keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Puskurirahaston kolme perustasoa

Sain Anonyymin kommentin viimevuotiseen budjetti-laskelmaani. Joku teistä lukijoista siellä kyseli vinkkejä säästämiseen, jos tulot olisivat nykyistä pienemmät. Kysymys innoitti minut todella miettimään eri säästötapoja ja lisäpontta pohdiskeluilleni antoi myös mediassa jatkuva julkinen keskustelu säästämisestä ja sijoittamisesta. Kommenttipalstojenhan mukaan jo pelkkä säästäminen on nykytuloilla mahdotonta, sijoittamisesta nyt puhumattakaan. Tänään en välitä puuttua sijoittamiseen, mutta säästämiseen aion paneutua. Esittelen teille puskurirahastoon säästämisen kolme perustasoa, sekä miksi ja miten ne voi saavuttaa.

Lyhyesti puskurirahaston tärkeydestä pienituloiselle: Puskurirahasto on etukäteen säästetty summa rahaa hätätapauksia ja onnettomuuksia varten. Puskuri on luottokortti- ja pikavippivelan vastakohta.
  • Puskuri säästetään itselle etukäteen, kun luottokorttivelka maksetaan takaisin jälkikäteen
  • Puskurista tuleva korko jää itselle, kun luottokorttivelasta korkoa maksetaan muille
  • Puskurista maksetun maksun jälkeen elämä jatkuu entisellään (velattomana), luottokorttivelka rasittaa taloutta tulevina kuukausina
  • Puskuria on hidasta koota, jolloin sen käyttöä miettii tarkemmin. Luottokortti antaa illuusion ylimääräisestä rahasta ja saldoa on helppo käyttää enemmän, kuin oli tarkoitus
Eri ihmisillä on erilaiset tarpeet rahan suhteen. Tämän listan olen koonnut silmälläpitäen etenkin pieni- ja keskituloisia ihmisiä, vinkkinä puskurirahastoon säästämisen aloittamiseksi. Olennaista on aloittaa säästäminen puskurirahastoon ennen, kuin suuret haasteet taloudessa alkavat: 

1. +200€ Ehdoton minimi

Jos tulot ovat pienet, ovat menotkin luultavasti asettuneet samalle tasolle. Erilaiset tuotteet ja palvelut ovat kuitenkin kaikille yhtä kalliit ja siksi äkillinen meno voi luistaa tiukalle vedetyn talouden velkakierteeseen. Ehdoton minimi pienituloisen puskurille voisi olla 200€ ja siitä ylöspäin. Tämän hätävaran saa säästettyä muutamalla niukalla kuukaudella tai tekemällä hieman extratyötä. Sen jälkeen voi palata takaisin normaaliin rahankäyttöön tai jatkaa säästämistä, olo on kuitenkin huojentunut, kun tietää, ettei yllätyskulu kaada taloutta.  
Mihin raha riittää: Hajonnen, välttämättömän kodinkoneen korvaamiseen, yhden ihmisen ruokiin kuukaudeksi (niukistelija ruokkii summalla vielä lapsenkin), pienen vian korjaamiseen autosta, takuuvuokraksi isoon vuokrafirmaan, yllättävään vakuutusmaksuun tai lääkärikäyntiin. 
Miten se säästetään: Pienistäkin tuloista voi yleensä nipistää tekemällä ruokia itse, suosimalla päiväysaletuotteita ja välttämällä hetken aikaa turhia ostoksia, kuten kemikaalit, alkoholi ja tupakka. 50€/kk kerryttää tarvittavan puskurin neljässä kuukaudessa. Kilpailuttamalla puhelinliittymän, sähkösopimuksen ja vakuutukset saattaa summan säästää heti. Uutiset luetaan netistä ja lehdet lainataan kirjastosta.
200€ on aika nopeasti tienattu esimerkiksi ylimääräisiä tavaroita myymällä. Jo kirpputoreja kiertämällä voi tehdä arvokkaita löytöjä pilkkahinnalla. Lisätyöllä tai keikalla summa on nopeasti tienattu, jos mahdollisuus näihin on. 

