Yhteistyössä

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Edulliset vinkit Japanisa liikkumiseen

Edullisuus ei aina suosi laiskaa, mutta edullisiakin vinkkejä Japanissa liikkumiseen on. Etenkin Tokion julkinen liikenne on erinomainen, jolloin junista, metroista, kävelytaipaleista ja karttapalvelusta voi sovittaa omille jaloille sopivan kokonaisuuden ja kokea Tokion jännittävimmät paikat.

Tässä postauksessa kerron vain lyhyesti, missä me kävimme, sillä mielenkiinnonkohteita on lukijoillani monia ja tarkemmat kuvaukset eri paikoista löydätte ineternetistä. Tällä kertaa keskitymme Japanissa liikkumiseen pienellä budjetilla.

Heti ensimmäiseksi paljastan meitä valtavasti auttaneen oppaan, joka jokaisen Japaniin matkustavan kannattaa ladata kännykkäänsä: Tokyo cheapo. Tästä oppaasta löydät parhaat vinkit ilmaisiin tai hyvin edullisiin kohteisiin ja vältät takuukalliit turistirysät. Opas antaa myös kullanarvoisia vinkkejä Japanin käytännöistä, ettet ensimmäiseksi nolaa itseäsi metroasemalla tai muualla liikenteessä. Lataa, lue ja säästä!




Suica-kortti (Japan Railways)

Japanissa on monia arvokortteja, mutta Suica on erittäin kätevä julkisessaliikenteessä. Suica on JR-Eastin kortti, jonka voi JR-asemalla lunastaa automaatista ja samalla automaatilla kortille voi ladata rahaa. Kortin lunastus maksaa 500 jeniä, jonka saa takaisin, kun kortin palauttaa JR:n asiakaspalvelupisteelle. Kortille ladataan arvoa 500¥, 1000¥, 1500¥ (jne.) kerrallansa ja sillä voi maksaa todella kätevästi metromatkat ja bussiliput. Metroasemalla piippat Suica-kortin portilla ja toisen kerran perillä. Portti veloittaa oikean summan kortilta matkan pituuden perusteella. Sama homma busseissa. Kortti käy myös joillakin juoma-automaateilla ja marketeissa. Suica-kortin avulla sinun ei tarvitse pelata lippuautomaattien tai kolikoiden kanssa.

Tokion metrot

Edullista ja nopeaa matkustamista! Metrolla pääsee kätevästi kaikkiin merkittäviin kohteisiin Tokiossa. Metroverkosto on aikamoinen siksakki, mutta Google maps-sovellus on matkalla todellinen ystävä. Maps neuvoo sinut oikealle linjalle, oikeaan metroon, oikeaan aikaan ja kertoopa se myös matkan hinnan. Ole kuitenkin tarkkana, mitä ulosmenoporttia käytät. Japanin asemat ovat yleensä valtavia ja jos asemalta poistuu väärän oven kautta, saatat olla yllättäen jo melko kaukana reitiltäsi. Japanin kieli- tai merkkienlukutaitoa et asemilla tarvitse, kaikki nimet ja tärkeät kyltit on kirjoitettu myös länsimaisin aakkosin. Tokion sisällä metromatka maksaa yleensä 180-220 jeniä (0,80€-1,76€) määränpäästä riippuen. Osan matkasta voi kävellä ja kokea paikallisten elämää aidoimmillaan, turistikohteiden ulkopuolella.


Junat ja JR East pass

Junayhtiöitä Japanissa on monia, joten hieman joutuu kiinnittämään huomiota siihen, millä matkustaa. Myös mielinmääräiseen junamatkusteluun on olemassa junapasseja, joista itselle kannattaa etsiä sopivin. Meillä oli etukäteen ostettuna (ja perillä lunastettava) JR-East pass, jolla saimme nimenmukaisesti matkustella Japanin itäosissa. Olimme tietenkin tarkistaneet, että kaikki matkakohteemme mahtuivat East passin voimassaoloalueelle. Lisäksi on katsottava, ettei pyri passin kanssa väärän junayhtiön juniin. Pidemmät junamatkat voivat olla hirmuisenkin kalliita (johtuen pitkistä välimatkoista, jotka tuntuvat luotijunassa paljon todellista lyhyemmiltä), joten 162€:n passi maksaa äkkiä itsensä takaisin.

Passi oikeuttaa ajelemaan junalla viitenä eri päivänä kahden viikon sisällä. Meille meinasi käydä kömmähdys, kun olimme olettaneet passin olevan voimassa tyyliin sunnuntaista sunnuntaihin, mutta passi vanhenikin tasan 14pv päästä, eli jo lauantaina. Suunnitteluvirheen takia jouduimme jättämään majapaikkamme jo päivää etukäteen ja ottamaan Naristasta hotellihuoneen viimeiseksi yöksi. Hotellihuone tuli paljon halvemmaksi, kuin yhteensä 72€:n junaliput ilman East passia. Vielä haluan kehua Japanilaisia junia, jotka ovat niin siistejä, että lattialta voisi ihan valehtelematta syödä. Luotijunaa, eli Shinkansenia kannattaa tietysti koettaa jo ihan elämyksen vuoksi.



Haikara-san kyyditsi ihmisiä Aizuwakamatsussa asemalta kylpylään. 

Bussit

Ainoat ongelmat matkustamisen suhteen meille tuli Kamakuran bussien kanssa. Ne olivat ainoat Japanissa kohtaamamme bussit, joissa ei ollut länsimaista numerointia keulassa. Myös bussiaikataulut olivat kokonaa Japaniksi, eivätkä kuskitkaan juuri englantia puhuneet. Muualla busseilla oli selvät nimet tai numerot, joiden perusteella oli helppoa hypätä oikean onnikan kyytiin. Google maps antaa tietenkin tarkat ohjeet pysäkistä ja aikatauluista, mutta jos busseja menee paljon tai ne ovat myöhässä, on alettava tutkia bussien keulassa olevia kanji-merkkejä. Eri busseissa käytännöt vaihelevat, mutta pääasiassa ensin matkustetaan ja lähtiessä vasta maksetaan. Suica-kortilla matkustus on helppoa, leimaat vain itsesi sisälle tullessa ja ulos lähtiessä kortinlukulaitteessa. Muussa tapauksessa otat sisään tullessa pienen lipun, joka kertoo sisääntulopysäkkisi ja lähtiessä syötät lipun kuskin maksulaitteeseen ja työnnät perään kolikoita. Kamakuran alueella alueella alle 5km bussimatkat maksoivat 2-3€.

