keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Hyvä laina, paha laina

Aloitettuani yhteiselon avopuolisoni kanssa, talouteni koki taas suuren muutoksen - pääasiassa positiiveen suuntaan. Olimme ajoittaneet yhteenmuuton niin, että tyttäreni aloitti juuri esikoulun (kesällä 2015). Esikoulu onkin pikkulasten vanhempien ensimmäinen hengähdystauko suurista tarhamaksuista, sillä esiopetus on lapsille lakisääteisesti paitsi pakollista, myös ilmaista. Esiopetusta tarhapäivästä on 40%, eli myös tarhamaksu pienenee tuon verran. Koska talouteemme kuitenkin juuri tuolloin muutti toinen aikuinen, pomppasivat tarhamaksut hänen tulojensa myötä hurjasti.


Menoni eskarin alettua: 


Lainalyhennys: 625€
Yhtiövastike: 315€ (sis. Hoitovastike 270€ ja rahoitusvastike 45€)
Sähkö: 29€ (Sähkönkulutus kasvoi vain hieman)
Netti: 39€
Puhelin 15€
Tarhamaksut 168€ (Tarhamaksu olisi noussut ilman eskaria rutkasti, mutta nyt korotus oli "vain" +72€)
Työmatkakulut 200€
Yhteensä: 1391€ (Lisäys aiempaan +76€)


Tuloissani tapahtui myös muutoksia: 

Nettopalkka: 1600€
Lapsilisä: 95€ (Yksinhuoltajakorotuksen poistuminen -48€)
Elatusapu: 250€
Miehen osuus asumisesta, laskuista ja autosta: 400€

Nettotulot: 2345€, (muutos aiempaan +345€).

Tulojen ja menojen erotus:  954€, josta olen koettanut saada 400-500€ säästöön kuukausittain. Parisuhteen aloitus on tosin myös lisännyt ylimääräisiä kuluja, kuten matkustelua, konserteissa käyntiä, ulkona syömistä ja urheiluvälineiden ostoa - kaikkea sellaista mukavaa, mutta turhaa. 

 Koska taloutemme on nyt kahden aikuisen varassa ja tuloni sitämyöten parantuneet, aloin tosissani miettiä sijoituksiani pidemmälle. Säästötililläkin köllötteli vielä muutama perintötonttu tyhjänpanttina. 

Aloin kypsytellä pitkäaikaista haavettani omasta sijoitusasunnosta. Tämä tarkoitti sitä, että aloin lukea läpi kaikkea asuntosijoittamisesta ja asunnonvuokrauksesta löytämääni informaatiota. Lisäksi jatkoin etuovi.com:in ja oikotie.fi:n selailua, suurennuslasin alla kotiseutuni yksiöt. 

Sijoitukseni olen tehnyt omilla säästöilläni ja itse kantaen riskin mm. asuntolainasta. Miestäni en niinkään ole sijoitustoimintaan sekoittanut, mutta olemme tottakai puhuneet asiasta. Sijoitusasunnon hankkiminen tarkoittaisi lisää velkaa. Olin isäni perinnöllä typistänyt oman asuntoni lainan jo yli puoleen, mutta uusi laina nostaisi summan takaisin lähtöpisteeseen tai sen yli. Mieheni mielestä riski sijoitusasunnossa on iso, eikä hän ollut asiasta ollenkaan niin innostunut, kuin minä. Jouduinkin todella miettimään asennettani velkarahaan. 

Tiivistetysti voisi sanoa, ettei minun mielestäni ihminen tarvitse muuta velkaa kuin asuntolainan. Kaikki muu velka on pahasta: Luottokortit, pikavipit, kulutusluotot ja osamaksut. Olen käyttäny pari kertaa osamaksu-mahdollisuutta, kun ostin sohvan ja parisängyn. Molemmissa tapauksissa kyse oli tarjouksesta, jolloin lainan sai korottomana ja koko summan sai maksettua pois heti, kun halusi. Paria kuukautta enempää en noita lainoja hillonnutkaan vaan maksoin ne heti pois, kun kykenin (kuukauden säästösummani on kuitenkin melko iso). 

Olen seurannut vierestä läheisten luottokortilla elämistä ja siksi se kauhistuttaa minua kovasti. Kuukausi kuukaudelta käytetään jo tuleva palkka ennakkoon. Palkalla on aina lyhennettävä edellisen kuukauden luottokorttivelka, ettei velka pääse kasvamaan korkoa. Tai sitten lyhennetään vähemmän ja otetaan lopulle osalle kauheat korot. Kun palkka on jo annettu luottokorttiyhtiölle, on seuraavakin kuukausi elettävä velalla. Jo pelkkä ajatus "ilmaisesta lainasta" tai "käsillä olevasta limiitistä" ajaa minusta ihmisiä holtittomampaan rahankäyttöön.

Kun rahan säästää etukäteen, harkitsee sen käyttöäkin tarkemmin.

Oletteko muuten kuunnelleet radiota? Olen henkilökohtaisesti hieman pöyristynyt, miten paljon erilaiset pikavippifirmat siellä mainostavat. Ja mainokset rakennetaan sellaisiksi, ettei aluksi tajua ollenkaan kuuntelevansa vippifirman mainosta. Muunmuassa tällaisia mainoksia on pyörinyt radiossa:

"Ai aiaia, selkään sattuu - miten päin minä tässä sängyssä tänä yönä nukkuisi? Ratkaisu: Älä kärsi enää, vaan ota lainaa"
"Pitäisikö meidän mennä kielikursseille, kun ei ymmärretä tuon ulkomailla asuvan lapsenlapsen puheesta mitään. Ai ei ole varaa kurssiin? Ratkaisu: Ota lainaa"

Kuka ottaa kielikurssiin lainaa? Opiston kurssit maksaa muutamia kymppejä lukukaudelta! Missä kunnossa talous on, jos ei saa kielikurssin hintaa säästettyä? Ja jos kaikki on todella niin huonosti, miten se laina sitten maksetaan takaisin?

Asunnon osto velkarahalla on mielestäni hyvin erilaista, kuin kulutusluotolla eläminen. Hyvin valitussa asunnossa arvo säilyy tai jopa kasvaa. Sijoituskäytössä asunnosta saa vakaata ja kuukausittaista tuottoa, jolla velka lyhennetään suunnitelman mukaan. Lisäksi asuntolainaa ei voi vahingossa ottaa liikaa ja tuhlata sitä johonkin tyhjänpäiväiseen. Riskeihin kuuluu korkojen reipas nousumahdollisuus tai oman maksukyvyn radikaali väheneminen. Korot ovat nyt olleet ennätyksellisen alhaalla jo pitkään - minun sukupolveni on vaikea edes ajatella, millaista olisi maksaa 6% korkoa asuntolainasta. Omassa, tasaerälyhenteisessä lainassani kuukausisumma ei onneksi kasva korkojen myötä vaan laina-aika vain pitenee. Tämä pitäisi oman talouteni pystyssä, vaikka korot nousisivatkin. Lainan sijaan maksaisin vain korkoja tai lyhentäisin lainaa ylimääräisillä lyhennyksillä

Suurempi riski minulla on työpaikan menetys. En nimittäin ole vakituisessa virassa, en ole koskaan ollutkaan - kiitos nykyajan pätkätyökulttuurin. Ansiosidonnaisella työttömyysturvalla ja puskurirahastollani uskoisin selviytyväni lainanmaksusta, jos työttömäksi jäisin. Pisin työttömyysjaksoni koskaan on ollut 3kk ja arvelisin siinä ajassa saavani uuden työpaikan, kun olisin valmis ottamaan vastaan mitä tahansa työtä. Lisäksi yksinhuoltajana minulla on muita, työstäriippumattomia tulonlähteitä.

Oma lukunsa on sitten sijoitustoimintaan otettu laina. Itse en pidä osakkeita (varsinkaan nyt) ollenkaan niin vakaina sijoituskohteina, että uskaltaisin niitä ostaa lainarahalla. Yrityksen perustamiseen voisin lainanottoa harkitakin, kun sen takaisinmaksu ja sijoituksen tuotto olisivat paljon konkreettisemmin omista taidoista kiinni. 

Ilman riskiä ei mitään sijoitustoimintaa voi kuitenkaan harjoittaa, ei ainakaan tuottoisasti. Ottamatta jätetty riski on jo realisoitu tuottojen menetys. Mieluiten kuitenkin sijoitan jo olemassa olevia rahojani ja pyrin ne keräämään ahkeralla säästämisellä. 

::Lisäys::

Aivan sattumalta Herkuille perso piensijoittajan blogissa käsitellään tänään aivan samaa aihetta, eli pikavippien mielettömyyttä. Kannattaa käydä lukaisemassa esimerkkilaskelma siitä, miten kalliiksi vippifirman kautta otettu "sisustuslaina" tulee! -Ananas

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Aloittelijan osakesalkku

Jo pidemmän aikaa minua oli kiinnostanut pörssi ja osakkeet, mutta olin tuntenut aiheen olevan kovin vieras ja hankalaselkoinen. Tämä onkin varmaan fiiliksenä monella aiheeseen perehtymättömällä, kun mieli tekisi lähteä mukaan isojen poikien leikkeihin puuhapörssimaahan.

Aloin kiinnostua osakkeista, kun veljeni kertoi minulle omista sijoituksistaan. Hän oli harrastanut sijoittamista jo parin vuoden ajan, joten pyysin häneltä perehdytystä aiheeseen. Veli suosittelikin minulle suoraan Nordnet-tilin avaamista, sillä Nordnetin kautta saisi osakkeet ostettua edullisimmin ja vielä ilman inhottavia säilytyspalkkioita. Sain opastuksen Nordnetin käyttöön ja samalla hän esitteli minulle Kauppalehden pörssiosion ja osinkokalenterin.

Tämän lisäksi kävin lainaamassa kirjastosta kirjan "Näin sijoitat pörssiosakkeisiin", jonka arvelin jo nimensä puolesta olevan minulle osuva teos. Itseopiskeluna luin sijoitusstrategioista, erilaisista tunnusluvuista ja pörssin historiasta. Samoihin aikoihin miehenikin innostui sijoittamisesta ja luimme oppaita kilpaa ja keskustelimme paljon aiheesta. Opittuani mielestäni tarpeeksi oli aika valita ensimmäiset osakeyhtiöni ja miettiä salkun hajautus. Tämäkin vaati muutaman aamupäivän verran kurssien aktiivista seuraamista, ennen kuin uskoin löytäneeni sopivia ostopaikkoja ja luotettavia osingonmaksajia. Alkujaan halusin varmasti osakkeiltani niin arvonnousua kuin hyvää osinkotuottoakin, mutta myöhemmin olen vaihtanut strategiani enemmän osinkopainotteiseksi.




