keskiviikko 31. elokuuta 2016

Haaveissa oma omenapuu

Näin syksyisin mieleeni nousee katkeruus lapsuusajoilta.

Asuimme koko lapsuusaikani kerrostaloissa ja ajoimme usein autolla erään omakotitaloalueen läpi. Lähes jokaisen talon pihalla kasvoi yksi tai useampi omenapuu ja syksyllä ne olivat aivan täynnä monenvärisiä omenia. Minusta olisi ollut ihanaa syödä suomalaisia omenia ja harmittelin, kun meillä ei ollut pihaa, missä sellainen kasvaisi. Harmitti, kun joillakin oli omenia niin paljon ja minulla ei yhtään.

Myöhemmin perheemme muutti maaseudulle vanhaan omakotitaloon, mutta surukseni huomasin, että tuon talon pihassa olevat omenapuut olivat ikuisuuden vanhoja ja tuottivat vain pahanmakuisia omenia. Jauhoisia, karvaita ja kirpeitä. Koetimme istuttaa lisää puita, mutta savimaassa niillä kesti kasvaa 15 vuotta kantaakseen hedelmää (jänikset söivät puut monena vuonna) ja loppujen lopuksi nämäkään puut eivät antaneet kuin jauhoisia ja kitkeriä omenia. Liekö maaperä jotenkin huonoa, kun vieläkään en saanut makeita syöntiomenia.

Isäni omisti siirtolapuutarhan Helsingissä ja parina vuonna sain sieltä kassillisen herkullisia, ihania omenia, joita säilöin paperiin käärittynä jääkaapin vihanneslaatikkoon. Mökki kuitenkin myytiin ja omenalähde tyrehtyi.

Nyt asun itse kerrostalossa, mutta haaveilen edelleen omenapuusta. Tämä kesä on ollut erityisen suotuisa omenapuille ja sato tulee olemaan valtava. Lenkkeilen paljon omakotitaloalueilla ja katselen omenista raskaana riippuvia puita ja haistan niiden ihanan tuoksun tuulessa.

Sitten twitterissä osui silmiini tämä uutinen:
Runsas omenasato aiheuttaa päänvaivaa – jäteasemille päätyy tuhansia kiloja syömäkelpoista omenaa

Omenapuiden omistajat siis kuskaavat hedelmänsä jäteasemille? Tuhat kiloa päivässä? Kolmasosa syöntikelpoisia?

Minä en voi uskoa tätä todeksi! Miksi minä maksan marketissa 3€/kilo raaoista ja kirpeistä suomiomenista? Facebookin omenapörssit ovat väärällään ihmisiä, jotka pyytävät omenia, mutta ainuttakaan antajaa ei näy. Tarjouduin siivoamaan syöntikelpoisten lisäksi huonotkin pois - hiljaista on ollut.

Syksyn maku on katkera... Paitsi tänä syksynä!

Etsiskelin internetistä tietoa kaupunkien yhteisistä omenatarhoista ja -puista. Monella kunnalla on tällaisia yhteisalueita ja hedelmäpuita, joista kaupunkilaiset saavat tulla keräämään satoa. Oman kotiseudun facebook-sivut ja kotiseutulehdet voivat olla oiva apu tällaisten paikkojen löytämisessä. Näin minunkin silmiini osui oman kotiseutuni yhteiset omenapuut. Facebookissa kuntalaiset toivotettiin tervetulleiksi omenia poimimaan.

Sunnuntai-iltana otimme kassin mukaan ja suuntasimme omenanpoimintaan. Saimme saaliiksi kassillisen herkullisia syöntiomenia! Käärin osan niistä sanomalehteen ja täytin jääkaapin vihanneslokeron omenilla. Nyt on syksyksi herkkuhedelmiä ja ihan ilmaiseksi.


sunnuntai 28. elokuuta 2016

Yllättävän holtitonta rahankäyttöä

Hieman optimistisesti olin jättänyt elokuun budjettiin vain 300€, jotta olisin saanut suuresta heinäkuun palkasta siirrettyä mahdollisimman paljon säästöön. Rahat loppuivat jo 18pv. ja olen joutunut paikkaamaan budjettia säästötililtä takaisinpäin. Lisäksi olen sortunut hemmottelemaan itseäni ja muuta perhettä loman aikana. Syntisiin osto-orgioihini kuuluu mm.

