sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Kulutuksista

Auto

Olen saanut autoni keskikulutuksen tippumaan tasan viiteen litraan sadalla kilometrillä!

Tästä on kiittäminen autoni ajotietokonetta ja vakionopeudensäädintä. Olen havainnut vakionopeudensäätimellä ajon hyvin taloudelliseksi. Ajotietokone piirtää bensankulutuksesta palkkeja minuutin välein ja maantiellä ajo kuluttaa erittäin tasaisesti bensaa, kun vakionopeudensäädin on päällä. Tietokone osaa annostella bensaa huomattavasti taloudellisemmin kuin minä, kun se laskee sopivan bensamäärän ilmeisesti ylä- ja alamäkien tarjoaman vastuksen mukaan. Ylämäessä auton kulutus harvoin nousee yli 9l/100km, kun taas itse kaasupoljinta painamalla kulutus hyppää äkkiä 17-20l/100km. Suurimmat piikit bensankulutukseen tulevat tietenkin kaupunkiajosta, jolloin vakionopeudensäädintä ei voi pitää päällä. Olen harjoitellut ennakoivaa ajotapaa ja nopeaa kiihdytystä haluttuun ajonopeuteen. Ennen kaikkea ennakoimalla bensaa voi säästää reilustikin ja tämän ansiosta huomiokin pysyy tiessä säätimestä huolimatta.


Sähkö

Kotini sähkönkulutus on tipahtanut!

Uusin sähkölasku kahdelta kuukaudelta oli 36€ sisältäen sähkönsiirron. Aiemmin vastaava lasku on ollut lähes vuoden ympäri 45€ - joulun aikaan hitusen korkeampi ylimääräisten valojen takia. Sähkönkulutuksen laskua ei selittäne muu, kuin asukasluvun huventuminen kolmanneksella.
Voiko tästä siis päätellä yhden ihmisen henkilökohtaisen käyttösähkön olevan noin 9€/kk? Uskoakseni meillä eniten sähköä vievät jääkaappi, kaksi pakastinta, tietokoneet ja älylaitteet. Miehen lähdettyä emme ole juuri katsoneet televisiota ja kahvia keitän liedellä vain kun on vieraita. Asuntomme pysyy paksujen betoniseinien ja läpivedon mahdollistavan muodon ansiosta mukavan viileänä kesälläkin, joten tuulettimia ei ole tarvittu. Pyykkiäkin tulee vähemmän.

Sen voin ainakin sanoa, että olen hyvin tyytyväinen kaupunkimme omaan sähköyhtiöön.


Turhuudet

Kesäloman jälkeen en ole juuri ostellut turhuuksia. Minulle on alkanut kertyä hieman käteistä rahaa ja olen vaihtanut pankkikortin käytön lähes kokonaan käteiseen. En itse pidä käteisestä, mutten jaksa viedä keikkatöistä saatuja rahoja aina talletusautomaattiinkaan. Olen siis koettanut maksaa ostokset käteisellä ja siirrän palkkani suoraan säästötilille lainalyhennyksiä ja muita laskuja varten. Käteisen käyttämisellä on ollut yllättävän latistava vaikutus ostointoon ja etenkin luottokortin käyttöön. Toisaalta en ole kaivannutkaan nyt lisää tavaraa, enempi haluaisin päästä turhasta eroon. Siispä olen budjetoinut 200€/2viikkoa ja koettanut pysyä siinä. On kyllä sanottava, että kesälomalla rahaa paloi taas aivan ruhtinaallisesti.

Toki oli hieman lipsahdettava, kun löysin netistä useamman Chris De Burghin lp-levyn muutamalla eurolla kappale. Postikulut vinyylilevykaupoissa ovat ikävän korkeat, joten kannattavaksi tuli ostaa useampi levy samalta myyjältä.



Pieniä tuloja

Vaikken olekaan mainostanut yritystäni sitten viimevuoden äitienpäivän, saan edelleen
yhteydenottoja asiakkailta. Minulla on muutamia vakiasiakkaita, joiden luona olen käynyt jo useita kertoja, mutta uusiakin yhteydenottoja saan silloin tällöin. Vähän aika sitten kävin tekemässä ensimmäisen 2,5 tunnin keikan, josta raapaisin itselleni 110€:n lisäansion.

Puutarhaani en ehtinyt tänä vuonna satsata (vain parvekkeelle ostin kukkameren), mutta satokausi
alkaa lähestyä ja mm. kirsikkapuussa on jo punaisia marjoja. Luumuja tulee luultavasti myös ja kasvimaasta saisi nyt salaattia mielin määrin. Äidiltäni saan myös kananmunia uusien kesäkanojen myötä. Nämä ovat pieniä asioita, eikä niille voi laskea rahallista hyötyä, mutta kyllähän se piristää syödä jotakin itsekasvatettua.

Tarkoitukseni olisi päästä vielä kirpputorille myymään tavaraa jonakin viikonloppuna. Yksin on hieman tylsää lähteä, joten en ole saanut aikaiseksi. Yariksen peräkontissa voi välipohjan ansiosta istua, joten kerrankin konttikirppiksellä olisi sekä istuin että varjo mukana. Toisaalta myös itsepalvelukirppiksillä olisi nyt edullisia tarjouksia kesäaikaan.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Kustannusvertailu: Vanha Avensis vs. Uusi Yaris

Olen nyt seuraillut vastahankitun Yarikseni (vm.2014) kulutusta ja ottanut hieman selvää sen muista kuluista. Uudempaan autoon vaihtaessa kaikki kulut eivät tietenkään pienene, mutta osa käytetystä rahasta muuttuu suoraan ajomukavuudeksi, kuten ilmaistoinnin huolto. Uudessa autossa on huomattavasti isompi vastuu sen arvon säilyttämisestä kuin vanhassa. Vanhan arvo kun on käytännössä jo nollassa. Hieman olen käyttänyt rahaa myös auton puunaukseen ostamalla sisätilojen pyyhintään tarkoitettuja siivousliinoja ja autoshampoota (4,50€/paketti) ensimmäistä pesua varten. Auto oli jo liikkeessä niin nätiksi siivottu, ettei näille ole vielä ollut juurikaan tarvetta. 