Upouuteen salkkuuni valikoituikin seuraavat yhtiön:

  • Fortum: Puhuttiin kovasti kesän hurjasta alemyynneistä ja etenkin Fortumista, joka oli juuri myynyt sähkönsiirtoverkkonsa pois ja jakaisi hurjia osinkoja. Osakkeen kurssi lähtikin iloiseen nousuun ostoni jälkeen - vain rysähtääkseen muutaman viikon päästä totaalisesti, kun osavuosikatsaus ilmestyi ilmoittaen tuloksen huonontuneen. Ostamisen syy: En usko energian- ja lämmöntarpeen lähiaikoina loppuva Suomesta. 
  • HKScan: Tämä oli yksi vikaostoksistani. Kurssi oli laskenut jo pitkään ja jatkaa edelleen laskuaan. Lisäksi olin katsonut totaalisen väärin HKScanin osinkotuoton, en tiedä mitä lukuja oikein luin, mutta osto oli virhe myös osinkotuoton suhteen. Ostamisen syy: Ihmisten täytyy syödä niin nyt, kuin jatkossakin. 
  • Nixu Oy: Jokainen varmaan saa ainakin yhden "sisäpiirin vinkkin" joltakulta tutultaan. Veljeni suositus oli tämä tietoturvatuotteisiin keskittyvä yhtiö, jossa uskon olevan kovasti kasvupotentiaalia. Osake on salkussa odottamassa läpimurtoa. Ostamisen syy: Veljen suositus ja hajautus tietotekniikan alalle.
  • Nokian renkaat: Valitsin osakkeen vahvasti hyvän ja luotettavan mielikuvan takia. Kurssi nousikin hetkellisesti lähes kaikkien aikojen huippuunsa ja tällöin myin koko omistukseni pois. Seuraavalla viikolla hinta romahti ja ostin osakkeet takaisin niistäen näin itselleni ensimmäiset tuotot osakkeistani. Myöhemmin testitulosten vääristelystä kertova uutinen romahdutti hintaa vielä lisää, mutta ilokseni ja ihmetyksekseni kurssi elpyi takaisin plussalle melko lyhyessä ajassa. Firma tuskin tähän kaatuu, mutta pahoin pelkään, että brändi sai kyllä kolhun tästä kohusta. Ostamisen syy: Mielikuva maailman parhaista autonrenkaista.
  • Sampo Plc A: Tämä on uusin ostoni, jonka tein jokin aika sitten kauhujen laskuviikon aikana. Ostin kerralla vähän enemmän, kun kerta sai edullisesti ja olin jo jonkin aikaa toivonut salkkuuni jotakin pankkia. Osinkoja tästä on tulossa tänävuonna ihanasti. Ostamisen syy: Arvostettu yhtiö, joka tuottaa erinomaisesti. Nyt sai alessa.
  • Seadrill: Jahka levottomuudet Venäjän ympärillä rauhoittuvat, pitäisi öljynhinnan taas lähteä nousuun. Aloittelevana ostajana kuitenkin tunaroin ja ostin tätä aivan käsittämättömän pienellä summalla, josta meni vielä suuremmat välityspalkkiot. Oppirahat on maksettava. Osakkeen arvo ehti jossain vaiheessa jo laskea 80% ja vaikka se onkin palautunut nyt n. 60 prosentin kieppeille on ehkä siltikin hyvä, että kiinni on vain pieni summa... Ostamisen syy: Veljen suositus, lottoarpa öljyalalle.
  • Viking Line: Tutkiessani osakkeita, tein jännittävän havainnon. 90-luvun ja -08 laman aikaan kaikki osakkeet ovat laskeneet dramaattisesti - kaikki paitsi Viking Line. Ja havaintoni on pitänyt paikkansa siitä lähtien. Ostamisen syy: Kun kaikki muu uppoaa niin Viikkari nousee. 
  • iShares Core S&P 500 UCITS ETF: Tämä on kasvu-ETF, joka sijoittaa 500 Amerikan suurimpaan yritykseen. Kokeilin ETF-ostoja ja taas möhlin liian pienellä summalla. Ja miinuksella on tämäkin ollut jatkuvasti niin lisääkään ei viitsisi ostaa. Ostamisen syy: Olisi kiva omistaa suuria amerikkalaisyhtiöitä niin kuin Coca colaa ja Mcdonaldsia.
  • Nordnet Superfonden Sverige: Nordnetin oma ruotsirahasto. Tarkoitus oli alkaa rahastosäästäjäksikin, mutta suorat osakeostot veivät ne rahat.  Lisäostot on jäänyt tekemättä ja tämäkin on aina vain miinuksella. Ostamisen syy: Täysin kuluton rahasto, jonne voi laittaa pieniäkin summia. Hajautusta muuallekin kuin Suomeen.

En edelleenkään ole pörssissä täysinoppinut ja voi kai sanoa, että edes kaikki perusteet eivät ole minulle ihan selviä. Erilaiset tunnusluvut ja tulosraportit ovat aika hataralla tulkinnalla ja välistä en ymmärrä pörssikurssien liikahtelua ollenkaan. Mutta koska erään testin mukaan apinat osasivat valita summanmutikassa paremmat pörssiyhtiöt, kuin parhaatkin sijoituskonkarit niin olen sitä mieltä, ettei näitä asioita voi kertakaikkiaan ennalta tietää ja minulla on ihan yhtä hyvät mahdollisuudet arpoa osakkeeni onnistuneesti kuin kokeen apinoilla. 

Olen kuitenkin yrittänyt hajauttaa salkkuni eri osa-alueille ja aivan hitusen jopa ulkomaille. Jos mieleni malttaisi yhtään, haluaisin lisätä salkkuuni vielä lisää ulkomaisia ETF:iä. Ensimmäinen osinkokevät on vasta tuloillaan ja päivittelen tästäeteenpäin sijoitusteni kuulumisia teille. 

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Kirjaperjantai: Totuus taloudestasi

Totuus taloudestasi
Terhi Majasalmi

Totuus taloudestasi ravistelee jokaista lukijaansa hereille kulutushysterian ihanasta houreunesta ja antaa hellästi takapuolelle potkien neuvot oman talouden suunnitteluun, parempien rahankäyttötapojen toteuttamiseen ja sen myötä vaurastumiseen.



Ihailen kovasti Majasalmen pioneerityötä taloustiedon levittämisessä tavallisten kansalaisten, ja varsinkin naisten tietoisuuteen. Helposti, ymmärrettävästi ja tehokkaasti tämä kirja lyö pöytään faktat ja esittelee strategiat, joita tarvitaan talouden tasapainottamisessa, taloudellisessa riippumattomuudessa ja peräti rikastumisessa. Jokaisessa aihealueessa käydään läpi toiminnassa tarvittava psykologia ja strategia.

Majasalmi on itse asuntosijoittaja ja aiheesta kiinnostuneille opuksesta löytyykin paljon tietoa. Esimerkkien avulla käydään läpi asuntosijoittamisen perusteet, mm. vuokraustoiminnasta saatava kassavirta, riskit ja velkavivun käyttö. Muista sijoituslajeista käsitellään lähinnä pörssituotteet, mutta huomattavasti lyhykäisemmin. Pelkkänä osakesijoittamisoppaana tätä kirjaa ei pidäkään ottaa vaan konkreettisena avustajana, kun oma talous on laitettava kuntoon.

Pidän erittäin paljon kirjailijan tavasta kertoa raakoja faktoja, joilla pyritään repimään lukijan yltä köyhyyden viitta, johon niin useat meistä itsepintaisesti kääriytyvät. Kun talous on alijäämäinen, on vaihtoehtoja kaksi: tulojen kasvattaminen tai elintasosta tinkiminen. Ennen niin simppeli ohje on nykyään kauhistus: elintason lasku! Harva uskaltaa moista edes ehdottaa ääneen sillä meillehän luvataan jo lapsuudessa prinsessan tai ainakin rokkitähden tulevaisuus, alati kasvava talous (josta emme paljoa ymmärrä, mutta luvattu mikä luvattu) ja joka vuosi nousevat tulot. Jokainen mainos kertoo, että olemme sen arvoisia. Mutta pitäisikö asian eteen tehdä töitäkin? Tai luopua velkarahan paisuttamasta elämäntyylistä?

Kyllä pitää! 

Toinen minua hykerryttänyt ohje on kroonisesta aikapulasta kärsiville. Eikö aikaa riitä oman talouden järjestykseen laittamiselle? Ratkaisu: Lopeta television katselu! Tässä kohtaa miltei nauroin ääneen, sillä niin kovasti Majasalmen kirjoitustyyli minua ilahdutti. Tämä on todellakin TOTUUS. Televisiota katsomalla et taatusti saavuta mitään. Menetät vain omaisuudestasi arvokkainta: aikaa. Lisäksi televisiota katsellessa olet jatkuvasti alttiina ylenpalttiseen kuluttamiseen tähtäävälle aivopesulle, mainoksille ja lifestyle "reality"sarjoille.

No, minun on helppo hymistä ohjeille, joita jo itse noudatan: elän säästeliäästi, talouteni on reilusti ylijäämäinen ja telkkaria katson äärimmäisen harvoin ja silloinkin vain etukäteen päättämäni ohjelman. Mutta ei kirja päästä minuakaan täysin pälkähästä. Aivan samalla tavalla kuin köyhä pitää kiinni oikeudestaan tuhlata kaikki rahansa, myös minun oloni tuli vaikeaksi kappaleessa, jossa kannustetaan ylläpitämään ja myymään omaa osaamista. Tämä on oma akilleen kantapääni ja tiedän, että minun pitäisi asialle tehdä jotakin. Minulla on taitoja ja kykyjä, joita nykyinen työnantajani pääsee hyödyntämään täysin ilman minkäänlaista lisäkorvausta. Näillä taidoilla olisi mahdollista tienata ja tehdä rahaa, mutta syyllistyn paljon useammin asialla märehtimiseen, kuin asian korjaamiseen. Eteenpäin potkivana voimana Totuus taloudestasi onkin erinomainen paketti ja kun sen on lukenut ei voi kukaan väittää jääneensä ilman konkreettisia ohjeita siitä, miten asiat kannattaisi hoitaa. Majasalmi ei kiertele ja vihjaile vaan nimeää ongelmat ja antaa neuvot niiden ratkaisemiseksi. Lisäksi jokaisen asuntolainan ottajan kannattaa lukaista kirjasta luku, joka käsittelee korkokaton kannattavuutta.

Mitä mainiointa tekstiä! Toivon Terhille kaikkea hyvää kivisellä polulla, jota kansan sivistämiseksikin sanotaan.

Täydet viisi ananasta.
Jo silkasta nenäkkyydestä!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Yksinhuoltaja ja uusi puoliso, osa2

Aiemmin kerroin teille, miten me olemme avopuolisoni kanssa sopineet ja hoitaneet talousasiamme. Erilaisia menetelmiä on kuitenkin monia ja avainasia niissä kaikissa on yhdessä keskustelu ja asiasta päättäminen. Vaihtoehtojen kartoittamiseksi olen listannut tähän alle muutamia tapoja hoitaa yhteistä taloutta. Kaikkiin näihin olen törmännyt erilaisissa keskusteluissa ja tuttavieni kokemuksissa:

Asumismenojen järjestely. Käytän tässä nimityksiä Omistaja ja Sisäänmuuttaja, joilla tarkoitan uusioperheen osapuolta, joka omistaa yhteisen kodin ja uutta puolisoa, joka muuttaa tuohon asuntoon:


  • Sisäänmuuttaja asuu Omistajan asunnosssa ilmaiseksi
  • Sisäänmuuttaja maksaa yhtiövastikkeesta puolet
  • Sisäänmuuttaja maksaa yhtiövastikkeesta ja Omistajan asuntolainan koroista puolet
  • Sisäänmuuttaja maksaa Omistajalle vuokraa, joka vastaa puolta vastaavankokoisesta vuokraasunnosta samalla alueella
  • Sisäänmuuttaja ostaa puolet (tai jonkin muun osan) Omistajan asunnosta ja maksaa oman lainansa ja puolet yhtiövastikkeesta (Ostosta maksetaan varainsiirtovero)
  • Omistaja lahjoittaa puolet omistamastaan asunnosta Sisäänmuuttajalle (lahjoituksesta maksetaan lahjavero)
  • Omistaja ja Sisäänmuuttaja menevät naimisiin, jolloin Sisäänmuuttajalla on avio-oikeuden nojalla oikeus puoleen asunnosta
  • Omistaja maksaa kaikki asumiskulut ja Sisäänmuuttaja maksaa esim. kaikki ruokakulut
  • Sisäänmuuttaja maksaa tulojensa mukaan jotakin tiettyä tai vaihtelevansuuruista korvausta asumisestaan Omistajalle. Käytössä esim. silloin, kun Sisäänmuuttaja on pienituloinen ja Omistajalla on reilu palkka.
Näiden lisäksi pariskunta voi tietenkin myös ostaa tai vuokrata kokonaan uuden asunnon, jonka kulut pannaan puoliksi tai jaetaan muulla tavoin. 


