sunnuntai 18. marraskuuta 2018

70-luvun asuntoriski alkaa realisoitua, Osa1

Realisoitumisella tarkoitan tässä tapauksessa toteen tulemista, en tiedoksi tulemista!

Toki olen jo ostovaiheessa tiennyt ja saanut mahdollisuuden varautua sijoitusasuntojeni tuleviin remonttitarpeisiin. Silloin remontit olivat vielä muutamien vuosien päässä, mutta hiljalleen ovat vuodet asuntosijoittajana rullailleen kohti remonttien aloitusajankohtaa. Tällä viikolla saapui postissa kutsu ensimmäisen sijoitusasuntoni linjasaneerausta koskevaan infotilaisuuteen.

Kutsussa oli hyvin tarkasti eritelty kaikki tällä hetkellä tiedossa olevat asiat koskien remonttia. Korjaustarpeissa ovat niin käyttövesi- ja viemäreiden uusinta, sähkönousujen uudelleenlaitto, sekä joitakin taloyhtiön tekniikkaan liittyviä uudistuksia. Linjasaneeraus voidaan toteuttaa kahdella eri tavalla, joiden pääero on se, tulevatko vesiputket kulkemaan kotelossa huoneistojen sisällä vai kulkevatko putket rappukäytävän katossa, jolloin niiden alle rakennetaan madallettu välikatto. Näistä jälkimmäinen oli halvempi vaihtoehto.

Linjasaneerauksen suunnittelu on nyt valmistunut, seuraava vaihe infotilaisuuden ja suunnitelman hyväksynnän jälkeen on kilpailutusten aloitus. Muistelen, että remontin alkamisajankohdaksi oli merkitty vuosi 2020. Tarkemmat päivämäärät puuttuivat, mutta linjasaneerauksen kestoksi arveltiin 9-12kk ja asuntokohtaiseksi haitaksi 10-12viikkoa. Käytännössä asuntoni on asuin- ja vuokrauskelvoton kolmen kuukauden ajan ja senkin jälkeen taloyhtiössä on paljon meluhaittoja.

Remontin kustannuksistakin oli alustavaa arviota. 32neliön yksiöni korjaukset tulevat halvimmillaan olemaan noin 20832€ ja kallein skenaatrio oli arviolta 24896€. Summaan sisältyy kylpyhuoneen kaikkien pintojen ja kalusteiden uusiminen, joka on tietenkin asunnon arvoa kohottava uudistus. Asuntoni kylpyhuone oli edelleen alkuperäisessä kunnossa, joten täysremontti ei minua haittaa yhtään niin paljoa kuin ehkä niitä, joilla on uusittu kylpyhuone. Suunnitelmassa luki, että myös juuri remontoidut kylpyhuoneet revitään kokonaan auki.

Täytyypä sanoa, että tuli illalla valvottua myöhään. Laskeskelin vastikkeiden mahollisia määriä ja laina-aikoja ja mietin sekä asunnon vuokrausta että myymistä. Myymään en tällä hetkellä lähde, sillä haluan nähdä lopulliset kustannukset ja vastikemäärät ensin. Kylpyhuoneremontin jälkeen asuntoni on kauttaaltaan uusittu ja hyvässä kunnossa, joten se kannattaisi myydä vasta remontin jälkeen, mutta vuokraaminenkin tulee varmasti olemaan helppoa, kunhan luvut kohtaavat.

En varsinaisesti ole joutumassa mihinkään suureen pulaan linjasaneerauksen takia, mutta joksikin aikaa nousevat kustannukset voivat syödä osan säästöön jäävistä varoistani. Käytännössä alan maksaa omistani vuokralaisen asumista uudessa, korjatussa asunnossa. Nousevaa rahoitusvastiketta ei ole mahdollista kokonaisuudessaan siirtää vuokraan, vaikka asunnon taso paraneekin merkittävästi.

Linjasaneerauksen pitkän keston takia mietiskelin lyhennysvapaan ottamista. Mietin myös pankin suhtautumista, kun asuntoon kohdistuu lisää yhtiölainaa. Tämä taas nosti huolen vakuusarvojen riittävyydestä, joskin onnistuin laskemaan lainojeni lyhenevän sellaisella nopeudella, että vakuusarvoja vapautuu vuosittain noin kymppitonnin edestä. Huolet pitivät kuitenkin Nukkumatin kaukana ja minut yksin valvomassa jonnekin aamu kahden paikkeille.


maanantai 5. marraskuuta 2018

Tyhjensin osakesalkkuani

Tässäpä toistaiseksi ehkä viimeinen postaus osakesalkustani. Olen nimittäin myynyt valtaosan osakkeistani pois. 

Tämä ei liene ollut yllätysuutinen salkkuani Nordnetissä seuranneille sijoittajille, mutta ajattelin viimein koota aiheesta myös blogipostauksen. Tyttösille kun tuppaa ylilaudan pojat kaataa lunta niskaan aina, kun jotakin pörssiasioista erehtyy mainitsemaan niin on kirjoituksen teko vähän jäänyt.

Onnekseni aloitin osakkeiden myynnin jo hyvän aikaa sitten, eli en ole viimeviikkojen kurssilaskun takia erehtynyt myymään mitään, vaan ennemminkin pääsin omistuksistani eroon juuri ennen yleisen laskusuhdanteen alkua. Olen ollut ihan tyytyväinen myynteihini, jotka aloitin jo keväällä, kun kurssit olivat hieman toipuneet osinkokeväästä. 

Syykin on teille varmasti selvä, mutta kerrataanpa. Mummolan osto on tietenkin pääsyy, johon tarvitsen kaikki liikenevät käteisvarat, jotten joutuisi ottamaan kauheasti lainaa kohteelle, joka ei tuota mitään. Vaikka osakkeet itsessään saattavat nyt tuottaa enemmän, kuin lainasta pitäisi korkoa maksaa, voi tähän asiaintilaan tulla pian muutos (huonompaan). Korot ovat selvästi nousussa ja osakemarkkinoilla rysähtelee. Karhumarkkinoita en itsessään pelkää, mutta kun tiesin rahoille olevan pian tarvetta, päätin hypätä pois kyydistä vielä, kun koin kurssien olevan korkealla. Ilman mummolan ostoa olisin varmaankin vetänyt ostohousut jalkaan ja lähtenyt sijoittamaan lempiosakkeisiini lisää rahaa laskevalla kurssilla. Nimen omaan rahan tarve pakotti minut nyt myymään, kun aika oli vielä nähdäkseni hyvä. 

