sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Luottokortti matkalle (hävettää)

Tilasin ihkaensimmäisen oman luottokorttini ikinä.

Edessä ei toivottavasti ole säästäväisen elämäni ensimmäinen kuolinisku vaan ulkomaanmatka! Molemmat ovat sinällään kyllä aivan yhtä eksoottisia tulevaisuudennäkymiä. Enpä ole paljoa ulkomailla matkustellut.

"Kohta" on täynnä 30 vuotta eloa tällä planeetalla ja rakas mieheni on paljastanut jo hyvissä ajoin minulle kaavailemansa syntymäpäivälahjan: Lentoliput Japaniin! Olen asiasta hyvin innoissani ja tavattoman iloinen, sillä olenhan haaveillut japaninmatkasta jo vuosikymmenen. Viimein näyttäisi siltä, että retki todella toteutuu. Koen myös olevani henkisesti valmis tuohon matkaan. Näin suuri unelma kun saa helposti valtavat mittasuhteet ja olen vuosia jännittänyt sitä, saisinko matkasta varmasti kaiken irti. Olen opiskellut kieltä, tutkinut maata ja sen nähtävyyksiä, sekä opetellut syömään japanilaisia ruokia. Kaikki uusi kun on minulle pelottavaa, enkä mielelläni kokeile aivan vieraita asioita. Nyt uskon olevani valmis nauttimaan matkasta.

Lentoliput edestakaisin tulevat maksamaan jotakuinkin 500€/henki. Lähdemme matkalle toukokuun loppupuolella ja viivymme kaksi viikkoa, joten valmisteluihin ja käyttövarojen säästämiseen on vielä hyvin aikaa. Ensimmäiseksi tilasimmekin miehen kanssa omat luottokortit Bank of Norwegianilta. En aio edelleenkään elää velaksi, mutta ulkomaanmatkalla luottokortin käyttö tuonee lisäturvaa. Lisäksi korteissa on paljon eroja ja tilaamassamme kortissa on erinomaiset edut juuri ulkomaille matkustamista varten:

  • Ilmainen matkavakuutus
  • Lentolippujen peruutussuoja
  • Automaattinostot ulkomailla 0€ (valuuttamuutos +1,75%)
  • Ei vuosi/kuukausimaksua
  • Ilmaiset ostot ja kadonneen kortin uusinta
  • Koroton luotto 45 päivään asti
  • Kortilla tehdyistä ostoista saa etupisteitä, joilla saa alennusta Norwegianin palveluista

Haittapuolena on luoton korkea korko (todellinen vuosikorko 21,92%), joka sopii kyllä minulle, sillä se kannustaa maksamaan luoton pois heti matkan jälkeen. Luottoa sain 3000€:n edestä ja sen pitäisi minulle riittää. Kerron matkan budjetista tarkemmin, jahka suunnitelmat alkavat saada muotoa.

Luottokortin tilaus hieman hämmentää ja jopa hävettää minua. Olenhan toki blogissani paljon saarnannut kulutusluottoja vastaan. Aion nyt kuitenkin röyhkeästi hyväksikäyttää luottoyhtiötä ja nauttia heidän kaikista ilmaisista palveluistaan, antamatta koskaan mitään takaisin. Siksipä on mummolaprojektin lisäksi alettava säästää tätä (ja Lontoon) matkaa varten.

Hauskaa Halloweenia!

perjantai 28. lokakuuta 2016

Kirjaperjantai: Koululaisen rahakirja


Koululaisen rahakirja

Saavuta unlemasi viisaiden rahataitojen avulla

Kirjoittanut/kuvittanut: Terhi Majasalmi & Camilla Tuominen




Näitä kirjoja ei turhan usein julkaista: Lapsille ja nuorille sopiva rahakirja säästämisestä, sijoittamisesta ja unelmien tavoittelusta.

Sain Majasalmelta Koululaisen rahakijan luettavaksi ja blogissa arvosteltavaksi. Olin hyvin innoissani kirjan julkaisemisesta heti, kun siitä kuulin. Omissakin ajatuksissa on joskus pyörinyt nuoremmalle lukijakunnalle suunnattu raha-opas ja olin erittäin kiinnostunut tutustumaan tämän antiin.

Kirja on mainio herättelyopas, joka kannustaa tutkimaan omia unelmia ja rahankäyttöä sekä neuvoo, miten raha voidaan valjastaa unelmien saavuttamiseksi. Alku on miltei kuvakirjamainen, mutta loppupuolella tekstiä on jo runsaammin. Pidän siitä, että raha-asiat on esitetty niin yksinkertaisesti, että infoähky ei iske missään vaiheessa, vaan jos raha-asiat yhtään kiinnostavat, lukijalle jää into lukea aiheesta lisää. Tällaisenaan kirjan lukee nopeasti läpi. Kuvat ovat suuria ja selkeitä.

