Yhteistyössä

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Plussalukujen kokoaminen

Päänsisäisten asioiden lisäksi voisin alkaa hiljalleen koota muutakin talouttani kokoon. Työt ovat pitäneet minut niin kiireisenä, etten ole juurikaan kiinnittänyt huomiota säästöihin tai talousasioihin. Hieman on tullut lipsahdettua taas lohtuostoksiin, mutta nopealla yleissilmäyksellä raha-asiat ovat kuitenkin edelleen hyvällä mallilla ja menossa oikeaan suuntaan.

Yritys: 
Yritykseni on tuottanut nyt: 1633€
Yrityksen kurssisaatavia tulossa: 320€
Yritykseni kulut: 3223€
Yritykseni irtain omaisuus: Läppäri, puhelin ja tabletti
Tappiota: 1270€
Yrityksellä käteistä: 670€

Periaatteessa yritykselleni hankitut laitteet ovat olleet minun palkkaani. Jos niiden hankintahinnan vähentää kuluista, oltaisiin jo reippaasti plussan puolella. 

Säästöt: 
Puskuri: 26430€
S-jäsenyydet: 1300€ + n. 150€ bonuksia

Säästöt ovat nyt aika jumissa. Säästöt eivät ole juuri kasvaneet, enkä ole toisaalta keksinyt niille mitään järkevää sijoituskohdettakaan. S-jäsenyyksistä ei mielestäni ole tullut vielä montaakaan korkoa S-tilille. Pitäisi ottaa selvää, milloin korko maksetaan vai maksetaanko niitä tänä vuonna ollenkaan. Sen sijaan ostoista on S-tilille kertynyt ihan kivasti pientä käyttörahaa, yleensä noin kymppi kuussa. 

Puskurissa köllöttelee isän vakuutuskorvaus ja se pitäisi jaksaa siirtää paremman puutteessa Bank of Norwegianin tilille. Isomman summan siirto jostain syystä hirvittää - pelkään, että näppäilen tilinumeron väärin ja raha meneekin väärälle tilille. Tässä olisi pieni ryhdistäytymisen paikka. 

Osakesalkku:
Osakesalkku on kasvanut viimeviikkoina ihan kivaa tahtia. Vastikään riemuitsin, kun 10000€ meni rikki, mutta ei kulunut kauaa, kun salkun arvo näytti jo 10500€. Itse en ole salkkuun siirtänyt pitkään aikaan rahaa, joten kyse on puhtaasti arvon noususta. Muutaman aivan pienen myynnin taisin tehdä pari kuukautta sitten, mutta sijoitin nekin rahat takaisin osakkeisiin Nordnetin kesätarjouksella (alle 200€ osakeostot Helsingin pörssistä euron välitysmaksulla). Tämän kuun loppupuolella Telia taitaa maksaa alle kympin verran osinkoa, mutta muuten jään kiinnostuneena seuraamaan, miten osinkokevät lähtee muodostumaan. 
Salkkuun olen sijoittanut noin 7500€ omaa rahaa, sisältäen myös välityspalkkiot. Salkku taisi täyttää kaksi vuotta tässä taannoin. 

Salkkuni 17.9.2017

Lisätuloja: 
Kirpparimyynti: 238€
Kurssisaatavia palkollisena: 540€ (tulossa)

Siivoillessa olen karsinyt ja myynyt tavaraa kirpparilla. Kirpparipöydän otto kahdeksi viikoksi ei ollut kauhean kannattava veto, mutta tuli sieltäkin 53€:n edestä voittoa. Lisäksi olen myynyt muutamia vähän kalliimpia keräilyesineitä, jotka ovat kasvattaneet pottia nopeasti. Nyt täytyy kyllä sanoa, että ihan heti en keksi ylimääräistä rojua enää tästä talosta. 

Osan kursseista teen sivutulokortilla, joten myös ihan oikeana palkkana on tulossa ylimääräistä rahaa. Nämä eivät ole yritykseni rahoja, joten en ihan varmasti vielä tiedä, mitä niillä teen. Säästönkö vai ostanko jotakin mukavaa? Saa nähdä, kurssit rullailevat vielä jonkin aikaa. 

Myönnetyt luotot:
100 000€:n asuntolainalupaus odottelee edelleen verkkopankissa. Tällekään en ole löytänyt järkevää sijoituskohdetta. Hieman sylettää tällä hetkellä asuntomarkkinoiden tila ja etenkin välittäjät. Tekisi mieli palkata itse välittäjä etsimään minulle sopivaa asuntoa - toisaalta osaisin sen työn tehdä ehkä itsekin ja säästäisin välityspalkkion heti kättelyssä. 

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Työterveyden ylistys

Olen käynyt nyt neljä kertaa työterveydessä ja tunnen saaneeni aivan erinomaisen upeaa apua.

Yleisesti ottaen olen aika analyyttinen ihminen ja olen aina osannut tutkia itse omia tuntemuksiani ja selvittää ajatukseni. Kun elämässä kuitenkin tulee vaihe, ettei tämä enää onnistukaan tai mielessä on ylitsepääsemättömän vaikeasti selvitettäviä solmuja, on ulkopuolisen avun hakeminen kannattavaa. Olen käynyt nyt kahdesti työterveyshoitajalla, kerran työterveyslääkärillä sekä kerran työpsykologilla ja olen kokenut, että koko ajan mennään parempaan päin.