Erilaisia tapoja jakaa ruokakustannukset parisuhteessa:

  • Pariskunnalla on yhteinen tili, johon kumpikin siirtää tietyn summan rahaa kuukaudessa ja tällä summalla maksetaan laskut ja ruuat
  • Pariskunta jakaa kaikki ruuat puoliksi kassahihnalla
  • Pariskunta kerää kuukauden ostoksista kuitit talteen ja kuun lopussa kuiteista lasketaan, kuka on maksanut mitäkin ja vähemmän maksanut pulittaa toiselle erotuksesta puolet 
  • Ruuat ja laskut hoitaa se, jolla sattuu kulloinkin olemaan rahaa. Summista ei pidetä kirjaa.
  • Toinen pariskunnasta maksaa ruokalaskun ja toinen hoitaa esim. muut laskut
  • Suurituloinen puoliso maksaa lähes kaiken ja pienempituloinen (esim. opiskelija) sen, mitä pystyy tai vain omat menonsa
  • Kumpikin maksaa ruokalaskusta omia tulojansa vastaavan osan. Esim. Jos mies tienaa puolet enemmän kuin nainen, maksaa hän suhteessa suuremman osan laskuista. 
  • Kaikki laskut jaetaan kristillisesti tasan, vaikka tämä tarkoittaisi, ettei pienempituloiselle puolisolle jää omaa käyttörahaa juuri yhtään ja isompituloiselle jää sitäkin enemmän
  • Yhteisistä varoista siirretään tietty summa säästötilille ja lopuilla rahoilla maksetaan vuoronperään ostoksia ja laskuja. Summista ei pidetä kirjaa, mutta säästö menee yhdessä päätettyyn tarkoitukseen
  • Laskut ja ruokaraha on laskettu jo etukäteen ja toinen puolisoista siirtää puolet menoihin kuluvasta summasta toiselle, joka maksaa maksut ja ostaa ruuat. Molemmille jää loput rahat omaa käyttöä varten
  • Kaikki rahat siirretään samalle tilille, johon molemmilla on kortti ostoksia varten. Tililtä maksetaan laskut ja mikä jää jäljelle, menee säästöön

Jo näistä esimerkeistä voi helposti ymmärtää, että ne sopivat aivan erilaisiin elämäntilanteisiin ja erilaisille pariskunnille. Osa erimerkeistä on mielestäni aivan epäreiluja, mutta toisissa parisuhteissa ne saattavat ehkä toimia. 



Keskustelemalla toivottavasti jokainen pariskunta löytää mieleisensä tavan toimia. Jos yhteistä tietä ei löydy, on aina vaihtoehtona jatkaa seurustelua eri osoitteista. Tämäkin voi olla ihan kannattava ratkaisu!

Omasta mielestäni tie onneen löytyy, kun puolisot ovat parisuhteessa mahdollisimman tasa-arvoisessa tilanteessa. Se tarkoittaa, ettei toinen tienaa selvästi enemmän kuin toinen tai ettei toisen elämäntapa ole selvästi leveämpää kuin toisen. Jotta molemmilla olisi suurinpiirtein yhtä hyvä olla parisuhteessa, on tärkeää puhaltaa yhteen hiileen ja huolehtia toinen toisesta. Pariskunnan tulot voivat myös muuttua radikaalisti. Hyväpalkkainen mies voi jäädä useaksi vuodeksi työttömäksi tai nainen mennä opiskelemaan korkeakouluun ja alkaa myöhemmin tienata huomattavasti enemmän kuin aiemmin. "Niin myötä, kuin vastamäessä" tulisi olla ohje pariskunnalle, vaikkei naimisiin asti oltaisi vielä päästykään. Samassa taloudessa asuvalla puolisolla on aina elatusvelvollisuus puolisoonsa nähden, sillä puolison tulot vaikuttavat talousjärjestelyistä huolimatta esimerkiksi toimeentulotukeen.

Lukijani. millaisia tapoja teillä on hoitaa yhteistä talouttanne? 

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Parveke- ja palstaviljely

Nyt kevään tullen on virherpeukaloani alkanut jälleen kovasti kutkuttaa. On tullut kylvöjen ja istutusten aika!

Kerrostalossa mukavasti asuvallakin on hyvät mahdollisuudet päästä toteuttamaan sisäistä puutarhuriuttaan, sillä mahdollisuuksia on monia. Omaa maatilkkua ei todellakaan tarvitse omistaa vaan sen voi joko vuokrata, lainata tai perustaa tyhjästä. Tässä postauksessa kerron, kuinka tämä onnistuu:

Parvekeviljely

Kurpitsankukka on suuri ja kaunis!

Suurimmalla osalla kerrostaloasujista on oma parveke. Toisilla se on isompi, toisilla pienempi, mutta lähes aina korkeutta on kuitenkin se hieman yli kaksi metriä! Parvekkeella harrastetaan tietenkin ruukkuviljelyä, mutta ruukkujen lisäksi voit aivan hyvin käyttää ämpäreitä ja saaveja. Suosi köynnöstäviä kasveja, jotka voi tukea kasvamaan pystysuunnassa ylöspäin tai ripustaa katonrajaan roikkumaan. Tällaisia hyötykasveja ovat mm. kirsikkatomaatit, tomaatit, kurkut ja paprikat, jotka kiinnitetään kasvamaan kohti kattoa tukilangan varassa. Nämä vihannekset hyötyvät suuresti lasitetusta parvekkeesta, joka pitää lämpötilan ja kosteuden korkeana. Parhaillaan köynnöskasveista saa upean lehtiverhon, joka peittää näkyvyyden parvekkeelle. Pohjoiseen osoittavalla parvekkeella viljely voi olla haastavaa, koska vihannekset tarvitsevat paljon auringonvaloa.
Amppelimansikan tai -tomaatin voi ripustaa seinään tai kattoon kiinnitettyyn koukkuun, kuten minkä tahansa amppelikukan. Ämpärissä taas voi kasvattaa maissia tai perunaa. Maissi on upea kasvi katsella, vaikka sen tähkät eivät ehkä ehdi syksyksi kypsyäkään - aina voi kuitenkin kokeilla!

Olen itse harrastanut parvekeviljelyä nyt kahden vuoden ajan. Puutarhanhoito omalla parvekkeella on helppoa ja rentouttavaa. Vesipiste on lähellä ja ainakaan vielä tuholaiset eivät ole löytäneet viljelyksiäni täältä viidennestä kerroksesta. Parvekelasit suojaavat viljelyksiä, mutta kukkien hedelmöitys täytyy tehdä itse pumpulipuikolla tai kukkia hennosti ravistelemalla.
Sato on ollut varsin tyydyttävä!

Tänä kesänä aion ottaa uudet haasteet vastaa ja kokeilla salaatin ja sipulin viljelyä. Jotenkin kasvulaatikot olisi saatava nostettua parvekekaiteen tasolle, jotta auringonvalo yltäisi niihin paremmin.


Palstaviljely

Oman pikku viljelypalstan voi vuokrata monissa kunnissa! Palstoja jää joskus yli, jolloin myös naapurikunnasta käsin vuokraaminen onnistuu. En ole koskaan vuokrannut itselleni kaupungin vuokrapalstaa, mutta olen käynyt usein kävelemässä niiden läheisyydessä. Pieniä ja persoonallisia palstoja on mukavaa ihastella. Hinnat eivät näissä päätä huimaa, mutta monivuotisia kasveja, kuten marjapensaita palstoille ei yleensä saa istuttaa. Vuokrasopimus tehdään periaatteessa vuodeksi kerrallaan, mutta palstoja yhtään kiertänyt näkee kyllä, että monella on omia marjapensaitakin. Ainakin osalla viljelijöistä uskoisin olevan joka vuosi sama palsta käytössä.

Palstaviljelyssä kädet todella pääsee upottamaan multaan, mutta ainaisena vaarana ovat vihanneksen nälkäiset kaupunkilaiset, joista vihuliaisimmat käyvät verottamassa viljelyksiä. Voisin kuvitella, että perunasadon menetys kovan viljelyurakan päätteeksi kismittäisi kauheasti. Tästä syystä en ole halunnut riskeerata vuokrapalstojen kanssa.

Viljelypalstat eivät ole turhan hinnakkaita. Yhden kesän aarivuokra (100 m2) on jotakin 15-20€:n väliltä. Huomionarvoista on, ettei omilla viljelyksillä toisaalta säästä kummoisia summia. Satokauden alkaessa vihannekset ovat halpoja myös kaupassa, eikä esim. kilo porkkanaa tai perunaa maksa juuri mitään. Palstavuokran lisäksi kustannuksia voi tulla välineiden, siementen, taimien ja maanparannusaineiden hankinnasta sekä matkakustannuksista, jos et asu aivan palstan vieressä. Säästöjen sijaan vastineeksi viljelyksistäsi saat liikuntaa, hyvää mieltä ja puhdasta ruokaa.

HUOM! Myös joissakin taloyhtiöissä harrastetaan palsta- tai laatikkoviljelyä! Talon asukkaat voivat saada pienen palstarivin tai viljelylaatikon käyttöönsä aivan ilmaiseksikin, joten asiaa kannattaa kysyä isännöitsijältä tai taloyhtiön puheenjohtajalta. Jos palstaviljelyä ei ole vielä aloitettu, mutta pihalta sille tilaa kyllä löytyisi, ei mikään estä sinua esittämästä yhtiökokouksessa viljelypalstan rakentamista yhteiseksi hyödyksi ja iloksi. Monissa taloyhtiöissä aktiivit hoitavat taloyhtiön puutarhaa ja yhteisillä rahoilla pihaan voidaan ostaa esim. hedelmäpuita ja marjapensaita joiden tuotto on kaikille yhteistä. Pienellä vaivalla oman taloyhtiön pihasta voi yhdessä luoda puutarhan! Osakkeenomistajana muista, että taloyhtiön piha on sinun siinä missä muidenkin. Myös vuokra-asujat toivotetaan yleensä tervetulleiksi pihatalkoisiin - aktiiveja näissä hommissa harvoin on liikaa.

Ekopuutarha kierrätysmateriaaleista: vanhoista tiilistä rakennettu kasvupenkki raparperille.


Kasvimaan lainaaminen

Onko vanhemmillasi, sukulaisellasi tai ystävälläsi tontillaan joutomaata, jota hän ei käytä mihinkään? Puutarhan perustaminen yleensä parantaa maata ja kaunistaa näköalaa, joten tutulla maanomistajalla ei ole ehkä mitään sitä vastaan, että lainaat maata pienviljelylle. Viimevuosina kaupungeissa on yleistynyt myös yhteisöllinen puutarhanhoito ja -viljely, jossa vapaehtoiset auttavat esim. vanhuksia hoitamaan puutarhaansa ja saavat syksyn tullen osuutensa sadosta. Tiedän lukeneeni tällaisesta yhdistyksestä tai ryhmittymästä jostakin lehdestä, mutta nyt en millään löytänyt siitä enää mitään tietoa. Toivottavasti toiminta ei ole kokonaan loppunut!

Äidilläni on pieni maatila vain 20km päässä kaupunkikodistamme. Hän on jakanut pelloltaan jokaiselle lapsenlapselleen pienen puutarhatilkun, muutaman aarin kokoisen tilan, jonne olemme rakentaneet omat puutarhamme. Tuolle palstalle olen istuttanut mm. hedelmäpuita, marjapensaita, mansikkamaan, raparperipenkin, vatturivin ja kukkapenkin. Joskus aikanaan aion rakennuttaa palstalle myös pienen aittamökin kesäasumista varten. Vanhasta pellosta on 7 vuodessa tullut kukoistava puutarha, jossa on ilo vierailla, grillata ja viettää aikaa. Koska maa on vahvasti saviperäistä on maan muokkaukseen mennyt melko paljon rahaa ja vaivaa. Joka vuosi saamme puutarhasta kuitenkin suuremman ja suuremman sadon.


