keskiviikko 30. elokuuta 2017

Varoitus kuuden tunnin tekijöille!

Varoitus: Jos olet osittaisella hoitovapaalla, eli teet joko 4-päiväistä viikkoa tai 6 tuntista työpäivää lapsen päiväkodin tai koulun aloituksen johdosta, älä erehdy tekemään Kikyn määräämää 6 minuutin lisätyöaikaa!

Ja nyt kerron teille, että miksi.

Suurin osa osittaisella hoitovapaalla olevista on säästynyt 6 ylimääräisen minuutin tekemiseltä, sillä osittaista hoitorahaa ei Kelasta saa, jos viikkotyömäärä on yli 30 tuntia. Tästä syystä työntekijät ovat saaneet valita, ottavatko 6 minuutin päivittäisen työajan vähennyksenä palkasta vai eivätkö. Jos Kelasta on tuki tiedossa, ei 6 minuuttia tietenkään kannata tehdä. MUTTA jos viikkotyön määrä on joka tapauksessa isompi, kuin 30 tuntia esimerkiksi jatkuvien ylitöiden, sivutoimisen yrityksen (kuten allekirjoittaneella) tai kakkostyön johdosta, on joku ehkä päättänyt tehdäkin tuota 6 minuuttia pidempää kikypäivää, jottei sitä vähennetän palkasta. Eihän Kelalta tukea saisi kuitenkaan.

NYT ON KUITENKIN KÄYNYT NIIN, ETTÄ:

Tämä on varmasti taas työpaikkakohtaista ja palkanlaskijastakin riippuu, milloin hän uudistukseen herää, mutta JOS teet 6 tuntia ja 6 minuuttia pitkää päivää, lisätään päivään myös 30 minuuttia RUOKATAUKOA!

Toisinsanoen: Tehdessäsi 6 minuuttia pidempää päivää muutaman lisämarkan toivossa, päiväsi pitenee 36 minuuttia ja tuo 30 minuuttia ovat tietenkin sinun omaa ruokailuaikaasi, joten se ei edes nosta palkkaa.

Tähän vallan uskomattomaan muutokseen törmäsin pari viikkoa sitten, kun kellokortti alkoi yllättäen syödä jokaisesta päivästäni 30 minuuttia ylimääräistä. Tutkimme työpaikkasihteerin kanssa asiaa ja hän lähti selvittämään kummaa muutosta palkanlaskennasta. Sieltä sitten kävi ilmi, että minulle on lisätty työaikaan myös ruokatunnit.

Parin päivän ajan näin kyllä punaista asian johdosta. Ilmoitin palkkoihin, etten tee enää 6 minuutin KIKY-lisää ja minuutit saa vähentää palkastani. Asia tuntui erityisen epäreilulta, koska korotus työajassa oli kohtuuttoman suuri aivan käsittämättömän pienen työaikalisäyksen takia. Toisekseen, 6 tunnin päivääni kuului jo itsessään 15 minuutin ruokatauko, jonka sai syödä työajalla. Toisin sanoen, minulla olisi pitänyt joko olla A) 45 minuuttia ruokataukoja tai B) Työpäiväni olisi pitänyt lisääntyä vain 15 minuutilla.

Nyt korotus vastasi sekä 15 minuutin ruokatauon menetystä, 30 minuutin ruokatauon lisäystä ja 6 minuutin pelleilyaikaa työpaikalla. Ikävät muutokset: 51 MINUUTTIA!

No, onni onnettomuudesta, meidän työpaikkasihteerimme on todella mukava. Koska minulle ei oltu edes ilmoitettu työaikaani on lisätystä ruokatunnista, (että olisin osannut sellaisia edes pitää) sain tuntisaldooni hyvityksenä reilun viikon verran ruokatunteja! Nyt vain kauhulla odottelen, montako kymppiä työajan lyhennys vie seuraavasta palkastani, joka muutenkin on aika pieni.

BONUS INFOA: Soitin muuten myös Kelaan ja kyselin seuraavaa: Olen lakkauttanut Kelan osittaisen hoitorahan yritystoiminnan takia, mutta joka viikko minulla ei ole ollut asiakkaita ja näin ollen en aina tee yli 30 viikkotuntia. Kysyin, saisiko noilta viikoilta hakea takautuvasti osittaista hoitorahaa. Vastaus oli aika yksiselitteisesti, että ei saa. Hoitotuen tarve pitää olla pidemmissä jaksoissa, esim. koko kuukauden, ennen kuin sitä voidaan myöntää.
Selvisipähän sekin asia sitten.

BONUS KUULUMISET: Näistä ikävistä sattumuksista huolimatta, aion silti jatkaa osittaista hoitovapaatani maksimaalisen pitkän ajan, eli lapsen toisen kouluvuoden loppuun. Kaikille jotka miettivät, miten pitkälle hoitovapaata voi saada niin vastaus on, että toisen kouluvuoden jälkeisen heinäkuun loppuun. Sinne asti olen itsekin tällä lyhennetyllä työajalla ja sitten alkaa taas oikea rahan tienaus.

Parastahan oli, että kun jäin osittaiselle hoitovapaalle, ei lasku palkassa tuntunut kovin suurelta, koska samalla lakkasivat tarhamaksut. Kun alan tehdä taas pitkää päivää, pitäisi käteen jäävän rahan tuntua huomattavasti isommalta. Onhan talouteni jo täysin mukautunut pikkuriikkiseen palkkaan (1300€/kk) ja täysiaikainen palkka on 300€ suurempi!


sunnuntai 27. elokuuta 2017

Mitä sinä tekisit 22000€:lla?

Moni on varmasti ajatellut joskus, että mitä tekisi, jos saisi +1 000 000€ rahaa, esimerkiksi lotosta.
Aikuisesta tuntuu suorastaan euforisen ihanalta laskea, mihin kaikkeen miljoonapotti riittäisi. Osalle tosin saattaa tulla harmistus, sillä "pakollisten" hankintojen ja sukulaisille annettujen lahjusten jälkeen suurikin potti saattaa alkaa tuntua jo etukäteen vähän pieneltä. Mutta entäpä, jos rahaa olisitkin saanut vain pienehkön raaputusarpa-pääpalkinnon verran?