En kuitenkaan aivan kokonaan ole luopunut sijoituksistani. Koriini on jäänyt vielä yksi muna, lempilapseni: Sampo. Sammon kanssa en ehtinyt toimia tarpeeksi aikaisin, kun jäin odottamaan kurssin toipumista osinkojen jaon jälkeen. Kurssi ei ehtinyt palautua tarpeeksi korkealle ennen pankkien rahanpesukohua. Sammon osakkeeni ovat edelleen plussalla, mutta vain n. 5%:n verran. Muutenkin arkailin näitä myydä, sillä olen ollut hyvin tyytyväinen Sammon maksamaan osinkoon ja vakauteen. Sampo siis jäi, lisääkin ehkä haluaisin. 

Myynneillä olen vetänyt pörssistä irti nyt ne rahat, jotka olen sinne itse sijoittanut. Sampo edustaa sijoitusuran aikana saamiani voittoja: 
  • Käteistä rahaa salkussani on nyt 7829€ 
  • Sampoa omistan tällä hetkellä 2153€:n edestä (+Seadrill 1€)
  • Salkun yhteisarvo: 9983€
  • Nordnetin salkkuuni olen siirtänyt omaa rahaa yhteensä 7500€ (osingot olen sijoittanut takaisin)
  • Salkun perustin heinäkuussa 2015 

Muut myyntini ovat olleet: 


H&M ja HK lähtivät tappiolla, mutta eivät valitettavasti niin kovalla miinuksella, että summa kelpaisi vähennykseksi verotuksessa. Vuoden aikana pienenpieni omistukseni Seadrilliä ehti jo hävitä salkustani, kunnes se jokin aika sitten yllättäen palasi takaisin. Myydä en sitä aio, sillä myyntikulut ovat enemmän kuin myynnistä saatava summa - jätän sen siis salkkuuni lojumaan.

Koen suurta helpotusta osakesalkkuni keventymisestä. Sanokaa mitä sanotte, mutta vaikka olin jo päässyt alkuvaiheen jatkuvasta kurssivahtaamisesta eroon, niin silti pörssin heilahtelu aiheuttaa minussa huolta ja stressiä. Korkeintaan minusta voisi olla vakaaksi osinkosijoittajaksi, mutta nyt tältä erää jätän pörssihommat sikseen. Asunnot ovat enemmän mieleeni. 

Paljon olen tämän sijoitusrupeaman aikana oppinut ja totta kai myös virheitä tehnyt. Lopputulokseen olen tyytyväinen ja ainakaan en koe hävinneeni pörssissä yhtään mitään. Tämä osa isän perintöä on nyt menossa kohteeseen, joka on minulle rakas ja säilyy lopun elämää. Sijoitussalkkukaan ei minnekään häviä vaan voin myöhemmin ottaa sen käyttööni, jos siltä tuntuu. Toistaiseksi haluan siirtyä tarkkailemaan pörssimaailmaa sivullisen osassa.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Miksi korjata vanhaa

Tänä vuonna olen perehtynyt erilaisiin korjauspalveluihin.

Totuushan on, että uuden osto on yleensä halvempaa tai lähes yhtä kallista kuin vanhan korjauttaminen. Silti olen itse testaillut pariakin eri korjauspalvelua, kun hyväksi havaitsemani tuote on mennyt rikki ja käyttökelvottomaksi. Olen läpeensä kyllästynyt kertakäyttökulttuuriin ja vaikka en toimillani maailmaa pelastakaan, haluan silti tehdä välillä "vihreitä valintoja". Korjaamalla vanhaa voi välttää uuden ostamista, vähentää jätettä ja samalla myös tukea paikallisia pienyrittäjiä ja käsityöläisiä. Herkästi myös kiinnyn vanhoihin esineisiin, enkä mielelläni vaihda niitä uusiin. Ajattelen jopa, että uuden hankinta on aina riski, sillä sen laadusta on vaikea etukäteen mennä takuuseen. Silti uutta ostaessani, koetan valita laadukkaita tuotteita, joiden käyttöikä on pitkä ja korjattavuus hyvä.

Tällaisia tuotteita ovat vuoden aikana olleet muunmuassa työkenkäni ja bluetoothkaiutin.

Työkengät suutarille: 

Käytän töissä sisäkenkinä nahkasandaaleja, jotka on ostettu hieman tavallista paremmalta kenkävalmistajalta. Alunperin kengät osti työtoverini, joka myi ne minulle, kun ne eivät sopineetkaan hänen jalkaansa. Sain kengät hieman alkuperäistä hintaa edullisemmin.

Kengät ovat palvelleet minua nyt 4-5 vuoden ajan, mutta niiden velcro-tarranauhat alkoivat kulua, eivätkä sandaalin kiinnitysremmit enää pysyneet kunnolla kiinni. Päätin kysyä suutarilta, voisiko muuten ehjät kengät korjauttaa. Minulla on useat kengät kuluneet rikki joko pohjasta tai sivuista, mutta näissä kengissä ei nahkaosa ole osoittanut mitään merkkejä erosta pohjallisen kanssa.

Valitettavasti kengät koostuvat kolmesta eri säätöremmistä ja suutari olisi veloittanut kunkin tarran vaihdosta 10€/kpl eli kahden kengän osalta laskua olisi syntynyt 60€:n verran. Kun emmin, hän lupasi korjata kaikki kuusi raksia 50€:lla. Vaikka tämä on enemmän, kuin kengistä olin alkunperin edes maksanut, päätin tarttua tarjoukseen. On täysin selvää, että tarranauhojen vaihtoon (kaupanpäälliseksi sisältynyt pohjallisten reunojen liimaaminen) veisi suutarilta ainakin sen tunnin, jos ei enemmänkin. Veloitan itsekin toiminimiajastani asiakkaalta 40€:a tunnilta, joten hinta oli mielestäni täysin kohtuullinen. Ei kenenkään voi olettaa korjaavan mitään ilmaiseksi!
Siispä korjautin kengät ja nyt ne ovat taas kuin uudet ja palvelleet minua koko kesän ja syksyn moitteetta. Toinen vaihtoehto olisi ollut ostaa samaan hintaan uudet kengät ja odotella niiden hajoamista.

Kaiuttimen microUSB-portin vaihto:

Kävipä tällä viikolla ikävästi, kun olin lähdössä iltatyöhön. Tarkoitukseni oli ottaa mukaan kannettava bluetoothkaiuttimeni ja päätin vielä etukäteen hieman ladata laitteen akkua. Kiireessä ja epähuomiossa tökkäsin laturinjohdon microUSB-latausporttiin väärin päin ja johdon pää murskasi portin sisällä olevan kielekkeen. Käytännössä laitteesta tuli täysin käyttökelvoton heti, kun viimeinen akkupalkki olisi käytetty loppuun. Tämä harmitti minua vietävästi, sillä kyseinen JBL Charge 2-kaiutin ei ollut vielä kuin pari vuotta vanha, toimi täydellisesti ja siinä oli hyvä akunkesto. Lisäksi sillä saattoi myös ladata muita laitteita. Miksi noin huono latausportti oli koneeseen edes asennettu!?