Kun olet kerran löytänyt tiesi oikeaan bussiin, on poisjäänti helppoa. Busseissa on sisällä sekä valotaulut että kuulutukset, joissa seuraavat pysäkit kerrotaan niin japaniksi kuin englanniksikin (turistipaikoissa myös kiinaksi ja koreaksi).

Ilman eksymistä, emme olisi koskaan löytäneet tätä "salaista" sisäänkäyntiä paikalliselle pyhätölle, joka sijaitsi pienen vuoren keskellä.


Karttasovelluksen ansiosta pieni eksyminen bussien kanssa ei haittaa vielä mitään. Itsekin otimme väärän bussin ja pääteasemakin osui kohdalle niin, että huomasimme pian olevamme keskellä suloista omakotitaloasutusta ja kävellessämme takaisin oikealle reitille, satuimme löytymään salaisen, vuorenseinien ympäröimän temppelin, jonne menimme koululaisrymän mukana kalliotunnelia pitkin. Jännittävää! Bussien kanssa voi sattua mitä vain, mutta onneksi yleensä löytyy aina joku kiltti sivullinen, joka tulee tulkkaamaan ja auttamaan eksynyttä turistia.

Nikkon kansallispuisto-alueella ostimme Tobu-bussiyhtiön kahden päivän bussilipun, jolla sai matkustella perimmäiseenkin vuoristokylään oman mielen mukaan. Lippu maksoi 24€/henki, mutta se oli edullisempi kuin ajelemamme matkat yksittäin ostettuina. Lippua vain näytettiin bussissa kuskille, helppoa! Nikko on laaja ja vuoristoinen alue, joten matkaan perustuvalla hinnoittelulla lipun hinnat kohoavat äkkiä korkeiksi, eikä jalkapatikointi kotiin tunnu houkuttelevalta enää luonnonsuojelualueella vietettyjen kilometrien jälkeen.

Kamakuran monorail.

Muut

Koska julkisen hinnat eivät kaupunkialueella päätä huimaa, kannattaa elämyksen vuoksi kokeilla myös mm. monorailia. Monorail kulkee nimensä mukaisesti yhdellä raiteella, joka sijaitsee joko junan alla tai katossa. Joka tapauksessa monorail kulkee usein ilmassa, muun liikenteen päällä. Kamakuran monorailissa ei käynyt Suica eikä East pass, joten 1,80€:n lippu oli ostettava erikseen automaatista.

Kamakurassa oli myös raitiovaunu ja Yokohamassa ihmisvetoisia riksoja, mutta niiden hintoja en jäänyt tutkimaan. Ja vaikka Japanissa kaikki taksit ovat Toyotoja, jäi nekin kokokaan kokematta. Naritan hätä-hotellihuoneeseemme kuului onneksi ilmainen bussikuljetus lentokentälle.

Omat jalat ovat heti shinkansenin minuuttitarkkojen aikataulujen jälkeen luotettavimmat matkakumppanisi. Mekin kävelimme kahden viikon ajan todella pitkiä matkoja päivittäin. Minulle oli hyvin tärkeää päästä näkemään paikallisten elämää ja asuinoloja pelkkien turistikohteiden sijaan. Lisäksi pitkät kävelyt tasapainottivat mukavasti kaikenkokeilevaa ruokavaliotamme maassa, jossa kokeiltavaa todellakin löytyy!

Japanissa junailemamme reitti: Tokio, Aizu-Wakamatsu, Nikko, Jokohama, Kamakura ja Narita.
Tokiossa vierailemamme kaupunginosat. Punaisella ympyröity Kodemacho oli kotialueemme, jossa meillä oli viikon ajan kokonainen oma yksiö Airbnb:n kautta vuokrattuna. Akihabaran nörttikaupunginosa oli aivan nurkan takana.
Esim. Shibuyaan kesti lähijunalla ajaa n. 30 minuuttia ja Naritaan oli pikajunalla tunnin matka. 

Ja lopuksi vielä hieman tunnelmia siitä, millaista junayhtiöiden meno Japanissa noin suurinpiirtein on:

Shinkansen-luotijunien mainos. Voisikohan VR ottaa mallia siitä, miten Japani promoaa julkista liikennettä?


sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Matkabudjetti Japaniin: Kotona!


Kotona taas!

Tai olen minä ollut kotona jo maanantai aamuyöstä asti, mutta reissusta selviäminen on ottanut oman aikansa. Etenkin Moskovan lentokenttä oli varsin raskas kokemus, Japanissa loma ei olisi paljoa paremmin voinut mennä. Onnistuneen loman jälkeen on hyvä palata taas raha-asioiden pariin. Oliko loma onnistunut myös budjetin kannalta? Koska matka oli oman elämäni kannalta hyvin merkityksellinen ja suuri hanke, aion tehdä matkasta useamman postauksen sarjan. Nyt kerron budjetin yleisestä onnistumisesta, seuraavaksi käsittelen mm. Japanissa matkustamista, majoittumista ja ostoksia. 

Ennakoiva budjetteni näytti tältä: 



Lennot sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi, joten se on merkitty tähän nollaksi. Todellisuudessa edestakaiset lippuni maksoivat n. 500€. Lensimme Aeroflotilla, Moskovan kautta. Finnair lentää Helsingistä suoraan Japaniin, mutta hinnat voivat olla jopa kaksinkertaiset maksamaamme verrattuna. Koska pistäytyminen Venäjällä on varsin epämiellyttävä kokemus ja lisäksi venyttää matka-aikaa useilla tunneilla, suosittelen lämpimästi metsästämään suoria lentoja Finnairilta alehintaan. Itse lentoihin ruokineen olin kyllä oikein tyytyväinen Aeroflotillakin. Lentoaika yhteen suuntaa Moskovan vaihtoineen oli noin 11-12 tuntia, mutta palatessa jatkolento Helsinkiin oli vielä pari tuntia myöhässä, joten todella raskaita ovat nuo lennot ja vievät yhden lomapäivän kokonaisuudessaan. 

