perjantai 30. joulukuuta 2016

Joulun hintalappu

Tätä postausta en olisi jaksanut millään kirjoittaa, mutta pakkohan se oli jossakin vaiheessa kohdata loppuvuoden kauppakuitit.

Olemme tämän väliviikon tytön kanssa kahdestaan lomalla kotona. Aikaa olen käyttänyt tehokkaasti mm. nukkumiseen, syömiseen ja rentoiluun. Loma tekee todella hyvää! Tänään oli kuitenkin aika tehdä jotain hyödyllistäkin. Kuittisulkeiset on nyt pidetty ja seuraavaksi listaan teille joulukuun ylimääräiset kulut.

Jouluruuat: 

- 60,43€ omaa rahaa käytetty ja 55,02€ maksettu S-bonuksilla. Yhteensä 115,45€

Emme edes syöneet joululounasta kotona, mutta ostimme silti kotiin oman setin jouluherkkuja ja suklaita (20€). Aattona ja joulupäivänä söimme äitini luona ja osallistuin yhteisten ruokien tekoon valmistamalla kattilallisen palapaistia (24€). Aattoaamun riisipuuron söimme kotona ja oman kinkun (19€) paistoimme myös jouluksi. Osan ruuista ostimme miehen kanssa yhteispäätöksellä Prismasta käyttäen vuoden aikana kerättyjä S-bonuksia. Olemme molemmat keränneet bonuksia samalle tilille, joten oli mukavaa ostaa rahoilla jotakin yhteistä. Bonuksia jäi kortille vielä reilusti. 

Koristeet:

-54,67€

Summa sisältää niin paketointitarpeet kuin muutamat uudet joulukoristeetkin. Eniten maksoivat uusi muovinen joulukuusi (20€) ja kaksi Aarikan joulutonttua (20€). Viime vuonna meillä oli ensimmäisen kerran aito joulukuusi, mutta tulin sille saman tien allergiseksi. Tänä vuonna jouduimme ostamaan poislahjoitetun muovikuusen tilalle uuden. Aikailin kuusenvalinnassa liian kauan ja kaikki hienot kuusimallit oli jo myyty loppuun. Päädyin siksi ostamaan tarjolla olevista kuusista halvimman, josta mies maksoi vielä puolet. Vitosen verran sain lisää rahaa, kun myin vuoden vanhan kuusenjalan pois. 

Tytön joululahjat: 

-175,72€

Tytölle ostin lahjaksi: puhelimen, suojakuoret, pikkuponeja, värityskirjan sekä sukkia, alusvaatteita ja housut. Mielestäni ihan tarpeellisia, hauskoja ja hyödyllisiä lahjoja. En nyt laske ennen joulua ostettuja kalusteita tähän. Summasta on myös vähennetty miehen osuus puhelimesta (puolet, eli 114€).

Miehen joululahjat: 

-80,28€

Miehelle ostin uudet nahkaiset salihanskat, alumiinisen työkalupakin (johon mahtuu kunnolla mm. porakone) ja pakkiin yhden viinipullon ja kaksi pienpanimo-olutta. 


Muiden joululahjat:

-170,01€

Tänä vuonna kokeilimme sukulaisten kesken systeemiä, jossa jaoimme facebookissa keskenämme toivelahjalistat, jolta jokainen voisi ostaa toiselle lahjan, joka oikeasti tulee tarpeeseen. Tämä helpotti huomattavasti lahjojen valintaa ja toivottavasti vähensi hutiostosten määrää. Toiveet olivat suht edullisia ja niistä sai oman budjettinsa mukaan valita, montako ostaa. Lahjan saajalle oli kuitenkin yllätys, mitä hänelle on listalta ostettu. Kummitytön lahja oli hieman kalliimpi (legosetti 55€). Tämän lisäksi osallistuin miehen veljen lahjaan ja hän osallistui minun veljieni lahjoihin. 
En tähän sen tarkemmin listaa sukulaisten lahjoja, mutta ainakin torkkupeitot (á 10€) olivat kiitetty lahja. 

Posti:

-1,20€

Koska Posti on tänä vuonna tuottanut pelkästää pettymyksiä, päätin olla lähettämättä joulukortteja ollenkaan. Lähetin ainoastaan mummulle tytön koulukuvan ja jouluterveyhdyksen postitse. 
Saamistani joulukorteista päätellen, myös muut olivat tulleet tähän ratkaisuun. Sain postitse kortin ainoastaan samalta mummulta, jolle itse lähetin kirjeen. Niiltä sukulaisilta, jotka näin joulun aikaan, sain kortin suoraan käteen. 

Yhteensä: 597,33€

Ihan näin paljon ei minun tarvinnut maksaa, sillä mies osallistui ruokien ostoon maksamalla suurinpiirtein puolet. Tarkkaa summaa on vaikea laskea, sillä mieskin on käynyt välillä kaupassa ja olemme tasanneet ruokalaskuja niin käteisellä kuin tilisiirroillakin. 

Lahjojen osalta tuli ehkä tuhlailtua, mutta tänä vuonna minuun iski yllättävän vahva antamisen halu. Lahjalistojen ansiosta sain myös itse lahjoja, jotka olivat varmasti mieleisiä. 

lauantai 24. joulukuuta 2016

Joulurauhaa

onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha
itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha.

Ensimmäisen idolini, Kirkan, laulaessa Joulumaa-kappaletta osui tämä kohta omaan korvaani. Kaiken kiireen ja stressin keskellä, on hyvä muistaa, mistä todellinen jouluilo tai ilo elämässä ylipäätään tulee. Se tulee omasta itsestä, omasta asenteesta ja kyvystä nauttia siitä, mikä on tässä ja nyt - jopa jouluvalmistelujen keskellä.

Toivotankin kaikille lukijoilleni mitä rauhaisinta joulua ja iloa pyhäpäivien johdosta. Olitte sitten täydellisen toimettomina tai kädet täynnä työtä, muistakaa jossakin vaiheessa katsoa ympärillenne ja nauttia siitä mitä elämässänne on. Toivottavasti ainakin perhettä, sukulaisia tai ystäviä.

Joulun jälkeen palaamme sitten laskemaan, mitä kaikki lysti oikein maksoi :)





P.S:  Ja auttaa sitä äitiä/mummua/kodinhengetärtä siellä keittiössä! Ei kukaan halua käyttää aattoaamustaan kahta tuntia puurokattilan hämmentämiseen yksinään. 

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Vuosi asuntosijoittajana

Takana on nyt ensimmäinen vuosi asuntosijoittajana. Mitäpä on jäänyt käteen?

Marraskuun 2015 lopussa tein kaupat pienestä sijoitusyksiöstäni ja jo samana viikonloppuna minulla oli siihen vuokralainen valittuna. Loistavan alun jälkeen vuokraustoimintani on noudattanut melko samaa kaavaa: Vuokrat tulee säännöllisesti myöhässä.

Seuraan vuokraustoimintaani excel-taulukon avulla kuukausittain. Kirjaan ylös niin tulot kuin menotkin erittelyineen. Jo verotuksenkin takia haluan olla mahdollisimman täsmällinen kirjanpitoni kanssa. Taulukosta otankin nyt muutamia lukuja niin omaksi kuin teidänkin iloksenne. Suurimmaksi osaksi käytän tässä kokonaisen vuoden (2016 lukuja) ja jätän huomiotta ensimmäisen kuukauden vuokraustoiminnan alusta.

Positiiviset luvut:

Vuokratuloja: 7422€
Vähennyskelpoiset kulut (sis. lainan korot): 2702€
Rahoitusvastikkeet: 305€

Veroa en ole vielä maksanut ollenkaan, se langennee maksuun ensivuonna. Veron suuruus n. 1400€.

Lainaa lyhennetty:
Vuonna 2015: 2970€ (ylimääräisen lyhennys)
Vuonna 2016: 2950€
Lainaa jäljellä: 60 049€

Veron jälkeen käteen jää muutama hilu, jos sitäkään, mutta lainalyhennys on varmaa voittoa! Vuonna 2016 keskimäärin 245€/kk.

Tuottoprosentti: 
Tällä kaikkein yksinkertaisimmalla kaavalla laskettuna vuokratuottoprosenttini on 6,8%.
Summassa ei ole huomioitu veroja, mutta asunnon hankintahintaan on lisätty kaupankäyntiin liittyvät kulut, kuten varainsiirtovero. Jos rahoitusvastikkeen jättää pois laskusta on tulos n. 7,3%

Omaa rahaa koko projektiin olen laittanut noin 5060€. Sijoitetun pääoman tuotto on tänä vuonna 87%, kun huomioimme rahoitusvastikkeenkin, mutta ei veroja. Verotkin huomioituna voittoa on tullut 59%.

Käyntejä asunnolla: 15 kpl, sisältäen näytöt, erilaiset lomake asiat, avainten luovutukset yms. Matka on lyhyt niin en postita vaan vien paperit perille.

Vuokralaisia vuoteen on mahtunut kaksi, mutta tyhjänä asunto ei ole ollut päivääkään.

Vuokraustoiminnan ikävin puoli: 

Keskimäärin vuokra on tullut tililleni 6,7 päivää eräpäivän jälkeen, vaikka molemmissa tapauksissa vuokralaisella/vuokranmaksajalla on ollut käytössään sama pankki kuin minulla.
13 kuukauden aikana vuokra on  tullut pahimmillaan 18 päivää myöhässä ja vain kahtena kuukautena se on ollut tililläni juuri eräpäivänä. Kolmena kuukautena vuokra on maksettu kolmessa eri erässä ja yhtenä kuukautena kahdessa erässä.
Kertaakaan myöhästymisestä tai erissä maksusta ei ole kerrottu etukäteen tai sille ole pyydetty lupaa.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Isän veronpalautukset

Isän perinnönjakoasiat alkavat lähestyä loppuaan. Ensimmäiset veronpalautukset jätettiin jakamatta vuonna 2015, koska tiedossa oli, että tänä vuonna palautuksia tulisi vielä lisää.

Vanha tuttu totuus on, ettei koskaan pitäisi nuolaista, ennen kuin tipahtaa. Vaikka koetin kuinka olla odottamatta yhtään mitään, olin kuitenkin ajatellut sieltä tulevan jonkin verran rahaa. Perunkirjoituksessa vielä kysyin parunkirjoittajalta, miten veronpalautukset jaetaan. Olen lähes varma, että perunkirjoittaja sanoi rahasumman olevan isän omaisuutta, joka jakautuu puoliksi minulle ja veljelleni. Tämän lisäksi saimme äitipuolelta tietää, että veronpalautuksia olisi tullut ja tulossa 1000€ + 1200€. Eli siis 1100€ olisi odotettavissa oleva osuuteni.

No, nyt kun isän kuolemasta tulee pian kaksi vuotta ja viimeisetkin veronpalautukset saapuivat, otti äitipuoli meihin yhteyttä. Pankista oltiin sanottu, että vainajan veronpalautukset jaetaan kuolinpesän kesken vanhalla tutulla kaavalla: Puolet leskelle ja toinen puoli lapsille jaettavaksi.

Veljeni otti  yhteyttä vanhaan perunkirjoittajaamme, mutta häneltä saimme vain ympäripyöreän vastauksen, että meidän pitäisi keskenämme sopia asia. Netistä selailemalla löytyy jos jokinlaista keskustelua aiheesta, mutta vähemmän asiatekstiä. Tyydyin kuitenkin lopulta tähän ET-lehden suoraan vastaukseen aiheesta. Kaipa asia sitten todella olisi niin ja äitipuoli veisi palautuksista puolet.

Aloimme valmistella tarvittavia valtakirjoja, kun saimme tietää lopullisen veronpalautussumman:

4299€!

Tänä vuonna veronpalautusta oli tullut lähes kolme tonnia. Vaikka jako nyt menikin eri tavalla, kuin olin aiemmin kuvitellut, minun osuuteni tulisi silti olemaan lähes sama, kuin olin laskenut! Koetan nyt ainakin suhtautua asiaan positiivisesti ja ajatella sitä tältä kantilta.

Pyysin isän pankilta valtakirjapohjan, jonka allekirjoitimme veljen kanssa. Tämän lisäksi laadimme hyvin yksinkertaisen jakokaavakkeen, jonka perusteella rahat jaetaan pankissa ja lopuksi isän tili suljetaan. Senkin varustimme allekirjoituksilla ja omilla tilinumeroillamme ja lähetimme postissa äitipuolelle. Äitipuoli on nimetty pesänhoitajaksi, joten hän käy pankissa tekemässä siirrot ja tilin sulkemisen.

Sitten nämä isän perintöasiat alkavat olla lopussaan.

