Minusta tuli Karen

Vuosi 2021 jää mieleeni ennen kaikkea lukuisista tunneista, jotka olen viettänyt erilaisilla asiakaspalvelulinjoilla ja kynäilemässä valituksia, reklamaatioita sekä korjauspyyntöjä. En ole eläissäni joutunut tekemään yhtä montaa valitusta kuin tänä vuonna ja minut voi aivan suosiolla kruunata Kareniksi*

Koska asia alkoi ihmetyttää jo minua itseänikin, päätin käydä läpi sähköpostini kaikki 1700 tänä vuonna tullutta (poistamatonta) sähköpostia ja etsiä niistä tekemäni reklamaatiot, niiden kulut ja mahdolliset hyvitykset. Osan tapauksista on saattanut unohtua, jos olen hoitanut ne suoraan puhelimen kautta. En sentään pidä Karen-päiväkirjaa kaikista asiakaspalvelutapaamisistani.

Tässäpä teidänkin huviksenne ja ihmetykseksenne keräämäni lista:

27.1. Gigantti: Vuokra-asuntoon toimitetussa uudessa astianpesukoneessa (450€) lommo etukannessa. Gigantti hyvitti hinnasta 75€ ja olen siihen oikein tyytyväinen

19.2. Weebly-kotisivupalvelun maksullisen tilauksen tauolle laittaminen kesken kauden. Koronaan vetoamalla onnistui hyvin. Säästö 120€

10.3.  Werner & Jarl -verkkokaupasta ostetut Tammen julkaisemat pokkarit olivat paljon huonompaa laatua kuin vastaavat Thai-painokset. Pokkareiden sisällä ei ollut alkuperäistä kuvitusta ja kansista puuttui kultakirjaimet. Palautin kirjat ja sain ostohinnan takaisin: 46,90€

13.3. Patterin lämpösäädin lähes irtosi, Kiinteistö-Tahkolan huoltomies kävi korjaamassa. Haljennutta tuuletusikkunan välirautaa eivät korjanneet, koska osa ei kuulu taloyhtiölle. 

20.4. Useita yhteydenottoja Traficomille ja Ajovarmaan, jotka penäsivät ystävän ajokortin uudistuksen laittomin perustein. Asia saatiin monen päivän väännön jälkeen selvitettyä ja ajokortti uusittua. 

12.5. Mcdonalds: Ajokaistalla asiointi kesti 20 minuuttia, vaikka olimme ainoat asiakkaat. Annoin asiakaspalautetta odotusajasta, hyvitykseksi sain ilmaisen jälkiruuan. 

9.6. ilmoitus Kiinteistö-Tahkolaan yläkerran juoppohullun huudosta. Isännöitsijä toimi asiallisesti yhteistyössä asunnon omistajan kanssa ja vuokralainen häädettiin ennätysajassa. Iso kiitos myös poliisille, joka haki huutajan putkaan useina päivinä peräjälkeen. 

2.7.-9.9 Kiinteistö-Tahkola: Pyydetty vesitasauslasku vuokralaisen vaihtuessa. Tasauslasku tuli noin 2kk ja useiden viestien sekä soiton jälkeen. Tästä syystä jätin ensimmäisen tasauslaskun veloittamatta uudelta vuokralaiselta, oli mahdotonta tietää, milloin mittarin luku oikeasti tehtiin. Palautus: 65€ edelliselle vuokralaiselle.

14.8. Lippupiste: Teatteri-esityksemme siirretty, uusi päivämäärä ei sopinut aikatauluihin. Ostin uudet liput sopivaan esitykseen ja pyysin hyvitystä alkuperäisistä. Hyvitys vaati useita yhteydenottoja, pompottelua Lippupisteen ja tapahtumajärjestäjän välillä. Rahat palautuivat 3,5 kk odotuksen jälkeen, kolme päivää ennen kuin alkuperäinen esitys viimein esitettiin. Hyvitys 66€.

16.8. Ebay-ostos (96,99£) ei vastannut täysin kuvausta. Hyvitys 6,20£.

10.8. Epoch games: Osallistuin verkossa valokuvauskisaan, jonka osallistumissäännöissä oli virhe (suomenkielisissä ja englanninkielisissä säännöissä oli ratkaisevia eroja). Huomasin virheelliset ohjeet vasta, kun voittajat oli valittu. Valitin Epochille ja he lähettivät minulle lohdutukseksi tavarapalkinnon, jonka arvo on noin 60€. Lahja saapui marraskuun alussa. 

4.10. FedEx ilmoitti toimitetuksi 80£ arvoisen pakettini, jota ei oltu toimitettu. Paketti löytyi yhteydenottoni jälkeen terminaalista. Paketti toimitettiin vahingoittuneena ja hain 20£:n hyvitystä rikkoutuneesta sisällöstä. Hyvityshakemukseen ei ole edelleenkään vastattu. 

28.10. Jonotin 3 tuntia 58 minuuttia Danske bankin asiakaslinjalle sulkemaan tilin, jota en tiennyt omistavani, enkä voinut täten sulkea netin kautta. Tili aiottiin muuttaa maksulliseksi. Chatin kautta jonotusaika ilmoitettiin 20-40 minuutiksi. Hyvitys pankilta 30€ ja 5€ vanhalla tilillä olleita rahoja. Jonotus maksoi 19€.

11.11. Posti ei ollut koskenut Suomeen saapuneeseen pakettiini kuukauteen. Kun kyselin paketin perään, vaativat he paketin ulkomaista lähettäjää tekemään ilmoituksen ennen kuin he lähtisivät etsimään pakettia. Minulla oli mitat ja kuvat paketista sekä sen sisällöstä. Tein ilmoituksen itse lähettäjän nimissä. Paketti lähti liikkumaan seuraavana päivänä. Puhelu Postin asiakaspalvelijan kanssa oli hermoja kiristävä. 

12.11. Wish lähetti paskaa ja sain rahat takaisin koko tilauksesta, 39€. 

16.11. Huomasin maksaneeni tulleja liikaa yhdeksästä itse tullaamastani lähetyksestä. Oikaisuvaatimus piti tehdä erikseen jokaisesta tullauksesta. Jokaiseen korjaushakemukseen piti liittää 5 eri liitettä. Hyvityksen summat vaihtelivat 2-8€:n välillä. Hakemuksiini ei ole vielä vastattu mitään. 

24.11. Elisan puhelinmyyjä soitti oikeasti hyvään aikaan ja tarjosi uutta tarjousjaksoa (22€/kk), koska aiempi liittymätarjoukseni oli vanhentunut. Otin tarjouksen kaikkiin kolmeen liittymääni. Myyjä ei laittanut tarjousta kaikkiin liittymiini vaan minun piti soittaa perään ja korjata tilaus. DNA-teki pian paremman tarjouksen ja siirsin liittymäni sinne. Seuraavana päivänä sain saman tarjouksen Elisalta ja jätin liittymäni Elisalle. Rajattomat puhelinliittymät, 200 megan netillä n.18€/kpl.

26.11. Veikon kone kieltäytyi korjaamasta tasan 3-vuotiasta Smeg-kahvinkeitintäni (ostohinta 224€), joka lakkasi yhtäkkiä toimimasta. Omalla kustannuksella korjaus olisi maksanut 80€ + postit Keski-Suomeen. En suosittele Veikon konetta enkä Smegiä kellekään. Smegin vedenkeittimen olen joutunut vaihtamaan jo kahdesti. Kuluttaja-asiamies ei suosittanut asian riitauttamista, sillä sopiva takuuaika kahvinkeittimille on kuulemma 2 vuotta (isommille kodinkoneille 4 vuotta). Ostin tilalle Moccamasterin Prismasta, rekisteröimällä siihen sai 10 vuoden takuun. 

14.12. Huomasin tuotteen puuttuvan eräästä isosta, honkongilaisesta verkkokauppatilauksestani. Lupasivat hyvittää tuotteen hinnan, 11€.

21.12. Espanjan Amazon lähetti tuotteen, jossa oli myyntikuvasta poikkeava väri. Lupasivat hyvittää tuotteen hinnan, eikä tuotetta tarvitse palauttaa. 8€

Toivotan kaikille iloista joulua ja vuodenvaihdetta sekä toivottavasti iloisempaa vuotta 2022 meille kaikille!

*) Karen on stereotyyppinen, keski-ikäinen nainen, joka valittaa pienimmästäkin virheestä asiakaspalveluun ja jos ei saa tahtoaan läpi, ottaa hän yhteyttä ylempään johtotasoon. Karen on ns. meemihahmo.  

Postin ja Tullin epäkypsä liitto: Käsittelymaksusta vapautumisen tuska

Suomen tulli uudisti käytäntöjään tänä vuonna, heinäkuun alusta alkaen. Tästä eteenpäin kaikki EU-alueen ulkopuolelta tulevat paketit on tullattava ja tuotteista maksettava vero ja tullimaksu. Tullimaksua ei tarvitse maksaa alle 150€:n lähetyksistä, mutta arvolinlisävero täytyy. Jos maksat arvonlisäveron jo ostovaiheessa, ei tullimaksua tarvitse maksaa toistamiseen tullissa, kunhan myyjältä löytyy IOSS-tunnus (tästä lisää alempana). Esimerkiksi Ebay on heinäkuun alusta alkaen lisännyt arvonlisäveron automaattisesti ostosten loppusummaan. Toinen uudistus tullauksen yhteyteen on postille maksettava käsittelymaksu: 2,90€/lähetys.

Uudistus sinällään on ymmärrettävä ja sillä varmasti koetetaan vähentää EU:n ulkopuolelta tilattavien turhakkeiden määrää ja käsittelymaksulla kattaa postille koituvia kuluja. Esim. Kiinasta on jo pitkään saanut tilata puoli-ilmaista tavaraa ilman postikuluja tai erittäin alhaisilla postimaksuilla. 

Käytännössä uudistuksen toteutus on kuitenkin vielä lapsen kengissä. Tänä kesänä olen aktivoitunut eräässä keräilyharrastuksessani ja tilannut joukon paketteja EU:n ulkopuolelta, Japanista. Sain jo ensimmäisistä paketeista tullin saapumisilmoitukset ja tullauskehotukset. Ja näin se homma sitten alkoi edetä:

Ensimmäisen paketin tullaaminen oli suht ongelmatonta. Maksoin verot ja tullit tullin sivulla ja käsittelymaksun postin sivuilla. Tämän paketin olin tilannut juuri ennen heinäkuuta Ebaysta, joten loppusumma ei sisältänyt vielä arvonlisäveroa vaan se piti maksaa tullille. 

Toisen paketin olin tilannut heinäkuun alun jälkeen ja Ebay oli lisännyt jo ostovaiheessa laskuun arvonlisäveron. Jos myyjällä on IOSS-tunnus, ei arvonlisäveroa tarvitse maksaa tullille toistamiseen: Ilmoitat vain tullatessa myyjäsi IOSS-tunnuksen, joka on ilmeisesti sama kaikilla Ebay-myyjillä. IOSS-tunnus löytyy yleensä tilausvahvistuksesta. Tullimaksu tulee vasta yli 150€ (sis. postit) arvokkaammista lähetyksistä, joten tällä kertaa en maksanut tullille mitään. 