Siirtolapuutarha

Joissakin kaupungeissa, kuten Helsingissä, asukkaille on tarjolla myös mahdollisuus ostaa oma pala paratiisia. Siirtolapuutarhat perustettiin alunperin köyhien viljelypalstoiksi, mutta vuosien saatossa viljelyn merkitys on pienentynyt ja viihdekäyttö lisääntynyt. Siirtolapuutarhapalstalta löytyy pieni mökki ja ympäröivän palstan jokainen saa suunnitella haluamansalaiseksi. Siirtolapuutarhapaikat ovat kaupan, kuten mitkä tahansa kesämökit, mutta tämän lisäksi palstasta pitää maksaa vuosivuokraa. Alueella on tarkat säännöt mm. mökin koosta, istutettavien puiden korkeudesta ja vedenkäyttöstä. Siirtolapuutarhoissa tontit ovat pieniä, joten naapurit tulevat yleensä niin hyvässä kuin pahassakin tutuiksi. Yhteisöllisyys on vahvaa ja alueen oma yhdistys järjestää kesäisin juhlia ja muita tapahtumia. Omassa mökissään saa asua keväästä myöhään syksyyn, mutta talvisin alueelta katkaistaan niin vedet kuin sähkötkin, eikä teitä välttämättä aurata. Talvisin siirtolapuutarha nukkuukin talviunta.

Siirtolapuutarhamökki maksaa paikkakunnasta riippuen 30 000-100 000€. Hinta määräytyy mökin kunnon, tontin suuruuden, alueen haluttavuuden ja puutarhan kunnon mukaan. Vastaperustetulta siirtolapuutarha-alueelta voi tontin saada edullisestikin, mutta mökki pitää ehkä itse rakentaa. Vuosivuokra muodostuu monista eri maksuista, joita voivat olla palstavuokra tai vastike, alueenhoitomaksu, yhdistyksen jäsenmaksu, talkoomaksu ja sähkölasku. Vuosikulut asettuvat jonnekin 500-1000€ välimaastoon.

Jos rahaa oman siirtolapuutarhamökin ostamiseksi ei ole, voi mökin koettaa vuokrata.

Luumupuu kukkii kauniisti keväällä ja
tuottaa paljon hedelmiä syksyllä.

Voiko viljelypalstalla tai parvekeviljelyllä sitten säästää rahaa? Viljelemällä jotakin kilohinnaltaan kallista, kuten vadelmia tai mansikoita voit oikeastikin säästää rahaa. Työmääräänsä nähden porkkanan ja perunan antama "voitto" kaupan kilohintaan verrattuna lähinnä kismittää - nämä kun vaativat kitkemistä, kastelua ja harventamista koko kesän.

Sanoisin, että suurin säästö syntyy asumismuodon valinnassa. Yleensä yleisimmäksi syyksi hankkia kallis omakotitalo on oma piha ja oma rauha. Viljelypalstan valitsijan oma rauha riippuu kyllä edelleen kerrostalokotisi tai siirtolapuutarhamökkisi naapureista, mutta omaa pihaa ei ole mitenkään välttämätöntä omistaa. Säästö isopihaisen omakotitalon ja kerrostalokodin välillä on helposti 100 000-200 000€, joten verrattuna viljelypalstan vuosivuokraan säästöä todella kertyy ja paljon!

Toinen erinomainen syy olla ostamatta omaa pihaa on se, että yllä esitetyillä esimerkeillä viljelyksistä pääsee myös eroon helposti, luopumatta kuitenkaan kodista. Parvekeviljely loppuu sinä vuonna, kun et enää jaksa laittaa mitään kasvamaan. Viljelypalstalla ei tarvitse ajella nurmikkoa joka toinen päivä parhaana kasvukautena. Siirtolapuutarhan voi antaa vaikka vuodeksi vuokralle, jolloin palsta todella alkaa tuottamaan rahaa. Ja mikä parasta, itse ei tarvitse tehdä mitään!
Omassa pihassa ylikasvanut nurmikko ja rehottavat rikkaruohot ovat koko ajan silmissä ja siten myös mielessä - vuodesta toiseen.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Yksinhuoltaja ja uusi puoliso, osa1

Pidän eron jälkeistä, yksinvietettyä aikaa äärimmäisen tärkeänä ajanjaksona elämässäni. Opin tuolloin hoitamaan omaa talouttani ja pystyin myös käsittelemään eroni loppuun. Aloitin deittailun reilu vuosi eron jälkeen, jolloin koin olevani henkisesti siihen valmis. Reilut puoli vuotta myöhemmin, löysin nykyisen avopuolisoni.

Uudet seurustelusuhteet teettävät paljon pohdintatyötä. Yksinhuoltajan on aina koetettava miettiä uutta suhdettansa myös lapsen kannalta. Onko puolisossa perheainesta? Miten lapsi ja uusi puoliso tulisivat toimeen? Milloin voin esitellä heidät toisilleen? Näitä pohdiskeluja on käyty loputtomasti erilaisilla mamma- ja keskustelupalstoilla, joten en niihin paneudu sen enempää. Taloudellisesti ottaen uusi puoliso on sekä mahdollisuus, että haaste. Tarkastellaan aiheeseen liittyviä plussia ja miinuksia:


Uusi puoliso kannattaa, koska: 

  • Eläminen helpottuu, kun perheessä on kaksi aikuista. Erilaiset haut, menot ja vahtimiset käyvät hieman helpommiksi, kun joskus voi pyytää puolisolta apua. 
  • Vastuu arjen pyörittämisestä jakautuu kahdelle. Kotityöt eivät juuri lisäänny (tiskikone ja pyykkikone hoitavat yhtä lailla ison kuin pienenkin määrän pestävää), mutta tekijöitä on kaksi (+lapsi yhä enenevissä määrin).
  • Elämisen kulut pienenevät: Asumiskulut ja laskut voidaan jakaa kahtia tai jollakin muulla tavalla, mutta uusi puoliso maksaa kuitenkin jonkin osan. 
  • Ruokakulut pienenevät: Vaikka ruokaa menee enemmän, tulee kannattavemmaksi tehdä isoja satseja kerralla.

Uusi puoliso luo haasteita: 

  • Asuminen voi kaivata uudelleen järjestelyä: Kumman kodissa asutaan vai hommataanko kokonaan uusi asunto? 
  • Jos asunto on toisen omistama, mikä on toisen puolison osa asumiskuluista?
  • Otetaanko lapsen ruoka- ja muut kulut huomioon, kun laskuja puolitetaan? Maksaako lapsellinen osapuoli kaupassa enemmän?
  • Yksinhuoltajan saamasta lapsilisästä tipahtaa yksinhuoltajakorotus pois (n. 143€->95€) ja vastaavasti tarhamaksut pomppaavat (jopa 150€ suuremmiksi kuukaudessa), kun uusi puoliso tulee osaksi samaa taloutta. 
  • Kaksinkertaisista huonekaluista voi tulla joko ongelmia tai myydessä rahaa. Mitä huonekaluja on tuplat ja mitä tarvitsee ehkä ostaa uutta?
  • Myös uudella kumppanilla voi olla lapsia, jolloin tilantarve kasvaa radikaalisti ja yhteistyötä on tehtävä mahdollisesti molempien ex-puolisoiden kanssa.



Minä löysin itseni kannalta ihanteellisen puolison rinnalleni. Lapsettomana hän on integroitunut ihailtavan hyvin pieneen perheeseemme ja voin luottaa hänen apuunsa erimerkiksi lapsen tarhahaun kanssa. Mukanaan hän ei tuonut liialti ylimääräisiä huonekaluja vaan saimme sovitettua kalusteet hyvin yhteen: minullahan oli jo kaikki tarpeellinen kotia varten. Molempien tietokoneosista koottiin yksi supertehokas tietokone, kun toisella sattui olemaan parempi näytönohjain, toisella tehokkaampi prosessori jne.    

Eniten keskustelua herätti asumiskustannukset, joskin aiheesta sopiminen oli käytännössä helpompaa, kuin olin pelännyt. Nämä asiat on tietenkin erittäin tärkeä sopia reilusti etukäteen, ennen muuttoa. Asuntohan on minun omistamani, enkä ollut millään tapaa halukas muuttamaan tästä pois heti täysremontin jälkeen. Minun luokseni muuttaessaan mies on saanut käyttöönsä kaiken, mitä minä omistan (uudet huonekalut, remontoitu asunto ja auton käyttömahdollisuus) ja asuntoni on moninkertaisesti suurempi, kuin hänen aikaisempi vuokraboxinsa. Vastikkeeksi hän maksaa minulle "vuokraa", joka on saman suuruinen kuin hänen aiemmin maksamansa vuokra yksiöstä tai noin puolet siitä, mitä vastaavan kokoisesta vuokrakolmiosta joutuisi näillä main pulittamaan. Vuokran lisäksi mies ei maksa minulle mitään muuta, vaan minä hoidan sähkö- ja nettilaskun. Vaikka asumismenot eivät kerrytäkään hänen omaisuuttaan, maksettu summa on niin pieni, että hänelle jää erinomaiset mahdollisuudet säästää ja siten myös sijoittaa omat rahansa mielimällään tavalla. 

Tämä on turvallinen valinta parisuhteen alkuaikoina, kun yhteiselo on vielä koeajalla. Olemme puhuneet, että kun yhteiseloa on jonkin aikaa kulunut ja tulevaisuudennäkymät näinollen saaneet varmuutta, voisi hän ostaa osuuden asunnostani itselleen. Kerron tästä lisää blogissani, kun se tulee ajankohtaiseksi. 

Miehen sisäänmuutosta koitui myös hieman kuluja, sillä molemmilla oli vain 120cm leveät sängyt ja päädyimme ostamaan näiden sijaan 160cm leveän parisängyn. Lisäksi ostin makuuhuoneeseemme suuren kaapiston, josta mies sai 2/3 omille tavaroilleen ja vaatteilleen. 

Ruokamenot ovat myös seikka, joka mietityttää uusioperheissä. Tähän on varmasti yhtä monta ratkaisua kuin on pariskuntiakin, mutta me olemme ratkaisseet ongelman näin: 

Käymme lähes aina kaupassa yhdessä ja molemmat keräävät koriin omat ruokansa (esim. omat herkut, eväät töihin, henkilökohtaiset ostokset jne.) ja lisäksi valitsemme yhdessätehtävän ruuan ainekset ja yhteiset kulutustavarat (voi, maito, leivinpaperit jne.). Kassalla jaamme ostokset hihnalla kahteen osaan: Molemmat maksavat omat ostoksensa ja karkealla jaottelulla puolet yhteisistä ostoksista. Tyttöni välipalat ja herkut lisään tietenkin omiin ostoksiini, mutta yhteisistä ruuista kulut menevät puoliksi, vaikka tyttö pienen osan ruuasta syökin. 
Jääkaapissakin meillä on omat hyllyt ruuillemme ja keskihyllyt ovat yhteisille tarvikkeille. Homma toimii, koska osaamme joustaa: Jos toiselta loppuu rahkat niin aina voi lainata toiselta. Yhden löytämästä herkusta saa toinenkin maistaa. Jos toinen käy yksin kaupassa niin hän saattaa soittaa toiselle ja kysyä, tarvitseeko tuoda mitään. Vastavuoroisena tällainen toiminta on mielestäni erittäin tasapuolista ja mukavaa. 