Toteutunut budjetti: 



Japanissa pelattiin lähinnä käteisellä, jota nostimme marketin automaatilta. Tämän lisäksi otimme Suica-kortin, jolla sai kätevästi maksettua metromatkoja ja ostettua mm. automaateista juotavaa. Kerron Suica-kortista myöhemmin lisää, mutta kortin takia minulle ei jäänyt mitään kuitteja metromatkoista vaan ne on sisällytetty kohtaan "Ruokailu ja ostokset". En siis osaa tarkasti sanoa, pitikö 20€:n metrobudjettini. Matkat olivat kuitenkin todella halpoja, yleensä 1,60€:n luokkaa Tokion sisällä ja näitä teimme viikon aikana 1-2kpl päivässä (arvio 22€). 

Tokion asuntoomme kuului mukana kannettava nettimokkula, mutta toiseksi viikoksi ostimme data-simkortin. Tämä oli yllättävän vaikeaa ja kallista. 30€:n pakettiin kuului 2Gt nettidataa, joka kyllä riitti hyvin karttojen ja reittien tutkiskeluun. Osuuteni oli tietenkin tästä puolet. 

Nikkon airbnb-huoneen kanssa tuli myös yllätyksiä. Meille tarjottu huone, tai oikeammin ullakko loossi oli todella kurjan näköinen. Sen sijaan meille tarjottiin huonetta "uudesta kohteesta", joka oli käytännössä erillinen, vanha talo, mutta viileämpi, maantasossa ja huone sisälsi oven. Tämä tietenkin maksoi ekstraa, mutta käytännössä rinkkamme ei olisi mitenkään edes mahtunut ullakolle, joten otimme kalliimman huoneen. Emäntämme antoi meille 50% alennuksen lisämaksusta, mutta kolmelle  yölle lisämaksua tuli silti 24€, joista maksoin puolet. Alkuperäisen huoneen ala-arvoisuus jäi vähän kyllä nakertamaan. 

Viimeiseksi yöksemme jouduimme ottamaan vielä yllätyshotellihuoneen Narista, mutta tästä kerron lisää seuraavissa postauksissani. Pikkuruinen huone oli todella mukava, edullinen ja sisälsi kylpylän lisäksi myös bussikuljetuksen lentokentälle. 

Olen hyvin tyytyväinen budjettini pitävyyteen. Luottokorttilaskuun ei paljoa tarvinnut säästötilin rahojen lisäksi laittaa ylimääräistä ja silti tunsin paitsi eläneeni ylellisesti koko matkan ajan, mutta myös ostaneeni kaiken, mitä mieleni teki. Koko matkan pidin ostosten kanssa ajatuksen, että ostan vain tarpeellisia ja itseäni kovasti miellyttäviä asioita. Ruuista kokeilimme kaikkea, mitä halusimme, eikä pihistellä tarvinnut. Käytännössä söimme joka päivä kaksi kertaa ulkona ravintolassa. 27€:n budjetinylitys saattoi selittyä rahojen noston palvelumaksusta ja kurssimuutoksesta. Kaikki muut maksut olinkin maksanut jo etukäteen, joten en jäänyt matkan takia yhtään velkaa kenellekään. 

Matkasta minulla on vielä paljon ja lisää kerrottavaa. Mutta yhteen kysymykseen haluatte varmasti kuulla vastauksen: 
Onko Japani kallis maa?

Vastaukseni on ehdottomasti, että EI. Suomen hintoihin tottuneelle maa tuntuu todella edulliselta. Kurssikin oli oikein edullinen. 100 yeniä on noin 1$ ja 1$ on noin 0,80€. Eli hinnoista sai suoralta kädeltä vähentää 20% ja kaksi nollaa. Ja siltikin hinnat olivat oikein edulliset johtuen vissiin pienestä lamasta, johon Japani on arvonlisäveron noston johdosta luisunut. Ketjuravintolassa ison ruoka-annoksen saa helposti 4-5€:lla ja marketeista voi ostaa ruoka-annoksia parilla eurolla. Kalliita ovat hedelmät ja kasvikset, kotimaisia raaka-aineita lukuunottamatta. Salaattia saattaa Japanissa todella alkaa kaivata, samoin kokojyväisiä leipiä. Kerron edullisesta syömisestä myöhemmin lisää, mutta kaikenkaikkiaan Suomalainen tuntee olonsa Japanissa rikkaaksi. Varsinkin, kun käyttöbudjetti on runsas ja etukäteen säästetty. Pihistellä ei tarvitse, mutta käytännössä se on melko helppoa.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Kolmen kopla ja kuvitteellinen verolaskelma

Asiaa hyvissä määrin tutkineena, täytyy sanoa, että sivutoimista yrittäjää tuetaan kyllä Suomessa ihan mukavasti. Tai käytännössä ei tueta, vaan jätetään verottamatta kuoliaaksi. Toki samaiset verohelpotukset voivat aiheuttaa sen, että yritystoiminnan kasvattaminen taas on kallista puuhaa.

Edellisessä postauksessani kerroin yritystoimintani kolmen ensimmäisen kuukauden tuloista. Nämä ovat ajastettuja postauksia, joten en vielä tiedä, syntyykö kommentteihin keskustelua yrittäjän maksamista veroista ja eläkevakuutuksesta. Haluan kuitenkin tuoda ilmi, että olen ottanut nämä seikat huomioon yritykseni tuloja tarkastellessani.

Kiinteiden ja juoksevien kulujen lisäksi yrittäjän on omalla kohdallansa huolehdittava kolmesta tärkeästä velvoitteesta. Niitä ovat:

  • Arvonlisäverovelvollisuus
  • YEL-yrittäjän eläkevakuutus
  • Tulovero
Kun tulot ovat tarpeeksi suuret, tämä kolmikko napsaistaan pois kaikesta, mitä yrittäjä tienaa. Vaikka verot ovatkin aina raskaita kantaa, on näihin kuitenkin olemassa helpotuksia. Jos olet vain sivutoiminen yrittäjä ja tulosi ovat hyvin pienet ja mahdolisesti menosi vielä isommat, et maksa välttämättä näistä mitään. Kerrataanpa muutamia tulorajoja, joiden alle jäädessä tämä kolmikko ei yrittäjää kiusaa:


  • Arvonlisäverovelvollisuus: Kun liikevaihto on yli 10000€ vuodessa
  • YEL-yrittäjän eläkevakuutus: Kun työpanoksesi arvo on vuodessa yli 7645,25€:n
  • Tulovero maksetaan voitosta. Eli tuloista vähennetään ensin menot, ennen kuin tuloveroa maksetaan.
Tuloveroa olisi tietenkin mukava päästä maksamaan, koska sehän tarkoittaisi, että tuloja on enemmän kuin menoja. Yritystoiminnan alussa on kuitenkin hankittava oikeat työvälineet, joten menot saattavat ylittää tulot. Tällöin yrityksen arvo ja omaisuus karttuvat ilman, että maksat välissä veroja. 