Vaikka blogini yleensä keskittyykin talousasioihin, koen avun vastaanottamisen pelastaneen minut taloudelliselta katastrofilta, joka olisi saattanut seurata masentumista, työkyvyn menetystä tai parisuhteen päättymistä, puhumattakaan lapsen huoltajuuden menetyksestä. Ajattelin siksi lyhyesti kirjoittaa auki, millaisia erittäin kiinnostavia neuvoja, analyyseja ja ohjeita olen saanut mieltäni vaivanneisiin synkkyyskohtauksiin ja masennuksen sekä ilon välillä ailahtelevaan mielialaani.

Työterveyshoitaja: 
Kävimme varsin monipuolisesti läpi isoja tapahtumia elämäni viimevuosissa sekä elämääni kuuluvia henkilöitä. Suurin löytömme oli, että uupumukseni alku sijoittuu hyvin lähelle isäni vakuutusasian ratkeamista. Toisin sanoen, kun olen joutunut isän kuolemasta asti olemaan skarppina asioiden hoidon takia, onkin synkkyys iskenyt vasta, kun asiat ovat viimein ratkenneet. Tämän tajuaminen oli kiinnostavaa, sillä asioiden ratkeamisenhan luulisi olevan juurikin helpottavaa. Toisekseen hoitaja arveli minun olevan suorittaja-luonne, jonka on vaikea levätä ja olla tekemättä mitään - tämänkin allekirjoitan. Jo jonkin aikaa minulla on ollut tunne, että päivä on ollut turha ja hukkaan heitetty, jos ei edes jotakin isompaa projektia ole saanut tehtyä (vähintään siivonnut tai pessyt pyykkiä). Viikonlopuille kasaantuu suurimmat paineet saada tehtyä "asioita".

Työterveyslääkäri: 
Lääkärin kanssa puhuimme mielialani äkillisistä vaiheluista ja huolesta, jota se on herättänyt. Lääkärikin oli sitä mieltä, että isäni vakuutusasian ratkeaminen on isona tekijänä asiassa, kuten isäni kuolema ylipäätänsä. Lääkäriltä sain selvyyttä siihen, miksi väsymykseni kilpistyy niin herkästi juuri parisuhteeseeni eikä näy esimerkiksi töissä. Erityisesti tykkäsin vertauksesta, jossa lääkäri kuvaili "tankkini olevan nyt tyhjä" suurten ponnistusten jäljiltä ja sen takia en pysty rakentavasti käsittelemään parisuhdeasioita.

Työpsykologi: 
Psykologin kanssa lähdimme miettimään synkkyyskohtauksiani erittäin syvääluotaavasti. Psykologin avulla huomasin, etteivät ongelmat parisuhteessa johdu suinkaan yksin miehestäni tai edes minusta. Vahva reagointini pieniinkin epäonnistumisiin voikin juontaa juurensa jo paljon syvemmälle menneisyyteen ja aivan eri ihmisiin. Kun koen epäonnistumisen, ajatuksissani välähtää muisto jostakusta toisesta ihmisestä, jolle on käynyt samalla tavalla tai vieläkin pahemmin. Siksi reaktioni onkin suhteettoman suuri, koska sen katalyyttina toimii jonkun toisen ihmisen kauhea kohtalo. Uskomatonta! Juuri niin kuin toivoin, sain pyskologilta avaimia ja harjoituksia näiden asioiden tiedostamiseen ja tilanteessa rauhoittumiseen.


Tykkään itse valtavasti niin psykologiasta kuin biologiastakin, luin molempia maksimaalisen määrän lukiossa. Koen, että sen ansiosta olen onnistunut pysymään melko täyspäisenä ihmisenä, mutta joskus vastaus ongelmaan on niin tarkasti piilossa, ettei sitä tule edes ajatelleeksi. Tähän tarvitaan toista ihmistä, joka pystyy näkemään kokonaisuuden omien ajatusten ulkopuolelta. Vastaus ongelmaan saattaa olla aivan uskomaton, mutta sen tietää heti oikeaksi, kun sen itse tajuaa. Työpsykologikin kyseli monenlaisia kysymyksiä ja olin jo lähes varma, ettei istunto etenisi mihinkään merkittävään. Siksi olinkin valtavan yllättynyt, kun psykologi oli kertomastani onnistunut poimimaan juuri ne kipukohdat.

Olen valtavan tyytyväinen, että hakeuduin työterveyteen apua saamaan. Sekä lääkäri että hoitaja kiittivät, että olin osannut tulla hoitoon ajoissa. Minut on otettu vastaan täysin tosisaan ja tarjottu apua juuri omaan tarpeeseeni. Työterveyden tärkein ja lakisääteisesti pakollinen osa onkin työntekijän työkyvyn ylläpito ja ongelmien ennaltaehkäisy. Olemassaolevien sairauksien hoito ei välttämättä kuulu työterveydelle (riippuu yrityksestä, onko palvelu ostettu). Tämä on hyvä pitää mielessä, jos epäröi työterveyteen soittamista. Sinne nimenomaan pitää hakeutua ajoissa ennen kuin työkyky on kokonaan tai jopa lopullisesti mennyt.

Minun mielialani on parantunut ja oloni rauhoittunut.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Kolme työtä

Joskus aiemmin blogissani vihjaisin, että syksyllä minulla on mahdollisuus lisätyöhön ja sen myötä lisäansioihin. Puhuin silloin asiasta hyvin positiiviseen sävyyn, mutta nyt syksyllä jaksamisen realiteetit ovat saaneet minut tarkastelemaan tilannetta hieman toisesta valosta.

Kolmas työni on nyt alkanut.