Onneksi kaiuttimen akku riitti illan opetustarkoituksiin ja kotona aloin tukia porttia tarkemmin. Koko portti oli ajan kanssa pyöristynyt ja venynyt. Normaali microUSB-portti on littana ja napakka, jolloin latausjohto ei edes mene sisälle kuin oikein päin. Tutkailin myös netistä kaiuttimien hintoja ja uusi, vastaava olisi tullut kustantamaan reilut 150€. Tutkin myös mahdollisuutta vaihtaa portti omin voimin, mutta epäilin, josko sähkötaitoni riittäisivät latausportin vaihtoon, vaikka netistä monta ohjevideota löytyykin.

Päätinpä siis kysyä, osaisiko tuntemani tietokonekorjaaja vaihtaa porttia ja hän lupasikin tehdä työn 40€:n hintaan! Tuo on hänen normaali tuntiveloituksensa ja oletan työhön menevän helposti tuon tunteroisen (itseltäni olisi varmasti kulunut enemmän aikaa), joten päätin korjauttaa myös kaiuttimeni, vaikka hinta onkin melkein kolmasosa uuden hinnasta. Säästöä kertyy silti satanen.

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Toiminimeni tuloja ja vähän menojakin

Kova aherrus palkittanee aikanaan.

Syksyn saapuessa hyrähti käyntiin iltatyöni, jonka saan laskuttaa toiminimen kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa paria tietokonekurssia ja yhtä luentoa. Palkkiota näistä tulee 1165€. Olen tehnyt joitakin hankintoja yrityksen nimiin, mutta näyttää kovasti siltä, etteivät menot ylitä tuloja tänä vuonna. Täten maksan tuloistani ihan tuloveroakin, mutta muistelen nostaneeni palkkatyön veroprosenttia sen verran, ettei lisäveroja yritystuloista tarvinne maksaa.

Yksittäisiä työkeikkoja on ollut hissukseen läpi koko vuoden. En ole markkinoinut yritykseni alkukuukausien jälkeen juuri ollenkaan, joten olen ihan tyytyväinen tilanteeseen. Tehdessäni pidempää työpäivää palkkatyössä, en kovin montaa asiakasta viikossa jaksaisikaan. Tällä hetkellä kalenterissa ei ole vapaata kuin osa viikonlopuista.

Yritykseni tärkeimmät luvut: 

Tulot: 3572€
Menot: 923€
Tulos: 2649€

Tuloihin olen laskenut yllä olevan palkkion syksyn töistä. Kaikenkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen tulokseen ja odotan innolla joulukuuta, jolloin kiireet viimein helpottavat. Myös veronpalautusta on luvassa reilusti! Tänä vuonna meidän ei tarvitse käydä blogissa keskustelua "mätkyistä" terminä vaan voimme odotella 740€:n palautuksia saapuvaksi.  Yritykseni menoista suurin osa on laitehankintoja, jotka olen ostanut yritykseni käyttöön sekä opetus- että opiskelumateriaaliksi. Tällä hetkellä palveluksessani ovat seuraavat Apple-laitteet:

Pöytäkoneet:
iMac G4
iMac G5
Mac mini late 2009

Kannettavat:
iBook G3
Macbook late 2010

Älylaitteet:
iPad pro 12,9"
iPhone 7

Minulla on ollut valtavan hauskaa näiden laitteiden kanssa puuhatessani. Olen myös oppinut valtavasti. Vielä tarvitsisin kannettavan, joka voi pyörittää uusinta Mac OS -käyttöjärjestelmäversiota Mojavea. Tästä laitteesta voisi tulla myös varsinainen opetuskoneeni. En tiedä, kehtaisinko opettaa vuoden 2010 valkoisella macbookilla, vaikka siinä toiseksi uusin käyttöjärjestelmä pyöriikin vaivatta.
Vielä ei ole painetta päivittää puhelinta uudempaan. Opetuskäytössä iPhone seiska menee ainakin vielä tämän vuoden. Uudempien mallien eroavuudet olen opetellut muilla tavoin.

maanantai 8. lokakuuta 2018

Syksyn kiireet, haasteet ja lisätyöt

Leppoisan kesän jälkeen voivat syksyn kiireet iskeä täystyrmäyksen kerta rysäyksellä. Syyskuu toi mukanaan jatkuvan kiireen.

Päätös painonpudotuksen aloituksesta oli huomattavasti helpompi tehdä, kun syksyn lisätyöt eivät olleet vielä alkaneet. Nyt ne rysähtivät päälle kaikki kerralla ja meneillään on jo kolmas viikko, kun en näe tyttöäni kuin pieninä hetkinä joko aamuisin, töiden jälkeen, ennen iltatyötä tai hieman ennen nukkumaanmenoa, kun palaan iltatöistä. Pääsääntöisesti viikkoni näyttävät muodostuvan nyt seuraavasti:

Maanantai: iltavuoro päivätöissä
Tiistai: aamuvuoro päivätöissä, painonhallintaryhmä illalla
Keskiviikkoa: aamuvuoro päivätöissä, toiminimen iltatyö
Torstaina: iltavuoro päivätöistä
Perjantaina: joko aamuvuoro tai kerran kuukaudessa välivuoro
Lauantaina: joko vapaa tai kerran kuukaudessa lauantaivuoro
Sunnuntai: vapaa

Tällä hetkellä täytyy todeta, etten ehtisi tekemään yhtään lisää töitä toiminimeni kautta ja silti näitäkin tulee, yleensä kerralla useampi, kunnes taas on muutama viikko hiljaista. Jos nyt edes viikonloput voi pyhittää levolle niin hyvä olisi. Tietenkin minulla on myös iltavuoroja edeltävä aamupäivä vapaata, mutta harva ystävä pystyy silloin tapaamaan ja tytärkin on koulussa. Onneksi tämä kiire on vain väliaikaista ja helpottuu joulukuuhun mennessä, kun lisätyö loppuu. Myös painonhallintaryhmän tapaamiset harvenevat vuoden loppua kohden.

Toistaiseksi painonhallintaryhmä on ollut täysin ennaodotusteni mukainen. Vetäjä kertaa ruokavaliosta kansanterveyslaitoksen vanhoja tuttuja: lautasmalli, pehmeät rasvat, kevyttuotteet ovat ne juttu. Hyvä puoli tapaamisissa on se, että ruoka-asioita tulee vähän tahtomattaankin mietittyä pitkin viikkoa. Punnitus on vapaaehtoista, mutta toistaiseksi olen siihenkin osallistunut. Kesken ei parane jättää sillä jatkotoimenpiteitä silmälläpitäen oman motivoituneisuuden näyttäminen on tärkeää. Syyslomaviikolla edessä on lääkärille varattu aika - kolmas askel painonhallintapolullani.