Paitsi että henkivakuutusasia ei ole vieläkään ratkennut. Asia siirtyi vakuutuslautakunnan käsiteltäväksi noin vuosi ja neljä kuukautta sitten, mutta mitään ratkaisua ei sieltä ole tullut. Koetin soittaakin, mutta tietoja annetaan vain asianomaiselle, joka tässä tapauksessa on vakuutuspäätöksen riitauttanut äitipuolemme. Sen verran sain kuitenkin tietää, että vaikeissa tapauksissa yli vuoden käsittelyaika on aivan tavallinen. Joten odottelu jakukoon.


keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Lapsen raha-asioiden hoito eroperheessä

Aiemmin jo kerroinkin, että kävin S-pankissa avaamassa tytölleni oman tilin, jonka kautta ostimme hänelle yhden osuuskaupan jäsenyyden säästöpossuun kertyneillä rahoilla. Tänään kerron tuosta prosessista hieman tarkemmin.

Eroperheessä lapsen omien rahojen hoito voi olla hieman hankalempaa, kuin muuten. Tilien avaamiseen ja hallinnointiin kun tarvitaan edelleen molempien vanhempien suostumus. Luulisin asian hoituvan valtakirjallakin, mutta koska exäni päätti jokin aika sitten muuttaa takaisin samalle paikkakunnalle kanssamme, menimme hoitamaan tilinavauksen yhdessä.

Täyttäessäni kaavaketta tytön  tilin avaamiseksi, tuli eteeni kysymys, kuinka vanhemmat voivat tiliä hallinnoida: Aina yhdessä vai myös erikseen. Lupa hoitaa tilin asioita koskee molempia vanhempia, eikä sitä voinut erikseen määrätä vain toiselle. En usko, että exä kävisi tilillä omiaan säätämässä, mutta ruksasin silti kohdan "yhdessä", vaikka omat hankaluutensa siinäkin on.

Tytön S-tilille tulevat aikanaan hänen jäsenyydestään mahdollisesti maksettavat korot. Koen, että S-kauppojen jäsenyydet ovat varsin matalariskisiä ja niitä on suhteelisen helppo ostaa ajan kanssa lisää vaikkapa säästöpossuun kertyvillä rahoilla. Korko ei sinällään ala kasvaa tilillä korkoa, mutta näin alkuvaiheessa koron voi sijoittaa uusiin jäsenyysmaksuihin. Jos S-kaupoilla menee vastaisuudessakin hyvin, on tuotto erinomainen.

Tällä hetkellä työnjakomme tytön raha-asioiden hoidossa näyttäisi olevan tämä: Exä säästää tytön vanhalle säästötilille ja siirtää sieltä rahaa Nordnet-tilille, jossa ei tosin ole yhtään sijoitusta tällä hetkellä, sillä hän odottaa sopivaa hetkeä ostaa. Tytön Nordnet-tilin näen itsekin oman salkkuni yhteydessä.

Minä aion keskittyä näihin S-jäsenyyksiin, joita tytölle voisi ostaa lahjaksi ja joihin säästöpossurahat voisimme myös laittaa. Tytölle tämä sopi hyvin, vaikkei hän paljoa koroista mitään ymmärräkään. Säästöpossuun oli kertynyt 123€ rahaa, joten tällä kertaa ostimme vain yhden jäsenyyden, muistaakseni Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupan, ja loput säästöt pidimme käteisenä.

Aiomme lähitulevaisuudessa käydä exän kanssa siirtämässä tytön vanhan säästötilin Danske bankista Osuuspankkiin, jota me molemmat vanhemmat käytämme. Tällöin molemmat saavat tarkastelu- ja käyttöoikeuden tytön tiliin omien verkkopankkitunnusten kautta. Koska en itse ole Danske bankin asiakas, en edes tiedä, onko tuolla vanhalla tilillä yhtään säästöjä.

Toistaiseksi olemme voineet hoitaa tytön raha-asioita suhteellisen sopuisasti. Hyvä periaate on, ettei rahojen kanssa tehdä yhteistyötä vaan kummatkin säästävät/sijoittavat tytölle omalla periaatteellaan eivätkä puutu toisen tekemiin päätöksiin. Ja edellyttäähän jo lakikin, ettei lapsen rahoilla saa ottaa liian suurta riskiä, esim. sijoittamalla ulkomaisiin osakkeisiin.


sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Shoppailemassa S-osuuskauppojen jäsenyyksiä

Viime vuonna sain tietää näistä jäsenyyksistä juuri vuodenvaihteen jälkeen, kun ihmettelin S-tilille kalahtanutta, hieman isompaa bonuspottia. Eri osuuskauppojen jäsenyyksiä, kun voisi ostaa enemmänkin, mutta ne pitäisi viimeistään vuoden vaihteessa olla ostettuna.

S-ryhmän jäsenyyksistä kannattaa lukea vaikkapa tämä Rahalla vapaaksi -blogin  mainio juttu aiheesta sisältäen myös listan eri osuuskuntien maksamista koroista vuodelta 2015. Varsin erinomaisista korkoprosenteista innostuneena päätin itsekin tänä vuonna hypätä osuuskauppakelkkaan ja käydä hakemassa jäsenyydet itselleni.

Lehdessä uutisoitiinkin jo, että näin vuodenvaihteessa on S-pankkien konttoreilla kiirettä, sillä osuuksien osto vie aikaa ja ihmiset joutuvat yleensä varaamaan sitä varten erillisen palveluajan. Päätin kuitenkin itse riskeerata ja marssin lähiprisman pankkipisteelle ilman varattua aikaa ja pääsinkin sisälle samoin tein. Pankkitädin kanssa meillä meinasi tosin mennä sukset ristiin heti alkutaipaleella. Erehdyin puhumaan "jäsenyyksien" sijaan "osuuksista" ja täti otti hieman hankalan kannan, eikä ollut ymmärtävinään, mitä tarkoitan. Kun hän lopulta hieman tylyn kuuloisesti arveli minun ehkä tarkoittavan osuuskuntien jäsynyyksiä, aloimme päästä asiaan.

Olisin mielelläni halunnut kuulla häneltä eri jäsenyyksien maksamista koroista aiempina vuosina, mutta pankkitädin suora vastaus oli: "ei harmainta aavistustakaan". Tämä hieman hätkähdytti, sillä luulin pankin henkilökunnan tehtävänä olevan juuri myydä erilaisia tuotteita (myös rahastoja yms.) asiakkailleen, mutta ilmeisesti S-pankin henkilökunnalla ei ole minkäänlaista tietoutta näistä jäsenyysasioista, ainakaan oman alueensa ulkopuolelta. Tässä kohtaa pinnani jo hieman kiristyi, mutta jatkoin sitkeän ystävällisellä asiointiäänensävylläni ja kaivoin netistä listan korkoa maksaneista osuuskunnista.

Koska mitään apua osuuskuntien valintaan ei henkilökunnalta saanut, päätin sitten vain ostaa ne kaikki, jotka olivat jotakin vuonna 2015 tuottaneet. En ehtinyt edes viimevuoden tilannetta siinä hötäkässä tarkistaa. Tähän kannattaa varautua huomattavasti minua paremmin, jos aiot itse näitä ostaa! Suosittelen vaikkapa tulostamaan listan halutuista jäsenyyksistä paperille.

Kuva S-jäsenyyksieni sopimuksista kuitteineen. Paperiton aikakausi, saavu jo!









 

Valitettavasti jäsenyyksien osto ei konttorillakaan onnistu parilla hiiren klikkaisulla, vaan jokaisesta kaupasta tulostetaan omat erilliset paperit allekirjoitettavaksi - kaksina kappaleina. Myös maksut piti hoitaa 100€:n erissä. Ja kun tämä toistettiin 12 kertaa, oli tunti jo vierähtänyt iloisesti. Tämän lisäksi avasimme myös tyttärelle tilin S-pankkiin ja hänen säästöpossuunsa kertyneillä rahoilla ostimme hänelle yhden jäsenyyden. Kerron tilinavausrumbasta hieman lisää omassa postauksessaan.

No, siinä kun pakosti jouduimme viettämään hikisen tunnin pankkitädin kanssa, alkoi hänkin osoittaa jo hieman ystävällisiä piirteitä. Oikeastaan hän lämpeni tavallisen oloiseksi pankkivirkailijaksi aika pian nihkeän alun jälkeen. Keskimaan osuuskunnan kohdalla nauroimme jopa ääneen yhdessä. Myöhemmin mietimme miehen kanssa, että ehkä täti alkuun tuskastui, kun tiedossa oli pitkä ja tylsä papereidenpyörittelytunti. Heillä taisi pankissa olla juuri lounastaukokierroskin menossa.

Koska kaupat tuli näin hätäiseen tehtyä, en nyt ihan tiedä, ostinko mukaan joitakin vähemmän kannattavia jäsenyyksiä. Onneksi jäsenyydet voi irtisanoa ja niistä saa rahansa takaisin. Koko projektin hitaus ja vaivalloisuus tosin kyllä takaa, ettei kukaan huvikseen niitä käy kesällä lunastamassa takaisin jos mielessä on vuoden lopussa ne taas ostaa takaisin.

Maksoin nyt jäsenyyksistä 1200€ ja yhden omistin jo entuudestaan. Jännittää nähdä, minkälaisen koron summalle saa ensivuonna.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Lyhennetty työpäivä ja työajan pidennys 2017

Pikkujännää osittaiselta hoitovapaalta: Palkkani laskee ja työaika pysyy ennallaan.

Työaikaa ollaan alasta rippuen nostamassa tämän syksyn tai kevään 2017 aikana 6 minuutilla päivässä, eli 24 tuntia vuodessa. Osittaisen hoitorahan saaminen on edellyttänyt, ettei tee yli 30 tuntia töitä viikossa. Suora lainaus Kelan sivuilta:

Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annettua lakia ei ole kilpailukykysopimuksen yhteydessä kuitenkaan muutettu. Samaa työaikaedellytystä noudatetaan siis jatkossakin.
Terveisin: Kela (lue koko artikkeli)


Elikkä työaika nousee, mutta yli 30 tuntia ei jatkossakaan osittaisella hoitovapaalla saisi tehdä. Kelan sivujen mukaan pidempi työaika saattaa vaikuttaa hoitorahaan, mutta ei välttämättä. Kryptisyydestä täydet pisteet Kelalle. Joka tapauksessa ilmoitus muuttuneesta työajasta on tehtävä.

Toinen vaihtoehto on sopia työpaikalla, että työaika pysyy 30 tunnissa ja vastaavasti palkka pienenee hieman. Näin teemme omalla työpaikallani. Olen melko tyytyväinen ratkaisuun, vaikka palkan pieneneminen entisestään pelottaa minua hieman. Olen tavallaan julkisen sektorin viimeisessä laivueessa, joiden ei tarvitse "kärsiä" pidemmästä työajasta. Laihoista vuosista on tosin tulossa vieläkin laihempia.

Kieltämättä ajatuksissa on välähdellyt työpaikan vaihto yksityiselle sektorille osittaisen hoitovapaan jälkeen. Olisipa se poikaa päästä sopimaan itse omista työajoista ja palkasta. Pitkät kesälomat ovat minulla vielä kymmenen vuoden päässä. Siihen mennessä lienee niistä saksittu pois muutakin kuin 30% lomarahoista.

Pieni päivitys palkkaani: Aiemmin uutisoin palkkani olevan nyt noin 1505€. Kahden seuraavan kuukauden kokemuksen perusteella sanoisin, ettei tilanne ole edes näin kurja. Olen saanut menneinä kuukausina palkkaa nyt 1586€ ja 1525€. Aiempaan oli lisätty pari kymppiä syyslomarahoja ja jälkimmäisestä taas on vähennetty vuosittainen autopaikkamaksu, joten todellinen palkka olisi ollut lähempänä 1560€:a.

Jos siis aiemmin kerroin palkkani pudonneen 88€ kokoaikatyöstä, olisi todellinen luku ennemminkin 33€.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Vuokrankorotus 2017

Nyt on kyllä kapitalistigrynderiolo.

Koska yksiöni vuokrasopimuksessa vuokrankorotusperusteeksi on määritelty "enintään viiden prosentin" korotusehto, joka ei ole sidoksissa mihinkään indeksiin, ajattelin nostaa vuokraa vuodenvaihteessa vastaamaan hieman paremmin ensivuonna nousevia kustannuksia ja jälkeen jäänyttä vuokratasoa. Nämä eivät itsessään ole korotukseen oikeuttavia syitä, mutta vuokrasopimuksen "avoin" prosenttiluku on. 

En aio tietenkään nostaa vuokraa koko viiden prosentin edestä, onhan ehdoissa määritelty "enintään", joka mahdollistaa myös korottamatta jättämisen tai osittaisen korotuksen. Tarkasteltuani alueella tarjolla olevia muita vuokrayksiöitä, nostan vuokran niiden lähelle, mutta jätän sen kuitenkin niitä halvemmaksi. 

Vuokra nousee n. 2,5%: 595€ -> 610€ = 15€ korotus.