Päivätyön ja sivutoimisen yrittäjyyden (sekä blogin kirjoittamisen) lisäksi olen alkanut vetää kursseja iltatyönä. Tällä hetkellä minulla on menossa kaksi kurssia ja niiden jälkeen alkaa vielä kolmas. Näistä yhden teen yrityksen kautta toiminimellä ja kaksi työsuhteessa. Kurssit itsessään eivät onneksi kestä kovin kauaa, mutta muutamia viikkoja kuitenkin ja ne pidetään iltaisin. Käytännössä olen kahtena päivänä viikossa aamusta iltaan asti töissä ja näiden lisäksi teen päivätyöhöni kuuluvia iltavuoroja 1-2 kpl viikossa.

Lienee sanomattakin selvää, että ylimääräiset työt ovat käyneet jaksamisen päälle. Työ itsessään on kevyttä ja hauskaa, mutta työhön valmistautuminen, onnistumisen jännittäminen ja ennenkaikkea aikataulujen hallussapito vievät sekä aikaa, ajatustyötä että jaksamista. Lisäksi on hanskattava logistiikka työpaikkojen välillä siirtymisessä ja jossain välissä olisi hyvä käydä kotona tervehtimässä tytärtäkin. En varmasti ole kiittänyt tarpeeksi miestäni, joka parisuhdekriisin aikanakin on ollut tukenani lapsenhoidossa, olemalla paljon kotona silloin, kun minä en ole. Myös tyttöni isä ja oma äitini ovat auttaneet.

Ensimmäiset kurssituntini ovat jo takana ja suuri osa stressiäkin hieman helpottanut. Opetettavat ryhmät ovat mukavia, opetustilat hyvät ja omat opetustaitonikaan eivät ole minua pettäneet jännityksestä huolimatta. Ryhmän edessä pääsen mukavaan flow-tilaan ja opetus sujuu kuin itsestään. Lisäksi olen ollut hyvin onnellinen suorituksen jälkeen.

Kursseista saanen myös ihan mukavan korvauksen. En ihan tarkalleen tiedä, että kuinka paljon, mutta ennen veroja kokonaispalkkio lienee noin 1030€:n luokkaa. Sivutulon veroprosentti ja päältä napsaistava eläkemaksu kuitenkin pienentävät summaa jonnekin 780€:n tietämille. Työtunteja tulee 24, joka tarkoittaa noin 43€:n tuntipalkkaa.

Jos kurssit menevät loppuun asti yhtä hyvin kuin nyt, voisin saada tulevaisuudessakin pitää vastaavia kursseja. Nykyisellä stressitasolla on kuitenkin vaikea sanoa, tarttuisinko mahdollisuuteen heti vai vasta myöhemmin. Kevät saattaisi olla elämän suhteen muuten rauhallisempaa aikaa ja kokemuksen karttuessa ei valmistelutyötäkään olisi niin paljoa. Mutta pitäisikö minun kuitenkin nyt ottaa rauhallisesti ja miettiä tämän kolmannen lisätyön jatkamista vasta myöhemmin?


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Kiitos ja apua

Kirjoitin viikonloppuisessa postauksessani maallemuutosta, mutta kuten suurin osa kommentoijista oikein luki rivien välistä, olivat todelliset tarkoitusperäni purkaa parisuhdekriisistä johtuvaa pahaa oloa. Haluan kiittää jokaista kommentoijaa lohduttavista sanoista ja kertomuksista. Ette voi tietääkään, miten paljon oloni helpottui. Kiitos.

En yleensä kirjoittele tunneperäisiä juttuja blogissani, mutta tällä hetkellä tunteet ovat isossa roolissa elämässäni, joten päätin tehdä poikkeuksen.

Olen nimittäin tällä hetkellä aika lailla burn outin partaalla.

Ahdistus asioiden nykyisestä tolasta on pahentunut hiljalleen parin viime kuukauden aikana, ehkä pidempäänkin. En vielä tiedä tarkasti, olenko onnistunut hankkimaan elämääni liikaa velvollisuuksia ja kunnianhimoisia projekteja, vai onko asia aivan päinvastoin ja ahdistukseni kumpuaakin tekemättömyydestä - onko tekemistä liian vähän? Koska en osaa asiaa itse ratkaista ja ristiriidat päässäni ovat aiheuttaneet uhan parisuhteelleni, perheelleni ja sitä myöten mahdollisesti myös taloudelleni, olen päättänyt hakea apua.

Olin hyvin skeptinen sen suhteen, mistä tavallinen työssäkäyvä ihminen, joka on vielä aivan toimintakykyinen voisi saada apua ahdistukseen, avokriisiin tai syysmasennukseen. Mieheni sai minut kuitenkin puhuttua ympäri ja niin kysyin asiasta pomoltani. Tein heti selväksi, etten ole hakemassa sairaslomaa, sillä työnteko ja aktiivisuus saavat oloni nimen omaan paremmaksi ja ahdistus tulee lähinnä kotona. Pomo ohjasi minut työterveyden piiriin ja kertoi, että saatavilla on myös työpsykologin palveluita, joihin ei tosin pääse suoraan. Soitin työterveyden ajanvaraukseen ja sain valita, haluanko suoraan lääkärille vai käynkö ensin hoitajan kanssa juttelemassa. Ajattelin, että hoitaja ehkä riittäisi ensialkuun, kun lääkärin aikoja ei ollut heti saatavissa.

Seuraavana päivänä laahustin hoitajan puheille ja yllätyin kyllä saamastani vastaanotosta. Hoitaja kyseli minulta hyvin monipuolisesti elämästäni, sen tapahtumista ja eri osa-alueista. Ja siinä kun kerroin asioita ja purin huoltani, huomasin, että hoitajan muistiinpanopaperille oli oikeasti kertynyt melko pitkä lista asioita! Hoitaja otti kaiken kertomani hyvin vakavasti eikä hetkeäkään ollut sellainen tunne, että olisin siellä itkeskelemässä turhia.