Mutta! Tullin sivu kehotti edelleen maksamaan käsittelymaksun postille ja olisinkin tämän tehnyt, mutta ilmeisesti palvelukatkoksen takia posti ei huolinut mitään maksutapahtumaa, enkä saanut käsittelymaksua maksetuksi. Pähkäillessäni asiaa, osuin Postin omille "Kysymyksiä ja vastauksia tullauksesta" -sivulle, joista yllättäen ilmeni, ettei kaikista lähetyksistä tarvitsekaan maksaa käsittelymaksua! 

Lopun jargonista huolimatta tulkitsin, ettei minun tarvitse maksaa käsittelymaksua (joka heitti muutenkin maksuvaiheessa erroria), koska olin maksanut verot jo Ebaylle, eikä tulli perinyt minulta tullimaksua. Käsittelymaksusta vapautumiseksi Posti ohjasi minut täyttämään tuikitavallisen Palaute-lomakkeen, sellaisen kuin asiakaspalautetta annettaessa täytetään, tai vaihtoehtoisesti lähettämään sähköpostia postin asiakaspalveluun. Täytin lomakkeen erittäin hämmentyneenä, sillä lomake itsessään ei puhu mitään postin tullilähetysten käsittelymaksun vapautuspyynnöistä. Jäin asiasta niin hämmennyksiin, että seuraavana päivän päätin soittaa postin asiakaslinjalle ja kysyä, miten homma oikein menee. Sain selville seuraavat asiat: 

- Käsittelymaksua ei tosiaan tarvitse maksaa, jos tulli ei peri paketista veroja

- Käsittelymaksusta vapautuminen tosiaan haetaan palautelomakkeen kautta tai sähköpostitse

- Palautelomakkeiden käsittely kestää viikosta kolmeen viikkoa (Huom! Postin sivuilla paketti uhataan lähettää takaisin, jos käsittelymaksua ei ole maksettu kahden viikon kuluessa)

- Asiakaspalvelupyyntöjen ruuhkautumisen takia posti ei tällä hetkellä lähetä paketteja takaisin lähtömaahansa kahden viikon jälkeen, vaan säilytysaikaa on lisätty

- Jos paketin haluaa saada nopeasti, kannattaa käsittelymaksu 2,90€ ehkä kuitenkin maksaa, koska se sysää paketin automaattisesti liikkeelle, kun taas käsittelymaksusta vapautumisen hakemus viivästyttää paketin lähtöä yllämainitut 1-3 viikkoa 

- Jos käsittelymaksun on maksanut aiheetta, voi postin sivuilta täyttää hakemuksen, jolla aiheetta maksettua käsittelymaksua voi hakea palautettavaksi 

- Jos soitat postin palvelupuhelimeen, hoidetaan käsittelymaksusta vapauttaminen saman tien. Ainakin nyt minun kohdallani se hoidettiin heti ja paketti pääsee matkaan tullista. Voin kuvitella, että jossakin vaiheessa tällainen jononohitus-palvelu loppuu 

- Tulli muistuttaa sinua säännöllisin väliajoin postin käsittelymaksun maksamisesta VAIKKA olisit oikeutettu käsittelymaksusta vapautumiseen ja olisit odottelemassa hakemuksesi hyväksymistä. Paineet maksun maksamiselle aiheetta ovat kovat.

Että sellainen systeemi. Voin vain kuvitella, millainen ruuhka postilla on nyt, kun kaikki alle 150€:n ostoksen Ebaysta tehneet ihmiset hakevat postin käsittelymaksusta vapautumista ja paketit odottavat jonossa hakemusten manuaalista käsittelyä/hyväksyntää. 

Sinällään annan postin ystävälliselle ja iloiselle asiakaspalvelijalle täydet pisteet asiani hoitamisesta. Postin manuaaliselle järjestelmälle ja huonolle infoamiselle annan pelkkiä risuja. Asiakaspalvelijan kanssa toki totesimme, että luultavasti järjestelmä tulee tästä kehittymään automaattisemmaksi, kun esim. Tullin ja Postin järjestelmät alkavat edes jotenkin kommunikoimaan keskenään.  

Iloisia tullailuja! 

P.S: Ebayn IOSS-tunnus on: IM2760000742 

P.P.S: En löytänyt postin sivuilta hyvityslomaketta aiheetta maksetuille käsittelymaksuille, mutta oletan lomakkeen olevan sama kuin muidenkin vahingonkorvausten hakemiseen tarkoitettu lomake. 

::Lisäys 30.8.2021::

Posti on viimein avannut oman lomakkeen käsittelymaksusta vapautumiselle ja virheellisesti maksetun käsittelymaksun hyvityshakemuksille! Tullikin osaa tähän lomakkeeseen oikein ohjata, mutta jos tarvitset suoran linkin niin tässä on:

Käsittelymaksun palautuspyyntö-kaavake (Posti)

Liian ahdas lokero

Toivon, ettei kirjoitukseni aihe liikaa hairahdu blogini varsinaisesta aihepiiristä, mutta kokeillaan.

Ensimmäisen eronjälkeisen sinkkuvuoden lähetessä loppuaan, olen hieman tarkastellut markkinoita, eli niinsanotusti listautunut taas pörssiin. Olen kokeillut tinderiä, pettynyt tinderiin, luullut hetken löytäväni jotakin ja sitten taas pettynyt. Kokeilujen lomassa olen tullut siihen päätelmään, että minun itseni on kehityttävä ihmisenä, etten raahaisi vanhan suhteen ongelmia uuteen. En mene aiheeseen sen enempää, kuin että voin lämpimästi suositella seuraavia kirjoja: Tunne lukkosi (Kimmo Takanen) ja Sinä selviät kyllä - erovuoden matkaopas (Marika Rosenborg). Näistä itse tunsin saavani paljon apua tunteiden selvittelyssä.

Kun erosta alkaa pikku hiljaa selvitä niin henkisesti, kuin taloudellisestikin, olen törmännyt uusiin haasteisiin, jotka jarruttelevat uuden parisuhteen aloitusta. Sopivalle puolisoehdokkaalle tuntuu kasaantuvan kohtuuttoman kovat vaatimukset, vaikka ehdokkaista itsessään ei ole pahemmin ollut pulaa. Erityisesti minua mietityttävät seuraavat seikat, jotka on yksinhuoltajana otettava tarkasti huomioon:

4. Samanlaiset kulutustottumukset

Mielestäni kaikilla perheenjäsenillä tulee olla sama elintaso. Eroja voi tuloissa ja menoissa sekä rahankäytössä olla, mutta kaikkien pitäisi saada elää suurinpiirtein yhtä hyvää ja mukavaa elämää. Olen aiemmin jo puhunut paljon kulujen jakamisesta, joten en nyt puutu siihen. Käytännössä itse toivon, että tulevaisuuden kumppanini olisi töissä ja hänen taloudellaan olisi sama suunta kuin itselläni: kohti parempaa. Elän itse säästeliäästi ja minulla on useita eri lisätuloja, nämä kompensoivat pienehköä palkkaani. Puolisolta en toivo tuhlailevuutta enkä yli varojen elämistä. Sijoittaja- tai yrittäjähenkisyys olisivat plussaa. Minun ikäisilläni harvemmin on vielä paljoa kertynyttä omaisuutta, se on ihan ok. Tosin puoliso voisi olla minua hieman vanhempikin, jotta olisimme taloudellisesti lähempänä toisiamme.

3. Mahdollisuus yhteenmuuttoon

Toiveeni on löytää loppuelämän kumppani ja tämä tarkoittaisi aikanaan myös yhteen muuttoa. Puolisolla pitäisi olla tähän hyvät valmiudet. Mitä lähempänä hän valmiiksi asuisi, sitä vähemmän yhteenmuutolla olisi kiirettä. Valitettavan monella ehdokkaalla on ollut sitoumuksia (lapsia, työ) kaukana omasta kotikunnastani, jolloin he eivät voisi muuttaa. Itse en pääse lähivuosina vielä muuttamaan kuin muutaman kilometrin säteellä lapsen koulusta. Haluan asua myös lähellä omaa äitiäni, jotta tapaamismatka pysyy kohtuullisena. Käytännössä en halua muutaa pois kotikunnastani, mutta lähialueita voisin harkita, jos juuri sopiva yhteinen koti löytyisi. Yhteenmuuttoa toisen omistamaan asuntoon en pidä enää järkevänä, mahdollisesti haluaisin hankkia uuden, yhteisen kodin.

Tavaran määräkin asettaa omat rajoitteensa, mutta käytännössä olen varma, että tavarat saataisiin sumplittua yhteen molempia tyydyttävällä tavalla.

2. Yhteiset lapset

Onneksi oma biologinen kelloni ei enää tikitä, vaikka vauvoista pidänkin. Olen oikein tyytyväinen tähän yhteen lapseen, joka minulla on. Kiinnostavaa on ollut huomata, että muiden kiire saada lapsia voi silti vaikuttaa minuunkin. Jos puolisoehdokkaalla ei ole jo valmiiksi lapset tehtynä, alkavat itseäni hieman vanhemmat miehet nyt perustella perheitä. Kauhean myöhään, ajattelen minä, mutta aikanani tein yhden lapsen juuri sitä varten, ettei toinen olisi katastrofi. Kovin vanhana en kuitenkaan aio toista lasta enää tehdä ja kolmatta en varmaan koskaan. Puolison valmiit lapset eivät niinkään haittaisi, ei isot eikä pienet.

Lapsen tai lasten takia olen erittäin tarkkana omistusten suhteen. Perintöasioilla on minulle suuri tärkeys, enkä aio tehdä itselleni tai lapselleni epäedullista kauppaa. Omaisuuteni en anna vähentyä, ainoastaan kasvaa - niin kauan kuin voin itse asiaan vaikuttaa. Suurimpia tavoitteita elämässäni on jättää jälkikasvulleni hyvät eväät elämään: jos lapsia on useampia, vaikeutuu tehtävä huomattavasti.

1. Lupa yrittää uudelleen

Ydinperheessä on isä, uusioperheessä isäpuoli, mutta mikä tulee tämän jälkeen, jos uusioperhekin on hajonnut? Tämä mietityttää minua kovasti. Käytännössä ajattelen itse, etten ansaitse enempää yrityksiä parisuhteiden osalta. Tähän ajatukseen liittyy paljon häpeää ja epäonnistumisen tunnetta. Lapsen kannalta ajattelen, että elämä olisi vakaampaa kaksistaan. Taloudellisesti parisuhde on myös riski, sillä isot muutokset elämässä maksavat aina rahaa. Tunnepuolella tiedän, että parisuhde vaatii paljon työtä ja hurjat määrät itsetuntemusta. Saatuani kaksi kertaa siipeeni, alkavat minulta ehjät siivet loppua. Parantuminen erosta pitkän suhteen jälkeen on vienyt minulta aina yli vuoden, joskin on sanottava, ettei monikaan asia sisuunnuta niin paljon kuin yksin jääminen. Olen saanut mahtavia asioita aikaan juuri erojen takia.
Halu löytää puoliso, parisuhde ja rakkaus on puhtaasti itsekeskeinen tunne. En varsinaisesti tarvitse parisuhdetta kuin omiin tarpeisiini: henkinen yhteys, vakaampi talous, mahdollisuus korkeampaan elintasoon, kumppanuus, fyysinen läheisyys, miellyttävämpi sosiaalinen status ja kotitöiden jako ovat asioita, joita minä kaipaan itselleni. Lisäksi olen lopen kyllästynyt ajamaan pitkiä matkoja yksin.

