keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Liian ahdas lokero

Toivon, ettei kirjoitukseni aihe liikaa hairahdu blogini varsinaisesta aihepiiristä, mutta kokeillaan.

Ensimmäisen eronjälkeisen sinkkuvuoden lähetessä loppuaan, olen hieman tarkastellut markkinoita, eli niinsanotusti listautunut taas pörssiin. Olen kokeillut tinderiä, pettynyt tinderiin, luullut hetken löytäväni jotakin ja sitten taas pettynyt. Kokeilujen lomassa olen tullut siihen päätelmään, että minun itseni on kehityttävä ihmisenä, etten raahaisi vanhan suhteen ongelmia uuteen. En mene aiheeseen sen enempää, kuin että voin lämpimästi suositella seuraavia kirjoja: Tunne lukkosi (Kimmo Takanen) ja Sinä selviät kyllä - erovuoden matkaopas (Marika Rosenborg). Näistä itse tunsin saavani paljon apua tunteiden selvittelyssä.

Kun erosta alkaa pikku hiljaa selvitä niin henkisesti, kuin taloudellisestikin, olen törmännyt uusiin haasteisiin, jotka jarruttelevat uuden parisuhteen aloitusta. Sopivalle puolisoehdokkaalle tuntuu kasaantuvan kohtuuttoman kovat vaatimukset, vaikka ehdokkaista itsessään ei ole pahemmin ollut pulaa. Erityisesti minua mietityttävät seuraavat seikat, jotka on yksinhuoltajana otettava tarkasti huomioon:

4. Samanlaiset kulutustottumukset

Mielestäni kaikilla perheenjäsenillä tulee olla sama elintaso. Eroja voi tuloissa ja menoissa sekä rahankäytössä olla, mutta kaikkien pitäisi saada elää suurinpiirtein yhtä hyvää ja mukavaa elämää. Olen aiemmin jo puhunut paljon kulujen jakamisesta, joten en nyt puutu siihen. Käytännössä itse toivon, että tulevaisuuden kumppanini olisi töissä ja hänen taloudellaan olisi sama suunta kuin itselläni: kohti parempaa. Elän itse säästeliäästi ja minulla on useita eri lisätuloja, nämä kompensoivat pienehköä palkkaani. Puolisolta en toivo tuhlailevuutta enkä yli varojen elämistä. Sijoittaja- tai yrittäjähenkisyys olisivat plussaa. Minun ikäisilläni harvemmin on vielä paljoa kertynyttä omaisuutta, se on ihan ok. Tosin puoliso voisi olla minua hieman vanhempikin, jotta olisimme taloudellisesti lähempänä toisiamme.

3. Mahdollisuus yhteenmuuttoon

Toiveeni on löytää loppuelämän kumppani ja tämä tarkoittaisi aikanaan myös yhteen muuttoa. Puolisolla pitäisi olla tähän hyvät valmiudet. Mitä lähempänä hän valmiiksi asuisi, sitä vähemmän yhteenmuutolla olisi kiirettä. Valitettavan monella ehdokkaalla on ollut sitoumuksia (lapsia, työ) kaukana omasta kotikunnastani, jolloin he eivät voisi muuttaa. Itse en pääse lähivuosina vielä muuttamaan kuin muutaman kilometrin säteellä lapsen koulusta. Haluan asua myös lähellä omaa äitiäni, jotta tapaamismatka pysyy kohtuullisena. Käytännössä en halua muutaa pois kotikunnastani, mutta lähialueita voisin harkita, jos juuri sopiva yhteinen koti löytyisi. Yhteenmuuttoa toisen omistamaan asuntoon en pidä enää järkevänä, mahdollisesti haluaisin hankkia uuden, yhteisen kodin.

Tavaran määräkin asettaa omat rajoitteensa, mutta käytännössä olen varma, että tavarat saataisiin sumplittua yhteen molempia tyydyttävällä tavalla.