New Nintendo 3DS konsoli 240€
Super princess Peach DS-peli 21,80€
Maukka ja Väykkä -kirjoja 4kpl posteineen 30,70€
Gamelink-kaapeli 1,39€
NY-lippalakki 8,97€
Kirjoja kirpparilta 4€
Paavo Pesusieni -DVD:t 2kpl 9,90€

Yhteensä: 316,76€

Ja näin käy, hyvät lukijani, kun ei laita kesälomarahoja suoraan asuntolainan lyhennykseen! :D

Lisäksi kävin kesäloman kunniaksi elokuvissa, katsomassa Bad moms -elokuvan, mutta leffaliput (20€, minulle ja äidilleni) kustansi Smartum-kortti. Popcornit ja juomat tarjosi äiti.

Turhakkeita koko rahalla!


Budjetin paikkailua:

Tuhlariksi heittäydyttyäni olen joutunut hieman huolehtimaan rahan riittävyydestä. Onneksi budjettia voi paikata melko kivuttomasti tekemällä ruokaa itse kotona. Pakkasesta lihaa ja kaupasta edullisia kasviksia. Ilta- ja aamupalaksi puuroa. Kesälomaviikolla rahaa ei juuri mennyt bensaan, sillä tytön koulunaloituksen vuoksi olin pääosin kotona.

Perjantaina onni päätti myös suosia ja voitin ilmaisen paikan kirpputorille! Käytimme sunnuntain siis kirppistelyyn. Sää oli ihana ja ostajia mukavasti liikkeellä. Kassaan kilahti 58,70€, joista 50€ pidin itse ja loput annoin tytölle käyttövaroiksi. Minusta ihan hyvä saalis muutaman tunnin myynnistä ja kirpparitavaroiden kasa kutistui huomattavasti. Nyt menivät kaupaksi syys- ja talvipuvut, joita kukaan ei halunnut alkukesästä ostaa!

Miltä nyt tuntuu?

Vanha tapa, tuhlailu, ei minnekään katoa, vaikka ajoittain oireet ovatkin lievempiä. Budjetin  ylittäminen ja kesälomarahojen käyttö hauskutuksiin ei kuitenkaan tunnu kuin hyvältä. Ostokset ole velkaannuttaneet minua ennestään sentin vertaa. Olen hävinnyt ainoastaan sitä tärkeintä, eli aikaa. Rahasumman kerääminen takaisin lykkää asunnon velattomuutta tai jotakin muuta tavoitetta noin kuukaudella. Kesälomarahojen kaltaista pottiakaan ei kovin montaa vuodessa tilille tipahda, joten seuraavaa saanen odotella ensi kesään. Veronpalautukset taitaa olla tänä vuonna miinusmerkkisiä.

Jos rahaa käyttää, on mukavaa, että käyttöä ei tarvitse jälkikäteen katua. Ihan heti en kuitenkaan tällaista ilottelua halua ottaa uusiksi. Nautitaan nyt siitä, mitä on.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Koulunkäynnin aloituskustannukset

Syksy on muutosten aikaa ja tänä vuonna tyttäreni aloitti ensimmäisen luokan.

Pidin viimeisen kesälomaviikkoni hänen ensimmäisen kouluviikkonsa aikana, jolloin pääsimme mukavasti harjoittelemaan koulumatkoja ja aamuherätyksiä yhdessä. Lomaviikon siirto elokuulle oli varsin onnistunut ja tunnen itseni yhtä virkistyneeksi kuin kolmiviikkoisen kesälomapätkän jälkeen - ehkä jopa virkistyneemmäksikin!

Rahapuolella elokuu on sen sijaan ollut vähän holtiton, sillä lapsen koulunaloitus on tuonut mukanaan yllättävän paljon kuluja. Koulunkäynninkö piti olla Suomessa ilmaista? Lompakkoni on eri mielitä. Tähän mennessä ostoslistaan on kuulunut:

Syyslenkkarit kirpparilta: 9€
Syysulkohousut kirpparilta: 2€
Sisäkengät: 5,95€
Reppu (Eastpak) 49,65€
Toppeja 2kpl 5€
Penaali 8,95€
Lyijykynät 2,90€
Välipala-aineksia ensimmäiselle viikolle: 7,78€

Yhteensä: 91,23€

Koulunkäynnin kannalta tärkeimmät hankinnat lienevät reppu, penaali ja sisäkengät. Koulun puolesta lapsi sai yhden lyijykynän ja yhden kumin, mutta tuli niitä silti itsekin ostettua.