2. 800-1000€ Riittävä

Tämä puskuri riittää jo hyvin pitkälle. Pienituloinen voi puskurin turvin nukkua yönsä levollisesti ja raha antaa jo paljon liikkumavaraa. Riittävä puskuri on hyvä tavoite, kun ehdoton minimi on säästetty. Pitkällä aikavälillä summa on pienituloisenkin mahdollista säästää ja työssäkävälle summa kertyy talteen suht helposti. 
Mihin raha riittää: Tämä puskuri riittää torjumaan velkaa, vaikka useampi epäonninen rahanmeno saapuisi saman kuukauden aikana. Vuokran saa maksettua, vaikka työttömyys iskisi yllättäen ja kela panttaisi päätöksiään. Jos tulotaso tipahtaa niin, ettei rahaa ole kuin laskuihin, syö säästäväinen tästä puskurirahastosta useamman kuukauden ajan!
Miten se säästetään: Työssäkäyvä saa rahan säästettyä noin vuoden aikana. Loma-, veronpalautus- ja ylityörahat ohjataan suoraan puskuritilille (kesäloma ja joulua vietetään hillitymmin ja reissut jätetään tuleville vuosille). Autollinen pyrkii käyttämään omaa autoa työajossa aina, kun on mahdollista ja kyyditsee vielä työtoveritkin: kilometrikorvauksista kertyy äkkiä ylimääräistä palkan päälle ja lisämatkustajista maksetaan myös bonusta. Kysy työnantajalta mahdollisuudesta koulutuspäiviin ja -kursseihin, näistä voi saada kilometrikorvausten lisäksi myös päivärahan. Työtön voi tienata 300€/kk tukien päälle kokeilemalla yrittämistä tai tekemällä keikkahommia. Oma osaaminen kannattaa muuttaa rahaksi, jos suinkin mahdollista. Kirpputorimyynnillä voi tehdä 5000€:a voittoa vuodessa verottomasti, kun myy itsellä käytössä olleita tavaroita. Muita tavaroita myymällä voittoa saa kertyä 1000€ (voitto = myyntihinta - hankintahinta).

3. 2000€ Huoleton

Kun puskuriin on kertynyt 2000€ voi mattimeikäläinen elää jo erittäin huoletonta elämää. Raha antaa vapauden valita ja päättää omista asioista. Aina ei tarvitse valita halvinta, sillä halvin ei ole aina edullisin vaihtoehto. Tässä vaiheessa jopa "raha tulee rahan luokse"-sanonta alkaa toteuttaa itseään. Summalle kertyy korkoa ja osan siitä voi sijoittaa tuottavasti esimerkiksi työkaluun, jolla voi ansaita lisätuloja. 2000€ on aika yleinen luottokortin saldoraja, nyt sinulla on se raha oikeasti turvanasi. Käytetyn rahan voi maksaa puskuritilille takaisin samaan tapaan, kuin luottokorttivelankin, mutta korottomasti!
Mihin se riittää: Huolettoman ei tarvitse enää pelätä edes suurempia taloudellisia takaiskuja. Hädän tullen puskurilla voi ostaa autonruttanan, jolla pääsee töihin, summa riittää 2-3 kuukauden vuokriin ja sillä pärjää, vaikka kelan täti hautoisi päätöksiä useamman kuukauden. Puskuri on niin kattava, että osan siitä voi tarvittaessa käyttää lomamatkan rahoittamiseksi ja silti jäljelle jää Riittävästi eikä yhtään luottokorttivelkaa. 
Miten se säästetään: Huoleton puskurirahasto on pienituloiselle useamman kuukauden tai vuoden säästämisen tulos. Se voi vaatia suurta muutosta omassa elämässä ja taloustaitojen opettelua. On hyvä huomata, ettei tuo muutos välttämättä tarkoita ikävää kitkuttelua vaan se voi olla samalla henkisesti erittäin rikasta aikaa omassa elämässä. Huolettomaksi pyrkivälle suosittelen säästämisestä kertovien blogien ja kirjojen lukua. Tässä on linkki oman blogini kirja-arvosteluihin ja blogini oikeasta reunasta löydät "Oman talouden oppaita muualta"-listan, johon olen koonnut laajan joukon mitä mainioimpia säästämiseen ja sijoittamiseen liittyviä blogeja. On yllättävää, miten vähän säästämisellä on tekemistä tulojen kanssa, menojen karsinta ja oikea mielentila ovat paljon suuremmassa roolissa, kun pyritään kohti huoletonta elämää. 