Hieman kyllä jännittää, miten vuokralainen suhtautuu. Vai mahtaako hän suhtautua mitenkään, kun sosialitoimi maksaa hänen vuokransa? Tiedän, että hän on kesällä lähdössä luultavasti joka tapauksessa pois, sillä sopimus on määräaikainen. Katson vuokratasoa sitten uudelleen.

Toistaiseksi tiedossani on ainakin 27,65€:n korotus yhtiövastikkeessa ensivuodelle, kun korjausvelka lankeaa maksuun. Kevään yhtiökokouksessa selviää, nousevatko muut kulut. Sinällään vuoden vaihteessa tehtävä vuokrantarkistus on vähän etuajassa.

Kaikista perusteluista huolimatta minulla on kuitenkin lähinnä ahne olo ja korotusilmoitusta viedessäni meinasin monta kertaa pistää koko kuoren silpuksi.


Ehdotus rahoitusvastikkeen tulouttamisesta

Toinen sijoitusasuntorintamaa koskeva uutinen on, että lähestyin sähköpostitse vuokra-asuntoni taloyhtiön isännöitsijää. Pyysin ottamaan seuraavan yhtiökokouksen käsittelylistalle rahoitusvastikkeen tulouttamisen rahastoinnin sijaan. Sähköpostin liitteeksi laitoin Suomen vuokranantajat ry:n laatiman tietopaketin aiheesta.

Tapansa mukaan isännöitsijä ei vastannut viestiini (joka sisälsi myös kysymyksen seuraavan yhtiökokouksen ajankohdasta) yhtään mitään, mutta käsittääkseni kaikki ehdotetut aiheet on otettava käsittelylistalle. En ole yhtään varma, meneekö muutos läpi kokouksessa, mutta jos sattuisi, etten ole taloyhtiön ainoa vuokraemäntä, voisi minua ehkä lykästääkin. Aika näytää. 

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Black Friday: Säästöille kävi kauheita!

Säästötililläni on tapahtunut kauheita: Otin sieltä kauheasti rahaa ja käytin sen.

Aloitetaan kertomus kuitenkin ihan alusta. Itse Musta Perjantai meni kohdallani vielä ihan rauhallisesti. Olin koko illan kotosalla ja mielenkiinnosta selailin jos jonkinlaisia verkkokauppoja ja niiden tarjouksia. Mielestäni tämä oli Suomessa ensimmäinen vuosi, kun lähes jokainen yritys oli tähän hömpötykseen lähtenyt. Täytyy tosin sanoa, että itse alennukset eivät kyllä olleet mitään maata järisyttäviä. Lähtöhinnat olivat monasti normaalihintoja korkeammat ja alennusprosentit pieniä. Tavara poistuvia malleja ja sellaista, mitä ei kyllä tehnyt mieli ostaa edes alennuksen kanssa. Perjantaina en kerta kaikkiaan ostanut mitään muuta, kuin viikonlopun ruuat Lidlistä ja siellä oli muuten ilman Black fridaytakin ihan hyvät alennukset!

No, sitten koitti lauantaiaamu ja aloittelimme viikkosiivousta. Tai tarkoitus oli aloitella, mutta henkilökohtaisesti kohtasin itse lähinnä pienimuotoisen hermoromahduksen. Tytön huone oli kaaoksessa, vaikka hän on koettanut jo useamman viikon sitä siivoilla ja ajattelin itsekin jo auttaa urkassa. Totesin kuitenkin, ettei kaikelle tavaralle ole mitään paikkaa, mihin ne voisi siivota! Isomman vaatekaappikokonaisuuden hankinta on ollut jo parin vuoden ajan tehtävälistalla ja tämä täyskaaos oli ikään kuin viimeinen niitti, joka käynnisti tapahtumien vyöryn. 

Olin jo aiemmin suunnitellut Ikean moduleista tarvittavan kokoisen ja mallisen vaatekaapin. Nyt palasin suunnitelmien ääreen ja näppäilin itseni Ikean verkkosivuille. Ja siitä se sitten oikeastaan lähti...

Ikeallakin oli koko viikonlopun kestävä tarjouskampanja: Osta 100€:lla tavaraa ja saat 10€:n lahjakortin. Lahjakortti aktivoituisi seuraavana maanantaina. Käytännössähän tämä tarkoitti 10% alennusta, jonka saisi lisätavaran muodossa. Käytännössä alennus innosti minua katsomaan muitakin huonekaluja.

Tytön huone on ollut vailla kunnollista sisustusta ja väriteemakin on ollut aika synkkä. Kaapiston lisäksi päädyin ostamaan myös sängyn, jonka alla on kaksi säilytyslaatikkoa. Yhteishinta 936€ takasi minulle 90€:n lahjakortin, jolla saan hankittua huoneeseen vielä uuden kirjoituspöydän (kolmekymppiä jää vielä itselle maksettavaa). Käytännössä siis ostin kaapiston ja sängyn, sain työpöydän kaupanpäälle! Ja kerralla tuli hankittua tytölle tarvittavat huonekalut, joilla hän saa luvan pärjätä aikuisikään asti. 

Ostoslistalle valikoituivat:

Ja kaupanpäällinen:
Brimnes kampauspöytä 119€ (josta 29€ omaa rahaa)

+ pari hodaria ja pehmistä, ehkä 3€.

Yhteensä 968€
Suoraan säästötililtä. 

Summa on hieman enemmän, kuin olin suunnitellut tytön "joululahjoihin" vielä käyttää. Ja paljon enemmän, kuin olisin halunnut säästötililtä ottaa. Toisaalta olen äärimmäisen tyytyväinen hankintoihin ja niiden tuomaan lisätilaan. 

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Lapsi ja raha: kuulumisia

Lapsi aloitti syksyllä koulun ja se on tuonut monenlaisia uudistuksia elämäämme - onneksi lähes ainoastaan miellyttävissä merkeissä! Tänään listailen lapseen liittyviä talouskuulumisia.

Joululahjat ajoissa

Tytölle nyt on yleensäkin ollut helpointa valita joululahjat, sillä tiedän, mitä hän toivoo ja tarvitsee. Tärkein ja kallein hankinta oli tietenkin puhelimen osto, jonka olin luvannut hänelle, kun hän oppisi lukemaan ja huolehtimaan kapulamallisesta Nokian halpispuhelimestaan. Nokialainen on nyt tarpeeksi monta kertaa tippunut lattialle, että uskon tytön osaavan paremmin huolehtia älykännykästä ja lukeminenkin on jo ihan hyvällä mallilla. Ongelmana oli enää puhelinmallin valinta.

Olin jo lähes päättänyt ostaa kohtuhintaisen ja kestäväksi luennehditun Samsung Xcover 3:n, kun eteen sattui onnekas tarjous! Verkkokauppa myi erän Apple iPhone 5s-puhelimia hintaan 228€! Värväsin miehen ostamaan puhelimen, kun ne kesken työpäivän tulivat myyntiin ja tällä viikolla puhelin tuli postin kautta kotiin. En sinällään ole Apple-uskovainen, mutta pidän iPhoneja ja iPadeja helppoina käyttää ja meillä ne ovat osoittautuneet sekä kestäviksi, että pitkäikäisiksi. Oma iPhone 4s on vielä käytössä ja toimii aivan ok, vaikka järjestelmäpäivityksiä siihen ei enää saakaan. Laskin, että oman puhelimeni hankintahinta jaettuna käyttövuosilla on noin 100€/vuosi. Näin ollen voisi kuvitella tytön 5S:n kestävän ainakin pari vuotta ja kaikki sen jälkeen on plussaa.

Oma budjettini tytön joululahjoille on aina ollut n. 150€. Mies osallistui tytön puhelinlahjaan kustantamalla puolet, joten varaa jäi ostaa vielä muutakin. Kuoret puhelimeen tilasimme ebaysta 3€:lla ja Hong kongin alemyynnistä ostin jo parilla kympillä My little pony -leluja, joita tyttö kerää. Kolmella kympillä voisin ostaa vielä jotakin hyödyllistä, esim. vaatteita.

Miehenkin joululahjan olen ideoinut hyvissä ajoin, mutta sitä en valitettavasti voi paljastaa ennen joulua. :D Tämän lisäksi hankin vielä kummi- eli veljentytölle lahjoja n. 50€:lla ja jonkin mukavan lahjan äidille.




Työajan lyhennys jatkuu

Alunperin hain koeluontoisesti lyhennettyä työaikaa vuoden loppuun asti. Enhän voinut millään tietää, paljonko se vaikuttaisi talouteeni. Koska vaikutus osoittautui pieneksi ja työajan lyhennys miellyttäväksi, päätin hakea lyhennettyä työaikaa niin pitkäksi aikaa, kuin mahdollista. Tämä tarkoittanee joko kevättä tai syksyä 2018.

Jos vain töitä ylipäätänsä riittää on edessä niin ollen vajaa kaksi hieman löysempää vuotta. Kun palaan normaalin työkiertoon parin vuoden päästä, kokee talous taas tuplabuustin: palkkatulo palaa normaaliin ja iltapäiväkerhomaksu poistuu! Olettaen, että tyttö edes mahtuu iltapäiväkerhoon enää kakkosluokalla. Siihen asti aion täysillä nauttia lyhemmistä työpäivistä.

Ilmaiset harrastukset

Kotikuntamme on kyllä aivan paras paikka asua. Täällä kun rahaa tuntuu riittävän lasten hyvinvointiin. Todisteeksi tästä voin ilokseni kertoa, että tyttö on päässyt liikuntaharrastuksiin täysin ilmaiseksi!

Tytön koulun opettajat vetävät iltapäivisin erilaisia liikuntakerhoja, jotka ovat oppilaille täysin ilmaisia. Kahden liikuntakerhon lisäksi on yksi taidepainotteinen kerho. Tyttö halusi liittyä niistä jokaiseen ja pääsikin. Olen kerhoista tavattoman iloinen! Paitsi, että ne säästävät vanhemmilta pitkän pennin harrastusmaksuista, ovat kerhot kätevästi koululla ja alkavat heti iltapäiväkerhon perään. Kukin kerho kestää tunnin, joten tyttö saa koululiikunnan lisäksi kaksi tuntia ohjattua liikuntaa viikossa + tunnin taideaineita.

Olen tavattoman iloinen, että tällaista toimintaa järjestetään. Japanissahan tällainen on aivan tavallista. Siellä oppilaat järjestävät erilaisia iltapäivä- ja harrastuskerhoja itse tai opettajien avustuksella. Voisin itsekin ajatella osallistuvani lasten kerhotoimintaan vapaaehtoisena, jos koulu tarjoaa tilat.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Marraskuu hukuttaa laskuihin

Kaikessa ennakoivuudessanikaan en koskaan osaa ennustaa marras-tammikuun laskusadetta. En nyt sentään huku laskuihin, mutta kyllä näiden seassa pian voi jo uida tai ainakin kieriskellä.

Marraskuu on jo varsin laskurikas, kun kauden aloittaa Trafi autoveron muodossa. Todellisen potin räjäyttää tietenkin joulukuun kaksoisriemujuhlat: "Kaikki käteinen kauppiaille" ja "Loput tuhkaksi taivaalle". Uusi vuosi alkaa vakuutusyhtiöiden terveisillä tammikuussa.

Tiedän joidenkin, minua huomattavasti suunnitelmallisempien bloggareiden säästävän isoihin laskuihin rahaa koko vuoden ajan. Erilliseltä "laskutililtä" olisikin nyt mukavaa laittaa laskut maksuun ja jatkaa säästämistä, kuten normaalisti. Minun taktiikkani on kuitenkin pitää vuoden vaihteessa muutama "kädestä suuhun"-kuukausi, jolloin koetan hyväksyä sen tosiasian, ettei säästöön jää mitään.

Vaikka saankin vähentää verotuksessa työmatkakulut oman auton käytöstä ja sen lisäksi vielä lainojen korot, eivät veronpalautukseni ole oikein koskaan olleet päätä huimaavia. Veroprosenttini on aina vähän turhankin pieni, joten mätkyjä olisi tänäkin vuonna tullut ilman työmatkakuluvähennystä. Nyt päästiin plussalle 363€:n verran.


Loppuvuoden ylimääräisiä laskuja:


Autovero: 279,40€
Luottokorttimaksu (Oyster card ja Studio kierros): 169,19€
Tytön joululahja: 229€
Japaninmatkan majoitukset: 523€
Sähkölasku: 45€

Yhteensä: 1245,59€

Loppuvuoden tuloja: 

Veronpalautus: 363€
Matkakumppanin osuus Oyster cardista ja Studio kierroksesta: 84,6€
Miehen osallistuminen tytön joululahjaan: 114,5€
Matkakorvauksia: 77,5€

Yhteensä: 639,6€

Erotus: -605,99€

Ja tässä laskelmassahan ei ole vasta kuin yksi joululahja, joskin varmasti kallein, jonka ostan. Jouluhankintojen tarkemman budjetin teen kuitenkin hieman myöhäisempänä ajankohtana. Joululahjoja en voine muutenkaan paljastaa ennen pakettien aukaisua, lukijakuntani mahdollisen sukulaispitoisuuden vuoksi.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Smartum, summa summarum

Olen joskus avautunut Twitter-tililläni Smartum liikunta- ja kulttuuriseteleistä. Nyt avaudun hieman enemmän bloginkin puolella.

