Jos olenkin saarnannut puskurirahaston tärkeydestä niin nyt asia konkretisoitui ihan omalla kohdallanikin. Olin unohtanut säästötavoitteestani kokonaan uuden asunnon varainsiirtoveron.
Uusi sijoitusasuntoni valmistui hiljattain, hieman etuajassakin jopa. Olen säästänyt ahkerasti, jotta saisin kuitattua asunnon myyntihinnan viimeisen puolikkaan kokonaan säästöistäni ja jäljelle oli tarkoitus jättää vielä 3000€:n varapuskuri omiksi varuiksi. Ennen asunnon valmistumista sain rakennuttajalta muuttokirjeen ja tässä muistutettiin varainsiirtoveron maksusta, joka erääntyy kahden kuukauden päästä asunnon valmistumisesta.
Olin totaalisen unohtanut varainsiirtoveron, koska vanhaa asuntoa ostettaessa, se hoidetaan alta pois jo kaupantekotilaisuudessa. Uudiskohteen kohdalla vero taas maksetaan myöhemmin, kun asunnon on saanut omaan hallintaan. 2300€ puuttui säästötavoitteestani kokonaan!
Tästä syystä on erittäin hyvä varautua yllättäviin menoihin puskurirahastolla. Käytännössä katsoen olin säästänyt itselleni puskuria, mutta nyt se meneekin varainsiirtoveroon. Budjettia laskeskellessani huomasin myös toisen ansapaikan likvideissä varoissani:
Tarvitsen joka kuukausi n. 2300€ liikuteltavia varoja lainalyhennysten, yhtiövastikkeiden ja muiden laskujen maksuun ja osa laskuista erääntyy maksettavaksi ennen kuin vuokrat, palkka ja muut tulot kilahtavat tililleni. Käytännössä tuloja ja menoja tiputtelee vuoron perään koko alkukuun ajan ja rahaliikenne on hurjaa. Joka kuukausi tulot ovat kuitenkin menoja isommat ja näin säästöpottini lähtee taas karttumaan. Uskoisin, että tammikuussa tilanne on jo hyvästi tasaantunut ja puskuri karttunut ainakin osittain takaisin.
Oiva apu säästämiseen on tietenkin myös vertailla ja kilpailuttaa käytössä olevien palveluiden hintoja. Näin lähellä en ole koskaan ollut tilannetta, jossa saattaisin tarvita väliaikaista puskuria esimerkiksi luottokortilta nostettavan lainan kautta. Vertaaensin.fi on palvelu, jossa luottokorttien, lainojen, puhelin- ja sähköliittymien hinnat voi kätevästi kilpailuttaa vertailemalla useita eri palveluntarjoajia. Palvelu auttaa myös valitsemaan itselle parhaan säästö- tai sijoituskohteen vertaamalla esimerkiksi pankkien säästötilien sekä osakesäästötilien korkoja/kuluja.
Alle laskin, miten karkeasti ottaen puskurini pitäisi riittää ja karttua loppuvuoden aikana:
Tämän hetken tilanne, Lokakuu: asunnon kauppahinnan loppuosa -17800€, puskurin saldo kuun lopussa 2700€
Marraskuu: juoksevat kulut -2800€, tulot n. 4300€, saldo kuun lopussa: 4200€
Joulukuu: juoksevat kulut + varainsiirtovero kuun lopussa -5100€, tulot n. 4300€, saldo kuun lopussa 3400€
Tammikuu: juoksevat kulut -2800€, tulot n. 3900, saldo kuun lopussa: 4500€
Ja näin tilanne on normalisoitunut ja puskuri riittää alkukuun laskuihin. Tiukka talouskuri on pidettävä ainakin jouluun asti ja koetettava myös hankkia lisätuloja extratöillä. Onneksi sain iltakurssien vedon käyntiin syksyksi, joten niistä tuleva yritystulo auttaa mukavasti kartuttamaan veron tekemää aukkoa puskurissa.
*Tämä julkaisu on tuotettu yhteistyössä vertaaensin.fi-palvelun kanssa.
Sijoitusasunto numero 3½. siirtyi salkkuuni alkuvuodesta. Saimme asunnon perinnöksi yhdessä veljeni kanssa niin, että omistamme molemmat siitä puoliskan.
Asunto on samalla myös ensimmäinen velaton asuntoni, joten tällä hetkellä se takoo puhdasta voittoa joka kuukausi. Tämä on tietenkin miellyttävä uudistus varallisuuteeni, mutta samalla olemme miettineet asunnon kohtaloa.
Asunto on siis rivitalokaksio kaukana pohjoisessa. Siinä asuvat pitkäaikaiset vuokralaiset ja mm. kylpyhuone on juuri remontoitu saneerauksen myötä ja velkaosuus maksettu pois. Asunnon vuokra on 611€ ja hoitovastike 202€, näin ollen asunto tuottaa 409€ joka kuukausi buttona jaettavaksi minulle ja veljelleni. Perunkirjaan asunnon arvoksi on arvioitu 80000€, mutta sitä ei ole virallisesti arvioitettu välittäjällä.
Toistaiseksi sijoituskohde on melko vakaa, mutta koska kohde on kaukana ja pienemmällä paikkakunnalla, on siinä omat riskinsä. Asuntoa emme ole koskaan itse nähneet ja ongelmatilanteessa asunnolle meno on hyvin vaikeaa välimatkan takia. Vaikka asunnosta on remontoitu kylpyhuone uutta vastaavaksi on se muuten pian remonttia vailla. Ainakin keittiö pitäisi modernisoida.
Olemme miettineet veljen kanssa kohteen myymistä. Erityisen onnekkaaksi tämän teki se, että nykyiset vuokralaiset olivat kiinnostuneita ostamaan kohteen itselleen. Valitettavasti koronakevät laittoi pisteen suunnitelman edistämiselle. Nyt asiaan voisi taas palata ja pyytää asuntoon hinta-arvion. Paikallinen (ainoa) välitysliike pystyisi hoitamaan arvioinnin ja kaupanteon paperit etänä. Hintaa he pyysivät tästä noin 300€, joka ei olisi ihan mahdoton asian helppouden huomioiden. Mutta jos vuokralaiset vetäytyvät kaupanteosta, niin asiaa joutuu pohtimaan uudelleen ja välittäjän palkkiokin nousee, kun asuntoa ryhdytään myymään ulkopuolisille.
Myynnistä mahdollisesti saatavia rahoja olen suunnitellut käyttäväni sillä kaikkein kauheimmalla tavalla: Maksamalla kotiini kohdistuvan asuntolainan pois! Älkää kuitenkaan pillastuko. Mielestäni perustelut tälle toimelle ovat suht järkevät:
1. Riski pienenee. Raha riittäisi koko koti-velan kuittaamiseen ja kun koti on velaton, jää minulla lainalyhennyksen verran rahaa käteen joka kuukausi. Tässä tapauksessa n. 628€. Tämä olisi valtava helpotus taloudelleni. Jäljelle jäävän yhtiövastikkeen saisin maksettua pienilläkin tuloilla, vaikka minulta menisi työt alta.
2. Vapautuvilla käteisvaroilla olen suunnitellut lumipallottavani sijoituskohteiden lainoja pois niin, että myös ne alkavat tuottaa positiivista kassavirtaa. Tämä on tärkeää sijoitussuunnitelmani aikataulun takia. Haluan asunnot velattomaksi ollessani 40-50 vuoden ikäinen ja siihen mennessä asuntojakin pitää olla sen verran, että katan niiden tuotoilla elämiseni. Laskelmieni mukaan noin 7 asuntoa pitäisi riittää + oma, velaton koti.
3. Kotilainan (n. 20500€) maksun jälkeenkin myyntivoittoa jäisi sijoitettavaksi. Summa saattaisi riittää sellaisenaan tai pienellä lisäpanostuksella seuraavan sijoitusasunnon käsirahaksi. Uuden asunnon hankkisin velkavivulla vähemmän riskialttiilta ja muuttotappiolliselta paikkakunnalta.
4. Velattomaksi maksetusta kodista vapautuu vakuusarvoa vastaavasti seuraavia hankintoja varten.
5. Pörssiin sijoittaminen ei innosta. Koen asunnot itselleni parhaaksi tavaksi sijoittaa.
Viimeksi listailin pitkästä aikaa taas tulojani ja menojani, samalla vilkaisin hätävara puskurieni tilannetta. Huomasin jotakin hälyyttävää.
Ensinnäkin, puskurirahaston tarkkaa määrää on hyvin vaikea sanoa, koska se heittelee noin 2000€:n verran riippuen siitä, eletäänkö alku- vai loppukuuta. Alkukuusta tulee tilille osa vuokrista ja sieltä lähtevät lainat, vastikkeet ja omat laskut. Puolen kuun maissa tulee loput vuokrat, palkka ja elatusapu - tällöin tili on kaikkein pulleimmillaan, kunnes se taas tyhjenee kuun vaihteessa. Koska tilin tarkkaa summaa on vaikeaa seurata, olen saattanut välillä lipsahtaa hyvin holtittomaankin rahankäyttöön. Käytännössä kuitenkin tilieni yhteenlaskettu summa on ollut jotakin 15000€ ja 18 000€:n välillä.
Koronatilanteen mahdollisia vaikutuksia laskeskellessani huomasin kuitenkin, että minulla on toinenkin pakollinen kulu, johon tulisi pikapikaa varautua. Uudiskohteeni kauppahinnan viimeiset maksuerät erääntyvät, kun asunto valmistuu joskus vuoden 2020 loppupuolella. Tämä tarkoittaa, että minulla olisi oltava vähintään 14 000€ laittaa omaa rahaa asunnon lunastukseen, mutta siinä tapauksessa joutuisin ottamaan myös hieman lainaa. Jotta välttäisin lisälainan oton, olisi minulla oltava noin 18 500€ käteisenä säästetty vuoden loppuun mennessä. Edellisen postauksen lukeneet tietävätkin, että tämän verran minulta toki löytyy, mutta käytännössä sitten ei jäisi yhtään rahaa puskuriin. Ja tämähän ei käy!
Teinkin siksi illalla lisää laskelmia ja päätin ottaa itselleni uuden säästötavoitteen. Haluan kerätä 3000€:n varapuskurin vuoden loppuun mennessä, jotta asunnon lunastus ei syö kaikkia säästöjäni. Haluan, että minulla on aina hätävararahaa jemmassa. Aikaa on 7kk, joten kuukausittainen säästötarve on noin 430€. Tämän aion siirtää erilliselle tilille samalla, kun muiden tilien yhteenlasketun arvon tulee pysyä 18500 eurossa (tai tämän yli). Ensimmäinen siirto alkaa toukokuun palkasta, jos lomautukset eivät iske ennen sitä. Onneksi pian on tulossa myös kesälomarahat, joten niillä saan paikattua. Huhtikuun palkkaa en vielä siirrä, sillä se on jo etukäteen laskettu mukaan nostamaan nykyinen puskurini tuonne 18k:hon.