Hoitaja piti hyvin tärkeänä, että pääsisin pian lääkärin puheille ja sitä kautta mahdollisesti myös työpsykiatrin puheille. Koska sopivalle lääkärille ei löytynyt samalle viikolle aikoja, halusi hoitaja, että tapaisimme toisenkin kerran juttelun merkeissä, jotta "selviäisin" seuraavaan viikkoon. Työterveyden piiriin kuuluu kuulemma kolme mahdollista psykiatrinkäyntiä, mutta sen lisäksi saattaisin päästä myös kunnalliselle kallonkutistajalle. Minulle tuli kyllä todella huolehdittu olo tästä tapaamisesta ja ahdistukseni helpotti hivenen jo siitä, että saatoin myöntää jonkin olevan vikana.

Haluan tuoda nämä asiat esiin blogissani senkin takia, että tätä kirjoittaessa tulee helposti suuri paine onnistua niissä tavoitteissa, joita on itselleen blogin yhteydessä asettanut. Lisäksi mielen sopukoissa kalvaa pelko epäonnistumisesta vieläkin vahvempana, kun tietää, että asia pitäisi sitten tunnustaa blogissa. Hoitajan mukaan ongelmani saattaa piillä itselle asetetuissa, liian suurissa tavoitteissa.

Työterveydenhoidon ei pitäisi maksaa mitään, ei edes sitä terveyskeskuksessa käynnin vertaa.

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Kuinka et häviä omaisuuttasi avioliitossa

Varallisuusakatemian sivuilla julkaistiin vastikään kiinnostava juttu parisuhteen päättymisestä ja sen vaikutuksesta talouteen.

Ero parisuhteesta voi tuhota taloutesi

Lyhyenä referointina kokoan pääpointit jutusta tähän alle. Ensimmäinen oli näistä minulle lohdullisin:


  • Syksyllä, lomien jälkeen alkaa parisuhteissa avioeroaalto
  • Jaettu talous on edullinen talous, yksin asuessa maksut tuplaantuvat
  • Aika ja vara harrastuksiin katoavat
  • Perintömökeistä puolet kuuluu erossa exälle, jos ei avioehto tai lahjakirjan pykälät muuta määrää
  • Myös yritykset kuuluvat avioerossa ositettavan omaisuuden piiriin, joka voi olla uhka firman jatkumiselle ja omalle työpaikalle
  • Avioero maksaa ja omaisuuden osituksen teettäminen juristilla se vasta maksaakin
Lopussa on vielä joitakin neuvoja avioliiton aikaisten talousasioiden hoitoon fiksusti, mutta niitä asioita aion itsekin tänään pohtia. Olen nimittäin miettinyt jo vuosia avioliiton järkevyyttä. Romanttiset asiat sikseen, haluan tarkastella asiaa järjellä. 

Yhteiset lapset

Lasten teko mitätöi kaiken järjen avioliitosta. Kun ihminen saa lapsen, muuttuu perintökaari selväksi: lapsi perii vanhempansa tämän kuollessa. Eloon jääneen puolison kanssa suoritetaan samanlainen ositus kuin avioerossakin ja puolet yhteisestä omaisuudesta, eli kuolleen puolison omaisuus, siirtyy lapsen nimiin. 

Sen sijaan, jos pariskunta on ja pysyy lapsettomana, voidaan avioliitolla turvata eloon jäävän puolison omaisuus. Tällöin leski perii kuolleen puolisonsa omaisuuden eikä se siirry perintökaaressa taaksepäin kuolleen puolison vanhemmille, sisaruksille tai sisarusten lapsille.  

Kun omaisuutta on saman tai eri verran

Avioliitto on helppo ja tasapuolinen vaihtoehto, kun puolisoilla on omaisuutta suurin piirtein saman verran. Tällöin hynttyyt voidaan lyödä yhteen ja lähteä yhdessä kasvattamaan omaisuutta. Erotilanteessa kumpikin saa omaisuudesta puolet, eikä toinen joudu sen enempää maksumieheksi kuin toinenkaan. 

Jos pariskunnalla on selvästi eri arvoiset omaisuudet on parempi miettiä tarkkaan avioliittoa tai ainakin avioehtoa. Avioliiton ajan vähemmän omistava saa aivan oikeutetusti nauttia rikkaamman puolison omaisuudesta, mutta eron tullen omaisuuden jako tasan voi tuntua rikkaammasta kitkerältä. Avioehto voi pelastaa tässä tilanteessa - tai avioliiton sivuuttaminen kokonaan. Köyhemmän puolison kannalta avioehdoton liitto on tietenkin kannattava sijoitus tulevaisuuteen, mutta riippuu parista, saavatko he erilaiset elämäntyynsä sovitettua yhteen. Kahta eri elintasoa ei pitäisi saman parisuhteen sisällä olla!

Kumpi puolisoista kuolee ensin 

Jos kristallipallolla näkisi, kumpi puolisoista on jättävä maallisen taivalluksensa ensin, olisi parisuhdekuviot huomattavasti helpompi solmia ja suunnitella etukäteen. Avioliitto, kuin myös avoliitto ovat aina riskejä, joissa olisi hyvä huolehtia ainakin oman omaisuuden pysyvyys. Kukaan ei halua puolittaa omaisuuttaan yhdessä anopin kanssa. Lapset tekevät omaisuusasioista selvät, mutta ehtivätkö lapset syntyä tarpeeksi ajoissa? Lastentekoikää venytetään jatkuvasti myöhemmäksi. Perinnöjaossa saamapuolena voivat olla myös puolison lapset entisestä suhteesta. 