Päivän kysymys kuuluu: 

Mitä sinä tekisit 22 000€:lla puhdasta rahaa?

Juuri tuon verran rahaa nyt köllöttelee nollakorkoisella säästötililläni odottamassa kohtaloaan. Kuulisin aivan erityisen mielelläni teidä, rakkaat lukijani, mietelmiä siitä, mitä rahalle kannattaisi tehdä!

Jättäkää kommentti ja visioikaa vapaasti. Suunnitelmat saavat olla hyödyllisiä, täyttä tuhlailua, molempia tai aivan mitä keksittekään. Mitä nyt noin äkkiseltään unelmoiden saattaisitte summalla tehdä. Se kun ei loppujen lopuksi ole suuren suuri, mutta kuitenkin enemmän, kuin yleensä kerralla käteen saa. Hetkelliseen nautintoon se riittäisi aivan erinomaisesti, sijoituksille siinä olisi jo hyvää pohjaa vai saisiko summalla lunastettua velattomuuden? Sana on vapaa ja aion itse kuunnella teidän ehdotuksianne ennen kuin käytän perintösummastani ensimmäistäkään euroa.

Alustavia suunnitelmia minulla kuitenkin jo on ja aion niitä nyt listata alle:

Auton vaihto (4500-10000€)
Uudemman auton hankinta on edessä aivan varmasti. Avensiksen edessä olevat elinvuodet ovat varmasti yhden käden sormilla laskettavissa ja oman mukavuutenikin tähden olen uudemmasta autosta unelmoinut. Uusi auto on sen verran iso paukku, että tarvittavaa rahaa ei äkkiseltään säästetäkään kasaan. Nyt olisi oiva tilaisuus jättää autoon varattava rahasumma joko kokonaisuudessaan tai osittain tilille odottamaan.
Rahallinenhyöty: Säästyisin autolainan korkeammalta korolta (esim. 5v/6000€/9%korko: 1473€)

Mummolan lunastaminen (16000-25000€)
Tämä on myös edessä lähivuosina tai jopa jo tämän vuoden aikana. Mummolan pelastaminen on yksi päätavoitteitani, joiden takia ylipäätänsä säästän ja pyrin vaurastumaan. Vielä ei ole tietoa, kuin moni perheenjäsen tähän projektiin lähtee mukaan, joten tarkkaa ostosummaa ei vielä tiedä tarkasti. Tarkoitusta varten on tosin mahdollista ottaa myös lainaa, sillä ulkopuolisia vakuuksia on tarkoitukseen saatavilla.
Rahallinen hyöty: Pelkkää menoa, min. -200€ vuodessa

Asuntolainan lyhennys (10000-20000€)
Oman kodin asuntolainaani on jäljellä enää noin 41590€ ja sen jälkeen talouteni olisi erittäin vakaalla ja riskittömällä maaperällä. Käteen alkaisi jäädä lainalyhennyksen verran (628€) puhdasta rahaa. Tosin perintösumma yksistään ei riitä koko loppuvelan kuittaamiseen, vaan jäljelle jäisi 3-4,5 vuoden edestä maksettavaa. Velaton koti olisi kuitenkin sitten jo todella lähellä. Asuntolainan ylimääräisistä lyhennyksistä on tässä blogissa jo monta kertaa väännetty, mutta oma kantani on, että se turvaisi kotini yllättävän työttömyyden tullen ja mahdollistaisi myös tulevat asuntosijoitukset pienentämällä nykyisiä kuluja, jolloin käteen jäisi enemmän rahaa puskuriin/sijoituksiin.
Rahallinen hyöty: 17-34kk pois asuntolainasta, säästö koroissa 517-938€

Uuden sijoitusasunnon käsiraha (10000-20000€)
Uuden sijoitusasunnon osto kuuluisi pitkänajan sijoitussuunnitelmani mukaan tälle vuodelle. Raha riittäisi ehkä yhden edullisen asunnon omavastuuosaksi tai osaksi sitä. Toisaalta en ole ajatellut varsinaisesti käyttää rahaa asuntojen ostoon vaan haluan käyttää vakuutena muuta omaisuutta. Sijoittamalla rahaa asunnon ostoon voisin kuitenkin saada lainalle pienemmän kuukausierän tai lyhyemmän laina-ajan.
Rahallinen hyöty: Noin 4000€ vuokratuloa vuodessa

Matkakassa (2000€)
Toteuttamatta on vielä unelmaloma Amerikassa ja tyttärelle luvattu matka Japaniin. Pari tonnia riittäisi varmaan aika mukavasti toisen niistä toteuttamiseen. Toisaalta tuollaisen matkakassan pystyisi ensi vuodeksi myös säästämään, jolloin perintörahan voisi kiinnittää nyt johonkin tuottavempaan.
Rahallinen hyöty: 0€

Alla on vielä alustavaa taulukkoa, johon olen miettinyt eri vaihtoehtoihin sijoitettavia summia:



Tällöin voisin valita joko auton, mummolan, asuntolyhennyksen ja matkan TAI uuden sijoitusasunnon. Jos käytän asunnon hankintaan muita vakuuksia voisin saada nämä kaikki. Autoon ja mummolaan tosin pitäisi luultavasti ottaa lainaa tai säästää ahkerasti lisää.

Saisinko tällä suunnitelmalla maksimaalisen hyödyn ja huvin perintörahasta?

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Henkivakuutusasiassa SOPU!

Isäni kuoltua alkuvuodesta 2015 olen kokenut pitkän ja kaikin puolin erikoisen matkan yhdessä vakuutusyhtiö IF:n kanssa.

Kerratakseni tarinan lyhyesti: Muutamat isän kuolemaan liittyvät seikat aiheuttivat sen, ettei ollut aivan selvää, kenelle hänen oman, henkilökohtaisen henkivakuutuksensa korvaussumma kuuluisi. Vastakkain olimme minä veljeni kanssa ja äitipuolemme. IF olisi aluksi maksanut summan kuolinpesälle, eli minulle ja veljelleni, mutta äitipuoleni teki asiasta valituksen ja asia lähti vakuutuslautakuntaan käsiteltäväksi. Siellä asia muhi noin puolentoista vuoden ajan, kunnes saimme päätöksen, joka lyhykäisyydessään oli, ettevät he pysty asiaa ratkaisemaan ilman henkilöhaastatteluja ja niitä vakuutuslautakunta ei harrasta. 

