keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Lomarahojen vaihto vapaaksi

Yllättäen meille on tänä keväänä tarjottu töissä mahdollisuutta vaihtaa lomarahoja vapaapäiviksi.

Olen aina mukana, kun työnantaja tarjoaa jotakin uutta etuutta työntekijöille. Aiemmin meillä on ollut jo käytössä palkattomat vapaapäivät (joista ei mene lauantain palkkaa) säästösyistä. Palkattomia on saanut pitää 5kpl vuodessa ja nyt on tarjolla toiset 5kpl vapaapäiviä, jotka ostetaan lomarahoilla.

Yhdistettynä minimaalisiin 28 päivän lomiini tämä tekisi sentään jo saman, kuin pitkään talossa olleilla eli 38 lomapäivää!

Käytännössä lomarahavapailla ja palkattomilla lomapäivillä ei tietenkään ole mitään eroa, kun molemmissa tapauksissa ne ovat pois omasta palkasta. Lomarahasta miinustettuna lomapäivät tuntuvat kuitenkin "edullisemmilta", kun ne on kerralla miinustettu tulossa olevista extrarahoista, kun taas palkattomat otetaan jälkikäteen suoraan palkasta ja käteen jää siinä kuussa vähemmän rahaa.

Vaan kuinka paljon lomapäivät sitten maksavat? Tämä kiinnosti minua myös, sillä en ole koskaan oikein osannut laskea etukäteen lomarahojani ja nyt on menossa vielä 30% kiky-leikkauksetkin. Onneksi sain työnantajaltani karkean laskukaavan, jolla voin lomarahani laskea! Jaan kaavan teidänkin kanssanne, mutta muistakaa, että se on hyvin summittainen ja antaa vain idean siitä, miten lomaraha lasketaan. Meillä lomaraha on noin 5% vuosipalkasta.

Lomarahan suuruus: 12 x kkpalkka x 0,05 x 0,70 
Päiväpalkan suuruus: kkpalkka / 20

Normaalisti kuukausipalkkani olisi n. 2100€, mutta osittaisen hoitovapaan takia se on vain 82% tästä, eli noin 1722€. Lomarahani olisi siis: n. 723€ ja päiväpalkka: 86€

Viisi lomapäivää maksaisi minulle siis 430,5€ ja lomarahaa jäisi 292,5€.
Olin kuitenkin ajatellut pitää viidestä päivästä vain neljä, joten loma maksaisi 344,4€ ja lomarahaa jäisi 378,6€, arvatenkin verottajalle verotettavaksi.

Jos laskelmani pitävät paikkansa (ja korjatkaa jos eivät) niin ihan mukavalta vaihtosuhteelta vaikuttaa.

Samalla mehustelin tulevaa vuotta, kun alan tehdä taas täyttä päivää töissä ja lomarahaa pitäisi herua 882€ ja jos/kun kiky-lomarahaleikkaukset loppuvat, pitäisi lomarahan olla jopa 1260€. Hieman kyllä tätä epäilen, koska en muista koskaan saaneeni noin paljoa lomarahoja kerralla. Ehkä veroista johtuen.

Lisälomapäivät ovat kyllä kiva juttu, mutta hieman tylsää on, ettei niitä saa pitää putkeen esim. extralomaviikkona. Lisäksi nämä lomapäivät eivät ole subjektiivinen oikeus kaikille. Muissa toimipisteissä lomapäiviä olisi saanut ottaa jopa 13 (ja omatkin lomarahani olisivat riittäneet 8-9 päivään), mutta omassa yksikössäni määrä rajattiin max viiteen. Mutta etu kuin etu. Yritykseni kauatta tienaisin saman päiväpalkan 2,5 tunnissa, joten lomapäivän voi käyttää tuottavastikin.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kun vanha koti tulee myyntiin

Tiedättehän te minun rakkauteni asuntoihin? Seuraan jatkuvasti tiettyjen alueiden asuntotarjontaa erilaisilla hakuvahdeilla ja painan mieleeni hintapyyntejä ja tietoja taloyhtiöiden tilasta. Jos kiinteistövälittäjän ammatti ei olisi niin iltapainotteista, koettaisin varmasti siipiäni välittäjänä.

No, nyt jäikin hakuvahtiverkkooni sellainen kala, jota olen odottanut jo jonkin aikaa. Totuushan on, että kaiken etsimänsä löytää kyllä aikanaan ja nyt kävi niin. Minun vanha kotini, ensimmäinen omistusasuntoni ja tyttäreni syntymäkoti, tuli tänä aamuna myyntiin. Olin juuri lähdössä töihin, kun sain ilmoituksen uudesta myytävästä kohteesta ja saman tien menin aivan suunniltani. Vanha ihana kotimme!

Myimme asunnon pois, kun erosimme exäni kanssa. En olisi halunnut myydä, mutta exä vakuutti, etten selviytyisi lainasta yksin - ja silloin vielä uskoin häntä. Asunnon osti sinkkunainen, joka on asunut siinä tähän asti. Asunto oli jo myytäessä oikein hyvässä kunnossa ja uusi omistaja on kuvien perusteella remontoinut asuntoa vain hieman: keittiön lattia on vaihdettu ja pari seinää on tapetoitu/maalattu. Muuten kotimme on aivan ennallaan, etenkin ne kohdat, joita siinä rakastin eniten: keittiö ja eteisen kaapisto. Nykyiseen asuntooni olen kopioinut nuo kohdat remontin yhteydessä.