Asumisasioissa avioliitossa on yksi selvä etu/uhka: Lesken oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon, vaikka puolet siitä kuuluisikin jo perillisille. Asumisoikeus on elinikäinen ja saattaa seurata leskeä vielä muuttaessa toiseenkin asuntoon. Avopuolisolla asumisoikeutta ei ole, joten koti voi lähteä alta tai se on kyettävä lunastamaan itselle avioerossa tai kuoleman tapauksessa perillisiltä. 

------

Ihmisen rikastuessa, kasvaa hänen vastuunsa ymmärtää omaisuudenhoidon lisäksi myös omaisuuden vaikutus avioliitossa, lasten tullen tai niiden tulematta jäämisen kannalta, kuolemantapauksessa kuin myös perinnön tullessa omalle kohdalle. On aivan ok luovuttaa erossa puolet omaisuudesta ex-kumppanille, kunhan se mahdollisuus on ollut tiedossa jo avioliittoa solmittaessa. Avioerossa asiasta on turha enää lähteä riitelemään ja hukkaamaan omaisuus käräjillä, kun asia olisi pitänyt päättää jo ennen häitä. 

Itse olen hyvin skeptinen avioliiton kannattavuuden suhteen. Koska minulla on tytär, tulee hän perimään minun omaisuuteni joka tapauksessa. Avioliitolla voisin joko vähentää tai kasvattaa omaisuuttani, mutta kun omaisuutta kertyy enemmän, alkaa sen kasvatus avioliiton avulla käydä vaikeammaksi. Avioliitto saattaisi kuolemani jälkeen antaa leskelle oikeuden asua kodissamme, jolloin tyttäreni joutuisi odottamaan sitä osaa perinnöstään jopa vuosikymmeniä. Jos saamiini perintöihin tai ostamaani omaisuuteen tulee kuulumaan mummola, joudun tämän osan omaisuutta suojaamaan erityisen tarkasti, että se pysyisi eheänä tyttärelleni asti. 

Joudun myös kysymään itseltäni, haluaisinko jakaa omaisuuttani pitkäaikaisen ja rakkaan puolison kanssa kuolemani jälkeen? Tämä varmasti riippuisi hyvin paljon siitä, kuinka paljon omaisuutta on yhdessä onnistuttu kasvattamaan vai hoitavatko molemmat puolisot omat bisneksensä itse. Avioerossa en ainakaan haluaisi jakaa mitään kenenkään kanssa.

On myös hyvä muistaa, että testamentit ja avioehdot on mahdollista kumota tietyissä olosuhteissa. Ne eivät ole niinkään absoluuttisia totuuksia kuin ennemminkin herrasmiessopimuksia tai tahdonilmauksia.  

lauantai 16. syyskuuta 2017

Yksinhuoltaja ja elämä puntarissa

Kolmenkympin kriisi, avoliittokriisi, syysmasennus, mitä näitä nyt on.

Viikko on mennyt elämää, parisuhdetta ja kaiken maailman asioita pohdiskellessa ja lievässä alavireisessä masennuksessa. Puntarissa ovat olleet niin "ura", koti kuin parisuhdekin. Toiset näistä kun tuntuvat seisovat tukevammalla perustalla kuin toiset. Syksyn mukana ovat pudonneet niin lehdet kuin kyyneleetkin.

Mutta asiaan. Menneellä viikolla päähäni pelmahti ajatus muutosta. Eikä mistä tahansa asunnovaihdosta vaan karkauksesta aivan toisen elämän pariin: maalle! Todellinen irtiotto oravanpyörästä, vapaaehtoisesta työttömäksi heittäytymisestä ja parisuhteen kahleista vapautumisesta. Mitä maksaisi muutto pohjoiseen?

Rakas vaarini astelee tässä maassa enää vain rajallisen ajan ja haluaisin valtavan paljon olla lähempänä häntä, mahdollisesti myös avuksi. Lisäksi mummolassa tai lähialueilla asuminen on muutenkin To do-listalla tämän elämäni aikana.

Tein hyvin yksinkertaisen laskutoimituksen siitä, mitä tämä käytännössä tarkoittaisi taloudellisesti. Laskelmassa oletetaan, että laittaisin kotini vuokralle ja saisin (varmasti jonkinlaisen karenssiajan jälkeen) ansiosidonnaista työttömyyskorvausta liitosta. Asumisen jätin vielä nollille, koska asuisin joko maaseutukunnan edullisessa vuokra-asunnossa tai vaarini luona.





Tässä kuvitelmassa myös elatusavun määrä pysyisi samana ja lapsilisään tulisi yksinhuoltajakorotus. Alhaalla näette menot, tulot ja niiden erotuksen.  Jäljelle jäävällä osalla voisi maksaa hyvin vuokraa tai osallistua muuten asumiskuluihin. Koska riippuvia tekijöitä on laskelmassa hyvin monta, en vielä kutsuisi itseäni tässä tapauksessa taloudellisesti riippumattomaksi, mutta käytännössä voisin toteuttaa tämän saman suunnitelman muuttamalla täällä etelässäkin vuokralle. Asumismukavuus kyllä tippuisi ja olisin työkkärin orja. Hyh. Ennemmin olisin kyllä töissä!

Ajatusleikki kaiken taakse jättämisestä on samalla sekä hurja että kiehtova. Toivon, että ahdistukseni hellitää ennen kuin todella lähden tällaisiin mullistuksiin elämässäni.