Työnantajani tarjomat edut ovat vähäiset, mutta yksi iloinen yllätys meille päätettiin pari vuotta sitten suoda: 50€:n edestä Smartum-seteleitä. Tai meidän tapauksessamme kyse ei ole seteleistä vaan arvosta, joka ladataan Visa-tyyppiselle kortille.

Toki hypimme työtovereiden kanssa ilosta, kun tämän kuulimme, vaikka summa onkin pienehkö ja sen takia työnantaja poisti joitakin aiemmin annettuja liikuntaetukksia. Hymymme alkoi hyytyä oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun kävi ilmi, ettei Smartum-arvolla oikein tee mitään. Tai ainakin sen käyttö on hyvin rajallista.

Smartum-kortti käy liikuntapalveluiden ja kulttuuritapahtumien lippujen ostoon niissä toimipisteissä, jotka ovat tehneet yhteistyösopimuksen Smartumin kanssa. Koska tämä yhteistö maksaa myös sille yhteistyötä tekevälle firmalle, kortti ei suinkaan ihan joka paikassa käy. Smartum-arvolla on myös se ikävä ominaisuus, että se on henkilökohtaista. Tämä johtaa mm. seuraavanlaisiin ongelmiin:

  • Smartum ei käy Lippu.fi:n kaltaisissa isoissa lipunvälitysverkkokaupoissa
  • Smartumilla et voi lunastaa netin kautta vain yhtä varatuista lipuista, joten se ei oikein käy maksuvälineenä missään nettipuolella. Harvoinpa sitä yksin tulee käytyä kulttuuritapahtumissa. 
  • Ärrältä Lippu.fi:n lippuja voi kyllä ostaa, mutta et voi maksaa Smartumilla vain omaa lippuasi etkä valita istumapaikkoja. Jos maksat kavereiden liput erikseen ja omasi Smartumilla, saattaa kone arpoa istumapaikkasi aivan eri paikasta. 
  • Ärrä ottaa 1€:n toimitusmaksun jokaisesta tulostetusta lipusta, kun netin kautta tilattuna kaikki liput saa sähköpostiin eurolla.
  • Liikuntapalveluiden lipunmyyntipisteitä onkin tarjolla jo huomattavasti enemmän, mutta liikuntapalveluissa koko vuodelle tarkoitettu 50€ on kyllä nopeasti käytetty. 

Smartum-saldoa on minulle kerääntynyt 100€:n edestä ja olen käyttänyt sitä lähinnä elokuvalippuihin. Finnkinolla lipun voi etukäteen varata ja lunastaa sitten tiskiltä ennen näytöstä. Finnkinolla toimii todella hyvin myös varattujen lippujen maksaminen eri maksuvälineillä. Jokainen paikan varannut voi maksaa oman lippunsa eri maksuvälineellä, vaikka varaus olisi yhteinen. Sarjalippuja Finnkino ei antanut Smartumilla ostaa, vaikka legenda kertookin, että jotkut ovat siinä onnistuneet. Eräässä pienemmässä elokuvateatterissa onnistuin tosin pokkana maksamaan myös äitini elokuvalipun Smartum-saldolla. 

Koska Smartum-saldoa on suhteellisen haastavaa käyttää, voi se mennä myös vanhaksi. Onneksi Smartum muistuttaa sähköpostilla vanhenevasta saldosta. Jotakin saldolla tehdäkseni, ostin itselleni 10-kerran salikortin kuntani yhteispalvelupisteestä. Eli kuukauden saleilut tuli kuitattua.

Nyt saldoa on jäljellä enää reilu 14€. Sillä pääsee vielä 1-2 kertaa leffaan, mutta toivottavasti saldoa tulee taas lisää vuodenvaihteessa. 

Smartum-setelit on olleet jo ihan hyvän aikaa olemassa, mutta palvelun kehitystyö on kyllä vielä pahasti kesken. Etenkin digitaaliseksi muuttuvassa maailmassa Smartum on jäänyt pahasti jälkeen. Muun muassa Smartumin mobiilisovellus on jotakin uskomattoman kivikautista ja on aivan käsittämätöntä, ettei arvoa voi käyttää suurimpien lipunvälittäjien verkkokaupoissa. 



keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Kyllästyttääkö koskaan?

Pih, pah ja puh!
Eilen alkoi kyllästyttää...

Olimme miehen kanssa Prismassa keräämässä jo toisia isompia ostoksia saman viikon sisään. Periaatteeni "yhdet isot ja kahdet pienemmät ostokset viikossa" tuntui unohdetulta, samoin toinen periaatteeni "Lidl on edullisempi", kuten myös vähemmän tärkeä "ei makarooneja arkiruuan sekaan".

No, meille oli sitten tulossa tonnikalapastaa ja jokin hieno nuudelikanahässäkkä ja ostoskorini sen kuin täyttyi ja täyttyi. Tytöllekin piti ostaa välipalat kouluaamuille ja oikeastaan ihan kaikki oli kotona loppu. Emme olleet jaksaneet Lidlille asti kävellä ja isänpäivänä muutenkin se olisi saattanut olla kiinni. Keskiviikkona ostetut ostokset maksoivat Prismassa pöyristyttävät 45€ ja nyt oli taas tulossa täyslaidallinen kassatytön piiputeltavaksi.

Alkoi suututtaa. Ja kyllästyttää.

On raskasta stressata aina rahasta ja ruuasta ja jopa minua se saattaa välillä väsyttää. Tehty ruoka ei koskaan riitä kuin illaksi ja seuraavaksi päiväksi evääksi ja jos ei joka päivä jaksa ruokaa laittaa niin sitten tulee taas nuudelikeitto/puuroillallinen. Tykkäämme puurosta ja nuudeleista, mutta suututti silti. Nekin ovat sitä samaa hiilihydraattihötöä, jota ideaalisti välttelisin. Ja lisäksi kunnon niukisteluruokaa.

Katselin valtavia ostoskärryjä, joita jotkut pariskunnat työnsivät. Siellä oli kyllä kyydissä ihan kaikkea ja yltäkyllin. Varmasti monen sadan euron arvosta ruokaa ja käyttötavaroita siihen lisäksi. Henkinen paine siitä, että minun pitäisi itsekin ostaa niin paljon alkoi nostaa hikikarpaloita jo muutenkin kuuman talvitakkini alla. Sitä voisi vain nakella ostoksia kärryyn ja kotona olisi loputtoman paljon herkkuja syötäväksi. Kuinka ihanaa elämää se olisikaan?

Sitten mietin, kuinka rahani eivät millään riittäisi sekä isoihin ruokaostoksiin että ankaraan säästämiseen. En koskaan pääsisi tavoitteisiini lavealla rahankäytöllä ja jo nyt ruokakorissani oli kaikkea hyvää niin itselle kuin tytöllekin. Muroja, omenalörtsy (-30%), myslijugurtti, hiilihappovesipullo...

Järki ei kuitenkaan aivan vetänyt vertoja kyllästymisen tunteelle ja niin taapersin korini kanssa kassalle melko pahalla tuulella. Teki mieli äyskiä jollekulle, mutten keksinyt että kenelle sanoisin ja mitä. Kassahihnalle latasin oman osuuteni kahdesta isosta ruuasta, muutaman hautakynttilän isälle ja tytön välipalat.

Loppusumma: 17€

Oloni parani heti, kun näin loppusumman. Mies oli sittenkin valinnut suht edulliset ruuat ja korillinen ruokaa ei tällä kertaa ollutkaan satumaisen kallis tai sitten makuni vain on halpa. Tälle kuulle on ruokarahaa vielä reilu 80€ jäljellä, tankki on täysi ja päiviä enää kahdeksan. Kävimme tytön kanssa elokuvissa ja miehen kanssa alkukuusta ulkona syömässä. Ihan hyvinhän meillä oikeasti menee ja kaikkea on, mitä elämässä tarvitaan.

Mutta kyllä. Minuakin joskus aina kyllästyttää säästäminen ja ostosten tarkkailu.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Lainat Osuuspankin mobiilisovelluksessa

Olen jo hyvän aikaa käyttänyt Osuuspankin mobiilisovellusta ja seuraillut sen kehittymistä. Nyt viimein on appiin tullut ominaisuus, jota olen kaivannut: Lainojen seuranta!

Varsinaisesti en tarvitse kännykässäni tietoa asuntolainojen määrästä, mutta oli outoa, kun en sovelluksen kautta lainojani nähnyt. Mutta nyt näkyy ja ihan veikeästi näkyykin. Sovelluksen lainanäkymä on joiltakin osin riisutumpi, kuin nettiversiossa, mutta toisaalta se taas antaa enemmän tietoa mm. koroista.

Oikealla Laina-osion etusivu, josta pääsee valitsemaan, mitä lainoista haluan tarkastella. Minulla tässä on vain kaksi erillistä lainaa: Oman kodin laina ja sijoitusasunnon laina. Molemmat olen nimennyt, mutta sijoitusasunnosta otin osoitemuotoisen nimen pois kuvankäsittelyssä.

Kokonaislainamääräni on näin ollen 107 174,40€ ja mittari näyttää, kuinka suuri osa lainasta on maksettu/maksamatta.


SALDO

Laina-osio on jaettu kolmeen välilehteen. Saldosta näkee valitun lainan summan ja seuraavan maksuerän. Erä on vielä eriteltynä lyhennyksen, koron ja kulujen osalta.

Kaipaisin kovasti nähtäville samanlaista takaisinmaksusuunnitelmaa, kuin verkkopankissa on, mutta toki se olisi aika raskas toteuttaa pienessä sovelluksessa. Sen sijaan sovellus tyytyy kertomaan lainan viimeisen erän päivämään. Toukokuussa 2023 kotini olisi velaton, jos en siihen yhtäkään ylimääräistä lyhennystä enää tekisi.

Koron suuruus ei lyhennyksessä ole enää kovin suuri ja se on hieman laskenut motivaatiotani tehdä lainaan ylimääräisiä lyhennyksiä. Lainan alkuajoilla lyhennyksiä olin paljon mukavempaa tehdä, kun jokainen lyhennys toi jopa satasten säästöä koroissa. Nyt olen pikemminkin odottanut mahdollisuuksia maksaa koko laina kerralla pois.



KORKO

Korko-välilehdellä saamme sellaista informaatiota, jota en ole verkkopankista löytänyt. Euriborkoron kehitys kuvataan graafilla!

Kuvaajasta näkee, että korko on ollu miinusmerkkinen edellisellä korontarkistuskerralla, joten se on vähennetty marginaalistani, painaen näin kokonaiskorkoa alaspäin. Marraskuussa korko tarkistetaan uudelleen ja toivon kovasti, että kokonaiskorkoni laskisi tuosta vielä edelleen tai ei ainakaan nousisi hirveästi. Tällä hetkellä 12kk eurinorin pitäisi olla samoissa lukemissa, kuin viimevuoden marraskuussa.

Sijoituslainani on alle vuoden vanha, eikä sen korkoa ole vielä tarkistettu. Lainaa otettaessa pankki ei antanut minulle miinusmerkkistä euriboria vaan se merkittiin 0%:iin. Toivottavasti korontarkistus laskee sijoituslainankin euriborin miinusmerkkiseksi.



TIEDOT

Tiedoista löytyy lainan perustiedot, kuten myöntämispäivä, tilinumero jne. Lisäksi sieltä näkee nykyisen ja edellisen vuoden aikana tehtyjen lyhennysten määrän ja maksetut korot. Tiedoista löytyy myös nappi ylimääräisen lyhennyksen tekemiseen! Ihan kätevää, ettei lainatilin tilinumeroa tarvitse enää kopioida ja liittää maksupohjaan.

Ennen tätä uudistusta olen kokenut ylimääräisten lainalyhennysten tekemisen mobiilisovelluksella turhan hankalana.


keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Matkabudjetti: Lontoo

Vuosi 2017 tulee olemaan aivan hullu matkustelun osalta, kun pääsen toteuttamaan kaksi tärkeää matkaunelmaani, sekä Lontoon että Japanin matkat. Ja vielä aivan peräkkäisinä kuukausina.