Mietin jonkin verran, kenelle tämä kirja on tarkoitettu ja kenelle se varsinaisesti sopii. Ekaluokkalaiselle kirja voi olla hieman raskaslukuinen, vaikka sen lukisi vanhemman kanssa yhdessä esim. iltasatuna. Toisaalta kirja voisi olla erinomaista antia myös sille iltasatua lukevalle vanhemmalle. Hieman vanhempi lapsi voisi saada kirjan unelma- ja kateellisuus-osioista jo hieman enemmän irti, mutta ehkä sijoitusasiat ovat hänellekin vielä kaukainen ajatus. Nuorelle taas sopii kirjan toinen puoliska, jossa käsitellään lainaa, talouden turvaamista ja sijoittamista. Olen hyvilläni, miten rohkeasti lainasta ja koroista kirjassa puhutaan - suorastaan kaunistelemattoman karusti! Kirja tarjoaa varmsti aivan erilaisen näkökulman velkataakkaan kuin nuori ehkä omien vanhempiensa rahankäytöstä tai lainaa tarjoavista mainoksista saattaisi saada.

Odotin ehkä hieman spesifimmälle lukijakunnalle suunnattua ja informatiivisempaa kirjaa, mutta toimii tämä koko koululaisten ikähaitarille venytetty kirja näinkin. Joka tapauksessa toivon kirjalle menestystä, että se saavuttaisi yleisönsä ja pääsisi toteuttamaan arvokasta työtään raha-asioista valistajana. Julkaisu itsessään on laadukkaan oloinen, kovakantinen ja paksulehtinen. Vain yhdessä kohtaa teksti jää ikävästi aukeaman taitteeseen. En vielä itse lukenut kirjaa seitsemänvuotiaani kanssa, mutta taatusti säästän kirjan hänelle myöhemmin luettavaksi.


Kolme ja puoli ananasta
tärkeästä aiheesta, joka jätti janon lukea lisää

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Neuvotteluja talokaupasta vaarin luona

Nyt on syysloma takanapäin ja vaarin luona käyty niin auttamassa, keskustelemassa taloasioista kuin muutenkin vain rentoutumassa. Maalla on niin ihanaa, etenkin rakkaassa mummolassa!

Keskustelut vaarin kanssa olivat hyvin antoisia. Vaari kertoi talonhoidosta ja antoi minulle jo nyt paljon ohjeita liittyen talon sähkö- ja vesijärjestelmiin. Sain myös kuulla, miten talo laitetaan talviteloille, jos siellä ei itse asu. Laskimme yhdessä talosta aiheutuvia kuluja, puhuimme tienhoitoyhdistyksen viimeaikaisista toimista ja koetimme myös arvottaa myytävää taloa maineen.

Laskelmasta tuli jotakuinkin tällainen: 

Talon uusi lisäosa: 15000€
Autotalli: 15000€
Piha ja sen rakennukset: 15000€
Pelto- ja metsämaa (vajaa 14 hehtaaria): 3000-4000€
Puita tullaan vielä hakkaamaan, mutta pystymetsää ja taimikkoakin jää vielä jonkin verran. Niiden arvoa emme laskeneet.

Irtaimiston vaari on halukas myymään talon mukana, jotta mummolla todella jäisi sellaiseksi, kuin se on ollutkin. Ja toki mummolassa kävijätkin tarvitsevat huonekaluja. Irtaimistolle emme laskeneet erillistä hintaa.

Ilman puita hinta asettuisi jonnekin 50000€:n tietämille. Koska vaarille jää taloon elinikäinen käyttöoikeus, voisi hinta ehkä olla hieman todellista arvoa alhaisempi. Ja vaarille tärkeintä on, ettei taloa myydä ulkopuoliselle vaan se pysyy suvussa. Talon alkuperäisen osan on vaarin isä poikineen rakentanut ja vaari on sitä paljon remotoinut, korottanut ja jatkanut lunastettuaan talon sisaruksiltaan.

Nyt talon ostosta kiinnostuneita on 3-4: minä, äiti ja kaksi veljeäni. Neljälle jaettuna ostohinta olisi vain 12500€ + 500€ varainsiirtovero per nuppi.

Talosta koituvia kustannuksia ovat mm:

  • Tiemaksu: 100€/vuosi
  • Kiinteistövero: 200-300€/vuosi
  • Vesimaksu:  Pieni perusmaksu per kuukausi + käyttö
  • Lämmitys: ilmalämpöpumppu on asuinkäytössä maksanut 50€/3kk. Talvisijoilla talossa pidetään vain pientä peruslämpöä (+10°C) yhdistelmällä ilmalämpöpumppu + vessan rättipatterit, etteivät putket jäädy. 
  • Talossa on myös varaava takka ja polttopuuta moneksi eliniäksi, joten paikanpäällä ollessa lämmitys on edullista
  • Palovakuutus

Summat tarkentuvat tietysti myöhemmin. Kauppoja ei nyt vielä lyöty lukkoon ja kaupanteko menee muutenkin ensivuoden puolelle, mutta pääsimme jo hieman vauhtiin syyslomaviikolla. Vaari omistaa/omisti traktorin ja kaivinkoneen. Puhuimme niiden kohtalosta ja aika varmaa on, ettei kellään meistä ole taitoa huoltaa tai edes käyttää noita laitteita asianmukaisesti. Veljeni tosin osaa ajaa tavallista traktoria. Niinpä vaari päätti myydä kaivinkoneen pois. Ostajia ei maaseudun tutuista ollut vaikea löytää. Vaari sai innokkaan ostajaehdokkaan jo samana iltana käymään ja seuraavana päivänä kaivinkone lähti uuteen kotiin.