Minut valtasi valtava halu saada takaisin tuo vanha koti. Ajatus itsessään on tietenkin aivan typerä: en ole aikeissa muuttaa nykyisestä kodistani pois, vanhan kodin pyynti on hieman ylihintainen (viidessä vuodessa hinta on noussut 10k€) ja se on hieman huonommasta (mutta silti hyvinhoidetusta) taloyhtiöstä kuin omani - hoitovastikekin on suurempi, vaikka asunto sijaitsee alemmassa kerroksessa. Mutta kuinka silti haluaisinkaan tuon asunnon omakseni... Ainakin aion mennä näytölle fiilistelemään.

Ja vaikka asunnon ostaisinkin niin kuka siinä sitten asuisi? Jos laittaisin asunnon vuokralle, en kuitenkaan pääsisi asunnossa käymään. Lisäksi kolmiota on vaikeampi vuokrata ja vuokralainen saattaisi tuhota sen, mistä uusi omistaja on niin hyvin pitänyt huolta. Lisäksi kolmion ostaminen osuisi tällä hetkellä todella huonoon saumaan, kun mummolastakin pitäisi pian hieroa kauppoja. On erittäin todennäköistä, etteivät vakuuteni yksinkertaisesti nyt riittäisi.

Lisäksi on hyvä huomata, että vaikka kaipaan tuota ihanaa kotiamme, ei siellä käyminen tai asuminen toisi takaisin aikaa, jonka siellä vietimme vuosia sitten.

Suomi100 -petunia, Night sky. 

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Vaihdannaistalous, eli kokoelma, josta en halunnut maksaa mitään

Oman ajan lisääntyessä olen kiinnittänyt enemmän huomiota perinnöksi saamaani vinyylilevykokoelmaan. Aiemminhan jo sain hankittua kivan levysoittimenkin ja hiljalleen olen kuunnellut isäni levyjä - en tosin ole päässyt kovinkaan pitkälle tässä urakassa. Vaikka isäni jälkeen jättämä kokoelma onkin varsin laadukas ja kiinnostava, oli joukossa paljon albumeita, jotka eivät oikein olleet oman makuni mukaisia. Tämän lisäksi olisin mielelläni kuunnellut artisteja, joita ei kokoelmastani löytynyt yhtään, kuten Queenia ja David Bowieta.

Eräänä hiljaisena iltana, kun tyttökin oli isällänsä, sain sitten älynväläyksen. Miksi en löisi kaikkia kärpäsiä kerralla ja laittaisi vaihtoilmoitusta nettiin? Päätinkin rustata ilmoituksen saman tien ja listasin aluksi want-listan artisteista, joista olin kiinnostunut. Vaihtoilmoitukseni juju oli, että vaihtokauppojen tekijän olisi tultava luokseni kylään ja tutkittava levyhyllyni läpi - mitään myynti tai vaihtolistaa en alkanut omista levyistäni tekemään, mutta listasin joitakin artisteja ja genrejä, joita vaihtaisin mielelläni pois. Tällä ajattelin saavuttavani mm:
  1. Vaihtamalla muokkaisin levykokoelmaani itselleni mieluisampaan suuntaan.
  2. Saisin haluamiani levyjä ilmaiseksi, ilman postimaksuja
  3. Levyjen myynti olisi ollut työlästä, kun en osannut arvottaa ja arvioida levyjen kuntoa. LP-levyjen postitus on myös ikävää niiden ison koon johdosta. 
  4. Tutustuisin uusiin ihmisiin ja voisin viettää mahdollisesti hauskaa aikaa musiikista jutellen
  5. Oppisin lisää kokoelmastani, josta suurin osa on minulle täysin tuntematonta musiikkia
  6. Oppisin mahdollisesti lisää levyjen kuntoluokituksista ja arvosta
Ilmoitukseni ylitti kaikki odotukseni! Sain mahdottoman paljon vaihtotarjouksia, joista lupaavimmat vaihtajat kutsuin kotiini. Moni olisi halunnut myös ostaa levyjäni, mutta siitä kieltäydyin jyrkästi - en tahdo kutistaa kokoelmaani. En myöskään suostunut postitse tapahtuviin vaihtoihin yllä esitetyistä syistä. 



Ja voi, miten hauskaa minulla onkin ollut! Tähän mennessä olen tavannut kolme levynvaihtajaa ja kuullut valtavasti kehuja levykokoelmastani sekä oppinut mahdottomasti uutta niin levyistä, niiden arvosta kuin kunnostakin. Ilmeistä on, että kokoelmani on varsin laadukas ja sisältää paljon haluttuja sekä suht arvokkaitakin albumeja. Olen saanut vaihdettua itselleni lähes kaikki albumit, joita olen hakenutkin. Vaihtajien kanssa olemme tulleet hyvin juttuun ja hieroneet kauppoja hyvässä hengessä. Kukaan heistä ei ole osoittautunut huijariksi vaan kaikki ovat halunneet tehdä reilut kaupat. Levyjen arvot olemme tarkistaneet yhdessä internetistä. Koska vaihtamani levyt ovat olleet hieman arvokkaampia kuin vaihdossa ottamani levyt, olen saanut myös hieman välirahaa. Yhteensä 15€. 

Kokeilin käydä myös paikallisessa levydivarissa tekemässä vaihtokauppoja. Tietenkin liikkeessä vaihtosuhde on huomattavasti huonompi. Sain kolmesta albumista vaihdossa kaksi ja jouduin itse maksamaan väliä 15€. Tämä ei minua mitenkään häiritse, sillä on toki yrittäjän maksettava tuloistaan verot, vuokrat ja palkat. Tulojen ja menojen myötä vaihtokauppojeni kokonaiskustannus pyöristyi nollaan.