Reppu oli hieman kallis, mutta olin pöyristynyt "halvempien" reppujen laadusta. Disney-reput maksoivat 30-40€ ja ne olivat juuri sellaista helposti repeävää ja ratkeavaa muovia, joka ei kestä yhtä lukuvuottakaan. Päätin siksi satsata hieman kalliimpaan merkkireppuun. Muistan itse kadehtineeni kavereilta Eastpakin reppuja yläasteella, joten olin iloinen, kun tytär tykästyi tuon merkin punaiseen reppuun. Repulla pitäisi olla 30 vuoden takuu. Takuuehtoihin en tosin perehtynyt ja muistelen kouluajoilta, että ainakaan silloin takuu ei koskenut vetoketjuja, jotka hajosivat melko helposti. Saa nähdä, miten nuo nykyään kestävät. Hintaero halvempiin reppuihin ei kuitenkaan ole valtavan suuri ja ainakin kangas ja saumat ovat tukevia. Lisäksi reppu oli Stockmannilla kanta-asiakasalessa (Norm. 61,90€).

Näiden lisäksi tyttö alkaa käymään koulun iltapäiväkerhossa. Kerho kustantaa 80€/kk. Hinta pitää sisällään turvallisen ja virikkeellisen hoitopaikan klo 16 asti sekä välipalan. Hinta on käsittääkseni jopa edullinen joihinkin muihin kuntiin nähden. Toki kerhomaksuihin on kaavailtu korotuksia, jopa hinnan tuplaamista, mutta toistaiseksi mennään tällä vanhalla maksulla.

Ekaluokkalaiset pääsevät koulusta jopa niinkin aikaisin kuin klo 12, joten hoitotunteja voi parhaimmillaan kertyä jopa neljä. Toistaiseksi tyttö on viihtynyt kerhossa hyvin. Myös hoitajat ovat ystävällisiä ja tilat hyvät. Välipala vaikuttaa kunnan muiden ruokailujen tapaan erittäin laadukkaalta ja se nautitaan koulun ruokalassa. Olen hyvin tyytyväinen tähän palveluun ja joka tapauksessa kuukausimaksu on huomattavasti pienempi, kuin aiempi tarhamaksu.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Testamentti #3



Ukin hautajaiset ovat nyt takana.

1500km ajokilometriä taas takana, mutta väsymyksestä huolimatta, matka oli hyvin antoisa. Oli mukavaa tutustua isän puolen sukulaisiin hieman paremmin. Hyvin sujuneiden hautajaisten lisäksi ehdimme puhua sedän kanssa hieman tarkemmin perunkirjoituksesta ja perintöasioista.

Kävin ilmi, että ukkini omistamat metsät on myyty jo aiemmin ja täten muutettu käteiseksi. En tiedä tarkasti, miten metsärahoja on ehkä käytetty tai sijoitettu, mutta mummun ja ukin tileillä rahoja oli yllättävän vähän. Toisaalta metsämaa ei ehkä ole kauhean kallista muutenkaan noilla leveyspiireillä. Ukin säästötilillä olleet rahat siirtyvät käteistestamentin mukaan nyt mummuni käyttöön ja niistä maksetaan tietenkin myös kaikki hautajaisten ja perunkirjoituksen kulut. Lisäksi mummu saa rahoja käyttää mielensä mukaan aina kuolemaansa asti ennen kuin ne siirtyvät sedälleni.

Koska pidämme kovasti sedästämme, emme haluaisi veljeni kanssa alkaa rahoista riitelemään. Lakiosamme noista rahoista olisi vain puolet osuudesta ilman testamenttia ja todellisuudessa käteen jäisi vain muutamia tuhansia. Testamentin itsessään voisi saada kokonaan kumottua vetoamalla selviin muotovirheisiin, mutta tämä sotisi selvästi isovanhempieni tahtoa vastaan.