Minä itse en kertakaikkiaan tiedä traktoreista tai traktorien hinnoista mitään, mutta 50 vuotta vanhasta, remonttia vaativasta koneesta, 5500€ kuulosti sopuhinnalta. Etenkin, kun vaari oli itse ostanut sen aikanaan 10000mk:lla. Uskoisin, että koneesta luopuminen oli vaarille haikeampi paikka kuin hän myönsikään, mutta otimme traktorista ja vaarista komeat yhteiskuvat ennen ostajan saapumista. Taloon jäi vielä toinen traktori, jolla mm. lumitöiden teko onnistuu mukavasti.

Näiden toimien lisäksi vaari aikoi ostaa itselleen siivousapua. Tämä oli mielestäni erinomainen ajatus.


sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Nuorison raha-asioita 60-luvulla

Luen itseni kuuluvaksi sukupolveen, jolle sota ja sen jälkeinen pula-aika ovat hyvin kaukaisia asioita.

Vaikka olenkin ollut aina läheinen isovanhempieni kanssa, olen alkanut toden teolla kiinnostua heidän nuoruudestaan vasta viimevuosina. Vielä, kun vaarini on elossa, olen mielenkiinnolla kuunnellut hänen tarinoitaan 50-60-luvuilta. Samalla minulle on valjennut tuskastuttavan selvästi erot sodanjälkeisten vuosien ja nykyajan välillä.

Vaarini on ollut pikkupoika talvisodan aikana ja mummuni syntyi pian sodan jälkeen. Kumpikaan ei joutunut koskaan kokemaan nykyisenkaltaista työttömyyttä - päin vastoin. Vaarini aloitti työt paimenpoikana 9-vuotiaana. Hänen oli muutettava kotoa kylälle "paimenpoikataloon". Tämän jälkeen hän on tehnyt jatkuvasti kaikenlaisia töitä, mitä ikinä vain on saanut. Jos hän ei ollut töissä ulkopuolisella niin hän oli isänsä apumiehenä savotalla. Isän apumiehenä palkan otti isä. Omissa töissä palkka riitti juuri ja juuri työtehtävissä tarvittavan ruuan ostoon. Myös työkalut ja kulku työmaalle saattoivat olla omakustanteisia.

Mummuni taas joutui 13-vuotiaana lähtemään kotoa piiaksi isompaan taloon. Hänen työstään tiedän vain, että työ oli raskasta ja hän palellutti jo nuorena sormensa ja varpaansa niin, että kärsi valkosormisuudesta koko loppuikänsä.

Tarinoita kuunnellessani älysin tuon perimmäisen eron työnteossa nykyaikaan verrattuna. Tuo syy vaikutti täysivaltaisesti ihmisten asenteeseen työtä kohtaan: Työtä tehtiin, jotta pysyttiin hengissä.
Tavan tallaaja ei työllä varmasti päässyt rikastumaan, mutta ehkä sillä suurin piirtein jonkinlaisen elannon ja asumuksen sai itselleen. Kun lapsia oli paljon, oli myös lasten osallistuttava oman elantonsa hankkimiseen. Voisin kuvitella, että työttömänä lojuva, terve, nuori ihminen olisi ollut kelle tahansa kauhistus.

Onneksi raskaassa arjessa on ollut valon pilkahduksensakin. Työmaille on lähdetty yhdessä sisarusten ja naapurin nuorten kanssa, jolloin työmailla on voinut tavata niin uusia kuin vanhojakin tuttuja. Lisäksi kotoa poissa ollessa on saanut hieman vapautta. Vaarini kertoi, että nuorena miehenä hänen palkkansa kuusenistutuksessa oli 1mk ja 40penniä tunnilta (inflaatiokorjattuna 2,91€). Työaika oli arkena kahdeksan tuntia ja lauantaina tehtiin lyhennetty päivä, joka loppui jo kahdelta. Raha riitti eväisiin ja jos jotakin jäi yli, sillä saattoi ostaa esim. limupullon. Viikko asuttiin työmaalla lattiamajoituksessa ja kotona käytiin viikonloppuna vain täydentämässä eväsreppua. Matka kotiin oli niin pitkä, ettei sitä jaksanut joka ilta kulkea jalan. Joillakin pidemmillä reissuilla kaikki säästynyt raha meni kotiinpaluun matkakustannuksiin.

En ole koskaan ajatellut työtä tehdessäni, että tekisin sitä pysyäkseni hengissä. Teen työtä, että voisin kustantaa itselleni välttämättömän lisäksi kaikkea muuta mukavaa. Siksi tarinat menneiltä ajoilta ovat kovasti silmiä avaavia. Työmarkkinat ennen ja nyt eivät ole enää mitenkään verrannollisia, mutta myös asenne työtä kohtaan on muuttunut. Työnteko ei ole enää itseisarvo vaan sen rinnalle on tullut vaihtoehto olla tekemättä työtä. Aihetta kaikessa moninaisuudessaan on kiehtovaa pohtia.

Ennen kaikkea olen kuitenkin onnellinen, että mummuni ja vaarini ovat voineet kokea koko sen ajanjakson, jolloin Suomi on noussut nykyisen kaltaiseksi maaksi, jossa ruoka ja vaatteet on taattu jokaiselle ja jossa suurin osa kansasta saa myös paljon muita hyödykkeitä, ylellisyyksiä ja mukavuuksia tämän lisäksi. Heidän lastensa, lastenlastensa ja lastenlastenlastensa ei ole tarvinnut jättää kotia ja aloittaa työntekoa ennen kuin ovat olleet siihen valmiit.