Siispä vaihtoehdoiksi jäi joko sopia, miten/kenelle rahat jaetaan tai viedä asia käräjäoikeuteen. Tässä vaiheessa molemmilla osapuolilla oli jo asianajajat neuvonantajina ja molempien osapuolien asianajajat olivat sitä mieltä, että summa kuuluisi ilmiselvästi heidän "päämiehelleen". Onneksi veljeni otti asian hoidon kontolleen ja kirjoitteli molempien asianajajien kanssa pitkiä sähköposteja. Ja juuri niin kuin pelkäsinkin, molempien osapuolten sopimustarjoukset olivat aivan yhtä kaukana toisitaan, kuin Huutokauppakeisarin tarjoukset ikinä. Saimme vakuutusyhtiöltä monen monta eri eräpäivää, johon mennessä sopimuksen tulisi syntyä tai he siirtäisivät korvaussumman pois käsistään aluehallintovirastolle. Eräpäivät tulivat ja menivät, emmekä päässeet yhteisymmärrykseen. Olimme oikeastaan jo siinä luulossa, että raha olisi jo siirretty pois, mutta ilmeisesti kesälomat hidastivat prosessia huomattavasti. Vakuutuslautakunnasta rahan kyllä saisi samoilla ehdoilla kuin vakuutusyhtiöstäkin, mutta sen lisäksi summasta vähennettäisiin joitakin siirto- tai säilytyskorvauksia.  

Noin puoli vuotta asian kanssa painittuamme olemme kuitenkin viimein päässeet asiassa sopimukseen! Äitipuoli piti pitkään kiinni kannastaan, jonka mukaan hänelle kuuluisi leskenä puolet summasta (jos ei koko summaa), mutta me emme tähän suostuneet. Ehdotimme itse summan jakoa kolmeksi, jolloin jokainen saisi saman verran - tämä ei aluksi mennyt ollenkaan läpi vaan vastapuoli alkoi vihjailla asian ratkaisusta käräjäoikeusessa. Saimme omalta asianajajaltamme vinkin, että voisimme tarjota äitipuolelle nimellisesti hieman enemmän, mutta sen jälkeen summa jaettaisiin kolmeksi. Veljeni laati tarjouksen - ja se meni läpi! Tarjosimme äitipuolelle summasta 1000€ + 1/3 loppusummasta. Olimme kait kaikki niin kyllästyneitä vääntämään asian kanssa, että sopu löytyi. 

Tämän viikon maanantaina saapuivat vihdoin ja viimein niin korvauspäätös kuin raha tilillekin. 2 vuotta ja 8 kk isän kuoleman jälkeen. Otsahiukseni ovat harmaantuneet ja välit äitipuoleen ovat tyystin poikki, mutta viimein se on ohi. Isän viimeinen osa perintöä on tilillä: 

22 177€

Summasta ei pitäisi mennä veroa, mutta saa nähdä, pitääkö asiasta vääntää verottajan kanssa. Uudistus, jonka perusteella henkivakuutuskorvaukset ovat kokonaan perintöveron piirissä tuli voimaan vasta vuoden 2016 alussa. Ainakin korvauspäätöksessä sanotaan, että tähän korvaukseen sovelletaan vielä 35000€:n verovapaata rajaa. 

Nähtäväksi myös jää, millaisen laskun asianajajamme lähettää. Ensitapaamisessamme hän sanoi veloittavansa vain muutaman kympin konsultointipalkkion, jos emme etene oikeuteen asti. Olemme myös itse hoitaneet yhteydenpidon vastapuolen asianajajan kanssa sekä kaivelleet valtavasti tietoa lakipykälistä. Omalta asianajajaltamme saimme lähinnä neuvoja ja rohkaisua. 

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Uusi auto, mutta mikä?

Keskiluokkaistuminen jatkuu ja uudemman auton hankinta lähestyy vääjäämättä.

Rakas Avensikseni alkaa lähestyä 20 vuoden kunioitettavaa ikää ja 500 000km mittarilukemaa. Lisäksi sen tyyppivika, eli jarrut ovat jo aika seniorimaisen heikot ja kaasuttaessakin auto vähän putputtelee. Muuten ei autossa ole kyllä mitään vikaa, mutta hinausvakuutusta ei yli 20-vuotiaaseen autoon enää saa. Siispä olen alkannut silmäillä uudempia autoja. Koska lukijoissani saattaa olla myös niitä, jotka autoista tietävät, ajattelin kirjoittaa hakukriteerit auki blogiinikin. Uuden auton olisi tarkoitus olla ennen kaikkea edullinen, edullinen ja edullinen. Tosin muutama mukavuustekijäkin listaltani löytyy, koska keskiluokkaistuminen.

Uudelta autoltani toivon: 

Kuvahaun tulos haulle yaris 2007
Toyota Yaris

  • Pieni koko, mutta kuitenkin 5 ovinen
  • Mahdollisimman alhaiset CO2-päästöt (=pienempi autovero)
  • Mahdollisimman alhainen polttoaineenkulutus, yhdistelmäkulutus max 5,5l. Pääpaino edullisella maantieajolla.
  • Niin uusi, kuin budjetti venyy, mutta väh. vm. 2005
  • Mittarilukema 50tkm-120tkm.
  • Bensakäyttöinen, manuaalivaihteinen
  • Moottoritilavuus saisi olla 1,2l tai isompi pitkien ajomatkojen takia.
  • Lisävarusteet: Keskuslukitus, ABS-jarrut, sähköiset ikkunat ja ilmastointi
  • Bonus: Olen pitkään haaveillut vakionopeudensäätimestä. Ei kuitenkaan pakollinen.

Budjetti: 4500-10000€
Budjetti venyy sen mukaan, millainen auto on. Paremmasta autosta voin maksaa enemmän, järkevän yhdistelmän voin ostaa halvemmalla. 