Näiden hauskojen kohtaamisten lisäksi sain eräältä työtoveriltani isohkon nipun lp-levyjä, joista löysin peräti kolme want-listallani ollutta albumia - sekä yhden, jota en edes tiennyt kaipaavani. 

Että tällaista hauskaa täällä päin.

Vaihtamalla tavaraa tavaraan voi kokoelmaa kasvattaa ilman kuluja. 

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Uran vaihto, uusi työ - kannattaisiko se?

Viimeksi kirjoitin teille mietteistäni ja laskelmistani koskien aikuisopiskelijaksi lähtemistä. Tänään pohdin, kannattaisiko uranvaihto ja uudet työkuviot.

Nykyinen työni on ennen kaikkea mukava ja työtoverit huippuja. Koska olen nuori, on minun hyvin vaikea kuvitella, että löllyisin nykyisessä työssäni mukavasti eläkeikään asti. Toki se olisi mahdollista, mutta varmasti tuntisin (koska tunnen niin jo nyt), että oma potentiaalini valuisi suurelta osin hukkaan. Toisaalta juuri nyt minulla on kaikkea riittävästi. Taloudellinen tilanteeni on hyvä ja vakaa, tulot riittävät menoihin ja sijoitussuunnitelmani toteuttamiseen. On kuitenkin kaksi syytä, joiden takia haluaisin jotakin enemmän.

  1. Haluaisin tehdä enemmän töitä tietotekniikan parissa, oppia koodaamista ja opettaa.
  2. Haluaisin mahdollisuuden neuvotella palkastani ja työsuhde-eduista. Käytännössä palkan pitäisi korreloida osaamista, vastuuta ja työssä kehittymistä - näin ei kunnallisella puolella ole, vaan kaikki saavata samaa palkkaa.
Rahallisesti en tiedä, olisiko neljän vuoden opiskelut panostuksensa väärti. Hyvin karrikoidusti voisi laskea, että tulevana kymmenenä vuotena voisin tienata nettona (käyttäen vero.fi:n veroprosenttilaskuria ilman ihmeempiä vähennyksiä):



Laskelmani mukaan olisi taloudellisesti aika sama, olenko 10 vuotta töissä nykyisellä palkalla vai 4 vuotta koulussa ja 6 vuotta töissä tuplapalkalla. Eroa alkaisi tulla vasta seuraavalla työvuosikymmenellä. Tähän en laskenut mukaan ollenkaan muita tuloja, kuten lisätyöt tai opintoetuudet. Oletus on, että opiskeluvuosina eletään kädestä suuhun, eikä säästöjä kerry. Opiskelujen jälkeen on maksettavana myös opintolaina, mutta paremmalla vuosipalkalla se ei liene ongelma. Aukoton tämä laskelma ei siis ole, mutta antaa jonkinlaisen viitteen opiskelun kannattavuudesta.

Neljäntonnin palkka olisi omasta mielestäni käsittämättömän paljon rahaa, en edes tiedä, mitä sillä tekisin. En välttämättä saisi sitä heti työuran alussa, mutta käytännössä palkka voisi nousta sitäkin suuremmaksi, joten olkoon tuo nyt keskiarvo. Korkeakoulussa opiskelun itsessään on jo jotain, jonka haluaisin kokea ja toivon, etten ole siihen vielä liian vanha. 

Olen myös sitä mieltä, että ura tietotekniikan alalla voisi olla tulevaisuudessa turvatumpi, kuin nykyinen työni. Valitettavasti tämän hetkinen virkani on listattuna kaikissa "Onko työtäsi olemassa enää X-vuoden päästä?"-tutkimuksissa uhanalaiseksi. Työtäni kyllä arvostetaan, mutta käytännössä teen pienellä kuukausipalkalla hommia, josta oman yritykseni kautta tienaisin 3-4 kertaa enemmän. Työllistymisen pitäisi olla tietotekniikka-alalla tulevaisuudessakin mahdollista niin Suomessa kuin kansainvälisestikin ja ainakin koulutus tarjoaisi hyvin monipuoliset työllistymis- ja yritysmahdollisuudet. 

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Aikuisopiskelijaksi?

Yhden oven sulkeutuessa on yllättäen eteeni avautunut ikkuna: idea lähteä opiskelemaan.

Idea heräsi, kun kuulin veljeni suunnitelmista ryhtä aikuisopiskelijaksi. Olemme käyneet peruskoulun, ammattiopiston sekä lukion samalla luokalla veljeni kanssa ja ajatus yhteisestä opiskelu-uran jatkosta nosti tuntosarveni saman tien pystyyn. Kuinka kiehtova idea!

Minua on jo vuosia vaivannut se, etten hakenut heti lukion jälkeen jatko-opintoihin. Siinä vaiheessa olin aivan kypsä suorittamani kaksoistutkinnon ja ylioppilaskirjoitusten takia ja halusin vain päästä äkkiä töihin. Pian myös tytär syntyi sopivan puolison osuttua kohdalle. Korkeakoulututkinnon puute on kuitenkin jäänyt harmittamaan ja harmistus on vain kasvanut hiljalleen vuosien saatossa. Lapsena olin aivan varma, että menisin yliopistoon. Yliopistosta en juuri enää haaveile, mutta jokin käytännöllinen ammattikorkeakoulututkinto olisi mukavaa suorittaa. Lisäksi nykyinen, mukava ammattini on ura- ja palkkakehityksen osalta umpikuja. Näillä opinnoilla olisi hyvin vaikea siirtyä kunnalliselta yksityiselle puolelle. Yksityisellä sektorilla olisi edes teoriassa mahdollista saada omaa osaamista vastaavaa palkkaa.