Syyslomaterveisiä mummolasta!



keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Pieniä edistyksiä pörssiasioissa

Pörssisalkkuni kuulumiset eivät ole juuri olleet mielenkiintolistallani korkeimpana. Uskoakseni se on vain hyvä asia!

Kun sijoitin ensimmäiset roposeni osakkeisiin, innostuin joksikin aikaa seuraamaan pörssiasioita hyvin intensiivisesti. Tarkistin salkun tilanteen monta kertaa päivässä ja luin twitterin kautta paljon pörssiuutisia. Vaikka aktiivinen seuranta opetti minulle pörssistä ja kurssiliikahduksista aika paljon, koin sen kuitenkin hyvin väsyttävänä toimintana - ja ennenkaikkea turhana. Kursseja seuratessani mietin alituisesti, olisiko järkevää jo myydä tai ostaa. Loppujen lopuksi en kuitenkaan myynyt ja sitten olinkin aivan turhaan hermoillut kurssilaskujen kanssa. Kaiken hyvän lisäksi kurssit näyttivät aina palautuvan lyhyessä ajassa takaisin lähtöpisteeseensä!

Niinpä minä kyllästyin koko hommaan.

Käyn edelleen tarkistamassa Nordnetin markkinatilanteen noin kerran (arki)päivässä. Jos pörssissä näyttäisi olevan laskupäivä, en viitsi edes kirjautua sisään omaan salkkuuni. Jos pörssi on plussalla, katson salkkuni tilanteen. Näin vältän tehokkaasti kurssilaskusta aiheutuvan pahan mielen ja tankkaan vain nousuista johtuvaa positiivista fiilistä.

Nousuista ja laskuista en jaksa enää kantaa huolta. Vaikka pörssiromahdus tulisikin, en voisi mitenkään estää sitä etukäteen murehtimalla! Lyhyellä sijoitushistoriallani olen todennut vaihtelun olevan melko suurta viikottain, mutta lähes aina on ylös tultu pikkuromahduksen jälkeen. Ja melkein joka päivä salkkuni on tuottanut hieman paremmin, kuin OMX - myös laskupäivinä.

Lisäostoja en ole tehnyt sitten alkukesän, kun uudelleensijoitin viimeisetkin osingot. Mielenkiinnolla odotan tulevan kevään osinkouutisia.

Salkun lukuja lyhyesti: 

Arvo (16.10.2016): 8407€
Plussalla: 239€
Parhaiten on noussut: Viking line (+29,87%) ja Nixu (+21,68%)
Eniten miinuksella: Seadrill (-76,18%) ja HKScan (-29,28%)
Parhaiten ja huonoiten tuottaneita osakkeita on onneksi ja epäonneksi salkussani vain pienet siivut.

Omaa rahaa laitettu: 7598,06€
Tuotto omalle rahalle koko ajalta: 10,6%
Oman rahan lisäksi olen sijoittanut tietysti myös osingot ja pienen myyntivoiton. Niitä en laske "omaksi" rahaksi.


Nämä ovat lähinnä minua itseäni kiinnostavat luvut. Toki erilaisia lukuja voisi listailla sivutolkulla. Salkun yksivuotisraporttikin jäi tekemättä, enkä ole aivan varma enää jälkikäteen Nordnetin antamista luvuista. Tuottoja laskiessa tulos näyttää riippuvan aivan katselukulmasta...


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Ylimääräiset kulut nakertaa säästötiliä

Olin ennen tarkempi sen suhteen, ettei säästötililtä oteta rahaa käyttöön.

Kaikkein tiukimpina aikoina säästötililtä otettu raha oli vain lainaa itselleni ja se oli maksettava seuraavassa kuussa takaisin. Minulla oli summat jopa ylhäällä excelissä. Myöhemmin ote on hieman hellittänyt, kun pääsin silloiseen säästötavoitteeseeni ja ostin asuntoni. Koska uusi säästötavoitteeni velvoittaa minua taas tarkastelemaan tuloja ja menoja tarkemmin päätin tällä kertaa tutkia säästötililtä lähtevää maksuliikennettä. 

Voi kuulostaa hienolta säästää "800€ 1500€:n palkasta", mutta jos yllättävät menot syövät samalla säästötilin saldoa toisesta päästä, ei voida puhua kovin kurinalaisesta säästämisestä. Siksipä listasin menneeltä kolmelta kuukaudelta kaikki säästötililtä nostetut varat. Suluissa todellinen kustannus, jos olen saanut rahaa takaisinpäin.

Koulukuvat: 87€ (50€)
Näistä onneksi saan 37€ takaisin, kun kuvia tilanneet sukulaiset maksavat osuutensa. Tytön ekan luokan luokkakuva onnistui mielestäni erinomaisesti ja intouduin siksi tilaamaan muutaman hieman isommankin kuvan. Lisäksi tilasin isovanhemmille omat kappaleet joululahjaksi.