Mietitkö sinä koskaan pakoa nykyisen elämän turvallisesta ja valmiiksi ommellusta taskusta? Tai oletko jopa toteuttanut sen?

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Verotuspäätös 2016 - miinukselle meni

Ajattelin jo ukkini perintöveron oikaisupäätöksen tulleen, kun verottaja muisti kirjeellä. Mutta ehei, verotuspäätöshän se siellä pääsi yllättämään. En muistanut moista edes odottaa.

Koska ensimmäisen vuoden vuokratuloista en ollut maksanut vielä senttiäkään veroa, osasin odottaa jonkinlaista laskua. Jännitystä keitokseen toivat muutamat isommat vähennykset, joten aivan varma en ollut, paljonko maksettavaa tulisi vai menisikö lopputulos lähelle nollaa. No ei aivan, maksettavaa jäi:

602€ mätkyjä.

Joka tilitetään verottajalle kahdessa erässä marraskuun lopussa sekä helmikuun alussa. Verottaja voi vastavuoroisesti sitten aikanaan lähettää minulle takaisin liikaa perimänsä perintöverot. Sitten ollaan sujut.

Mitään kovin kummoista päätöksessä ei sitten ollutkaan. Sen sijaan minulla on uusi lelu:


ION Max LP-soitin
103,90€ Verkkokauppa.com:ista.

Pääsen viimein nautiskelemaan isäni levykokoelmasta ja lisäksi koje näyttääkin vielä tyylikkäältä. Tälläkin hetkellä istun vaatteista raivatulla makkarin nojatuolilla ja kuuntelen levyjä. Päädyin malliin "kätevä", jossa on sisäänrakennettu vahvistin ja integroidut kaiuttimet. Hyvin pelittää kotikäytössä!

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Pettymys nimeltä Kiinteistömaailman tarjouskauppa

En kerta kaikkiaan ymmärrä Kiinteistömaailman harjoittaman tarjouskaupan ideaa.

Lyhykäisyydessään homma menee näin: Asunnolle annetaan lähtöhinta, joka on huomattavasti alueen keskihintatasoa alhaisempi, joskus jopa absurdin halpa. Tarkoitus on herättää ostajien kiinnostus. Hinnasta kysyjille ilmoitetaan heti, ettei asunto tule missään nimessä lähtemään tuolla naurettavan halvalla lähtöhinnalla vaan ostajan on tehtävä isompi tarjous.
Ostajan tekemä tarjous on voimassa min. 48 tuntia eikä myyjä voi hyväksyä tai hylätä tarjousta tuona aikana. Tarkoitus on houkutella muita ostajia tekemään suurempi tarjous. Vaikka muita tarjouksia ei olisi tullut, voi myyjä hyljätä tarjouksen, voimatta kuitenkaan tehdä vastatarjousta. Riippuu välittäjästä, vihjaako hän ostajaehdokkaalle, millä hinnalla myyjä ehkä olisi valmis kaupat tekemään.

Meni tarjouskilpailu aivan miten tahansa, on lopputuloksena yksi kettuuntunut tarjouksentekijä, joka tuntee tulleensa vedätetyksi. Tulihan hän alun alkaenkin paikalle halvan hinnan houkuttelemana.

Tällä tavalla kävi minullekin tässä juuri: 

Blogissani käytyjen keskustelujen rohkaisemana päätin viimein laittaa pankkiin lainahakemukset seuraavan sijoitusasunnon ostoa varten. Täytin hakemuksen OP:n sivuilla ja sain parin päivän päästä lainatarjouksen suoraan verkkopankkiini. Erillisiä neuvotteluja ei tällä kertaa edes tarvittu ja lisäksi sain lainaa juuri niin paljon kuin pyysin: 100 000€. Pyysin tarkoituksella enemmän, kuin olen aikeissakaan käyttää, jotta näkisin, mitä pankki luottoluokituksestani arvelee. Marginaalikin oli ihan ok, 0,89% ja 24 vuoden laina-aika.

Kohdekin minulla oli jo valmiina. Erittäin edulliseksi hinnoiteltu kaksio, joka tosin oli juuri näitä tarjouskauppakohteita, joita olin vannonut karttavani. Menin kuitenkin näytölle, koska asunto olisi ollut kaikin puolin minun tarkoituksiini sopiva. Kaikki meni oikein hyvin siihen asti, että tarjous olisi pitänyt jättää. Tarjosin 3000€ yli lähtöhinnan, joka sai varsin ynseän vastaanoton välittäjältä, joka arveli minun lähinnä houkuttelevan muita ostajia paikalle. Otti kuitenkin tarjouksen vastaan.

Kaksi päivää kului ja kuten arvata saattoi, myyjä ei hyväksynyt tarjousta. Päätin laskea pohjia myöten, miten paljon voisin asunnosta maksaa. Käytin kipupisteenä hintaa, jonka jälkeen kassavirta kääntyisi vuokraustoiminnassa negatiiviseksi verojen ja lainalyhennyksen jälkeen. Tein uuden tarjouksen, 13000€ yli lähtöhinnan, johon välittäjälläkään ei ollut mitään sanottavaa.