4. Yksilöllinen

Bonus! Jokaisen olisi hyvä laskea, kuinka suuren puskurirahaston itse tarvitsisi, jos kaikki tulonlähteet pettäisivät. Yleisenä ohjeena pidetään summaa, joka riittäisi 2-3 kuukauden välttämättömiin kuluihin. Jotkut varautuvat summalla, joka riittäisi jopa puoleksi vuodeksi. Itse olen sitä mieltä, ettei puskurin kannata olla liian suuri. Kun puskuri on säästetty, voi sen lisäksi säästää muihin menoihin, kuten suurempiin kodin hankintoihin, omaan asuntoon, autoon tai matkoihin. Ylijäämäisen rahan voi myös laittaa tuottamaan lisää rahaa. 

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Ostoslista eron jälkeen

Eriskummallisten järjestelyjen ansiosta kotini on lähes tulkoon koossa vielä eron ja erilleenmuuton
jälkeenkin. Vastaisuudessakin aion pitää kiinni siitä, että minun omaisuuteni on lajiltaan kasvava, ei vähenevä. Enkä epävarmassa maailmassa enää jaksa uskoa mihinkään ikuiseen. Tästä syystä en ole hankkiutunut parisuhteenkaan aikana eroon kuin muutamista esineistä. Miehen vietyä mennessään omansa, jäi ostoslista seuraavanlaiseksi:
  • DVD/Bluray-soitin
  • Sähköhammasharja
  • Tyyny ja peitto
  • Kahvinkeitin
  • Pyörän pumppu
  • Vähäisiä keittiötarvikkeita

Eikä kannata nyt huolestua, että mies olisi pelkästään näiden tarvikkeiden kanssa lähtenyt luotani. Käytännössä käytimme koko yhteiselomme ajan minun tarvikkeitani ja olen itse ostanut kaikki pienemmät kodin jutut yksin omilla rahoillani. Vain isoimmat maksoimme yhdessä niin, että mies maksoi kolmasosan ja siirsi omistusoikeuden minulle mahdollisessa ja nyt toteutuneessa erotilanteessa. Kahvinkeitinkin olisi ollut minun, mutta koska olin ostanut miehelle hienon leivänpaahtimen syntymäpäivälahjaksi, enkä itse juuri juo kahvia, teimme vaihtokaupan jossa hän sai Moccamasterin ja minä Smegin. Bluray-soittimesta luovuin, kun mies toi mukanaan (ja nyt vei mennessään) Playstationin. Harmikseni en muista, mikä oli soittimeni kohtalo, kai se lahjoitettiin jonnekin, joten nyt joudun ostamaan uuden. 

Tietokoneesta ja bluetooth-kaiuttimesta jouduimme keskustelemaan, mutta lopuksi sain pitää ne itselläni. Mies saa joka tapauksessa työpaikaltaan uudet huippulaitteet. Nettiyhteyden tosin joudun ottamaan omiin nimiini. 

Kahvinkeittimen kanssa pienoisen ongelman tuottaa se, ettei markkonoilla ole tällä hetkellä sellaista laitetta, jonka kelpuuttaisin kotiini. Törjäke saisi olla keittiöni väreihin sopiva, jos se aikoo viedä tyhjän panttina tilaa työtasolla. Kermanvärisiä keittimiä on kuitenkin vaikea löytää. Tarpeeni keittimellekin on hyvin vähäinen, joten ajattelin kokeilla jotakin aivan uutta: Kahvinkeittimen sijaan hankinkin kahvipannun! Kokeeksi saan äidiltäni lainaan hänen nuoruudessaan käyttämänsä kahvipannun, jolla aion opetella pannukahvinkeiton saloja. Eikös kahvinjuonti nykyään olekin enempi hipsterien hommaa? Mikäs sen yksilöllisempää, kuin keittää sumpit liedellä - käytän muutenkin aina pannujauhatusta, kun kahvia keitän/juon.

Poismuuttaneen peiton ja tyynyn korvaaminen uusilla ei ole välttämätöntä, mutta luultavasti haluan parisänkyyni ainakin toisen tyynyn. Vanhempia tyynyjä ja peittoja löytyy kyllä varastosta, mutta omassa sängyssä haluan nukkua uusissa vuodevaatteissa jo allergioidenkin takia.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Jos siitä rahalla selviää...