Nintendo 2DS käsikonsoli ja pokemon-peli 75€
Konsoli maksettu röyhkeästi puskurirahastosta? Hyi hyi... Mutta nopeat kaupat vaativat nopeita liikkeitä... Ja koska meillä on kolme aktiivista pelaajaa niin kaksi konsolia oli suorastaan pakkohankinta. Näiden parissa on iltaisin viihdytty tuntitolkulla. En osaa katua.



JBL Charge2+ bluetooth kaiutin 50€ + 7€ bluetooth mokkula koneeseen
Tietokoneemme kaiuttimet tulivat tiensä päähän eikä koneesta saa ääniä ulos kuin kuulokkeilla. Kannettavan kaiuttimen ääniteho riittää mainiosti kotikäytössä ja se vie vain murto-osan siitä tilasta, mitä kaiuttimet ja vahvistin ovat vieneet. Lisäksi kaiutinta voi kuunnella aivan missä haluaa ja siihen saa kännykästä johdettua musiikkia parilla näpäytyksellä. Rakastan tuota vehjettä! Hinnat ovat oma osuuteni, eli puolet.

Kuntosali, 10 kerran kortti 45€ + arvokortin osto 5€
Kortista piti maksaa vain tämän ensimmäisen kerran ja myöhemmin siihen vain lataillaan arvoa tai kautta. Koko vuoden jäsenyyttä en halua, sillä realistisesti ottaen liikun kesäisin mieluummin ulkona kuin kuntosalilla.

Mielensäpahoittaja -näytelmäliput 153€ (38,25€)
Näistä takaisin sain 114,75€. Hinta käsittää neljä lippua, joista maksan tietenkin vain omani.

Lentoliput Lontooseen 104€
Ennakoivasta matkustussuunnitelmastani olenkin kirjoittanut blogissa jo aiemmin. Lähtö huhtikuussa 2017!

Nintendo New 3DS XL 240€
Tämän esittelinkin jo aiemmin blgissani.

Zalando 75€
Syksyksi paksumpi Superdry:n huppari ja t-paita. Muistan elävästi loppukesäisen nälkäni ostaa jokin hienompi merkkituote. 

Tulli 19€ (0€)
Käsikonsoli jonka tilasin jenkeistä juuttui tulliin. Myöhemmin palautin konsolin toimimattomana ja lähetin hakemuksen tullimaksun palauttamiseksi. Tullilla kesti tasan 40 päivää käsitellä hakemukseni ja palauttaa rahat tililleni. Pääasia, että raha kuitenkin palautui!

YHTEENSÄ: 689€

Sellainen vajaa kuukauden säästösummaa vastaava summa on näin ollen poistunut säästötililtä joko enemmän tai vähemmän äkillisiin menoihin. Hieman puolustan itseäni sillä, että esim. kalliimman käsikonsolin ostin lomarahoilla. Olisihan se nyt ikävää, jos ei lomarahapotilla mitään hauskempaa saisi ostaa...


keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Mistä olen joutunut luopumaan?

Olen toki säästänyt rahaa jo hyvän aikaa ja aina välillä pohdiskelen, olenko joutunut luopumaan tuona aikana jostakin tähdellisestä. Yleisesti ottaen pidän elämääni hyvin rikkaana, antoisana ja onnellisena. Tämä siitäkin huolimatta, että kuukausittainen käyttörahani on melko vaatimaton ja kustannan sillä myös kaikki tyttäreni kulut.

Jotakin listatakseni voisin sanoa, että seuraavista raharei'istä olen kyllä säästänyt:

Meikit, vaatteet ja kauneudenhoito: Allergian takia en juuri meikkaa ja vaatteet käytän yleensä loppuun asti. Koetan kuolemaksenikin välttää ostamasta yhtään vaatetta, jota katuisin myöhemmin tai jota en käyttäisi yhtä kertaa useammin. Pitkä tukka ei juuri kampaamokäntejä tarvitse ja värikin on oma.

Uusi auto: Autoni aion käyttää loppuun asti. Se on ulkoa ja sisältä jo melko rouhea, mutta toiminut luotettavana kumppaninani jo monen vuoden ajan. Tarkkaa vertailulaskelmaa en ole tehnyt, mutta uskoisin, että myös käyttökustannuksiltaan se pesee uudemmat autot, jotka on huollettava merkkikorjaamoissa. Myös vakuutus on superedullinen. Uutta autoa olisi varmasti ihana ajaa ja pönkittäisi se mukavasti egoakin, mutta en ole valmis upottamaan siihen niin paljoa rahaa, kuin ostos vaatisi.

Uusi puhelin ja tabletti: Minulla on iPhone 4s ja se toimii neljän vuoden iässä edelleen loistavasti. Uusi iOS 10 on ensimmäinen käyttöjärjestelmäpäivitys, jota puhelimeeni ei voi enää ladata. On se jo hieman hitaaksikin käynyt, mutta aion käyttää puhelimen aivan loppuun. Tabletin, iPad 3:n, olen ostanut halvalla käytettynä ja siinä on pari säröä näytössä, mutta toimii silti vielä hyvin ja nopeasti. Ohjelmistotuki näille laitteille näyttäisi olevan noin viiden vuoden ajaksi ja sen jälkeen ne toimivat niin pitkään kuin toimivat. Tyttärelle haluaisin myös ostaa Applen puhelimen, mutta aluksi kokeilemme jotakin halvempaa kännykkämallia. Koululaisen puhelin kun saattaa jäädä lyhytikäiseksi muistakin, kuin vain teknisistä syistä.