Alle olen työstänyt vertailevan listan vanhan ja uuden autoni vuosittaisista kuluista:


Vakuutukset ja verot ovat jo tarkentuneet, mutta katsastuskulut ja huollot ovat noin-arvioita. Koetin etsiä näille keskihintoja netistä. Huolto on Yariksessa tehtävä suurinpiirtein vuoden välein, mutta katsastus ja ilmastoinnin huolto noin kahden vuoden välein (olen jakanut nämä kulut kahdella). 

Vanha auto ei tietenkään huolloissa käynyt, mutta vastaavasti sitä tuli korjaamolla korjattua vuosittain. Avensiksen katsastushinta on hieman normaalia korkeampi, koska autokorjaamon pojat saivat katsastuttaa sen puolestani - näin se saatiin useana vuotena läpi ilman korjauksia siinä, missä itse käytettynä ei leimaa herunut. 200€ on ehkä hieman alakanttiin korjauskuluissa, koska joinakin vuosina Avensis kävi korjaamolla kahdesti vuodessa. Vakikorjaamossani lasku harvoin nousi yli 300€:n (sisältäen laina-autoruttanan). 

Ajettuani muutaman viikon maantievoittoista työmatkaa, yhdistettynä kaupunki-huvireissuihin, on Yariksen keskikulutus sadalla kilometrilla ollut 5,1 litraa. Avensiksen keskikulutuksesta ei ole tarkkaa tietoa, joten heitin valistuneen arvauksen. Ajotietokone Yariksessa on oiva apu oman ajotavan parantamiseen ja mielestäni vakionopeudensäädin syö optimaalisen vähän bensaa, kun automaatti annostelee bensaa vain juuri sen verran kuin tarvitaan. Vielä en tiedä, miten talvi tulee vaikuttamaan bensankulutukseen. 

Yariksen vakuutukseksi valikoitui POP-vakuutuksen L-kasko. Hinta oli huomattavasti halvempi kuin autoliikkeestä tarjotut ja esim. Kamuxin (IF)  tarjoamaan  halvempaan kaskoon verrattuna POP-vakuutuksen L-kaskoon kuuluu myös lasiturva ja hinta oli silti edullisempi. Tuulilasiin tulevat kiveniskemät saa korjauttaa ilmaiseksi ja tuulilasin vaihdosta maksetaan omavastuu (150€). Omavastuuhinnat saa valita itselle sopivaksi, itse otin alhaisimmat, jotka olivat lasiturvaa ja ilmaista hiunausturvaa lukuunottamatta 200€/kpl. 
XL-kaskossa olisi ollut rengasturvaa ja paremmat lunastusturvat, mutta kun luin niiden ehtoja, tuntui että ne eivät välttämättä edes pätisi minun autoni kohdalla. L-kasko tuntui siksi aivan riittävältä. Vanhassa Avensiksessani ei kaskoa ollut enää ollenkaan, koska yli 20 vuotiaisiin autoihin ei hinausturvaa enää saa vakuutusyhtiöiltä. Huom! Falckilta tieturvan voi ostaa erillisellä ja melko edukkaalla vuosihinnalla. 

Yariksen kanssa olemme tulleet hyvin toimeen. Koska olen käyttänyt ihanaa vakionopeudensäädintä lähes joka ajokerralla, en ole vielä aivan tottunut kuusipykäläiseen vaihdekeppiin. Sen sijaan olen saanut ajotietokoneen keskikulutusmittaria tarkkailemalla optimoitua ajotaitojani kohti pienempää kulutusta. Ja onhan se mukavaa, että tankin saa täyteen kymppiä pienemmällä rahasummalla kuin aiemmin! Jostain syystä ero E95 ja E98 bensojen litrahinnoissa on taas noussut. Muistan, kun uudistus tuli ja vanhoihin autoihin piti alkaa tankata E98:a, silloin ero oli tasan 5 senttiä litralta. Nyt hintaero on monasti jo 9 senttiä litralta. 

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Kotiin saapuu Toyota Yaris

Sain rikkoutuneen Avensiksen nopeasti myytyä ja minulle jäi viimeinen kesälomaviikko aikaa etsiä uusi auto ennen töihinpaluuta.

Auton vaihto ei sinällään tullut yllätyksenä ja puskurirahastossani oli edelleen hyvästi rahaa juuri näitä isompia, välttämättömiä hankintoja varten. Muistanette ehkä vielä aiemman pähkäilyni ostettavan auton merkistä ja ominaisuuksista? Nämä tarpeet eivät ole muuttuneet miksikään. Toyota Yaris oli edelleen ykköstoive uudeksi autokseni: se olisi pieni, kestävä ja edullinen ylläpitää. Toisaalta sitä rasittaa kalliimpi hankintahinta, joka hieman hirvitti nyt, kun mummolasta oli tarkoitus tehdä vaarin kanssa kaupat. Vaarini kuitenkin suositteli uuden ja turvallisemman auton ostoa ja ehdotti, että kauppoja lykätään syksymmäksi, jos nyt vaihdan autoa. 