Vähäisen vapaa-aikaa olen käyttänyt ahkerasti myös uuden oppimiseen. Olen ottanut työsaraksi tutustua Applen Mac OS X-käyttöjärjestelmien käyttöön ja monenlaisten Apple-koneiden kanssa puuhailemisen. Mac-tietokoneita on tullut haalittua vähän liiankin kanssa. Nyt kokoelmaani kuuluu jo viisi konetta eri aikakausilta. Vakaa tarkoitus on oppia käyttämään koneita niin hyvin, että voin ensi vuonna vetää ensimmäiset Mac alkeiskurssit asiakkaille! Omaa osaamista olen vahvistanut tutustumalla laajasti Mac OS:n historiaan ja eri kehitysvaiheisiin. Ensimmäinen, kalliimpi kone on kuitenkin vielä hankkimatta. Haluaisin kovasti iMac pöytäkoneen, mutta kurssien takia järkevämpi olisi kannettava Macbook pro. Toistaiseksi hallitsen hyvin koneiden käyttöönoton, valmiiksi asentamisen ja muistikampojen vaihdon. Suurin saavutukseni koskee iMac G4:stani, jolla pystyy nyt soittamaan myös vinyylilevyjä!


keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Suomalainen terveydenhoito painonpudotuksen apuna

Olen päättänyt testata julkisen terveydenhoidon palvelut koskien painonpudotusta. 

Yrittäjyyteni ensiaskelista asti kasvava elintaso on alkanut näkyä vuosirenkaina myös lanteilla. Ruuhkavuosien pyörteessä aikaa omien syömisten ja liikunnan vahtimiselle tuntuu löytyvän entistä vähemmän. Olen myös syvästi pettynyt aiempiin painonpudotusyrityksiini, joiden loistavat tulokset ovat nollaantuneet vuosien saatossa. Siksi olen päättänyt hakea apua hyvissä ajoin! 

Oma ongelmani painonpudotuksen kanssa on, että tiedän kyllä teoriassa kaiken, mitä siihen vaaditaan, mutta en löydä enää motivaatiota toteuttaa pidempää enkä lyhyempää elämänmuutosta, jotka eivät ole koskaan jääneet lopullisiksi. Rikkaan ihmisen järkivaihtoehto olisi palkata personal trainer avuksi tässä urakassa, mutta en koe olevani vielä sillä taloudellisella tasolla, jossa alkaisin palkata itselleni henkilökuntaa. Siksipä suuntasin katseeni kohti julkista terveydenhoitoa.

Kynnys soittaa  terveyskeskuksen ajanvaraukseen oli jokseenkin korkea. Kyllä me kaikki tiedämme, miten ruukautunut palvelu terveydenhoito on. Koska en varsinaisesti ole sairas painoni takia, mietin, mahdanko saada mitään apua. Olisiko kunnallani varaa tehdä ennaltaehkäisevää työtä? Jos ja kun terveyteni alkaisi ylipainon takia reistailla, minä tulisin terveydenhoidolle todella kalliiksi. 

Voin tässä kohtaa ilokseni todeta, että huoleni oli aivan turha! Soittamalla sain ajan aluksi terveydenhoitajan puheille, jossa kävin tänään. Hän oli mitä innostavin setä-mies, joka mittasi, punnasi ja lähti selvittämään kokonaistilannettani sekä sukurasitusta. Tämän jälkeen hän selvitti minulle monia eri vaihtoehtoja, joita terveydenhoidolla on tarjota niin ylipainon hoitoon kuin sairaalloisen ylipainon ennaltaehkäisemiseen! Hän oli mitä mukavin ihminen ja juuri oikealla tavalla rohkaiseva. Minusta tuntui luonnolliselta puhua hänelle painostani ja tottumuksistani. Listaan teille tähän alle, millaiset ovat terveydenhoidon tarjoamat tukiportaat painonhallintaan: 

1. Terveydenhoitaja: 
  • Kartoitetaan painoindeksi, verenpaine, syömistottumukset, painonpudotuksen historia, sukurasitukset jne.
  • Vinkkejä ja tukea painonpudotukseen
  • Eri painonhallintapalveluiden läpikäynti
  • Ohjaus terveyskeskuksen painonpudotusryhmään
  • Ohjaus lääkärille
  • Tarvittaessa ohjaus labraan veriarvojen mittausta varten

2. Lääkäri:
  • Lääkäri tutkii painonpudottajan terveydentilan
  • Käy läpi lääketieteellisiä tapoja hallita painoa
  • Lähete lihavuusklinikalle

3. Lihavuusklinikka: 
  • Erikoislääkärien tuki painonpudottajalle
  • Lihavuuden hoito lääkkeillä
  • Lihavuusleikkaus

Nämä sain tietää nyt ensimmäisellä tapaamisellamme. Lisäksi terveydenhoitaja lupasi olla tukenani, milloin ikinä tarvitsisin apua, voisin varata hänelle jatkoajan. Seuraavaksi tapaan lääkärin. 

Näin konkreettinen tarttuminen painonhallintaan tuntuu minusta jännittävältä, mutta toisaalta olen hyvin huojentunut, että minut ja huoleni otettiin terveyskeskuksessa vakavasti. Hoitaja ymmärsi kertomani hyvin. Ongelmani nähkäätte on se, etten näytä ollenkaan niin isolta kuin painoni on. Hoitaja sanoi jopa hämmästyneensä ensinäkemällä, miksi olin hänelle tulossa puhumaan painosta. Lihavuus voi olla näin salakavalaakin. Saa nähdä, millaisia hoitomuotoja lääkäri minulle tarjoaa. Verenpaineeni oli ihanteellinen, eikä minulla ole vielä yhtäkään lihavuudesta johtuvaa sairautta. Haluuni ennaltaehkäistä näitä vaivoja suhtauduttiin erittäin positiivisesti. Ensialkuun aloitan terveyskeskuksen painonhallintaryhmässä, jossa pyritään pienillä muutoksilla kohti terveellisempää elämää. Tunnen, että ryhmän ja ammattilaisten tuki on minulle nyt omiaan, vaikka itse ruokavalioasioista tiedän hyvin paljon jo nyt.  

Asioiden mahdollisesti edetessä aion paneutua painonpudotuksen kustannusrakennukseen vielä lähemmin. 

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Voiko itseänsä hemmotella ilmaiseksi?