Kaikki seikat huomioiden, kodissani on tarjolla paikka, joka olisi kenenkään vaikea täyttää. Lisäksi en ottaisi tuolle paikalle ketään, josta en ole aivan varma, että hän on juuri se oikea. Seuraava mahdollinen aika yrittää parisuhdetta lienee, kun lapsi on muuttanut pois kotoa. Sitten minulla on taas varaa mokailla parisuhteissa mielin määrin. Yksinhuoltajana minulla ei ole siihen nyt varaa. Taidan jättää korkeamman voiman haltuun, kohtaanko puuttuvan puoliskoni, vaiko enkö.

Luottokortti pois lompakosta

Vaikka edellisessä blogipostauksessa kerroinkin ottaneeni viime aikoina jonkin verran selvää velkaantumisasioista, ei aihetta huoleen kuitenkaan ole! Sen haluan kuitenkin salailematta myöntää, että luottokortin käyttö on selvästi lipsahtanut hevimmän puolelle viimeisen vuoden aikana.

Otin Bank of Norwegian luottokorttini varovasti käyttöön 2017-matkustusvuonna. Sen jälkeen se "unohtui" lompakkoon ja olen pitänyt sitä ikään kuin hätävarana mukana. Toisin sanoen siinä, missä ennen siirsin kännykällä rahaa säästötililtä käyttötilille esim. kassajonossa, olen nyt huomattavasti höllemmin höylännyt luottokorttia ostoksia tehdessä. Samalla olen saanut ensikäden kosketuksen luottokortin salakavaluuteen: Kortin käyttö on hiljalleen lisääntynyt.

Ongelmaa tästä ei sinällään ole syntynyt, sillä luottokorttini 20%:n korko on tehokas kannustin maksaa luottokorttilasku aina kokonaisuudessaan pois kuun lopussa. Sen sijaan luottokorttilaskun suuruuteen on huomattavasti hankalempaa vaikuttaa. Kortin saldoa voisi ehkä seurata erillisen Norwegia-sovelluksen kautta, mutten ole sitä jaksanut ottaa käyttöön. Norwegianin kotisivujen kautta saldoa ei ole myöskään tullut seurattua. Yleensä luottokorttilaskun loppusumma on aina yllättänyt suuruudellaan.

Keskivertoinen luottokorttilaskuni on ollut noin 200-300€, joka on tullut noin 300€:n käyttötilirahojeni lisäksi. Summat sisältävät siis ruuat, bensat ja humputukset. Kuukausibudjettiini näihin on varattu yhteensä 500€, joten "elän yli varojeni" noin sadalla eurolla kuukaudessa. Tämä on lähinnä pois säästöön jäävästä rahasummasta, joka ei muutenkaan ole tällä hetkellä päätä huimaavan suuri.

Tammikuu teki totuttuun kuitenkin poikkeuksen. Useampi keskivertoa kalliimpi meno olikin lihottanut luottokorttilaskua ja lopputulema oli veret seiseuttavat 830€. Tutkin luottokorttilaskuni tarkasti läpi ja totesin kyllä aivan itse aiheuttaneeni kaikki kortille kerääntyneet maksut, joita olivat:

Katsastus: 78€
Valmistujaislahja: 45€ (puolet sain takaisin muilta osallistujilta)
Kuntosalikortti: 283€
Uusi harrasteväline: 13€
Tytön syntymäpäivälahjaostoksia: 67€
Lakanat Citymarketin alesta: 15€
Ulkona syöminen 31€
Kampaajalta tuotteita: 16€
Apteekki: 13€
Bensa: 60€
Ruokakaupat: 103€
Oma hemmotteluostos: 101€

Summa sisältää kyllä lähes kaikki kuukauden ostokset, sillä käyttötilini tyhjeni kokonaan auton huoltokäyntiin, jossa tavallisen väliaikaishuollon lisäksi vaihdettiin myös auton jarrulevyt ja palat, näiden lisäksi oli katsastus. Tytön syntymäpäiväjuhlat ja lahjat lisäsivät laskua. Toki tuli tehtyä itsellekin turhia ostoksia.

Selityksiä, selityksiä.

Joka tapauksessa säästötilini saldo on karttunut luvattoman hitaasti. Ylimääräisiä ostoksia ei tule harkittua ollenkaan niin tarkkaan, kun ne lisätään näkymättömään listaan, jonka voi myöhemmin kuitata pois puskuritililtä. Onneksi on se puskuri! Mutta ei sekään säästämättä isommaksi kartu.

Siksipä olen päättänyt poistaa luottokortin lompakostani. Voisin muussa tapauksessa leikata sen kahtia, mutta silloin tällöin tarvitsen nettitilauksiin luottokortin numeroa ja ulkomailla fyysinen kortti on kätevä. Ilman mukana kulkevaa luottokorttia joudun kuitenkin käyttämään pari hetkeä enemmän ylimääräisten ostosten tekoon, kun siirrän rahan fyysisesti käyttötililleni. Näen myös heti, miten sama summa vähentyy säästötililtäni. Luulisi sen antavan uutta motivaatiota säästämiseen.

70-luvun asuntoriski alkaa realisoitua, Osa2

Seuraava pommi osuukin sitten omaan kotiin.

Sain eilen kutsun taloyhtiöni tilaisuuteen, jossa seuraavan remontin hankesuunnitelmaehdotuksia esitellään. Meinasi silmät tipahtaa päästä, kun aiemmin kaavailtu viemäreiden sukitus ja sähkönousut olivatkin vaihtuneet täysimittaiseen linjasaneeraukseen. Suunnitelmaehdotus piti sisällään kaksi vaihtoehtoa, joiden ero oli lähinnä, toteutetaanko remontin yhteydessä myös käyttövesiputkien uusinta. Talomme käyttövesiputket on uusittu vuonna-98, joten aivan käyttöikänsä päässä ne eivät vielä ole. Toki edullisempaa olisi vaihtaa ne nyt samalla, mutta silloin remontti on todella mittava ja vaatii enemmän purkutöitä, kuin pelkkä viemäreiden vaihto.

Ennen kaikkea tämä kirpaisi minuun, joka olen muutama vuosi sitten remontoinut sekä keittiön että kylppärin. Tällöin kylppäriin tehtiin asianmukainen vesieristys, joten sen uusiminen ei ole mitenkään edes tarpeellista. Myös keittiö kokisi suunnitelman mukaan täystuhon, sillä urakoitsija irrottaisi kaapistot putkitöiden edestä. Kohta "keittiön välitilalaatat saaattavat kokea vaurioita" järkytti minua syvästi. Mitä vaurioita? Korjataanko ne? Ja kuka maksaa korjauksen? Sekä keittiön että kylppärin laatat ovat minulle hyvin henkilökohtainen asia, valitsinhan ne itse. Täytyy sanoa, ettei vuokrayksiöni vastaava remontti häiritse yhtään näin paljon, kun tiedän asunnon kunnon ainoastaan paranevan remontista. Omani kohdalla pelkään täysin päinvastaista.

Alla lista huolta herättävistä seikoista, jotka suunnitelmasta bongasin: 

• Remontin kesto on noin vuoden, missä asumme remontin ajan? Tähän on pari vaihtoehtoa: 
• Otan vuokrayksiöni omaan käyttööni, kun se luultavasti tyhjenee myös vastaavan remontin edessä (toivon, etteivät remontit osu aivan päällekäin)
• Vuokraan itselleni asunnon
• Asun äitini omistamassa yksiössä (joka sijaitsee viereisessä talossa ja remontoidaan ehkä eri aikaan omani kanssa)
• Epätodennäköinen vaihtoehto on myös ostaa uusi koti
• Miksi taloyhtiö ei etsi uudenaikaisia, parissa kuukaudessa remontin tekeviä firmoja?
• Kylpyhuoneen täystuho: 
• Voinko osallistua asuntoni remontointiin ja miten paljon? Haluan valvoa, ettei remonttia tehdä hutiloiden ja kalusteitani pilaten. 
• Voinko valita mieleiset kaakelit ja voidaanko esim. seinäkaakelit säästää, jolloin vain lattia uusittaisiin.
• Mitä käy madalletulle kylppärinkatolleni, voidaanko se purkaa ja asentaa uudelleen? Onko taloyhtiön valitsema katto rumempi vai parempi?
• Saanko pelastettua kalliit kylpyhuonekalusteeni ja asennuttaa ne takaisin remontoituun kylppäriin? Kylppäri remontoitiin nimen omaan viemäriremonttia ajatellen, jolloin ajattelin ehkä lattian ja pöntön vaihtuvan. Lattiaa en sure, se on ollut väärän värinen alusta alkaen.
• Keittiön täystuho: 
• Jos kaapistot irrotetaan, saadaanko ne takaisin ehjinä vai kärsivätkö ne irrottelusta? 
• Mitä tarkoittaa mahdollisesti rikkoutuvat välitilan laatat, korjataanko ne? 
• Voinko pitää ostamani keittiön hanan ja keittiötasoon upotetun lavuaarin? 
• Kustannukset: 
• Kustannusarvio asuntoni remontin osalta oli n. 50-60000€, joka on todella paljon. 
• Jos omaa asuntoani remontoidaan vähemmän (kylppäriä ei uusita) saanko silloin hyvitystä tekemättömästä remontista vai tasaantuuko etu kaikkien osakkaiden kesken? Taloyhtiön teettämän kyselyn mukaan yli puolet asukkaista ei halua uusia kylppäreitään, joten kustannus saattaa olla laskettua pienempi
• Montako vuotta remonttilainan takaisinmaksu kestää ja paljonko tulee olemaan rahoitusvastike/kk?
• Sähkönousujen uusiminen: 
• Tämän osalta uudistukset lienevät vain positiivisia. Taloyhtiöön vedetään valokaapeli ja toivottavasti kiinteähintainen taloyhtiön netti. 
• Asunnossani ei ole yhtään sähköjohtoa pintavetona, toivon todella, että asia pysyy tällä tolalla
• Huonekalut: 
• Mitä huonekaluja on mahdollista jättää kotiin vai onko kaikki muutettava sijaisasuntoon. Suunnitelmassa lukee, ettei pattereita vaihdeta, mutta en ole varma, vaihdetaanko pattereiden välillä kulkevat pystyputket. Olisi suuri helpotus, jos makuuhuoneita voisi käyttää huonekaluvarastona. Minulla on kuitenkin paljon tavaraa, joka on suojattava pahvilaatikkoihin remontin ajaksi, mutta niitä ei ole mitään järkeä raijata pieneen sijaisasuntoon
• Suunnitelmassa sanotaan remonttipölyn tunkeutuvan joka paikkaan. Olen hieman hysteerinen asian takia yllä mainitusta syystä. Mieluiten sinetöisin vaatehuoneet ja makkarit kokonaan.
• Mitä huonekaluja ja tavaroita tarvitsemme sijaisasuntoon ja mahtuvatko isot kalusteet pieneen tilaan. Olisiko kannattavempaa ostaa väliaikaiset kalusteet?
• En halua kodinkoneitani säilöttävän taloyhtiön pihalla pressun alla. Parvekkeen voisi ehkä tyhjentää koneiden säilytystä varten.
• Muuta: 
• Asuntokohtainen remontti kestää 10-12 viikkoa. Haluanko tai voimmeko edes asua asunnossa sen valmistuttua. Suunnitelman mukaan taloyhtiössä kuuluu voimakasta melua. Toisaalta, jos puolet suunnitellusta, vuoden remonttiajasta menee naapuritalon remontointiin, voi haitta-aika olla lyhyempi. Kuulosuojaimet?
• Taloyhtiössämme vesimaksu on sisällytettynä hoitovastikkeeseen. Remonttisuunnitelmaan kuuluivat asuntokohtaiset vesimittarit, joka on aina yhtä tylsä asia. Voiko vesimittari tuoda säästöä, kun emme mielestäni lotraa kamalasti?
• Peritäänkö remonttiajalta täysimittaista hoitovastiketta? Sinällään liikaa peritty vastike ei haittaa, sillä senhän kuuluu kattaa todelliset kustannukset ja ylijäämä on hyödynnettävissä myöhemminkin. 