Vanhan, käytetyn Yariksen saa melko edullisesti muutamilla tuhansilla, mutta netin autokauppasivuja selaillessa nälkä pääsi kyllä pahasti kasvamaan syödessä. Autoja selaillessa kriteerini pyöristyivät seuraavaan muotoon: 

  • Vm. uudempi kuin 2009
  • Kilometrejä vähemmän kuin 135000km
  • Toyota Yaris tai Aygo 
  • Yhdistetty keskikulutus 5,5l/100km tai alle
  • Bensakone, manuaalivaihteet
  • Max hinta 6000€
  • Lisävarusteena vakionopeudensäädin 
  • Ei mustan tai valkoisen väristä

Pari päivää selailtuani, kävi aika selväksi, että ainakin yhdestä kriteeristä olisi luovuttava. Ennenkaikkea vakionopeudensäädin ja pieni kauppahinta eivät juuri kulje käsikädessä. Kävin katsomassa erästä Aygoa, mutta vasta paikan päällä se osoittautui kahdesti kolaroiduksi (siitä edullinen hinta). Aygon sisälle paistavat pellit eivät myöskään ole aivan mieleeni. Kävin myös autoliikkeissä katselemassa vaihtoautoja. Kierros vahvisti päätöstäni siitä, että haluaisin nimen omaan 2013 tai uudemman Yariksen. Näissä malleissa auton kojelauta on rukattu uuteen uskoon ja mielestäni kivempi, kuin vanhemmissa. Palasin takaisin netin tarjonnan äärelle ja hakukoneen syövereistä löytyi kaksi vaihtoehtoa: Style ja Active mallit, jotka maksoivat 11-12000€. Style olisi ollut näistä kalliimpi ja sisältä upean valko-musta, mutta myyjä ei antanut hinnasta juurikaan alennusta. Active taas on tavanomaisempi, mutta silti hyvin varusteltu ja myyjä oli valmis neuvottelemaan hinnasta. Menin siis koeajamaan tummanpunaista, 1,33 litran koneella varustettua, 2014 vuoden Yarista - mittarissa 93tkm. 



Ja minä pidin siitä oikein paljon ja kaupat tehtiin autoliikkeen kanssa hintaan 10300€ + 99€ toimistomaksut. (Hinta ennen tinkimistä 10900€+99€)

Hinnasta jouduin joustamaan, mutta koetan lohduttautua sillä, että sainpahan kerrankin hieman uudemman auton. Minulla on aina ollut vain +10-vuotiaita autonruttania. Avensiksella tuli mittariin 443tkm ja olin itse maksanut siitä vain 2000€ ostettaessani sen vuonna 2010. Uuden Yarikseni haluan ajaa taas loppuun asti ja lisäksi haluan pitää siitä hyvää huolta. Teen vielä vertailun, miten auton vaihto uudempaan vaikuttaa käyttökustannuksiin, vakuutuksiin ja veroihin - siitä lisää myöhemmin. 

Tällä hetkellä voin vain sanoa, että Yarikseni on yllättävän tilava pieneksi autoksi, se on vakaa ajaa ja jämäkkä käsitellä. Tämän saatoin heti todeta, kun vuosisadan rajuilma iski moottoritiellä matkalla autoliikkeestä kotiin. Nykyaikaiset lisävarusteet, kuten peruutuskamera ja vakionopeudensäädin ovat minulle ihan uusia, mutta miellyttäviä tuttavuuksia. 


keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Toyota Avensiksen loppu (vai uusi alku?)

Se on viimein tapahtunut, olen myynyt rakkaan Toyota Avensikseni.

Olin juuri vaihtanut Avensiksen keulaan uudet ilmanstointiteipitkin!

Korjautin ja katsastutin Avensiksen aivan normaalisti huhtikuun lopulla ja taas kerran uskoin, että meillä olisi yhteinen vuosi edessä. Kun auton palasi huollosta havaitsin heti, että pakokaasuja tuli jostakin autoon sisälle, kun auto oli pysähdyksissä esim. liikennevaloissa. Tämä minua hieman huoletti, samoin pari selvästi öljystä märkää letkua konepellin alla. Vuoto ei kuitenkaan ollut suuri ja niin lähdimme mummolareissulle Pohjois-Pohjanmaalle. Onkin oikeastaan ihme, miten auto kesti tuon tuhatkilometrisen lomamatkan (paluumatkalla poikkesimme vielä Tampereelle Särkänniemeen) ehjänä. Vasta kotiinpaluuta seuraavana päivänä, käydessäni kaupassa, alkoi auto pitää hurjaakin hurjempia ralliautoääniä. Pakoputki joko katkesi tai siihen tuli reikä, mutta äänet olivat kamalat.

Olisi minulla ollut vielä viikko lomaa, että olisin voinut Avensista koettaa vielä korjauttaakin, mutta kuitenkin minä päätin, että nyt on tullut aika vaihtaa uudempaan ja aloittaa uusi työvuosi kunnollisella ajopelillä. Myös vaarini oli suosittanut lämpimästi auton vaihtoa ja kyllähän se edessä oli joka tapauksessa.

Päätinkin ryhtyä tuumasta saman tien toimeen ja laitettuani ostokset kaappiin, kävin tyhjentämässä auton, nappasin parit kuvat ja laitoin sen autotalli.comiin myyntiin uloskantohintaan: 300€.

Voin sanoa, että ilmoitukseni ehti olla netissä paltiarallaa 2 sekunttia, kun puhelimeni alkoi päristä. Ja se jatkoi pärisemistä seuraavat puolitoista tuntia. Jobbari toisensa perästä soitti tai lähetti tekstarin. Osa tarjosi heti pienempää summaa, toiset vakuuttivat tulevansa hakemaan pyyntihinnalla. Innokkain ilmoitti heti hyppäävänsä Mikkelistä junaan ja tulevansa hakemaan. Huh.