Hetki, jolloin emme miehen kanssa mahdu enää asumaan samaan asuntoon, tuli vastaan paljon odottamaani aiemmin. Kun emme pysty, niin emme pysty ja nyt hän on lähdössä pois - ehkä on tämän julkaisun aikaan jo lähtenytkin.

Tiedän erilleenmuuton olevan ainoa järkevä vaihtoehto meidän molempien kannalta, mutta silti tuntuu pahalta. Tosin niin on tuntunut jokaisena päivänä eromme jälkeen, koska erosta toipuminen ei ole päässyt käyntiin juuri ollenkaan. Jokainen päivä on herättänyt turhat toiveet ja kerran toiseensa perään ne ovat murskaantuneet. Kai miehellä kävi minua jo sääliksi ja siksi hän lähtee väliaikaiseen asumukseen, kunnes hänen tuleva kotinsa valmistuu. Uskon, että hänen lähtönsä jälkeen omakin oloni tulee helpottumaan.

Talouspuolella en varsinaisesti ole ollenkaan sillä tuulella, että laskisin budjetin tulevalle. Säästöasteeni tulee joka tapauksessa tippumaan joksikin aikaa, monestakin syystä. Ensinnäkin alan maksaa taas kaikki laskut yksin ja tämä tekee tuloihini noin 350€:n loven. Mies ei vie mennessään kovinkaan paljoa välttämättömiä tavaroita, mutta joitakin hankintoja on silti tehtävä. Kolmanneksi, lohtuostosten määrä tulee luultavasti lisääntymään. Kevätkin on kohta taas käsillä ja rikotun pesän korjausvietti on minussa nyt vahvana.

Mutta jos siitä rahalla selviää... Nämä sanat ovat aina kiehtoneet minua. Raha ei korjaa rikottua sydäntä, eikä tuo rakasta takaisin, mutta rahalla voin pehmentää laskua uuteen elämään. Tuhannen kerran kiitän puskurirahastoani, jonka takia tiedän, että tulen selviämään yksinkin. Vuokralainen voi lähteä, jääkaappi prakata, säästöaste voi tippua nollaan, mutta silti minulla ja tytölläni ei ole mitään hätää.

Isän perintö pitää meistä edelleen huolen.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Yksi kuukausi elinaikaa

Pieni perheemme on lähes lamaantunut järkytyksestä.

Eräs läheisemme on sairastunut vakavasti ja vaikka lääkärit antoivat aluksi toivoa, on elinajanodote nyt pudonnut kuukauteen. Koko tilanne tuntuu kammottavalta, samanaikaisesti niin epäreilulta kuin epäuskottavaltakin. Ei kai terve ihminen voi sairastaa tietämättään vakavaa tautia, joka ilmenee vasta, kun kunto romahtaa? Ja silloin onkin jo liian myöhäistä millekään hoidoille. Ehdimme kuitenkin järjestellä asioita ja jättää hänelle hyvästit. Tietenkin samalla toivoen, että ihme tapahtuisi.

Tämä kaikki on saanut minut ajattelemaan omaa elämääni yhä suuremmalla kiitollisuudella. Olen valtavan iloinen, etten ole itse jäänyt odottelemaan eläkepäiviä vaan suunnitellut elämälleni päämäärät ja toiminut aktiivisesti niiden saavuttamiseksi. Paljon olen jo saavuttanutkin ja koetan aktiivisesti muistaa olla niistä asioista iloinen. On kovin helppoa unohtaa jo saavutettu ja haikailla aina vain lisää. Onni on kuitenkin tässä ja nyt, yhdistettynä mielekkäisiin tulevaisuudentavoitteisiin.

Mutta jos se kaikkein pahin osuisi kohdalle ja yllättäen saisinkin tietää, että juuri minulla on elinaikaa jäljellä vain muutamia viikkoja tai kuukausia.



Kuinka käyttäisin aikani? 