Järjestelmä toimii siksikin meillä niin hyvin, koska syömme hyvin erilaisia asioita noin yleensäkin. Hän ostaa omat kahvinsa ja minä omat hedelmäni. Toistaiseksi meillä ei ole ollut mitään tarvetta yhdistää rahojamme tai taloudenhoitoamme tämän enempää. Minulla on omat säästöni ja sijoitukseni ja hänellä omansa. Tulomme eivät poikkea aivan valtavasti toisistaan: Hänellä on miehenä toki parempi palkka, mutta minulla on sijoitusten kautta isompi omaisuus. Olemme molemmat säästäväisiä ja omaamme samanlaiset kulutustottumukset. 

Voisiko tarkan markan yksinhuoltajaäiti parempaa miestä itselleen enää toivoa? :)

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Kirjaperjantai: sijoitusoppaat naisille

Tänään tuleekin tupla-arvostelu kirjoista:

Mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin) tulee tietää sijoittamisesta 
Nainen ja sijoittamisen taito

Tekijät: Emilia Kullas ja Ninni Myllyoja










Tässäpä kaksi oivaa teosta naisilta naisille. Tekijöiden mukaan teokset eivät ole toistensa jatko-osia, mutta eivät päivitettyjä uusintapainoksiakaan. Ensimmäinen kirja "Mitä jokaisen kotiäidin tulee tietää sijoittamisesta" on kirjoitettu jo vuonna 2010 ja osittain jo kaipasikin päivitystä. Tekijöiden mukaan tämä kirja vastaa kysymyksiin Mitä ja Miksi. Sen sijaan "Nainen ja sijoittamisen taito" kertoo Miten. Samalla se antaa tuoreempaa tietoa, koska kirja on kirjoitettu vuonna 2014 ja julkaistu 2015. Molempia kirjoja voi suositella luettavaksi sillä vaikka kummassakin käydään läpi mm. rahastoja ja osakkeita, tarjoavat ne myös runsaasti muuta kiinnostavaa tietoa naisten tuloista, rahankäytöstä ja mahdollisuuksista niin sijoitusmaailmassa kuin työelämässäkin.  Arvostelen kirjat tästä syystä erikseen:

Mitä jokaisen kotiäidin tulee tietää sijoittamisesta:

Teos sopii erinomaisena herättelijänä niille naisille, jotka eivät ole vielä aloittaneet säästämistä tai sijoitustoimintaa. Alussa luetellaan omien raha-asioiden hoidolle runsaasti syitä ja paino on vahvasti rohkaisulla. Pidän kovasti kirjailijoiden sävystä puhutella lukijaansa ja miten kaikki neuvot on havainnollistettu Piia Palkansaaja-esimerkkihenkilön avulla. Helposti ymmärrettävät esimerkkilaskelmat ja toimintamallit ovat kirjan vahvuus. Miehiä ei naisten sijoituslaskelmiin ole pahemmin sotkettu - rikastumista ei siten suositella pelkästään hyvillä naimakaupoilla! Näin ollen sijoitusneuvot sopivat paitsi kotiäideille myös yksinhuoltajille. Yksinhuoltajien oma, varsin lyhyt kappale on tosin hieman synkkää luettevaa ja minusta sen voi huoletta hypätä ohi. Blogistani kannattaa ottaa paremmat eväät yksinhuoltajana selviämiseen ;)

Jos suunnitelmissa on lukea molemmat kirjat, kannattaa pörssineuvotkin selailla vain ylimalkaan läpi tästä kirjasta, kirja on kuitenkin jo kuusi vuotta vanha ja muutamat sijoitusinstrumentit jo pahasti vanhentuneita. Sijoittajan kannalta erinomaista palvelua, Nordnettiä, kirjassa tuskin edes mainitaan, koska Nordnetin taru oli tuolloin Suomessa vasta alussa.

Nainen ja sijoittamisen taito:

Uusi kirja on paitsi erinomainen sijoitusopas, myös kipeästi kaivattu päivitys edellisen kirjan melko jäätävälle ulkoasulle. Tämä kirja on tyylikäs! Kannen herkullinen väri ja viimeisen päälle bisneshenkinen naiskuva ovat kovasti mieleeni. Kirja paneutuu jo huomattavasti ammattimaisemmin eri tapoihin sijoittaa ja rikastua. Kirja kattaa seuraavat sijoitusmuodot:
  • Rahastosijoittaminen
  • Osakesijoittaminen
  • Asuntosijoittaminen
  • Rikkaaksi tulo uravalinnalla
  • Rikastuminen yrittäjänä
Lisäksi kirjassa paneudutaan kiihkeästi miesten ja naisten tuloeroihin, tapoihin määritellä oma unelmaelämä ja tämän perusteella luoda realistinen vaurastumissuunnitelma. Teksti on edelleen helppotajuista, mutta esimerkkilaskelmia on huomattavasti vähemmän kuin edellisessä osassa. Sijoitusmuotojen kuivailut ovat päteviä ja suhteellisen ajantasaisia paitsi kiinteistöjen varainsiirtoveron osalta, joka ilmeisesti muuttui heti kirjan julkaisun jälkeen (kiinteistöjen varainsiirtovero nousi kahdesta prosentista neljään). Liian monimutkaisiin aiheisiin kirja ei edes yritä paneutua vaan jättää rehellisesti käymättä läpi mm. pörssin johdannaiskaupat ja ulkomaille sijoittamisen muiden kuin rahastojen kautta.

Viimeisten kappaleiden tarkoitus on kannustaa naisia etenemään urallaan, mieluiten aina toimitusjohtajaksi asti. Kappale on melko lyhyt ja aika pintapuolinen - naisjohtajista ja -yrittäjistä saisi varmasti kirjoitettua kokonaan oman kirjansa. Näin se tuntuu vähän kiirehdityltä lisältä kirjan loppuun. Naisyrittäjyydestä lukisin mielelläni lisääkin!

On mukavaa lukea sijoitusoppaita, jotka on suunnattu nimenomaan naisille. Kovasti minua kiinnostaisi myös se, miten miehet suhtautuisivat tällaisten oppaiden lukemiseen. Onko asiat esitetty liian yksinkertaiseksi? Kiinostaako naisnäkökulma asioihin ylipäätänsä?

Koetin kokeeksi suositella Kotiäidin opasta myös omalle äidilleni, mutta laihoin tuloksin. Vastauksesta ymmärin kyllä, ettei aihe kiinnostanut piirun vertaa. Sijoitustietoisuuden ja vaurastumisopin tarjoaminen naisille on todella haastavaa, kuten olen huomannut jo tätä blogiani kirjoittaessa. Miehiä rikastuminen, kurssikäppyrät ja taulukot kiinnostavat kuin luonnostaan, mutta naisille hyvä sijoitus taitaa edelleen tarkoittaa merkkikäsilaukkua alehintaan ostettuna. Pörssiä taasen pidetään suurena mörkönä ja sen kesyttämistä, sijoittamisen opiskelua siis, turhan vaivalloisena - jopa mahdottomana! Nämä kaksi sijoitusopasta tekevät näin ollen tärkeää pioneerityötä ja toivon kirjojen tavoittavan aikanaan mahdollisimman monta oman talouden hoidosta ja vaurastumisesta kiinnostunutta naista.


Arvosanaksi kirjoille annan seitsemän kokonaista ja yhden vajaan ananaksen.

torstai 17. maaliskuuta 2016

Puskurirahastosta ja sen tärkeydestä

Olisipa talouteni saattanut pahasti ajautua pakkasen puolelle helmikuussa, jos ei tilillä olisi köllötellyt likvidejä käteisvaroja elikkä puskurirahastoa!



Hiihtolomamatkan katkettua auton hyytymiseen johti paitsi pitkittyneeseen kotimatkaan ja kaikesta edestakaisesta ajamisesta jumiutuneeseen niskaan, myös varsin suureen laskuun. Yhdistettynä helmikuun iloksi saapuneisiin koti- ja liikennevakuutukseen meinasi helmikuun budjetti räjähtää käsiin ja viedä mennessään myös maaliskuun ruokarahat.


Kustannukset auton hajoamisesta: 
  • Hinaus, joka meni kokonaan vakuutusyhtiön maksettavaksi: ???€
  • Auton korjaus, uusi akku ja akkulaturi: 454€
  • Vaihtoauto yhdeksi päiväksi: 35€
  • Bensat vaihtoautoon 450km:lle: 23€
Yhteensä: 512€
Otan vielä selvää, saisinko haettua vakuutusyhtiöstä takautuvasti korvausta kotimatkan kuluista, eli vaihtoauton hinnasta ja bensoista. 


Tämän lisäksi helmikuun taloutta rasittivat: 
  • Kotivakuutus: 178€
  • Liikennevakuutus 289€
Yhteensä: 467€
Marginaalin kilpailutuksesta ja vakuutuksien järjestelyistä johtuen tulen saamaan hieman takaisin kotivakuutuksestani, noin. 77€.

Tuloni tulevat useasta eri lähteestä (palkan lisäksi: lapsilisä, elatusapu, asumiskustannukset mieheltä ja sijoutusasunnon vuokra) eivätkä kaikki niistä suinkaan pamahda tililleni samana päivänä. Tämän takia rahojen riittävyys on laskettava huolella ja saatan tarvita silloin tällöin ylimääräisiä summia, esim. sijoitusasunnon maksujen maksuun ennen kuin vuokralainen saa aikaiseksi maksaa vuokransa. Tai niin kuin tällaiset ylimääräiset vakuutus- ja autonkorjausmaksut. 

Vaihtoehtoja maksukyvyn varmistamiseksi on kaksi: Puskurirahasto tai luottokortti

Oman rahaliikenteeni hoidosta en tahdo korkoja maksella. Lyhyellä maksuajalla ja pienillä kokonaissummilla luottokortista ei valtavia kuluja ehdi syntyä, mutta suurempana haittana pidän seuraavien kuukausien lainalyhennyksistä tukkeutuvaa budjettia. 

Esimerkiksi korjauskustannusten jakaminen kolmelle seuraavalle kuukaudelle visakortin avulla olisi tuonut "vain" 5,98€:n korkokulut, mutta kolmen kuukauden ajan talouttani olisi rasittanut n. 172€:n lyhennyserä. Puskurirahastosta maksettu lasku on pois mielestä ja elämästä saman tien. Rahasto on toki vailentunut hieman, mutta asian saa pian korjattua säästämällä. Jokatapauksessa lasku tekee säästösuunnitelmaani noin yhden kuukauden kokoisen aukon. 

Puskuskurirahaston suuruus: 

Suositus on, että ihmisellä olisi vähintään 2-3 kuukauden menoja vastaava summa säästössä tilillään. Tämä toisi turvaa esim. työttömyyden iskiessä, ennen kuin liitosta tai keltalta alkaa saamaan tukiaisia. Mielestäni liian suurta summaa ei kuitenkaan kannata tilillään pitää, sillä käteisenä raha ei tuota mitään vaan tarvittavan summan ylittävä osuus kannattaa suunnata sijoituksiin. 

Ajattelen puskurirahastoani rahaämpärinä. Ämpäri on ääriään myöten täynnä, kun puskurissa on tarpeeksi rahaa hätäpäivän varalle. Kaikki ne rahat, jotka valuvat säästämisen myötä ämpäristä ulos, voi käyttää sijoittamiseen tai ylimääräisiin lainalyhennyksiin. Jos puskurista joutuu ottamaan rahaa yllättäviin menoihin, ämpäri vailinee. Tämän jälkeen ämpäri on taas säästettävä täyteen, ennen kuin rahoja alkaa virrata säästöihin.

Puskurirahaston kokoa on tarkastettava omien tulojen ja menojen muuttuessa. Aiemmin pidin 800€ sopivana summana puskurirahaston suuruudeksi, mutta nykyään sijoitusasunto tuo talouteeni lisää riskiä. Olen laskenut, että noin 2000€ voisi olla tällä hetkellä minulle sopivampi summa pitää säästötilillä.