Kului taas kaksi päivää ja välittäjä soitti. Tarjoukseni oli hylätty, mutta nyt kuulemma oltaisiin jo lähellä. Ilmoitettuani, että tämä oli korkein tarjoukseni, alkoi välittäjä hätääntyä. Muita asunnosta kiinnostuneita ei vissiin ollut ja jos asunto jäisi myymättä (joka ilmeisesti sopisi myyjälle myös) jäisi välittäjä ilman palkkiota. Alkoi ihmeellinen venkoilu puhelimessa. Välittäjä lupaili, että 3000€ jos vielä tarjoisin enemmän, suosittelisi hän myyjälle hyväksymään tarjoukseni. Kävi myös ilmi, että velattomana myydyssä asunnossa olikin yhtiövelkaa, jonka myyjä oli aikonut maksaa pois ennen kaupantekoa, mutta jos ottaisinkin velan itselleni ja uusisin aiemman tarjoukseni niin saattaisin saada asunnon siltikin. Lupasin harkita asiaa.

Mitä tästä siis opimme? Minulle jäi paha mieli, kun hintaa pitää arvailla enkä saa edes rehtiä vastatarjousta. Myyjä haluaa tietenkin asunnostaan hyvän hinnan, mutta kikkailu velan ja välityspalkkion kanssa söisi tosiaan aika ison osan myyntihinnasta. Kiinteistömaailman välityspalkkiot ovat nimittäin kalliit (kiinteä hinta + prosenttiosuus kauppahinnasta) ja tarjoukset eivät ilmeisesti olleet odotetun suuria. Välittäjäkin jäi nyt ilman nopeita kauppoja, kun pelasi arvuutusleikkiä myyntihinnan kanssa. Minulla olisi ollut lainalupaus valmiina ja kaupat olisi voitu tehdä heti.

Kiinteistömaailman tarjouskauppojen lähtöhinta itsessään on kuin kakasta tehty kakku, jota kenenkään ei ole edes tarkoitus saada. Onneksi etuovi.com:issa on mahdollista rajata hakutuloksista pois tarjouskauppakohteet.

Kaiken maailman kummajaisia sitä asuntomarkkinoilla onkin. 

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Kilpailuttamalla lisäsäästöjä

ihmeveikko.fi – mikä ihmeen juttu toi on?


Kaikkien nuukailusta kiinnostuneiden tavoin harrastan mielelläni hintojen vertailua ja kilpailuttamista. Mietin taannoin lisää tapoja säästää tekemällä fiksuja valintoja ja törmäsin uuteen palveluun, jonka nimi oli omaperäinen: ihmeveikko.fi. Sivusto on vielä kehitysvaiheessa, mutta näytti mielenkiintoiselta. Ihmeveikossa voi kilpailuttaa ainakin kiinteistönvälityksen, luotot ja pian myös kotisiivouksen ja muuttopalvelun. Luotoista en nyt niin tiedä, mutta välittäjän palveluita tulen pian tarvitsemaan kipeästi ja kotiin tilattu siivouspalvelu on ollut märkä uneni jo hyvän aikaa.


Uteliaana ja blogiyhteistyö mielessäni olin yhteydessä palvelun perustajiin ja kyselin, mikä palvelun juju on. Ihmeveikko.fi on heidän mukaansa “100% ilmainen palvelu, joka auttaa kilpailuttamaan ja vertaamaan perinteisesti vaikeasti vertailtavia palveluita”. Ei siis tuotteita, vaan palveluita.


Hinta näkyvillä ja vertailukelpoiset tarjoukset
Homma toimii näin esimerkiksi kiinteistönvälityksessä: asiakas jättää tarjouksen lomakkeen avulla, kiinteistönvälittäjät saavat ilmoituksen tarjouksia odottavasti asiakkaasta ja jättävät tarjouksensa. Kiinteistövälittäjät eivät saa asiakkaan yhteystietoja, joten asiakas voi rauhassa vertailla saamiaan tarjouksia. Tarjouksista siakas näkee välityspalkkion hinnan euromääräiseksi ja vertailukelpoiseksi(!) auki laskettuna.


Tähdet ja asiakkaiden arvostelut
Tarjoukset esitetään selkeinä kortteina, joita on helppo lukea. Korteista pääsee tutustumaan kunkin yrityksen antamaan yksityiskohtaiseen tarjoukseen, tässä tapauksessa oman asunnon myynnistä ja välityspalkkiosta. Asiakas valitsee 1–3 kiinteistönvälittäjää ottamaan yhteyttä asunnon arviointia varten. Kuulin, että palveluun on tulossa asiakkaiden kirjalliset arvostelut yrityksistä ja heidän asiantuntijoistaan helpottamaan tarjousten arviointia. Tähditykset ovat jo olemassa. Myöhemmin tulossa mm. kiinteistönvälittäjien aiemmin myymien asuntojen valokuvia.


Toimiiko se?
Ihmeveikko Oy:n toimitusjohtaja Hannes Mattila (28) kertoi, että palveluun on tullut jo yli 100 tarjouspyyntöä ja että tarjouksia on annettu useita satoja. Kiinteistönvälittäjiä järjestelmässä on yli 1600 henkilöä ympäri Suomea, joille tarjouspyyntö lähtee. Keskimäärin säästöä kilpailuttamalla tulee yli 4900 euroa asuntoa kohden.Yhteensä ihmeveikko.fi on säästänyt asiakkaille 1.9.2017 mennessä yli 270.000 euroa. Pääkaupunkiseudulla päätöksen saa tunneissa.


Homma on selvästi vielä alussa, mutta vaikuttaa aika mielenkiintoiselta. Hannes kertoi minulle, että tulossa on piakkoin ainakin vakuutusten kilpailutus, kotisiivous ja muuttopalvelu. Kotisiivouskilpailutuksen alkua odotan suurella mielenkiinnolla. Luultavasti kirjoitan aiheesta myöhemmin vielä lisää.