YEL-vakuutus on oikea piikki yrittäjän lihassa. Sitä kun alkaa maksaa niin maksulaput tulevat joka kuukausi täysin riippumatta siitä, mitä yrittäjä on todellisuudessa tienannut. Vakuutuksen voi vähentää verotuksessa menona, mutta muuta hyötyä siitä ei sivutoimiselle yrittäjälle olekaan. Minullahan on sairasvakuutus ja eläkevakuutus päätoimisesta työstäni! Työtulo arvioidaan siitä, minkä verran yrittäjä tienaisi samalla työpanoksella toisen leivissä. Tästä syystä pidän kirjaa tehdyistä työtunneista, jotta voin laskea paljonko olisin tienannut työtä tehden palkollisena. Palkollisen palkkahan on aina pienempi, mitä yrittäjä laskuttaa, joten tuo raja on melko joustava. Esim. jos laskutan itse 40€/tunti, maksaisin palkalliselle samasta työstä vaikkapa vain 20€/tunti. En usko YEL:iin, mutta jokainen saa toki itse muodostaa siitä oman mielipiteensä ja maksaa niin paljon kuin haluaa. 

Arvonlisäverovelvollisuudessakin on ns. alarajahelpotus. Vaikka olisit kerännyt ALV:ia, mutta liikevaihto jäisi alle 10k€:n saa yrittäjä maksetut alvit veronpalautuksena takaisin. Näkisin, että ALV:ia kannattaa joka tapauksessa kerätä (eli hakeutua vapaaehtoisesti arvonlisävelvolliseksi), koska tällöin yrittäjä voi tienata vuodessa 12400€ ja välttyä silti maksamasta arvonlisäveroja. Jos yrittäjä ei ole arvonlisäverovelvollinen, voi hän tienata korkeintaan 10000€ vuodessa. Tämän rajan ylitettyään hän onkin vaikeuksissa, kun alvit on maksettava takautuvasti koko summalta, vaikka hän ei olisi niitä asiakkailta kerännytkään. Huom! Alarajahuojennuksen ansiosta takaisin saaduista alveista on maksettava tulovero. 

Loppukevennykseksi tein vielä täysin kuvitteellisen verotaulukon siitä, paljonko minun pienistä tuloistani jäisi käteen JOS ensimmäistäkään näistä helpotuksista ei olisi olemassa. Ts. tienaamistani rahoista otetaan ensin päältä pois 24% arvonlisäveroa, sen jälkeen vähennetään kuukausittainen 120€:n minimisumma YEL-vakuutusta (tässä tapauksessa 3kk) ja lopuista vielä lisäverokortin mukainen tulovero 30%, josta ei ole saanut tehdä ensimmäisiäkään menovähennyksiä! 


Toistan nyt vielä: Tämä taulukko on täyttä satua! Kuudesta ja puolesta sadasta jäisi yritystoiminnan kulujen maksuun 93€ :D Eipä taitaisi pienimuotoinen yritystoiminta kannattaa ilman näitä helpotuksia. 

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Töttöröö, yrittäjä täällä hei!

Tämä on yllätyspostaus, jonka ajoitin ilmestymään lomamatkamme ajaksi! En ole siis vielä palannut, enkä käytä japaniaikaani blogin päivittelemiseen. Osinkokuningas pyysi kommentissaan kuulumisia yrityksestäni, joten inspiroiduin kirjoittamaan aiheesta tämän postauksen. :)

Yritykseni on ollut olemassa noin kolmen kuukauden ajan. Uskoakseni alun kuuluukin olla hieman hidastempoisempaa, joten olen ollut asiakasmäärieni kehitykseen aika tyytyväinen. Viimeaikaisia saavutuksiani, joista olen melko ylpeä, ovat olleet mm:

  • Google löytää yritykseni kotisivut ja kaikki sivut, jotka liittyvät yitykseeni. Koska kävijöitä sivuilla on melko vähän, korvasi Google aiemmin haussa yritykseni nimen samankaltaisella toisella hakusanalla. Nyt yritys näkyy haussa niin kuin pitääkin ja se löytyy myös Mapsista.
  • Asiakkaani ovat olleet saamaansa palveluun hyvin tyytyväisiä ja minulla on ollut myös palaavia asiakkaita. 
  • Osa asiakkaistani on halunnut omatoimisesti maksaa korkeampaa hintaa, kuin mitä olen pyytänyt (!)
  • Asiakkaita on alkanut ilmestyä suositusten ja jo kauan sitten lähetettyjen mainosten ansiosta. Osa asiakkaista on siis säästänyt mainokseni!
  • Kirjanpidon olen tehnyt itse ja tykkään siitä! Olen aikanaan opiskellut hieman kirjanpitoa, mutta yhdenkertaisena homma ei ole kyllä kovin vaikeaa. Lisäksi tykkään Excelien pyörittelystä. Kirjanpitäjä on tässä vaiheessa aivan liian suuri satsaus yritykselleni, enkä halua maksaa kenellekään lähes valmiiksi tehdystä työstä.

Kesäloman lähestyessä en enää kauheasti panostanut markkinointiin. Toivon myös, ettei uusia yhteydenottoja tule turhan paljoa sillä aikaa, kun olen ulkomailla. Panostan markkinointiin taas enemmän, kun olen kokoaikaisesti valmiina vastaanottamaan asiakkaita. Siitäkin huolimatta minulla oli oikea ruuhkaviikko tuossa äskettäin. Peräti neljä ihmistä varasi ajan samalle viikolle! Toki minulla on ollut joitakin viikkoja, ettei ole ollut yhtään asiakasta, mutta tämä tahti on ollut minulle aivan ok. 