Tutkittuani aikuisopiskeluasiaa, huomasin, että aika voisi olla todellakin otollinen jatko-opinnoille seuraavistakin syistä:
  • 8 vuoden työuran jälkeen on mahdollista saada ansiosidonnaista aikuiskoulutusrahaa max 15kk ajaksi. Tämä raja täyttyy tulevana syksynä
  • 5 vuoden työuran (joista 1 vuosi saman työnantajan palveluksessa) jälkeen olen oikeutettu 2 vuoden palkattomaan opintovapaaseen
  • Kuluni ovat nyt/pian todella alhaiset ja minulla on toiminimi, jonka turvin saan lisäansioita
  • Voisin nautiskella opiskelijoiden ruokailu- ja muista eduista (valitettavasti en kuitenkaan joukkoliikennealennuksesta ainakaan opintovapaan aikana)
  • Opiskelijana olisin paljon enemmän kotona tyttären luona: jatkaisin mieluusti lyhyempiä päiviä, kuten nyt osittaisella hoitovapaalla
  • Voisin hyödyntää opintolainan lähes ilmaisen koron sekä opintolainahyvityksen

Olen miettinyt ja laskenut tulojani sekä menojani. Yhtälö ei näytä aivan mahdototomalta, mutta joitakin suurempia muutoksia olisi ehkä pakko tehdä. Autonruttanastani saattaisin joutua luopumaan ja ottaa tilalle joukkoliikenteen kausikortin. Kausikortin ja nykyisten bensakulujeni välillä ei ole suurta eroa, mutta vakuutukset/verot saattaisivat tuottaa vaikeuksia. Lisäksi kolun sijainnista riippuisi paljon, voiko autoa käyttää koulumatkoilla. Olen tosin muutenkin miettinyt autottomana elämistä, jos työmatkat sen joskus sallisivat. 

Toinen suuri muutos taloudessani olisi asuntolainan eliminiointi mahdollisimman nopeasti. Aikuiskoulutusrahakauden aikana tulot riittävät lainan maksuun, mutta jos tipahdan pelkälle opintotuelle, ei raha enää riitä. Tässäkin on pari eri skenaariota, joita tulisi pohtia: 
  1. Maksanko kotilainan pois säästöilläni ja otan mummolan lunastukseen lainaa (pitkällä laina-ajalla ja pienellä kuukausierällä).
  2. Jätänkö asuntolainan ja maksan sitä pois säästörahoilla opiskeluiden ajan. Mummolan lunastukseen laina.
  3. Käytänkö säästöni mummolan lunastukseen ja koetan keksiä, mistä revin rahat lainalyhennyksiin. Lisätyöt?
Näistä ensimmäinen vaihtoehto olisi todennäköisin, koska pääsisin kokonaan yhdestä velasta ja sekä velan että säästöjeni korkohyöty on hyvin minimaalinen enää tässä vaiheessa. Saisin lainan maksettua säästöillä ja extralyhennyksillä pois noin kahdessa vuodessa, ennen kuin aikuiskoulutusrahakausi loppuisi. Näiden lisäksi olisi myös koottava tai jätettävä tilille kunnollinen puskuri vuokrastoimintaa ja elämän yllätyskuluja varten.

Aikuisopiskelijana saisin tienata 250€/kk rahaa lisätöillä. Tähän oma yritykseni sopisi erinomaisen hyvin. Käsittääkseni olisi mahdollista palata kesälomakautena takaisin vanhaan työhöni, jolloin saisin myös kunnollista palkkaa. Aivan koko tutkinnon ajaksi opiskeluvapaa tuskin riittäisi, joten joutuisin kahden vuoden opiskelujen jälkeen miettimään, jätänkö nykyisen työni vai palaanko koulun penkiltä töihin. Ammattikorkeakoulututkinto on nelivuotinen, josta viimeinen vuosi kuluu työssäoppimassa. 

Tässä vielä budjettilaskelmat tutkintovuosilta 1-2 sekä 3-4. Jätin vuokraustoiminnan tulot ja menot pientä voitto-osaa lukuunottamatta kokonaan pois sotkemasta. Alemmassa laskelmassa kotilainan lyhennystä  ei enää ole ja se kompensoi aikuiskoulutusrahan loppumisen. Asumistukea en voi saada pääomatulojen takia. 

Opintolainan (yhteensä max 10800€/tutkinto) olen jakanut opiskelukuukausille neljän vuoden ajaksi. Toki sitä voi nostaa toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. 

Erotusosan saisin säästöön ja sen lisäksi tulisi mahdolliset lisätöistä saadut rahat. Vakuutuksia en tähän laskenut, koska niiden pitäisi tulevina vuosina kuittaantua lainojen OP-bonuksilla. 



Syksyllä olisi seuraava yhteishaku. On tietenkin täysin mahdollista, etten edes pääsisi sisään kouluun, johon haluaisin, mutta hakemalla tuskin menetän mitään. Jos koulun ovet eivät aukea niin tiedän ainakin yrittäneeni. 

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Taloyhtiössä tapahtuu

Yhtiökokouskutsut eivät ole iloisia yllätyksiä postilaatikosta kolahtaessaan.

