuoden säästämisen tulos. Se voi vaatia suurta muutosta omassa elämässä ja taloustaitojen opettelua. On hyvä huomata, ettei tuo muutos välttämättä tarkoita ikävää kitkuttelua vaan se voi olla samalla henkisesti erittäin rikasta aikaa omassa elämässä. Huolettomaksi pyrkivälle suosittelen säästämisestä kertovien blogien ja kirjojen lukua. Tässä on linkki oman blogini kirja-arvosteluihin ja blogini oikeasta reunasta löydät "Oman talouden oppaita muualta"-listan, johon olen koonnut laajan joukon mitä mainioimpia säästämiseen ja sijoittamiseen liittyviä blogeja. On yllättävää, miten vähän säästämisellä on tekemistä tulojen kanssa, menojen karsinta ja oikea mielentila ovat paljon suuremmassa roolissa, kun pyritään kohti huoletonta elämää.
4. Yksilöllinen
Bonus! Jokaisen olisi hyvä laskea, kuinka suuren puskurirahaston itse tarvitsisi, jos kaikki tulonlähteet pettäisivät. Yleisenä ohjeena pidetään summaa, joka riittäisi 2-3 kuukauden välttämättömiin kuluihin. Jotkut varautuvat summalla, joka riittäisi jopa puoleksi vuodeksi. Itse olen sitä mieltä, ettei puskurin kannata olla liian suuri. Kun puskuri on säästetty, voi sen lisäksi säästää muihin menoihin, kuten suurempiin kodin hankintoihin, omaan asuntoon, autoon tai matkoihin. Ylijäämäisen rahan voi myös laittaa tuottamaan lisää rahaa.
Koska verottajan laskema 6%:n suuruinen veroprosentti tuntui minusta aika alhaiselta, päätin laskettaa verottajan sivuilla itselleni hieman totuudenmukaisemman verokortin. Tosin on myönnettävä, että ihan hitusen houkutti vedellä koko vuosi lähes veroja maksamatta ja kärsiä mätkyseuraamukset sitten joskus myöhemmin.
Mutta ei sentään, verottajan sivuille suuntasin ja lisäilin tietoja kaikenmoisista tuloista. Pieni valmisprosentti selittyi sillä, että tehtyäni lyhennettyä työpäivää eivät tulonikaan ole järin suuret. Lisäksi tulopuolen laskelmista puuttuivat kokonaan uudet lisätyöni ja vuokratuloni. 22000€:n vuosituloni nousivatkin äkkiä 30000€:n tietämille jo siitäkin syystä, että kesällä palaan normaalipituiseen työpäivään. Näin ollen veroprosentiksi muodostui 15,5% (aiemmin 13%) ja lisäprosentiksi 31% (aiemmin n. 26%). Työmatkakulut jätin tuttuun tapaan vähentämättä, jotta lopullinen verosaldo kääntyisi palautusten puolelle. Vielähän en tiedä, miten oivasti viime vuoden veroprosentti piti kutinsa, joten toivon, ettei tämän vuoden perosentti ole liian kauas metsään ammuttu.
Samalla, kun veroasioita aloin hoitaa, päätin hoitaa muitakin virastoasioita: kaikki tottakait oman tietokonepöydän äärestä, sillä en suostu missään virastotaloissa enää ramppaamaan. Kokeilinpas siis seuraavia toimintoja netin kautta:
Vakuutusten kilpailutus: Liikennevakuutus 159€ ja kotivakuutus 151€ ovat aika alhaiset, mutta voisiko niitä saada vielä alhaisemmaksi? Pyysin Pohjolalta tarjousta näistä kahdesta vakuutuksesta - pääosin siksi, että silloin voisin käyttää Osuunpankkiin kertyviä omistajajäsenbonuksiani vakuutusmaksujen maksuun. Vakuutustarjouksen pyyntö kävi kätevästi verkkopankin kautta ja minulle luvattiin soittaa huomenissa.