Sivutoimisena hommana työ on toiminut oikein hyvin. Lisäansioita on kerääntynyt oikein kivasti ja pystyn laskuttamaan toiminimen kautta myös blogiyhteistyöpalkkioita. Yritykseni tilillä köllöttelee jo 648€. Toistaiseksi en ole käyttänyt rahaa vielä mihinkään ja jos vuoden aikana tietyt rajat ylittyisivät, täytyisi tästä summasta tietenkin maksaa verot ym. Seurailen tilannetta, mutta jos yritykseni kasvu ei suorastaan räjähdä syksyllä käsiin, voisin sijoittaa rahat iPadiin, jota tulen syksyllä tarvitsemaan eräässä työprojektissa. 

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Sayonara, Suomi!

Kun luette tätä postausta olen jo jättänyt Suomen taakseni ja olen joko juuri saapunut Japanin mantereelle tai sitte pyörin edelleen aikavyöhykewortexissa. Joka tapauksessa ulkomailta en varmaankaan lähde blogiani kännykällä päivittämään ja tästä syystä julistankin blogiini kesäloman. Loman jälkeen saatte tietenkin taas kattavan matkaraportin ja tiedot matkakassan riittävyydestä ynnä muuta jännittävää.

Takaisin saavun joskus kesäkuun puolivälissä ja voin luvata päivityksiä korkeintaan kerran viikossa. Mutta tämähän onkin tuttua jo viime vuoden kesältä, joten kyllä te pärjäätte!

Toivotan teistä itse kullekin erinomaisen mukavaa kevättä ja kesän aloitusta. Melkein harmittaa jättää Suomi kaikkein kauneimpana vuodenaikana. Nauttikaa siis alkukesään herkästä vihreydestä ja leppoisista tuulista!

Iloista kevättä!

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Synttärilahja itselle

Alkuvuosi on aina kaikkein rupuisinta aikaa säästöjen ja sijoitusten kannalta. Alkuvuotta varjostavat kaikki mahdolliset juhlat, vakuutusmaksut ja auton huollot katsastuksineen. Kevään tullen alkaa synttärikausi ja holtittomuutta jatkaa sisustus- ja siivousvimma. Kotiin on keväällä ihanaa ostaa jotakin uutta samalla, kun muutenkin siivoilee talven tomuja ja rojuja piiloon.

Näillä saatesanoilla voinen paljastaa uusimman ostokseni. Olen alkanut kerätä toista astiastoa.

Kyllä vain. Vaikken olekaan mikään uudesti syntynyt Venus naiseuteni kannalta, on koti minulle hyvin tärkeä paikka. En ole edes mikään sisustajatyyppi, mutta olen sisustukseni suhteen hyvin tarkka. Kaiken, mitä ostan, ostan harkiten ja yleensä pitkään oikeaa esinettä etsien. Astioita rakastan yli kaiken. 

Minulla on jo valmiiksi kerätty Arabian Hallamarja-astiasto, joka on meillä arkikäytössä, joskin se on soiva myös edustuskäyttöön. Mielestäni jokaisesta keittiöstä on löydyttävä perheen tarpeisiin sopiva yhtenäinen astiasto ja kyllä jokainen nainen on omat Arabiansa ansainnut. Olkoon tämä ajatus minun turhamaisuuteni huimentuma - ei takerruta siihen. 

Mutta mihinpä sitten tarvitsen toista astiastoa, kun minulla kerran on jo 12 hengen setti valmiina? No, en kyllä mihinkään! Parhaimmillankin voin vedota siihen, että tämä tulee olemaan perheemme kesäastiasto ja vaihtelua Hallamarjan talviteemaan.



Tällä kertaa en edes ostanut Arabiaa vaan päädyin etsimään Rörstrandin Kulinara astioita, joita joskus muutama vuosi sitten näin Prismassa ja ne eivät ole jättäneet minua rauhaan vielä tänäkään päivänä. Ja nyt löysin! Ihanaistakin ihanaisemmasta Scandinavian Design Centeristä* löytyi niin näitä supersuloisia astioita, kuin paljon muutakin makuni mukaista tavaraa. 

Päätin kokeilumielessä tehdä tilauksen kolmen hengen kattaukseen sopivalle astiastolle. Astioiden tilaaminen postitse hirvitti aivan hurjasti, mutta uskalsin kokeilla, koska verkkokaupan tilausehdoisssa nimen omaan sanotaan, että kauppa korvaa lähetyksessä rikkoutuneet astiat. 

Ja huoleni oli kyllä muutenkin ihan turha. Astiat tulivat niin tuhteihin ilmakuplapakkauksiin käärittyinä, ettei niitä ollut edes postisetä tai lajittelukone saanut rikottua. Paksuista kääreistä paljastui ehjiä ja ihanaistakin ihanaisempia Kulinara-astioista. Ja tämä on sitten ihan itse pyytämäni mainoslinkki, sillä näin erinomaista palvelua olisin teille hehkuttanut joka tapauksessa. 

Käykää ihmeessä tutustumassa Scandinavian Design Centerin sivuihin. Heillä on valtavasti tuotteita alennuksessakin aina kesäkuuhun asti. Sormeni jo syyhysivät useammankin pohjoismaisen tuotteen kohdalla, kun alelistaa selailin. Koetan nyt toistaiseksi nautiskella uudesta astiastostani, jotka myös olivat alennuksessa!

Astiaston hinta: 147€ (ilmainen kuljetus yli 99€:n tilauksille)




* Postauksessa olevat linkit ovat affiliate-linkkejä ja niiden kautta tehty tilaus tukee blogiani rahallisesti. Kiitos! :)

maanantai 22. toukokuuta 2017

Kirjastojen ilmainen lakimiesapu

Ensinnäkin kiitos Bloggerille, joka söi ensimmäisen tästä aiheesta kirjoittamani postauksen ja korvasi sen tyhjällä paperilla. Kiitos.

Ja sitten asiaan. Viime aikoina muutamat eri kirjastot ovat alkaneet tarjota ilmaista lakimiesapua. Koska isäni henkivakuutusasia alkaa olla siinä pisteessä, että ulkopuolinen asiantuntija-apu tulee jo todella tarpeeseen, päätimme veljeni kanssa kokeilla, millainen tämä palvelu oikein on.