Säästöön jäävä osa:

Seuraava suositus on, että säästöön olisi suunnattava vähintään 10% omista tuloista. Minun tuloillani tämä summa olisi noin 234€, mutta yritän saada säästöön jotakuinkin 20% tai hieman yli. Summaa nostaa vielä vuotuiset tulot, kuten veronpalautukset, lomarahat ja esimerkiksi tänäkeväänä osingot.

Autoremontin vailentaman puskurirahaston kerryttämiseksi päätin, että kesälomalla jätämme tyttären kanssa ulkomaanmatkan tekemättä. Autoakaan en lähde tänävuonna vaihtamaan, koska vanhan kunnostukseen on taas sidottu näin suuri summa. Säästösumman maksimoimiseksi maaliskuu on pärjättävä 400€:lla, josta n. 120€ menee työmatkakuluihin. Katsotaan, miten pärjätään!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Yksinhuoltaja ja auto hädässä

Lomareissut maalle sujuvat entiseen tapaan yhdelläkin kuskilla - lapset vain takapenkille ja matkaan! Mutta mitä tehdä, kun auto jättääkin välille, keskellä ei-mitään?

"Auto sammui maantielle keskelle korpisuoraa.
Tuulilasiin sade rummuttaa.
Autossa on hiljaista, oikaisen selkänojaa.
Ohi meni rekka ilman painekeinuntaa.
Turha pitää kiirettä, nyt saa kaikki odottaa.
Hiljainen metsä pitää kanssani sadetta."

Tuula Amberla - Auto sammu maantielle

Nuoruudessani äitini soitti aina autossa Tuula Amberlan C-kasettia ja tämä kappale on jäänyt hyvin mieleeni. Vanhoilla autoilla ajoimme silloin ja vanhoilla autoilla ajelen itsekin edelleen. Miten siis tulee toimia, kun matka katkeaa, kyydissä ei ole ketään osaavampaa ja jotenkin olisi päästävä määränpäähän. YKSINHUOLTAJA, lue tämä ohjeistus jo ENNEN matkalle lähtöä ja äkkipysähdys ei koidukaan maailmanlopuksi. Nykyaikana kännykkä pelastaa monesta hädästä ja älykännykästä voi etsiä netin kautta lähimmät hinaus- ja korjauspalvelut. Tupakansytyttimeen kiinnitettävä puhelinlaturi on oiva lisä lomamatkalle.

Hinausturva

Oli autosi millainen tahansa ja olivat taitosi miten hyvät tahansa: Hanki autoosi hinausturva. Tämä tulee yleensä osakaskossa yhdessä hirvi-, varkaus- ja ilkivaltavakuutuksen kanssa. Kaikki nämä ovat erinomaisia vakuutuksia, jotka eivät kustanna vuosihinnassa paljoa arvoonsa nähden. Itselle tärkein on aina ollut hinausturva, sillä huonoja kelejä, rengasrikkoja ja konevikoja nyt vain sattuu silloin tällöin, vaikka miten olisi hyvä kuski ja uusi auto.

Viimeisen neljän vuoden aikana olen joutunut hinauttamaan autoani kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla, vuoden 2013 talvella autoni suistui ojaan. Aura oli vetänyt tien sileäksi liian reunasta ja auto lähti mutkassa luisuun. Minulle tai autolle ei tapahtunut onneksi mitään sillä tussahdimme pehmeästi syvään puuterilumeen, mutta pois sieltä ei päästy omin voimin. Otin numeropalvelun kautta puhelun lähimpään hinauspalveluun ja puolessa tunnissa autoni oli taas tiellä ja hinaaja puhdisti moottoritilan sinne pakkautuneesta lumesta. 


Kun se on pulttipyssyllä kiinni laitettu niin pulttipyssyllä se on myös avattava. Puhjennut rengas kesällä 2015.


Myös viime kesänä matka katkesi 500km mummolareissulla puolimatkassa, kun rengas puhkesi. Mukana oli toki kaikki renkaanvaihtoon tarvittavat tarpeet: vararengas, rengasrauta ja tunkki, mutta keväällä liikkeessä vaihdetut renkaat oli pultattu paikalleen niin tiukasti, ettei rengasta saanut käsipelillä enää irti. Sunnuntai-yöllä hätiin viiletti Hinaus-Apu Mehtovuori Jyväskylästä ja hinasi automme omalle tallilleen, jossa juuri mökiltään palannut omistaja itse tuli auttamaan kuskia renkaamme vaihdossa. Tyttö oli vähän hädissään, kun matka näin oli keskeytynyt, mutta hänelle omistajan vaimo toi jäätelön. Sekä hinaus että renkaanvaihto ympättiin samaan laskuun, joka lähetettiin vakuutusyhtiöön. Matka jatkui, eikä laskusta tarvinnut huolehtia. 


Uskoakseni autoni on kyllästynyt pitkiin lomamatkoihin ja vaatii siksi palvelua myös itselleen. Hiihtoloma 2016.


Tämän vuoden hiihtolomalla olin taas tulossa mummolasta tytön kanssa, kun auto alkoi köhiä. Suurinpiirtein samoilla tienoilla kuin kesälomalla, mutta hieman lähempänä Joutsaa, auton kulku loppui kokonaan. SOS Hinauspalvelu Joutsasta tultiin hinaamaan auto korjaamolle. Huomionarvoista on, että vakuutus kattaa hinauksen lähimmälle korjaamolle ja matkan jatkamisen halvimmalla vaihtoehdolla. Tässä tapauksessa halvimmaksi tuli varmasti ottaa korjaamosta laina-auto (35€/pv) jonka turvin pääsimmekin kotiin vain pari tuntia aikataulusta jäljessä. Hinauspalvelun apu oli taas esimerkillistä, sillä kuski järjesti meille vaihtoauton ja selvitteli muutenkin eri vaihtoehtojamme jatkaa matkaa kotiin. Lisäksi hän oli erinomaisen kiltti ja rohkaiseva kun itse hieman hätäilin autoni vuoksi. 

Osakaskon hinta

Liikennevakuutus on autoon pakollinen, mutta kasko ja osakasko ovat vapaaehtoisia. Vuosien saatossa liikennevakuutukseen kertyy bonuksia, jotka alentavat vakuutuksen hintaa. Bonuksia tulee kolaroimattomilta vuosilta ja kolarista niitä lähtee. Huomionarvoista on, että hinauspalvelun käytöstä bonuksia ei vähennetä! Hinauspalvelussa ei myöskään ole omavastuuosuutta, joten matka todellakin jatkuu ilman huolen häivää! Kuten yllä olevista esimerkeistäkin luitte, on hinauspalvelun miehet aina auttaneet auton käyttökuntoon saattamisessa, jos se on ollut mahdollista käsillä olevilla työkaluilla/taidoilla. 

Vakuutusalalla tunnustettu fakta on, että POP Vakuutus tarjoaa tällä hetkellä alan halvimmat autovakuutukset. Minun -98 vuoden Toyota Avensikseni liikennevakuutus maksoi tänävuonna 50% bonuksilla 186€ ja kaskovakuutus 104€. Yhteensä 290€.

Lainamarginaalin kilpailuttamisen takia jouduin kuitenkin siirtämään autovakuutukseni Pohjolaan, jossa kaikkine keskittämisetuineen samanlainen vakuutus tuli maksamaan n. 5€ enemmän. Huom! Hinausvakuutus ei olisi normaalisti kuulunut Pohjolan osakaskoon, mutta vakuutusvirkailija laittoi sen minun vakuutukseeni, koska muuten ei olisi kauppoja tullut. Vaihto oli vain siinä mielessä kannattava, että pääsin Osuuspankkiin keskittäjäasiakkaaksi ja siten käsiksi alempaan asuntolainamarginaaliin, suurempiin OP-bonuksiin ja kaupantekijäisiksi sain ensimmäisen vuoden kotivakuutuksen puoleen hintaan. Vakuutuksia kannattaa todella vertailla keskenään, mutta voin suositella POP autovakuutusta varmasti alan edullisimpana vaihtoehtona. 

Vakuutusmaksut ovat yleensä halvempia, jos auto on naisen nimissä. Tämä johtuu siitä, että tilastollisesti miehet kolaroivat enemmän ja pahemmin. Perheellistenkin kannattaa siten rekisteröiden autot naisen nimiin. 

(P.S: Olen pyytänyt POP vakuutusta blogini yhteistyökumppaniksi, mutta ainakaan toistaiseksi mainostamisesta ei makseta minulle mitään. Nämä ovat siis täysin omia mielipiteitäni ja kokemuksiani)


Kun auto simahtaa. Ananaksen ABC tilanteessa toimimiseen:
  1. Kun auto alkaa temppuilla, vedä auto pientareelle rauhallisesti mutta aikailematta. Viallisella autolla ajaminen saattaa aiheuttaa vakavia lisävahinkoja 
    • Puhjennut rengas pitää jyrisevää ääntä ja jarruttaa vautia. Kaasu tuntuu tehottomalta.
  2. Tarkista auto ulkoisesti, etenkin sieltä, mistä outoa ääntä on kuulunut: Onko renkaissa ilmaa, roikkuuko autosta jotakin tai onko auton alla jotakin irti.
  3. Avaa konepelti ja katso, näkyykö moottoritilassa mitään kummallista. Tarkista, että jäähdytinnestesäiliössä on nestettä ja tutki, valuuko mistään nestettä tai purkautuuko höyryä. Jos jostakin tulee höyryä, se on luultavasti kiehuvan kuumaa, joten älä koske!
  4. Nyt on aika hälyttää apua: Voit soittaa asiantuntevalle ystävälle tai sukulaiselle ja kuvailla auton oireet ja tekemäsi havainnot. Vaikka autoa ei voisi puhelinohjeilla korjatakaan niin kerro mahdollisimman tarkasti sijaintinne siltä varalta, että puhelimestasi loppuu akku. Sopikaa jo tässä vaiheessa, voisiko joku lähteä teidän avuksenne tarvittaessa. 
  5. Jos olette kaukana kotoa eikä apua ole lähellä, soita seuraavaksi hinausauto. Lomamatkalla et ehkä tiedä lähintä hinauspalvelua, joten kannattaa soittaa ensin numeropalveluun, kertoa sinne tarkka sijaintinne ja pyytää, että he yhdistävät puhelusi lähimpään hinauspalveluun.
    • Aina kannattaa opetella ulkoa tai tallentaa puhelimeen jonkin numeropalvelun numero. Onneksi ne ovat helppoja, kuten 020202.
  6. Hinauspalvelu auttaa paitsi auton siirtämisessä, myös pienemmissä ongelmissa, kuten puhjenneen renkaan vaihdossa! Kerro auton oireet, auton tuntomerkit ja sijaintisi hinauspalvelulle ja jää odottamaan avun saapumista. Jos paikkaunta on vieras, hinauspalvelu auttaa sinua varmasti myös suunnittelemaan kotimatkasi jatkamista.
    • Paina mieleesi oman vakuutusyhtiösi nimi.
  7. Jos et ole varma vakuutuksesi kattavuudesta voit hinausautoa odotellessasi soittaa myös vakuutuyhtiöösi. Vakuutuyhtiöissä voi olla eri käytöntöjä siinä, miten lopun kotimatkan kulut korvataan ja korvataanko esim. yöksi jääminen paikkakunnalle. Vakuutusyhtiöllä pitäisi olla 24h palvelulinja auto- ja kotivahingoille. Joskus tätä numeroa saa hieman kaivella vakuutusyhtiöiden sivuilta tai sitten voit soittaa uudelleen numeropalveluun ja pyytää yhdistämään linjalle suoraan.
Auton ympärillä liikkuessasi varo ohimenevää liikennettä! Jos avun saanti kestää tai et saa yhteyttä hinausliikkeeseen, vie autosi heijastinkolmio reilun matkan päähän autostasi varoitukseksi muille autoille. Laita auton hätävilkut päälle - yllättävän moni ihminen pysähtyy vielä nykyäänkin avuksi, kun hätävilkut on päällä ja autossa tai sen ympärillä ihmisiä.  