No, ensimmäinen, jonka kanssa sovin näytön kaarsi pihaan mersulla ja suorat housut kauniisti prässättyinä. Piti kuulemma olla niin varma kauppa, että ilmoituksen saisi ottaa heti pois netistä. No, tätä 300€:n ihmettä alettiin siinä sitten tarkastelemaan ja johan oli pettymystä ja vikaa vaikka muille jakaa - tämä tietenkin kuuluu tinkimisen jaloon taitoon. Paitsi, etten ollut kahdenkymmenen innokkaan yhteydenottajan jälkeen ollenkaan valmis tinkimään hinnastani. Mersumiehet lähtivät tyhjin käsin. Paras tarjous olisi ollut 250€.

Seuraavaksi sovin näytön etelän poikien kanssa. He tulivat hetken perästä pihaan yskivällä farkkuavensiksella ja meillä oli oikein mukava näyttö. En ole ennen myynytkään autoa englantia puhuen. Hekin tarjosivat 200€:a, mutta kun aloin laittaa auton ovia lukkoon ja lähteä kotia kohti, syntyivät kaupat sittenkin! Sain 100€ etukäteismaksua ja seuraavaksi päiväksi sovimme paperien täytön ja loppusumman (200€) luovutuksen. Ja niin minä olin päivässä myynyt vanhaan rakkaan Avensikseni. Ehkä se kunnostetaan ja myydään, ehkä se kuljetetaan Afrikkaan jonkin diplomaatin autoksi. Mene ja tiedä - pääsinpähän siitä eroon helposti ja ennenkaikkea nopeasti. Olisi painajaismaista, jos romu jäisi pihaan seisomaan kuukausiksi.

Seuraavaksi käänsin katseeni kohti käytettyjen autojen markkinoita.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Onko melonta kallis harrastus?

Olenpa tehnyt jotain uutta ja ihmeellistä: kävin melonnan alkeiskurssin!














Tämä postaus ei sisällä mitään kaupallista yhteistyötä vaan jaan kokemukseni teille puhtaasta melonnan ilosta. Ystäväni pyysi minua mukaan kajakkimelonnan alkeiskurssille ja koska yhdessä vietetty aika ja ihanat kesäsäät yhdistettynä mukavaan liikuntaan kuulosti täydelliseltä kombinaatiolta, päätin uskaltaa mukaan.

Kävimme Helsingin kanoottiklubin järjestämän, kolmen päivän alkeiskurssin eikä se mielestäni ollut yhtään hullumpi sijoitus rahoille. Kurssi kesti kolme peräkkäistä arki-iltaa: lainaan sai kaikki melontaan liittyvät varusteet, teoria ja käytännön opetuksen, sekä esittelyn kanoottiklubin (pääosin vapaaehtoivoimin toimivasta) toiminnasta. Kurssilla melottiin yhden hengen kajakeilla.

Kurssille hintaa tuli 130€.
Kävimme jokaisena päivänä melomassa säiden mukaisen lenkin ja näiden lisäksi oli teoriatunnit ja paljon tietoa varusteista, vesillä liikkumisesta ynnä muista turvallisuusasioista. Hellesäät vaihtuivat ikävästi juuri tällä viikolla kylmään tuuleen, mutta joka ilta tuuli tyyntyi ja saimme paikoin meloa aivan tyynessä meressä! Viimeisen päivän kylmä ilma tosin karsi kaatumisharjoitukseen osallistuvia ja maihinnousu rannallekin tehtiin lyhyemmän kaavan mukaan (emme päässeet valitettavasti grillaamaan). Tästä huolimatta kurssi oli hyvin antoisa ja sopi minullekin, joka en ole juuri koskaan soutanut enkä melonut. Opettajamme oli sekä hauska että avulias klubiaktiivi.

Miksi tätä kurssia erityisesti lähdin teille mainostamaan oli varsin edullinen diili, joka Helsingin kanoottiklubilla on tarjolla. Melonnan voisi helposti mieltää varsin tyyriiksi ja hankalaksi harrastukseksi, mutta todellisuudessa se ei ole sitä ollenkaan! Klubin kautta, jäseneksi liittymällä, kaikki varusteet saa paikan päältä lainaan. Meloja huolehtii vain omasta, säänmukaisesta asustaan.

Ensimmäisen vuoden jäsenhinta on 135€ ja tällä summalla saa meloa niin paljon kuin kauden aikana (toukokuun alkupuolelta lokakuun lopuille, riippuen säistä ja veden kylmyydestä) sielu sietää. Näiden lisäksi klubin aktiivijäsenet vetävät sekä viikottaisia että eri teemaisia melontaretkiä. Eikä siinäkään vielä kaikki! Ensimmäisenä vuonna jäsenhintaan kuuluu myös melontakeskuksen kuntosalin, saunan ja uimalaiturin käyttö. Myöhempinä vuosina jäsenhinta määräytyy ymmärtääkseni sen mukaan, miten usein arvelee käyvänsä melomassa ja tilamaksun voi joko maksaa tai jättää pois sen mukaan, käyttääkö saunaa/kuntosalia. Välineistöä on mahdollista myös vuokrata mökkireissuille erillismaksusta. Jos Helsingin melontakeskukselle on helppo pääsy, voisi tämä olla erinomaisen edullinen vaihtoehto kalliille kuntosalimaksulle tai muille hintaville urheiluharrastuksille. Täytyy tosin sanoa, ettei melonta itsessään ole kovin raskasta, mutta meri-ilmassa tunnit kuluvat hujauksessa ja jokaisen kurssikerran jälkeen olin ainakin itse hirmuisen nälkäinen ja onnellisen väsynyt. Bonuksena jäsenille on, että sekä melomaan ynnä saunomaan saa tuoda melonnasta kiinnostuneen ystävän!