Olen varsin merkkiuskollinen Toyotalle, mutta muutama muukin malli on kiinnittänyt huomioni. Uusi autoni saattaisi olla jokin seuraavista:
  • Toyota Yaris (mielestäni luotettavin, mutta kallis)
  • Ford Fiesta (sisäisesti ja ulkoisesti kaunein, mutta vähemmän luotettava)
  • Honda Jazz (pienikulutuksinen ja edullisempi, jolloin budjetilla saisi paremman/uudemman)

Kuvahaun tulos haulle honda jazz
Honda Jazz

Yllä olevien ominaisuuksien lisäksi auton ulkonäön olisi oltava myös mieleinen. Seuraavana vähemmän tärkeä lista auton ulkonäkökriteereistä, jotka myös rajaavat hakutuloksia. On kuitenkin huomioitava, että ulkonäkökriteerini ovat joustavempia ja suuren valikoiman johdosta yleensä on mahdollista valita autoista myös itseä miellyttävä väri/sisus: 

  • Miellyttävät värit: hopea, sähkön sininen, ruusunmarja, lämpimän keltainen, murrettu vihreä, viininpunainen tai tumman violetti
  • Ei-missään-nimessä-värit: Musta (kuuma), valkoinen (likaantuu) ja kirkkaanpunainen (haalistuu)
  • Kojelaudan mittarit saisivat olla ratin takana (Yariksessa keskellä). Jazzin ja Fiestan kojelaudat ovat hienot. Fiestassa väriä on myös sisämuoveissa, josta pidän!
  • Ei kolaroitu tai kolhittu, ehdin sitä tehdä myöhemmin itsekin.

Kuvahaun tulos haulle ford fiesta interior  Kuvahaun tulos haulle toyota yaris console  Kuvahaun tulos haulle honda jazz console

Kuvissa: Fiesta, Yaris, Jazz

Näillä kriteereillä kun rajailee niin ihan mukavasti tulee Nettiauto.fi:ssäkin hakutuloksia, mutta juuri sitä oikeaa ei ole vielä tullut kohdalle. Kaukaatakin olisin valmis sen hakemaa, jos hyvä löytyisi. Rahoituspuolelta minulla on lähiaikoina teille iloisia uutisia, mutta ei siitä nyt sen enempään. Haaveilen uudemmasta autosta jo senkin takia, että olen aina ajanut +10 vuotta vanhoilla autoilla ja olisi kerrankin mukava omistaa hieman uudempi auto. On kuitenkin myönnettävä, että upouusissa autoissa on jo sen verran korkealentoista tekniikkaa, että ihan hyvin pärjään ilmankin peruutustutkia tai automaattikuskeja. Lisäksi olisi mahtavaa, jos luottokorjaani Nyrkkipaja pystyisi autoa vielä korjeilemaan, eikä autoa tarvitsisi käyttää merkkihuoltamossa. 


Kuvahaun tulos haulle ford fiesta
Ford Fiesta


Kommenttikenttään saa jättää ajatelmia edullisista autoista! Kuulen mielelläni suosituksia hyväksi havaituista ja ennenkaikkea edullisista pikkuautoista. 

maanantai 14. elokuuta 2017

Epäonnen iPad

Ensimmäinen ostokseni yrityksen kautta tienaamillani rahoilla tehty ja se on viimein saatu jopa kotiin asti:
iPad Pro 12,9", 64Gt Wifi (Tähtiharmaa).

Uskolliset työkaverini


Sanon, että viimein, sillä ensimmäisen tilaukseni tein jo 2.7., eli lähes puolitoista kuukautta sitten. Sen jälkeen onkin tapahtunut oikea surkeiden sattumusten sarja, josta aion tänään teille kertoa.

Tilasin ensimmäisen padini Dustinilta - tässä nimi, joka kannattaa painaa mieleen, ei niin kovin hyvässä mielessä. Tuote on ollut ilmeisen haluttu sillä tämä malli on ollut koko ajan vähän kortilla joka kaupasta. Tilasin kuitenkin sieltä, mistä halvimmalla sai ja hintaa laitteelle piti tulla vain 881€, kun muualla siitä pyydettiin n. 919€. Toimutusaika meni jonnekin parin viikon päähän, mutta minulle se sopi, sillä tarvitsen tablettia työkäyttöön vasta syyskuussa. Ajattelin, että tässähän on paljon aikaa vielä odotella.

Parin viikon päästä sainkin noutoilmoituksen ja menin hakemaan tablettini postista. Paketti, jossa tabletti saapui tuntui kumman pieneltä. Kun olin lähetyslaatikon avannut, iski ikävä totuus silmille. Minulle oli lähetetty muuten juuri oikea tuote, mutta pienemmällä 10,5" näytöllä. Sehän on selvää, ettei kukaan vahingossa ainakaan isompaa tai kalliimpaa mallia lähetä, joten otin yhteyttä Dustinin asiakaspalveluun, jotta voisin selvittää ongelman. Asiakaspalvelusta minua pyydettiin luettelemaan tablettilaatikon kyljessä olleesta varasto-tarrasta löytyvä koodi. Luetellessani koodia huomasin, että tuossa tarrassa luki jo itsessään, että tabletin pitäisi olla 12,9". Ja tietenkin myös asiakaspalvelija sanoi, että tuotteen pitäisi olla oikea. Paitsi, kun ei ollut: Applen omassa laatikossa luki edelleen pienempi koko ja paketti itsessään oli täysin saman kokoinen kuin vanha kymppi-tablettini. Mitenkään sitä isompaa mallia ei olisi niin pieneen laatikkoon saanut tungettua paitsi vääntämällä. Asiaa lähdettiin selvittämään Dustinin varastonkin kanssa, mutta sieltäkin sanottiin, että heidän inventaarionsa mukaan mitään virhettä ei olisi sattunut ja heiltä olisi lähtenyt 12,9" tabletti.