Kun apu on tullut ja pääset jatkamaan taas matkaa, muista ilmoittaa asioiden ratkeamisesta myös niille ystäville ja sukulaisille, joilta pyysit alussa apua. 


Ja lopuksi suuri, lämmin kiitos kuuluu arvokasta päivystystyötä tekevälle hinausauton kuljettajalle!

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Isän perintö

Kuolemasta perinnön saamiseen meni noin viisi kuukautta meidän tapauksessamme. Tuo aika oli monella tapaa tuskaista ja minusta tuntui, että häälyn jatkuvasti suuren perinnön ja täysin perinnöttömäksi jäämisen välillä. Monta yötä valvoin miettimässä asioita ja pelätessä pahinta. Suurin pelkoni koski isäni ja äitipuoleni asuntoa. Koska isä kuoli suhteellisen nuorena, olisi äitipuoleni saanut jäädä asumaan asuntoon loppuelämäkseen joka hänen tapauksessaan olisi voinut tarkoittaa kymmeniä vuosia. Loppujen lopuksi tuota kiusaa hän ei halunnut meille tuottaa, vaan asunto laitettiin myyntiin hänen aloitteestaan. Asunto oli hyvällä paikalla Helsingin kantakaupungissa ja se meni kaupaksi samantien erinomaiseen hintaan.

Lisäksi isältä jäi kesämökin myynnistä jäänyttä rahaa, avio-oikeuden ulkopuolelle jäänyt pieni metsätila Pohjois-Suomesta ja hieman henkilökohtaisia tavaroita. Näistä kaikista minulle jäi perinnöksi:

  • Osuus pesän rahavaroista: 66 115€
  • Noin 4 hehtaarin osuus aikanaan jakamattomaksi jääneestä metsätilasta
  • Isäni LP-levykokoelma
  • Isäni vihkisormus ja muita henkilökohtaisia tavaroita


Saako perinnöstä nauttia? 

Perinnön saaminen nuorella iällä herättää minussa monia ristiriitaisia tunteita. Isän menettäminen oli kauheaa ja vaikka en asiaan olisi voinut millään vaikuttaa, tunnen syyllisyyttä monella eri tasolla. Jossittelussa ja "olisi pitänyt"-ajatuksissa on aivan turha velloa, mutta ajoittain ne tulevat mieleen silti. Perintösumma on minun mittapuullani merkittävä ja se auttoi elämääni eteenpäin valtavalla harppauksella - joka tietenkin lisää syyllisyyden tunnetta. Olenko ansainnut perintöni? Saako rahoista iloita?

Jos saisin valita elävän isän ja suuren perinnön väliltä, voisin luopua koko perinnöstä milloin tahansa. Isää raha ei korvaa, mutta haluan ajatella, että tämä on isäni lahja minulle. Sillä hän helpottaa elämääni, kun ei enää itse voi olla läsnä. 

Tämä on yksi niistä syistä, miksi haluan käyttää ja sijoittaa omat varani niin, että ne tulevat antamaan maksimaalisen hyödyn omalle tyttärelleni. Kuolin sitten nuorena tai vanhana, minun omaisuuteni tulee tekemään tyttäreni elämästä helpompaa niin kuin minun isäni omaisuus auttoi minua, kun rahalle oli eniten käyttöä elämässä.

Perintörahat olen käyttänyt seuraavasti:
  • 50 000€ asuntolainan lyhennykseen, joka söi laina-ajastani pois n. 10 vuotta
  • 7000€ hajautettuun osakesalkkuun
  • 5454€ perintövero, joka erääntyy maksettavaksi kahdessa osassa kesä- ja elokuussa.
  • Loput puskurirahastoon säästötilille

Levykokoelman jätin muistoksi isästäni. Vielä tarvitsisin levysoittimen niin pääsisin perehtymään hänen musiikkimakuunsa kunnolla. 

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Kirjaperjantai: Saisiko olla yksi testamentti?

Saisiko olla yksi testamentti?

Kirjoittanut: Harri Kontturi

"Turvaa läheisesi tulevaisuus... Vältä perintöriitoja... Vaikuta perintöveroihin..."


Tämä kirja jokaisen pitäisi lukea edes kerran vielä eläessään. Mieluusti vielä ennen naimisiin menoa. Kirjan nimestä huolimatta sisältöön kuuluu laajan testamenttiosion lisäksi myös:
  • Hautajaisjärjestelymääräykset
  • Perunkirja ja perintöveroasiat
  • Verosuunnittelu perintöveron välttämiseksi
  • Avioerohakemukset
  • Lähestymiskielto
  • Ositus niin avioerossa kuin kuoleman jälkeenkin
  • Edunvalvontavaltakirjat

Asiat käydään helppotajuisesti ja yhdistettynä aina esimerkkitapaukseen Kontturin omalta asianajan ja varatuomarin uralta. Kirja pistää lukijansa miettimään kolmannenkin kerran oman omaisuutensa hoitoa niin eläessä kuin kuoleman koittaessa. Kukapa haluaisi luovuttaa aimo-osan omaisuudestaan verottajalle tai jättää jälkeensä riitaiset omaiset. Kaikkiin ongelmiin on löydettävissä vastaukset ennakoimalla tai hätätapauksessa oikeusteitse: ensimmäinen askel kohti järkevää omaisuudenhallintaa on lukea tai ainakin selailla tämä kirja läpi!

Oman isäni perunkirjoitus ja ennenkaikkea perinnönjakosotkut ajoivat minut tämän kirjan pariin. Löysin siitä monta lohdullista esimerkkiä ja ammattilaisen vahvistusta asioiden oikeudenmukaiselle hoitamiselle. Kuitenkin monet kohdat nostivat kulmakarvani kohti hiusrajaa, sillä lainsäädännöstä löytyy jos jonkinlaista pykälää. On pelottavaa ajatella, miten moni menee itse laatimaan pätemättömän testamentin tai pistämään nimen alle kauhistuttavan epäreiluun avioehtoon. Alla poimintoja muutamista mielenkiintoisista lainkiemuroista:

  • Perinnöksi jääneen kiinteistön myynnistä koituvan luovutusvoittoveron (30%) voi välttää maksamalla perinnöstä täyden perintöveron (8-20% tiettyjen rajojen ylimenevistä osista). Älä siis koskaan aliarvioi kiinteistön arvoa perunkirjaan, jos kiinteistö on tarkoitus myydä jossakin vaiheessa!
  • Perintöveron voi kiertää jopa kokonaan varhain aloitetulla verosuunnittelulla. Omaisuus lahjoitetaan lapsille, mutta sen hallintaoikeus jää vanhemmille. Hallintaoikeuden puutteesta syntyy lapselle "tappiota", joka miinustetaan omaisuuden arvosta. Jos elinvuosiolettaman aikana syntynyt tappio on suurempi kuin omaisuuden arvo, ei perintö- eikä lahjaveroa tarvitse maksaa. Jos omaisuus on suurempi kuin laskennallinen tappio, veroa maksetaan vain summien erotuksesta!
  • Avioehdossa puolison omaisuudesta syntyvä tuotto täytyy määritellä erikseen avio-oikeuden ulkopuolelle. Jos tarkennus puuttuu avioehdosta, tulkitaan tuotto yhteiseksi omaisuudeksi, vaikka tuoton lähde olisi rajattu avioehdossa vain toisen puolison omaisuudeksi. Tuottoa on esim. sijoitusasunnon vuokratulot ja metsätilalta kaadettujen puiden myyntitulot. 
  • Avioeron tullen puolisoiden omaisuus ositetaan. Osituksessa puolisoiden omaisuuteen lasketaan myös yrityksen tai liiketoiminnan arvo! Menestyvän yrityksen puolikkaan lunastaminen puolisolta voi tulla yllättävän kalliiksi, jos sitä ei ole avioehdolla rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle. 
  • Leskellä on elinikäinen oikeus jäädä asumaan pariskunnan yhteiseen asuntoon. Puolison omistama osuus siirtyy kuitenkin perillisten omistukseen ja täten asunnon myyntiin tarvitaan kaikkien osapuolten suostumus

Tällaisia asioita tuskin tulee ajatelleeksi ennen kuin asiat tulevat ajankohtaiseksi ja silloin voi olla jo liian myöhäistä. Koska kirja on melko ohut ja nopeasti selailtavissa läpi, ei merkittävää ajallista panostusta edes tarvita. Asioiden etukäteen järjestämiseen voi kyllä herätä into lukukokemuksen jälkeen. Voisin kuvitella, että lakiasiantoimiston puoleen kääntyminen maksaa kertasijoituksena vaivan ja takaa testamentille ja mahdolliselle avioehdolle varmasti lainvoimaiset puitteet. 

Ainoa miinus, jonka kirjasta keksin on hieman ylidramatisoidut ja melko selvästi toista osapuolta suosivat esimerkkitapaukset. Esimerkeissä on kätetty tunteisiin vetoavaa kuvailua ja perintöriitojen sekä avioerojen osapuolet on aika selvästi eritelty hyviksiksi ja pahiksiksi. Tarinoissa riistetty uhri vie aina voiton vääryydellä omaisuutta tavoittelevalta vastapuolelta (jota Kontturi ei koskaan edusta). Toisaalta hieman objektiivisempi näkökulma vähentäisi kirjan kansantajuisuutta.

Annan kirjalle neljä ananasta viidestä.
Silmät avaava teos joka jokaisen tulisi lukea!
Valitettavasti painos on jo myyty loppuun...


Tämän kirjan e-version minulle lahjoitti kustannusyhtiö Tammi
Kuvan kirja on puolestaan kirjaston kappale.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Perunkirjoitus sekä ositus ja perinnönjako

Perunkirjoitus on lain mukaan pidettävä viimeistään 3kk päästä vainajan kuolemasta.

Perunkirjoitusta ei pidä sekoittaa perinnönjakoon, joka taas on kokonaan optionaalinen toimenpide: pesä voidaan jättää jakamattakin. Perunkirjaan merkitään kuolinpesän osakkaat, joita ovat mahdollinen leski ja perijät. Tämän jälkeen listataan vainajan velat ja omaisuus sekä niiden erotus. Myös aviopuolison varat ja velat listataan, joista muodostuu puolison omaisuus. Tämä asiakirja lähetetään verottajalle perintöveropäätöstä varten. Vasta perunkirjoituksen jälkeen voidaan suorittaa ositus ja perinnönjako, joskin tilaisuus voidaan pitää samaa aikaa perunkirjoitustilaisuuden kanssa. Tämä on ehkä kätevintä, jos kuolinpesässä on paljon osakkaita, ehkä eri puolilta Suomea. Perunkirjoituksessa osakkaiden ei välttämättä tarvitse olla paikalla, sillä perunkirjan lukuihin ei juuri voi vaikuttaa. Sen sijaan perinnönjako vaatii sovittelua ja tässä oma panos voi tehdä merkittävän eron itselle jäävään perintöön.

Perunkirjoituksen jälkeen suoritetaan lesken ja vainajan välinen ositus. Ositus on muuten samantyylinen, kuin avioeroa hakevilla, eli toteamus "kunnes kuolema teidät erottaa" todella tarkoittaa sitä niin parisuhteelle, kuin omaisuudellekin. Jos ositus suoritetaan perunkirjoitusta myöhempänä ajankohtana, saattaa lukuihin tulla täsmennyksiä. Lesken omaisuus ja velat lasketaan aina vainajan kuolinhetkellä olleesta tilanteesta, mutta vainajalle menoja saattaa kertyä vielä kuolemankin jälkeen, joten tiliotteet on hyvä käydä taas läpi. Omaisuudesta vähennetään velat ja saadaan "vainajan jäämistön säästö" ja "lesken omaisuuden säästö".