Palvelumaksuista nillittäminen: Samalla, kun OP:n verkkopankissa asioin, huomasin tililtäni veloitetun palvelumaksun 2,95€. Tuollaisen summan takia en viitsi mihinkään soittaa, mutta minua silti askarrutti, mistä maksu on tullut - koskaan aiemmin sellaista ei ole minulta veloitettu. Avasin asiakaspalvelun chatin ja kysyin sieltä. Melko pian minulle vastasikin eräs Riikka ja kertoi, että normaalisti palvelumaksut vähennetään OP-bonuksistani, mutta nyt tilillä ei ollut ollut katetta (kiitos lainannostopalkkion, joka tyhjensi hetkellisesti bonustilini). Sain myös tietää, että palvelumaksu koostuu 2€:n Visa electron-maksusta ja 95€:n verkkopankkitunnusmaksusta. Lisäksi sain ohjeet, mistä voin käydä bonus-saldoni tarkistamassa ja 66€:oa sinne olikin jo kertynt. Toivottavasti ensikuussa ei tarvitse palvelumaksuista huolehtia. Bonuksista löytyisi myös katetta ärsyttäviin vakuutusmaksuihin.
Verokortin tilaus: Mitään kirjepostiakaan en enää tähän maailmanaikaan halaja saada ja onneksi verottajan sivuilta löytyykin kaksi kätevää vaihtoehtoa: Lähetä verokortti suoraan työnantajalle ja tulostus itse. Tulostin tällä kertaa itse omat verokorttini ja lähetän ne sisäisessä postissa työnantajalleni sekä sivutyönantajalleni. Itselleni tallensin korteista sähköiset kopiot PDF-muodossa. Olen siirtynyt lähes kokonaan sähköisiin asiakirjoihin niin omassa kuin yrityksenikin kirjanpidossa.
Laskut maksuun: Vain täysin satunnaiset laskut tulevat minulle enää paperisina. Melkein kaikki muut laskut tulevat suoraan e-laskuina verkkopankkiin. Jos tilaan tavaraa laskulla, tulee niistäkin lasku sähköpostiin. Laskujen hyväksynnänkin voisi täysin automatisoida, mutta sen verran haluan itse seurata rahaliikennettäni, että käyn mieluummin itse ne hyväksymässä verkkopankissa. Jokaisesta saapuneesta laskusta saan sähköpostiin ilmoituksen, joten mitään erityistä muistamista homma ei vaadi. Suosittelen lämpimästi jokaiselle!
Nyt on sekin asia sitten varmistunut. Pian ei lukijoideni enää tarvitse arvuutella, voiko yksinhuoltaja olla yksinhuoltaja, jos asunnossa asuu myös mies. Kohta ei enää asu, vaan allekirjoittanut ja tyttö jäävät jälleen kahden.
Isommin en halua blogissani asiaa itkeskellä vaan parempi on tarttua härkää sarvista ja suunnitella, miten oma talous tulee tästä iskusta selviämään. Toistaiseksi tilanne on se, että miehen etsiessä itselleen asuntoa, hän maksaa edelleen osansa asunnossani asumisesta. Koska suhteemme ei koskaan ole ollut aivan tavanomainen, olemme nytkin tehneet joitakin kiinnostavia diilejä keskenämme.
Mies haluaa jäädä asumaan lähellemme ja hän on luvannut minulle pienen rahallisen palkkion asunnon etsinnässä auttamisessa (minun pitäisi oikeasti jo ryhtyä kiinteistövälittäjäksi). Minulla on sentään paljon hyödyllistä tietoa asunnon valinnasta ja ostosta sekä kokemusta monista etsintäalueemme taloyhtiöistä. Olenhan itse kahlannut niitä läpi jo vuosien ajan. Toimin myös pötypuhesuodattimena miehen ja asuntovälittäjän välillä, koska tiedän yleisimmät väittämät, joita välittäjät tykkäävät viljellä.