Homma toimii sillä tavalla, että lakimieliitto lähettää kirjastoon vapaaehtoisen lakimiehen, joka ottaa avuntarvitsijoita vastaan yksitellen, erillisessä huoneessa. Lakiapuun ei varata aikaa, vaan ihmiset pääsevät juttelemaan jonotusjärjestyksessä. Asianajajapäivystyksessä ei laadita asiakirjoja eikä ratkaista kokonaisia juttuja vaan asiakas voi kysyä mieltä painavista lakiasioista, saada asianajan ensiarvion tilanteesta ja lopuksi hän saa ohjeet asian viemiseksi eteenpäin oikealle taholle. Samalla asianajaja tietenkin tarjoaa omia palveluksiaan ja hänet voi ottaa asian hoitajaksi jo samalta tapaamiselta. Näin lakiapu tulee kannattavaksi myös vapaaehtoisille päivystäjille.

Olimme veljen kanssa kirjastolla juuri niihin aikoihin, kun kahden tunnin päivystysaika alkoi. Paikalla oli kuitenkin jo yli kymmenen ihmistä jonossa! Kirjastonhoitaja kuitenkin lohdutti meitä, että yleensä asianajaja on ottanut kaikki jonottajat sisään, vaikka päivystysaika loppuisikin. Niinpä jäimme penkkijonoon istumaan ja odottamaan. Ja odottaa me totta tosiaan saimmekin. Ei tietenkään tule minään yllätyksenä, ettei lakiapu ole mitään pika-apua. Onneksi moni ihminen jonossa oli tullut ystävän kanssa, joten ihmiset saattoivat mennä pareittain tai kolmisteenkin sisälle. Jouduimme silti odottamaan 2 tuntia ja 40 minuuttia, ennen kuin meidän vuoromme viimein tuli! Pahoin myös pelkään, että olimme viimeiset, jotka sisään pääsivät, koska koko kirjasto oli tuossa vaiheessa jo menossa kiinni. Meidän takanamme odotti vielä kolme ihmistä.

Asianajajan tapaaminen oli kyllä itsessään todella miellyttävä tapahtuma. Olin ollut ilmaisesta lakiavusta hyvin skeptinen. Ajattelin, että meitä vastassa on pitkän itkuvirsi-päivystyksen uuvuttama, vapaaehtoiseksi pakotettu lakiukkeli. Sen sijaan meidät otti vastaan erittäin ystävällinen nais-asianajaja, joka pyysi selittämään asiamme juurta jaksaen ilman kiirettä. Iloksemme hänellä oli kokemusta niin perintö- kuin vakuutusasioistakin. Tarinamme kuultuaan hän oli hyvin hämmästynyt ja kertoi, ettei ollut koskaan kuullut vastaavasta tapauksesta, jossa vakuutuslautakunta pidättäytyy antamasta suositusta vakuutusasiassa. Lisäksi hän kertoi, missä asioissa äitipuolemme asianajaja on ollut väärässä ja antoi rohkaisua asiamme puolesta. Asianajaja lupasi perehtyä tapaukseemme aivan ilmaiseksi ja lasku lähtisi juoksemaan vasta, kun näyttäisi siltä, että saattaisimme jutusta hyötyä rahallisesti. Silloinkin kotivakuutuksen oikeusturva kattaa suurimman osan kuluista. POP vakuutuksella omavastuu on 15% kuluista, kuitenkin vähintään 200€.

Näin me tulimme ottaneeksi itsellemme oman asianajajan.

Samalla reissulla pääsin kysymään myös muutamia mieltä painaneita asioita testamenttiasioista. Kaikenkaikkiaan tapaaminen tuntui odotetun ajan arvoiselta ja kannattavalta yritykseltä, jos on lakiavun tarpeessa. Moni jonottaneista tuli huoneesta tyytyväisen näköisenä ulos ja varmasti moni oli saanut kysymyksiinsä vastauksen ilmankin asianajajan palkkausta. Suosittelen siis lämpimästi kokeilemaan palvelua!

Jonottajan näkökulmasta olisi parasta, jos paikalle tultaisiin tarvittavat asiakirjat valmiina, asia selitettäisiin asianajajalle omalla vuorolla johdonmukaisesti ja kiihkoilematta. Asianajajalle itkeminen ja samojen "minä olen uhri!"-juttujen toistaminen kymmeneen kertaan ei nimittäin edistä oman asian käsittelyä mitenkään. Tämän sanon ihan siitä syystä, että se parku saattaa kuulua sinne neuvotteluhuoneen ulkopuolellekin.

Kerron teille myöhemmin, miten asioiden hoito lähtee lakimiehen kanssa sujumaan.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Iloiset kolmikymppiset

En ole mikään varsinainen juhlija, mutta pidän kyllä kovasti illanistujaisista. Siksipä päätin pitkästä aikaa oikein kunnolla satsata omiin syntymäpäiviini, jotka olivat samalla elämäni kolmannetkymmenennet. Viime viikonloppuna pidin peräkkäisinä päivinä kaveri- ja sukulaissynttärit!

Lähetin lähes kaikille ystävilleni tapahtumakutsun facebookin kautta. Tapahtumakutsussa on kätevä
ominaisuus, jolla tulijat voivat ilmoittautua tulevaksi, poisjääviksi tai jäädä kahden vaiheille Ehkä-tilaan. Mitään ilmoittautumista en edes vaatinut, joten tiedossa ei ollut kuin arvio siitä, montako ihmistä olisi tulossa paikalle ja ketä he toisivat mukanaan. Aika hurjaa minulta. Kaiken hyvän lisäksi päätin ensimmäistä kertaa elämässäni kutsua paikalle ystäviä kaikista eri ystäväporukoistani. Sukulaissynttärit olivat hieman tarkemmin rajatulle ryhmälle, mutta ensimmäistä kertaa tutustutin omat ja mieheni vanhemmat toisilleen.