(Metatyö? Ai niin mikä metatyö? Tällaista minun päässäni on lähes aina)

Suurimmat pelkoni kohdistuvat kanssa-asujiin, taloyhtiön hallitukseen ja tuleviin ylimääräisiin yhtiökokouksiin, jossa äänestetään asioista. Edellistä parkkipaikkafiaskoa muistellen, en odota näitä tapaamisia yhtään. Toivon itse pienempää ja edullisempaa remonttia. 

Jos teillä, rakkaat lukijat on asiasta kokemuksia, mielpiteitä tai arvailuja niin kaikkiin esittämiini kysymyksiin saa antaa vastauksia. Minua lohduttaa, mitä enemmän tiedän asiasta etukäteen. Toki olen menossa infotilaisuuteenkin kysymyksineni. Pelkään, että tässä vaiheessa vastauksia ei osata antaa, kun tarkempi suunnitelma tarkentuu vasta remonttifirmojen kilpailutuksen jälkeen. Luulisin, että ihmiset ovat ennenkin selvinneet linjasaneerauksista?

Erilaisten remonttiajan asumismuotojen ja niiden kustannusten spekulointiin paneudun seuraavalla kerralla. Iloisempia uudenvuoden toivotuksia lukijoilleni! Jännittäviä aikoja ainakin on tulossa.

(P.S: Toivottavasti joulunaikanne oli miellyttävä ja rauhaisa)

Miksi korjata vanhaa

Tänä vuonna olen perehtynyt erilaisiin korjauspalveluihin.

Totuushan on, että uuden osto on yleensä halvempaa tai lähes yhtä kallista kuin vanhan korjauttaminen. Silti olen itse testaillut pariakin eri korjauspalvelua, kun hyväksi havaitsemani tuote on mennyt rikki ja käyttökelvottomaksi. Olen läpeensä kyllästynyt kertakäyttökulttuuriin ja vaikka en toimillani maailmaa pelastakaan, haluan silti tehdä välillä "vihreitä valintoja". Korjaamalla vanhaa voi välttää uuden ostamista, vähentää jätettä ja samalla myös tukea paikallisia pienyrittäjiä ja käsityöläisiä. Herkästi myös kiinnyn vanhoihin esineisiin, enkä mielelläni vaihda niitä uusiin. Ajattelen jopa, että uuden hankinta on aina riski, sillä sen laadusta on vaikea etukäteen mennä takuuseen. Silti uutta ostaessani, koetan valita laadukkaita tuotteita, joiden käyttöikä on pitkä ja korjattavuus hyvä.

Tällaisia tuotteita ovat vuoden aikana olleet muunmuassa työkenkäni ja bluetoothkaiutin.

Työkengät suutarille: 

Käytän töissä sisäkenkinä nahkasandaaleja, jotka on ostettu hieman tavallista paremmalta kenkävalmistajalta. Alunperin kengät osti työtoverini, joka myi ne minulle, kun ne eivät sopineetkaan hänen jalkaansa. Sain kengät hieman alkuperäistä hintaa edullisemmin.

Kengät ovat palvelleet minua nyt 4-5 vuoden ajan, mutta niiden velcro-tarranauhat alkoivat kulua, eivätkä sandaalin kiinnitysremmit enää pysyneet kunnolla kiinni. Päätin kysyä suutarilta, voisiko muuten ehjät kengät korjauttaa. Minulla on useat kengät kuluneet rikki joko pohjasta tai sivuista, mutta näissä kengissä ei nahkaosa ole osoittanut mitään merkkejä erosta pohjallisen kanssa.

Valitettavasti kengät koostuvat kolmesta eri säätöremmistä ja suutari olisi veloittanut kunkin tarran vaihdosta 10€/kpl eli kahden kengän osalta laskua olisi syntynyt 60€:n verran. Kun emmin, hän lupasi korjata kaikki kuusi raksia 50€:lla. Vaikka tämä on enemmän, kuin kengistä olin alkunperin edes maksanut, päätin tarttua tarjoukseen. On täysin selvää, että tarranauhojen vaihtoon (kaupanpäälliseksi sisältynyt pohjallisten reunojen liimaaminen) veisi suutarilta ainakin sen tunnin, jos ei enemmänkin. Veloitan itsekin toiminimiajastani asiakkaalta 40€:a tunnilta, joten hinta oli mielestäni täysin kohtuullinen. Ei kenenkään voi olettaa korjaavan mitään ilmaiseksi!
Siispä korjautin kengät ja nyt ne ovat taas kuin uudet ja palvelleet minua koko kesän ja syksyn moitteetta. Toinen vaihtoehto olisi ollut ostaa samaan hintaan uudet kengät ja odotella niiden hajoamista.

Kaiuttimen microUSB-portin vaihto:

Kävipä tällä viikolla ikävästi, kun olin lähdössä iltatyöhön. Tarkoitukseni oli ottaa mukaan kannettava bluetoothkaiuttimeni ja päätin vielä etukäteen hieman ladata laitteen akkua. Kiireessä ja epähuomiossa tökkäsin laturinjohdon microUSB-latausporttiin väärin päin ja johdon pää murskasi portin sisällä olevan kielekkeen. Käytännössä laitteesta tuli täysin käyttökelvoton heti, kun viimeinen akkupalkki olisi käytetty loppuun. Tämä harmitti minua vietävästi, sillä kyseinen JBL Charge 2-kaiutin ei ollut vielä kuin pari vuotta vanha, toimi täydellisesti ja siinä oli hyvä akunkesto. Lisäksi sillä saattoi myös ladata muita laitteita. Miksi noin huono latausportti oli koneeseen edes asennettu!?

Onneksi kaiuttimen akku riitti illan opetustarkoituksiin ja kotona aloin tukia porttia tarkemmin. Koko portti oli ajan kanssa pyöristynyt ja venynyt. Normaali microUSB-portti on littana ja napakka, jolloin latausjohto ei edes mene sisälle kuin oikein päin. Tutkailin myös netistä kaiuttimien hintoja ja uusi, vastaava olisi tullut kustantamaan reilut 150€. Tutkin myös mahdollisuutta vaihtaa portti omin voimin, mutta epäilin, josko sähkötaitoni riittäisivät latausportin vaihtoon, vaikka netistä monta ohjevideota löytyykin.

Päätinpä siis kysyä, osaisiko tuntemani tietokonekorjaaja vaihtaa porttia ja hän lupasikin tehdä työn 40€:n hintaan! Tuo on hänen normaali tuntiveloituksensa ja oletan työhön menevän helposti tuon tunteroisen (itseltäni olisi varmasti kulunut enemmän aikaa), joten päätin korjauttaa myös kaiuttimeni, vaikka hinta onkin melkein kolmasosa uuden hinnasta. Säästöä kertyy silti satanen.

Toiminimeni tuloja ja vähän menojakin

Kova aherrus palkittanee aikanaan.

Syksyn saapuessa hyrähti käyntiin iltatyöni, jonka saan laskuttaa toiminimen kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa paria tietokonekurssia ja yhtä luentoa. Palkkiota näistä tulee 1165€. Olen tehnyt joitakin hankintoja yrityksen nimiin, mutta näyttää kovasti siltä, etteivät menot ylitä tuloja tänä vuonna. Täten maksan tuloistani ihan tuloveroakin, mutta muistelen nostaneeni palkkatyön veroprosenttia sen verran, ettei lisäveroja yritystuloista tarvinne maksaa.

Yksittäisiä työkeikkoja on ollut hissukseen läpi koko vuoden. En ole markkinoinut yritykseni alkukuukausien jälkeen juuri ollenkaan, joten olen ihan tyytyväinen tilanteeseen. Tehdessäni pidempää työpäivää palkkatyössä, en kovin montaa asiakasta viikossa jaksaisikaan. Tällä hetkellä kalenterissa ei ole vapaata kuin osa viikonlopuista.

Yritykseni tärkeimmät luvut: 

Tulot: 3572€
Menot: 923€
Tulos: 2649€

Tuloihin olen laskenut yllä olevan palkkion syksyn töistä. Kaikenkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen tulokseen ja odotan innolla joulukuuta, jolloin kiireet viimein helpottavat. Myös veronpalautusta on luvassa reilusti! Tänä vuonna meidän ei tarvitse käydä blogissa keskustelua "mätkyistä" terminä vaan voimme odotella 740€:n palautuksia saapuvaksi.  Yritykseni menoista suurin osa on laitehankintoja, jotka olen ostanut yritykseni käyttöön sekä opetus- että opiskelumateriaaliksi. Tällä hetkellä palveluksessani ovat seuraavat Apple-laitteet:

Pöytäkoneet:
iMac G4
iMac G5
Mac mini late 2009

Kannettavat:
iBook G3
Macbook late 2010

Älylaitteet:
iPad pro 12,9"
iPhone 7

Minulla on ollut valtavan hauskaa näiden laitteiden kanssa puuhatessani. Olen myös oppinut valtavasti. Vielä tarvitsisin kannettavan, joka voi pyörittää uusinta Mac OS -käyttöjärjestelmäversiota Mojavea. Tästä laitteesta voisi tulla myös varsinainen opetuskoneeni. En tiedä, kehtaisinko opettaa vuoden 2010 valkoisella macbookilla, vaikka siinä toiseksi uusin käyttöjärjestelmä pyöriikin vaivatta.
Vielä ei ole painetta päivittää puhelinta uudempaan. Opetuskäytössä iPhone seiska menee ainakin vielä tämän vuoden. Uudempien mallien eroavuudet olen opetellut muilla tavoin.

Syksyn kiireet, haasteet ja lisätyöt

Leppoisan kesän jälkeen voivat syksyn kiireet iskeä täystyrmäyksen kerta rysäyksellä. Syyskuu toi mukanaan jatkuvan kiireen.

Päätös painonpudotuksen aloituksesta oli huomattavasti helpompi tehdä, kun syksyn lisätyöt eivät olleet vielä alkaneet. Nyt ne rysähtivät päälle kaikki kerralla ja meneillään on jo kolmas viikko, kun en näe tyttöäni kuin pieninä hetkinä joko aamuisin, töiden jälkeen, ennen iltatyötä tai hieman ennen nukkumaanmenoa, kun palaan iltatöistä. Pääsääntöisesti viikkoni näyttävät muodostuvan nyt seuraavasti:

Maanantai: iltavuoro päivätöissä
Tiistai: aamuvuoro päivätöissä, painonhallintaryhmä illalla
Keskiviikkoa: aamuvuoro päivätöissä, toiminimen iltatyö
Torstaina: iltavuoro päivätöistä
Perjantaina: joko aamuvuoro tai kerran kuukaudessa välivuoro
Lauantaina: joko vapaa tai kerran kuukaudessa lauantaivuoro
Sunnuntai: vapaa

Tällä hetkellä täytyy todeta, etten ehtisi tekemään yhtään lisää töitä toiminimeni kautta ja silti näitäkin tulee, yleensä kerralla useampi, kunnes taas on muutama viikko hiljaista. Jos nyt edes viikonloput voi pyhittää levolle niin hyvä olisi. Tietenkin minulla on myös iltavuoroja edeltävä aamupäivä vapaata, mutta harva ystävä pystyy silloin tapaamaan ja tytärkin on koulussa. Onneksi tämä kiire on vain väliaikaista ja helpottuu joulukuuhun mennessä, kun lisätyö loppuu. Myös painonhallintaryhmän tapaamiset harvenevat vuoden loppua kohden.