Perunkirja tulee näyttämään, mitkä ovat perintöosien arvot ja voimme niistä vielä tarkistaa, ovatko isovanhemmilta jäävät asunnot esim. samanarvoiset. Pieni kysymysmerkki on rantamökki, jonka isovanhemmat ovat lahjoittaneet sedälleni joitakin vuosia sitten. Kyse saattaa olla ennakkoperinnöstä, jos lahjakirjassa ei toisin sanota. Emmekä tiedä, onko isämme saanut tasapuolisuuden nimissä esim. käteistä. Valitettavasti ukkini ei vaikuttanut olleen järin tasapuolisella päällä omaisuutta jakaessaan.
Se hänelle kuitenkin suotakoon.

Ainoa varma perintömme veljen kanssa tulee näin ollen olemaan rivitaloasunto. Ongelmia sekin tuo tullessaan, sillä mummuni omistaa asunnosta puolet. Asunnon arvo on noin 80 000€. Perimme veljen kanssa siitä nyt 40 000€:n osuuden (20k€/nuppi), joka kahdelle jaettuna alittaa perintöveron alarajan. Kun myöhemmin saamme loppuosan, jää sekin perintöverorajan alle, joka on suuri plussa. Siihen asti omistamme asunnon yhdessä mummun kanssa.
Setä pyysi meitä miettimään, miten asunnon kanssa menetellään. Mummu saattaisi ehkä luopuakin omasta osuudestaan asunnosta, mutta silloin joutuisimme maksamaan lahjaveron. Ajattelimmekin veljeni kanssa, että pidämme asunnon yhteisomistuksessa ja koska se on onnellisesti vuokrattu, voisimme jakaa vuokratuoton. Tietenkään 1/4 vuokrasta kulujen jälkeen ei ole aivan tavattoman paljon, mutta laskin, että verojen jälkeen se saattaisi kasvattaa kuukausiansioitani n. 70€:lla. Olisihan sekin jo jotakin!

Myyntivoittovero

Toivoin aiemmin, että testamentin takia tämä perinnönjako olisi stressittömämpi. Näin ei valitettavasti ole tälläkään kertaa. Olen viettänyt jo muutaman unettoman yön miettien ennakkoperintöasioita, perintöveroja ja ennenkaikkea asunnon myyntiä varjostavaa myyntivoittoveroa. Tuolla sanahirviöllä usein pelotellaan asunnon perinnöksi saavia.

Tutkittuani Vero.fi-sivuston myyntivoiton, eli luovutusvoiton verotusta, olen tullut siihen lopputulokseen, että pelkoni ja uneton yöni olivat turhia. Jos perunkirjassa asunnon arvoksi määritetään summa X ja se myydään tuolla samalla summalla, ei luovutusvoittoa synny eikä 30%:n veroa tarvitse maksaa. Jos asunto myytäisiin korkeampaan hintaan kuin X, maksettaisiin ylimenevältä osalta veroa tuo 30%. Myyntivoittovero uhkaa lähinnä niitä, jotka ovat saaneet perinnön useita vuosia aiemmin ja sen arvo on ehtinyt nousta tai jopa moninkertaistua omistusaikana.

Samalla tavalla vältyimme tuolta kammottavalta verolta myös isältä perinnöksi jääneen asunnon myynnissä. Koska asunto oli arvotettu perunkirjassa oikein ja myimme asunnon pian perunkirjoituksen jälkeen, ei voittoa syntynyt, vaan selvisimme pelkällä perintöverolla, joka maksettiin asunnon käyvästä arvosta.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Lapsilla on liikaa rahaa

Olen hieman pöyristynyt siitä, miten paljon ylimääräistä rahaa lapsilla tuntuu olevan.

Jo joitakin vuosia olen kiinnostuneena seurannut keskustelua lasten viikko- ja kuukausirahojen määrästä niin foorumeiden, kuin iltapäivälehtien tutkimustenkin kautta. Työni puolesta pääsen havannoimaan asiaa läheltä ihan itsekin. On käynyt hyvin selväksi, että lapsille annetaan varsin suuria määriä käyttörahaa - niinkin paljon, että lapsella on rahaa jopa liikaa.

Tämä ilmiö näkyy hyvin selvästi katukuvassa ja julkisissa tiloissa, joissa lapset ja nuoret hengaavat. Roskaamistahan on ollut niin kauan, kuin tuotteissa on ollut käärepaperit, en pidä sitä minään ihmeenä ja lapset ovat aina ostaneet runsaasti jätskiä, karkkia ja virvoitusjuomia jos rahaa vain on ollut. Uusi ilmiö on, että he pystyvät nykyisellään ostamaan herkkuja niin paljon, että osa jää kokonaan syömättä. 