Kyllähän se meillä kaikilla meinaa vähän siihen luiskahtaa, että rahalla ostellaan itselle hyvää mieltä - yleensä epäonnistuen tai varsin lyhytkestoisin tuloksin.

Niin shoppailussa kuin syömisessäkin on se ikävä puoli, että tulee halittua liikaa, turhaa ja vielä kalliilla rahalla. Syyllistyn itse tähän kerta toisensa jälkeen, mutta tänään, hiljaisen yksinolopäivän aamuna aloin miettiä asiaa tarkemmin. Maksaako hemmottelu aina välttämättä rahaa? Enkä tarkoita nyt mitään kaurapuuronaamioita, vaan voisiko olonsa saada virkeäksi ihan kotikonstein. Päätin kirjoittaa jutun oman rentoutuspäiväni sisällöstä. Rentoutuspäivä on hyvä sijoittaa joko lasten isäviikonlopulle, vapaapäivälle, kun lapset ovat koulussa/päiväkodissa/mummolassa tai esimerkiksi iltavuoroa edeltävälle vapaalle aamupäivälle. Sinkku ja lapseton voi toteuttaa rentoutuimpäivän minä tahansa vaapana ajankohtana. Listasta voi hyvin valita joko yksittäisiä tai useampia hemmotteluvinkkejä.

Klo 10.00 Rentoutumispäivä alkaa myöhään. Heti aluksi on hyvä tiedostaa, että rentouden ja virkeyden pahimmat vihamiehet ovat kiire ja stressi. Itsehemmottelun tärkein pointti on näistä häiriötekiöistä luopuminen. Tänään annamme itsellemme luvan olla rentoja ja siksipä nukumme juuri niin pitkään kuin nukuttaa. Kenenkään elämä ei mene pilalle, vaikka nukkuisi kerran kellon ympäri. Jos tähän haluaa valmistautua, voi edellisenä päivänä opettaa lapset ottamaan itse aamiaismuroja muovikulhoon ja herätykset valmiiksi sängystä nousua ja kouluunlähtöä varten. Mutta tietenkin on parempi ottaa aika itselle lapsettomana ajankohtana.

10:30 Kun uni on väistynyt, ei sängystä välttämättä tarvitse heti ponnahtaa ylös. Anna katseen kiertää huonetta ja ota tarkoituksella aikaa ylösnousuun. Tutki omia tuntemuksia tai muistele sitä kummallista viimeöistä unta, jossa suutelit kuumaa työtoveria tai lähikaupan kassatätiä.

11:00 Ylösnousemuksen ja itsetutkiskelun jälkeen voit suunnata toiseen kahdesta vaihtoehtoisesta polusta: Kohti keittiötä ja hyvinansaittua aamupalaa. Kello on jo paljon joten voit syödä isommankin aamupalan, sillä onhan aamun syömiset jääneet välistä! Aamupala rakennetaan omien mieltymysten mukaan tarjolla olevista aineksista. Käytä tarjotinta (juuri sitä yläkaapissa vuosia pölyyntynyttä) ja asettele sille mukit, leipälautaset ja puurokulhot - kanna koko komeus: sänkyyn/parvekkeelle/terasille/kuistille/sohvalle.
Toinen vaihtoehtoinen suunta on kylpyhuone ennen kuin olet edes pukeutunut. Käy suihkussa, puhdista kasvot tai nypi kulmat, mikä nyt eniten itsessä sillä hetkellä häiritseekää. Pienellä puhdistautumisella olo tulee heti raikkaammaksi ja paremmaksi. Käytä vain lempishamppoitasi. Suihkun jälkeen kaapista otetaan uusi, puhdas pyyhe (tai kaksi), vaikka naulassa roikkuisikin puolikäytettyjä - tänään ollaan sen arvoisia.

12:00 Aamupalan ja puhdistautumisen jälkeen käytetään lisää aikaa omien mielitekojen tutkiskeluun. Keitä kahvia tai teetä pitkän kaavan mukaan, pannulla jos mahdollista. Tässä kohtaa on hyvä kaivaa kaapin perältä se synttärilahjaksi saatu irtoteepakkaus, jota ei ole koskaan edes avattu. Kahvinkeitostakin saa zenmäisen rituaalin ajanotolla ja kiireettömyydellä. Samalla tekniikalla voi myös tyhjentää ja täyttää astiapesukoneen. Unohdetaan ajatus siitä, että työ täytyy saada tehtyä ja nautitaan jokaisesta hetkestä, kun tiskipöytä tyhjenee likaisista astioista ja astiakaappi täyttyy puhtaista. Ei keskitytä päämäärään vaan matkaan. Kahvi/tee muuten juodaan sitten siitä kaikkein kalleimmasta ja vaalituimmasta muumimukista.


13:00 Onko päässäsi jo itänyt idea, mitä haluat tänään tehdä? Ei se mitään! Voit olla myös tekemättä yhtään mitään. Milloin olet viimeksi antanut itsellesi vapaapäivän, jolloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään? On aivan ok lukea lehtiä/keskustelufoorumeita/kirjoittaa blogia kaikessa rauhassa koko päivän. Tylsyydestä kumpuavat luovimmat ideat. Ehkä muistat ystävän, jonka kuulumisia et ole kysynyt pitkään aikaan. Ehkä löydät kiinnostavan kurssin facebookia selaillessa ja päätät ilmoittautua mukaan. Stressi tekemättömistä töistä saattaa milloin tahansa iskeä päälle, kun näet lattialistan päälle valuneen soseroiskeen ja kylppärin lavuaariin kuivuneen hammastahnan. Mutta kiireettömänä päivänä kaikelle on aikaa! Kodin ei tarvitse hohtaa illalla puhtauttaan, mutta omia ajatellessasi voit pyyhkäistä suurimmat murut keittiön tasoilta tai limpata sen ikuisuuspyykkikasan sohvan nurkasta. Pakolla siivoaminen ei tee kenestäkään onnellista, mutta itsekseen puhdistuva koti nostaa mielialaa.

16:00 Miten olisi, jos syötäisiin tänään äidin lempiruokaa? Pirkko-Petteri ja Jani-Aulikki eivät siitä tietenkään pidä, mutta kauppa on valmislihapullia pullollaan. Välillä on ihan OKEI tehdä ruokaa, josta vanhemmat pitävät. Eikä perhe siitä tuhoudu vaikka sen osakkaat söisivät joskus eri ruokia. Lapsille valmispitsat nenun alle ja äidille mielitekojen mukaista pöperöä itse tehtynä tai tilattuna. Toinen vaihtoehto on tehdä itselle oma ruoka ja syödä sitä kaikessa hiljaisuudessa niin kauan kuin pöperöä riittää. Milloin olet viimeksi syönyt ruokaa, jota olet kovasti halajanut? Emme nyt laske niitä salaa ostettuja irtokarkkeja, joita syöt lasten mentyä nukkumaan ja tunnet huonoa omaatuntoa.