Matkustelu: Minun tekisi mieli listata matkustelukin tälle listalle, mutta tilaisuuksia ulkomaanmatkoille näyttää tulevan enemmän kuin minulla on halukkuutta lähteä. Olen mieluummin säästänyt nämä rahat. Mummolan osto voi kuitenkin tarkoittaa, että unelmieni japaninmatka siirtyy kauemmas tulevaisuuteen. Saa nähdä.

-Tarjoaminen: Tämä ominaisuus minussa häiritsee ehkä eniten itseäni. En juuri kylvä rahaa ympärilleni. En osallistu keräyksiin, lahjoita rahaa hyväntekeväisyyteen (teen mieluummin itse hyväntekeväisyystyötä), vie ystäviä syömään ulos ja harvemmin kestitsen ihmisiä kodissamme. En juuri leivo myyjäisiin/työpaikalle enkä varsinkaan lahjo opettajia. Osittain omasta tahdostani, osittain pakosta olen tässä mielessä melko pihi. Pienillä eleillä koetan olla arjen keskellä anteliaampi, mutta joskus vielä toivon tämän luonnistuvan minulta vaivattomammin. Tällä hetkellä annan läheisilleni mieluummin aikaani ja apuani kuin rahaa.

- Haihatukset: Intouduin suunnittelemaan tytön huonetta uusiksi. Sinne tarvittaisiin suurempi  vaatekaapisto ja uusi sänky. Kävin jo Ikeassa asti etsimässä sopivia kalusteita, mutta huolellisen suunnittelun jälkeen loppulasku yllätti minut ja pisti nuukuusvaihteen päälle: Kaapisto 550€, sängynrunko 200 ja patja 150 = n. 900€! Hetken epätoivossa mietin jo osamaksusopimuksiakin, mutta lopulta järki voitti: Miksi maksaisin korkoa rahasta, joka minulla jo on säästössä? Ja miksi tuhlaisin vaivalla mökkiin säästämäni rahat kalusteisiin? Voin joko säästää summan kasaan pienissä erissä tai käyttää yhden kuukauden säästösumman tuohon kohteeseen, jos matkan varrella eteen ei tule edullisempia tai jopa ilmaisia ratkaisuja kalusteongelmiin.

Kalliista asioista luopuminen ei tunnu ollenkaan niin pahalta, kun vähäiset käyttörahansa kohdistaa sellaisiin kohteisiin, joista todella nauttii. "Arjen luksuksen" ei todellakaan tarvitse maksaa maltaita. Lisäksi hintojen/tuotteiden vertailu on yksi osa hauskuutta. Säästämisestä huolimatta en ole luopunut:

Ulkona syöminen: Olen kyllä selvästi vaihtanut roskaruuan oikeisiin ravintoloihin (varsin hyvä muutos!). Jos ennen kävin mäkkärissä/pitsalla useamman kerran viikossa niin nyt käyn mieluummin yhden kerran kunnon sushilla. Makuelämykset ovat lähellä sydäntäni ja laajasta valikoimasta on helppoa löytää edullisempia, mutta silti loistavia vaihtoehtoja.

Viihde-elektroniikka: Vaikka puhelimeni ja tablettini ovat vanhoja ne ovat kuitenkin omasta mielestäni ladukkaat ja ostettaessa ne olivat juuri sellaiset, kuin halusin. Olen muutenkin aika sucker, mitä tulee viihde-elektoroniikkaan. Rakastan kaikkia kojeita, jotka tekevät median nauttimisesta helpompaa tai kätevämpää. Haluan omistaa laadukkaita laitteita, jotka kestävät kauan käytössä, eikä niitä tarvitse olla jatkuvasti vaihtamassa uuteen. (Psst! Chromecast tuli taloon miehen mukana ja mikä ihana lisälaite se onkaan taloudessamme!)

- Urheilu: Varusteita lukuunottamatta juoksu ja pyöräily on ilmaista. Koska näitä lajeja on mukavaa harrastaa keväästä syksyyn, olen pitänyt salilla käymisestä taukoa. Nyt syksyn tullen miehelläni loppui aiempi jäsenyys hänen salillaan ja päätimme kokeilla salilla käymistä yhdessä. Oma tarkoitukseni on käydä salilla lähinnä talvikuukausina ja se asetti hieman haasteita salin löytämiseksi - suurin osa saleista velvoittaa vuoden jäsenyyteen, jos haluaa pitää kuukausimaksun edes jotenkin järkevänä. Ostimme ensialkuun 10 kerran kortin kunnan salille ja voi pojat, että tuo sali onkin räyheä! :D En tiedä onko vankiloissakaan yhtä rustiikkista meininkiä! Pääasia kuitenkin on, että vapaapainoja on reilusti, emmekä maksa turhaan spinninglaitteista. 10 kerran kortti maksoi 45€ ja meidän vauhdillamme se kestää 5 viikkoa. Syksystä kevääseen harjoittelu tulisi maksamaan noilla korteilla 270€. Kortti koko vuodeksi ei itse asiassa olisi paljoa tuota kalliimpi.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Säästötavoite selkiää

Juuri näinä päivinä säästötavoitteeni on selventynyt ja saanut konkreettisempaa muotoa: aiheena Mummolan lunastaminen.