Noh, sain sitten sähköpostiini palautuslipuskan, jonka tulostin paketin päälle. MInulla oli toinenkin palautettava tuote (aivan eri verkkokauppaan) ja päätin viedä paketit samaan aikaan postiin. Paha virhe. Vein palautuspaketit lähipostiin ja ensialkuun ajattelin kaiken sujuneen aivan normaalisti. Sain palautuksista kuitin ja palasin kotiin. Muutaman päivän päästä otin Dustiniin taas yhteyttä kysyäkseni, onko minulle tulossa uusi, oikea tuote virheellisen tilalle. Kävi ilmi, ettei palautuspakettini ollut tullut perille. Asiaa alettiin taas selvittää ja minulta pyydettiin kuvaa saamastani palautuskuitista, sillä Dustinin mukaan heidän antamaansa palautuslipukkeen koodia ei ole koskaan käytettykään. Kylmä hiki alkoi pukata otsalleni, kun kaivoin ärrän palautuskuitin lompakostani. Kuittiin oli merkitty seuraavaa:

Palautus, koodi xxxxxxxx   x2     hinta 0€
ALV koodi xxxxxxxx   x2      hinta 0€

Toisin sanoen, kuitti sisälsi vain yhden koodin, mutta kahdella rivillä ja sen perään oli isketty x2 kertomaan pakettien lukumäärän. Molemmat paketit oli laitettu saman lähetystunnuksen alle, vaikka toinen oli matkalla Ruotsiin ja tabletin olisi pitänyt lähteä Helsinkiin! Ja tottakai se oli juuri se kallis tabletti, jolla ei ollut omaa palautuskoodia. Dustin lähti pakettia metsästämään ja niin aloin minäkin.

Menin käymään R-kioskilla, jonne paketit olin vienyt ja siellä sattuikin olemaan sama myyjä, joka virheen oli tehnyt. Kun selitin asian hänelle hän meni kovasti vakavaksi ja sanoi, että se onkin sitten vaikeampi juttu selvittää. Paketit olivat kuitenkin jo lähteneet Matkahuollon matkaan, joten sain Matkahuollon asiakaspalvelunumeron, jonne minun tuli soittaa.

Sinneppä sitten soitin ja vastassa olikin sellainen asiakaspalvelutäti, että oksat pois. Hänen mukaansa tällaista virhettä ei ole mahdollista tapahtua, mutta mihinkään hän ei kuitenkaan "voi ottaa kantaa". Tätä fraasia hän hoki hokemistaan. Järjestelmästä pakettia ei (tietenkään) löytynyt, joten hän ei asiassa voinut auttaa. Koetin kysyä, mitä tapahtuu paketeille, joissa ei ole lähetystunnusta tai joissa on eri osoite päällä, kuin mihin koodi osoittaa. Täti ei osannut sanoa, koska tällaista virhettä ei ole mahdollista tapahtua. Vasta kun pyytämällä pyysin, hän suostui lähettämään kyselyn sinne jonnekin, missä paketit varsinaisesti kulkevat, olisiko sieltä pakettiani löytynyt. Myöhemmin sain heiltä yhteydenoton jonka mukaan molemmat lähettämäni paketit olisivat lähteneet samaan paikkaan, eli Ruotsiin, huolimatta siitä, että paketin päällä lukee aivan eri firma, osoite ja maa vastaanottajan kohdalla. Sillä tiellä paketti taitaa edelleen olla.

Tässä kohtaa Dustinin mukaan palautus olisi kuitenkin nyt ok ja heidän ongelmansa, mutta he jotenkin unohtivat, että olin pyytänyt lähettämään tilalle oikean kokoisen tabletin. Jouduin myöhemmin ottamaan uudelleen heihin yhteyttä, kun mitään ei alkanut kuulua. Sain vastauksen, että edellinen asiaa käsitellyt henkilö oli ilmeisesti ymmärtänyt jotain väärin tai unohtanut tilata tabletin minulle. Nyt sain sähköpostiini uuden tilausvahvistuksen ja jäin odottelemaan tablettia - joka ei koskaan tullut. Tilausvahvistuksen jälkeen sain viestin, että toimituspäivä on lykkääntynyt parilla viikolla ja tämäkin päivä tuli ja meni. Kävin Dustinin sivuilla katsomassa tuotteen tietoja ja siellä oli merkitty toimituspäivä jonnekin kuukauden päähän. Otin jälleen kerran yhteyttä asiakaspalveluun ja pyysin perumaan tilaukseni. Etsisin tabletin jostakin muualta. Olin maksanut tabletin luottokortilla, jotta voisin todeta saaneeni ehjän ja oikean tabletin ennen maksun maksamista. Nyt alkoi luottokorttilaskun eräpäivä kolkutella ja tablettia ei edelleenkään oltu edes lähetetty. Tämä tapahtui perjantaina, enkä ole vieläkään saanut mitään ilmoitusta, että maksuni olisi hyvitetty luottokortille, eikä hyvitys näkynyt verkkopankissakaan.

Aloinpa siis katsella netistä kauppoja, joilla haluamani tabletti saattaisi olla ihan hyllyssä, vaikka vähän kalliimmalla hinnallakin. Onnekseni huomasin, että Hyvinkään Gigantissa olisi yksi kappale juuri oikeaa mallia ja sen voisi varata kahden tunnin päähän noutotilaukseksi. Tein varauksen ja lähdin ajamaan kohti Hyvinkäätä. Ajattelin, että pian saan tabletin käsiini ja tulevat työjutut ovat sillä turvattu - olipas suuri vaiva tämän kanssa. Taisin hengähtää vähän liian aikaisin.

Menin Gigantin asiakaspalvelupisteelle noutamaan varaustani ja täti siinä hetken aikaa kaiveli konetta. Tekemääni varausta ei tuntunut oikein löytyvän mistään ja hän pyysi minulta tiedot varaamastani laitteesta. Tässä kohtaa mieleni alkoi olla jo varsin synkkä pahoista aavistuksista. Täti lähti etsimään laitetta varastosta ja palasi hetken päästä takaisin tyhjin käsin. Kävi ilmi, että tuote, jonka piti olla viimeinen kappale ko. tablettimallia, olikin asiakaspalautus, joka oli vahingossa lipsahtanut saatavilla olevaksi nettikauppaan. Se ei siis ollut uusi vaan jo avattu pakkaus! Pian varastosta tuli miesmyyjä esittelemään palautettua tablettia. Olihan se toki kuin uusi, tyhjennetty ja jotenkuten pyyhitty puhtaaksi. Paketissakin oli kaikki osat tallella. Kysyin, voisinko saada tabletista alennusta, kun se ei ole enää uusi, mutta katteet ovat Applen laitteissa kuulemma niin olemattomat, että yhtään hän ei voinut tinkiä. Sen sijaan sain noin kympin alennuksen tabletin/läppärin kantopussukasta, jonka olin poiminut alelaarista odotellessani. Aloin olla niin pyörällä päästäni, että ostin tabletin sekä suojuksen ja poistuin kaupasta. Autossa harmistukseni purkautui ja minua lähes itketti. Maksoin melkein tonnin laitteesta, joka ei ole edes uusi vaan jonkun muun avaama ja näpelöimä. Olin jo aivan lähellä, etten kääntynyt takaisin ja palauttanut tablettia, mutta koska minulla on ehdottomasti oltava tämä tabletti syyskuussa, ajattelin, että voin tehdä ratkaisevat liikkeet myöheminkin.