18:00 Illalla voit tutustua itsesi lisäksi myös kaappeihisi. Kaiva esiin se viisi vuotta sitten joululahjaksi saatu jalkakylpylaite, smoothiekone tai hierontalaite ja ota hyöty irti. Päivällä aloitettu Sinkkuelämää-maraton saattaa innostaa tutkimaan omaa vaatekaappia uusia silmin. Koska muoti kiertää skyleissä, voi vaatepinojen takaa tehdä uskomattomia löytöjä, jotka ovatkin yllättäen juuri tätä päivää.

22:00 Puhtaita lakanoita ei voita mikään. Rentoutuspäivän iltana kannattaa lakanat vaihtaa uusiin. Oletko tavannut nukkua parisängyn toisella laidalla, kun toiselle sivulle on edelleen pedattu vuode exälle? Tänään parisängystä lähtee toinen peitto kokonaan pois ja sinä nukut sängyssä keskellä. Mikään ei ole niin voimaannuttavaa kuin ottaa parisänky kokonaan omaan käyttöön.

Haluaisin tuoda esille, että rauhan ja onnen tunne tulee nykyhetken arvostuksesta. Ajan otosta itselle ja omien ajatusten kuuntelemisesta hyötyy niin äiti, lapset kuin mahdollinen parisuhdekin. Säilytä itsesi omana yksikkönäsi, äläkä huku arjen harmaaseen valtamereen! Lisäksi kukkaro kiittää, kun hyödynnetään kotoa jo löytyviä asioita uusien hankintojen sijaan.

perjantai 24. elokuuta 2018

230€:n Macbook (Hyvästit Windowsille?)

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut Mac-tietokoneen ostamista.

Työni ja lisätyöni koostuvat hyvin pitkälle erilaisista tietokoneopastuksista ja silloin tällöin olen törmännyt asiakkaisiin, joilla onkin Windowsin sijaan Mac-tietokone. Itse asiassa ihan ensimmäinen toiminimiasiakkaani olikin yllättäen mäkkikoneen omistaja. Hoidin opastuksen kunnialla kotiin, vaikken ollut koskaan aiemmin Mac-tietokonetta käyttänyt! Tämänkin jälkeen olen kerännyt osaamista yksinomaan asiakkaiden koneita käyttämällä. Tosin, jos olen tiennyt jo etukäteen asiakkaalla olevan Apple-koneen, olen itse opiskellut opetettavan/korjattavan asian netistä ennen asiakkaalla käyntiä.

Siksipä tulin siihen lopputulokseen, että minun on aika investoida yritykseeni ja omaan osaamiseeni ja ostettava itsellenikin Applen tietokone macOS-käyttöjärjestelmällä. Koska minulla kuitenkin on jo kotona sekä Windows-pöytäkone että -kannettava, en halunnut laittaa aivan valtavia summia tietokoneeseen, joka toimisi lähinnä harjoitustyökaluna. Lisäksi kaikki uudet Mac-tietokoneet ovat mielestäni rumia - en pidä metalliväristä.

Viimeinen valkoinen mäkkimalli on vuoden 2010 Macbook Unibody ja malleja katseltuani päätin kalastaa itselleni juuri tämän. Aiempiin Macbook malleihin verrattuna Unibodyn kuori ei ole aivan yhtä arka halkeamille ja näyttää muutenkin saumattomana tyylikkäältä. Mid 2010 mallin pitäisi olla myös vanhimpia macbookeja, johon saa edelleen asennettua viimeisimmän macOS-käyttöjärjestelmän: High Sierra.

Unibody-mallin metsästäminen sen sijaan osoittautui aikaa vaativaksi. Niitä oli kyllä lähes aina jokunen saatavilla, kun katsoin, mutta hinnat kipusivat järkiään yli 200€:n ja ne tekivät silti hyvin kauppansa. Ulkomailta en macbookia halunnut tilata, sillä tarvitsin suomalaisen näppäimistön. Kesti hetken miettiä, onko 200€ ok hinta 8 vuotta vanhasta kannettavasta. Puolisen vuotta markkinoita seurattuani tein kuitenkin ostopäätöksen.



Löysin viimein vähäisellä käytöllä olleen kotikoneen, joka oli sekä toimiva että ulkoisesti ehjä. Myyjä kaiveli kannettavan varastoistaan ja konetta testatessaan totesi akun olevan kuollut. Tästä syystä sain hinnan tingittyä 180€:on sisältäen postituksen. Kokemuksesta tiedän, miten rasittavia ovat kannettavat, jotka eivät pidä yhtään virtaa. Käytännössä niiden siirto on yhtä mahdotonta kuin pöytäkoneen. Koneen saavuttua ja sen oltua piuhan päässä muutaman tunnin ajan, havaitsin ilokseni, ettei akussa ole oikeastaan mitään vikaa! Se kestää ihan mukavasti jopa 6 tuntia ilman laturia, johon uudemmatkaan kannettavani eivät kyllä yllä.

Käyttöjärjestelmän jouduin sen sijaan asentamaan kokonaan alusta. Ehkä kone oli tärähtänyt postissa tai jotakin, mutta asennusohjelma ei pystynyt päivittämään koneeseen mitään nykyaikaista käyttöjärjestelmää. Mid 2010 Macbookin alkuperäinen käyttöjärjestelmä oli Snow Leopard ja sen sain asennettua alkuperäiseltä ohjelmalevyltä. Olin oikeastaan valtavan tyytyväinen tähän takapakkiin, sillä pääsin paitsi asentamaan koneen alusta alkaen itse, myös tarkastelemaan eri aikakausien macOS-käyttöjärjestelmiä. Snow Leopardia ei myöskään saanut päivitettyä suoraan seuraavaan käyttöjärjestelmään, El Capitaniin, jonka tiesin olleen käytössä edellisellä omistajalla. Snow Leopardiin oli ensin asennettava päivitys, jonka myötä ohjelmavalikkoon ilmestyi AppStore! Tämän päivityksen hain Windows-koneella netistä ja siirsin tikulla mäkille. Tämän jälkeen tein päivityksen El Capitaniin ja otin koneen koekäyttöön ennen seuraavia suuria päivityksiä.