Olen listaillut ja laskenut alustavaa budjettia Lontoonreissulle, sillä se tulee olemaan lyhyempi ja näin ollen selvästi halvempi ja helpommin suunniteltavissa. Lähtö on perjantaiaamuna ja takaisin tulen maanantaina. Pidennetty viikonloppuloma siis ja matkan päätarkoitus on käydä katsomassa uusi Harry Potter and the Cursed Child -näytelmä. Matkalle lähden yhdessä hyvän työtoverini, joka myös on Harry Potter -fani.

Budjetti näyttää omalta osaltani nyt tältä:

Lennot 104€ (maksettu)
Majoitus 151€ (maksetaan lähtiessä)
Näytelmälippu 73€ (maksettu)
Universal Studios kierros 44€
Oyster card -matkakortti tarvittavalla arvolatauksella 38€
Ruokailu 50€ (aamiaiset kuuluvat majoitukseen)
Shoppailu 60€
Nettipaketti 20€ (paras ratkaisu vielä harkinnassa)

Yhteensä: 546€
Noin puolet kaikista maksuista voi maksaa jo etukäteen.

Oyster card on minulle aivan uusi tuttavuus, mutta käsittääkseni se toimii seuraavalla tavalla. Kortti tilataan kotiin haluamalla määrällä arvolatausta. Tarjolla on myös esim. seitsemän päivän passeja, mutta me teemme vain muutaman matkan Lontoon sisällä ja Heathrowin lentokentän välillä, joten arvolataus tulee halvemmaksi. Korttiin voi paikan päällä ladata lisää arvoa, jos varattu summa sattuisi loppumaan kesken. Kortilla ostetut liput ovat huomattavasti halvempia, kuin käteisellä ostetut ja lisäsäästöä tulee, kun välttää ruuhka-aikoja. Oyster cardissa on monia muitakin rahanarvoisia etuja, joihin kannattaa perehtyä. Joka tapauksessa liikkuminen Lontoossa tuntuu olevan huomattavasti HSL:ää edullisempaa ja kätevämpää. Kortin tilaaminen Suomeen maksaa n. 3£ ja kortti itsessään saman verran. Kortille jäänyt, käyttämätön arvo ei vanhene kuulemma ikinä, vaan sitä voi käyttää myöhemmillä reissuilla ja arvon takaisinlunastaminenkin pitäisi olla mahdollista.




Majoituksen varasimme mukavan oloisesta pienestä hotellista, joka on erinomaisella paikalla Camdenissa. Hotellilta voi kävellä teatterille ja moniin Lontoon nähtävyyksiin. Lisäksi alueen pitäisi olla ravintolatarjonnaltaan erinomainen. Itse en odota Britannialta oikein mitään ruuan suhteen, joten en ole varannut suuria summia illallisiin.

Jonkinlainen nettipaketti olisi hyvä ostaa, jotta saisimme kartat toimimaan kännykässä. En ole aivan varma, mikä olisi paras ratkaisu. Ostaa prepaid-kortti Britanniasta vai jonkinlainen roamingpaketti Suomesta. Olisiko teillä, rakkaat lukijat, jotakin suositusta tai kokemusta aiheesta? Hotellilla lienee ilmainen wifi, mutten haluaisi eksyä suurkaupungissa.

Matkasäästötili

Avasin säästötilin Bank of Norwegianille. Avaamista varten minun oli täytettävä lyhyt hakemus ja hetken päästä sain tilin avaamisesta kertovan viestin. Pankin sivuille tunnistaudutaan sisään suomalaisen pankin verkkotunnistautumisen kautta, joten toivoisin tilin olevan turvallinen. Säästötilin ehtoja tavatessani huomasin, että tilillä on talletussuoja, mutta ulkomainen tili voi tuoda myös lisäriskiä tallettamiseen. Hädän tullen korvaus saatettaisiin maksaa Norjan kruunuissa ja kuka tietää, ehkä en olisi korvausjonossa ulkomaalaisena edes ensimmäisenä. No, aivan nyt heti en usko Norjan talouden romahtavan.

Kokeeksi siirsin ensimmäisen 200€:n talletuksen Osuuspankilta Norwegianille. Saa nähdä, montako päivää rahalla kestää siirtyä. Periaatteessa ulkomainen, korkeakorkoinen pankki olisi erinomainen säilytyspaikka myös isommalle osalle varapuskuriani. Puskurista ei voisi hetken mielijohteesta nostaa rahoja turhuuteen ja samalla tyhjän panttina makaava peruspuskuri nauttisi kunnollista korkoa. Kotipankkiin voisi jättää vain pienemmän hätävaran äkilliseen tarpeeseen.

Norwegian korko vuodessa eri säästösummilla:

Peruspuskuri: 2000€ = 35€ korkoa
Kaikki käteissäästöt: 5776€ = 101€ korkoa

Korkoa maksetaan aina vuodenvaihteessa, joten tallettamalla rahan nyt, ehtisin saada jonkinlaisen koron vielä tänä vuonna. Korko lasketaan summalle päivittäin ja kerran kuukaudessa omille sivuille tulee näkyviin jo kertynyt korko. Koron saa käyttöönsä vuodenvaihteessa, mutta on ihan mukavaa, että sen kertymistä voi seurata jo etukäteen.

Säästötavoitteeni, eli mummolan osto tapahtuu joka tapauksessa vasta ensi vuonna, joten tuntuu turhalta makuuttaa koko säästösummaa tyhjän panttina Osuuspankissa.
Toki rahojen lähettämisessä Norjaan evakkoon on ripaus riskiä lisämausteena.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Pieniä kuulumisia

Huh, viimeaikoina olenkin kirjoittanut mahtipontisen isoja päivityksiä. Tuntuu, että omassa taloudessa on meneillään vaikka mitä jännittävää, mutta tänään ajattelin kuitenkin listata pieniä kuulumisia ja ajatuksentynkiä yhdeksi kokonaisuudeksi.

Nopeita toimia osakesalkussa

Nokian osavuosikatsausta ehdittiin hetki mainostaa yllättävän positiivisena, ennen kuin kurssi lähti syöksymään. Tämä vaikutti minusta hieman liioitellulta, joten päätin keventää nokialaisten osakkeitteni keskihintaa. Sijoitussuunnitelmassani ei kuitenkaan ole varattua penniäkään osakkeiden lisäostoille ennen osinkokevättä, joten otin salkkuni läheiseen tarkasteluun.

Olin jo jonkin aikaa mietiskellyt Amerikan presidentinvaalien vaikutusta pörssikursseihin. Uskon vahvasti, että jos Trump sattuu voittamaan, on edessä mitä luultavimmin hurjaa laskua. Toisaalta en näe Clinttonin tuovan osakkeille mitään lisäarvoa, joten luultavasti kurssit syöksyvät tai pysyvät paikallaan vaikka hänetkin valittaisiin. Minun omaisuuttani oli jenkkilässä kiinni vain kahden kasvu-ETF:n verran ja niidenkin kurssit oli viimein noussut niin, että myymällä takkiin tuli vain joitakin euroja. Myyntihinnaksi tuli yhteensä 366€.

Summalla pääsin ostamaan Nokiaa pienen erän kurssilla 4,05€. Toki kurssi jatkoi laskuaan vielä tästäkin, mutta ainakin sain hieman laskettua keskihintaani. Koko myynti- ja ostotapahtuma oli ohi parissa minuutissa. Tänään jouduin vielä hieman lisäämään rahaa salkkuuni, koska välityspalkkiot vetivät salkun saldon miinukselle. Ihmettelen tosin edelleen, miksei näin ole aiempina ostokertoinani käynyt...

Matkakassaan säästäminen aloitettu

Japaniin ei parane lähteä tyhjin taskuin ja majoituksiakin varailemme/maksamme tulevien kuukausien aikana etukäteen. Säästöön on siis hyvä laittaa rahaa. Alustava säästötavoitteeni on:

Lontoo: 400€ (sis. majoitus, käyttöraha, Universal studios sisäänpääsy ja kaupunginsisäiset matkat)
Näytelmä- ja lentoliput on jo maksettu.
Japani: 1200€  (sis. majoitukset, käyttörahan, JR East pass-junalippu, ruuat yms.)
Mies tarjoaa lentoliput.

Koska aikaa säästää on noin 8 kuukautta, asettuu säästösumma sopivasti: 200€/kk.

Bank of Nowegian tarjoaisi säästöille 1,75%:n koron ja mietin, että voisin siirtää rahaa suoraan luottokorttitilille. Matkalaskukin on sieltä sitten helppo maksaa suoraan pois. Ainakaan pörssiin säästöjä ei kannata näin lyhyeksi ajaksi sijoittaa. Osuuspankkikin tarjoaa vain 0,1-0,25%:n korkoa.


Pieniä ajatuksia niukkuudesta

90-luvun lama-ajan lapsena tiedän, millaista on elää taloudellisesti tiukkaa arkea. Vaikka kannoinkin lapsena huolta perheemme rahojen riittävyydestä (käsittääkseni raha kuitenkin aina riitti), en joutunut koskaan kokemaan puutetta ruuasta tai vaatteista. Muutettuani pois kotoa, ei raha edelleenkään riittänyt kovin kummoisiin ostoksiin. Olen monasti pyöritellyt mielessäni ajatusta siitä, missä menee hyvinvoinnin ja taloudellisen niukkuuden raja. Mikä on se raja, jonka alle en säästökuurillakaan halua mennä, tai elämä muuttuu mielestäni kurjaksi. Oma, henkilökohtainen rajanvetoni säästäväisyyden ja kurjuuden välillä on:

  • Kun ei ole varaa ostaa juustoa
  • Kun ei ole varaa talouspaperiin

Suurin shokki kotoa poismuuttaessa minulle oli juuston kalleus. Ranskalaisia ja kalapuikkoja sai parilla eurolla koko pellillisen, mutta yksi perus arkijuusto saattoi maksaa jopa 7€! Leivän päälle laitettavasta juustosta tuli ylellisyystuote ja vielä nykyäänkin pidän tärkeänä, että minulla on aina varaa ostaa juustoa, jos niin haluan. Perusjuustojen hinnat ovat muuten tulleet Lidlin ja halpuuttamisen myötä todella paljon alaspäin.

Talouspaperi on ylellisyystuote, jota minä rakastan. Inhoan haisevia tiskirättejä ja vielä enemmän inhoan käyttää WC-paperia keittiössä. Mielestäni keittiössä on kaikki kunnossa, kun telineessä on saatavilla talouspaperirulla. 

Melko edullisesti saa minut kyllä ostettua tyytyväiseksi. 

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Pitkän aikavälin tavoitteita

Kaikissa ura-, unelma- ja rahaoppaissa annetaan yleensä yksi ja sama neuvo: Mieti tavoitteet ja kirjaa ylös suunnitelma niiden saavuttamiseksi. Tämän pitäisi jo itsessään toimia boosterina, jolla tavoitteet on mahdollista toteuttaa. Toki selvää polkua on aina helpompi kulkea, kuin hapuilla päämäärättömästi pimeässä.

Kun aloitin blogini kirjoittamisen, ei minulla vielä ollut kovin kummoisia tavoitteita tai suunnitelmia. Toki olen tiennyt, mitä seuraavaksi teen, mutta tavoitteeni ovat olleet toteutettavissa heti tai todella lyhyellä aikatähtäimellä. Esim. oman asunnon osto, pörssisalkun avaaminen ja sijoitusasunnon hankinta. Jossain taustalla on häälynyt epämääräinen ajatus vaurastumisesta ja taloudellisesta riippumattomuudesta, joka kyllä seuraisi järkevää rahankäyttöä ja sijoittamista. 

Olen kuitenkin viimeaikoina uhrannut ajatusaikaa myös pidempiaikaisille tavoitteille ja miettinyt, millaista haluan elämäni olevan neli- ja viisikymppisenä. Ehkä nuoruuteni alkaa todella jäämään taakse, kun ikä lähestyy kolmeakymmentä.



Minä 30-vuotiaana:

Sijoitukset:
Tulevalla ikävuosikymmenellä minun on todellakin pedattava tie loppuelämälle. Nyt on säästettävä, tehtävä työtä ja ennenkaikkea toimittava fiksusti. Lapsen ollessa reilusti alaikäinen, erilaiset tuet pitävän tuloni korkealla. Myöhemmin ne poistuvat. Myös perintöjen kautta saan pelimerkit, joilla voin tehdä kertaluontoisia siirtoja säästääkseni ennenkaikkea aikaa. Oman kodin koetan maksaa mahdollisimman pian pois, jotta säästäminen ja sijoittaminen tehostuu. Lisäksi se vähentää oleellisesti sijoitustoiminnan riskejä.

Työpaikka:
Työurani kanssa tuskailen aina ajoittain. Välillä päätän luottaa ainoastaan muihin tulonlähteisiini, välillä haen avoimia, kiinnostavia työpaikkoja. Uuden työpaikan vaihtamista pidän kuitenkin valtavana riskinä työhyvinvoinnilleni ja uudelleenkouluttautuminen taas löisi suuren loven kaikkeen sijoitustoimintaan 3-6 vuodeksi. Urani näen tällä hetkellä olevan täydessä umpikujassa, mutta työni on leppoisaa ja palkitsevaa, enkä voisi toivoa parempaa pomoa tai työkavereita. Uskoisin, että elämä tarjoaa minulle vielä yllättäviä mahdollisuuksia, mutta vielä en osaa niitä ennustaa.