Kotona puhdistin tabletin perusteellisesti sormenjäljistä, käynnistin sen ja laittelin käyttökuntoon. Hiljalleen, kun omat sormenjälkeni peittivät sen ruudun, alkoi olonikin parantua. Ainakin työjutut on nyt turvattu ja tabletti toimii kuin uusi. Mutta paha mieli siitä jäi. En oikein osaa nauttia laitteesta, kun sen hankkiminen on ollut yhtä epäonnisten sattumusten sarjaa. Harmittaa myös, etten saanut ensimmäisenä avata laitetta paketistaan.

Maksoin tabletista 919€ ja 17€ suojapussukasta. Tabletti itsessään on juuri niin erinomainen, kuin toivoinkin. Sitä on kerrassaan kaunista katsella ja nettisivujen selaaminen on huomattavasti helpompaa, kun ruutu on iso. Voisinpa nyt ylistää laitettani yhtä kovasti, kuin se ansaitsee, mutta mieltä painaa luottokortilla odottava kaksinkertainen maksu laitteista, joita minulla on vain yksi.


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Uskalla yrittää ja menestyä # Osa 4

"Ei pysty, nyt ei pysty"

Selitykset on monet, kun kyse tulee kurjuudessa rypemisestä. Mahdollisuuksia ei ole, rahaa ei ole, mitään ei voi tehdä, eikä mitään haluta muuttaa. En enää jaksa oikein huolestua, vaikka jollakulla läheisellä olisi vaikeaa. Ulkopuolelta ketään on vaikea neuvoa, koska keskustelu kääntyy kuitenkin neuvojen tai tuen alasampumiseen. Olen tullut siihen lopputulokseen, että yleensä vaikea tilanne sitten vain aikanaan kärjistyy ja tilanne korjaa itse itsensä. Hurjiakin lopputuloksia on nähty, mutta ihmiset tuntuvat pitävän viimeiseen asti kiinni kurjuuden viitasta, ettei mitään muutosta tarvitsisi tehdä.

Itselleni suuri muutos oli ero ex-miehen kanssa. Se pakotti minut viimein itsenäistymään ja luottamaan omiin valintoihin. Kasvaneen vastuutaakan alta löysin kuitenkin mahdollisuudet tehdä omia päätöksiä ja vapauden valita! Eron jälkeen minusta viimein alkoi tuntua, että elämä menee eteenpäin - kohti päämääriä, jotka olivat olleet nuoruudessa minulle tärkeitä: asuntosijoittaminen, yrittäjyys ja riippumattoman elämän tavoittelu. Pääsin viimein valitsemaan muitakin, kuin tavanomaisia polkuja. Enkä syytä elämän pysähtyneisyydestä ex-miestäni vaan omaa, aiempaa saamattomuuttani ja rohkeuden puutetta. Nykyään en odota muiden tekevän itseäni onnelliseksi vaan pyrin päämääriini itse suunnittellen ja suunnitelmia toteuttaen.

Vaikka suunnitelmani ja unelmani ovatkin monasti reilusti valtavirrasta poikkeavia, pidän itseäni rationaalisena ihmisenä. Minulle on tärkeää, että asiat toteutetaan harkitun varmasti, mutta reippaalla tahdilla, kun suunnittelutyö on valmis. Parhaina hetkinäni minusta tuntuu, että voisin saavuttaa tällä tavalla mitä tahansa! Toki en ikinä lähtisi haaveilemaankaan avaruuden valloittamisesta tai muusta korkealentoisesta vaan sellaisista asioista, jotka olisivat minulle mahdollisia. Horisontissa siintää vielä lisää uskaliaita unelmia, mutta en näe, miksi en voisi niitä saavuttaa. Ja silti olen ihan tavallinen, matalapalkka-alalla työskentelevä yksinhuoltajaäiti. Täytyy vain ymmärtää toimet, joita unelman saavuttaminen edellyttää ja sitten toimia suunnitelman mukaan.

Esimerkiksi voisin ottaa vaikkapa haaveeni asua pidempi pätkä ulkomailla. Opiskelijavaihdot ja au-pair-ajat ovat minusta jo ajaneet ohi ja tuskin mitään kovin kummoista työtäkään vieraasta kulttuurista saisin tai haluaisin tehdä. Lisäksi minulla on ns. elämä täällä Suomessa. Mitä unelman toteuttamiseen tarvitaan on passiivisia tulonlähteitä, etätyötä tai säästöjä. Näiden keräämiseksi tarvitaan omat suunnitelmat ja jonkin verran aikaa. Vakityö ja lapsen koulu pitävät minut joka tapauksessa Suomessa tulevan vuosikymmenen, joten minulla on ainakin sen verran aikaa valmistella tulonlähteet, joiden avulla ulkomaille voisi muuttaa. Järkeenkäypää olisi asua muualla vain osan vuotta, esim. 3kk, jonka tavallinen turisti saa monessa maassa olla ilman sen ihmeempiä lupia. Näin voisin nauttia myös rakkaasta kotimaasta sukulaisineen.