Käytännössä säästön pitäisi mennä jotakuinkin näin:
Huhtikuun 15. säästötili 18500€, uusi puskuri 0€
Toukokuun 15. säästötili 18500€, uusi puskuri 430€
Kesäkuun 15. sääsötili 18500€, uusi puskuri 860€
Säästösummaa voisin koettaa kasvattaa myös muilla keinoin. Yritystoiminta on nyt totaalisen jäässä koronan takia, mutta nurkkiin kerääntynyttä tavaraa voisin myydä nettikirppiksillä. Sen lisäksi voisin kilpailuttaa luottokorttini esimerkiksi Sortter-palvelun kautta. Joskin on epävarmaa, onko Norwegianin plussapisteitä ja pelotekorkoa parempaa diiliä olemassa. Luottokortin voisin taas vaihteeksi poistaa lompakosta. Onneksi koronassa ja etätyössä on sentään se hyvä puoli, että kuukausittainen bensalasku on melko olematon. Olen käynyt työpaikalla noin kerran viikossa, joten kuukaudessa bensaa menee ehkä maksimissaan tankillinen, muut reissut mukaanlukien.
Onneksi on kevät ja siivousinto päällä. Nyt on oiva hetki vähentää tavaraomistuksia ja innostua uudelleen säästämisestä.
*Julkaisu on tuotettu yhteistyössä Sortterin kanssa. Linkki ei sisällä affiliate-markkinointia.
Olen katsellut puolella silmällä uudiskohteita jo jonkin aikaa. Sijoitussuunnitelmani mukaan tänä vuonna olisi hankinnassa kolmas sijoitusasunto. En ole pitänyt uudiskohteita kovinkaan varteenotettavana vaihtoehtona, sillä en ole saanut niiden kanssa lukuja oikein täsmäämään. Kunnes vastaan tuli asunto, jossa kaikki loksahti paikoilleen.
Löysin uudiskohteen, joka on jo rakenteilla tutussa kaupungissa, hyvien liikenneyhtekysien varrella ja tarpeeksi lähellä Helsinkiä. Olen seuraillut rakennustyömaan edistymistä aiemminkin, koska autoin ystävääni etsimään paikkakunnalta asuntoa itselleen. Tuo uudiskohde olisi ollut ehkä mahdollinen vaihtoehto, mutta hän päätyi kuitenkin toiseen asuntoon. Uudiskohde koostuu kolmesta kerrostalosta, joista kaksi ensimmäistä alkavat olla valmiina ja viimeisen rakentaminen alkaa pian.
27,5m2: Pohjan L-muoto helpottaa
huonekalujen sijoittelemista.
Kiinnostuin asunnosta edullisen hinnan ja hieman tavallisesta poikkeavan pohjapiirroksen vuoksi. Otin yhteyden välittäjään ja pyysin tiedot saatavilla olevista asunnoista ja uudiskohteesta muutenkin. Tutustuin asuntoesitteeseen ja löysin listalta itseäni miellyttävän yksilön hyvään hintaan.
Sain tehdä asuntoon maksuttoman varauksen, joka ei sitonut minua vielä mihinkään. Varausvaiheessa talon tarkemmat tiedot eivät olleet vielä saatavilla ja kauppojakin päästään nyt vasta tekemään, joten minulla on ollut hyvästi aikaa järjestellä raha-asioita ja pohdiskella sijoitusta. Odotellessa kävin myös tutustumassa jo valmiisiin malliasuntoihin, joihin ihastuin heti.
Varaamani asunnon plussat:
Sijainti keskustassa, juna- ja bussiasema noin 900m päässä, samoin kaikki keskustan palvelut. Talon kivijalkaan rakennetaan lähikauppa ja myös Lidl on aivan naapurissa.
Velaton hinta 118000€, myyntihinta 35000€.
Neliöitä 27,5, joka ei ole taloyhtiön pienin. Kaksiot ovat vain muutaman neliön isompia.
Vaikka asunto on pieni, on siinä: iso kylppäri, järkevä pohjapiirros, tavallista korkeampi huonekorkeus, koko seinän korkuiset ikkunat ja todella suuri parveke, joka lisää neliöitä merkittävästi. Asunto näyttää valoisalta ja avarammalta.
Asunnosta on upea näkymä kauas kaupungin yli ja vaikka matalat rakennukset sen edessä varmaan joskus puretaankin, jää asuntoni eteen silti parkkipaikka ja piha antamaan välimatkaa tulevaisuuden kerrostaloihin
Keittiöseinäke näyttää järkevältä ja siinä, sekä eteisen kaapistossa on paljon säilytystilaa
Pitkä lyhennysvapaa ja maltillinen laina-aika: 5 vuotta lyhennysvapaata asunnon valmistuttua, 20 vuotta lyhennystä. Asunto pääsee tuottamaan mukavasti tuottoa ensimmäisinä vuosinaan
Lyhennysvapaiden jälkeenkin yhtiövastike on reilusti alle mahdollisen vuokrapyynnin. Voittoa pitäisi jäädä noin 100€/kk.
Myyntihinta on sen verran matala, että tarvitsemani pankkilaina (23000€) kustantaa noin 100€/kk.
Mahdollinen kuukausivuokra asettuu 650€:n tietämille. Tämä oli sekä oma, että välittäjän arvio ja vastaa myös ympäristön tämän hetkisiä vuokrapyyntejä.
Varaamani asunnon miinukset:
Vuokratontti, ei lunastusmahdollisuutta: Tontin vuokrahinta saattaa nousta ja on erikoista, ettei sitä saa lunastaa itselleen. Tämän kohteen tulen luultavasti myymään jossakin sopivassa välissä, jos tontin vuokrahinta lähtee nousemaan liikaa
Pankki vaatii 10% investoinnin velattomasta hinnasta omassa rahassa. Koska vakuuteni eivät ihan riittäneet takaamaan 90% velattomasta hinnasta, joudun maksan asunnosta 14000€ käteisellä ja loput myyntihinnasta otan lainana
Sälekaihtimet kuuluvata hintaan, mutta parvekelasitus ei. Tästä tulee kuluja 2000-3000€ lisää
Varainsiirtovero lasketaan velattomasta hinnasta: 2360€
Alueella on rakennettu paljon, eritoten pienistä yksiöistä koostuvia kerrostaloja. Moni kohde on jo muuttovalmis ja käytössä, mutta vuokraovesta ei alueelta silti löytynyt montaakaan tarjolla olevaa asuntoa
Valmistuminen vasta vuoden 2020 lopulla: Toivon aikataulujen sopivan hyvin yksiin oman kotini linjasaneerauksen kanssa, jolloin voisin ehkä asua asunnossa hetken itse!
Lisäksi on vielä sanottava, että saman alueen 70-luvun putkiremontoimattomissa taloissa yksiöt maksavat noin 100k€. Toki ne ovat yleensä muutaman neliön isompia ja sijaitsevat omalla tontilla. Toisaalta hoitovastikkeissa ei ole suurta eroa, vaikka omani sisältää myös tonttivuokran. Kun vanhoihin taloihin tehdään isot remontit, nousee hinta äkkiä samalle tasolle, kuin tässä uudiskohteessa.
Toivon tältä uudiskohteelta myös huolettomuutta, sillä aiemmissa sijoitusasunnoissani ovat linjasaneeraukset pian alkamassa. Tämän pikkuasunnon pitäisi tuottaa saman tien voittoa, kun saan sen vuokralle. Riskitön sijoitus tämä ei missään nimessä ole, mutta itse ihastuin siihen kovasti ja uskon, että muutkin asunnon näkevät tuntevat samoin.
Perjantaina menen tekemään asunnosta kaupat. Palaan ensimmäiseen uudiskohteeseeni vielä myöhemminkin, kun seuraan talon ja asuntoni valmistumista.
Realisoitumisella tarkoitan tässä tapauksessa toteen tulemista, en tiedoksi tulemista!
Toki olen jo ostovaiheessa tiennyt ja saanut mahdollisuuden varautua sijoitusasuntojeni tuleviin remonttitarpeisiin. Silloin remontit olivat vielä muutamien vuosien päässä, mutta hiljalleen ovat vuodet asuntosijoittajana rullailleen kohti remonttien aloitusajankohtaa. Tällä viikolla saapui postissa kutsu ensimmäisen sijoitusasuntoni linjasaneerausta koskevaan infotilaisuuteen.
Kutsussa oli hyvin tarkasti eritelty kaikki tällä hetkellä tiedossa olevat asiat koskien remonttia. Korjaustarpeissa ovat niin käyttövesi- ja viemäreiden uusinta, sähkönousujen uudelleenlaitto, sekä joitakin taloyhtiön tekniikkaan liittyviä uudistuksia. Linjasaneeraus voidaan toteuttaa kahdella eri tavalla, joiden pääero on se, tulevatko vesiputket kulkemaan kotelossa huoneistojen sisällä vai kulkevatko putket rappukäytävän katossa, jolloin niiden alle rakennetaan madallettu välikatto. Näistä jälkimmäinen oli halvempi vaihtoehto.
Linjasaneerauksen suunnittelu on nyt valmistunut, seuraava vaihe infotilaisuuden ja suunnitelman hyväksynnän jälkeen on kilpailutusten aloitus. Muistelen, että remontin alkamisajankohdaksi oli merkitty vuosi 2020. Tarkemmat päivämäärät puuttuivat, mutta linjasaneerauksen kestoksi arveltiin 9-12kk ja asuntokohtaiseksi haitaksi 10-12viikkoa. Käytännössä asuntoni on asuin- ja vuokrauskelvoton kolmen kuukauden ajan ja senkin jälkeen taloyhtiössä on paljon meluhaittoja.
Remontin kustannuksistakin oli alustavaa arviota. 32neliön yksiöni korjaukset tulevat halvimmillaan olemaan noin 20832€ ja kallein skenaatrio oli arviolta 24896€. Summaan sisältyy kylpyhuoneen kaikkien pintojen ja kalusteiden uusiminen, joka on tietenkin asunnon arvoa kohottava uudistus. Asuntoni kylpyhuone oli edelleen alkuperäisessä kunnossa, joten täysremontti ei minua haittaa yhtään niin paljoa kuin ehkä niitä, joilla on uusittu kylpyhuone. Suunnitelmassa luki, että myös juuri remontoidut kylpyhuoneet revitään kokonaan auki.
Täytyypä sanoa, että tuli illalla valvottua myöhään. Laskeskelin vastikkeiden mahollisia määriä ja laina-aikoja ja mietin sekä asunnon vuokrausta että myymistä. Myymään en tällä hetkellä lähde, sillä haluan nähdä lopulliset kustannukset ja vastikemäärät ensin. Kylpyhuoneremontin jälkeen asuntoni on kauttaaltaan uusittu ja hyvässä kunnossa, joten se kannattaisi myydä vasta remontin jälkeen, mutta vuokraaminenkin tulee varmasti olemaan helppoa, kunhan luvut kohtaavat.
En varsinaisesti ole joutumassa mihinkään suureen pulaan linjasaneerauksen takia, mutta joksikin aikaa nousevat kustannukset voivat syödä osan säästöön jäävistä varoistani. Käytännössä alan maksaa omistani vuokralaisen asumista uudessa, korjatussa asunnossa. Nousevaa rahoitusvastiketta ei ole mahdollista kokonaisuudessaan siirtää vuokraan, vaikka asunnon taso paraneekin merkittävästi.