Yrittäminen:
Ainoa selkeä tavoitteeni on, että kun viimein saan vakityöpaikan, perustan samalla myös oman yrityksen/toiminimen. Yrittäjänä alan tekemään kaikkea sitä, minkä osaan hyvin ja tienata siitä rahaa, jota en leipätyöstäni saa.




Minä 40-vuotiaana: 

Asuntosijoitukset: 
Jos pyrin edes puolittaiseen riippumattomuuteen palkkatuloista, olisi minulla oltava jo muutamia sijoitusasuntoja nelikymppisenä - ja joku niistä jo mieluiten maksettunakin. Lainojen maksu lumipallotekniikalla saattaisi juuri ja juuri riittää neljään velattomaan asuntoon siihen mennessä, kun täytän 46-vuotta. Mikään laskelma ei toki voi ennustaa tulevaisuutta täysin varmasti. Tässä laskelmassa en ole ottanut huomioon perintönä saatavaa asuntoa, sillä tein laskelman ennen, kuin tiesin siitä mitään. Yleisesti ottaen olen käyttänyt laskelmissani olettamaa, jossa yhdestä asunnosta saa noin 300€:n verottoman tuoton per kuukausi.
4 asuntoa = 1200€/kk

Oma asunto olisi näissä laskelmissa myös maksettu pois, joten asumiskulut olisivat minimaaliset. Tuolla tulisi jo ihan mukavasti toimeen, mutta säästäminen saattaisi jäädä pois tai vähentyä (ei välttämättä yhtään huono asia). Toisaalta velattomat asunnot toimivat jo itsessään rahasampoina ja velkavivulla potti jatkaisi kasvamistaan. Käytännössä voisin silti jatkaa työntekoa, mutta enemmän omilla ehdoillani.

Rakennuttaminen:
Olen hahmotellut mielessäni asunto-osakepohjaisen kiinteistökokonaisuuden rakennuttamista. Talon rakennuttaminen kiinnostaisi minua valtavasti, mutta toisi sijoituksiini myös reilsti uutta velkaa ja riskiä. Samalla hanke tarjoaisi minulle unelmieni kodin ja kasvimaan. Tämä unelma on sarjassa "pähkähullua - kaikkien muiden mielestä". Joka tapauksessa hankkeen suunnittelu ja rakennusalan opiskelu ei maksa yhtään mitään. Kuka tietää, toteuttamaan tätä unelmaa lähden vasta reilusti yli nelikymppisenä.

Matkustelu: 
Olenkin jo aiemmin kirjoittanut blogissani haaveista asua ulkomailla. Vuokratulo Suomesta voisi mahdollistaa useamman kuukauden oleskelut unelmakohteissani. Rauhallisen luonteeni vuoksi en koe, että jäisin mistään paitsi, vaikka matkustelisin vasta vanhemmalla iällä. En jahtaa extreme-kokemuksia enkä kosteita bileitä.

Tytär:
Tulee täysi-ikäiseksi ja opiskelee. Eiköhän opiskeluasuntokin jostakin järjesty. Jos tyttö seuraa minun jalanjäljissäni ja muuttaa 16-vuotiaana pois kotoa, niin tietenkin tuen häntä. Jos lastenlapsia alkaa syntyä niin sitten saatan muuttaa suunnitelmaani enemmän mummupainotteiseksi.

Lastenlapset:
Omat isovanhempani ovat aina auttaneet perhettämme, joka eli 90-lukulaisten ankeaa lamaa koko lapsuuteni ajan. En koe jääneeni mistään muusta paitsi kuin ulkomaanmatkoista, joihin ystävillä riitti rahaa, mutta meillä ei koskaan. Se lienee kuitenkin pieni harmi, kun oli kuitenkin ruokaa, vaatteita  ja leluja yltäkyllin. Myös oma äitini on ollut minulle tukiverkkona ja auttanut loputtomasti niin lapsen vaatehankinnoissa kuin hoitoapunakin. En olisi millään voinut jatkaa iltavuoroja sisältävää työtäni ilman äidin apua. Mitään hän ei ole koskaan pyytänyt palkaksi, paitsi sen, että aikanaan olen yhtä hyvä mummu omille lapsenlapsilleni. Ja näin aion juurikin olla!
Mikä olisikaan käytännöllisempää, kuin taloudellisesti riippumaton mummu, jolta saa aina apua, kun tarvitsee? Talouden on ainakin oltava vakaa, että apua voi antaa myös hankintojen osalta. Mummuus voi hyvin koittaa jo 40-45 vuotiaana - eli aivan kohta!

Minä 50-vuotiaana: 

Eläkkeelle:
Viisikymppisenä haluan olla jo eläkkeellä leipätyöstäni. Suvussamme naiset eivät elä erityisen pitkään, joten haluan nauttia eläkepäivistä hyvissä ajoin. Valtion tarjoama pieni eläke on mukava plussa, jos sitä silloin enää edes jaetaan. Kuolo saattaa korjata jo 65-70 -vuotiaana. Toki pyrin vaikuttamaan asiaan liikunnalla ja terveellisillä elämäntavoilla. Koska en joudu tekemään fyysisesti kovin kuormittavaa työtä, on minulla hyvät mahdollisuudet säilyä vammoitta pitkälle aikuisikään. Onnettomuuksia ei tietenkään voi ennustaa, mutta ilman kulumia ja murtumia liikuntaharrastusta voinee jatkaa vanhaksi asti.

Viimeistään nyt haluan nauttia huolettomasta elämästä ja elää pääomatuloilla. 10 asuntoa = 3000€/kk. Asun ehkä osan vuodesta ulkomailla ja nautin Suomen kesistä omassa mummolassani. Jos onnistun vaurastumisessa, elämässä pitäisi olla tarjolla niin paljon mahdollisuuksia, etten osaa niitä edes vielä kuvitella. Voisin tehdä hyväntekeväisyyttä työskentelemällä erilaisissa järjestöissä. Minua kiinnostaisi valtavasti tarjota työtä nuorille ja työttömille. Jos oma elantoni ei olisi yrityksen tuotoista kiinni, voisin harjoittaa yritystoimintaa, jolla joku toinen saisi mahdollisuuden antoisaan työntekoon, työkokemuksen kasvattamiseen ja parempaan elintasoon.



Minä 60-vuotiaana:

Perintö:
Sijoitusasuntoasioiden hoito tarjonnee minulle puuhaa lopuksi elämää. Toisaalta saanen niistä tuloja sen verran, että voin käyttää myös ulkopuolista välitysapua. Suunnitelmissa ei ole muuttaa asuntoja rahaksi muuten, kuin sopivien sijoitusmahdollisuuksien takia ja silloinkin raha laitetaan uudelleen tuottamaan. Minä aion nauttia lastenlastenlapsista sekä puutarhanhoidosta ja jättää  yritystoiminnan nuoremmille.
15 asuntoa = 4500€/kk
20 asuntoa = 6000€/kk

Asunnot/sijoitukset jäävät aikanaan tyttärelle ja hän voi kasvattaa pottia niin kuin hyväksi näkee. Ehkä hän nostaa ensimmäisenä sukumme miljonäärien joukkoon. Kuka tietää, ellen minä ennätä ensin.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Luottokortti matkalle (hävettää)

Tilasin ihkaensimmäisen oman luottokorttini ikinä.

Edessä ei toivottavasti ole säästäväisen elämäni ensimmäinen kuolinisku vaan ulkomaanmatka! Molemmat ovat sinällään kyllä aivan yhtä eksoottisia tulevaisuudennäkymiä. Enpä ole paljoa ulkomailla matkustellut.

"Kohta" on täynnä 30 vuotta eloa tällä planeetalla ja rakas mieheni on paljastanut jo hyvissä ajoin minulle kaavailemansa syntymäpäivälahjan: Lentoliput Japaniin! Olen asiasta hyvin innoissani ja tavattoman iloinen, sillä olenhan haaveillut japaninmatkasta jo vuosikymmenen. Viimein näyttäisi siltä, että retki todella toteutuu. Koen myös olevani henkisesti valmis tuohon matkaan. Näin suuri unelma kun saa helposti valtavat mittasuhteet ja olen vuosia jännittänyt sitä, saisinko matkasta varmasti kaiken irti. Olen opiskellut kieltä, tutkinut maata ja sen nähtävyyksiä, sekä opetellut syömään japanilaisia ruokia. Kaikki uusi kun on minulle pelottavaa, enkä mielelläni kokeile aivan vieraita asioita. Nyt uskon olevani valmis nauttimaan matkasta.

Lentoliput edestakaisin tulevat maksamaan jotakuinkin 500€/henki. Lähdemme matkalle toukokuun loppupuolella ja viivymme kaksi viikkoa, joten valmisteluihin ja käyttövarojen säästämiseen on vielä hyvin aikaa. Ensimmäiseksi tilasimmekin miehen kanssa omat luottokortit Bank of Norwegianilta. En aio edelleenkään elää velaksi, mutta ulkomaanmatkalla luottokortin käyttö tuonee lisäturvaa. Lisäksi korteissa on paljon eroja ja tilaamassamme kortissa on erinomaiset edut juuri ulkomaille matkustamista varten:

  • Ilmainen matkavakuutus
  • Lentolippujen peruutussuoja
  • Automaattinostot ulkomailla 0€ (valuuttamuutos +1,75%)
  • Ei vuosi/kuukausimaksua
  • Ilmaiset ostot ja kadonneen kortin uusinta
  • Koroton luotto 45 päivään asti
  • Kortilla tehdyistä ostoista saa etupisteitä, joilla saa alennusta Norwegianin palveluista

Haittapuolena on luoton korkea korko (todellinen vuosikorko 21,92%), joka sopii kyllä minulle, sillä se kannustaa maksamaan luoton pois heti matkan jälkeen. Luottoa sain 3000€:n edestä ja sen pitäisi minulle riittää. Kerron matkan budjetista tarkemmin, jahka suunnitelmat alkavat saada muotoa.

Luottokortin tilaus hieman hämmentää ja jopa hävettää minua. Olenhan toki blogissani paljon saarnannut kulutusluottoja vastaan. Aion nyt kuitenkin röyhkeästi hyväksikäyttää luottoyhtiötä ja nauttia heidän kaikista ilmaisista palveluistaan, antamatta koskaan mitään takaisin. Siksipä on mummolaprojektin lisäksi alettava säästää tätä (ja Lontoon) matkaa varten.

Hauskaa Halloweenia!

perjantai 28. lokakuuta 2016

Kirjaperjantai: Koululaisen rahakirja


Koululaisen rahakirja

Saavuta unlemasi viisaiden rahataitojen avulla

Kirjoittanut/kuvittanut: Terhi Majasalmi & Camilla Tuominen




Näitä kirjoja ei turhan usein julkaista: Lapsille ja nuorille sopiva rahakirja säästämisestä, sijoittamisesta ja unelmien tavoittelusta.

Sain Majasalmelta Koululaisen rahakijan luettavaksi ja blogissa arvosteltavaksi. Olin hyvin innoissani kirjan julkaisemisesta heti, kun siitä kuulin. Omissakin ajatuksissa on joskus pyörinyt nuoremmalle lukijakunnalle suunnattu raha-opas ja olin erittäin kiinnostunut tutustumaan tämän antiin.

Kirja on mainio herättelyopas, joka kannustaa tutkimaan omia unelmia ja rahankäyttöä sekä neuvoo, miten raha voidaan valjastaa unelmien saavuttamiseksi. Alku on miltei kuvakirjamainen, mutta loppupuolella tekstiä on jo runsaammin. Pidän siitä, että raha-asiat on esitetty niin yksinkertaisesti, että infoähky ei iske missään vaiheessa, vaan jos raha-asiat yhtään kiinnostavat, lukijalle jää into lukea aiheesta lisää. Tällaisenaan kirjan lukee nopeasti läpi. Kuvat ovat suuria ja selkeitä.

Mietin jonkin verran, kenelle tämä kirja on tarkoitettu ja kenelle se varsinaisesti sopii. Ekaluokkalaiselle kirja voi olla hieman raskaslukuinen, vaikka sen lukisi vanhemman kanssa yhdessä esim. iltasatuna. Toisaalta kirja voisi olla erinomaista antia myös sille iltasatua lukevalle vanhemmalle. Hieman vanhempi lapsi voisi saada kirjan unelma- ja kateellisuus-osioista jo hieman enemmän irti, mutta ehkä sijoitusasiat ovat hänellekin vielä kaukainen ajatus. Nuorelle taas sopii kirjan toinen puoliska, jossa käsitellään lainaa, talouden turvaamista ja sijoittamista. Olen hyvilläni, miten rohkeasti lainasta ja koroista kirjassa puhutaan - suorastaan kaunistelemattoman karusti! Kirja tarjoaa varmsti aivan erilaisen näkökulman velkataakkaan kuin nuori ehkä omien vanhempiensa rahankäytöstä tai lainaa tarjoavista mainoksista saattaisi saada.