Toistaiseksi painonhallintaryhmä on ollut täysin ennaodotusteni mukainen. Vetäjä kertaa ruokavaliosta kansanterveyslaitoksen vanhoja tuttuja: lautasmalli, pehmeät rasvat, kevyttuotteet ovat ne juttu. Hyvä puoli tapaamisissa on se, että ruoka-asioita tulee vähän tahtomattaankin mietittyä pitkin viikkoa. Punnitus on vapaaehtoista, mutta toistaiseksi olen siihenkin osallistunut. Kesken ei parane jättää sillä jatkotoimenpiteitä silmälläpitäen oman motivoituneisuuden näyttäminen on tärkeää. Syyslomaviikolla edessä on lääkärille varattu aika - kolmas askel painonhallintapolullani.

Vähäisen vapaa-aikaa olen käyttänyt ahkerasti myös uuden oppimiseen. Olen ottanut työsaraksi tutustua Applen Mac OS X-käyttöjärjestelmien käyttöön ja monenlaisten Apple-koneiden kanssa puuhailemisen. Mac-tietokoneita on tullut haalittua vähän liiankin kanssa. Nyt kokoelmaani kuuluu jo viisi konetta eri aikakausilta. Vakaa tarkoitus on oppia käyttämään koneita niin hyvin, että voin ensi vuonna vetää ensimmäiset Mac alkeiskurssit asiakkaille! Omaa osaamista olen vahvistanut tutustumalla laajasti Mac OS:n historiaan ja eri kehitysvaiheisiin. Ensimmäinen, kalliimpi kone on kuitenkin vielä hankkimatta. Haluaisin kovasti iMac pöytäkoneen, mutta kurssien takia järkevämpi olisi kannettava Macbook pro. Toistaiseksi hallitsen hyvin koneiden käyttöönoton, valmiiksi asentamisen ja muistikampojen vaihdon. Suurin saavutukseni koskee iMac G4:stani, jolla pystyy nyt soittamaan myös vinyylilevyjä!

Voiko itseänsä hemmotella ilmaiseksi?

Kyllähän se meillä kaikilla meinaa vähän siihen luiskahtaa, että rahalla ostellaan itselle hyvää mieltä - yleensä epäonnistuen tai varsin lyhytkestoisin tuloksin.

Niin shoppailussa kuin syömisessäkin on se ikävä puoli, että tulee halittua liikaa, turhaa ja vielä kalliilla rahalla. Syyllistyn itse tähän kerta toisensa jälkeen, mutta tänään, hiljaisen yksinolopäivän aamuna aloin miettiä asiaa tarkemmin. Maksaako hemmottelu aina välttämättä rahaa? Enkä tarkoita nyt mitään kaurapuuronaamioita, vaan voisiko olonsa saada virkeäksi ihan kotikonstein. Päätin kirjoittaa jutun oman rentoutuspäiväni sisällöstä. Rentoutuspäivä on hyvä sijoittaa joko lasten isäviikonlopulle, vapaapäivälle, kun lapset ovat koulussa/päiväkodissa/mummolassa tai esimerkiksi iltavuoroa edeltävälle vapaalle aamupäivälle. Sinkku ja lapseton voi toteuttaa rentoutuimpäivän minä tahansa vaapana ajankohtana. Listasta voi hyvin valita joko yksittäisiä tai useampia hemmotteluvinkkejä.

Klo 10.00 Rentoutumispäivä alkaa myöhään. Heti aluksi on hyvä tiedostaa, että rentouden ja virkeyden pahimmat vihamiehet ovat kiire ja stressi. Itsehemmottelun tärkein pointti on näistä häiriötekiöistä luopuminen. Tänään annamme itsellemme luvan olla rentoja ja siksipä nukumme juuri niin pitkään kuin nukuttaa. Kenenkään elämä ei mene pilalle, vaikka nukkuisi kerran kellon ympäri. Jos tähän haluaa valmistautua, voi edellisenä päivänä opettaa lapset ottamaan itse aamiaismuroja muovikulhoon ja herätykset valmiiksi sängystä nousua ja kouluunlähtöä varten. Mutta tietenkin on parempi ottaa aika itselle lapsettomana ajankohtana.

10:30 Kun uni on väistynyt, ei sängystä välttämättä tarvitse heti ponnahtaa ylös. Anna katseen kiertää huonetta ja ota tarkoituksella aikaa ylösnousuun. Tutki omia tuntemuksia tai muistele sitä kummallista viimeöistä unta, jossa suutelit kuumaa työtoveria tai lähikaupan kassatätiä.

11:00 Ylösnousemuksen ja itsetutkiskelun jälkeen voit suunnata toiseen kahdesta vaihtoehtoisesta polusta: Kohti keittiötä ja hyvinansaittua aamupalaa. Kello on jo paljon joten voit syödä isommankin aamupalan, sillä onhan aamun syömiset jääneet välistä! Aamupala rakennetaan omien mieltymysten mukaan tarjolla olevista aineksista. Käytä tarjotinta (juuri sitä yläkaapissa vuosia pölyyntynyttä) ja asettele sille mukit, leipälautaset ja puurokulhot - kanna koko komeus: sänkyyn/parvekkeelle/terasille/kuistille/sohvalle.
Toinen vaihtoehtoinen suunta on kylpyhuone ennen kuin olet edes pukeutunut. Käy suihkussa, puhdista kasvot tai nypi kulmat, mikä nyt eniten itsessä sillä hetkellä häiritseekää. Pienellä puhdistautumisella olo tulee heti raikkaammaksi ja paremmaksi. Käytä vain lempishamppoitasi. Suihkun jälkeen kaapista otetaan uusi, puhdas pyyhe (tai kaksi), vaikka naulassa roikkuisikin puolikäytettyjä - tänään ollaan sen arvoisia.

12:00 Aamupalan ja puhdistautumisen jälkeen käytetään lisää aikaa omien mielitekojen tutkiskeluun. Keitä kahvia tai teetä pitkän kaavan mukaan, pannulla jos mahdollista. Tässä kohtaa on hyvä kaivaa kaapin perältä se synttärilahjaksi saatu irtoteepakkaus, jota ei ole koskaan edes avattu. Kahvinkeitostakin saa zenmäisen rituaalin ajanotolla ja kiireettömyydellä. Samalla tekniikalla voi myös tyhjentää ja täyttää astiapesukoneen. Unohdetaan ajatus siitä, että työ täytyy saada tehtyä ja nautitaan jokaisesta hetkestä, kun tiskipöytä tyhjenee likaisista astioista ja astiakaappi täyttyy puhtaista. Ei keskitytä päämäärään vaan matkaan. Kahvi/tee muuten juodaan sitten siitä kaikkein kalleimmasta ja vaalituimmasta muumimukista.


13:00 Onko päässäsi jo itänyt idea, mitä haluat tänään tehdä? Ei se mitään! Voit olla myös tekemättä yhtään mitään. Milloin olet viimeksi antanut itsellesi vapaapäivän, jolloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään? On aivan ok lukea lehtiä/keskustelufoorumeita/kirjoittaa blogia kaikessa rauhassa koko päivän. Tylsyydestä kumpuavat luovimmat ideat. Ehkä muistat ystävän, jonka kuulumisia et ole kysynyt pitkään aikaan. Ehkä löydät kiinnostavan kurssin facebookia selaillessa ja päätät ilmoittautua mukaan. Stressi tekemättömistä töistä saattaa milloin tahansa iskeä päälle, kun näet lattialistan päälle valuneen soseroiskeen ja kylppärin lavuaariin kuivuneen hammastahnan. Mutta kiireettömänä päivänä kaikelle on aikaa! Kodin ei tarvitse hohtaa illalla puhtauttaan, mutta omia ajatellessasi voit pyyhkäistä suurimmat murut keittiön tasoilta tai limpata sen ikuisuuspyykkikasan sohvan nurkasta. Pakolla siivoaminen ei tee kenestäkään onnellista, mutta itsekseen puhdistuva koti nostaa mielialaa.

16:00 Miten olisi, jos syötäisiin tänään äidin lempiruokaa? Pirkko-Petteri ja Jani-Aulikki eivät siitä tietenkään pidä, mutta kauppa on valmislihapullia pullollaan. Välillä on ihan OKEI tehdä ruokaa, josta vanhemmat pitävät. Eikä perhe siitä tuhoudu vaikka sen osakkaat söisivät joskus eri ruokia. Lapsille valmispitsat nenun alle ja äidille mielitekojen mukaista pöperöä itse tehtynä tai tilattuna. Toinen vaihtoehto on tehdä itselle oma ruoka ja syödä sitä kaikessa hiljaisuudessa niin kauan kuin pöperöä riittää. Milloin olet viimeksi syönyt ruokaa, jota olet kovasti halajanut? Emme nyt laske niitä salaa ostettuja irtokarkkeja, joita syöt lasten mentyä nukkumaan ja tunnet huonoa omaatuntoa.

18:00 Illalla voit tutustua itsesi lisäksi myös kaappeihisi. Kaiva esiin se viisi vuotta sitten joululahjaksi saatu jalkakylpylaite, smoothiekone tai hierontalaite ja ota hyöty irti. Päivällä aloitettu Sinkkuelämää-maraton saattaa innostaa tutkimaan omaa vaatekaappia uusia silmin. Koska muoti kiertää skyleissä, voi vaatepinojen takaa tehdä uskomattomia löytöjä, jotka ovatkin yllättäen juuri tätä päivää.

22:00 Puhtaita lakanoita ei voita mikään. Rentoutuspäivän iltana kannattaa lakanat vaihtaa uusiin. Oletko tavannut nukkua parisängyn toisella laidalla, kun toiselle sivulle on edelleen pedattu vuode exälle? Tänään parisängystä lähtee toinen peitto kokonaan pois ja sinä nukut sängyssä keskellä. Mikään ei ole niin voimaannuttavaa kuin ottaa parisänky kokonaan omaan käyttöön.

Haluaisin tuoda esille, että rauhan ja onnen tunne tulee nykyhetken arvostuksesta. Ajan otosta itselle ja omien ajatusten kuuntelemisesta hyötyy niin äiti, lapset kuin mahdollinen parisuhdekin. Säilytä itsesi omana yksikkönäsi, äläkä huku arjen harmaaseen valtamereen! Lisäksi kukkaro kiittää, kun hyödynnetään kotoa jo löytyviä asioita uusien hankintojen sijaan.

230€:n Macbook (Hyvästit Windowsille?)

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut Mac-tietokoneen ostamista.