2. Yhteiset lapset

Onneksi oma biologinen kelloni ei enää tikitä, vaikka vauvoista pidänkin. Olen oikein tyytyväinen tähän yhteen lapseen, joka minulla on. Kiinnostavaa on ollut huomata, että muiden kiire saada lapsia voi silti vaikuttaa minuunkin. Jos puolisoehdokkaalla ei ole jo valmiiksi lapset tehtynä, alkavat itseäni hieman vanhemmat miehet nyt perustella perheitä. Kauhean myöhään, ajattelen minä, mutta aikanani tein yhden lapsen juuri sitä varten, ettei toinen olisi katastrofi. Kovin vanhana en kuitenkaan aio toista lasta enää tehdä ja kolmatta en varmaan koskaan. Puolison valmiit lapset eivät niinkään haittaisi, ei isot eikä pienet.

Lapsen tai lasten takia olen erittäin tarkkana omistusten suhteen. Perintöasioilla on minulle suuri tärkeys, enkä aio tehdä itselleni tai lapselleni epäedullista kauppaa. Omaisuuteni en anna vähentyä, ainoastaan kasvaa - niin kauan kuin voin itse asiaan vaikuttaa. Suurimpia tavoitteita elämässäni on jättää jälkikasvulleni hyvät eväät elämään: jos lapsia on useampia, vaikeutuu tehtävä huomattavasti.

1. Lupa yrittää uudelleen

Ydinperheessä on isä, uusioperheessä isäpuoli, mutta mikä tulee tämän jälkeen, jos uusioperhekin on hajonnut? Tämä mietityttää minua kovasti. Käytännössä ajattelen itse, etten ansaitse enempää yrityksiä parisuhteiden osalta. Tähän ajatukseen liittyy paljon häpeää ja epäonnistumisen tunnetta. Lapsen kannalta ajattelen, että elämä olisi vakaampaa kaksistaan. Taloudellisesti parisuhde on myös riski, sillä isot muutokset elämässä maksavat aina rahaa. Tunnepuolella tiedän, että parisuhde vaatii paljon työtä ja hurjat määrät itsetuntemusta. Saatuani kaksi kertaa siipeeni, alkavat minulta ehjät siivet loppua. Parantuminen erosta pitkän suhteen jälkeen on vienyt minulta aina yli vuoden, joskin on sanottava, ettei monikaan asia sisuunnuta niin paljon kuin yksin jääminen. Olen saanut mahtavia asioita aikaan juuri erojen takia.
Halu löytää puoliso, parisuhde ja rakkaus on puhtaasti itsekeskeinen tunne. En varsinaisesti tarvitse parisuhdetta kuin omiin tarpeisiini: henkinen yhteys, vakaampi talous, mahdollisuus korkeampaan elintasoon, kumppanuus, fyysinen läheisyys, miellyttävämpi sosiaalinen status ja kotitöiden jako ovat asioita, joita minä kaipaan itselleni. Lisäksi olen lopen kyllästynyt ajamaan pitkiä matkoja yksin.




Kaikki seikat huomioiden, kodissani on tarjolla paikka, joka olisi kenenkään vaikea täyttää. Lisäksi en ottaisi tuolle paikalle ketään, josta en ole aivan varma, että hän on juuri se oikea. Seuraava mahdollinen aika yrittää parisuhdetta lienee, kun lapsi on muuttanut pois kotoa. Sitten minulla on taas varaa mokailla parisuhteissa mielin määrin. Yksinhuoltajana minulla ei ole siihen nyt varaa. Taidan jättää korkeamman voiman haltuun, kohtaanko puuttuvan puoliskoni, vaiko enkö.

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Luottokortti pois lompakosta

Vaikka edellisessä blogipostauksessa kerroinkin ottaneeni viime aikoina jonkin verran selvää velkaantumisasioista, ei aihetta huoleen kuitenkaan ole! Sen haluan kuitenkin salailematta myöntää, että luottokortin käyttö on selvästi lipsahtanut hevimmän puolelle viimeisen vuoden aikana.