Linjasaneerauksen pitkän keston takia mietiskelin lyhennysvapaan ottamista. Mietin myös pankin suhtautumista, kun asuntoon kohdistuu lisää yhtiölainaa. Tämä taas nosti huolen vakuusarvojen riittävyydestä, joskin onnistuin laskemaan lainojeni lyhenevän sellaisella nopeudella, että vakuusarvoja vapautuu vuosittain noin kymppitonnin edestä. Huolet pitivät kuitenkin Nukkumatin kaukana ja minut yksin valvomassa jonnekin aamu kahden paikkeille.
Tuntemattomasta ilmansuunnasta yllemme on levinnyt laaja erorintama, joka näyttää jumittuneen Suomen ylle jo useamman kuukauden ajaksi. Erikoisreportterimme Ananas ennustaa vakavan, parisuhteita koettelevan vapaudenkaipuupaineen vielä pahenevan kesälomien jälkeisinä kuukausina. Helpotusta tähän ihmissuhdemylläkkään ei näyttäisi lähiaikoina olevan luvassa.
Käsi ylös kaikki, jotka tuntevat jonkun juuri eronneen tai ovat muuten kuulleet yllättävästä erosta lähipiirissä!
\o_ \o_ \o_
Ainoa uskollinen ratsuni on tällä hetkellä viininpunainen Yarikseni ja illalla korvaani kuiskii vain Chris De Burgh lp-soittimen kaiuttimen kautta. Viime yönä kietouduin Tom of Finlandin ikonihahmo Kaken viileään pussilakanasyleilyyn. Talouteni ei ole siten riippuvainen parisuhteiden hankalista kiemuroista, joten minulla on ollut aikaa miettiä muiden parisuhteita ja omalla kohdallani jo toteutuneita riskejä.
Viimeaikoina olen kuullut yllättävistäkin eroista läheisessä ja ei-niin-läheisessä tuttavapiirissäni. Parit, joiden ajattelin olevan kuin luodut toisilleen, ovatkin vuosien saatossa ajautuneet erilleen ja lopulta eroavat kuka mitenkin. Yllättävän usein jopa täysin riidattomasti ja ystävällisissä väleissä. Heille nostan hattua ja suuntaan huoleni enempi heihin, joiden ero ei suju yhtä kitkatta:
Nykyisessä, suht vakaassa taloustilanteessa, matalien korkojen ja nousevien kurssien aikana vakavimmen uhan omalle taloudellemme saatammekin asettaa me itse.
Oman talouden stressitestin sijaan meidän olisikin ehkä kiinnitettävä enemmän huomiota omaan
parisuhteeseemme ja sen tuomaan riskiin. Riskitason määrityksessä apua voisi olla seuraavista kysymyksistä:
Onko minulla varaa jatkaa nykyisentasoista elintasoa, jos ero koittaa?
Onko talous turvattu puolison kuoleman varalta? Millä maksan lainat ja kuka perii puolison?
Onko oma omaisuuteni turvattu esim. avioehdon avulla?
Kenelle lapset jäävät erotilanteessa? Osallistuuko puoliso lasten elämään ja millä summalla?
Kuinka omaisuus jaetaan? Joudutko realisoimaan kiinteää omaisuutta tai sijoituksia?
Kuinka paljon uuden kodin löytäminen ja sisustus elinkelpoiseksi maksaa?
Kuinka paljon kulut nousevat, kun laskuista huolehtii vain yksi aikuinen?
Mitkä ovat yksinhuoltajan etuudet?
Kuinka käy säästämisen ja sijoittamisen, kun menot kasvavat?
Olenko kykeneväinen tekemään järkeviä päätöksiä tunnekuohun keskellä?
Juuri viimeisen kysymyksen takia kaikkiin näihin kysymyksiin kannattaa miettiä vastaukset ja taloudelle Varasuunnitelma B etukäteen. Kun eropaperit ovat jo käsittelypöydällä, voi asioiden sopiminen rauhassa ja ihmisiksi olla hyvinkin vaikeaa. Raha-asioissa "yllätykset" ovat harvoin positiivisia, mutta ennalta varautuneena lähes mistä tahansa saattaa selvitä. Näin välttää etenkin "tuplayllätykset", jotka mielellään livahtavat postiluukusta samalla aukaisulla, joskin erillisissä kirjekuorissa.
Tunnepuoleen en halua liikaa ottaa kantaa, vaikka olen itsekin pettynyt parisuhteessa liian avonaiseksi jätettyyn taloudelliseen takaporttiin. Elämä nykyaikana on kuitenkin muuttunut niin ratkaisevasti, etteivät vanhanaikaiset ajatukset ikuisesta rakkaudesta, yhteisestä vanhuudesta ja taloudesta oikein enää päde. Parhaimpienkin suhteiden enimmäispituudeksi näyttäisi muodostuvan vuosikymmen tai puolitoista. Edes lasten saanti ei oikein enää istu tasa-arvoistuneeseen parisuhteeseen, jossa halutaan jakaa kaikki puoliksi. Puoliksi jako kun ei läheskään aina ole tasa-arvoista.
Viimeaikoina olen tahtomattani ajautunut pariin lempeään kädenvääntöön oman talouteni tunnuslukujen seurantaa koskevissa asioissa. Ilmeisesti kummeksuttavan erilainen tapani ajatella omaa talouttani ja rahojani on herättänyt itsenikin pohtimaan periaatteita ja perusteluja ja niistä haluan teille tänään kirjoittaa. Miksi ajattelen rahasta eri tavalla kuin sijoittamisen peruskirjallisuudessa neuvotaan ja miksi lasken budjettini toisella tapaa, kuin yleensä ohjeistetaan?
Ensiksi haluan tehdä selväksi heillekin, jotka blogiani ovat lukeneet vähemmän aikaa: Olen lukenut sijoituskirjallisuutta, kahlannut vero.fi-sivustoa, ottanut selvää oikeaoppisista tavoista toimia poikkeuksen poikkeuksen poikkeustilanteissa ja osaan laskea kaikki perustavanlaatuiset tunnusluvut, mitkä koskevat omia raha-asioitani. Näiden lisäksi olen ainakin omasta mielestäni suhteellisen jalat-maassa-kulkevaa-tyyppiä ja pyrin minimoimaan riskejä, mutta silti kokeilemaan kaikkea mahdollista, joka saattaisi olla tuottavaa.
Toisekseen olen melkoisen hyvin perillä omista tuloistani ja menoistani. Koska en ole rikas enkä hyvätuloinen, asettaa positiivinen kassavirta pohjakiven kaikelle sijoitustoinimmalleni. Joudun siis tarkkailemaan kaikkia sijoituksiani hyvin kriittisten lasien läpi. Minulle ehdottomasti tärkeintä taloudenpidossani on, että rahat riittävät. Joudun ottamaan tämän asian huomioon aina ja kaikessa. Sijoutus voi paperilla tuottaa ihan miten hyviä prosentteja tahansa, mutta jos se tarkoittaa, ettei minulla ole sen jälkeen rahaa ostaa kaupasta ruokaa, ei tällainen sijoitus ole minua varten. Avaan tätä aivan juuri hieman lisää.
Kolmanneksi olen huomannut ihmisten mieltyneen lukuihin, joilla ei ole mitään merkitystä. Tämä on tiestysti ihan ok ja fine, kukin tyylillään, mutta on outoa, että minunkin oletetaan olevan kiinnostunut samoista luvuista. Ikävintä on, jos perustelujenikin jälkeen oletus on, etten käytä jotakin laskukaavaa, koska en osaa käyttää sitä.
Minulle tuotto tarkoittaa euroja tilille ja kulu laskua, jonka maksan rahalla jollekin toiselle. On olemassa paljon lukuja, jotka eivät sovi omaan sijoitusstrategiaani tai niillä ei ole sen kannalta mitään merkitystä. Lisäksi orjallinen lukujen tuijottaminen ei välttämättä ole edes kovin hedelmällistä, sillä jos jotakin olen oppinut, niin lukuja voidaan aina siivota kauniimmiksi. Erilaisilla kaavoilla voidaan koettaa vertailla eri sijoitusmalleja keskenään tai ennustaa tulevaa, mutta käytännössä lasku on pätevä ehkä ainoastaan laskuhetkellä, vain yhdenlaisessa skenaariossa tai kaava itsessään on puutteellinen, eikä ota kaikkia osatekijöitä huomioon.
Auton arvonalenema
Vertailupostaukseni Avensiksen ja Yariksen käyttökustannuksista herätti paljon kiinnostavaa keskustelua. Ilmeisen moni kommentoija olisi halunnut minun merkitsevän Yariksen vuosittaisiin käyttökustannuksiin myös arvonaleneman. Kuten yllä olen esittänyt, minulle budjettiin kelpaavia lukuja ovat todelliset kustannukset, maksut joista tulee lasku ja jotka maksetaan rahalla. Kustannukset, jotka minun on otettava huomioon laskiessani rahan riittävyyttä jokapäiväisessä taloudessani. Arvonalenema ei ole tällainen kustannus.
Auto ei ole minulle sijoitus vaan välttämätön käyttötavara. Se kuluu, siitä tulee kuluja, eikä se juuri tuota mitään. Auto on omaakin kotia huonompi sijoitus, jonka myyntiarvo on lopulta pyöreä nolla. Autoni ajan kuitenkin loppuun asti, joten jälleenmyyntiarvolla ei ole minulle mitään merkitystä, kuten olen aiemminkin jo kertonut.
En näe mitään syitä lisätä budjettiini arvonalenemaa, joka on kulu, jota ei makseta kellekään. En laske autolleni tuottojakaan vaikka autolla ajelu mahdollistaa monet tuottoisat toimet, kuten työssäkäynnin. Auton hinnan olen jo maksanut, uuteen säästän rahan, kun se on taas ajankohtainen. En laske kuukausittaiseen tai vuosittaiseen budjettiini muidenkaan omistamieni esineiden arvonalenemaa enkä -nousua.
Kaikkein hulluinta olisi huomioida auton kuluina toteutumaton voitto, jonka menetin, kun en sijoittanut auton hintaa pörssiin. Tällaista hedelmätöntä spekulaatiota voisi harrastaa loputtomiin: miksi en sijoittanut kahta euroa EuroJackpottiin ja tullut miljonääriksi? Entä jos en olisikaan ostanut autoa vaan sijoittanut autorahat pörssiin ja tehnyt hävyttömät tappiot? Olisiko minun silloin laskettava autoon sijoitettu ja näin ollen pörssitappioilta säästynyt raha voitoksi?
Toistaiseksi odottelen onnellisessa kuplassani tietoa, mitä hyötyä arvonaleneman laskemisesta minun autoilubudjettini kannalta olisi.
Vuokrien tuottoprosentti vs. kassavirtalaskelma
Ehkä jo arvaattekin, miksi tuottoprosentilla ei ole läheskään niin suurta merkitystä minulle kuin positiivisella tai neutraalilla kassavirralla? Kyllä vain, ruokarahojani en muiden asumiseen laita.