Työni ja lisätyöni koostuvat hyvin pitkälle erilaisista tietokoneopastuksista ja silloin tällöin olen törmännyt asiakkaisiin, joilla onkin Windowsin sijaan Mac-tietokone. Itse asiassa ihan ensimmäinen toiminimiasiakkaani olikin yllättäen mäkkikoneen omistaja. Hoidin opastuksen kunnialla kotiin, vaikken ollut koskaan aiemmin Mac-tietokonetta käyttänyt! Tämänkin jälkeen olen kerännyt osaamista yksinomaan asiakkaiden koneita käyttämällä. Tosin, jos olen tiennyt jo etukäteen asiakkaalla olevan Apple-koneen, olen itse opiskellut opetettavan/korjattavan asian netistä ennen asiakkaalla käyntiä.

Siksipä tulin siihen lopputulokseen, että minun on aika investoida yritykseeni ja omaan osaamiseeni ja ostettava itsellenikin Applen tietokone macOS-käyttöjärjestelmällä. Koska minulla kuitenkin on jo kotona sekä Windows-pöytäkone että -kannettava, en halunnut laittaa aivan valtavia summia tietokoneeseen, joka toimisi lähinnä harjoitustyökaluna. Lisäksi kaikki uudet Mac-tietokoneet ovat mielestäni rumia - en pidä metalliväristä.

Viimeinen valkoinen mäkkimalli on vuoden 2010 Macbook Unibody ja malleja katseltuani päätin kalastaa itselleni juuri tämän. Aiempiin Macbook malleihin verrattuna Unibodyn kuori ei ole aivan yhtä arka halkeamille ja näyttää muutenkin saumattomana tyylikkäältä. Mid 2010 mallin pitäisi olla myös vanhimpia macbookeja, johon saa edelleen asennettua viimeisimmän macOS-käyttöjärjestelmän: High Sierra.

Unibody-mallin metsästäminen sen sijaan osoittautui aikaa vaativaksi. Niitä oli kyllä lähes aina jokunen saatavilla, kun katsoin, mutta hinnat kipusivat järkiään yli 200€:n ja ne tekivät silti hyvin kauppansa. Ulkomailta en macbookia halunnut tilata, sillä tarvitsin suomalaisen näppäimistön. Kesti hetken miettiä, onko 200€ ok hinta 8 vuotta vanhasta kannettavasta. Puolisen vuotta markkinoita seurattuani tein kuitenkin ostopäätöksen.

Löysin viimein vähäisellä käytöllä olleen kotikoneen, joka oli sekä toimiva että ulkoisesti ehjä. Myyjä kaiveli kannettavan varastoistaan ja konetta testatessaan totesi akun olevan kuollut. Tästä syystä sain hinnan tingittyä 180€:on sisältäen postituksen. Kokemuksesta tiedän, miten rasittavia ovat kannettavat, jotka eivät pidä yhtään virtaa. Käytännössä niiden siirto on yhtä mahdotonta kuin pöytäkoneen. Koneen saavuttua ja sen oltua piuhan päässä muutaman tunnin ajan, havaitsin ilokseni, ettei akussa ole oikeastaan mitään vikaa! Se kestää ihan mukavasti jopa 6 tuntia ilman laturia, johon uudemmatkaan kannettavani eivät kyllä yllä.

Käyttöjärjestelmän jouduin sen sijaan asentamaan kokonaan alusta. Ehkä kone oli tärähtänyt postissa tai jotakin, mutta asennusohjelma ei pystynyt päivittämään koneeseen mitään nykyaikaista käyttöjärjestelmää. Mid 2010 Macbookin alkuperäinen käyttöjärjestelmä oli Snow Leopard ja sen sain asennettua alkuperäiseltä ohjelmalevyltä. Olin oikeastaan valtavan tyytyväinen tähän takapakkiin, sillä pääsin paitsi asentamaan koneen alusta alkaen itse, myös tarkastelemaan eri aikakausien macOS-käyttöjärjestelmiä. Snow Leopardia ei myöskään saanut päivitettyä suoraan seuraavaan käyttöjärjestelmään, El Capitaniin, jonka tiesin olleen käytössä edellisellä omistajalla. Snow Leopardiin oli ensin asennettava päivitys, jonka myötä ohjelmavalikkoon ilmestyi AppStore! Tämän päivityksen hain Windows-koneella netistä ja siirsin tikulla mäkille. Tämän jälkeen tein päivityksen El Capitaniin ja otin koneen koekäyttöön ennen seuraavia suuria päivityksiä.

Macbookissani oli vain 2Gt rammia ja vaikka se kyllä riitti netin selailuun, kunhan auki oli vain yksi välilehti, halusin ehdottomasti lisätä koneeseen lisää muistia. Macbookin mukaan enimmäismäärä rammille olisi ollut 4Gt mutta netistä luin, että 8Gt menisi ihan hyvin uudempien käyttöjärjestelmien kanssa. Tilasin 2x4Gt muistikammat myyjältä, joka oli ostanut ne uutena, mutta todennut ne epäsopiviksi omaan koneeseensa. Sain kammat 47€:n hintaan ja ne ovat mallia:
Corsair SODIMM DDR3 8GB 1066MHz ( 2 x 4GB )

Kerron muistikampojen vaihdosta myöhemmin lisää, mutta toimenpide oli hirmuisen helppo ja kone hyväksyi uudet muistikammat mukisematta! Ero entiseen on valtava ja konetta voi käyttää aivan nykykoneiden tapaan. Seuraavaksi päivitin El Capitanin Sierraan, koska suora päivitys High Sierraan ei onnistunut. Valitettavasti tunnit loppuivat viimeyöstä kesken ja kiinnostavaakin kiinnostavempi päivitysprosessi oli laitettava lepotilaan. Tänään pääsin viimein päivittämään käyttöjärjestelmän viimeiseen etappiinsa, High Sierraksi. Koneen iän huomaa lähinnä päivitykseen menevässä ajassa ja muutamissa epäonnistuneissa asennusyrityksissä. Huomasin, että kovalevyn korjaustoimintoi asennusten välissä auttoi, mutta yhden käyttöjärjestelmän päivitys kesti silti lähemmäs kaksi tuntia kaikkinensa. Matka on kuitenkin ollut jännittävä ja olen oppinut valtavasti uutta!

Älylaitteeni ovat aina olleet Applelta, mutta tietokoneiden kanssa olen ollut erittäin uskollinen Microsoftille - ainakin tähän asti. Otettuani Macbookin käyttöön olen ihan hyvin ymmärtänyt, miksi jotkut pitävät sen käytöstä niin paljon. Lisäksi minusta tuntuu, ettei Microsoft ole tehnyt viimeaikoina kuin ikäviä ja pakottavia muutoksia Windows-käyttöjärjestelmiin. Viimeinen niitti minulle olivat kirjautumisruudun vaihtuvaan taustakuvaan ympätyt mainoslinkit. Samoin suuri rakkauteni, Microsoft Office-paketti, on mielestäni hinnoiteltu vuosilisensseillä aivan naurettavuuksiin.
Applelta voin sentään ostaa lähes vuosikymmenentakaisen tietokoneen ja ladata siihen uusimman käyttöjärjestelmän ilmaiseksi. Tekstinkäsittelyn ja taulukkolaskennat olen jo siirtynyt työstämään  verkossa, Googlen palvelimilla. Olen valmis mackäyttäjäksi!

Tapaus muumimuki

Tove Janssonin syntymäpäivää päätettiin Arabian toimesta juhlia oikein rytinällä. Jo hyvissä ajoin alettiin netissä mainostaa uutta muumimukia, jota myytäisiin vain yhden päivän ajan torstaina 9.8.2018. Myynti alkaisi verkossa ja valikoiduissa myymälöissä jo heti keskiyön jälkeen ja aamulla Iittalan myymälöissä sekä Moomin Shopeissa. Erikoismukien lukumäärää ei ole virallisesti kait kerrottu, mutta myyntipäivänä nettiin tihkui luku 40 000kpl.

Joka tapauksessa Muumin päivä -muki myytiin loppuun huippukonserttien tapaan saman tien. Moomin Shopin nettikauppa kesti ostajatulvan eikä kaatunut kait kertaakaan, sieltä mukit myytiin 2 minuutissa loppuun. Arabiastoren nettikauppa sen sijaan takkusi koko yön ja viimeiset mukit saatiin myytyä aamuyöstä 2-5 välillä. Eivätkä mukit kauaa vanhentuneet myymälöidenkään hyllyillä, kun kivijalkaliikkeet avasivat ovensa aamulla. Viimeinen muki myytiin hieman ennen keskipäivää.

Seurasin tätä episodia ja mukihysteriaa suuren huvittuneisuuden vallassa. Jos joku toimittaja olisi minulta kysynyt, olisin voinut ennustaa koko hullunmyllyn kulun jo alkuviikosta. Arvasin suurinpiirtein oikein mukien (huhutun) määrän, ostajien innostuksen, verkkokauppojen kaatumisen ja sitä seuranneen mielipahan. Epäilin kaukokatseisuuttani vain pienen hetken, kun sain ostettua omat mukini aivan ongelmitta Moomin Shopista. Mukit tulivat myyntiin klo 00:01 ja oma tilausvahvistukseni on saapunut sähköpostiin 00:02. Mutta vain pari minuuttia tämän jälkeen mukit olivatkin Moomin Shopista jo loppuneet. Arabia- ja Iittala storeissa myynti kesti pidempään, koska järjestelmät kaatuivat, sivusto ruuhkautui ja jumitti. Mukeja jonottaneet ystäväni taisivaat saada omansa ostettua siinä 45-90 minuutin päästä myynnin aloituksesta. Itse en päässyt koko yönä edes katsomaan Arabiastoren sivuja.

Jaan teille mielelläni ne kikat, jotka saattoivat vaikuttaa ostosteni läpivientiin onnistuneesti:

• Valitse kauppapaikka: Moomin Shopin myyntiä mainostettiin vähemmän ja suurin ruuhka taisi suunnata Arabiastoreen. Tosin harvoinpa erikoismyynneissä on tätä mahdollisuutta.

• Tutustu ennakkoon: Kävin katsomassa, millä tavoin ostokset tehdään verkkokaupassa, jotta tietäisin sen eri vaiheet. 

• Luo tunnus etukäteen ja odota sisäänkirjautuneena: Itse en tehnyt tätä, mutta valmis tili on aina nopein tapa ostaa.

• Ole ajoissa: Sivuilla roikkuminen etukäteen ei takaa parempaa sijoitusta ostosjonossa, mutta ostokset on painettava ostoskoriin/kassalle sillä hetkellä, kun myynti alkaa. Jos verkkokauppa ei kaadu, se tarkoittaa, että sadat tai tuhannet ihmiset saavat ostettua ostoksensa samalla hetkellä ja myöhemmin tulleille ei jää mitään.

• Tunnistaudu nopeasti: Itse käytin tunnistautumiseen Paypal-palvelua, josta verkkokauppa sai tietoni suoraan ja maksukin sujui parilla klikkaisulla. Moni jäi ilman mukia kirjoitellessaan osoite- ja maksutietojaan manuaalisesti. Myös Suomalaiset verkkopankit ruuhkautuivat ja jumittivat maksuun. Paypal mietti maksun kanssa noin 5 sekunnin verran, joka oli ostosvaiheen hitain kohta. 