Olen nähnyt 10-vuotiaiden poikien potkivan puolitäyttä limupulloa jalkapallon tavoin maassa. Olen itse kerännyt maasta puolitäysiä pulloja ja tölkkeä, joita ei ole jaksettu juoda loppuun. Työni puolesta kerään jatkuvasti nuorten oleskelutiloista lattialle kylvettyjä karkkeja, keksejä ja muita herkkuja. Myös kadulle ripolteltuna nameja löytyy usein. Viimeisin havaintoni on lenkkipolulta: keskelle tietä oli ripoteltu seitsemän (7!) minikorvapuustia tasaisin välimatkoin.

Vertaan tällaista ruuan haaskausta vahvasti omaan lapsuuteeni. Silloin lapset söivät aivan kaiken makean, mitä vain suuhunsa saivat. Olisin itse pillahtanut itkuun tai ainakin harmistunut kovasti, jos minulta olisi yksi karkki vahingossa tippunut maahan ja mennyt syömäkelvottomaksi. Limusta juotiin ne väljähtyneet pohjatkin tai ainakin ne kelpasivat ystävälle, jolla ei ollut rahaa ostaa virvoikkeita. 

Mammapalstojen viikkorahaketjuissa ihmiset listaavat varsin suuriakin summia lastensa ansioiksi. 50€ kuukaudessa tai jopa 20€ viikossa ei tunnu olevan kummoinenkaan raha annettavaksi. Jotkut vanhemmat perustelevat suurta rahamäärää sillä, että nuori maksaa esimerkiksi itse omat vaatehankintansa ja puhelinlaskun. Moni saa viikkorahan ilman mitään säästö- tai kustannusvelvoitteita. Jos lapsi ei ole pahasti säästäväisyyteen taipuvainen, hukkuu hän pian ylimääräiseen rahaan ja kynnys holtittomalle rahankäytölle saattaa alentua.

Yleistäminen sikseen, näin ei tietenkään ole jokaisessa perheessä ja kaikki lapsetkaan eivät ryhdy tuhlureiksi, vaikka rahaa saisivatkin. Tässäkin asiassa kuuluttaisin kuitenkin taas sitä vanhempien kasvatusvastuuta. Ainakin ongelma olisi erittäin hyvä tiedostaa, jos sitä ei ole itse kaduilla havainnut. Ei liikaa rahaa lapselle ja paljon keskustelua rahojen säästämisestä, järkevästä käytöstä ja vaikka sijoittamisesta! Maahan kylvetty raha ei juuri hedelmiä kanna. 



Sopiva viikkorahan määrä?

Itse en lapsena saanut viikkorahaa, vaan äiti osti sen, mitä tarvitsin. Sukulaisilta saadut lahjarahat yleensä säästin - joskus napsin possusta hieman karkkirahaa. En juuri muista koskaan pyytäneeni äidiltä käyttörahaa ja saatoin yllättyä, jos äiti antoi setelin mukaan luokkaretkelle tai mummolareissulle. Säästämisen hyveestä puhuimme jo varhain. Tälläkin tyylillä minusta tuli mielestäni ihan hyvä rahankäyttäjä. 

Nopealla googlettamisella löytyy monia sanomalehtijuttuja lasten viikkorahantarpeesta. Helsingin Uutisten mukaan keskimääräinen viikkoraha alakoululaisella vaihtelee 5-7€:n välillä ja Yle uutiset suosittelevat systeemiä 1€/viikko/luokka-aste. Eli kakkosluokkalaiselle 2€ viikossa, 8 luokkalaiselle 8€. Molemmat jutut ovat vuodelta 2014. 

Olen itse pohtinut asiaa oman lapseni kohdalta, enkä ole vielä luonut pomminvarmaa järjestelmää. Alle kouluikäisellä rahantarve on todella vähäistä. Olen muutaman kerran kuukaudessa antanut lapselle suursiivoukseen osallistumisesta 2€ ja pienemmistä töistä hiluja, mutten läheskään aina ja joka työstä. Osa kolikoista menee possuun, osa kukkaroon, mutta käyttöä niille näyttää löytyvän melko harvoin. Uskoakseni rahantarve saattaa kasvaa koulun aloittamisen myötä, joten seuraan tilannetta. Jos rahaa alkaa kertyä haaskattavaksi asti kokee viikkoraha varmasti karuja leikkauksia.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Testamentti #2

Nyt on testamentti saapunut ja luettu.