Ei-jäsenet voivat tietenkin myös vuokrata melontavarusteet päivävuokralla. Hinnasto löytyy Helsingin melontakeskuksen sivuilta, joka toimii Kanoottiklubin päämäjana.

Huhheijjaa! Itsellä on vakaasti harkinnassa HKK:n jäseneksi ryhtyminen. Pitkähkö välimatka vain mietityttää, koska olennaista on tietenkin se, tulisiko sitä sitten käytyä melomassa. Kurssilla avustamassa olleet jäsenet tuntuivat olevan mukavaa porukkaa ja kehuivat, että jos on itse aktiivinen voi melonnan ohessa tutustua uusiin ihmisiin ja saada ystäviä. Myös alkeiskurssille osallistuneet ihmiset olivat hirmu mukavaa ja iloista joukkoa - HUOM! moni tuli kurssille yksin!

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Lomarahojen vaihto vapaaksi

Yllättäen meille on tänä keväänä tarjottu töissä mahdollisuutta vaihtaa lomarahoja vapaapäiviksi.

Olen aina mukana, kun työnantaja tarjoaa jotakin uutta etuutta työntekijöille. Aiemmin meillä on ollut jo käytössä palkattomat vapaapäivät (joista ei mene lauantain palkkaa) säästösyistä. Palkattomia on saanut pitää 5kpl vuodessa ja nyt on tarjolla toiset 5kpl vapaapäiviä, jotka ostetaan lomarahoilla.

Yhdistettynä minimaalisiin 28 päivän lomiini tämä tekisi sentään jo saman, kuin pitkään talossa olleilla eli 38 lomapäivää!

Käytännössä lomarahavapailla ja palkattomilla lomapäivillä ei tietenkään ole mitään eroa, kun molemmissa tapauksissa ne ovat pois omasta palkasta. Lomarahasta miinustettuna lomapäivät tuntuvat kuitenkin "edullisemmilta", kun ne on kerralla miinustettu tulossa olevista extrarahoista, kun taas palkattomat otetaan jälkikäteen suoraan palkasta ja käteen jää siinä kuussa vähemmän rahaa.

Vaan kuinka paljon lomapäivät sitten maksavat? Tämä kiinnosti minua myös, sillä en ole koskaan oikein osannut laskea etukäteen lomarahojani ja nyt on menossa vielä 30% kiky-leikkauksetkin. Onneksi sain työnantajaltani karkean laskukaavan, jolla voin lomarahani laskea! Jaan kaavan teidänkin kanssanne, mutta muistakaa, että se on hyvin summittainen ja antaa vain idean siitä, miten lomaraha lasketaan. Meillä lomaraha on noin 5% vuosipalkasta.

Lomarahan suuruus: 12 x kkpalkka x 0,05 x 0,70 
Päiväpalkan suuruus: kkpalkka / 20

Normaalisti kuukausipalkkani olisi n. 2100€, mutta osittaisen hoitovapaan takia se on vain 82% tästä, eli noin 1722€. Lomarahani olisi siis: n. 723€ ja päiväpalkka: 86€

Viisi lomapäivää maksaisi minulle siis 430,5€ ja lomarahaa jäisi 292,5€.
Olin kuitenkin ajatellut pitää viidestä päivästä vain neljä, joten loma maksaisi 344,4€ ja lomarahaa jäisi 378,6€, arvatenkin verottajalle verotettavaksi.

Jos laskelmani pitävät paikkansa (ja korjatkaa jos eivät) niin ihan mukavalta vaihtosuhteelta vaikuttaa.

Samalla mehustelin tulevaa vuotta, kun alan tehdä taas täyttä päivää töissä ja lomarahaa pitäisi herua 882€ ja jos/kun kiky-lomarahaleikkaukset loppuvat, pitäisi lomarahan olla jopa 1260€. Hieman kyllä tätä epäilen, koska en muista koskaan saaneeni noin paljoa lomarahoja kerralla. Ehkä veroista johtuen.

Lisälomapäivät ovat kyllä kiva juttu, mutta hieman tylsää on, ettei niitä saa pitää putkeen esim. extralomaviikkona. Lisäksi nämä lomapäivät eivät ole subjektiivinen oikeus kaikille. Muissa toimipisteissä lomapäiviä olisi saanut ottaa jopa 13 (ja omatkin lomarahani olisivat riittäneet 8-9 päivään), mutta omassa yksikössäni määrä rajattiin max viiteen. Mutta etu kuin etu. Yritykseni kauatta tienaisin saman päiväpalkan 2,5 tunnissa, joten lomapäivän voi käyttää tuottavastikin.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kun vanha koti tulee myyntiin

Tiedättehän te minun rakkauteni asuntoihin? Seuraan jatkuvasti tiettyjen alueiden asuntotarjontaa erilaisilla hakuvahdeilla ja painan mieleeni hintapyyntejä ja tietoja taloyhtiöiden tilasta. Jos kiinteistövälittäjän ammatti ei olisi niin iltapainotteista, koettaisin varmasti siipiäni välittäjänä.

No, nyt jäikin hakuvahtiverkkooni sellainen kala, jota olen odottanut jo jonkin aikaa. Totuushan on, että kaiken etsimänsä löytää kyllä aikanaan ja nyt kävi niin. Minun vanha kotini, ensimmäinen omistusasuntoni ja tyttäreni syntymäkoti, tuli tänä aamuna myyntiin. Olin juuri lähdössä töihin, kun sain ilmoituksen uudesta myytävästä kohteesta ja saman tien menin aivan suunniltani. Vanha ihana kotimme!