Lisäksi unelmoin kirjan kirjoittamisesta sekä tietokonepelin toteutuksesta. Ideoita olen kypsytellyt usempia vuosia ja tiedän, että näillekin koittaa oma aikansa ja innostuksensa - sitten ne toteutuvat. Luultavasti kaikki, mitä olen aiemmassa elämässäni tehnyt ja oppinut puristuvat näissä projekteissa valmiiksi, hyväksi tuotokseksi. Ehkä jopa rahalliseksi tuloksi, sillä miksi ei?

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kiinnostu, kehity ja ota selvää # Osa 3

En itse tee juuri mitään, mikä ei ole mukavaa.

Toisinsanoen en halua raataa, elää kurjuudessa tai kärvistellä. Koetan soveltaa "viisas pääsee vähemmällä" niin pitkälle kuin iltalenkkiä lukuunottamatta pääsen. Sillä tieto todellakin on valtaa ja niin pois päin. Tiedon hankintaan onkin sitten hyvä keskittää se vähäinen tarmo, minkä itsestä saa puristettua irti. Lukeminen ja asioiden opiskelu antavat aina muutaman askeleen etumatkan niihin nähden, jotka vain tohottavat suoraan toimintaan ja mailin niihin nähden, jotka eivät tee mitään. Perehtymättömiä ovat ne, jotka myyvät osakkeensa, kun kurssit ovat pohjalla ja ostavat, kun hinnat ovat taivaissa. Perehtymättömät perustavat yrityksen ja hukkuvat sitten veroihin ja maksuihin. Perehtymättömille tulee joka kuussa yllättäviä laskuja ja "varmat tulot" jäävät odotuttamaan itseään.

Vaikka miten ottaisi asioista selvää, ei voi aina yllätyksiltä välttyä, mutta aika pitkälle Suomessa pelataan ennaltalaadittujen sääntöjen ja pykälien mukaan. Lisäksi meillä on aivan erinomaisen monipuoliset julkiset palvelut, joista ihmisille tarjotaan tietoa ihan ilmaiseksi. Kirjastot, joka puolelta löytyvät tietoverkot, virastojen neuvontapalvelut ja erilaiset tukiyhdistykset takaavat tiedonsaannin kaikille.

Kuten aiemmassa postauksessani "Tunne itsesi ja kykysi" kerroin, löytyy meistä jokaisesta valtavasti erilaisia ominaisuuksia ja taitoja. Taitojen ei tarvitse olla edes mitenkään ihmeellisiä! Miellyttävä ääni, varmat ja näppärät sormet, tietämys 80-luvun videopeleistä, kovat kokemukset aiemmassa elämässä tai kyky käsitellä koiria voivat kaikki olla voimavaroja ja myös tulonlähteitä. On keksittävä, miten, missä ja kenelle tietämystä ja osaamistaan tarjoaa. Nykyajassa mukavinta on, että juuri omalla harrastuneisuudellaan voi tienata rahaa. Asiakkaat ja markkinakanavat löytää ennenkaikkea internetistä. Oma harrastuneisuus tuo tullessaan sekä ajankohtaisimman tiedon että usein myös kontaktit ja verkostoitumismahdollisuudet. Verkostoitumista ei pitäisi kenenkään pelätä, sillä yhteistyö on voimaa ja kaikki tämän ymmärtävät haluavat myös verkostoitua.

Mikä tavoitteiden saavuttamisesta tekee työläintä on aloitusvaihe. Palkkiot ja voitot ovat tikkaiden yläpäässä, mutta kiipeäminen on aloitettava pohjalta. Alkuun nimeä ja tunnettavuutta onkin kerättävä tekemällä ilmaista työtä. Jos kyseessä on oma harrastus, ei ilmainen työnteko tunnu ollenkaan niin pahalta. Hyväntekeväisyystyöstä, ilmaisen sisällön tuottamisesta maailmalle ja aktiivisuudesta erilaisissa yhteisöissä on kuitenkin valtavasti apua tiellä maineeseen ja mammonaan (maine on monasti välttämättömyys mammonalle). Internet luo taas loistavan pohjan oman nimen kasvattamiselle. Nimekäs tekijä taas vetää puoleensa monenlaisia mahdollisuuksia eri yhteistyötahojen suunnalta.

Olen esimerkiksi törmännyt ammattilaisiin, kuten kirjanpitäjiin tai asianajajiin, jotka auttavat ja vastailevat ihmisten kymyksiin aivan ilmaiseksi. Tällainen apu nostaa heidät nopeasti tunnetuiksi ja luotetuiksi henkilöiksi omassa yhteisössään. Tämä taas voi poikia heille ihan oikeita, maksavia asiakkaita - paljon suurempia sopimuksia, kuin yksittäisestä kysymyksestä veloittaminen. Samalla tavalla myös omien töiden tai tuotosten ilmainen jako tuottaa tekijöilleen projektimahdollisuuksia ja yksityisiä tilauksia. Lisäksi on aina mahdollisuus tehdä kaupallista yhteistyötä hyödyntäen henkilön omaa seuraaja- tai fanikuntaa.

Anonyymistikin on mahdollisuus rikastua, ennenkaikkea internetissä. Tiedän ihmisiä, jotka harrastavat hiljaista osto- ja myyntityötä. He etsivät ja tekevät löytöjä, tietävät mitä myydä ja tekevät voittoa. Kun ei tee itsestään numeroa, voi välttyä kateellisten panettelulta. Internetin kautta voi laittaa myös oman asunnon, kesämökin, pellot, työkalut, peräkärryt ja asuntovaunut tuottamaan rahaa itselle vuokraustoiminnan kautta. Ohjeet verojen maksuun saa verottajan sivuilta sekä puhelinpalvelusta.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Tunne itsesi ja kykysi # Osa 2

Kaikki lähtee itsestä! Lähtökohtamme elämässä saattavat olla hyvin erilaiset, mutta mahdollisuudet kehittyä ovat tarjolla kaikille, myös kouluaikojen jälkeen.

Itsetuntemus on avainsana, kun lähdetään rakentamaan unelmia ja tavoittelemaan niitä. Mikä on juuri minulle mahdollista ja mikä aivan mahdotonta. Mitä kaikkea näiden lisäksi voidaan vielä saavuttaa? Ensiksi kannattaa tavoitteista rajata pois ne, jotka aivan varmasti ovat saavuttamattomissa.