Macbookissani oli vain 2Gt rammia ja vaikka se kyllä riitti netin selailuun, kunhan auki oli vain yksi välilehti, halusin ehdottomasti lisätä koneeseen lisää muistia. Macbookin mukaan enimmäismäärä rammille olisi ollut 4Gt mutta netistä luin, että 8Gt menisi ihan hyvin uudempien käyttöjärjestelmien kanssa. Tilasin 2x4Gt muistikammat myyjältä, joka oli ostanut ne uutena, mutta todennut ne epäsopiviksi omaan koneeseensa. Sain kammat 47€:n hintaan ja ne ovat mallia:
Corsair SODIMM DDR3 8GB 1066MHz ( 2 x 4GB )

Kerron muistikampojen vaihdosta myöhemmin lisää, mutta toimenpide oli hirmuisen helppo ja kone hyväksyi uudet muistikammat mukisematta! Ero entiseen on valtava ja konetta voi käyttää aivan nykykoneiden tapaan. Seuraavaksi päivitin El Capitanin Sierraan, koska suora päivitys High Sierraan ei onnistunut. Valitettavasti tunnit loppuivat viimeyöstä kesken ja kiinnostavaakin kiinnostavempi päivitysprosessi oli laitettava lepotilaan. Tänään pääsin viimein päivittämään käyttöjärjestelmän viimeiseen etappiinsa, High Sierraksi. Koneen iän huomaa lähinnä päivitykseen menevässä ajassa ja muutamissa epäonnistuneissa asennusyrityksissä. Huomasin, että kovalevyn korjaustoimintoi asennusten välissä auttoi, mutta yhden käyttöjärjestelmän päivitys kesti silti lähemmäs kaksi tuntia kaikkinensa. Matka on kuitenkin ollut jännittävä ja olen oppinut valtavasti uutta!

Älylaitteeni ovat aina olleet Applelta, mutta tietokoneiden kanssa olen ollut erittäin uskollinen Microsoftille - ainakin tähän asti. Otettuani Macbookin käyttöön olen ihan hyvin ymmärtänyt, miksi jotkut pitävät sen käytöstä niin paljon. Lisäksi minusta tuntuu, ettei Microsoft ole tehnyt viimeaikoina kuin ikäviä ja pakottavia muutoksia Windows-käyttöjärjestelmiin. Viimeinen niitti minulle olivat kirjautumisruudun vaihtuvaan taustakuvaan ympätyt mainoslinkit. Samoin suuri rakkauteni, Microsoft Office-paketti, on mielestäni hinnoiteltu vuosilisensseillä aivan naurettavuuksiin.
Applelta voin sentään ostaa lähes vuosikymmenentakaisen tietokoneen ja ladata siihen uusimman käyttöjärjestelmän ilmaiseksi. Tekstinkäsittelyn ja taulukkolaskennat olen jo siirtynyt työstämään  verkossa, Googlen palvelimilla. Olen valmis mackäyttäjäksi!

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Ensimmäinen iso palkka

Olen palannut taas tekemään täysimittaista työpäivää ja tänään minut palkittiin ensimmäisellä oikealla palkalla!

Siirtyminen kuudentunninpäivistä  takaisin täysiaikaiseksi työntekijäksi on tietysti kurjaa, mutta säästämäni saldovapaat ovat pehmentäneet laskua normaaliin. Olen tehnyt noin seitsemän tunnin päiviä kesälomalta palaamisestani lähtien, ensin säästäen tunnin päivässä ja nyt tuhlaten  tunnin päivässä saldostani.

Sen sijaan täysimääräinen palkka tuntuu ihanalta. Noin 1330€:n nettopalkka on taas 1660€. Näin ollen pääsen lähes sille elintasolle, mikä minulla oli ennen miehen poismuuttoa. Ainakin säästöön alkaa jäämään saman verran rahaa.

Edellisestä tulo-meno-budjetista onkin jo puolitoista vuotta aikaa, joten lienee sopivaa listata tämänhetkinen taloudellinen tilanteeni:

Menot tammikuussa: 

Kodin lainalyhennys: 625€
Yksiön lainalyhennys: 313€
Kaksion lainalyhennys: 374€
Yksiön yhtiövastike: 253€ (+12€)
Kaksion yhtiövastike: 245€
Kodin yhtiövastike: 293€ (-15€)   
Sähkö: 18€ (-6€)
Netti ja puhelimet: 24€ (-4€)
Iltapäiväkerho: 0€ (-80€, ei enää ip:tä! )
Bensakulut: 120€

Menot yhteensä: 2265€ (muutos +502€)


Tulot tammikuussa: 

Nettopalkka: 1660€ (+330€)

Lapsilisä: 148€ (+52€)
Elatusapu: 273€ (+2€)
Osittainen hoitoraha: 0€ (-67€)
Miehen osuus asumisesta, laskuista ja autosta: 0€ (-410€)
Yksiön veroton vuokra532€
Kaksion veroton vuokra: 662€

Tulot yhteensä: 3275€ (muutos +480€)

Punaiset luvut ovat muuttuneita lukuja ja sulkeissa muutos edelliseen budjettipostaukseen verrattuna. Lukuja vääristää uusi sijoituskaksioni, joka on tuonut sekä lisää kuluja että tuloja. Tällä kertaa korjasin myös vuokrista vero-osuuden pois, jotta budjetissani olisi vain nettotuloja ja -menoja.  Muita suuria muutoksia ovat iltapäiväkerhomaksun ja osittaisen hoitorahan puuttuminen. Hoitorahaa en edes nostanut kuin parin kuukauden verran, kun aloitin yritystoiminnan eikä sitä enää sitten saanut.

Tulojen ja menojen erotus: 1010€ (muutos -22€)

Tämän verran siis pitäisi jäädä rahaa ruokaan, muihin ostoksiin ja loput säästöön. Ruokarahan koetan edelleen pitää 400€:n huitevilla, mutta usein ylimääräiset, isommat hankinnat livahvat säästötilille tai luottokortille. Säästökassa karttuu melko hitaasti, mutta onneksi lainalyhennykset kerryttävät omaisuutta mukavaan tahtiin. 

perjantai 10. elokuuta 2018

Tapaus muumimuki

Tove Janssonin syntymäpäivää päätettiin Arabian toimesta juhlia oikein rytinällä. Jo hyvissä ajoin alettiin netissä mainostaa uutta muumimukia, jota myytäisiin vain yhden päivän ajan torstaina 9.8.2018. Myynti alkaisi verkossa ja valikoiduissa myymälöissä jo heti keskiyön jälkeen ja aamulla Iittalan myymälöissä sekä Moomin Shopeissa. Erikoismukien lukumäärää ei ole virallisesti kait kerrottu, mutta myyntipäivänä nettiin tihkui luku 40 000kpl.