• Lomakkeiden automaattista täyttöä kannattaa myös hyödyntää, jos selain sellaista tarjoaa, mutta varovaisuudella! Automaattisesti syötettyjen tietojen oikeellisuus pitää ehtiä varmistaa ja jotkut verkkokaupat eivät aina tunnista tällä tavalla täytettyä lomaketta vaan vinkuvat tyhjistä kentistä, vaikka niihin olisi tiedot tulleetkin. Viimeisen kirjaimen kumittaminen ja uudelleen kirjoittaminen yleensä auttaa ongelmaan, mutta tähän menee tietenkin taas turhaa aikaa. 

• Ostoskorissa olevat tuotteet eivät ole tae tuotteen saannista! Tuote on oma vasta, kun tilausvahvistus on sähköpostissa, eli ostokset on maksettava nopeasti. Olen ennenkin menettänyt hyviä tuotteita vastaavanlaisissa alemyynneissä. Tuote menee sille, joka sen ensinnä ostaa - sitä ennen se saattaa olla monella ihmisellä samanaikaisesti ostoskorissa odottamassa maksua. 

Mielipaha on joka tapauksessa suuri, kun tuotteita ei riittänytkään kaikille. Siksi ihmettelen suuresti, miksi tällaisia myyntitempauksia järjestetään? Tuntuuhan se tietenkin hyvältä saada erikoistuote itselle, olo on kuin arpajaisissa voittaneella. Aika moni sitten ei ollutkaan niin onnekas ja he etsivät syytä kaikesta mahdollisesta: Oli myyty liikaa toisille, verkkokauppa takkuili ja jumitti, ostoskeskuksen ovet avattiin väärässä järjestyksessä ja jonot olivat niin pitkiä, ettei jaksanut jäädä odottamaan omaa vuoroa. Kokemuksesta voin tosin sanoa, että vaikka myynti olisi toiminut aukottomasti, olisi porua silti syntynyt. Tietysti on sanonta, ettei huonoa julkisuutta olekaan, mutta silti vähän ihmettelen. Jos myyntiaika onkin rajoitettu, olisi reilua tarjota mukeja niin paljon, että kaikille riittää.

Kuvamateriaalia mukijonosta. 

No, Muumin päivä-mukin kurssi on nyt ollut vahvasti nousujohdanteinen. 29,90 euroa maksanut muki teki jo myyntipäivänä hyvin kauppansa 130€:n hintaan, mitä nettikirppiksiä seurailin. Toki tätäkin suurempia pyyntä näkyi ja mistä sen tietää, vaikka olisivat käyneet kaupaksikin. Jonkin verran uutta mukia saatiin vaihdettua myös vanhempiin ja arvoltaan suurempiin muumimukeihin. Itse en tähän ilotteluun päässyt osallistumaan, tulevathan omat mukini vasta myöhemmin postissa. Uskoakseni moni teki hyvää tiliä kaupasta haetuilla mukeilla. 

Mitäpä minä aion mukeillani tehdä? 

En itse edes tilannut maksimaalista määrää mukeja, vaan ostin maltilliset neljä kappaletta. Yhden tai kaksi aion tietenkin pitää itselläni. Muut otin siltä varalta, että joku ystävistä olisi jäänyt ilman. Näillä näkymin näyttäisi, että yksi muki saattaisi joutaa myyntiin tai vaihtoon asti. Katselen sitten rauhassa, miten mukin hinta kehittyy, kun muutkin ovat omansa saaneet postitse. Sopivalla hinnalla myyn sen varmasti eteenpäin. Olettaen, että mukit saapuvat ehjänä perille. 

Kulutuksista

Auto

Olen saanut autoni keskikulutuksen tippumaan tasan viiteen litraan sadalla kilometrillä!

Tästä on kiittäminen autoni ajotietokonetta ja vakionopeudensäädintä. Olen havainnut vakionopeudensäätimellä ajon hyvin taloudelliseksi. Ajotietokone piirtää bensankulutuksesta palkkeja minuutin välein ja maantiellä ajo kuluttaa erittäin tasaisesti bensaa, kun vakionopeudensäädin on päällä. Tietokone osaa annostella bensaa huomattavasti taloudellisemmin kuin minä, kun se laskee sopivan bensamäärän ilmeisesti ylä- ja alamäkien tarjoaman vastuksen mukaan. Ylämäessä auton kulutus harvoin nousee yli 9l/100km, kun taas itse kaasupoljinta painamalla kulutus hyppää äkkiä 17-20l/100km. Suurimmat piikit bensankulutukseen tulevat tietenkin kaupunkiajosta, jolloin vakionopeudensäädintä ei voi pitää päällä. Olen harjoitellut ennakoivaa ajotapaa ja nopeaa kiihdytystä haluttuun ajonopeuteen. Ennen kaikkea ennakoimalla bensaa voi säästää reilustikin ja tämän ansiosta huomiokin pysyy tiessä säätimestä huolimatta.


Sähkö

Kotini sähkönkulutus on tipahtanut!

Uusin sähkölasku kahdelta kuukaudelta oli 36€ sisältäen sähkönsiirron. Aiemmin vastaava lasku on ollut lähes vuoden ympäri 45€ - joulun aikaan hitusen korkeampi ylimääräisten valojen takia. Sähkönkulutuksen laskua ei selittäne muu, kuin asukasluvun huventuminen kolmanneksella.
Voiko tästä siis päätellä yhden ihmisen henkilökohtaisen käyttösähkön olevan noin 9€/kk? Uskoakseni meillä eniten sähköä vievät jääkaappi, kaksi pakastinta, tietokoneet ja älylaitteet. Miehen lähdettyä emme ole juuri katsoneet televisiota ja kahvia keitän liedellä vain kun on vieraita. Asuntomme pysyy paksujen betoniseinien ja läpivedon mahdollistavan muodon ansiosta mukavan viileänä kesälläkin, joten tuulettimia ei ole tarvittu. Pyykkiäkin tulee vähemmän.

Sen voin ainakin sanoa, että olen hyvin tyytyväinen kaupunkimme omaan sähköyhtiöön.


Turhuudet

Kesäloman jälkeen en ole juuri ostellut turhuuksia. Minulle on alkanut kertyä hieman käteistä rahaa ja olen vaihtanut pankkikortin käytön lähes kokonaan käteiseen. En itse pidä käteisestä, mutten jaksa viedä keikkatöistä saatuja rahoja aina talletusautomaattiinkaan. Olen siis koettanut maksaa ostokset käteisellä ja siirrän palkkani suoraan säästötilille lainalyhennyksiä ja muita laskuja varten. Käteisen käyttämisellä on ollut yllättävän latistava vaikutus ostointoon ja etenkin luottokortin käyttöön. Toisaalta en ole kaivannutkaan nyt lisää tavaraa, enempi haluaisin päästä turhasta eroon. Siispä olen budjetoinut 200€/2viikkoa ja koettanut pysyä siinä. On kyllä sanottava, että kesälomalla rahaa paloi taas aivan ruhtinaallisesti.

Toki oli hieman lipsahdettava, kun löysin netistä useamman Chris De Burghin lp-levyn muutamalla eurolla kappale. Postikulut vinyylilevykaupoissa ovat ikävän korkeat, joten kannattavaksi tuli ostaa useampi levy samalta myyjältä.

Pieniä tuloja

Vaikken olekaan mainostanut yritystäni sitten viimevuoden äitienpäivän, saan edelleen

yhteydenottoja asiakkailta. Minulla on muutamia vakiasiakkaita, joiden luona olen käynyt jo useita kertoja, mutta uusiakin yhteydenottoja saan silloin tällöin. Vähän aika sitten kävin tekemässä ensimmäisen 2,5 tunnin keikan, josta raapaisin itselleni 110€:n lisäansion.

Puutarhaani en ehtinyt tänä vuonna satsata (vain parvekkeelle ostin kukkameren), mutta satokausi
alkaa lähestyä ja mm. kirsikkapuussa on jo punaisia marjoja. Luumuja tulee luultavasti myös ja kasvimaasta saisi nyt salaattia mielin määrin. Äidiltäni saan myös kananmunia uusien kesäkanojen myötä. Nämä ovat pieniä asioita, eikä niille voi laskea rahallista hyötyä, mutta kyllähän se piristää syödä jotakin itsekasvatettua.

Tarkoitukseni olisi päästä vielä kirpputorille myymään tavaraa jonakin viikonloppuna. Yksin on hieman tylsää lähteä, joten en ole saanut aikaiseksi. Yariksen peräkontissa voi välipohjan ansiosta istua, joten kerrankin konttikirppiksellä olisi sekä istuin että varjo mukana. Toisaalta myös itsepalvelukirppiksillä olisi nyt edullisia tarjouksia kesäaikaan.

Toyota Avensiksen loppu (vai uusi alku?)

Se on viimein tapahtunut, olen myynyt rakkaan Toyota Avensikseni.

Olin juuri vaihtanut Avensiksen keulaan uudet ilmanstointiteipitkin!

Korjautin ja katsastutin Avensiksen aivan normaalisti huhtikuun lopulla ja taas kerran uskoin, että meillä olisi yhteinen vuosi edessä. Kun auton palasi huollosta havaitsin heti, että pakokaasuja tuli jostakin autoon sisälle, kun auto oli pysähdyksissä esim. liikennevaloissa. Tämä minua hieman huoletti, samoin pari selvästi öljystä märkää letkua konepellin alla. Vuoto ei kuitenkaan ollut suuri ja niin lähdimme mummolareissulle Pohjois-Pohjanmaalle. Onkin oikeastaan ihme, miten auto kesti tuon tuhatkilometrisen lomamatkan (paluumatkalla poikkesimme vielä Tampereelle Särkänniemeen) ehjänä. Vasta kotiinpaluuta seuraavana päivänä, käydessäni kaupassa, alkoi auto pitää hurjaakin hurjempia ralliautoääniä. Pakoputki joko katkesi tai siihen tuli reikä, mutta äänet olivat kamalat.

Olisi minulla ollut vielä viikko lomaa, että olisin voinut Avensista koettaa vielä korjauttaakin, mutta kuitenkin minä päätin, että nyt on tullut aika vaihtaa uudempaan ja aloittaa uusi työvuosi kunnollisella ajopelillä. Myös vaarini oli suosittanut lämpimästi auton vaihtoa ja kyllähän se edessä oli joka tapauksessa.

Päätinkin ryhtyä tuumasta saman tien toimeen ja laitettuani ostokset kaappiin, kävin tyhjentämässä auton, nappasin parit kuvat ja laitoin sen autotalli.comiin myyntiin uloskantohintaan: 300€.

Voin sanoa, että ilmoitukseni ehti olla netissä paltiarallaa 2 sekunttia, kun puhelimeni alkoi päristä. Ja se jatkoi pärisemistä seuraavat puolitoista tuntia. Jobbari toisensa perästä soitti tai lähetti tekstarin. Osa tarjosi heti pienempää summaa, toiset vakuuttivat tulevansa hakemaan pyyntihinnalla. Innokkain ilmoitti heti hyppäävänsä Mikkelistä junaan ja tulevansa hakemaan. Huh.

No, ensimmäinen, jonka kanssa sovin näytön kaarsi pihaan mersulla ja suorat housut kauniisti prässättyinä. Piti kuulemma olla niin varma kauppa, että ilmoituksen saisi ottaa heti pois netistä. No, tätä 300€:n ihmettä alettiin siinä sitten tarkastelemaan ja johan oli pettymystä ja vikaa vaikka muille jakaa - tämä tietenkin kuuluu tinkimisen jaloon taitoon. Paitsi, etten ollut kahdenkymmenen innokkaan yhteydenottajan jälkeen ollenkaan valmis tinkimään hinnastani. Mersumiehet lähtivät tyhjin käsin. Paras tarjous olisi ollut 250€.