Itselläni tämä tarkoittaa esimerkiksi musikaalista uraa tai ulkonäöllä tienaamista:

Rakastan musiikkia, mutta nuottikorvaa minulle ei ole suotu edes auttavasti. Edes valmiita musiikkipalikoita tarjoavalla musiikkiohjelmalla tuskin osaisin luoda uutta ja uniikkia kappaletta. Toisekseen olen hyväksynyt ulkonäköni sellaisena kuin se parhaimmillaan ja kauheimmillaan on, enkä ota paineita itseni ehostamisesta. Näin minulle on säästynyt valtavasti voimavaroja tavoitella minulle mahdollisia päämääriä, kuten vaurastumista. Enkä nyt halveksi yhtään heitä, joilla avut ovat nimenomaan ulkonäössä - miellyttävä ulkonäkö mahdollistaa valtavan määrän erilaisia uravaihtoehtoja ja tapoja rikastua. On vain hyvä muistaa ulkonäköön liittyvien tavoitteiden vääjäämättömän aikarajan ja valmistautua myös elämään näiden töiden jälkeen.

Omat vahvuudet avuksi:

Jokainen ihminen koostuu isosta kirjosta ominaisuuksia ja kykyjä. Jotkut kyvyistä ovat helpommin hyödynnettävissä kuin toiset ja mitä tahansa taitoa voi kehittää. Itsetutkiskelua kannattaa harrastaa ja vastoinkäymisistäkin ottaa opiksi. Minua on aina kiinnostanut tietää ja ymmärtää ympärilläni olevia asioita. Biologian ja psykologian koen yksiksi hyödyllisimmistä kouluaineista, koska niiden avulla oppii ymmärtämään syy-seuraussuhteita niin ympäristössä kuin kanssaihmisissäkin. Myös omia tunteita on osattava analysoida, ettei henkinen kehitys tyssää solmukohtaan. Henkistä vapautta seuraa myös uskallus muuttaa omaa elämää mieleisekseen.

Olen itse hyvin innostuvaa sorttia, mutta yksiä heikkouksiani on innostuksen laantuminen. Yleensä innostukseni noudattaa samaa kaavaa: uuden asian löytäminen, ahkera opiskelu, asian hallitseminen ja siinä kukoistaminen, kyllästys. Tähän menee yleensä noin vuosi ja aikuiselämässäni on ollut jo monia eri teemaisia vuosia. Oppi ei kuitenkaan ole koskaan turhaa, sillä tietoa niin eri harrastuksista kuin niiden parissa viihtyvistä ihmisistäkin voi helposti käyttää myös ansaintivälineenä. Omaa tietämystä voi myydä, sen avulla voi tehdä kauppaa ja sitä jakamalla voi myös verkostoitua ja levittää hyvää muille.

Aiempia teemavuosia elämässäni:
  • Kotisivut: Varhaiset kotisivuni opettivat minulle HTML:ää, sisällöntuottoa ja kuvankäsittelytaitoja. Sain myös vahvan perusosaamisen tietotekniikasta.
  • Manga ja japani: opiskelin japania ja perehdyin manga-, anime- ja cosplaykulttuuriin
  • Lukupiiri: Luin vuoden ajan valtavan määrän kirjoja "100 kirjaa vuodessa" haasteessa
  • Bloggaaminen ja miniatyyrit: Aiempi blogini oli omistettu keräilyharrastukselleni, jolloin tein pienoisasetelmia ja valokuvasin niitä. Opin paljon asettelusta, käsitöistä, valokuvauksesta ja kuvankäsittelystä
  • Osto ja myynti: Kirpputorimyynnillä ja ihan ehdalla trokauksella voi tienata, mutta se vaatii valtavasti tietämystä siitä, mikä myy, missä ja millä hinnalla. Keräilypiireissä kerätty tieto muuttuu myyntitoiminnassa rahaksi.
  • Hyväntekeväisyysvuosi: Olin mukana järjestämässä isoja yleisötapahtumia, jotka tehtiin varainkeruutarkoituksessa
  • Blogi: tämä blogi on opettanut minulle paljon markkinoinnista, kirjoittamisesta, yhteistyöstä ja verkostoitumisesta. Blogin kautta olen ansainnut ehtaa rahaa.
  • Sijoittaminen: Olen oppinut sijoittamisen perusmenetelmät niin onnistumisien kuin erheidenkin kautta. Tiedän paljon asuntomarkkinoista, remontoinnista ja hieman pörssimaailmasta.
  • Yritys: Uusin innostukseni on tietysti oma toiminimeni, jota varten olen oppinut valtavasti mm. verotuksesta ja verosuunnittelusta. Tällä hetkellä myyn tietotekniikan osaamistani ja kykyäni puhua aiheesta helposti ymmärrettävällä tavalla.
Taitoni ovat selvästi tietotekniikan hallinnassa, luovuudessa, erilaisten fani- ja keräilijäryhmien tuntemuksessa sekä kiinnostuksessa ansaita rahaa. Nämä taidot on kuorrutettu jokseenkin miellyttävällä ja realistisuuteen taipuvaisella luonteellani sekä kuivakalla huumorintajulla.

Tulevaisuudessa tulen keskittymään yhä enemmän esiintymis- ja tapahtumanjärjestämistaitoihini. Tämä on kiinnostava haaste sinällään, koska moni voisi luonnehtia minua sekä hiljaiseksi että ujoksi, näytellä en osaa ollenkaan, enkä eläytyä mihinkään rooliin, joka ei ole minä-ite. Lähinnä haluni opettaa saa minut nauttimaan esiintymisestä ja siksi olen valmis ottamaan haasteen vastaan.

Harrastusmielessä olen jo jonkin aikaa silmäillyt Youtubea ja tutkinut sen tarjoamia mahdollisuuksia tienata. Tässä kohtaa törmään juuri omiin heikkouksiini, jotka minun olisi voitettava, jos haaveilisin Youtube-urasta: Näytteleminen, Ulkonäkö ja Musiikki. Esteistä huolimatta ajatukseni kiertävät tätä haastetta kuin kissa puuroa. Minua itseänikin kiinnostaa, löydänkö tavan ja ennenkaikkea innostuksen kokeilla "tähteyttä".