Myimme asunnon pois, kun erosimme exäni kanssa. En olisi halunnut myydä, mutta exä vakuutti, etten selviytyisi lainasta yksin - ja silloin vielä uskoin häntä. Asunnon osti sinkkunainen, joka on asunut siinä tähän asti. Asunto oli jo myytäessä oikein hyvässä kunnossa ja uusi omistaja on kuvien perusteella remontoinut asuntoa vain hieman: keittiön lattia on vaihdettu ja pari seinää on tapetoitu/maalattu. Muuten kotimme on aivan ennallaan, etenkin ne kohdat, joita siinä rakastin eniten: keittiö ja eteisen kaapisto. Nykyiseen asuntooni olen kopioinut nuo kohdat remontin yhteydessä.

Minut valtasi valtava halu saada takaisin tuo vanha koti. Ajatus itsessään on tietenkin aivan typerä: en ole aikeissa muuttaa nykyisestä kodistani pois, vanhan kodin pyynti on hieman ylihintainen (viidessä vuodessa hinta on noussut 10k€) ja se on hieman huonommasta (mutta silti hyvinhoidetusta) taloyhtiöstä kuin omani - hoitovastikekin on suurempi, vaikka asunto sijaitsee alemmassa kerroksessa. Mutta kuinka silti haluaisinkaan tuon asunnon omakseni... Ainakin aion mennä näytölle fiilistelemään.

Ja vaikka asunnon ostaisinkin niin kuka siinä sitten asuisi? Jos laittaisin asunnon vuokralle, en kuitenkaan pääsisi asunnossa käymään. Lisäksi kolmiota on vaikeampi vuokrata ja vuokralainen saattaisi tuhota sen, mistä uusi omistaja on niin hyvin pitänyt huolta. Lisäksi kolmion ostaminen osuisi tällä hetkellä todella huonoon saumaan, kun mummolastakin pitäisi pian hieroa kauppoja. On erittäin todennäköistä, etteivät vakuuteni yksinkertaisesti nyt riittäisi.

Lisäksi on hyvä huomata, että vaikka kaipaan tuota ihanaa kotiamme, ei siellä käyminen tai asuminen toisi takaisin aikaa, jonka siellä vietimme vuosia sitten.

Suomi100 -petunia, Night sky. 

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Vaihdannaistalous, eli kokoelma, josta en halunnut maksaa mitään

Oman ajan lisääntyessä olen kiinnittänyt enemmän huomiota perinnöksi saamaani vinyylilevykokoelmaan. Aiemminhan jo sain hankittua kivan levysoittimenkin ja hiljalleen olen kuunnellut isäni levyjä - en tosin ole päässyt kovinkaan pitkälle tässä urakassa. Vaikka isäni jälkeen jättämä kokoelma onkin varsin laadukas ja kiinnostava, oli joukossa paljon albumeita, jotka eivät oikein olleet oman makuni mukaisia. Tämän lisäksi olisin mielelläni kuunnellut artisteja, joita ei kokoelmastani löytynyt yhtään, kuten Queenia ja David Bowieta.

Eräänä hiljaisena iltana, kun tyttökin oli isällänsä, sain sitten älynväläyksen. Miksi en löisi kaikkia kärpäsiä kerralla ja laittaisi vaihtoilmoitusta nettiin? Päätinkin rustata ilmoituksen saman tien ja listasin aluksi want-listan artisteista, joista olin kiinnostunut. Vaihtoilmoitukseni juju oli, että vaihtokauppojen tekijän olisi tultava luokseni kylään ja tutkittava levyhyllyni läpi - mitään myynti tai vaihtolistaa en alkanut omista levyistäni tekemään, mutta listasin joitakin artisteja ja genrejä, joita vaihtaisin mielelläni pois. Tällä ajattelin saavuttavani mm:
  1. Vaihtamalla muokkaisin levykokoelmaani itselleni mieluisampaan suuntaan.
  2. Saisin haluamiani levyjä ilmaiseksi, ilman postimaksuja
  3. Levyjen myynti olisi ollut työlästä, kun en osannut arvottaa ja arvioida levyjen kuntoa. LP-levyjen postitus on myös ikävää niiden ison koon johdosta. 
  4. Tutustuisin uusiin ihmisiin ja voisin viettää mahdollisesti hauskaa aikaa musiikista jutellen
  5. Oppisin lisää kokoelmastani, josta suurin osa on minulle täysin tuntematonta musiikkia
  6. Oppisin mahdollisesti lisää levyjen kuntoluokituksista ja arvosta
Ilmoitukseni ylitti kaikki odotukseni! Sain mahdottoman paljon vaihtotarjouksia, joista lupaavimmat vaihtajat kutsuin kotiini. Moni olisi halunnut myös ostaa levyjäni, mutta siitä kieltäydyin jyrkästi - en tahdo kutistaa kokoelmaani. En myöskään suostunut postitse tapahtuviin vaihtoihin yllä esitetyistä syistä. 



Ja voi, miten hauskaa minulla onkin ollut! Tähän mennessä olen tavannut kolme levynvaihtajaa ja kuullut valtavasti kehuja levykokoelmastani sekä oppinut mahdottomasti uutta niin levyistä, niiden arvosta kuin kunnostakin. Ilmeistä on, että kokoelmani on varsin laadukas ja sisältää paljon haluttuja sekä suht arvokkaitakin albumeja. Olen saanut vaihdettua itselleni lähes kaikki albumit, joita olen hakenutkin. Vaihtajien kanssa olemme tulleet hyvin juttuun ja hieroneet kauppoja hyvässä hengessä. Kukaan heistä ei ole osoittautunut huijariksi vaan kaikki ovat halunneet tehdä reilut kaupat. Levyjen arvot olemme tarkistaneet yhdessä internetistä. Koska vaihtamani levyt ovat olleet hieman arvokkaampia kuin vaihdossa ottamani levyt, olen saanut myös hieman välirahaa. Yhteensä 15€. 