Tässä neljän eri näytön parhaimmisto: "Tämä taloyhtiö on erinomaisessa kunnossa" (putkiremontti tulossa ja samassa rapussa asuu huumehörhö, joka on jo parin vuoden ajan terrorisoinut asukkaita mm. murtautumalla verkkokellareihin), "hintaisekseen tämä kaksio on erinomaisessa kunnossa ja vaatii vain vähän laittoa. Remontoidut asunnot maksavat [kolmion hinta]" (kaikki pinnat uusiksi, samalla alueella täysin laitettuja asuntoja samaan hintaan), "..." (vähäsanainen välittäjä jätti mainitsematta, että asunnossa oli juuri todettu isohko vesivahinko eikä kyselyihimme tehdyistä korjauksista saanut enää mitään vastausta!)
Näiden, vanhoihin asuntoihin kohdistuneiden näyttöjen jälkeen katselimme hieman uudiskohteita, joista mies löysi oitis itseään miellyttävän asunnon: joka valmistuu kesällä. Ts. mies jäisi luoksemme asumaan vielä touko-kesäkuuhun asti.
Tilanne on mielestäni kerrassan kummallinen, mutten voi kieltää, etteikö asumiskulujen jakaminen vielä muutaman kuukauden ajan auttaisi talouttani valtavasti. Elokuussa alan taas tehdä kokoaikaista työaikaa ja palkkani palaa normaalille tasolle. Voisin melko huoletta jatkaa nyt 6 tuntisia työpäiviä, eikä talouteni notkahtaisi paljoakaan miehen poismuutosta kesäkuussa. Järkeni sanoo, että kun olen juuri ostanut uuden sijoitusasunnonkin, on taloudellinen puoli hyvä turvata.
En sitten tiedä, miten tunnepuoli pysyy päätöksessä mukana, mutta aion silti yrittää!
P.S: Autosta kuuluu outo ääni. Varasin ajan korjaamolle. To be continued...
Summauksena vuodelle 2017 ajattelin laskea, paljonko viime joulukuussa ostetuista S-kaupan jäsenyyksistä kertyi korkoa.
Kävin S-pankista hakemassa tiliotteen ja koska tapahtumia on hyvin vähän, paperista saa aika nopeasti kuvan kertyneistä bonuksista. Toukokuusta lähtien olen saanut korot 12 eri jäsenyydestä (haluaisin sanoa että osuudesta, koska tiliotteellakin lukee, että "osuusmaksun korko"):
En tiedä puuttuuko listasta yksi jäsenyys tai onko jokin 13 eri osuuskunnasta jättänyt maksamasta korkoa. Jos muistan oikein ja jäsenyyksiä tosiaan oli 13, tuli näistä koroista 8,8% tuotto 1300€:n jäsenyysmaksuille.
Tämä vuosi on muutenkin ollut hyvin Prisma-vetoinen, joten bonuksia on tullut myös ostoksista. Muistelen, että korkeimmillaan bonustilillä köllötteli 226,50€ bonus- ja korkorahaa ennen kuin siitä alettiin ottaa rahaa joululahjoihin ja -ruokiin.
Näillä laskelmilla toivotan itse kullekin iloista vuodenvaihdetta ja reipasta alkua vuodelle 2018!
Tiesin jo yksiötä ostaessani, että siihen tulee jossakin vaiheessa putkiremontti. Syksyn yhtiökokouksessa osakkaat antoivat hallitukselle luvan aloittaa hankesuunnittelun valmistelu ja kilpailutus.
Sinällään koko putkiremonttiasia on mennyt ihan hyvin, sillä ostaessani asuntoa 2015-2016 vuoden vaihteessa välittäjä arveli, että putkiremonttiin olisi vielä hyvinkin aikaa ja niin on ollutkin. Aikataulu menee jotakuinkin seuraavasti: 2018 suunnittelu, 2019 kilpailutus, 2020 itse remontti. Eli vieläkin on ihan kivasti aikaa ennen kuin alkaa rytistä. Nyt olisi siis oiva aika päättää, mitä asunnon kanssa teen.