On melko selvää, kumpaa poikaa isovanhempani ovat suosineet. Onneksi testamentti ei kuitenkaan valtavan yksipuolinen ole ja sen tasapuolisuuden puute selvinnee kokonaisuudessaan perunkirjasta. Testamentistä selvisi myös se, ettei omaisuutta juuri jaeta, kun mummu on vielä hengissä.

Jako menee jotakuinkin näin: 

Sedän osuus:
Isovanhempien asunto-osake
Kaikki käteisvarat, jotka jäävät aikanaan mummulta
Ukin auto

Minun ja veljeni osuus on:
Sijoitusasunto

Kalusteet ja "kaikki muu omaisuus" jaetaan kristillisesti tasan.

Vielä on hyvin epävarmaa, mitä tuohon muuhun omaisuuteen kuuluu. Tiedän, että isovanhemmat ovat jo aiemmin lahjoittaneet kesämökkinsä sedälleni, mutten tiedä, onko isäni saanut vastaavasti esim. rahaa. Ukki on myös omistanut metsää, mutta niidenkään olemassaolosta en vielä tiedä. Jos metsät on muutettu käteiseksi, kuuluu se osa perinnöstä sedälle. Jos metsät ovat vielä olemassa, jaetaan ne puoliksi.

En tiedä oliko testamentin luku minulle helpotus vai huolenaihe. Ainakin tiedän nyt puoliksi, missä mennään. Perunkirja paljastaa perinnön kokonaisuudessaan. Vaikka perintö ei mummun elinaikana olekaan minulle ajankohtainen on hyvin kiinnostavaa nähdä, millaisen omaisuuden tavallinen maanviljelijä- ja karjankasvattajapariskunta on elämässään koonnut.

Päädyimme sedän kanssa kuitenkin ratkaisuun, että tilaamme perunkirjoituksen ja perinnönjaon pankin lakimieheltä. Näin varmistamme, että jako on virallinen ja varmasti oikein.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Testamentti #1

Joitakin viikkoja sitten sain kuulla ukkini sairastuneen vakavasti. Taudin agressiivisuudesta johtuen, hänelle ei annettu paljoa elinaikaa, mutta ehdimme kuitenkin kesälomalla käydä ukkia vielä tapaamassa Kainuussa. Pari viikkoa tämän jälkeen saimme suruviestin: ukki oli nukkunut pois.

Olen elänyt siitä onnellisen lapsuuden, että minulla on ollut kaikki isovanhemmat elossa, enkä ole joutunut muutenkaan hautajaisissa käymään. Vasta aikuisiällä olen saanut totutella läheisten ja rakkaiden poismenoon. Ensin kuoli äidiäitini, sitten isäni ja nyt lähti isänisä. Koska isä kuoli ennen omaa isäänsä, siirtyy hänen osansa perinnöstä suoraan minulle ja veljelleni. Pääsen myös tutustumaan testamentin saloihin, sillä ukki oli sellaisen tehnyt.

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa artikkelimaisen julkaisun sijaan omakohtaisemman reportaasin perintöasioiden hoidosta. Toivon todella, että asiat hoituisivat helpommin ja vähemmällä huolehtimisella, kun isän perintöasiat. Onhan ukin tahto nyt viralliselle paperille kirjattu. Vielä en ole testamenttia päässyt lukemaan, vaikka se sedälläni onkin. Hän lähettänee siitä kopion lähipäivinä.

Hieman jännittää, sillä en ole aiemmin testamenttia nähnyt ja ensimmäistä kertaa olen itsekin sellaiseen kirjattuna. Tiedän, että veljelleni ja minulle on siinä luvattu rivitalokaksio, joka on tällä hetkellä vuokralla. Ukki kertoi meille tästä isän kuoleman aikoihin. Muusta omaisuudesta en tiedä ollenkaan, kenelle on menossa mitäkin ja keitä muut perijät setäni lisäksi saattaisivat olla. Tietenkin omaisuutta saattaa jäädä myös mummuni haltuun.