Kokeilin käydä myös paikallisessa levydivarissa tekemässä vaihtokauppoja. Tietenkin liikkeessä vaihtosuhde on huomattavasti huonompi. Sain kolmesta albumista vaihdossa kaksi ja jouduin itse maksamaan väliä 15€. Tämä ei minua mitenkään häiritse, sillä on toki yrittäjän maksettava tuloistaan verot, vuokrat ja palkat. Tulojen ja menojen myötä vaihtokauppojeni kokonaiskustannus pyöristyi nollaan.

Näiden hauskojen kohtaamisten lisäksi sain eräältä työtoveriltani isohkon nipun lp-levyjä, joista löysin peräti kolme want-listallani ollutta albumia - sekä yhden, jota en edes tiennyt kaipaavani. 

Että tällaista hauskaa täällä päin.

Vaihtamalla tavaraa tavaraan voi kokoelmaa kasvattaa ilman kuluja. 

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Uran vaihto, uusi työ - kannattaisiko se?

Viimeksi kirjoitin teille mietteistäni ja laskelmistani koskien aikuisopiskelijaksi lähtemistä. Tänään pohdin, kannattaisiko uranvaihto ja uudet työkuviot.

Nykyinen työni on ennen kaikkea mukava ja työtoverit huippuja. Koska olen nuori, on minun hyvin vaikea kuvitella, että löllyisin nykyisessä työssäni mukavasti eläkeikään asti. Toki se olisi mahdollista, mutta varmasti tuntisin (koska tunnen niin jo nyt), että oma potentiaalini valuisi suurelta osin hukkaan. Toisaalta juuri nyt minulla on kaikkea riittävästi. Taloudellinen tilanteeni on hyvä ja vakaa, tulot riittävät menoihin ja sijoitussuunnitelmani toteuttamiseen. On kuitenkin kaksi syytä, joiden takia haluaisin jotakin enemmän.

  1. Haluaisin tehdä enemmän töitä tietotekniikan parissa, oppia koodaamista ja opettaa.
  2. Haluaisin mahdollisuuden neuvotella palkastani ja työsuhde-eduista. Käytännössä palkan pitäisi korreloida osaamista, vastuuta ja työssä kehittymistä - näin ei kunnallisella puolella ole, vaan kaikki saavata samaa palkkaa.
Rahallisesti en tiedä, olisiko neljän vuoden opiskelut panostuksensa väärti. Hyvin karrikoidusti voisi laskea, että tulevana kymmenenä vuotena voisin tienata nettona (käyttäen vero.fi:n veroprosenttilaskuria ilman ihmeempiä vähennyksiä):



Laskelmani mukaan olisi taloudellisesti aika sama, olenko 10 vuotta töissä nykyisellä palkalla vai 4 vuotta koulussa ja 6 vuotta töissä tuplapalkalla. Eroa alkaisi tulla vasta seuraavalla työvuosikymmenellä. Tähän en laskenut mukaan ollenkaan muita tuloja, kuten lisätyöt tai opintoetuudet. Oletus on, että opiskeluvuosina eletään kädestä suuhun, eikä säästöjä kerry. Opiskelujen jälkeen on maksettavana myös opintolaina, mutta paremmalla vuosipalkalla se ei liene ongelma. Aukoton tämä laskelma ei siis ole, mutta antaa jonkinlaisen viitteen opiskelun kannattavuudesta.

Neljäntonnin palkka olisi omasta mielestäni käsittämättömän paljon rahaa, en edes tiedä, mitä sillä tekisin. En välttämättä saisi sitä heti työuran alussa, mutta käytännössä palkka voisi nousta sitäkin suuremmaksi, joten olkoon tuo nyt keskiarvo. Korkeakoulussa opiskelun itsessään on jo jotain, jonka haluaisin kokea ja toivon, etten ole siihen vielä liian vanha. 

Olen myös sitä mieltä, että ura tietotekniikan alalla voisi olla tulevaisuudessa turvatumpi, kuin nykyinen työni. Valitettavasti tämän hetkinen virkani on listattuna kaikissa "Onko työtäsi olemassa enää X-vuoden päästä?"-tutkimuksissa uhanalaiseksi. Työtäni kyllä arvostetaan, mutta käytännössä teen pienellä kuukausipalkalla hommia, josta oman yritykseni kautta tienaisin 3-4 kertaa enemmän. Työllistymisen pitäisi olla tietotekniikka-alalla tulevaisuudessakin mahdollista niin Suomessa kuin kansainvälisestikin ja ainakin koulutus tarjoaisi hyvin monipuoliset työllistymis- ja yritysmahdollisuudet. 

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Aikuisopiskelijaksi?

Yhden oven sulkeutuessa on yllättäen eteeni avautunut ikkuna: idea lähteä opiskelemaan.

Idea heräsi, kun kuulin veljeni suunnitelmista ryhtä aikuisopiskelijaksi. Olemme käyneet peruskoulun, ammattiopiston sekä lukion samalla luokalla veljeni kanssa ja ajatus yhteisestä opiskelu-uran jatkosta nosti tuntosarveni saman tien pystyyn. Kuinka kiehtova idea!