Kutsu indikoi yleensä sitä, että jokin on muuttumassa ja varmasti vielä pahempaan. Tällaisia huolia ei tietenkään olisi, jos omistaisi muita kuin 70-luvulla rakennettuja asuntoja, mutta minkäs mahdat. Mieliala meinasi laskea, kun olin silmäillyt läpi eilen saapuneen kokouskutsun ja sen asialistan: Julkisivun elementtisaumojen vaihto sekä talotekniikan uusiminen. Sitten onneksi tajusin katsoa, mitä taloyhtiötä kutsu koski ja se olikin oman kotoni taloyhtiön kokous! Omaan kotiin on paljon mielekkäämpää tehdä remontteja, kuin vuokrakohteisiin. Niistä jopa maksaa ihan mielellään.

Oman kotini taloyhtiö on oikein hyvässä kunnossa ja remontteja on tehty tasaisesti jo 90-luvun loppupuolelta asti. Nuo kaksi edellä mainitsemaani remonttia eivät liene edes kovin kalliita ja pian talossamme valmistuu rappukäytävien ja ulko-ovien vaihtoremonttikin. On kuin asuisi uudessa talossa sen jälkeen. Ainoa huolettavampi uutinen oli ensimmäinen ilmoitus viemäreiden heikosta kunnosta, joten linjasaneerauksen (viemärit ja sähkönousut) suunnittelu aloitetaan ilmeisesti pian. Putket meidän talosta onkin jo uusittu onneksi. Hieman hirvittää, mitä linjasaneeraus tulee tekemään vastaremontoidulle kylppärilleni. Pitääkö se nyt purkaa alkutekijöihinsä?

Taloyhtiömme hallituksesta näytti eronneen yksi neljästä jäsenestä. Korviini oli jo kantautunutkin, että hallituksen sisällä kuohuu: hallituksen puheenjohtajaa on kuvailtu vähemmän ylistävin sanoin ja siksi ihmiset eivät halua jatkaa hallituksessa. PJ:n höveli rahankäyttö, sekä runsaat omavaltaiset hankinnat ovat herättäneet närää asukkaissa. Kyseinen PJ oli myös mieltäni aiemmin korvenneen parkkipaikkauudistuksen takana. Palatakseni tuohon uudistukseen, voin iloisesti kertoa, ettei asia enää haittaa minua. Sain uudistuksen ansiosta parkkipaikkamme parhaan paikan autolleni ja vieraspaikkojen vähyys on nyt muiden ongelma. Huh.

Polttava kysymys kuuluukin nyt, pitäisikö minun osallistua tuohon yhtiökokoukseen vai ei? Tuleville remonteille ei varmaan mitään mahda ja hallituksen katselu aiheutti viimeksi inhottavan migreenin. Toisaalta, jos hallituksen jäsenistä äänestetään niin tietäisin kyllä, ketä EN äänestäisi. Samoin asukkaat saattavat tuoda esiin typeriä ehdotuksia, joita olisi hyvä olla paikalla torppaamassa.

Typerät uudistukset on tosin paljon helpompi hyväksyä, kun ei ole itse ollut paikalla häviämässä äänestystä.

Talven luonani hoidossa ollut kiinanruusu kukkii!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Onko luottokortin käyttö lipsahtanut käsistä?

Jos jokin asia omassa elämässäni herättää epämiellyttäviä häpeän tunteita, sen täytyy olla luottokortti. Mutta onko tilanne sittenkään lipsahtanut niin pahaksi, kuin pelkäsin?

Alun perin hankin luottokortin hyvässä tarkoituksessa ulkomaanmatkoja varten. Olin säästänyt jo etukäteen matkarahat kolmelle eri reissulle ja näillä varoilla kuittasin luottokortilla tehdyt ostokset. Matkojen välissä ja niiden jälkeen luottokortti on kuitenkin lipsahtanut käyttöön muulloinkin. Jotten pääsisi aivan rappiolle, päätin tutkiskella, mihin korttia on tullut käytettyä. Esitänkin teille listan luottokorttilaskuistani menneeltä ja kuluvalta vuodelta selityksineen: 


Jottette aivan kauhistuisi loppusummaa, on minun hieman puolusteltava höyläkättäni, joka vaikuttaa
toimineen menneinä kuukausina varsin hövelisti luottokortin kanssa. Toki paljon olisi ollut löysää nipistettävää tässä budjetissa, mutta kuitenkin:
    Muisto Japanista: ostos jota en tehnyt.
  • Kortinlukija ja älylaitteet olen hankkinut yritykseni käyttöön ja suurimmaksi osaksi ne onkin maksettu yritykseni tuotoilla. Ne ovat nykyisin jatkuvassa työkäytössä ja tuovat rahaa kotiin päin. 
  • Lontoon, Japanin ja Köpenhaminan matkat katettiin jo etukäteen säästetystä matkabudjetista. Osan rahoista sain takaisin matkakumppanilta, sillä jaoimme esim. majoituskustannukset, mutta luottokorttilaskulla näkyy tietenkin molempien osuudet. Tampereen reissu oli ylimääräinen menoerä, jonka tein irtiottona arjesta ja rakoilevasta parisuhteesta - tuuletusloma tuli tuolloin tarpeeseen.
  • Joulu teki ison loven säästöihin ja suurimman osan haukkasi tyttärelle syntymäpäivälahjaksi ostettu kannettava tietokone. 
  • Tämän vuoden puolella alkoi uuden vuokrakaksioni remontointi. Pidän näitä kuluja paitsi välttämättöminä, myös itsensä takaisin maksavina, sillä siisti asunto on huomattavasti helpompi pitää vuokrattuna kuin köpöisessä kunnossa oleva luukku. 
  • Eron jälkeisistä ostoksista jo kirjoitinkin, mutta teatterikäynnistä sain osan takaisin, sillä maksoin samalla korttiveloituksella koko seurueen liput. 