Otin Bank of Norwegian luottokorttini varovasti käyttöön 2017-matkustusvuonna. Sen jälkeen se "unohtui" lompakkoon ja olen pitänyt sitä ikään kuin hätävarana mukana. Toisin sanoen siinä, missä ennen siirsin kännykällä rahaa säästötililtä käyttötilille esim. kassajonossa, olen nyt huomattavasti höllemmin höylännyt luottokorttia ostoksia tehdessä. Samalla olen saanut ensikäden kosketuksen luottokortin salakavaluuteen: Kortin käyttö on hiljalleen lisääntynyt.

Ongelmaa tästä ei sinällään ole syntynyt, sillä luottokorttini 20%:n korko on tehokas kannustin maksaa luottokorttilasku aina kokonaisuudessaan pois kuun lopussa. Sen sijaan luottokorttilaskun suuruuteen on huomattavasti hankalempaa vaikuttaa. Kortin saldoa voisi ehkä seurata erillisen Norwegia-sovelluksen kautta, mutten ole sitä jaksanut ottaa käyttöön. Norwegianin kotisivujen kautta saldoa ei ole myöskään tullut seurattua. Yleensä luottokorttilaskun loppusumma on aina yllättänyt suuruudellaan.

Keskivertoinen luottokorttilaskuni on ollut noin 200-300€, joka on tullut noin 300€:n käyttötilirahojeni lisäksi. Summat sisältävät siis ruuat, bensat ja humputukset. Kuukausibudjettiini näihin on varattu yhteensä 500€, joten "elän yli varojeni" noin sadalla eurolla kuukaudessa. Tämä on lähinnä pois säästöön jäävästä rahasummasta, joka ei muutenkaan ole tällä hetkellä päätä huimaavan suuri.

Tammikuu teki totuttuun kuitenkin poikkeuksen. Useampi keskivertoa kalliimpi meno olikin lihottanut luottokorttilaskua ja lopputulema oli veret seiseuttavat 830€. Tutkin luottokorttilaskuni tarkasti läpi ja totesin kyllä aivan itse aiheuttaneeni kaikki kortille kerääntyneet maksut, joita olivat:

Katsastus: 78€
Valmistujaislahja: 45€ (puolet sain takaisin muilta osallistujilta)
Kuntosalikortti: 283€
Uusi harrasteväline: 13€
Tytön syntymäpäivälahjaostoksia: 67€
Lakanat Citymarketin alesta: 15€
Ulkona syöminen 31€
Kampaajalta tuotteita: 16€
Apteekki: 13€
Bensa: 60€
Ruokakaupat: 103€
Oma hemmotteluostos: 101€

Summa sisältää kyllä lähes kaikki kuukauden ostokset, sillä käyttötilini tyhjeni kokonaan auton huoltokäyntiin, jossa tavallisen väliaikaishuollon lisäksi vaihdettiin myös auton jarrulevyt ja palat, näiden lisäksi oli katsastus. Tytön syntymäpäiväjuhlat ja lahjat lisäsivät laskua. Toki tuli tehtyä itsellekin turhia ostoksia.

Selityksiä, selityksiä.

Joka tapauksessa säästötilini saldo on karttunut luvattoman hitaasti. Ylimääräisiä ostoksia ei tule harkittua ollenkaan niin tarkkaan, kun ne lisätään näkymättömään listaan, jonka voi myöhemmin kuitata pois puskuritililtä. Onneksi on se puskuri! Mutta ei sekään säästämättä isommaksi kartu.

Siksipä olen päättänyt poistaa luottokortin lompakostani. Voisin muussa tapauksessa leikata sen kahtia, mutta silloin tällöin tarvitsen nettitilauksiin luottokortin numeroa ja ulkomailla fyysinen kortti on kätevä. Ilman mukana kulkevaa luottokorttia joudun kuitenkin käyttämään pari hetkeä enemmän ylimääräisten ostosten tekoon, kun siirrän rahan fyysisesti käyttötililleni. Näen myös heti, miten sama summa vähentyy säästötililtäni. Luulisi sen antavan uutta motivaatiota säästämiseen.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Aikamoinen Tinder-match

Vuosi on lähtenyt käyntiin niin sanotusti radalle palailulla.