*Julkaisu tuotettu yhteistyössä Ihmeveikko Oy:n kanssa. Linkki ei sisällä affiliate-markkinointia.

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Varoitus kuuden tunnin tekijöille!

Varoitus: Jos olet osittaisella hoitovapaalla, eli teet joko 4-päiväistä viikkoa tai 6 tuntista työpäivää lapsen päiväkodin tai koulun aloituksen johdosta, älä erehdy tekemään Kikyn määräämää 6 minuutin lisätyöaikaa!

Ja nyt kerron teille, että miksi.

Suurin osa osittaisella hoitovapaalla olevista on säästynyt 6 ylimääräisen minuutin tekemiseltä, sillä osittaista hoitorahaa ei Kelasta saa, jos viikkotyömäärä on yli 30 tuntia. Tästä syystä työntekijät ovat saaneet valita, ottavatko 6 minuutin päivittäisen työajan vähennyksenä palkasta vai eivätkö. Jos Kelasta on tuki tiedossa, ei 6 minuuttia tietenkään kannata tehdä. MUTTA jos viikkotyön määrä on joka tapauksessa isompi, kuin 30 tuntia esimerkiksi jatkuvien ylitöiden, sivutoimisen yrityksen (kuten allekirjoittaneella) tai kakkostyön johdosta, on joku ehkä päättänyt tehdäkin tuota 6 minuuttia pidempää kikypäivää, jottei sitä vähennetän palkasta. Eihän Kelalta tukea saisi kuitenkaan.

NYT ON KUITENKIN KÄYNYT NIIN, ETTÄ:

Tämä on varmasti taas työpaikkakohtaista ja palkanlaskijastakin riippuu, milloin hän uudistukseen herää, mutta JOS teet 6 tuntia ja 6 minuuttia pitkää päivää, lisätään päivään myös 30 minuuttia RUOKATAUKOA!

Toisinsanoen: Tehdessäsi 6 minuuttia pidempää päivää muutaman lisämarkan toivossa, päiväsi pitenee 36 minuuttia ja tuo 30 minuuttia ovat tietenkin sinun omaa ruokailuaikaasi, joten se ei edes nosta palkkaa.

Tähän vallan uskomattomaan muutokseen törmäsin pari viikkoa sitten, kun kellokortti alkoi yllättäen syödä jokaisesta päivästäni 30 minuuttia ylimääräistä. Tutkimme työpaikkasihteerin kanssa asiaa ja hän lähti selvittämään kummaa muutosta palkanlaskennasta. Sieltä sitten kävi ilmi, että minulle on lisätty työaikaan myös ruokatunnit.

Parin päivän ajan näin kyllä punaista asian johdosta. Ilmoitin palkkoihin, etten tee enää 6 minuutin KIKY-lisää ja minuutit saa vähentää palkastani. Asia tuntui erityisen epäreilulta, koska korotus työajassa oli kohtuuttoman suuri aivan käsittämättömän pienen työaikalisäyksen takia. Toisekseen, 6 tunnin päivääni kuului jo itsessään 15 minuutin ruokatauko, jonka sai syödä työajalla. Toisin sanoen, minulla olisi pitänyt joko olla A) 45 minuuttia ruokataukoja tai B) Työpäiväni olisi pitänyt lisääntyä vain 15 minuutilla.

Nyt korotus vastasi sekä 15 minuutin ruokatauon menetystä, 30 minuutin ruokatauon lisäystä ja 6 minuutin pelleilyaikaa työpaikalla. Ikävät muutokset: 51 MINUUTTIA!

No, onni onnettomuudesta, meidän työpaikkasihteerimme on todella mukava. Koska minulle ei oltu edes ilmoitettu työaikaani on lisätystä ruokatunnista, (että olisin osannut sellaisia edes pitää) sain tuntisaldooni hyvityksenä reilun viikon verran ruokatunteja! Nyt vain kauhulla odottelen, montako kymppiä työajan lyhennys vie seuraavasta palkastani, joka muutenkin on aika pieni.

BONUS INFOA: Soitin muuten myös Kelaan ja kyselin seuraavaa: Olen lakkauttanut Kelan osittaisen hoitorahan yritystoiminnan takia, mutta joka viikko minulla ei ole ollut asiakkaita ja näin ollen en aina tee yli 30 viikkotuntia. Kysyin, saisiko noilta viikoilta hakea takautuvasti osittaista hoitorahaa. Vastaus oli aika yksiselitteisesti, että ei saa. Hoitotuen tarve pitää olla pidemmissä jaksoissa, esim. koko kuukauden, ennen kuin sitä voidaan myöntää.
Selvisipähän sekin asia sitten.

BONUS KUULUMISET: Näistä ikävistä sattumuksista huolimatta, aion silti jatkaa osittaista hoitovapaatani maksimaalisen pitkän ajan, eli lapsen toisen kouluvuoden loppuun. Kaikille jotka miettivät, miten pitkälle hoitovapaata voi saada niin vastaus on, että toisen kouluvuoden jälkeisen heinäkuun loppuun. Sinne asti olen itsekin tällä lyhennetyllä työajalla ja sitten alkaa taas oikea rahan tienaus.

Parastahan oli, että kun jäin osittaiselle hoitovapaalle, ei lasku palkassa tuntunut kovin suurelta, koska samalla lakkasivat tarhamaksut. Kun alan tehdä taas pitkää päivää, pitäisi käteen jäävän rahan tuntua huomattavasti isommalta. Onhan talouteni jo täysin mukautunut pikkuriikkiseen palkkaan (1300€/kk) ja täysiaikainen palkka on 300€ suurempi!