Muutamia turhuuksia lukuunottamatta en koe joutuneeni aivan hunningolle - onneksi! Luottokortti on selvästi höllentänyt itsekuriani Prisman astiahyllyllä ja HalpaHallin tekstiiliosastoilla, mutta onneksi näin ei ole käynyt aivan joka kuukausi. Olen aina maksanut koko velkasaldoni pois kerralla, kun lasku on tipahtanut verkkopankkiini, enkä ole siksi maksanut penniäkään korkoa velalleni. Oman Norwegian-luottokorttini karmaisevan korkea korko (19,99%) onkin hyvä kannustin pysymään kaukana osamaksuista ja pidempiaikaisesta velasta. 

Vaikka minulla onkin oma puskurirahasto, josta kustannan niin yllättävät, äkilliset kuin turhatkin menot, käytän luottokorttia välillä tilisiirron asemasta. Välillä huomaan kassajonossa, etten muistanutkaan siirtää säästötililtä rahaa käyttötilin puolelle ja silloin on nopeampaa höylätä luottokorttia, kuin alkaa paniikissa kirjautumaan verkkopankkiin mobiilisovelluksella. On myös niitä päiviä, kun pankkikortti ei vain mene lukijasta läpi, vaikka tilillä katetta onkin - Luottokortti säästää nololta tilanteelta kassan sekä muiden asiakkaiden edessä. 

Jos luottokortin ottoa harkitsee tai sitä muuten tuntee tarvitsevansa, kannattaa valinnassa olla tarkkana ja tutustua etukäteen eri luottokorttien ominaisuuksiin. Tarjolla on hyvin monenlaisia luottokortteja, joiden korot ja vuosimaksut vaihtelevat reippaasti. Erinomainen tapa vertailla luottokorttien ominaisuuksia helposti on Vertaalaina.fi:n luottokorttivertailu*. 

P.S: Kaikkien etujen ja vikojen lisäksi olen kerännyt omalla luottokortin käytölläni jo melkoisen kourallisen Norwegianin omia Cash Point-pisteitä! Pistesaldoni näyttäisi tällä hetkellä olevan 536 Cash Point pistettä (1 piste = 1 Norjan kruunu), joka taipuu tämän hetken kurssilla 55,63€:n matkakassaksi. Tämän summan voi käyttää Norwegianin lentoja ja lisäpalveluja ostaessa. Ihan mukava bonus!

*) Blogiyhteistyölinkki, ei sisällä affiliate markkinointia.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Pääsiäinen taitaa talven niskan

Kevättä olen elänyt jo hyvän aikaa ja tämä pääsiäinen tuntuu pisteeltä iin päälle. Lumisateesta viis, uskoisin, että uudet tuulet tulevat pian puhaltamaan elämässäni. Lähtövalmistelut ovat valmiina: olen siivonnut ja sisustanut kotia, valmistaunut henkisesti elämätaparemonttiin, lakannut kynnet ja hieman muitakin uusia tavoitteita on mielessä. 

Tämä pääsiäinen on ollut hyvin terapeuttinen niin levon kuin aikaansaavuutensakin kannalta. Mutta miten lukijoideni pääsiäinen onkaan sujunut, toivon jokaiselle teistä kiinnostavaa kevättä ja voimia pian saapuvaan siitepölykauteen. 

Pidemmittä puheitta:

Munakaan rahakasta pääsiäisen jälkeistä aikaa!

P.S: Piti toivotella pääsiäiset jo ennen kuin pyhät olivat lähes ohi. 
P.S.S: Kuvassa uusvanha kahvinkeittimeni - hyvin toimii!
P.S.S.S: Muistakaa, että suklaa-alet alkavat hyvin pian pääsiäisen jälkeen. ;)

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Puskurirahaston kolme perustasoa

Sain Anonyymin kommentin viimevuotiseen budjetti-laskelmaani. Joku teistä lukijoista siellä kyseli vinkkejä säästämiseen, jos tulot olisivat nykyistä pienemmät. Kysymys innoitti minut todella miettimään eri säästötapoja ja lisäpontta pohdiskeluilleni antoi myös mediassa jatkuva julkinen keskustelu säästämisestä ja sijoittamisesta. Kommenttipalstojenhan mukaan jo pelkkä säästäminen on nykytuloilla mahdotonta, sijoittamisesta nyt puhumattakaan. Tänään en välitä puuttua sijoittamiseen, mutta säästämiseen aion paneutua. Esittelen teille puskurirahastoon säästämisen kolme perustasoa, sekä miksi ja miten ne voi saavuttaa.

Lyhyesti puskurirahaston tärkeydestä pienituloiselle: Puskurirahasto on etukäteen säästetty summa rahaa hätätapauksia ja onnettomuuksia varten. Puskuri on luottokortti- ja pikavippivelan vastakohta.
  • Puskuri säästetään itselle etukäteen, kun luottokorttivelka maksetaan takaisin jälkikäteen
  • Puskurista tuleva korko jää itselle, kun luottokorttivelasta korkoa maksetaan muille
  • Puskurista maksetun maksun jälkeen elämä jatkuu entisellään (velattomana), luottokorttivelka rasittaa taloutta tulevina kuukausina
  • Puskuria on hidasta koota, jolloin sen käyttöä miettii tarkemmin. Luottokortti antaa illuusion ylimääräisestä rahasta ja saldoa on helppo käyttää enemmän, kuin oli tarkoitus
Eri ihmisillä on erilaiset tarpeet rahan suhteen. Tämän listan olen koonnut silmälläpitäen etenkin pieni- ja keskituloisia ihmisiä, vinkkinä puskurirahastoon säästämisen aloittamiseksi. Olennaista on aloittaa säästäminen puskurirahastoon ennen, kuin suuret haasteet taloudessa alkavat: 