Setäni hoitaa hautajaisjärjestelyt ja perunkirjoituksen, sillä hän asuu aivan isovanhempieni naapurissa. Olen iloinen, ettei minun tarvitse tällä kertaa kantaa koko vastuuta. Perunkirjoituksen teko on sedälle uutta, mutta hän tuntuu hanskaavan homman oikein hyvin. Perunkirjoitus olisi maksanut Pohjoisessakin 500€, mutta testamentin ansiosta pärjännemme tällä kertaa ilman palkattua perjunkirjoittajaa. Ehkä asiat hoituvat muutenkin jouhevammin maaseudulla, sillä toistaiseksi emme ole tarvinneet vielä yhtäkään valtakirjaa, joita isän asioiden hoidossa tarvittiin ties miten monta.

Ja miten toivonkaan, etteivät välit tulehdu prosessin aikana.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Lomaraha ja loputtomat mahdollisuudet



Saan lähes aina lomarahat vasta kesäloman jälkeen. On toisaalta ihan mukavaa, ettei lomarahoja tule tuhlattua itse kesälomalla, mutta olen silti aina yhtä iloinen, kun tavallista isompi palkka saapuu!

Heinäkuun palkkani oli suurudeltaan 2512€, joka on noin 900€ totuttua suurempi. En kuitenkaan tarkasti osaa sanoa, miten suuri osa on lomarahoja ja miten paljon palkankorotus vaikuttaa, sillä en ole saanut vielä yhtään normaalia palkkaa korotuksen jälkeen. Aiemmat palkat ovat sisältäneet takautuvia maksuja, joten näen normaalin palkkani ehkä vasta syyskuussa. Elokuussakin on tiedossa yksi palkaton vapaapäivä, joka taas sotkee laskelmia. Palkkakuitistakaan asiaa ei oikein voi tarkistaa, sillä en rehellisesti sanottuna ole koskaan saanut mitään selvää koko laskelmasta veroineen ja vähennyksineen.

Koska säästöön jää tässä kuussa noin 1400€ olisi rahoille keksittävä mahdollisimman järkevä sijoituspaikka. Tähän väliin totean, etten missään nimessä laita rahaa pörssiin, jonka miellän pitkän aikavälin säästökohteeksi. Tälle rahalla on käyttöä aivan lähitulevaisuudessa. 

Lyhyen aikavälin käyttökohteet: 
  • Asuntolainan maksu
  • Mummolan lunastaminen
  • Toisen sijoitusasunnon osto

Kohteet jotakuinkin tärkeysjärjestyksessä. Laittaisin mielelläni koko säästösumman asuntovelan maksuun, jolloin velkasumma lähenisi mukavasti 47 000€:a, mutta samalla minua huolestuttaa mummolaan tarvittava rahoitusosuus, jonka suuruus ja ajankohta ovat vielä aivan auki. Päätös asuntolainan maksusta tai rahojen säästämisestä olisi helpompi tehdä, jos tietäisin, kumpi skenaarioista toteutuu aiemmin:

Asuntolaina on kuitattu maksetuksi 
vai 
mummolan lunastus menee käytäntöön.

Itse arvioin, että ilman suurempia katastrofeja molemmat tavoitteet täyttyvät vuoden sisällä.

Jos ja kun osallistun mummolan lunastamiseen, tulen ehkä kuitenkin tarvitsemaan hieman lainaa. Velasta vapautunut osa kodistani kelvannee tuon lainan vakuudeksi. Tällöin pääsemme jo aiemmin lukijoideni kauhistelemaan skenaarioon: Maksan velkaa, ottaakseni lisää velkaa. Miksi se minun korvaani kuulostaa kuitenkin ihan järkevältä, kun en tiedä tarkkaa aikataulua millekään näistä suunitelmista? Minulle tärkeintä olisi, etten kuitenkaan maksaisi kahta lainaa (sekä kodista, että mummolasta) samanaikaisesti. 

Toisen sijoitusasunnon ostolla ei ole vielä kauhea kiire. Olen ajatellut antavani itselleni aikaa ostaa sijoitusasunto esimerkiksi joka toinen vuosi. Nyt on menossa vasta ensimmäinen vuosi asuntosijoittajana. Kun ensimmäisestä sijoitusasunnosta vapautuu vakuutta ja ehkä asunnon arvokin on noussut, sujuu uuden asunnon osto omalla painollaan. Oman kotini vakuudet tulevat näillä näkymin olemaan aika tapissaan vielä hyvän aikaa. Sopivia sijoituskohteitakaan ei juuri ole tullut myyntiin. 