Kaikenkaikkiaan molemmat juhlat sujuivat erinomaisesti ja olivat harvinaisen tyydyttävät. Vähän harmitti muutamien sukulaisten poisjäänti, mutta ystäväpuolella kaikki onnistui hyvin. Toisensa tuntevat ystävät tulivat samassa porukassa ja vierailujen aikataulut lomittuivat juuri niin mukavasti, että ehdin kutakin ryhmää jutuuttaa ja kahvittaa pitkin päivää. Viimeiset ystävät lähtivät vasta myöhään illalla.

Sitten siihen jännittävempään osaan, elikkä syntymäpäiväjuhlieni budjettiin. Olin varautunut 17
aikuisvieraaseen ja 4 lapsivieraaseen (toteutuma: 13+5). Sukulaisia odotin saapuvaksi n. 11 (tuli 7). Plus tietenkin oma perhe 3 henkeä. Tällä budjetilla ruoka riitti aivan erinomaisesti ja paljon jaettiin lähtijöille matkaan, osan vein töihin rääppiäisiksi ja pari päivää olemme eläneet muutenkin kakulla:  

  • Äidiltä tilattu kakku: 30€
  • Ruuat: 81€
  • Virvoitusjuomat: 15,42€ (sis. 4€ panttia)
  • Alkoholijuomat: 82,89€
  • Mansikat: 15€
Yhteensä: 224,31€

Kerrankin kun minä tarjoan alkoholijuomia juhlillani niin lähes kaikki jäi juomatta ja vieraat toivat enemmän kuin joivat itse! Onneksi mies lupasi lunastaa minulta kaikki juomattomat pullot, joten saanen suurimman osan alkoholiin käytetyistä rahoista takaisin. 

Ruokiin sisältyy itse leivottu uunipellin kokoinen kakku ja pientä suolaista ja makeaa naposteltavaa, pari peltipitsaa ja iso grillijuustosalaatti. Peräkkäisinä päivinä olisi ollut aivan mahdotonta leipoa kahta kakkua, joten maksoin äidille tarvikkeet ja pyysin häntä leipomaan toisen kakun. Todelliset kustannukset kakun tekoon olivat tosin maksaneet lähemmäs 50€. Lisäksi oli yksi pakastekakku "hätävarana", mutta se jäi täysin turhaksi ja maanantaina ilahdutin sillä työkavereitani. Ruuat ja virvoitusjuomat maksoin suurimmaksi osaksi S-tilille kertyneillä bonusrahoilla, joten tuntuu melkein, kuin ne olisivat olleet ilmaisia. 

Mansikoita käytin niin kakun koristeluun, juomien koktailisoimiseen kuin virkistävänä tarjoilulisänä. Summalla sai kolme "puulaatikollista", yhteensä vajaa 2,5-3kg? Onneksi kaupasta löytyi juhla-aamuna täysin tuoreita ja herkullisia mansikkalaatikoita. 

Käteen jäi juhlista varmasti enemmän kuin niihin meni ja hyvillä mielin muistelen iloista viikonloppua. Ihan lähivuosina en kuitenkaan ota juhlia uusiksi. Onneksi oli S-bonuksia, joten tuntuu, kuin en olisi rahaa käyttänyt paljoa yhtään. 


Ystävät ja sukulaiset muistivat minua myös ihanilla lahjoilla. Kuvassa olevien lisäksi sain paljon kukkia, suklaata, kolme pulloa kuohuvaa, juhlakoristeita ja muuta pientä. Taisi matkakassakin karttua hieman ja tulevan japaninmatkan lentoliputhan ovat synttärilahja mieheltäni. 

Hyvänä vinkkinä lahjojen ostoon voisin antaa meidän perheellämme olevan käytännön, jossa aikuiset reilusti jakavat omat lahjatoiveensa keskenään. Viime joulu oli ensimmäinen kokeilukerta ja lahjalistasysteemi toimi erinomaisesti. Kevään ajan olemme soveltaneet samaa systeemiä synttäreihin. Kaikkia ärsyttää saada lahjaksi tavaraa, jota ei ole toivonut ja jolla ei ehkä tee mitään. Samoin lahjan antaja tuskailee puutteellisia ajatustenlukutaitojaan. Tästä syystä päätimme yhteistuumin jakaa toiveemme ja esim. keräilemämme astiasarjat reilusti julki ja listalta muut voivat valita, mitä ostavat. Näistä lahjoista lahjalistaltani ovat Finlaysonin lakanat ja Savonian astiat. Ystävät eivät tietenkään lahjalistastani tienneet, mutta kaikista huomasi, että lahjan antaja oli miettinyt sopivan lahjan juuri minua varten. Olen hurjan iloinen kaikista saamistani lahjoista!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Kevätmatka Turkuun

Enpäs nyt muista ollenkaan, olinko blogissa jo aiemmin hehkuttanut Turun minilomaamme? Olin tai en niin nyt tulee matkakertomus ja budjetti menneeltä viikonlopulta.

Matka oli oikeastaan syntymäpäivälahja miehelleni. Tarjosin hänelle teatteriesityksen ja matkat. Yhdessä päätimme jäädä Turkuun myös yöksi ja varasimme majoituksen Laivahostel Boresta. Sää suosi meitä ja matka oli kaikin puolin onnistunut!



Majoitus oli oikein edullinen ja oli hauska majoittua niin lähelle Aurajokea kuin koskematta veden pintaa saattoi. Bore on vanha risteilyalus, joka on pysyvästi parkkeerattu Aurajokeen, aivan Turun linnaa vastapäätä. Sisältä alus on oikein hauska ja sen kapeilla käytävillä pääsi mukavaan risteilytunnelmaan, vaikkei rannasta lähdettykään. Hintaan kuului myös aamiainen, mutta parhaimmillaankin sitä voi sanoa keskinkertiaseksi. Hytissä nukkui aivan hyvin, kunhan oli ensin itse pedannut sängyn. Borelta löytyy myös yhteistila ruuanlaittoa ja television katselua varten - hyteissä ei ollut jääkaappia eikä telkkaria. Hintaansa nähden yöpyminen sujui oikein mukavasti. Aivan Boren vieressä on suuri parkkipaikka, jonne auton voi jättää parkkilapun turvin.