Ostaessani asuntoja sijoitusmielessä minulle ensiarvoisen tärkeää on, että sijoitus maksaa itse itsensä takaisin sovialla aikajänteellä. Ideaalitilanteessa en laittaisi omaa rahaani ollenkaan likoon. Vakuuksien antaminen pankille riittää, sillä vakuuden saa aikanaan takaisin. Minä kannan riskin, saan ensimmäiset tuotot noin 20 vuoden päästä ja näen vuokrausbisneksen pyörittämisen vaatiman vaivan. Vuokralainen hoitaa loput.
Vuokran tuottoprosenttille on erittäin kapeakatseinen laskentakaava (ja huom! Osaan kyllä sen laskea!), joka ei ota kunnolla huomioon kaikkia asioita asuntosijoittamisessa. Velkavipua tuottoprosentti ei huomioi ollenkaan, eikä näin ollen kassavirran positiivisuutta tai negatiivisuutta. Asuntosijoittaja Harri Huru, on tehnyt Youtube-kanavalleen erinomaisen videon tuottoprosentin laskemisesta ja siitä, mitä luku kertoo ja jättää kertomatta.
Velkavipua käyttävänä sijoittanaja minulle tärkeää on tietää, miten paljon asuntosijoitukseen menee rahaa, paljonko siitä saa ja kattaako tuotto kulut ja verot. Tuottoprosentti kun voi olla erinomaisen hyvä, vaikka kassavirta olisi negatiivinen ja näin ollen sijoittaja saa kunnian maksaa itse osan kuluista. Ja ainahan on vain bonusta, jos kassavirta on vähintään neutraali ja tuottoprosentti silti hyvä niin kuin omien asuntojeni kohdalla on.
Omasta mielestäni vuokraustoiminnasta laskettava tuottoprosentti ei pelkästään ole edes kovin vertailukelpoinen muiden sijoitustuotteiden kanssa näiden suurten keskinäisten eroavuuksien takia. Asunto tuottaa eri tavalla, sen riskeihin voi vaikuttaa itse ja lainoitusmahdollisuudet sekä verotus ovat toisenlaiset kuin monissa muissa sijoituslajeissa. Saman tuoton saaminen pörssistä tai vuokramarkkinoilta vaatii aivan erilaisia asioita sijoittajalta, eikä tuottoprosentti ota näihin kantaa ollenkaan. Itse en jättäisi näitä seikkoja huomiotta mistään hinnasta.
---------------------
Käymissäni keskusteluissa olenkin huomannut, että kaksi ihmistä voivat painottaa aivan eri toimintatapoja täysin samoista syistä. Tai he katsovat samoja lukuja, mutta päätyvät täysin erilaisiin lopputuloksiin arvioidessaan sijoituksen kannattavuutta.
Toivottavasti kirjoitukseni avarsi edes hieman sitä, miksi yksi ihminen saattaa ajatella asioista niin eri tavalla kuin toinen. Lähtökohtamme ja tarpeemme ovat erilaisia ja painotamme keskenämme eri lukuja. Minulle tärkeitä ovat kassavirta ja sijoitettu pääoma, kuten myös puskuri, varautuminen ja rahojen riittävyys. Vähäisten rahojeni kasvattamiseen käyttämistäni keinoista annan blogissani teille niin hyvät neuvot kuin taidan.
Kevättä olen elänyt jo hyvän aikaa ja tämä pääsiäinen tuntuu pisteeltä iin päälle. Lumisateesta viis, uskoisin, että uudet tuulet tulevat pian puhaltamaan elämässäni. Lähtövalmistelut ovat valmiina: olen siivonnut ja sisustanut kotia, valmistaunut henkisesti elämätaparemonttiin, lakannut kynnet ja hieman muitakin uusia tavoitteita on mielessä.
Tämä pääsiäinen on ollut hyvin terapeuttinen niin levon kuin aikaansaavuutensakin kannalta. Mutta miten lukijoideni pääsiäinen onkaan sujunut, toivon jokaiselle teistä kiinnostavaa kevättä ja voimia pian saapuvaan siitepölykauteen.
Pidemmittä puheitta:
Munakaan rahakasta pääsiäisen jälkeistä aikaa!
P.S: Piti toivotella pääsiäiset jo ennen kuin pyhät olivat lähes ohi.
P.S.S: Kuvassa uusvanha kahvinkeittimeni - hyvin toimii!
P.S.S.S: Muistakaa, että suklaa-alet alkavat hyvin pian pääsiäisen jälkeen. ;)
Tiesin jo yksiötä ostaessani, että siihen tulee jossakin vaiheessa putkiremontti. Syksyn yhtiökokouksessa osakkaat antoivat hallitukselle luvan aloittaa hankesuunnittelun valmistelu ja kilpailutus.
Sinällään koko putkiremonttiasia on mennyt ihan hyvin, sillä ostaessani asuntoa 2015-2016 vuoden vaihteessa välittäjä arveli, että putkiremonttiin olisi vielä hyvinkin aikaa ja niin on ollutkin. Aikataulu menee jotakuinkin seuraavasti: 2018 suunnittelu, 2019 kilpailutus, 2020 itse remontti. Eli vieläkin on ihan kivasti aikaa ennen kuin alkaa rytistä. Nyt olisi siis oiva aika päättää, mitä asunnon kanssa teen.
Asunto itsessään on yltänyt ihan mukiinmeneviin tuottoprosentteihin, vaikken tuota lukua kovin arvossa pidäkään. Minulle tärkein on neutraali tai positiivinen kassavirta ja sijoitussuunnitelmani eteneminen haluamassani tahdissa. Tällä hetkellä yksiön vuokratuloista saatava kassavirta on n. 30€/kk miinuksella, joskin tarkkaa summaa on rasittavaa kaikkine verovähennysoikeuksineen laskea. Ensivuonna rahoitusvastike nousee - luulen tämän johtuvan aiemman remonttilainan nopeammasta takaisinmaksutahdista tai nousseista koroista. Hoitovastike pysyy samana, mutta miinusta tulee silti lisää noin 13€/kk eli ensivuonna miinusta kertyy jo n. 43€/kk.
Vuokraa en kuitenkaan aio korottaa, sillä se on tällä hetkellä mielestäni ihan käyvällä tasolla.
Mutta mitä tehdä putkiremonttiasian kanssa? Mielessäni on seuraavat vaihtoehdot:
Asunnon myyminen heti: Yleinen ohje lienee, että asunto kannattaa myydä 3 vuotta ennen putkiremonttia, etenkin sijoitusasunnot. Koska ostin asunnon edullisesti, voisin kotiuttaa nyt arvonnousun ja jo maksetut korjausvastikkeet. Ongelma tässä vaihtoehdossa on, että muissakin 70-luvun taloissa on tulossa putkiremontti. Asunnon myynnistä ja ostosta tulee aina veroja (varainsiirtovero, myyntivoittovero) ja kuluja (välittäjän palkkio ja lainan järjestelykulu), jotka syövät voittoa - toisaalta myyntirahalla tuskin saisin jo putkiremontoitua asuntoa. Lisäksi asunto voi olla vaikeampi myydä hyvään hintaan, kun siinä on vuokralainen (sijoittavat haluavat juuri edullisia asuntoja ja oman kodin etsijät vapaan asunnon)
Asunnon myynti, kun vuokralainen vaihtuu: Juuri ennen remontin alkua voi olla vaikea enää löytää vuokralaista. Asunnon myyntiä voisi miettiä jos ja kun nykyinen vuokralainen päättää lähteä. Tässä on omat riskinsä, koska aikataulu saattaa olla mikä tahansa. Juuri ennen remonttia asunto ei varmaan mene ollenkaan kaupaksi. Edessä on kuitenkin vielä pari onnellista vuotta, jolloin voin nauttia vuokratulosta normaalisti. Tämä vaihtoehto antaisi minulle lisää mietintäaikaa.
Asunnon pitäminen: Pitäisinkö asunnon putkiremontin yli tai senkin jälkeen? Toivon kovasti, että putkiremontti olisi yksiöni osalta vain noin 14000€ (+3kk vuokratappio), mutta varmaa tietoa ei vielä mistään saa. Olen nyt sijoittanut asuntooni 3000€, joten sijoitettu omaisuus ei olisi ollenkaan tähtitieteellinen, vaikka maksaisin remontin omasta pussista. Alustavan laskelman mukaan vuokraa en saisi millään kattamaan rahoitusvastikkeen kuluja, kun kassavirta on nytkin miinuksella. Remontoidusta asunnosta voisi ehkä pyytää 30-40€/kk enemmän vuokraa, mutta tappiota saattaisi silti tulla 80-120€/kk. Toisaalta asunnon myyntiarvo luultavasti nousisi, kun remontti on tehty ja taloyhtiö on sen jälkeen kauttaaltaan remontoitu. Vuokralaisetkin löytyisivät varmasti helposti.
Ajattelin konsultoida tuttua välittäjää tässä asiassa, mutta kuulisin mielelläni mielipiteitä myös teiltä, rakkaat lukijat. Myisittekö vai pitäisittekö?
Jostain syystä minua ei ole kauheasti iltaisin nukuttanut. Viime yönä päätin hyödyntää iltavirkeyden ja käytin 2,5 tuntia kirjanpidon saattamiseksi ajan tasalle.
Pidän rahasta ja exceleistä, joten olen päättänyt pitää itse oman kirjanpitoni. Lukujen kanssa teen joskus toki virheitä, mutta kirjanpidon idea ei ole minulle aivan täyttä hepreaa. Sen sijaan en pihinä ihmisenä halua millään maksaa kirjanpidosta jollekulle muulle. Vähäisten tapahtumien ja yksinkertaisten vientien takia en pidä hommaa edes kovin haastavana tai aikaa vievänä. Toki viime yönä aikaa kului, mutta se oli samanlaista ajankulua kuin hauskan harrastuksen parissa vierähtäneet tunnit.
Tällä hetkellä pidän kirjaa seuraavista elämäni osa-alueista:
Yritystoiminta
Vuokraustoiminta
Kodin säästöbudjetti
Lahjabudjetti (Uutuus!)
Kolmen vuoden kirjanpito sijoitusasunnosta.
Yrityksen tuloista ja menoista on pidettävä kirjanpitoa jo ihan lakisääteisestikin. Käytännössä jokainen opastus ja osto tarkoittaa yhtä riviä excelissä ja yhden kuitin skannausta arkistooni. Riville merkitsen tulon/menon ja sen alvit. Excel laskee automaattisesti niiden yhteissummat ja kokoaa tulot ja menot koko vuodelta sekä kertoo voitto/tappio-tilanteeni.
Pienimuotoisesta vuokraustoiminnasta kirjanpitoa ei välttämättä tarvitsisi pitää, mutta käytännössä sen teko pitkin vuotta helpottaa veroilmoituksen täyttöä valtavasti. Eipähän tarvitse viimeisenä iltana kaivaa kuitteja ja ynnäillä vastikkeita. Taulukosta saan nopeasti kaikki pyydettävät tiedot vuokratuloista ja vähennettävistä menoista. Samalla seuraan, että suoritukset tulevat ja menevät, kuten pitää.