Muutamien oikein mukavien ja kiinnostavien mätsien, eli uusien tuttavuuksien lisäksi Tinder tuuttasi eilen puhelimeeni varsin kiinnostavan viestin. Tinderissä tulevaa puolisoa etsitään toisten profiileja tutkimalla ja joko vasemmalle tai oikealle pyyhkien. Parisuhde-ehdokkaiden välissä on aina ollut myös mainoksia, ei siinä mitään, toki ilmainen palvelu täytyy jollakin rahoittaa. Eilen kävi kuitenkin sillä tavalla erikoisesti, että yhdestä mainoksesta tuli automaattisesti minulle myös match, elikkä se ilmestyi keskusteluvalikkooni ja laittoi minulle seuraavanlaisen viestin:


Pientä vippiluottoahan sieltä tarjottiin. Olen tästä kuvakaappauksesta sensuroinut pois firman nimen, koska en halua mainostaa tai edesauttaa millään tavalla heidän pyrkimyksiään tarjota ihmisille korotonta ja kulutonta lainaa vain 48,9%:n todellisella vuosikorolla.

Mitä ihmettä?

Olen viime päivinä ottanut hieman paremmin selvää vipeistä, kulutusluotoista ja lukenut asiatekstiä myös velkakierteestä. Luultavasti tekemäni haut ovat triggeröineet googlen mainosverkostoa ja edesauttoivat tämän tarjouksen perillesaamista Tinderin välityksellä.

Olin pudottaa silmät päästäni, kun mainoksen luin. Mikä viestin alussa vaikuttaa "ilmaiselta" viisisatalappuselta, muuttuu vain parin rivin päästä mitä kalleimmaksi lainaksi. Hetken aikaa mietin, miten tällainen koronkiskonta on edes mahdollista. Jos lainaa ei maksa pois, kasvaa se vuodessa puolella. Siksipä googlailin vielä vähän lisää ja kävi ilmi, että minä itse olen elänyt varsin turvallisessa, pikavipit ulkopuolelle jättävässä kuplassa.

50%:n korko + viitekorko onkin se pieni vuosikorko, joka on vuoden 2013 lakiuudistuksen tuomalla korkokatolla säännelty. Alle 2000€:n lainaa ei saa tätä suuremmalla korolla tarjota. Huom! Yli 2000€:n lainoilla korkokattoa ei ole vaan niistä saa pyytää sellaista korkoa, kuin mitä lainanantaja ikinä ilkeää. Korkokattolain tulon jälkeen vippifirmat ovat ottaneet käyttöönsä joustoluotot ja limiittitilit, joissa on automaattisesti varaa nostaa tuo +2000€ ja tällöin korko saa olla mitä vain, vaikka tililtä nostaisi käyttöönsä vain pienempiäkin summia. Lisäksi lainasumman nostosta veloitetaan omat erilliset nostopalkkiot.

Tinder-mainoksen tarjoama vippihän kuulostaa tämän valossa melkein reilulta: NOT! Riistohintaisia kulutusluottoja tarjotaan näköjään joka tuutista ja mielestäni se on taloustaidoiltaan ja taloustilanteeltaan jo valmiiksi heikkojen ihmisten suoranaista vedätystä.

Tein hyvin nopean laskelman laskimella, miten 500€:n vippi lähtisi kasvamaan neljän vuoden aikana, jos sitä ei lyhennä ollenkaan. Laskelma lähtee alhaalta ylös päin, korkona yllä tarjottu 48,9%:n todellinen vuosikorko. Toki tähän päälle tulisivat aikanaan perintäkulut ja ulosottomaksut, jos lainasta ei lyhennä edes minimiosaa.


Näiden laskelmien lisäksi olen hieman ärsyyntynyt siitä, että pakotettu mainos Tinderissä on nimetty kanssani tulleeksi osumaksi. Minä kun en taatusti ole pyyhkinyt yhtäkään vippifirmaa oikealle.