Odotin ehkä hieman spesifimmälle lukijakunnalle suunnattua ja informatiivisempaa kirjaa, mutta toimii tämä koko koululaisten ikähaitarille venytetty kirja näinkin. Joka tapauksessa toivon kirjalle menestystä, että se saavuttaisi yleisönsä ja pääsisi toteuttamaan arvokasta työtään raha-asioista valistajana. Julkaisu itsessään on laadukkaan oloinen, kovakantinen ja paksulehtinen. Vain yhdessä kohtaa teksti jää ikävästi aukeaman taitteeseen. En vielä itse lukenut kirjaa seitsemänvuotiaani kanssa, mutta taatusti säästän kirjan hänelle myöhemmin luettavaksi.


Kolme ja puoli ananasta
tärkeästä aiheesta, joka jätti janon lukea lisää

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Neuvotteluja talokaupasta vaarin luona

Nyt on syysloma takanapäin ja vaarin luona käyty niin auttamassa, keskustelemassa taloasioista kuin muutenkin vain rentoutumassa. Maalla on niin ihanaa, etenkin rakkaassa mummolassa!

Keskustelut vaarin kanssa olivat hyvin antoisia. Vaari kertoi talonhoidosta ja antoi minulle jo nyt paljon ohjeita liittyen talon sähkö- ja vesijärjestelmiin. Sain myös kuulla, miten talo laitetaan talviteloille, jos siellä ei itse asu. Laskimme yhdessä talosta aiheutuvia kuluja, puhuimme tienhoitoyhdistyksen viimeaikaisista toimista ja koetimme myös arvottaa myytävää taloa maineen.

Laskelmasta tuli jotakuinkin tällainen: 

Talon uusi lisäosa: 15000€
Autotalli: 15000€
Piha ja sen rakennukset: 15000€
Pelto- ja metsämaa (vajaa 14 hehtaaria): 3000-4000€
Puita tullaan vielä hakkaamaan, mutta pystymetsää ja taimikkoakin jää vielä jonkin verran. Niiden arvoa emme laskeneet.

Irtaimiston vaari on halukas myymään talon mukana, jotta mummolla todella jäisi sellaiseksi, kuin se on ollutkin. Ja toki mummolassa kävijätkin tarvitsevat huonekaluja. Irtaimistolle emme laskeneet erillistä hintaa.

Ilman puita hinta asettuisi jonnekin 50000€:n tietämille. Koska vaarille jää taloon elinikäinen käyttöoikeus, voisi hinta ehkä olla hieman todellista arvoa alhaisempi. Ja vaarille tärkeintä on, ettei taloa myydä ulkopuoliselle vaan se pysyy suvussa. Talon alkuperäisen osan on vaarin isä poikineen rakentanut ja vaari on sitä paljon remotoinut, korottanut ja jatkanut lunastettuaan talon sisaruksiltaan.

Nyt talon ostosta kiinnostuneita on 3-4: minä, äiti ja kaksi veljeäni. Neljälle jaettuna ostohinta olisi vain 12500€ + 500€ varainsiirtovero per nuppi.

Talosta koituvia kustannuksia ovat mm:

  • Tiemaksu: 100€/vuosi
  • Kiinteistövero: 200-300€/vuosi
  • Vesimaksu:  Pieni perusmaksu per kuukausi + käyttö
  • Lämmitys: ilmalämpöpumppu on asuinkäytössä maksanut 50€/3kk. Talvisijoilla talossa pidetään vain pientä peruslämpöä (+10°C) yhdistelmällä ilmalämpöpumppu + vessan rättipatterit, etteivät putket jäädy. 
  • Talossa on myös varaava takka ja polttopuuta moneksi eliniäksi, joten paikanpäällä ollessa lämmitys on edullista
  • Palovakuutus

Summat tarkentuvat tietysti myöhemmin. Kauppoja ei nyt vielä lyöty lukkoon ja kaupanteko menee muutenkin ensivuoden puolelle, mutta pääsimme jo hieman vauhtiin syyslomaviikolla. Vaari omistaa/omisti traktorin ja kaivinkoneen. Puhuimme niiden kohtalosta ja aika varmaa on, ettei kellään meistä ole taitoa huoltaa tai edes käyttää noita laitteita asianmukaisesti. Veljeni tosin osaa ajaa tavallista traktoria. Niinpä vaari päätti myydä kaivinkoneen pois. Ostajia ei maaseudun tutuista ollut vaikea löytää. Vaari sai innokkaan ostajaehdokkaan jo samana iltana käymään ja seuraavana päivänä kaivinkone lähti uuteen kotiin.

Minä itse en kertakaikkiaan tiedä traktoreista tai traktorien hinnoista mitään, mutta 50 vuotta vanhasta, remonttia vaativasta koneesta, 5500€ kuulosti sopuhinnalta. Etenkin, kun vaari oli itse ostanut sen aikanaan 10000mk:lla. Uskoisin, että koneesta luopuminen oli vaarille haikeampi paikka kuin hän myönsikään, mutta otimme traktorista ja vaarista komeat yhteiskuvat ennen ostajan saapumista. Taloon jäi vielä toinen traktori, jolla mm. lumitöiden teko onnistuu mukavasti.

Näiden toimien lisäksi vaari aikoi ostaa itselleen siivousapua. Tämä oli mielestäni erinomainen ajatus.


sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Nuorison raha-asioita 60-luvulla

Luen itseni kuuluvaksi sukupolveen, jolle sota ja sen jälkeinen pula-aika ovat hyvin kaukaisia asioita.

Vaikka olenkin ollut aina läheinen isovanhempieni kanssa, olen alkanut toden teolla kiinnostua heidän nuoruudestaan vasta viimevuosina. Vielä, kun vaarini on elossa, olen mielenkiinnolla kuunnellut hänen tarinoitaan 50-60-luvuilta. Samalla minulle on valjennut tuskastuttavan selvästi erot sodanjälkeisten vuosien ja nykyajan välillä.

Vaarini on ollut pikkupoika talvisodan aikana ja mummuni syntyi pian sodan jälkeen. Kumpikaan ei joutunut koskaan kokemaan nykyisenkaltaista työttömyyttä - päin vastoin. Vaarini aloitti työt paimenpoikana 9-vuotiaana. Hänen oli muutettava kotoa kylälle "paimenpoikataloon". Tämän jälkeen hän on tehnyt jatkuvasti kaikenlaisia töitä, mitä ikinä vain on saanut. Jos hän ei ollut töissä ulkopuolisella niin hän oli isänsä apumiehenä savotalla. Isän apumiehenä palkan otti isä. Omissa töissä palkka riitti juuri ja juuri työtehtävissä tarvittavan ruuan ostoon. Myös työkalut ja kulku työmaalle saattoivat olla omakustanteisia.

Mummuni taas joutui 13-vuotiaana lähtemään kotoa piiaksi isompaan taloon. Hänen työstään tiedän vain, että työ oli raskasta ja hän palellutti jo nuorena sormensa ja varpaansa niin, että kärsi valkosormisuudesta koko loppuikänsä.

Tarinoita kuunnellessani älysin tuon perimmäisen eron työnteossa nykyaikaan verrattuna. Tuo syy vaikutti täysivaltaisesti ihmisten asenteeseen työtä kohtaan: Työtä tehtiin, jotta pysyttiin hengissä.
Tavan tallaaja ei työllä varmasti päässyt rikastumaan, mutta ehkä sillä suurin piirtein jonkinlaisen elannon ja asumuksen sai itselleen. Kun lapsia oli paljon, oli myös lasten osallistuttava oman elantonsa hankkimiseen. Voisin kuvitella, että työttömänä lojuva, terve, nuori ihminen olisi ollut kelle tahansa kauhistus.

Onneksi raskaassa arjessa on ollut valon pilkahduksensakin. Työmaille on lähdetty yhdessä sisarusten ja naapurin nuorten kanssa, jolloin työmailla on voinut tavata niin uusia kuin vanhojakin tuttuja. Lisäksi kotoa poissa ollessa on saanut hieman vapautta. Vaarini kertoi, että nuorena miehenä hänen palkkansa kuusenistutuksessa oli 1mk ja 40penniä tunnilta (inflaatiokorjattuna 2,91€). Työaika oli arkena kahdeksan tuntia ja lauantaina tehtiin lyhennetty päivä, joka loppui jo kahdelta. Raha riitti eväisiin ja jos jotakin jäi yli, sillä saattoi ostaa esim. limupullon. Viikko asuttiin työmaalla lattiamajoituksessa ja kotona käytiin viikonloppuna vain täydentämässä eväsreppua. Matka kotiin oli niin pitkä, ettei sitä jaksanut joka ilta kulkea jalan. Joillakin pidemmillä reissuilla kaikki säästynyt raha meni kotiinpaluun matkakustannuksiin.

En ole koskaan ajatellut työtä tehdessäni, että tekisin sitä pysyäkseni hengissä. Teen työtä, että voisin kustantaa itselleni välttämättömän lisäksi kaikkea muuta mukavaa. Siksi tarinat menneiltä ajoilta ovat kovasti silmiä avaavia. Työmarkkinat ennen ja nyt eivät ole enää mitenkään verrannollisia, mutta myös asenne työtä kohtaan on muuttunut. Työnteko ei ole enää itseisarvo vaan sen rinnalle on tullut vaihtoehto olla tekemättä työtä. Aihetta kaikessa moninaisuudessaan on kiehtovaa pohtia.

Ennen kaikkea olen kuitenkin onnellinen, että mummuni ja vaarini ovat voineet kokea koko sen ajanjakson, jolloin Suomi on noussut nykyisen kaltaiseksi maaksi, jossa ruoka ja vaatteet on taattu jokaiselle ja jossa suurin osa kansasta saa myös paljon muita hyödykkeitä, ylellisyyksiä ja mukavuuksia tämän lisäksi. Heidän lastensa, lastenlastensa ja lastenlastenlastensa ei ole tarvinnut jättää kotia ja aloittaa työntekoa ennen kuin ovat olleet siihen valmiit.

Syyslomaterveisiä mummolasta!



keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Pieniä edistyksiä pörssiasioissa

Pörssisalkkuni kuulumiset eivät ole juuri olleet mielenkiintolistallani korkeimpana. Uskoakseni se on vain hyvä asia!

Kun sijoitin ensimmäiset roposeni osakkeisiin, innostuin joksikin aikaa seuraamaan pörssiasioita hyvin intensiivisesti. Tarkistin salkun tilanteen monta kertaa päivässä ja luin twitterin kautta paljon pörssiuutisia. Vaikka aktiivinen seuranta opetti minulle pörssistä ja kurssiliikahduksista aika paljon, koin sen kuitenkin hyvin väsyttävänä toimintana - ja ennenkaikkea turhana. Kursseja seuratessani mietin alituisesti, olisiko järkevää jo myydä tai ostaa. Loppujen lopuksi en kuitenkaan myynyt ja sitten olinkin aivan turhaan hermoillut kurssilaskujen kanssa. Kaiken hyvän lisäksi kurssit näyttivät aina palautuvan lyhyessä ajassa takaisin lähtöpisteeseensä!

Niinpä minä kyllästyin koko hommaan.

Käyn edelleen tarkistamassa Nordnetin markkinatilanteen noin kerran (arki)päivässä. Jos pörssissä näyttäisi olevan laskupäivä, en viitsi edes kirjautua sisään omaan salkkuuni. Jos pörssi on plussalla, katson salkkuni tilanteen. Näin vältän tehokkaasti kurssilaskusta aiheutuvan pahan mielen ja tankkaan vain nousuista johtuvaa positiivista fiilistä.

Nousuista ja laskuista en jaksa enää kantaa huolta. Vaikka pörssiromahdus tulisikin, en voisi mitenkään estää sitä etukäteen murehtimalla! Lyhyellä sijoitushistoriallani olen todennut vaihtelun olevan melko suurta viikottain, mutta lähes aina on ylös tultu pikkuromahduksen jälkeen. Ja melkein joka päivä salkkuni on tuottanut hieman paremmin, kuin OMX - myös laskupäivinä.

Lisäostoja en ole tehnyt sitten alkukesän, kun uudelleensijoitin viimeisetkin osingot. Mielenkiinnolla odotan tulevan kevään osinkouutisia.