Pidän ensiarvoisen tärkeänä, että pidän kirjaa myös omien säästöjeni edistyksestä. Käytännössä varmistan näin, että minulla on aina sopivasti puskuria ja voin myös suunnitella säästöjen käyttöä helpommin. Taulukosta näen, mitä on sijoitettu minnekin, kuinka paljon ja onko jostakin tulossa ylimääräisiä tuloja tai suuria menoja. Lisäksi taulukko kertoo, paljonko on kulloinkin löysää rahaa valmiina sijoitettavaksi.
Viime yönä aloitin taas uuden taulukon, johon laskin raa'asti kaikki joululahjoihin ja koristeisiin käytetyt rahan. Olen ennenkin pitänyt kirjaa ostetuista lahjoista, mutta nyt merkitsin mukaan myös lahjojen ostohinnat. Minua ahdisti, kun en tiennyt tarkasti, paljonko olen käyttänyt rahaa lahjoihin. Onneksi olin arvioinut tuhlaamani rahamäärän todellisuutta isommaksi. Joululahjabudeteista kerron teille myöhemmin lisää, mutta muistin kannalta tällaista taulukkoa voi olla ihan hyvä pitää! Itseäänkin on paljon vaikeampi huijata, kun taulukko kertoo totuuden.
Kirjanpitoa teen yritystoiminnan kannalta pitkin kuukautta, mutta muita taulukoita ylläpidän ehkä noin kerran pari kuukaudessa. Homma ei normaalisti vie paljoa aikaa, mutta viime yönä laitoin taulukot kuntoon myös ensi vuotta varten: Loin vuodelle 2018 uudet pohjat ja imuroin verkkopankista valmiiksi tiedot lainalyhennyksistä ja koroista. Uudelle asunnollekin oli luotava kokonaan uusi, oma taulukkonsa.
Kirjanpidon olen siirtänyt muuten kokonaan Google Driveen (joten oikeastaan ei saisi enää puhua Excelistä vaan Sheetsistä). On kätevää, että omia talouslukuja pääsee nopeasti selailemaan kaikilta nettipäätteiltä niin töissä, kännykällä kuin kotikoneellakin.
Sijoitussuunnitelmani harppasi taas askeleen eteenpäin toisen sijoitusasunnon muodossa. Asunto on nyt ostettu!
Olen pitänyt tarkoituksella teitä vähän jännityksessä, sillä halusin olla aivan varma, etten iloitse liian aikaisin löytämästäni asunnosta. Palasin juuri pankista (ja kauppojen juhlistuslounaalta) kotiin: laina on nyt nostettu sekä asunto ostettu.
Kuten viimeksi kerroin, olin jo löytänyt sopivan kohteen ja tehnyt siitä tarjouksen. Asunnon löytyminen oli tavallaan yllätys. Se osui silmiini heti, kun tein haun aivan uudella alueella, josta en aiemmin ollut ajatellut ostaa asuntoa kalliimman hintatason takia. Tarkoituksenani on aina löytää kohde, joka on paitsi hyvällä paikalla, siisti kunnoltaan, myös hinnoiteltu alakanttiin. On olemassa tietty ihmisryhmä, jotka herkästi hyväksyvät tavallista alhaisemman hinta-arvion välittäjältä ja on valmiina myymään asuntonsa edullisesti. Olen lähes aina ostanut asuntoni tällaisilta myyjiltä. Plussaa näissä asunnoissa on se, että ne ovat poikkeuksetta siistissä kunnossa ja remontoituja. Tietenkin tällaisten hinnoitteluvirheiden löytyminen vaatii aikaa, markkinoiden tarkkaa seurantaa ja kärsivällisyyttä.
No, nyt on oma helmi kuitenkin lisätty asuntosalkkuun.
Ostamani asunto on tällä kertaa kaksio. Kaksioista on tullut houkuttelevia sijoituskohteita, koska yksiöiden osalta markkinat ovat turhan ylikuumenneet - lisäksi valmistumassa on valtavia kerrostaloja, joihin rakennetaan pelkästään pikkuriikkisiä yksiöitä. Veikkaan, että yksiöiden hinnat ja saatavuus saattavat elää tulevina vuosina hyvinkin rajuja muutoksia. Sen sijaan on aina niitä, jotka kaipaavat isompaa kotia, kuten sinkut ja pariskunnat. Kaksioiden hinnat ovat monilla paikoin jopa yksiöitä alhaisemmat, joka tekee sijoituksesta laskennallisestikin houkuttelevamman.
Kaksioni on ensimmäistä kertaa sellainen, että sen vuokrasta jää rahaa jopa käteen. Kuukausitulojani se kasvattaa 40-50€:n verran. Ainut tekemätön remontti taloyhtiössä on putkiremontti, mutta remontin ajankohta ei ole vielä tiedossa. Saanen vuokrailla asuntoa huoletta ainakin muutaman vuoden ajan.
Kaksion hinnaksi tuli 108 000€, josta jouduin itse maksamaan osan yhdessä varainsiirtoveron kanssa. Lainaa otin tasan 100 000€, jolle tuli vajaan 25 vuoden laina-aika 0,89%:n marginaalilla. Pankissa oli oikein mukava asioida, sillä sain lainalyhennyksen sovittua haluamani suuruiseksi ja samalla siirsin kaikki lainani lähtemään säästötilini puolelta. Nyt ei tarvitse enää vekslata rahaa säästötilin ja käyttötilin välillä - siirrän vain palkan suoraan säästötilille ja jätän käyttötilille käyttörahan. Takaisinmaksuturvat ja korkokatot aion itse säästää, joten niitäkään en pankilta ostanut.
Sijoitusasunto Kakkosen tunnusluvut:
Laina: 100 000€
Oma pääoma: 10 160€ (sis. varainsiirtoveron 2160€)
Kuukausilyhennys: 375€
Vastike: 237€
Mahdollinen vuokra: 800-850€/kk
Asunnossa ei ole yhtiölainaa ja vesimaksu sisältyy vastikkeeseen. Olen nähnyt yksiöitä, joissa on kalliimpi vastike. kun vesimaksun huomioi. Asunnon vapautumista tosin joudun odottamaan tammikuun loppuun asti, sillä nykyinen asukas haluaa rauhassa etsiä uuden asunnon. Toki hän hoitaa vastikemaksut tuolta ajalta, mutta yhden lainalyhennyksen joudun tammikuun alussa maksamaan itse, ennen kuin vuokralainen muuttaa asuntoon. Vuokralainen minulla asuntoon jo näillä näkymin onkin.
Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä, miten asunnonostotarjoukseni kävi, siksipä puhumme tänään hieman muista aiheista, kuten töistä.
Työrintamalla näyttää nyt oikein hyvältä. Kuten olin uumoillut, sain tarjouksen iltatyöni jatkoksi ja odotettavissa on lisää kurssien vetoa ensi vuonna. Päätin jopa hieman karsia tarjotuista töistä, että kaikki vapaa-aikani ei kuluisi iltatöissä ja jotenkin kummasti päädyin sitten tekemään viikonlopputöitä. Koska viikonloppukurssit tehdään verokortilla, toivon, että palkkaani kuuluu asianmukaiset lauantai- ja sunnuntaikorvaukset. Suurimman osan töistä teen kuitenkin yritykseni kautta laskuttaen ja lisähaastetta tuo uusien kurssisisältöjen suunnittelu.
Päätin myös, mihin lisätöistä saatavan palkan sijoitan: Alan taas aktiivisesti lyhentää kotilainaani. En ole tottapuhuen lyhentänyt lainaa tänä vuonna juuri yhtään ylimääräistä ja kaiken lisäksi sitä on enää todella vähän jäljellä (39 820€!). Haluaisin päästä lainalyhennyksistä äkkiä eroon. Jos vuoden 2018 lopussa asuntolainaa olisi jäljellä enää alle 20000€ olisin hyvin tyytyväinen. Koko lainan voisin koettaa hävittää kahdessa tai kolmessa vuodessa. Lyhennykset voisivat näyttää jotakuinkin tältä:
Ylimääräiset lainalyhennykset vuonna 2018:
Kuukausilyhennykset: 7000€
Säästöstä (vakuutusraha): 8000€
Lisätyön palkat: 3000€
Omasta palkasta: 2400€ (200€/kk)
= 20400€
Työtarjousten lisäksi sain toisenkin iloisen uutisen. Päätyössäni minulle päätettiin myöntää jatkuva henkilökohtaisen osaamisen lisä. Sain sitä viimevuonnakin, mutta tuolloin lisä myönnettiin vuodeksi kerrallaan. Tänä vuonna lisä tuli maksuun vasta aivan vuoden lopussa ja sainkin takautuvasti koko vuoden lisät. Tämän lisäksi lisä oli noussut 50€:sta 80€:oon! Tietenkin siitä vähennetään verot ja osittaisen hoitovapaan osuudet, mutta periaatteessa ihan mukava korotus pikkuruiseen palkkaani. Bruttopalkkani ennen kaikkia vähennyksiä ja veroja on nyt n. 2160€.
Eikä vielä siinäkään kaikki! Nousukausi on viimein koittanut, kun työnantaja muistaa työntekijöitä ylimääräisellä 100€:n bonuksella vuoden lopussa! Ihan jeba jees.
Viimeiset viikot olen aktiivisesti toteuttanut sijoitussuunnitelmani kohtaa: Osta uusi sijoitusasunto joka toinen vuosi.
Vuosihan alkaa olla jo lopuillaan, enkä halua, että suunnitelma jää laahaamaan jäljessä. Siksipä olen erityisen ahkerasti tarkkaillut mahdollisesti sijoituskäyttöön sopivia asuntoja. Joulun on muutenkin hyvää aikaa ostaa asunto, sillä yleisesti ottaen se katsotaan tuohon hommaan huonoimmaksi mahdolliseksi ajaksi! Joulu-tammikuussa kun uutta vuokralaista on kuulemma vaikea löytää. Mutta kun asuntomarkkinoilla on hiljaista, voi eteen tulla hyvät mahdollisuudet ostaa helmi. Asuntojen hintapyynnöt ovat ainakin kohtuullistuneet kuumimman elo-syyskuun muuttosesongista. Kesällä myyntiin tulleista, ylihintaisista kohteista on ehditty pudottaa hintaa jo monta kertaa.
Tällä kertaa olenkin jännän äärellä, sillä periaatteessa minulla olisi asuntoon vuokralainenkin valmiina. Lähisukulainen on kipeästi asuntoa vailla. Koska pidän hänestä henkilönä paljon ja tiedän hänen pitävän kodin aina tip top -kunnossa, ajattelin ottaa asuntohaussani huomioon hänen toiveensa. Näin pääsinkin ihan uusien apajien äärelle, kun pystyin hyödyntämään hänen näkemystään tietyistä alueista. Toki asuntosijoittajana minulla on hieman erilaiset hakukriteerit, kuin hänellä vuokralaisena, mutta saa nähdä pääsemmekö tekemään yhteistyötä.