1. +200€ Ehdoton minimi

Jos tulot ovat pienet, ovat menotkin luultavasti asettuneet samalle tasolle. Erilaiset tuotteet ja palvelut ovat kuitenkin kaikille yhtä kalliit ja siksi äkillinen meno voi luistaa tiukalle vedetyn talouden velkakierteeseen. Ehdoton minimi pienituloisen puskurille voisi olla 200€ ja siitä ylöspäin. Tämän hätävaran saa säästettyä muutamalla niukalla kuukaudella tai tekemällä hieman extratyötä. Sen jälkeen voi palata takaisin normaaliin rahankäyttöön tai jatkaa säästämistä, olo on kuitenkin huojentunut, kun tietää, ettei yllätyskulu kaada taloutta.  
Mihin raha riittää: Hajonnen, välttämättömän kodinkoneen korvaamiseen, yhden ihmisen ruokiin kuukaudeksi (niukistelija ruokkii summalla vielä lapsenkin), pienen vian korjaamiseen autosta, takuuvuokraksi isoon vuokrafirmaan, yllättävään vakuutusmaksuun tai lääkärikäyntiin. 
Miten se säästetään: Pienistäkin tuloista voi yleensä nipistää tekemällä ruokia itse, suosimalla päiväysaletuotteita ja välttämällä hetken aikaa turhia ostoksia, kuten kemikaalit, alkoholi ja tupakka. 50€/kk kerryttää tarvittavan puskurin neljässä kuukaudessa. Kilpailuttamalla puhelinliittymän, sähkösopimuksen ja vakuutukset saattaa summan säästää heti. Uutiset luetaan netistä ja lehdet lainataan kirjastosta.
200€ on aika nopeasti tienattu esimerkiksi ylimääräisiä tavaroita myymällä. Jo kirpputoreja kiertämällä voi tehdä arvokkaita löytöjä pilkkahinnalla. Lisätyöllä tai keikalla summa on nopeasti tienattu, jos mahdollisuus näihin on. 

2. 800-1000€ Riittävä

Tämä puskuri riittää jo hyvin pitkälle. Pienituloinen voi puskurin turvin nukkua yönsä levollisesti ja raha antaa jo paljon liikkumavaraa. Riittävä puskuri on hyvä tavoite, kun ehdoton minimi on säästetty. Pitkällä aikavälillä summa on pienituloisenkin mahdollista säästää ja työssäkävälle summa kertyy talteen suht helposti. 
Mihin raha riittää: Tämä puskuri riittää torjumaan velkaa, vaikka useampi epäonninen rahanmeno saapuisi saman kuukauden aikana. Vuokran saa maksettua, vaikka työttömyys iskisi yllättäen ja kela panttaisi päätöksiään. Jos tulotaso tipahtaa niin, ettei rahaa ole kuin laskuihin, syö säästäväinen tästä puskurirahastosta useamman kuukauden ajan!
Miten se säästetään: Työssäkäyvä saa rahan säästettyä noin vuoden aikana. Loma-, veronpalautus- ja ylityörahat ohjataan suoraan puskuritilille (kesäloma ja joulua vietetään hillitymmin ja reissut jätetään tuleville vuosille). Autollinen pyrkii käyttämään omaa autoa työajossa aina, kun on mahdollista ja kyyditsee vielä työtoveritkin: kilometrikorvauksista kertyy äkkiä ylimääräistä palkan päälle ja lisämatkustajista maksetaan myös bonusta. Kysy työnantajalta mahdollisuudesta koulutuspäiviin ja -kursseihin, näistä voi saada kilometrikorvausten lisäksi myös päivärahan. Työtön voi tienata 300€/kk tukien päälle kokeilemalla yrittämistä tai tekemällä keikkahommia. Oma osaaminen kannattaa muuttaa rahaksi, jos suinkin mahdollista. Kirpputorimyynnillä voi tehdä 5000€:a voittoa vuodessa verottomasti, kun myy itsellä käytössä olleita tavaroita. Muita tavaroita myymällä voittoa saa kertyä 1000€ (voitto = myyntihinta - hankintahinta).