Minua on jo vuosia vaivannut se, etten hakenut heti lukion jälkeen jatko-opintoihin. Siinä vaiheessa olin aivan kypsä suorittamani kaksoistutkinnon ja ylioppilaskirjoitusten takia ja halusin vain päästä äkkiä töihin. Pian myös tytär syntyi sopivan puolison osuttua kohdalle. Korkeakoulututkinnon puute on kuitenkin jäänyt harmittamaan ja harmistus on vain kasvanut hiljalleen vuosien saatossa. Lapsena olin aivan varma, että menisin yliopistoon. Yliopistosta en juuri enää haaveile, mutta jokin käytännöllinen ammattikorkeakoulututkinto olisi mukavaa suorittaa. Lisäksi nykyinen, mukava ammattini on ura- ja palkkakehityksen osalta umpikuja. Näillä opinnoilla olisi hyvin vaikea siirtyä kunnalliselta yksityiselle puolelle. Yksityisellä sektorilla olisi edes teoriassa mahdollista saada omaa osaamista vastaavaa palkkaa.

Tutkittuani aikuisopiskeluasiaa, huomasin, että aika voisi olla todellakin otollinen jatko-opinnoille seuraavistakin syistä:
  • 8 vuoden työuran jälkeen on mahdollista saada ansiosidonnaista aikuiskoulutusrahaa max 15kk ajaksi. Tämä raja täyttyy tulevana syksynä
  • 5 vuoden työuran (joista 1 vuosi saman työnantajan palveluksessa) jälkeen olen oikeutettu 2 vuoden palkattomaan opintovapaaseen
  • Kuluni ovat nyt/pian todella alhaiset ja minulla on toiminimi, jonka turvin saan lisäansioita
  • Voisin nautiskella opiskelijoiden ruokailu- ja muista eduista (valitettavasti en kuitenkaan joukkoliikennealennuksesta ainakaan opintovapaan aikana)
  • Opiskelijana olisin paljon enemmän kotona tyttären luona: jatkaisin mieluusti lyhyempiä päiviä, kuten nyt osittaisella hoitovapaalla
  • Voisin hyödyntää opintolainan lähes ilmaisen koron sekä opintolainahyvityksen

Olen miettinyt ja laskenut tulojani sekä menojani. Yhtälö ei näytä aivan mahdototomalta, mutta joitakin suurempia muutoksia olisi ehkä pakko tehdä. Autonruttanastani saattaisin joutua luopumaan ja ottaa tilalle joukkoliikenteen kausikortin. Kausikortin ja nykyisten bensakulujeni välillä ei ole suurta eroa, mutta vakuutukset/verot saattaisivat tuottaa vaikeuksia. Lisäksi kolun sijainnista riippuisi paljon, voiko autoa käyttää koulumatkoilla. Olen tosin muutenkin miettinyt autottomana elämistä, jos työmatkat sen joskus sallisivat. 

Toinen suuri muutos taloudessani olisi asuntolainan eliminiointi mahdollisimman nopeasti. Aikuiskoulutusrahakauden aikana tulot riittävät lainan maksuun, mutta jos tipahdan pelkälle opintotuelle, ei raha enää riitä. Tässäkin on pari eri skenaariota, joita tulisi pohtia: 
  1. Maksanko kotilainan pois säästöilläni ja otan mummolan lunastukseen lainaa (pitkällä laina-ajalla ja pienellä kuukausierällä).
  2. Jätänkö asuntolainan ja maksan sitä pois säästörahoilla opiskeluiden ajan. Mummolan lunastukseen laina.
  3. Käytänkö säästöni mummolan lunastukseen ja koetan keksiä, mistä revin rahat lainalyhennyksiin. Lisätyöt?
Näistä ensimmäinen vaihtoehto olisi todennäköisin, koska pääsisin kokonaan yhdestä velasta ja sekä velan että säästöjeni korkohyöty on hyvin minimaalinen enää tässä vaiheessa. Saisin lainan maksettua säästöillä ja extralyhennyksillä pois noin kahdessa vuodessa, ennen kuin aikuiskoulutusrahakausi loppuisi. Näiden lisäksi olisi myös koottava tai jätettävä tilille kunnollinen puskuri vuokrastoimintaa ja elämän yllätyskuluja varten.

Aikuisopiskelijana saisin tienata 250€/kk rahaa lisätöillä. Tähän oma yritykseni sopisi erinomaisen hyvin. Käsittääkseni olisi mahdollista palata kesälomakautena takaisin vanhaan työhöni, jolloin saisin myös kunnollista palkkaa. Aivan koko tutkinnon ajaksi opiskeluvapaa tuskin riittäisi, joten joutuisin kahden vuoden opiskelujen jälkeen miettimään, jätänkö nykyisen työni vai palaanko koulun penkiltä töihin. Ammattikorkeakoulututkinto on nelivuotinen, josta viimeinen vuosi kuluu työssäoppimassa. 

Tässä vielä budjettilaskelmat tutkintovuosilta 1-2 sekä 3-4. Jätin vuokraustoiminnan tulot ja menot pientä voitto-osaa lukuunottamatta kokonaan pois sotkemasta. Alemmassa laskelmassa kotilainan lyhennystä  ei enää ole ja se kompensoi aikuiskoulutusrahan loppumisen. Asumistukea en voi saada pääomatulojen takia. 

Opintolainan (yhteensä max 10800€/tutkinto) olen jakanut opiskelukuukausille neljän vuoden ajaksi. Toki sitä voi nostaa toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. 

Erotusosan saisin säästöön ja sen lisäksi tulisi mahdolliset lisätöistä saadut rahat. Vakuutuksia en tähän laskenut, koska niiden pitäisi tulevina vuosina kuittaantua lainojen OP-bonuksilla. 



Syksyllä olisi seuraava yhteishaku. On tietenkin täysin mahdollista, etten edes pääsisi sisään kouluun, johon haluaisin, mutta hakemalla tuskin menetän mitään. Jos koulun ovet eivät aukea niin tiedän ainakin yrittäneeni.