Olen aiheesta kirjoittanut aiemminkin blogissani ja vanhasta kirjoituksesta voi uteliaat kerrata yksityiskohtia. Lyhyesti siis, mummolan lunastaminen elossa olevalta vaariltani alkaa tulla ajankohtaiseksi. Nyt asia on nostettu selvästi pöydälle, näkemyseroja mm. tätieni kanssa esitetty ja vaarin kanssa asiasta puhuttu. Minun, perheeni ja vaarini toiveet ovat yhtenevät: Mummolani, eli vaarini kotipaikka säilytetään suvussa. Minä, veljeni ja ehkä myös äitini ja toinen pikkuveljeni olemme ilmaisseet halumme ostaa talon vaarilta. Vaarille jää taloon elinikäinen käyttöoikeus ja hän saa asua siellä niin pitkään, kuin kykenee/haluaa.

Vaarikin on ollut asiassa aktiivinen. Hän on arvioituttanut metsät ja myynytkin niistä jo puolet. Lisäksi jäljelle jäävällä tontilla tullaan tekemään hakkuita. Tämä on toimi, joka olisi muutenkin pitänyt tehdä, mutta se sopii meille erityisen hyvin myös siksi, että siten vaari saa muutettua osan omaisuudesta rahaksi ja meidän lunastusosuutemme arvo laskee. Kauppahinta jää siten pienemmäksi.

Olen viime kuukaudet säästänyt rahaa hyvin rajussa tahdilla. Kaupan ajankohtaa ei ole vielä sovittu, mutta aikaa tuskin on kovin montaa kuukautta. Olisi upeaa selvitä ostosta ilman pankkilainaa, mutta käytännössä en välittäisi lunastaa osakkeitani käteiseksi. Laina, jos sitä irtoaa, olisi ehdottomasti edullisempi, kuin myydyistä osakkeista menettämäni tulot. Tällä hetkellä minulla on säästössä:

Puskuri: 2000€
Säästöt: ~3300€
Salkku: ~8500€

Yhteensä: noin 13800€

Mahdollinen osuuteni kaupasta on jotakin 12500€:n ja 20000€:n väliltä. Hinta riippuu monestakin asiasta, mutta voisin aika turvallisesti olettaa, ettei se ainakaan yli 30k€:n nouse. Uskoisin lainaosuuden järjestyvän, jos en koko summaa saa kasaan. Pienen lainasumman ja edullisten korkojen ansiosta kuukausilyhennyskään tuskin rasittaisi talouttani liikaa.


keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Perunkirja saapui ja perinnönjako peruuntui

Perunkirjoitus oli ja meni ja muutaman päivän päästä postissa saapui myös valmiiksi laadittu ja allekirjoitettu ukkini jälkeen laadittu perunkirja.

Jos toivoinkin, että asiat olisi hoidettu oletettua tasapuolisemmin niin pääsinpähän pettymään pahasti. Sedän perintöosuus on noin kaksinkertainen isäni osuuteen nähden. Isä ei ole saanut vastaavaa lahjoitusta, kuin sedän saama rantahuvila, eikä lahjoitusta lasketa ennakkoperinnöksikään.

Eniten minua ihmetyttää ilmeisesti varsin äkillinen muutos isovanhempien perinnönjättötoimissa välittömästi isän kuoleman jälkeen. Kuukausi isän kuoleman jälkeen laadittu testamentti on vielä aivan reilu - siinä perintöosat on määrätty, mutta ne ovat saman suuruiset. Pari kuukautta tämän jälkeen testamenttiin on tehty kummallinen lisäosa, käteistestamentti, jossa käteiset ohjataan periytymään mummuni jälkeen sedälle. Tämä lisäosa ei juuri noudata testamentin vaatimuksia ja se on kirjoitettu käsin ruutupaperille.

Perunkirjassa käy ilmi, että käteistä on säilössä useammallakin tilillä varsin suuri summa. Minulle aiemmin ilmoitettu, metsien myynnistä saatu summa, oli vain puolet totuudesta. Mistä on kummunnut äkkinäinen tarve antaa se vain toiselle perilliselle? Etenkin, kun ensimmäisen testamentin mukaan omaisuus jaettiin reilusti puoliksi.

Perunkirjoituksen jälkeen vuorossa olisi ollut ositus ja perinnönjako. Setäni ja mummuni olivat kuitenkin päättäneet, ettei perinnönjakoa tehdä mummun eläessä. Ilmeisesti lakimies oli tätä suosittanut vedoten testamenttiin. Voin vain olettaa tämän tarkoittavan sitä, että testamentti tulkitaan voimaantulevaksi vasta mummuni jälkeen. Sinällään jaettavaa ei olisi nytkään ollut, mutta olisin mielelläni siirtänyt oman perintöosan nimiini. Uskoisin perinnönjaon lykkäämisen tarkoittavan myös sitä, että mummu pitää rivariasunnon vuokratulot (ja kulut) jakamattomasti itsellään.