Asunto itsessään on yltänyt ihan mukiinmeneviin tuottoprosentteihin, vaikken tuota lukua kovin arvossa pidäkään. Minulle tärkein on neutraali tai positiivinen kassavirta ja sijoitussuunnitelmani eteneminen haluamassani tahdissa. Tällä hetkellä yksiön vuokratuloista saatava kassavirta on n. 30€/kk miinuksella, joskin tarkkaa summaa on rasittavaa kaikkine verovähennysoikeuksineen laskea. Ensivuonna rahoitusvastike nousee - luulen tämän johtuvan aiemman remonttilainan nopeammasta takaisinmaksutahdista tai nousseista koroista. Hoitovastike pysyy samana, mutta miinusta tulee silti lisää noin 13€/kk eli ensivuonna miinusta kertyy jo n. 43€/kk.
Vuokraa en kuitenkaan aio korottaa, sillä se on tällä hetkellä mielestäni ihan käyvällä tasolla.
Mutta mitä tehdä putkiremonttiasian kanssa? Mielessäni on seuraavat vaihtoehdot:
Asunnon myyminen heti: Yleinen ohje lienee, että asunto kannattaa myydä 3 vuotta ennen putkiremonttia, etenkin sijoitusasunnot. Koska ostin asunnon edullisesti, voisin kotiuttaa nyt arvonnousun ja jo maksetut korjausvastikkeet. Ongelma tässä vaihtoehdossa on, että muissakin 70-luvun taloissa on tulossa putkiremontti. Asunnon myynnistä ja ostosta tulee aina veroja (varainsiirtovero, myyntivoittovero) ja kuluja (välittäjän palkkio ja lainan järjestelykulu), jotka syövät voittoa - toisaalta myyntirahalla tuskin saisin jo putkiremontoitua asuntoa. Lisäksi asunto voi olla vaikeampi myydä hyvään hintaan, kun siinä on vuokralainen (sijoittavat haluavat juuri edullisia asuntoja ja oman kodin etsijät vapaan asunnon)
Asunnon myynti, kun vuokralainen vaihtuu: Juuri ennen remontin alkua voi olla vaikea enää löytää vuokralaista. Asunnon myyntiä voisi miettiä jos ja kun nykyinen vuokralainen päättää lähteä. Tässä on omat riskinsä, koska aikataulu saattaa olla mikä tahansa. Juuri ennen remonttia asunto ei varmaan mene ollenkaan kaupaksi. Edessä on kuitenkin vielä pari onnellista vuotta, jolloin voin nauttia vuokratulosta normaalisti. Tämä vaihtoehto antaisi minulle lisää mietintäaikaa.
Asunnon pitäminen: Pitäisinkö asunnon putkiremontin yli tai senkin jälkeen? Toivon kovasti, että putkiremontti olisi yksiöni osalta vain noin 14000€ (+3kk vuokratappio), mutta varmaa tietoa ei vielä mistään saa. Olen nyt sijoittanut asuntooni 3000€, joten sijoitettu omaisuus ei olisi ollenkaan tähtitieteellinen, vaikka maksaisin remontin omasta pussista. Alustavan laskelman mukaan vuokraa en saisi millään kattamaan rahoitusvastikkeen kuluja, kun kassavirta on nytkin miinuksella. Remontoidusta asunnosta voisi ehkä pyytää 30-40€/kk enemmän vuokraa, mutta tappiota saattaisi silti tulla 80-120€/kk. Toisaalta asunnon myyntiarvo luultavasti nousisi, kun remontti on tehty ja taloyhtiö on sen jälkeen kauttaaltaan remontoitu. Vuokralaisetkin löytyisivät varmasti helposti.
Ajattelin konsultoida tuttua välittäjää tässä asiassa, mutta kuulisin mielelläni mielipiteitä myös teiltä, rakkaat lukijat. Myisittekö vai pitäisittekö?