Paristakin kohteesta olen jo hieronut kauppoja, mutta vielä ei ole sopiva kala uinut koukkuun. Eilen kävimme sukulaisen kanssa yhdessä katsomasta erästä varsin kivan oloista asuntoa. Jännittävää tässä kohteessa oli se, että se on lähellä asemaa, läpikotaisen remontoitu ja ennenkaikkea juurioikeanhintainen! Tein samana iltana asuntoon tarjouksen pyyntihinnalla. Tänä aamuna hieroimme yksityiskohdat välittäjän kanssa kuntoon ja välittäjä aikoi vahvasti puoltaa tarjoustani. Tarjoanhan, herran jestas, juuri sen, mitä pyydetään, eikä kyseessä ole tarjouskauppakohde.
Perjantai-iltana saan tietää, meneekö tarjoukseni läpi ja tiistaihin mennessä pitäisi varmistaa, puoltaako pankki tätä hankintaa antamalla lainan. Lainalupaus minulla olikin valmiina, mutta eri kohteeseen. Pankki vain ei perinteiseen tapaansa vastannut vielä tänään soittopyyntööni. Aion pommittaa pankin puhelinvaihdetta uudelleen huomenna.
Kaiken uuden ja jännän keskellä kuulin tänään pitkästä aikaa jo omistamani yksiön vuokralaisesta: Hän ilmoitti vessanpöntön haljenneen.
Moni on varmasti ajatellut joskus, että mitä tekisi, jos saisi +1 000 000€ rahaa, esimerkiksi lotosta.
Aikuisesta tuntuu suorastaan euforisen ihanalta laskea, mihin kaikkeen miljoonapotti riittäisi. Osalle tosin saattaa tulla harmistus, sillä "pakollisten" hankintojen ja sukulaisille annettujen lahjusten jälkeen suurikin potti saattaa alkaa tuntua jo etukäteen vähän pieneltä. Mutta entäpä, jos rahaa olisitkin saanut vain pienehkön raaputusarpa-pääpalkinnon verran?
Päivän kysymys kuuluu: Mitä sinä tekisit 22 000€:lla puhdasta rahaa?
Juuri tuon verran rahaa nyt köllöttelee nollakorkoisella säästötililläni odottamassa kohtaloaan. Kuulisin aivan erityisen mielelläni teidä, rakkaat lukijani, mietelmiä siitä, mitä rahalle kannattaisi tehdä!
Jättäkää kommentti ja visioikaa vapaasti. Suunnitelmat saavat olla hyödyllisiä, täyttä tuhlailua, molempia tai aivan mitä keksittekään. Mitä nyt noin äkkiseltään unelmoiden saattaisitte summalla tehdä. Se kun ei loppujen lopuksi ole suuren suuri, mutta kuitenkin enemmän, kuin yleensä kerralla käteen saa. Hetkelliseen nautintoon se riittäisi aivan erinomaisesti, sijoituksille siinä olisi jo hyvää pohjaa vai saisiko summalla lunastettua velattomuuden? Sana on vapaa ja aion itse kuunnella teidän ehdotuksianne ennen kuin käytän perintösummastani ensimmäistäkään euroa.
Alustavia suunnitelmia minulla kuitenkin jo on ja aion niitä nyt listata alle:
Auton vaihto (4500-10000€) Uudemman auton hankinta on edessä aivan varmasti. Avensiksen edessä olevat elinvuodet ovat varmasti yhden käden sormilla laskettavissa ja oman mukavuutenikin tähden olen uudemmasta autosta unelmoinut. Uusi auto on sen verran iso paukku, että tarvittavaa rahaa ei äkkiseltään säästetäkään kasaan. Nyt olisi oiva tilaisuus jättää autoon varattava rahasumma joko kokonaisuudessaan tai osittain tilille odottamaan. Rahallinenhyöty: Säästyisin autolainan korkeammalta korolta (esim. 5v/6000€/9%korko: 1473€)
Mummolan lunastaminen (16000-25000€)
Tämä on myös edessä lähivuosina tai jopa jo tämän vuoden aikana. Mummolan pelastaminen on yksi päätavoitteitani, joiden takia ylipäätänsä säästän ja pyrin vaurastumaan. Vielä ei ole tietoa, kuin moni perheenjäsen tähän projektiin lähtee mukaan, joten tarkkaa ostosummaa ei vielä tiedä tarkasti. Tarkoitusta varten on tosin mahdollista ottaa myös lainaa, sillä ulkopuolisia vakuuksia on tarkoitukseen saatavilla. Rahallinen hyöty: Pelkkää menoa, min. -200€ vuodessa
Asuntolainan lyhennys (10000-20000€)
Oman kodin asuntolainaani on jäljellä enää noin 41590€ ja sen jälkeen talouteni olisi erittäin vakaalla ja riskittömällä maaperällä. Käteen alkaisi jäädä lainalyhennyksen verran (628€) puhdasta rahaa. Tosin perintösumma yksistään ei riitä koko loppuvelan kuittaamiseen, vaan jäljelle jäisi 3-4,5 vuoden edestä maksettavaa. Velaton koti olisi kuitenkin sitten jo todella lähellä. Asuntolainan ylimääräisistä lyhennyksistä on tässä blogissa jo monta kertaa väännetty, mutta oma kantani on, että se turvaisi kotini yllättävän työttömyyden tullen ja mahdollistaisi myös tulevat asuntosijoitukset pienentämällä nykyisiä kuluja, jolloin käteen jäisi enemmän rahaa puskuriin/sijoituksiin. Rahallinen hyöty: 17-34kk pois asuntolainasta, säästö koroissa 517-938€
Uuden sijoitusasunnon käsiraha (10000-20000€)
Uuden sijoitusasunnon osto kuuluisi pitkänajan sijoitussuunnitelmani mukaan tälle vuodelle. Raha riittäisi ehkä yhden edullisen asunnon omavastuuosaksi tai osaksi sitä. Toisaalta en ole ajatellut varsinaisesti käyttää rahaa asuntojen ostoon vaan haluan käyttää vakuutena muuta omaisuutta. Sijoittamalla rahaa asunnon ostoon voisin kuitenkin saada lainalle pienemmän kuukausierän tai lyhyemmän laina-ajan. Rahallinen hyöty: Noin 4000€ vuokratuloa vuodessa Matkakassa (2000€)
Toteuttamatta on vielä unelmaloma Amerikassa ja tyttärelle luvattu matka Japaniin. Pari tonnia riittäisi varmaan aika mukavasti toisen niistä toteuttamiseen. Toisaalta tuollaisen matkakassan pystyisi ensi vuodeksi myös säästämään, jolloin perintörahan voisi kiinnittää nyt johonkin tuottavempaan. Rahallinen hyöty: 0€
Alla on vielä alustavaa taulukkoa, johon olen miettinyt eri vaihtoehtoihin sijoitettavia summia:
Tällöin voisin valita joko auton, mummolan, asuntolyhennyksen ja matkan TAI uuden sijoitusasunnon. Jos käytän asunnon hankintaan muita vakuuksia voisin saada nämä kaikki. Autoon ja mummolaan tosin pitäisi luultavasti ottaa lainaa tai säästää ahkerasti lisää.
Saisinko tällä suunnitelmalla maksimaalisen hyödyn ja huvin perintörahasta?
Selitykset on monet, kun kyse tulee kurjuudessa rypemisestä. Mahdollisuuksia ei ole, rahaa ei ole, mitään ei voi tehdä, eikä mitään haluta muuttaa. En enää jaksa oikein huolestua, vaikka jollakulla läheisellä olisi vaikeaa. Ulkopuolelta ketään on vaikea neuvoa, koska keskustelu kääntyy kuitenkin neuvojen tai tuen alasampumiseen. Olen tullut siihen lopputulokseen, että yleensä vaikea tilanne sitten vain aikanaan kärjistyy ja tilanne korjaa itse itsensä. Hurjiakin lopputuloksia on nähty, mutta ihmiset tuntuvat pitävän viimeiseen asti kiinni kurjuuden viitasta, ettei mitään muutosta tarvitsisi tehdä.
Itselleni suuri muutos oli ero ex-miehen kanssa. Se pakotti minut viimein itsenäistymään ja luottamaan omiin valintoihin. Kasvaneen vastuutaakan alta löysin kuitenkin mahdollisuudet tehdä omia päätöksiä ja vapauden valita! Eron jälkeen minusta viimein alkoi tuntua, että elämä menee eteenpäin - kohti päämääriä, jotka olivat olleet nuoruudessa minulle tärkeitä: asuntosijoittaminen, yrittäjyys ja riippumattoman elämän tavoittelu. Pääsin viimein valitsemaan muitakin, kuin tavanomaisia polkuja. Enkä syytä elämän pysähtyneisyydestä ex-miestäni vaan omaa, aiempaa saamattomuuttani ja rohkeuden puutetta. Nykyään en odota muiden tekevän itseäni onnelliseksi vaan pyrin päämääriini itse suunnittellen ja suunnitelmia toteuttaen.
Vaikka suunnitelmani ja unelmani ovatkin monasti reilusti valtavirrasta poikkeavia, pidän itseäni rationaalisena ihmisenä. Minulle on tärkeää, että asiat toteutetaan harkitun varmasti, mutta reippaalla tahdilla, kun suunnittelutyö on valmis. Parhaina hetkinäni minusta tuntuu, että voisin saavuttaa tällä tavalla mitä tahansa! Toki en ikinä lähtisi haaveilemaankaan avaruuden valloittamisesta tai muusta korkealentoisesta vaan sellaisista asioista, jotka olisivat minulle mahdollisia. Horisontissa siintää vielä lisää uskaliaita unelmia, mutta en näe, miksi en voisi niitä saavuttaa. Ja silti olen ihan tavallinen, matalapalkka-alalla työskentelevä yksinhuoltajaäiti. Täytyy vain ymmärtää toimet, joita unelman saavuttaminen edellyttää ja sitten toimia suunnitelman mukaan.
Esimerkiksi voisin ottaa vaikkapa haaveeni asua pidempi pätkä ulkomailla. Opiskelijavaihdot ja au-pair-ajat ovat minusta jo ajaneet ohi ja tuskin mitään kovin kummoista työtäkään vieraasta kulttuurista saisin tai haluaisin tehdä. Lisäksi minulla on ns. elämä täällä Suomessa. Mitä unelman toteuttamiseen tarvitaan on passiivisia tulonlähteitä, etätyötä tai säästöjä. Näiden keräämiseksi tarvitaan omat suunnitelmat ja jonkin verran aikaa. Vakityö ja lapsen koulu pitävät minut joka tapauksessa Suomessa tulevan vuosikymmenen, joten minulla on ainakin sen verran aikaa valmistella tulonlähteet, joiden avulla ulkomaille voisi muuttaa. Järkeenkäypää olisi asua muualla vain osan vuotta, esim. 3kk, jonka tavallinen turisti saa monessa maassa olla ilman sen ihmeempiä lupia. Näin voisin nauttia myös rakkaasta kotimaasta sukulaisineen.