Salkun lukuja lyhyesti: 

Arvo (16.10.2016): 8407€
Plussalla: 239€
Parhaiten on noussut: Viking line (+29,87%) ja Nixu (+21,68%)
Eniten miinuksella: Seadrill (-76,18%) ja HKScan (-29,28%)
Parhaiten ja huonoiten tuottaneita osakkeita on onneksi ja epäonneksi salkussani vain pienet siivut.

Omaa rahaa laitettu: 7598,06€
Tuotto omalle rahalle koko ajalta: 10,6%
Oman rahan lisäksi olen sijoittanut tietysti myös osingot ja pienen myyntivoiton. Niitä en laske "omaksi" rahaksi.


Nämä ovat lähinnä minua itseäni kiinnostavat luvut. Toki erilaisia lukuja voisi listailla sivutolkulla. Salkun yksivuotisraporttikin jäi tekemättä, enkä ole aivan varma enää jälkikäteen Nordnetin antamista luvuista. Tuottoja laskiessa tulos näyttää riippuvan aivan katselukulmasta...


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Ylimääräiset kulut nakertaa säästötiliä

Olin ennen tarkempi sen suhteen, ettei säästötililtä oteta rahaa käyttöön.

Kaikkein tiukimpina aikoina säästötililtä otettu raha oli vain lainaa itselleni ja se oli maksettava seuraavassa kuussa takaisin. Minulla oli summat jopa ylhäällä excelissä. Myöhemmin ote on hieman hellittänyt, kun pääsin silloiseen säästötavoitteeseeni ja ostin asuntoni. Koska uusi säästötavoitteeni velvoittaa minua taas tarkastelemaan tuloja ja menoja tarkemmin päätin tällä kertaa tutkia säästötililtä lähtevää maksuliikennettä. 

Voi kuulostaa hienolta säästää "800€ 1500€:n palkasta", mutta jos yllättävät menot syövät samalla säästötilin saldoa toisesta päästä, ei voida puhua kovin kurinalaisesta säästämisestä. Siksipä listasin menneeltä kolmelta kuukaudelta kaikki säästötililtä nostetut varat. Suluissa todellinen kustannus, jos olen saanut rahaa takaisinpäin.

Koulukuvat: 87€ (50€)
Näistä onneksi saan 37€ takaisin, kun kuvia tilanneet sukulaiset maksavat osuutensa. Tytön ekan luokan luokkakuva onnistui mielestäni erinomaisesti ja intouduin siksi tilaamaan muutaman hieman isommankin kuvan. Lisäksi tilasin isovanhemmille omat kappaleet joululahjaksi.

Nintendo 2DS käsikonsoli ja pokemon-peli 75€
Konsoli maksettu röyhkeästi puskurirahastosta? Hyi hyi... Mutta nopeat kaupat vaativat nopeita liikkeitä... Ja koska meillä on kolme aktiivista pelaajaa niin kaksi konsolia oli suorastaan pakkohankinta. Näiden parissa on iltaisin viihdytty tuntitolkulla. En osaa katua.



JBL Charge2+ bluetooth kaiutin 50€ + 7€ bluetooth mokkula koneeseen
Tietokoneemme kaiuttimet tulivat tiensä päähän eikä koneesta saa ääniä ulos kuin kuulokkeilla. Kannettavan kaiuttimen ääniteho riittää mainiosti kotikäytössä ja se vie vain murto-osan siitä tilasta, mitä kaiuttimet ja vahvistin ovat vieneet. Lisäksi kaiutinta voi kuunnella aivan missä haluaa ja siihen saa kännykästä johdettua musiikkia parilla näpäytyksellä. Rakastan tuota vehjettä! Hinnat ovat oma osuuteni, eli puolet.

Kuntosali, 10 kerran kortti 45€ + arvokortin osto 5€
Kortista piti maksaa vain tämän ensimmäisen kerran ja myöhemmin siihen vain lataillaan arvoa tai kautta. Koko vuoden jäsenyyttä en halua, sillä realistisesti ottaen liikun kesäisin mieluummin ulkona kuin kuntosalilla.

Mielensäpahoittaja -näytelmäliput 153€ (38,25€)
Näistä takaisin sain 114,75€. Hinta käsittää neljä lippua, joista maksan tietenkin vain omani.

Lentoliput Lontooseen 104€
Ennakoivasta matkustussuunnitelmastani olenkin kirjoittanut blogissa jo aiemmin. Lähtö huhtikuussa 2017!

Nintendo New 3DS XL 240€
Tämän esittelinkin jo aiemmin blgissani.

Zalando 75€
Syksyksi paksumpi Superdry:n huppari ja t-paita. Muistan elävästi loppukesäisen nälkäni ostaa jokin hienompi merkkituote. 

Tulli 19€ (0€)
Käsikonsoli jonka tilasin jenkeistä juuttui tulliin. Myöhemmin palautin konsolin toimimattomana ja lähetin hakemuksen tullimaksun palauttamiseksi. Tullilla kesti tasan 40 päivää käsitellä hakemukseni ja palauttaa rahat tililleni. Pääasia, että raha kuitenkin palautui!

YHTEENSÄ: 689€

Sellainen vajaa kuukauden säästösummaa vastaava summa on näin ollen poistunut säästötililtä joko enemmän tai vähemmän äkillisiin menoihin. Hieman puolustan itseäni sillä, että esim. kalliimman käsikonsolin ostin lomarahoilla. Olisihan se nyt ikävää, jos ei lomarahapotilla mitään hauskempaa saisi ostaa...


keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Mistä olen joutunut luopumaan?

Olen toki säästänyt rahaa jo hyvän aikaa ja aina välillä pohdiskelen, olenko joutunut luopumaan tuona aikana jostakin tähdellisestä. Yleisesti ottaen pidän elämääni hyvin rikkaana, antoisana ja onnellisena. Tämä siitäkin huolimatta, että kuukausittainen käyttörahani on melko vaatimaton ja kustannan sillä myös kaikki tyttäreni kulut.

Jotakin listatakseni voisin sanoa, että seuraavista raharei'istä olen kyllä säästänyt:

Meikit, vaatteet ja kauneudenhoito: Allergian takia en juuri meikkaa ja vaatteet käytän yleensä loppuun asti. Koetan kuolemaksenikin välttää ostamasta yhtään vaatetta, jota katuisin myöhemmin tai jota en käyttäisi yhtä kertaa useammin. Pitkä tukka ei juuri kampaamokäntejä tarvitse ja värikin on oma.

Uusi auto: Autoni aion käyttää loppuun asti. Se on ulkoa ja sisältä jo melko rouhea, mutta toiminut luotettavana kumppaninani jo monen vuoden ajan. Tarkkaa vertailulaskelmaa en ole tehnyt, mutta uskoisin, että myös käyttökustannuksiltaan se pesee uudemmat autot, jotka on huollettava merkkikorjaamoissa. Myös vakuutus on superedullinen. Uutta autoa olisi varmasti ihana ajaa ja pönkittäisi se mukavasti egoakin, mutta en ole valmis upottamaan siihen niin paljoa rahaa, kuin ostos vaatisi.

Uusi puhelin ja tabletti: Minulla on iPhone 4s ja se toimii neljän vuoden iässä edelleen loistavasti. Uusi iOS 10 on ensimmäinen käyttöjärjestelmäpäivitys, jota puhelimeeni ei voi enää ladata. On se jo hieman hitaaksikin käynyt, mutta aion käyttää puhelimen aivan loppuun. Tabletin, iPad 3:n, olen ostanut halvalla käytettynä ja siinä on pari säröä näytössä, mutta toimii silti vielä hyvin ja nopeasti. Ohjelmistotuki näille laitteille näyttäisi olevan noin viiden vuoden ajaksi ja sen jälkeen ne toimivat niin pitkään kuin toimivat. Tyttärelle haluaisin myös ostaa Applen puhelimen, mutta aluksi kokeilemme jotakin halvempaa kännykkämallia. Koululaisen puhelin kun saattaa jäädä lyhytikäiseksi muistakin, kuin vain teknisistä syistä.

Matkustelu: Minun tekisi mieli listata matkustelukin tälle listalle, mutta tilaisuuksia ulkomaanmatkoille näyttää tulevan enemmän kuin minulla on halukkuutta lähteä. Olen mieluummin säästänyt nämä rahat. Mummolan osto voi kuitenkin tarkoittaa, että unelmieni japaninmatka siirtyy kauemmas tulevaisuuteen. Saa nähdä.

-Tarjoaminen: Tämä ominaisuus minussa häiritsee ehkä eniten itseäni. En juuri kylvä rahaa ympärilleni. En osallistu keräyksiin, lahjoita rahaa hyväntekeväisyyteen (teen mieluummin itse hyväntekeväisyystyötä), vie ystäviä syömään ulos ja harvemmin kestitsen ihmisiä kodissamme. En juuri leivo myyjäisiin/työpaikalle enkä varsinkaan lahjo opettajia. Osittain omasta tahdostani, osittain pakosta olen tässä mielessä melko pihi. Pienillä eleillä koetan olla arjen keskellä anteliaampi, mutta joskus vielä toivon tämän luonnistuvan minulta vaivattomammin. Tällä hetkellä annan läheisilleni mieluummin aikaani ja apuani kuin rahaa.

- Haihatukset: Intouduin suunnittelemaan tytön huonetta uusiksi. Sinne tarvittaisiin suurempi  vaatekaapisto ja uusi sänky. Kävin jo Ikeassa asti etsimässä sopivia kalusteita, mutta huolellisen suunnittelun jälkeen loppulasku yllätti minut ja pisti nuukuusvaihteen päälle: Kaapisto 550€, sängynrunko 200 ja patja 150 = n. 900€! Hetken epätoivossa mietin jo osamaksusopimuksiakin, mutta lopulta järki voitti: Miksi maksaisin korkoa rahasta, joka minulla jo on säästössä? Ja miksi tuhlaisin vaivalla mökkiin säästämäni rahat kalusteisiin? Voin joko säästää summan kasaan pienissä erissä tai käyttää yhden kuukauden säästösumman tuohon kohteeseen, jos matkan varrella eteen ei tule edullisempia tai jopa ilmaisia ratkaisuja kalusteongelmiin.

Kalliista asioista luopuminen ei tunnu ollenkaan niin pahalta, kun vähäiset käyttörahansa kohdistaa sellaisiin kohteisiin, joista todella nauttii. "Arjen luksuksen" ei todellakaan tarvitse maksaa maltaita. Lisäksi hintojen/tuotteiden vertailu on yksi osa hauskuutta. Säästämisestä huolimatta en ole luopunut:

Ulkona syöminen: Olen kyllä selvästi vaihtanut roskaruuan oikeisiin ravintoloihin (varsin hyvä muutos!). Jos ennen kävin mäkkärissä/pitsalla useamman kerran viikossa niin nyt käyn mieluummin yhden kerran kunnon sushilla. Makuelämykset ovat lähellä sydäntäni ja laajasta valikoimasta on helppoa löytää edullisempia, mutta silti loistavia vaihtoehtoja.

Viihde-elektroniikka: Vaikka puhelimeni ja tablettini ovat vanhoja ne ovat kuitenkin omasta mielestäni ladukkaat ja ostettaessa ne olivat juuri sellaiset, kuin halusin. Olen muutenkin aika sucker, mitä tulee viihde-elektoroniikkaan. Rakastan kaikkia kojeita, jotka tekevät median nauttimisesta helpompaa tai kätevämpää. Haluan omistaa laadukkaita laitteita, jotka kestävät kauan käytössä, eikä niitä tarvitse olla jatkuvasti vaihtamassa uuteen. (Psst! Chromecast tuli taloon miehen mukana ja mikä ihana lisälaite se onkaan taloudessamme!)

- Urheilu: Varusteita lukuunottamatta juoksu ja pyöräily on ilmaista. Koska näitä lajeja on mukavaa harrastaa keväästä syksyyn, olen pitänyt salilla käymisestä taukoa. Nyt syksyn tullen miehelläni loppui aiempi jäsenyys hänen salillaan ja päätimme kokeilla salilla käymistä yhdessä. Oma tarkoitukseni on käydä salilla lähinnä talvikuukausina ja se asetti hieman haasteita salin löytämiseksi - suurin osa saleista velvoittaa vuoden jäsenyyteen, jos haluaa pitää kuukausimaksun edes jotenkin järkevänä. Ostimme ensialkuun 10 kerran kortin kunnan salille ja voi pojat, että tuo sali onkin räyheä! :D En tiedä onko vankiloissakaan yhtä rustiikkista meininkiä! Pääasia kuitenkin on, että vapaapainoja on reilusti, emmekä maksa turhaan spinninglaitteista. 10 kerran kortti maksoi 45€ ja meidän vauhdillamme se kestää 5 viikkoa. Syksystä kevääseen harjoittelu tulisi maksamaan noilla korteilla 270€. Kortti koko vuodeksi ei itse asiassa olisi paljoa tuota kalliimpi.