3. 2000€ Huoleton

Kun puskuriin on kertynyt 2000€ voi mattimeikäläinen elää jo erittäin huoletonta elämää. Raha antaa vapauden valita ja päättää omista asioista. Aina ei tarvitse valita halvinta, sillä halvin ei ole aina edullisin vaihtoehto. Tässä vaiheessa jopa "raha tulee rahan luokse"-sanonta alkaa toteuttaa itseään. Summalle kertyy korkoa ja osan siitä voi sijoittaa tuottavasti esimerkiksi työkaluun, jolla voi ansaita lisätuloja. 2000€ on aika yleinen luottokortin saldoraja, nyt sinulla on se raha oikeasti turvanasi. Käytetyn rahan voi maksaa puskuritilille takaisin samaan tapaan, kuin luottokorttivelankin, mutta korottomasti!
Mihin se riittää: Huolettoman ei tarvitse enää pelätä edes suurempia taloudellisia takaiskuja. Hädän tullen puskurilla voi ostaa autonruttanan, jolla pääsee töihin, summa riittää 2-3 kuukauden vuokriin ja sillä pärjää, vaikka kelan täti hautoisi päätöksiä useamman kuukauden. Puskuri on niin kattava, että osan siitä voi tarvittaessa käyttää lomamatkan rahoittamiseksi ja silti jäljelle jää Riittävästi eikä yhtään luottokorttivelkaa. 
Miten se säästetään: Huoleton puskurirahasto on pienituloiselle useamman kuukauden tai vuoden säästämisen tulos. Se voi vaatia suurta muutosta omassa elämässä ja taloustaitojen opettelua. On hyvä huomata, ettei tuo muutos välttämättä tarkoita ikävää kitkuttelua vaan se voi olla samalla henkisesti erittäin rikasta aikaa omassa elämässä. Huolettomaksi pyrkivälle suosittelen säästämisestä kertovien blogien ja kirjojen lukua. Tässä on linkki oman blogini kirja-arvosteluihin ja blogini oikeasta reunasta löydät "Oman talouden oppaita muualta"-listan, johon olen koonnut laajan joukon mitä mainioimpia säästämiseen ja sijoittamiseen liittyviä blogeja. On yllättävää, miten vähän säästämisellä on tekemistä tulojen kanssa, menojen karsinta ja oikea mielentila ovat paljon suuremmassa roolissa, kun pyritään kohti huoletonta elämää. 

4. Yksilöllinen

Bonus! Jokaisen olisi hyvä laskea, kuinka suuren puskurirahaston itse tarvitsisi, jos kaikki tulonlähteet pettäisivät. Yleisenä ohjeena pidetään summaa, joka riittäisi 2-3 kuukauden välttämättömiin kuluihin. Jotkut varautuvat summalla, joka riittäisi jopa puoleksi vuodeksi. Itse olen sitä mieltä, ettei puskurin kannata olla liian suuri. Kun puskuri on säästetty, voi sen lisäksi säästää muihin menoihin, kuten suurempiin kodin hankintoihin, omaan asuntoon, autoon tai matkoihin. Ylijäämäisen rahan voi myös laittaa tuottamaan lisää rahaa. 

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Ostoslista eron jälkeen

Eriskummallisten järjestelyjen ansiosta kotini on lähes tulkoon koossa vielä eron ja erilleenmuuton
jälkeenkin. Vastaisuudessakin aion pitää kiinni siitä, että minun omaisuuteni on lajiltaan kasvava, ei vähenevä. Enkä epävarmassa maailmassa enää jaksa uskoa mihinkään ikuiseen. Tästä syystä en ole hankkiutunut parisuhteenkaan aikana eroon kuin muutamista esineistä. Miehen vietyä mennessään omansa, jäi ostoslista seuraavanlaiseksi:
  • DVD/Bluray-soitin
  • Sähköhammasharja
  • Tyyny ja peitto
  • Kahvinkeitin
  • Pyörän pumppu
  • Vähäisiä keittiötarvikkeita

Eikä kannata nyt huolestua, että mies olisi pelkästään näiden tarvikkeiden kanssa lähtenyt luotani. Käytännössä käytimme koko yhteiselomme ajan minun tarvikkeitani ja olen itse ostanut kaikki pienemmät kodin jutut yksin omilla rahoillani. Vain isoimmat maksoimme yhdessä niin, että mies maksoi kolmasosan ja siirsi omistusoikeuden minulle mahdollisessa ja nyt toteutuneessa erotilanteessa. Kahvinkeitinkin olisi ollut minun, mutta koska olin ostanut miehelle hienon leivänpaahtimen syntymäpäivälahjaksi, enkä itse juuri juo kahvia, teimme vaihtokaupan jossa hän sai Moccamasterin ja minä Smegin. Bluray-soittimesta luovuin, kun mies toi mukanaan (ja nyt vei mennessään) Playstationin. Harmikseni en muista, mikä oli soittimeni kohtalo, kai se lahjoitettiin jonnekin, joten nyt joudun ostamaan uuden. 

Tietokoneesta ja bluetooth-kaiuttimesta jouduimme keskustelemaan, mutta lopuksi sain pitää ne itselläni. Mies saa joka tapauksessa työpaikaltaan uudet huippulaitteet. Nettiyhteyden tosin joudun ottamaan omiin nimiini. 

Kahvinkeittimen kanssa pienoisen ongelman tuottaa se, ettei markkonoilla ole tällä hetkellä sellaista laitetta, jonka kelpuuttaisin kotiini. Törjäke saisi olla keittiöni väreihin sopiva, jos se aikoo viedä tyhjän panttina tilaa työtasolla. Kermanvärisiä keittimiä on kuitenkin vaikea löytää. Tarpeeni keittimellekin on hyvin vähäinen, joten ajattelin kokeilla jotakin aivan uutta: Kahvinkeittimen sijaan hankinkin kahvipannun! Kokeeksi saan äidiltäni lainaan hänen nuoruudessaan käyttämänsä kahvipannun, jolla aion opetella pannukahvinkeiton saloja. Eikös kahvinjuonti nykyään olekin enempi hipsterien hommaa? Mikäs sen yksilöllisempää, kuin keittää sumpit liedellä - käytän muutenkin aina pannujauhatusta, kun kahvia keitän/juon.

Poismuuttaneen peiton ja tyynyn korvaaminen uusilla ei ole välttämätöntä, mutta luultavasti haluan parisänkyyni ainakin toisen tyynyn. Vanhempia tyynyjä ja peittoja löytyy kyllä varastosta, mutta omassa sängyssä haluan nukkua uusissa vuodevaatteissa jo allergioidenkin takia.