Meille kävi kaupungissa liikkumisen kanssa hieman hassusti. Bore sijaitsee noin 3km päässä keskustasta ja olimme ajatelleet reippaina ihmisinä taittaa matkan kävellen. Reitti kulkee ihanasti Aurajoen rantaa, joten ensin ajatus tuntuikin hyvältä. Sitten meille tuli tarve palata laivalle uudelleen ja matka alkoi tuntua vähän pitkältä. Yhden matkan kuljimme bussilla ja jostain syystä emme tulleet ollenkaan ajatelleeksi, että hei, meillähän on auto mukana :D No, tulipahan käveltyä tuona päivänä 21600 askelta. Toki illalla kävimme hieman baareissakin, joten ajokunto olisi saattanut olla heikonlainen.

Siitäpä pääsen seuraavaan uuden uutukaiseen aiheeseen: Ananaksenne on nyt nimittäin käynyt ulkona vähän viihteellä! Edelliskerrasta onkin jo niin paljon aikaa, että blogia en silloin vielä kirjoittanutkaan. Kerran vuodessa tai kahdessa on minulle sopiva tahti. Matkabudjetista näette humputtelun kustannukset.

Kaikesta kävelystä huolimatta reissumme oli ihana! Turu on kaunis kaupunki, jossa on mukava kuljeskella ja kierrellä. Teatterielämys oli aivan vertaansa vailla ja majoitusvaihtoehtoja on niin edullisia kuin kalliitakin. Bore laivahostelli oli hauska vaihtoehto hotellille, mutta jos keskeisempi sijainti on tärkeä, kannattaa harkita samoissa hinnoissa pyörivää Hese- tai Omena-hotellia. Sokos-hotellistakin voi saada S-etukortilla hyvän majoitustarjouksen.

Ja sitten se budjetti. Laskin vain omat kuluni, mutta bensan kokonaisuudessaan:

Matkat: 40€ bensaa ja 2€ Turun sisäinen bussilippu
Majoitus: yksi yö + aamiainen 31,05€
Ruuat: Saigon corner, vietnamilainen buffet 8,90€, eväät ja jäätelökahvi 14,31€
Juomat: 4 x karpalolonkero 24,80€
Teatterilippu: 50€

Yhteensä: 171,06€

Shoppailuja ei tullut kummemmin tehtyä. Eväissä olisi päässyt ehkä halvemmalla, jos olisi hyödyntänyt laivan yhteistilojen jääkaappia. Jääkaapiton hytti asetti aika paljon rajoitteita iltapalaostoksille. Myös jäätelö oli aivan törkyhintaisen kallista torin jäätelökioskilla, mutta ostimme silti... Ihan hurjaksi en viinan kanssa koskaan heittäydy ja pitkin päivää nautiskellut lonkerotuopit olivat minulle kyllä ihan tarpeeksi. Kalleimpia olivat tietenkin teatteri LOGOMO:n tarjoilut.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Bank of Norwegian: käyttökokemuksesta ja matkustamisesta

Arvaattekos muuten,
missä minä olen käynyt?
Ensimmäiselle oikein arvanneelle
kymmenen turkupistettä.
Nyt on Lontoon reissu maksettu!

Mukavasti tuli aikaa maksella Lontoon-matkan luottokorttilasku, kun matka loppui 10.4. ja ilmoitus
laskusta kilahti postilaatikkoon vasta 2.5. Eipä kyllä sinällään, rahahan minulla oli laskua varten säästetty jo etukäteen Norwegianin sääsötilille. En edes maksanut laskua ennen kuin vasta eräpäivänä, sillä säästötilin puolella korkoa on kerääntynyt muutamassa kuukaudessa ihan kivaa tahtia. Asteittain säästetty tonni on kerännyt korkoa tänä vuonna jo 4,97€, joka tilitetään tililleni vuodenvaihteessa. Ihan jeba! Tämähän olisi normaalissa pankissa noin viiden vuoden korkotuotto (vain hieman liioitellen, hehe).

Noniin, luottokorttia maksaessani törmäsin tosin yhteen epäkäytännöllisyyteen Bank of Norwegianissa. Palvelu itsessään on todella yksinkertainen käyttää, mutta aivan täysi verkkopankki se ei silti ole! En nimittäin löytänyt mitään järkevää tapaa maksaa luottokorttilaskuani saman pankin säästötilin puolelta. Säästötililtä voi tehdä kyllä tilisiirron, mutta toiminnossa siirrolle voi kirjoittaa vain viestin, ei viitettä. Aiemman kokemukseni perusteella Norwegianin luottopuoli taas on erittäin tarkka juuri viitenumeroiden kanssa. Väärä tai puuttuva viitenumero ei kohdista maksua oikein ja ymmärtääkseni maksu voi viivästyä. Enpä uskaltanut siksi siirtää luottokorttimaksua tilisiirtona säästötililtä luottotilille vaan hoidin maksun Osuuspankin tililtäni ja lähetin vastaavan summan Norwegianin säästötililtä Osuuspankkiin. Pääsivät ratkin risteilemään... Toivottavasti Norwegian kehittäisi omaa verkkopalveluaan tältä osin.

710€ köllöttelee vielä Norwegianin säästötilin puolella odottelemassa toukokuun lopussa starttaavaa Japanin-matkaani. Matkan jälkeen aion siirtää myös koko puskurirahastoni tilille kasvamaan korkoa. Koska en ole pitkään aikaan käyttänyt peruspuskurissani olevasta 2000€:sta senttiäkään, voi raha ihan yhtä hyvin levätä korkeakorkoisella tilillä Norjassa. Mikäs sen ihanempaa kuin raha, jonka eteen ei tarvitse tehdä mitään.

Terveisiä muuten myös uudelta yhteistyökumppaniltani:

Bank Norwegian rantautui Suomeen 2015 vuoden loppupuoliskolla ja se on nyt valtavan suosittu. Sekä luottokortti, varsinainen pankki, että talletustili vetävät kaikki erinomaisesti kuluttajia puoleensa, joka käy ilmi Talouteen.com -palvelun artikkelista. Bank Norwegian on todella lähtenyt haastamaan suomalaisia kivijalkapankkeja ja on tullut meille jäädäkseen!

Pssst:
Seuraavaksi kerronkin teille Ananaksen budjettivinkit synttäripikalomalle kotosuomessa. Stay Tuned! Malttamattomimmat voivat etsiä vihjeitä lomakohteesta tämän postauksen kuvituksesta.