Joka tapauksessa Muumin päivä -muki myytiin loppuun huippukonserttien tapaan saman tien. Moomin Shopin nettikauppa kesti ostajatulvan eikä kaatunut kait kertaakaan, sieltä mukit myytiin 2 minuutissa loppuun. Arabiastoren nettikauppa sen sijaan takkusi koko yön ja viimeiset mukit saatiin myytyä aamuyöstä 2-5 välillä. Eivätkä mukit kauaa vanhentuneet myymälöidenkään hyllyillä, kun kivijalkaliikkeet avasivat ovensa aamulla. Viimeinen muki myytiin hieman ennen keskipäivää.

Seurasin tätä episodia ja mukihysteriaa suuren huvittuneisuuden vallassa. Jos joku toimittaja olisi minulta kysynyt, olisin voinut ennustaa koko hullunmyllyn kulun jo alkuviikosta. Arvasin suurinpiirtein oikein mukien (huhutun) määrän, ostajien innostuksen, verkkokauppojen kaatumisen ja sitä seuranneen mielipahan. Epäilin kaukokatseisuuttani vain pienen hetken, kun sain ostettua omat mukini aivan ongelmitta Moomin Shopista. Mukit tulivat myyntiin klo 00:01 ja oma tilausvahvistukseni on saapunut sähköpostiin 00:02. Mutta vain pari minuuttia tämän jälkeen mukit olivatkin Moomin Shopista jo loppuneet. Arabia- ja Iittala storeissa myynti kesti pidempään, koska järjestelmät kaatuivat, sivusto ruuhkautui ja jumitti. Mukeja jonottaneet ystäväni taisivaat saada omansa ostettua siinä 45-90 minuutin päästä myynnin aloituksesta. Itse en päässyt koko yönä edes katsomaan Arabiastoren sivuja.

Jaan teille mielelläni ne kikat, jotka saattoivat vaikuttaa ostosteni läpivientiin onnistuneesti:

  • Valitse kauppapaikka: Moomin Shopin myyntiä mainostettiin vähemmän ja suurin ruuhka taisi suunnata Arabiastoreen. Tosin harvoinpa erikoismyynneissä on tätä mahdollisuutta.
  • Tutustu ennakkoon: Kävin katsomassa, millä tavoin ostokset tehdään verkkokaupassa, jotta tietäisin sen eri vaiheet. 
  • Luo tunnus etukäteen ja odota sisäänkirjautuneena: Itse en tehnyt tätä, mutta valmis tili on aina nopein tapa ostaa.
  • Ole ajoissa: Sivuilla roikkuminen etukäteen ei takaa parempaa sijoitusta ostosjonossa, mutta ostokset on painettava ostoskoriin/kassalle sillä hetkellä, kun myynti alkaa. Jos verkkokauppa ei kaadu, se tarkoittaa, että sadat tai tuhannet ihmiset saavat ostettua ostoksensa samalla hetkellä ja myöhemmin tulleille ei jää mitään.
  • Tunnistaudu nopeasti: Itse käytin tunnistautumiseen Paypal-palvelua, josta verkkokauppa sai tietoni suoraan ja maksukin sujui parilla klikkaisulla. Moni jäi ilman mukia kirjoitellessaan osoite- ja maksutietojaan manuaalisesti. Myös Suomalaiset verkkopankit ruuhkautuivat ja jumittivat maksuun. Paypal mietti maksun kanssa noin 5 sekunnin verran, joka oli ostosvaiheen hitain kohta. 
  • Lomakkeiden automaattista täyttöä kannattaa myös hyödyntää, jos selain sellaista tarjoaa, mutta varovaisuudella! Automaattisesti syötettyjen tietojen oikeellisuus pitää ehtiä varmistaa ja jotkut verkkokaupat eivät aina tunnista tällä tavalla täytettyä lomaketta vaan vinkuvat tyhjistä kentistä, vaikka niihin olisi tiedot tulleetkin. Viimeisen kirjaimen kumittaminen ja uudelleen kirjoittaminen yleensä auttaa ongelmaan, mutta tähän menee tietenkin taas turhaa aikaa. 
  • Ostoskorissa olevat tuotteet eivät ole tae tuotteen saannista! Tuote on oma vasta, kun tilausvahvistus on sähköpostissa, eli ostokset on maksettava nopeasti. Olen ennenkin menettänyt hyviä tuotteita vastaavanlaisissa alemyynneissä. Tuote menee sille, joka sen ensinnä ostaa - sitä ennen se saattaa olla monella ihmisellä samanaikaisesti ostoskorissa odottamassa maksua. 

Mielipaha on joka tapauksessa suuri, kun tuotteita ei riittänytkään kaikille. Siksi ihmettelen suuresti, miksi tällaisia myyntitempauksia järjestetään? Tuntuuhan se tietenkin hyvältä saada erikoistuote itselle, olo on kuin arpajaisissa voittaneella. Aika moni sitten ei ollutkaan niin onnekas ja he etsivät syytä kaikesta mahdollisesta: Oli myyty liikaa toisille, verkkokauppa takkuili ja jumitti, ostoskeskuksen ovet avattiin väärässä järjestyksessä ja jonot olivat niin pitkiä, ettei jaksanut jäädä odottamaan omaa vuoroa. Kokemuksesta voin tosin sanoa, että vaikka myynti olisi toiminut aukottomasti, olisi porua silti syntynyt. Tietysti on sanonta, ettei huonoa julkisuutta olekaan, mutta silti vähän ihmettelen. Jos myyntiaika onkin rajoitettu, olisi reilua tarjota mukeja niin paljon, että kaikille riittää.

Kuvamateriaalia mukijonosta. 


No, Muumin päivä-mukin kurssi on nyt ollut vahvasti nousujohdanteinen. 29,90 euroa maksanut muki teki jo myyntipäivänä hyvin kauppansa 130€:n hintaan, mitä nettikirppiksiä seurailin. Toki tätäkin suurempia pyyntä näkyi ja mistä sen tietää, vaikka olisivat käyneet kaupaksikin. Jonkin verran uutta mukia saatiin vaihdettua myös vanhempiin ja arvoltaan suurempiin muumimukeihin. Itse en tähän ilotteluun päässyt osallistumaan, tulevathan omat mukini vasta myöhemmin postissa. Uskoakseni moni teki hyvää tiliä kaupasta haetuilla mukeilla. 

Mitäpä minä aion mukeillani tehdä? 

En itse edes tilannut maksimaalista määrää mukeja, vaan ostin maltilliset neljä kappaletta. Yhden tai kaksi aion tietenkin pitää itselläni. Muut otin siltä varalta, että joku ystävistä olisi jäänyt ilman. Näillä näkymin näyttäisi, että yksi muki saattaisi joutaa myyntiin tai vaihtoon asti. Katselen sitten rauhassa, miten mukin hinta kehittyy, kun muutkin ovat omansa saaneet postitse. Sopivalla hinnalla myyn sen varmasti eteenpäin. Olettaen, että mukit saapuvat ehjänä perille.