Lisäksi unelmoin kirjan kirjoittamisesta sekä tietokonepelin toteutuksesta. Ideoita olen kypsytellyt usempia vuosia ja tiedän, että näillekin koittaa oma aikansa ja innostuksensa - sitten ne toteutuvat. Luultavasti kaikki, mitä olen aiemmassa elämässäni tehnyt ja oppinut puristuvat näissä projekteissa valmiiksi, hyväksi tuotokseksi. Ehkä jopa rahalliseksi tuloksi, sillä miksi ei?
Toisinsanoen en halua raataa, elää kurjuudessa tai kärvistellä. Koetan soveltaa "viisas pääsee vähemmällä" niin pitkälle kuin iltalenkkiä lukuunottamatta pääsen. Sillä tieto todellakin on valtaa ja niin pois päin. Tiedon hankintaan onkin sitten hyvä keskittää se vähäinen tarmo, minkä itsestä saa puristettua irti. Lukeminen ja asioiden opiskelu antavat aina muutaman askeleen etumatkan niihin nähden, jotka vain tohottavat suoraan toimintaan ja mailin niihin nähden, jotka eivät tee mitään. Perehtymättömiä ovat ne, jotka myyvät osakkeensa, kun kurssit ovat pohjalla ja ostavat, kun hinnat ovat taivaissa. Perehtymättömät perustavat yrityksen ja hukkuvat sitten veroihin ja maksuihin. Perehtymättömille tulee joka kuussa yllättäviä laskuja ja "varmat tulot" jäävät odotuttamaan itseään.
Vaikka miten ottaisi asioista selvää, ei voi aina yllätyksiltä välttyä, mutta aika pitkälle Suomessa pelataan ennaltalaadittujen sääntöjen ja pykälien mukaan. Lisäksi meillä on aivan erinomaisen monipuoliset julkiset palvelut, joista ihmisille tarjotaan tietoa ihan ilmaiseksi. Kirjastot, joka puolelta löytyvät tietoverkot, virastojen neuvontapalvelut ja erilaiset tukiyhdistykset takaavat tiedonsaannin kaikille.
Kuten aiemmassa postauksessani "Tunne itsesi ja kykysi" kerroin, löytyy meistä jokaisesta valtavasti erilaisia ominaisuuksia ja taitoja. Taitojen ei tarvitse olla edes mitenkään ihmeellisiä! Miellyttävä ääni, varmat ja näppärät sormet, tietämys 80-luvun videopeleistä, kovat kokemukset aiemmassa elämässä tai kyky käsitellä koiria voivat kaikki olla voimavaroja ja myös tulonlähteitä. On keksittävä, miten, missä ja kenelle tietämystä ja osaamistaan tarjoaa. Nykyajassa mukavinta on, että juuri omalla harrastuneisuudellaan voi tienata rahaa. Asiakkaat ja markkinakanavat löytää ennenkaikkea internetistä. Oma harrastuneisuus tuo tullessaan sekä ajankohtaisimman tiedon että usein myös kontaktit ja verkostoitumismahdollisuudet. Verkostoitumista ei pitäisi kenenkään pelätä, sillä yhteistyö on voimaa ja kaikki tämän ymmärtävät haluavat myös verkostoitua.
Mikä tavoitteiden saavuttamisesta tekee työläintä on aloitusvaihe. Palkkiot ja voitot ovat tikkaiden yläpäässä, mutta kiipeäminen on aloitettava pohjalta. Alkuun nimeä ja tunnettavuutta onkin kerättävä tekemällä ilmaista työtä. Jos kyseessä on oma harrastus, ei ilmainen työnteko tunnu ollenkaan niin pahalta. Hyväntekeväisyystyöstä, ilmaisen sisällön tuottamisesta maailmalle ja aktiivisuudesta erilaisissa yhteisöissä on kuitenkin valtavasti apua tiellä maineeseen ja mammonaan (maine on monasti välttämättömyys mammonalle). Internet luo taas loistavan pohjan oman nimen kasvattamiselle. Nimekäs tekijä taas vetää puoleensa monenlaisia mahdollisuuksia eri yhteistyötahojen suunnalta.
Olen esimerkiksi törmännyt ammattilaisiin, kuten kirjanpitäjiin tai asianajajiin, jotka auttavat ja vastailevat ihmisten kymyksiin aivan ilmaiseksi. Tällainen apu nostaa heidät nopeasti tunnetuiksi ja luotetuiksi henkilöiksi omassa yhteisössään. Tämä taas voi poikia heille ihan oikeita, maksavia asiakkaita - paljon suurempia sopimuksia, kuin yksittäisestä kysymyksestä veloittaminen. Samalla tavalla myös omien töiden tai tuotosten ilmainen jako tuottaa tekijöilleen projektimahdollisuuksia ja yksityisiä tilauksia. Lisäksi on aina mahdollisuus tehdä kaupallista yhteistyötä hyödyntäen henkilön omaa seuraaja- tai fanikuntaa.
Anonyymistikin on mahdollisuus rikastua, ennenkaikkea internetissä. Tiedän ihmisiä, jotka harrastavat hiljaista osto- ja myyntityötä. He etsivät ja tekevät löytöjä, tietävät mitä myydä ja tekevät voittoa. Kun ei tee itsestään numeroa, voi välttyä kateellisten panettelulta. Internetin kautta voi laittaa myös oman asunnon, kesämökin, pellot, työkalut, peräkärryt ja asuntovaunut tuottamaan rahaa itselle vuokraustoiminnan kautta. Ohjeet verojen maksuun saa verottajan sivuilta sekä puhelinpalvelusta.
Kesä rullailee mukavasti, mutta mitään säästökuureja en ole jaksanut noudattaa japaninlomaa seuranneina viikkoina.
Nyt on kaupassakin käyty hieman sillä mentaliteetilla, että kyllä kai minulla tähän(kin) on varaa. Kaikkea pientä kivaa ja herkkua on lähtenyt kaupasta mukaan, enkä ole minkäänlaista rahavarojen seurantaakaan oikein harrastanut. Toisaalta, kun kesä on muutenkin lyhyt, niin miksi siitä ei nyt nautiskelisi? Töihin palaaminen sentään toi kaivattua rytmiä ruokailuihin ja vähensi lomalla harrastettua ulkona syömistä reilusti.
Mitään kovin suurta ei talousasioissani ole viime viikkoina tapahtunut. Asiakkaita on yrityksessä riittänyt oikein kivasti. Palatessani kesälomalta töihin, sain yllätyksekseni valtavasti yhteyhdenottoja niin uusilta kuin vanhoiltakin asiakkailta. Tein samalla uuden yritysennätykseni: Kuuden arkipäivän asiakasputki! Tämä antoi esimakua siitä, miltä tuntuisi oikeasti pyörittää yritystä ns. täydellä kapasiteetilla, eli yksi asiakas per päivä. Hyvinhän se sujui. Hauska huomata, että asiakkaita vain ilmestyy jostakin, vaikken ole moneen viikkoon mainostanut missään. Parhaimmillaan asiakkaat ovat säästäneet keväisiä lehti-ilmoituksiani ja soittaneet nyt kesällä, kun on tullut tarve.Vau!
Päätin viimein myös käyttää yritykseni rahoja. Tähän asti ne ovat maanneet sievästi omalla tilillään. Sijoitan rahat uuteen ipadiin, jota tulen tarvitsemaan yritykseni palveluksessa syksymmällä. Kerron tästä lisää, kun laite saapuu.
Päivätöiden puolella hain jatkoa osa-aikaiseen hoitovapaaseen. Aion jatkaa hoitovapaata niin pitkälle, kuin saan, eli tässä tapauksessa vuoden 2018 heinäkuun loppuun. Silloin loppuu virallisesti tyttäreni kakkosluokka ja oikeus hoitovapaaseen. Jatkohakemus on nyt lähetetty. Enempää minun ei asiasta tarvitsekaan murehtia, kosken saa Kelalta osittaista hoitorahaa yritystoiminnan takia.
Säästötilin saldo junnaa paikoillaan. Palkkapäivän siirryttyä puolen kuun paikkeille on johtanut siihen, että tililleni tulee ja sieltä lähtee rahaa kaksi kertaa kuussa. Näin ollen en oikein koskaan osaa sanoa, paljonko minulla varsinaisesti on säästössä. Laskut olen siirtänyt lähtemään suoraan säästötililtä ja siirrän myös tulot käyttötililtä säästöön. Käyttötilille jää vain kuukauden käyttövara. Näin vilkas rahaliikenne tilien välillä on huomattavasti löysyttänyt moraaliani olla koskematta säästötilin varoihin tuhlailumielessä. Ei hyvä. Säästöönkin olisi saatava kertymään rahaa, sillä edessä on isompia hankintoja, kuten auton vaihto uudempaan, mummolan osto ja uuden sijoitusasunnon hankinta. Innostus säästöbudjetin laadintaan on hukkateillä.
Täytettyäni kolmekymmentä, minusta on alkanut vahvasti tuntua siltä, että muutuin aikuiseksi. Keskiluokkaiseksi, keskinkertaiseksi ja keski-ikäiseksi aikuiseksi. En oikein pidä tästä muutoksesta. Varsinkin keskinkertaistuminen tappaa äkkiä rohkeuden toimia valtavirtaa vastaan ja tehdä omia, rohkeitakin päätöksiä.
Syksyksi olisi saatava uusi tavoite nyt, kun matkusteluvuosi on saatu onnistuneesti säästettyä ja Tanskan matkaa lukuunottamatta elettyäkin. Mutta minkä tavoitteen laittaisin etusijalle? Tärkeiden ja pakollisten säästökohteiden lisäksi mielessä on jostain syystä pyörinyt keski-ikäisiä ajatuksia moottoripyöristä ja omakotitaloista. Mutta pois ne minusta!
Miehen kouran kokoinen... iiris?
Avoimet puutarhat -tapahtumasta Loviisasta. Kotimaan matkailu on ihanaa ja edullista.
Vaikka aluksi iloitsinkin tietokoneessa säästyneistä satasista, alkaa pikku hiljaa näyttää siltä, että budjetti pysyy silti siellä 1500€:n tietämillä - etenkin jos pitää pienen varauksen myös yllättäviin kuluihin, joita en vielä osaa arvata. Kaikenlaista pientä ja hieman isompaakin on tullut katseltua ja hankittua omaan kotikonttoriin. Myös mainonta syönee budjettia tehokkaasti. Tässäpä muutamia hankintoja:
iZettle Reader
iZettle maksukorttipääte
Vaikka luulenkin asiakkaideni maksavan pääosin käteisellä, on hyvä varautua myös korttiasiakkaisiin. iZettle sopii erinomaisesti yrittäjälle, jonka tulot ovat epäsäännöllisiä ja vähäisiä. Korttipäätelaitteen lunastamisen jälkeen palvelusta ei makseta kuin 2,75%:n välityspalkkio jokaisesta maksutapahtumasta. Ei kuukausimaksuja tai laitevuokria. Tämän tarkoittaa 1,1€:n maksua jokaisesta kortilla maksetusta työtunnistani. Prosentti pienenee, kun maksuja tulee kuukaudessa enemmän, mutta laskeskelin, että minun tuloillani tuskin pääsen koskaan alempaan maksuluokkaan.