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Rakkaan mummolan pelastaminen



Kesämummolaksi kutsuin pienenä Pohjanmaalla sijaitsevaa taloa, jonka isovanhempani olivat lunastaneet itselleen iso-isovanhemmiltani. Talo oli melko tyypillinen kaksikerroksinen rintamamiestalo metsän keskellä, mutta vuosien saatossa vaarini on remontoinut talon läpikotaisin: Siihen on rakennettu lisäsiipi, autotalli ja piha on tasoitettu. Eläkkeelle jäätyään isovanhempani muuttivat Etelä-Suomesta kesämummolaan ja niin siitä tuli ympärivuotinen mummola, jossa vietin kaikki lapsuuteni ja nuoruuteni kesät ja usein muutkin lomat.

Vaikka tuo pieni kunta pohjoisessa sijaitsee monen ajotunnin päässä, on paikka minulle hyvin rakas. Hiljalleen on tullut aika, jolloin talon kohtalo sukupolvenvaihdoksessa tulisi ratkaista. Jääkö talo suvulle, yhdelle sen jäsenistä vai myydäänkö se kokonaan. Äitini lisäksi perijöinä on kaksi tätiäni, joista jokainen toivoisi talolle eri kohtaloa. Meidän perheemme haluaisi lunastaa talon itselleen, yksi tädeistä kannattaa yhteisomistajuutta ja toinen talon myymistä

Mummuni on jo poistunut tästä maailmasta, mutta vaarini asuttaa taloa vielä. Hänen kuntonsa on kuitenkin jo käynyt heikommaksi ja on selvää, ettei hän pian enää suoriudu suuren omakotitalon, pihan ja metsänhoidon vaatimuksista. Jo nyt hän saa ystäviltä apua mm. pihatöihin. Hänen lapsensa ja me lapsenlapset (sekä lapsenlapsenlapset) taas asumme kaikki pääkaupunkiseudulla. Ratkaisu pitäisi luultavasti keksiä pian, sillä asia saataisiin ehkä riidattomimmin sovittua vaarin ollessa vielä elossa.

Tässä kohtaa nousee oleelliseen asemaan raha ja meidän lasten varallisuus. Kenellä on varaa ja haluja lunastaa talo itselleen muilta? Yhteisomistus olisi kaikkein edullisin vaihtoehto, mutta se tuo mukanaan omat ongelmat mm. kuinka kulut talosta jaetaan: kristillisesti tasan vai käytön mukaan? Osallistuvatko kuluihin myös lapsenlapset, jotka mummolassa saattaisivat vierailla. Jne.

Minäkin olen yrittänyt varautua auttamaan rahallisesti äitiäni, jos hän päätyy talon lunastamaan. Uskoisin, että myös veljeni on halukas osallistumaan. Varautumisesta huolimatta toivoin tosin, ettei tämä olisi aivan vielä tullut näin ajankohtaiseksi ja toki toivon edelleen, että vaari elää vielä pitkään. Mummolan pelastaminen on yksiä tärkeimpiä syitä, miksi haluan varallisuuttani kasvattaa. En toista yhtä tärkeää rahankäytönkohdetta juuri keksi.

Onneksi kiinteistöjen hinnat tuolla alueella eivät ole mitenkään kovassa noususuhdanteessa. Talolla itsellään ei, kunnostaan huolimatta, ole paljoa arvoa, mutta tilaan kuuluu myös jonkin verran metsää. Meistä kukaan ei metsänhoitoa taida, joten osana ratkaisua lienee metsien myyminen. Vaari on itsekin säästänyt rahaa, jotta perinnönjaossa yhdelle jäisi talo ja muille sopivasti käteistä. Hänen suurin toiveensa on, että talo pysyisi suvussa.

Vaikka vaarin perintö ei vielä koskekaan minua, olen valmis lunastamaan osakkeeni käteiseksi tai ottamaan lainaa, jos talo muuten joutuisi myyntiin. Omankin asuntoni haluaisin mahdollisimman nopeasti velattomaksi, sillä osuus omakotitalosta nostaisi myös omia juoksevia kulujani. Tässä auttaisi suunnattomasti, jos kotini olisi velaton ja lyhennykseen menevä raha käytettävissä muihin kuluihin.