Omat asiat on ehdottoman tärkeää laittaa kuntoon jo ennen kuolemaa. Järjestää raha- ja perintöasiat niin, ettei läheisten tarvitse rahasta alkaa vääntämään. Kauheinta olisi jättää jälkeensä riitainen kuolinpesä, jonka takia sukulaiset katkoisivat välit toisiinsa. Perintökaari ja mahdollisen testamentin sisältö olisi hyvä puhua läpi jo eläessä. Näin jokainen tietäisi tahtoni jo etukäteen. Rahaa ja omaisuutta en pitäisi tabuna vaan puhuisin kaikki asiat läpi läheisteni kanssa!

Koska tyttäreni on vielä pieni, olisi hänen asiansa myös järjestettävä ennen poismenoani. On hyvä huomata, että exästäni tulisi tytön ainoa huoltaja ja näin myös minun omaisuuteni haltija, joskaan hänellä ei ole oikeutta kuluttaa tytön perintöä. Hommaisin tytölle virallisen edunvalvojan ja selvittäisin, miten voisin antaa omalle äidilleni mahdollisimman suuret valtuudet valvoa tyttöni etua. Mieluiten antaisin omaisuuteni hoidon kokonaan äidilleni, jotta se tuottaisi mahdollisimman vakaasti, eikä menettäisi arvoaan.

Talousasioiden lisäksi haluaisin viettää lopun elämästäni mahdollisimman rauhallisesti. Vaikka kuntoni sen sallisi, en lähtisi kiertämään maailmaa. Olen mielestäni matkustellut jo tarpeeksi maailmalla, mutta kotosuomessa saattaisin käväistä lapsuuteni maisemissa. Mieluiten nauttisin luonnosta sekä läheisteni seurasta aivan rauhassa, ilman paineita ajan käytöstä järkevästi. Lisäksi haluaisin varmaankin kokea erilaisia nautintoja hyvän ruuan, näytelmien tai tunteikkaiden tarinoiden muodossa.

Kuolla haluaisin sairaalassa, en omassa kodissani. Pidän kotona sairastamista muutenkin ahdistavana ja mieluummin olisin asiantuntijoiden ympäröimänä tilassa, jossa kipua voidaan lievittää tehokkaasti.

Mitä jättäisin jälkeeni?

Tyttärelleni jäisi ihan huomattava omaisuus, jonka turvin hänen tulevaisuutensa olisi hyvin pitkälle turvattu. Suurin riski riittyy niihin aikuisiin, jotka hoitavat omaisuutta hänen puolestaan, kunnes hän on täysi-ikäinen. Omaisuus ei ole siinä kaikkein passiivisimmassa muodossa vaan vuokra-asunnot teettävät työtä. Kodistamme ei ole enää paljoa velkaa, mutta käytännössä asunto pitäisi myydä, vuokrata tai sitten exä muuttaisi asuntooni asumaan. Vuokratut asunnot voisi jättää välittäjän huomaan, jolloin ne maksaisivat ajan kanssa itse itsensä ja aikuistuttuaan tytöllä olisi niissä vakaat tulonlähteet tai hän voisi itse muuttaa jompaan kumpaan asuntoon asumaan.

Jälkeeni jäisi noin 360000€:n omaisuus, johon kohdistuu tällä hetkellä 192000€ velkaa. Perintöveroa menisi noin 17300€, joka hoituisi kyllä säästöilläni. Lisäksi tytär perii varsin merkittävän kirjakokoelman sekä muuta rahanarvoista tavaraa. Käytännössä kaiken, mitä elämiseen tarvitsee, lukuunottamatta kunnollista autoa. Toisaalta autolla hän ei tule tekemään vielä pitkään aikaan yhtään mitään, joten hyväkin auto ehtisi mädäntyä vuosien saatossa.

Haluaisin jättää tyttärelleni myös paljon henkistä pääomaa, jotta hän osaisi huolehtia omaisuudestaan mahdollisimman viisaasti. Kirjoittaisin neuvoni ja tahtoni kirjeisiin ja ehkä tekisin videonkin hänelle muistoksi. Olen elänyt koko nuoruuteni tietotekniikan vallankumousaikaa ja säilössä on valtavat määrät dataa (kuvia, kirjoitelmiani, päiväkirjojani, keskustelulogeja yms.) tekemisistäni ja ajatuksistani aina varhaisteini-iästä lähtien. Vanhempana tyttäreni voi halutessaan ottaa minusta hyvin tarkasti selkoa.