Sen verran haluan lukijoitani valistaa, että kellä tahansa kuolinpesän osakkaista on oikeus vaatia perinnönjakoa. Asia voidaan käräjäoikeudessa vielä varmistaa ja pesänjakaja määrätä. Kulut tulevat kuolinpesän varoista maksettavaksi. Tällaisiin toimiin en ole nyt ryhtymässä, kosken edelleenkään halua riitaa, enkä varsinkaan pahoittaa mummuni mieltä. Minulla on tosin omat epäilykseni, ettei perinnönjaon siirto ole aivan täysin minun ja veljeni etujen mukaista. Mutta siitä kerron myöhemmin lisää, jos epäilyni osoittautuvat oikeaksi. Aika näyttää.

Testamentistä murehtiminen on ollut aivan yhtä stressaavaa kuin isänkin testamentittomien asioiden hoito. Onneksi elämässäni tapahtuu tällä hetkellä mielenkiintoisempia ja ehkä positiivisempiakin asioita. Kerron niistä pian blogissani!

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Lyhennetty työpäivä: käytännössä

Viimein saapui odotettu palkkapäivä ja ensimmäinen palkkani lyhennetyllä työajalla!

En pidä teitä sen suuremmassa jännityksessä vaan paljastan heti alkuun: 6-tuntisilla päivillä, eli n. 82% työajalla, nettopalkkani laski ~155€. Pudostusta paikkaa vielä kelan maksama lastenhoidontuki, eli osittainen hoitoraha 67,44€. Vähennys kohdistui niin peruspalkkaani kuin aiemmin saamiini korotuksiin, mutta iltatyölisistä sitä ei vähennetä. Bruttopalkkani on muuten 2137€ + lisät (yleensä 20-30€/kk).

Todellinen pudotus palkassa: 88€

Pudotusta ei mielestäni juuri edes huomaa, kun vertaa sitä lyhennetystä työpäivästä saatuun etuun. Kuuden tunnin työpäivät ovat valtavan virkistäviä! Toki työtahti on nyt kireämpi, mutta suunnitelmallisuudella hallittavissa. En voi kuin suositella kaikille, joilla lapsi on alle tokaluokkalainen. Lapsen kanssa ehtii viettää aikaa kotona ihan toisella tavalla, kun olen jo puoli kolmelta kotona (30min työmatka).

Voisikin olla hyvä aika listata taas talouteni tulot ja menot.

Menot syyskuussa: 

Lainalyhennys: 625€
Yhtiövastike: 308€  (-7€)
Sähkö: 22€  (-7€)
Netti: 20€ 
Puhelin: 15€
Iltapäiväkerho: 80€ (muutos tarhamaksusta  -88€)
Työmatkakulut: 120€

Menot yhteensä: 1190€ (muutos -102€)

Menot ovat jo parina blogini listauskertana laskeneet. Mielestäni tämä on miellyttävä suuntaus. Etenkin, kun olen lapsesta asti kuullut mantraa, jonka mukaan maksut vain nousevat koko ajan. Tämä ei näytä pätevän oman talouteni kohdalla.


Tulot syyskuussa: 

Nettopalkka: n.1505€ (-155€)
Lapsilisä: 95€ 
Elatusapu: 270€
Osittainen hoitoraha: 67€
Miehen osuus asumisesta, laskuista ja autosta: 400€

Tulot yhteensä: 2337€ (muutos -88€)

Tulojen ja menojen erotus: 1147€ (muutos +14€)

Vaikka palkkani laski, myös menoni ovat laskeneet niin paljon, että käteen jää rahaa nyt aiempaa enemmän. Suuri säästötekijä on tietenkin päiväkotimaksun poistuminen ja korvaantuminen halvemmalla iltapäiväkerholla. Myös yhtiövastike ja sähkölasku ovat halventuneet hieman.

Näiden kiinteiden kulujen ja tulojen lisäksi saan tässä kuussa töistä matkakorvauksia 80-100€. Säästöön koetan saada 700-800 ja jättää kolmeksi viikoksi 350€ ruokaan ja koko kuukaudeksi 120€ bensaan.



Haaste: 50€ kuukauden viimeiseksi viikoksi

Ja mitenkä onnistui haasteeni käyttää kuun viimeisellä, "tukiviikolla", rahaa vain 50€ ruokaan ja 60€ bensaan? No aika lähelle pääsin, mutten kyllä aivan tavoitteeseen! Käytin noin 84€ ruokaan, enkä tankannut ollenkaan. Suurin osa rahasta tuhlaantui jo ensimmäisinä päivinä (viikonloppuna), kun kävimme miehen kanssa ulkona syömässä, ostin koko viikoksi ruokatarpeita ja tytölle pienen lelun. Arkena oli paljon helpompi pidättäytyä ylimääräisistä ostoista ja ostamani ruokatarpeet riittivät aika hyvin. Torstaina pidin etäpäivän, niin säästin jopa bensassa, eikä minun siksi tarvinnut käydä tankkaamassa.

Elarista ja lapsilisästä sain siten siirrettyä ison siivun (n. 280€) säästöön. Summa sisältyy tuohon ylempänä mainitsemaani säästötavoitteeseen. Tavallaan säästän jo alkukuussa sen, mitä tarvitsisin loppukuussa viimeisen viikon elämiseen. Koen kuitenkin turvallisemmaksi varata käyttörahaa vain kolmelle viikolle ja ottaa viimeisen viikon rahat seuraavan kuukauden tukisummasta.

Karuselli pyörii iloisesti!