Tässä kohtaa on ensiarvoisen tärkeää tietää seikka, joka on monelle leskelle epäselvä: Leski ei peri puolisoaan, jos tällä on lapsia. Sillä ei ole väliä, ovatko lapset yhteisiä tai vainajan aiemmasta liitosta - he saavat vainajan omaisuuden jaettavakseen. Sen sijaan leskelle kuuluu puolet avioparin yhteisestä omaisuudesta. Käytännössä molempien omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan kahtia. Jos lesken osuus on isompi, kuin hänen varallisuutensa, hän saa kuolinpesältä osituksessa tasinkona rahaa tai muuta omasuutta niin paljon, että yhteinen omaisuus on tasan. Jos lesken omaisuus on suurempi, kuin puolikas yhteisestä omaisuudesta voi hän halutessaan pidättäytyä maksamasta tasinkoa takaisin päin.

Lisäksi vainajan omaisuuteen saattaa sisältyä avio-oikeuden ulkopuolista omaisuutta, jota ei lasketa mukaan yhteiseen omistukseen ja tämä siirtyy perijöille sellaisenaan jaettavaksi. Tällainen omaisuus saattaisi olla vaikkapa perintötila, jonka perinnönjättäjä (esim. vainajan vanhemmat) ovat testamentissaan rajanneet avio-oikeuden ulkopuolelle säilyttääkseen tilan suvussa ja suojassa esim. avioerolta.



Perunkirjoituksessa on vaaran paikka riitojen osalta. Leskelle voi olla kova paikka, jos hän on luullut saavansa puolet myös vainajan omaisuudesta (jolloin lapset olisivat saaneet koko omaisuudesta vain 1/4 osan). Lisäksi yhteisen omaisuuden siirtyminen lasten nimiin voi aiheuttaa riitoja. Leskellä on lakisääteinen oikeus jäädä loppuelämäkseen asumaan pariskunnan yhteiseen asuntoon, joten perijöille voi langeta omaisuudesta perintöverot ilman mahdollisuutta esimerkiksi myydä osuuttaan asunnosta, jos leski ei sitä halua heiltä lunastaa. Toisaalta, jos kuolinpesässä on sekä kiinteää omaisuutta, että rahavaroja, voidaan perunkirjassa määrätä lapsille meneväksi nuo rahat ja vaikkapa kesämökki. Leski pitää asunnon.

Ulkopuolisen perunkirjoittajan käyttämistä voin suositella heti, jos vainajalla on yhtään perinnöksi jäävää omaisuutta. Isäni tapauksessa perittävää omaisuutta oli melko paljon ja leskellä omat käsityksensä sen jaosta. Tässä kohtaa ammattilaisen käyttö asiakirjojen laadinnassa säästi meidät epäselvyyksiltä ja varmoilta riidoilta. Yhteydenpito perunkirjoitustoimistoon hoitui kokonaan puhelimella ja sähköpostilla, mutta omaisten on itse toimitettava perunkirjoittajalle sähköiset kopiot esim. tiliotteista, velkakirjoista ja muista tarvittavista asiakirjoista. Perunkirjoittajalta saa listan kaikesta tarvittavasta. Kuolinpesälle valitaan yleensä yksi hoitaja, joka saa valtakirjat toimilleen muilta kuolinpesän osakkailta. Valtakirjoja voidaan tarvita useita.

Aiemmassa postauksessani kerroinkin jo kuolemisen kulut, mutta kertaalleen vielä: Perunkirjoitustoimistolla osituksen tekeminen maksoi 567€ ja muutama kuukausi tämän jälkeen pidetty ositus- ja perinnönjakotilaisuus maksoi 397€. 

Jos perittävä omaisuus on jäämässä hautajaisten jälkeen pieneksi, voi asiakirjat laatia itsekin. Valittu pesänhoitaja kirjaa perunkirjaan vainajan omaisuuden ja velat ja hyväksyttää asiakirjan sitten muilla kuolinpesän osakkailla. Pienen perinnön jako voidaan hoitaa helpoiten myymällä kaikki omaisuus kuolinpesän osakkaiden kesken tai kirpputorilla ja jakamalla lopuksi rahat. Tietty ammattikunta ovat myös jobbarit, jotka ostavat kokonaisia kuolinpesiä, mutta korvaukset ovat yleensä minimaalisia - hyöty voi olla lähinnä ostajan suorittama romujen poisvienti ja loppusiivous vainajan asunnossa.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Mitä kuoleminen maksaa?

Kaiken surun ja murheen keskellä eivät vainajan lähiomaiset pääse helpolla. Päinvastoin, edessä ovat työntäyteiset kuukaudet, jolloin tietämys kaikesta kuolemaan liittyvästä moninkertaistuu exponentiaalisesti. Turhan yksinkertaiseksi ei kuolemista ole tehty.

Kaikki kuolemanjälkeiset kulut  vähennetään kuolinpesän varoista, joita ovat ne rahavarat, jotka jäävät jäljelle, kun vainajan velat on tavalla tai toisella kuitattu. Velkojilla on aina ensioikeus perintöön ja vasta jäljelle jäävästä summasta otetaan hautauskulut ja monet muut menot, ennen kuin loppusumma menee jakoon omaisille.

Isäni tapauksessa onnekasta oli, että rahaa ja omaisuutta oli enemmän, kuin velkoja ja hautajaiset saatiin järjestettyä kunniallisesti: ei pröystäillen, muttei minivaatimuksillakaan. Tässä avulias lista kuluista, jotta te, rakkaat lukijani, saisitte jonkinlaista ennakkokäsitystä, mikä jokaista kuolinpesänhoitajaa aikanaan kohtaa:

  • Hautaustoimiston lasku: 1189€ Sisältäen hauta-arkun (toiseksi halvin, mutta kauniisti pellavakankaalla verhoiltu), tuhkien säilytysmaksun, vainajan siirrot, kukkalaitteen arkun päälle ja kappelin muistotilaisuuden. 
  • Tuhkausmaksu 460€
  • Muistotilaisuuden catering-palvelu 25 hengelle 1087€
  • Muistotilaisuuden tilavuokra 300€
  • Uurna 350€
  • Hautausmaksu 100€
  • Hautapaikka 380€
  • Hautakivi 1100€
  • Lakitoimiston palkkio ja kulut perunkirjoituksen järjestämisestä 567€
  • Lakitoimiston palkkio ositus- ja perinnönjakokirjan laatimisesta 397€
  • Asiakirjakulut virkatodistuksista 173€
Yhteensä: 6103€

Näiden maksujen lisäksi tulevat vielä omaisten kukkalaitteet (n. 100€/kpl isot ja 50€ pienemmät) ja adressit sekä mahdollinen kuolinilmoitus lehteen. Sunnuntaihesarissa ilmoitus maksaa 300€-800€ ilmoituksen koosta riippuen.

Voin melko lämpimästi suositella hautaustoimiston käyttöä, koska sitä kautta saa helposti järjestettyä muistotilaisuuden kappelilla ja hautajaiset sekä valita mieleisensä arkut ja kukkalaitteet. Hautaustoimisto hoitaa yhteydenpidon niin hautausmaan kuin ruumishuoneenkin kanssa ja hoitaa mm. vainajan kuljetuksen. Ensijärkytyksessä on helpottavaa, kun voi turvautua ammattilaiseen, joka neuvoo ja opastaa kaikessa hautajaisiin liittyvässä. Tässä kohtaa hautajaisia ensikertaa järjestävä on joka tapauksessa aivan pihalla kaikista velvoitteistaan. 

Muistotilaisuus on omaisten vapaasti järjestettävissä. Isän hautajaisiin oli kutsuttu lähiomaiset ja joitakin ystäviä ja tarjolla oli ruoka ja jälkiruokakahvit vuokratilassa. Mielestäni tilaisuus kustansi melko paljon, etenkin catering-palvelun osalta. Oli kuitenkin otettava huomioon myös muiden omaisten toiveet tarjottavien ja vieraiden suhteen. Maaseudulla ruokapalvelun tilaus tulisi varmasti halvemmaksi, kuin pääkaupunkiseudulla.

Hautaustoimistossa arkkuja pääsee vertailemaan minikoossa. 


Isäni toiveiden mukaan hänet tuhkattiin. Koska oli alkutalvi, jouduimme järjestelyissä outoon tilanteeseen: Vainajalle oli ostettava sekä arkku (jonka ääreen kukat laskettiin kappelin muistotilaisuudessa) että myöhemmin uurna, joka laskettiin hautaan. Hautaus itsessään toimitettiin vasta kevään tullen, joten tuhkien säilytyksestä tuli pieni maksu. Myös uurna oli nähtävillämme vain hetken, ennen kuin se laskettiin uurnalehtoon porattuun hautaan. Koska "hautajaisia" oli periaatteessa kahdet, ostimme tietenkin myös kahdet kukat, joskin uurnanlaskuun huomattavasti halvemmat. Kappelin muistotilaisuuden jälkeen arkku jäi kappelille ja kukat saimme sijoittaa, minne mielimme, koska hautaa ei vielä ollut ja arkun päältä ne olisi vain hävitetty. 

Kaunis käsinveistetty tammiuurna oli viimeinen laatuaan ja myyjä pudotti hintaa 400€ > 350€. 

Hautakiven sain tilata omien mieltymysteni mukaan ja minusta siitä tulikin upea. En juuri kilpailuttanut kiviä, mutta selailin aluksi Uusimaalaisia hautakivikatalogeja. Päädyin kuitenkin tilaamaan kiven Pohjois-Pohjanmaalta, josta kivi tuli varsin edulliseksi, vaikka se tuotiin veistämöltä 500km päästä. Kivessä on reilusti tilaa myös muille, jotka haluavat aikanaan saman viimeisen leposijan. 

Hautapaikka tuli hieman kalliimmaksi, koska isää ei haudattu omaan kotikaupunkiinsa vaan lastensa kotikaupunkiin. Vieraspaikkakuntalaisena, ensimmäisenä tämän haudan asukkina maksu oli yli kaksinkertainen normaaliin verrattuna. Hautapaikka pysyy isällä 25 vuotta, jonka jälkeen siitä aletaan maksaa 9€:n vuosimaksua, ellei siihen ole tuona aikana haudattu jotakuta toista, jolloin paikka säilyy taas 25 vuotta. 

Kokonaan oma lukunsa ovat sitten asianajotoimistolle maksetut kulut perunkirjoituksesta sekä ositus- ja perinnönjako-asiakirjoista. Maksu on sitä suurempi, mitä enemmän se teettää työtä perunkirjoittajalla. Esim. suuri omaisuus ja monet eri omaisuudenlajit ja testamentti teettävät enemmän työtä. Meidän tapauksessamme saimme perunkirjoituksen halvimmalla listahinnalla. Lisäksi virkatodistuksen tilaamisesta koituu kuluja. Virkatodistuksesta käy todistettavasti ilmi kaikki vainajan lapset ja mahdollinen puoliso.  

Hautaustoimistoista voi ostaa myös perunkirjoituspalveluja, mutta ainakin meidän toimistomme tarjoama hinta oli tuplat verrattuna käyttämämme pienen perunkirjoitustoimiston tarjoamaan kiinteään hintaan. 

Kireämmän budjetin hautajaisissa voisi säästöjä saada ehkä järjestämällä hautausasiat, perunkirjoituksen ja osituksen/perinnönjaon itse. Kaksi jälkimmäistä on kuitenkin erittäin viisasta teettää ammattilaisella. Laskelmat ovat periaatteessa yksinkertaiset, mutta asiakirjasta pitää löytyä tietyt muodollisuudet ja laatijalla pitää olla tietoa mm. perimisjärjestyksestä ja muista lakikiemuroista. Kuolinpesän kaikki osapuolet ovat varmasti tyytyväisiä, kun asiakirjan on laatinut lainoppinut ihminen. Jos kuolinpesään kuuluu vain yksi osakas, on asiat paljon yksinkertaisempia