Oikeiden pankkikortinlukijoiden kuukausivuokrahinnat eivät minun tuloillani ole millään tavalla järkeviä ja iZettle tuo minulle kaipaamani vapauden toimia ilman raskaita juoksevia kuluja. Lisäksi laite on todella tyylikkään näköinen ja mahtuu pieneen tilaan!
Tarjouksella sain ostettua laitteen hintaan 59€ (norm. 79€) ja ystävälinkin avulla sekä minä että suosittelijatoveri saimme 10€:n etusetelin palveluun. iZettlen kotisivut
Weebly, DNS-palvelin ja sähköposti
Vaihdettuani Wordpressistä Weeblyyn sujui kotisivujen rakentaminen kuin tanssi. Mutta siihen se helppous sitten loppuikin. Lunastin sivuni mainoksettomaksi (2 vuoden sopimuksella 5€/kk), mutta kun olin siirtämässä domainiani Weebly-sivulleni, kävikin ilmi, ettei Weebly hyväksy suomalaisia FI-domaineja. Onneksi mieheni ratkaisee työkseen tämän kaltaisia ongelmia ja lupasi yhdistää domainini ja sivuni Tutanotan DNS-pavelimen kautta. Tämän lisäksi hän pystyttää yritykselleni sähköpostin. Onneksi tarvittavat palvelut eivät ole kalliita vaan selvisin 1,5€:n lisällä kuukausibudjettiin. Bonus: Weeblyn tiliin kuuluu ilmainen .com-päätteinen domain vuodeksi.
Weebly: 120€/2vuotta, Tutanotan DNS- ja sähköpostipalvelu: 18€/vuosi
Brother DCP-L2500D Monitoimilaser
Aluksi ajattelin lunastaa käyttämättömäksi jääneen lasertulostimen sukulaiseltani, mutta käytännössä tulen tarvitsemaan yrityksessäni myös skanneria. Monitoimilaite tulee tilan kannalta järkevämmäksi hankinnaksi ja löysin tämän varsin edullisen Brother-merkkisen monitoimilaitteen. Väritulostinta en tarvitse ja epäsäännöllisen käytön takia lasertulostin peittoaa helposti kuivahtavat mustesuihkupatruunat. Yrityksessäni pyrin täydelliseen paperittomuuteen, mutta asiakkaille saattaa joutua tulostamaan laskuja, materiaaleja yms. Kaikki virastotkaan eivät ole vielä siirtyneet digiaikaan. Toria selailemalla vaikutti myös siltä, että yrityskäyttöön sopivat monitoimilaitteet säilyttävät hyvin arvonsa.
Hinta postikuluineen 104,40€ Yhteensä: 301,4€ (aiempien hankintojen kanssa 1090,56€) Mainostustarkoituksiin olen tutkinut mm. seuraavia palveluja:
Vistaprint: Käyntikortit 100kpl alkaen 9,60€, A6 flyerit, 100kpl alkaen 18,74€
Asiakkaille jaettava mainoshiirimatto yritykseni logolla ja puhelinnumerolla: IGO Post 200kpl 360€
Hiirimatot olisivat aika kallis satsaus, enkä aio tilata niitä nyt heti. Vakinaisemille asiakkaille sellainen olisi mukava jakaa. Silloin yhteystietoni olisivat heillä käsillä aina, kun tietokoneella tulisi ongelmia. Kaikissa palveluissa hintaan vaikuttaa tilattu määrä, jotan on hyvä miettiä, paljonko todella tarvitsee ja mikä tulee tilatun tuotteen kappalehinnaksi.
Kulut kasaantuvat nopeasti, joten täytyy tarkkaan harkita, mitkä ovat todella tarpeellisia hankintoja. Etenkin mainostamisessa lähden pienestä ja laajennan tarpeen tullessa. Ainakin työvälineet ovat sitten valmiina. Kirjanpidon kanssa vielä pähkäilen. Sen tekeminen itse olisi melko yksinkertaista, mutta vaatisi asian opiskelua etukäteen. Kirjanpitopalvelujakin olen miettinyt, mutta sivutoimiselle yrittäjälle palvelun osto tuntuu liioittelulta. Lähinnä se toisi mielenrauhan siitä, että asiat menevät varmasti oikein.
Ostoslistalle kuuluu vielä ainakin kunnollinen silppuri, sillä yrityksestäni on tarkoitus tehdä lähes kokonaan paperiton.
Takana on nyt ensimmäinen vuosi asuntosijoittajana. Mitäpä on jäänyt käteen?
Marraskuun 2015 lopussa tein kaupat pienestä sijoitusyksiöstäni ja jo samana viikonloppuna minulla oli siihen vuokralainen valittuna. Loistavan alun jälkeen vuokraustoimintani on noudattanut melko samaa kaavaa: Vuokrat tulee säännöllisesti myöhässä.
Seuraan vuokraustoimintaani excel-taulukon avulla kuukausittain. Kirjaan ylös niin tulot kuin menotkin erittelyineen. Jo verotuksenkin takia haluan olla mahdollisimman täsmällinen kirjanpitoni kanssa. Taulukosta otankin nyt muutamia lukuja niin omaksi kuin teidänkin iloksenne. Suurimmaksi osaksi käytän tässä kokonaisen vuoden (2016 lukuja) ja jätän huomiotta ensimmäisen kuukauden vuokraustoiminnan alusta.
Veroa en ole vielä maksanut ollenkaan, se langennee maksuun ensivuonna. Veron suuruus n. 1400€.
Lainaa lyhennetty:
Vuonna 2015: 2970€ (ylimääräisen lyhennys)
Vuonna 2016: 2950€
Lainaa jäljellä: 60 049€
Veron jälkeen käteen jää muutama hilu, jos sitäkään, mutta lainalyhennys on varmaa voittoa! Vuonna 2016 keskimäärin 245€/kk.
Tuottoprosentti:
Tällä kaikkein yksinkertaisimmalla kaavalla laskettuna vuokratuottoprosenttini on 6,8%.
Summassa ei ole huomioitu veroja, mutta asunnon hankintahintaan on lisätty kaupankäyntiin liittyvät kulut, kuten varainsiirtovero. Jos rahoitusvastikkeen jättää pois laskusta on tulos n. 7,3%
Omaa rahaa koko projektiin olen laittanut noin 5060€. Sijoitetun pääoman tuotto on tänä vuonna 87%, kun huomioimme rahoitusvastikkeenkin, mutta ei veroja. Verotkin huomioituna voittoa on tullut 59%.
Käyntejä asunnolla: 15 kpl, sisältäen näytöt, erilaiset lomake asiat, avainten luovutukset yms. Matka on lyhyt niin en postita vaan vien paperit perille.
Vuokralaisia vuoteen on mahtunut kaksi, mutta tyhjänä asunto ei ole ollut päivääkään. Vuokraustoiminnan ikävin puoli:
Keskimäärin vuokra on tullut tililleni 6,7 päivää eräpäivän jälkeen, vaikka molemmissa tapauksissa vuokralaisella/vuokranmaksajalla on ollut käytössään sama pankki kuin minulla.
13 kuukauden aikana vuokra on tullut pahimmillaan 18 päivää myöhässä ja vain kahtena kuukautena se on ollut tililläni juuri eräpäivänä. Kolmena kuukautena vuokra on maksettu kolmessa eri erässä ja yhtenä kuukautena kahdessa erässä.
Kertaakaan myöhästymisestä tai erissä maksusta ei ole kerrottu etukäteen tai sille ole pyydetty lupaa.
Aiemmin jo kerroinkin, että kävin S-pankissa avaamassa tytölleni oman tilin, jonka kautta ostimme hänelle yhden osuuskaupan jäsenyyden säästöpossuun kertyneillä rahoilla. Tänään kerron tuosta prosessista hieman tarkemmin.
Eroperheessä lapsen omien rahojen hoito voi olla hieman hankalempaa, kuin muuten. Tilien avaamiseen ja hallinnointiin kun tarvitaan edelleen molempien vanhempien suostumus. Luulisin asian hoituvan valtakirjallakin, mutta koska exäni päätti jokin aika sitten muuttaa takaisin samalle paikkakunnalle kanssamme, menimme hoitamaan tilinavauksen yhdessä.
Täyttäessäni kaavaketta tytön tilin avaamiseksi, tuli eteeni kysymys, kuinka vanhemmat voivat tiliä hallinnoida: Aina yhdessä vai myös erikseen. Lupa hoitaa tilin asioita koskee molempia vanhempia, eikä sitä voinut erikseen määrätä vain toiselle. En usko, että exä kävisi tilillä omiaan säätämässä, mutta ruksasin silti kohdan "yhdessä", vaikka omat hankaluutensa siinäkin on.
Tytön S-tilille tulevat aikanaan hänen jäsenyydestään mahdollisesti maksettavat korot. Koen, että S-kauppojen jäsenyydet ovat varsin matalariskisiä ja niitä on suhteelisen helppo ostaa ajan kanssa lisää vaikkapa säästöpossuun kertyvillä rahoilla. Korko ei sinällään ala kasvaa tilillä korkoa, mutta näin alkuvaiheessa koron voi sijoittaa uusiin jäsenyysmaksuihin. Jos S-kaupoilla menee vastaisuudessakin hyvin, on tuotto erinomainen.
Tällä hetkellä työnjakomme tytön raha-asioiden hoidossa näyttäisi olevan tämä: Exä säästää tytön vanhalle säästötilille ja siirtää sieltä rahaa Nordnet-tilille, jossa ei tosin ole yhtään sijoitusta tällä hetkellä, sillä hän odottaa sopivaa hetkeä ostaa. Tytön Nordnet-tilin näen itsekin oman salkkuni yhteydessä.
Minä aion keskittyä näihin S-jäsenyyksiin, joita tytölle voisi ostaa lahjaksi ja joihin säästöpossurahat voisimme myös laittaa. Tytölle tämä sopi hyvin, vaikkei hän paljoa koroista mitään ymmärräkään. Säästöpossuun oli kertynyt 123€ rahaa, joten tällä kertaa ostimme vain yhden jäsenyyden, muistaakseni Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupan, ja loput säästöt pidimme käteisenä.
Aiomme lähitulevaisuudessa käydä exän kanssa siirtämässä tytön vanhan säästötilin Danske bankista Osuuspankkiin, jota me molemmat vanhemmat käytämme. Tällöin molemmat saavat tarkastelu- ja käyttöoikeuden tytön tiliin omien verkkopankkitunnusten kautta. Koska en itse ole Danske bankin asiakas, en edes tiedä, onko tuolla vanhalla tilillä yhtään säästöjä.
Toistaiseksi olemme voineet hoitaa tytön raha-asioita suhteellisen sopuisasti. Hyvä periaate on, ettei rahojen kanssa tehdä yhteistyötä vaan kummatkin säästävät/sijoittavat tytölle omalla periaatteellaan eivätkä puutu toisen tekemiin päätöksiin. Ja edellyttäähän jo lakikin, ettei lapsen rahoilla saa ottaa liian suurta riskiä, esim. sijoittamalla ulkomaisiin osakkeisiin.