Seuraavaksi sovin näytön etelän poikien kanssa. He tulivat hetken perästä pihaan yskivällä farkkuavensiksella ja meillä oli oikein mukava näyttö. En ole ennen myynytkään autoa englantia puhuen. Hekin tarjosivat 200€:a, mutta kun aloin laittaa auton ovia lukkoon ja lähteä kotia kohti, syntyivät kaupat sittenkin! Sain 100€ etukäteismaksua ja seuraavaksi päiväksi sovimme paperien täytön ja loppusumman (200€) luovutuksen. Ja niin minä olin päivässä myynyt vanhaan rakkaan Avensikseni. Ehkä se kunnostetaan ja myydään, ehkä se kuljetetaan Afrikkaan jonkin diplomaatin autoksi. Mene ja tiedä - pääsinpähän siitä eroon helposti ja ennenkaikkea nopeasti. Olisi painajaismaista, jos romu jäisi pihaan seisomaan kuukausiksi.

Seuraavaksi käänsin katseeni kohti käytettyjen autojen markkinoita.

Lomarahojen vaihto vapaaksi

Yllättäen meille on tänä keväänä tarjottu töissä mahdollisuutta vaihtaa lomarahoja vapaapäiviksi.

Olen aina mukana, kun työnantaja tarjoaa jotakin uutta etuutta työntekijöille. Aiemmin meillä on ollut jo käytössä palkattomat vapaapäivät (joista ei mene lauantain palkkaa) säästösyistä. Palkattomia on saanut pitää 5kpl vuodessa ja nyt on tarjolla toiset 5kpl vapaapäiviä, jotka ostetaan lomarahoilla.

Yhdistettynä minimaalisiin 28 päivän lomiini tämä tekisi sentään jo saman, kuin pitkään talossa olleilla eli 38 lomapäivää!

Käytännössä lomarahavapailla ja palkattomilla lomapäivillä ei tietenkään ole mitään eroa, kun molemmissa tapauksissa ne ovat pois omasta palkasta. Lomarahasta miinustettuna lomapäivät tuntuvat kuitenkin "edullisemmilta", kun ne on kerralla miinustettu tulossa olevista extrarahoista, kun taas palkattomat otetaan jälkikäteen suoraan palkasta ja käteen jää siinä kuussa vähemmän rahaa.

Vaan kuinka paljon lomapäivät sitten maksavat? Tämä kiinnosti minua myös, sillä en ole koskaan oikein osannut laskea etukäteen lomarahojani ja nyt on menossa vielä 30% kiky-leikkauksetkin. Onneksi sain työnantajaltani karkean laskukaavan, jolla voin lomarahani laskea! Jaan kaavan teidänkin kanssanne, mutta muistakaa, että se on hyvin summittainen ja antaa vain idean siitä, miten lomaraha lasketaan. Meillä lomaraha on noin 5% vuosipalkasta.

Lomarahan suuruus: 12 x kkpalkka x 0,05 x 0,70 
Päiväpalkan suuruus: kkpalkka / 20

Normaalisti kuukausipalkkani olisi n. 2100€, mutta osittaisen hoitovapaan takia se on vain 82% tästä, eli noin 1722€. Lomarahani olisi siis: n. 723€ ja päiväpalkka: 86€

Viisi lomapäivää maksaisi minulle siis 430,5€ ja lomarahaa jäisi 292,5€.
Olin kuitenkin ajatellut pitää viidestä päivästä vain neljä, joten loma maksaisi 344,4€ ja lomarahaa jäisi 378,6€, arvatenkin verottajalle verotettavaksi.

Jos laskelmani pitävät paikkansa (ja korjatkaa jos eivät) niin ihan mukavalta vaihtosuhteelta vaikuttaa.

Samalla mehustelin tulevaa vuotta, kun alan tehdä taas täyttä päivää töissä ja lomarahaa pitäisi herua 882€ ja jos/kun kiky-lomarahaleikkaukset loppuvat, pitäisi lomarahan olla jopa 1260€. Hieman kyllä tätä epäilen, koska en muista koskaan saaneeni noin paljoa lomarahoja kerralla. Ehkä veroista johtuen.

Lisälomapäivät ovat kyllä kiva juttu, mutta hieman tylsää on, ettei niitä saa pitää putkeen esim. extralomaviikkona. Lisäksi nämä lomapäivät eivät ole subjektiivinen oikeus kaikille. Muissa toimipisteissä lomapäiviä olisi saanut ottaa jopa 13 (ja omatkin lomarahani olisivat riittäneet 8-9 päivään), mutta omassa yksikössäni määrä rajattiin max viiteen. Mutta etu kuin etu. Yritykseni kauatta tienaisin saman päiväpalkan 2,5 tunnissa, joten lomapäivän voi käyttää tuottavastikin.

Kun vanha koti tulee myyntiin

Tiedättehän te minun rakkauteni asuntoihin? Seuraan jatkuvasti tiettyjen alueiden asuntotarjontaa erilaisilla hakuvahdeilla ja painan mieleeni hintapyyntejä ja tietoja taloyhtiöiden tilasta. Jos kiinteistövälittäjän ammatti ei olisi niin iltapainotteista, koettaisin varmasti siipiäni välittäjänä.

No, nyt jäikin hakuvahtiverkkooni sellainen kala, jota olen odottanut jo jonkin aikaa. Totuushan on, että kaiken etsimänsä löytää kyllä aikanaan ja nyt kävi niin. Minun vanha kotini, ensimmäinen omistusasuntoni ja tyttäreni syntymäkoti, tuli tänä aamuna myyntiin. Olin juuri lähdössä töihin, kun sain ilmoituksen uudesta myytävästä kohteesta ja saman tien menin aivan suunniltani. Vanha ihana kotimme!

Myimme asunnon pois, kun erosimme exäni kanssa. En olisi halunnut myydä, mutta exä vakuutti, etten selviytyisi lainasta yksin - ja silloin vielä uskoin häntä. Asunnon osti sinkkunainen, joka on asunut siinä tähän asti. Asunto oli jo myytäessä oikein hyvässä kunnossa ja uusi omistaja on kuvien perusteella remontoinut asuntoa vain hieman: keittiön lattia on vaihdettu ja pari seinää on tapetoitu/maalattu. Muuten kotimme on aivan ennallaan, etenkin ne kohdat, joita siinä rakastin eniten: keittiö ja eteisen kaapisto. Nykyiseen asuntooni olen kopioinut nuo kohdat remontin yhteydessä.

Minut valtasi valtava halu saada takaisin tuo vanha koti. Ajatus itsessään on tietenkin aivan typerä: en ole aikeissa muuttaa nykyisestä kodistani pois, vanhan kodin pyynti on hieman ylihintainen (viidessä vuodessa hinta on noussut 10k€) ja se on hieman huonommasta (mutta silti hyvinhoidetusta) taloyhtiöstä kuin omani - hoitovastikekin on suurempi, vaikka asunto sijaitsee alemmassa kerroksessa. Mutta kuinka silti haluaisinkaan tuon asunnon omakseni... Ainakin aion mennä näytölle fiilistelemään.

Ja vaikka asunnon ostaisinkin niin kuka siinä sitten asuisi? Jos laittaisin asunnon vuokralle, en kuitenkaan pääsisi asunnossa käymään. Lisäksi kolmiota on vaikeampi vuokrata ja vuokralainen saattaisi tuhota sen, mistä uusi omistaja on niin hyvin pitänyt huolta. Lisäksi kolmion ostaminen osuisi tällä hetkellä todella huonoon saumaan, kun mummolastakin pitäisi pian hieroa kauppoja. On erittäin todennäköistä, etteivät vakuuteni yksinkertaisesti nyt riittäisi.

Lisäksi on hyvä huomata, että vaikka kaipaan tuota ihanaa kotiamme, ei siellä käyminen tai asuminen toisi takaisin aikaa, jonka siellä vietimme vuosia sitten.

Suomi100 -petunia, Night sky. 

Vaihdannaistalous, eli kokoelma, josta en halunnut maksaa mitään

Oman ajan lisääntyessä olen kiinnittänyt enemmän huomiota perinnöksi saamaani vinyylilevykokoelmaan. Aiemminhan jo sain hankittua kivan levysoittimenkin ja hiljalleen olen kuunnellut isäni levyjä - en tosin ole päässyt kovinkaan pitkälle tässä urakassa. Vaikka isäni jälkeen jättämä kokoelma onkin varsin laadukas ja kiinnostava, oli joukossa paljon albumeita, jotka eivät oikein olleet oman makuni mukaisia. Tämän lisäksi olisin mielelläni kuunnellut artisteja, joita ei kokoelmastani löytynyt yhtään, kuten Queenia ja David Bowieta.

Eräänä hiljaisena iltana, kun tyttökin oli isällänsä, sain sitten älynväläyksen. Miksi en löisi kaikkia kärpäsiä kerralla ja laittaisi vaihtoilmoitusta nettiin? Päätinkin rustata ilmoituksen saman tien ja listasin aluksi want-listan artisteista, joista olin kiinnostunut. Vaihtoilmoitukseni juju oli, että vaihtokauppojen tekijän olisi tultava luokseni kylään ja tutkittava levyhyllyni läpi - mitään myynti tai vaihtolistaa en alkanut omista levyistäni tekemään, mutta listasin joitakin artisteja ja genrejä, joita vaihtaisin mielelläni pois. Tällä ajattelin saavuttavani mm:

1. Vaihtamalla muokkaisin levykokoelmaani itselleni mieluisampaan suuntaan.
2. Saisin haluamiani levyjä ilmaiseksi, ilman postimaksuja
3. Levyjen myynti olisi ollut työlästä, kun en osannut arvottaa ja arvioida levyjen kuntoa. LP-levyjen postitus on myös ikävää niiden ison koon johdosta. 
4. Tutustuisin uusiin ihmisiin ja voisin viettää mahdollisesti hauskaa aikaa musiikista jutellen
5. Oppisin lisää kokoelmastani, josta suurin osa on minulle täysin tuntematonta musiikkia
6. Oppisin mahdollisesti lisää levyjen kuntoluokituksista ja arvosta

Ilmoitukseni ylitti kaikki odotukseni! Sain mahdottoman paljon vaihtotarjouksia, joista lupaavimmat vaihtajat kutsuin kotiini. Moni olisi halunnut myös ostaa levyjäni, mutta siitä kieltäydyin jyrkästi - en tahdo kutistaa kokoelmaani. En myöskään suostunut postitse tapahtuviin vaihtoihin yllä esitetyistä syistä. 

Ja voi, miten hauskaa minulla onkin ollut! Tähän mennessä olen tavannut kolme levynvaihtajaa ja kuullut valtavasti kehuja levykokoelmastani sekä oppinut mahdottomasti uutta niin levyistä, niiden arvosta kuin kunnostakin. Ilmeistä on, että kokoelmani on varsin laadukas ja sisältää paljon haluttuja sekä suht arvokkaitakin albumeja. Olen saanut vaihdettua itselleni lähes kaikki albumit, joita olen hakenutkin. Vaihtajien kanssa olemme tulleet hyvin juttuun ja hieroneet kauppoja hyvässä hengessä. Kukaan heistä ei ole osoittautunut huijariksi vaan kaikki ovat halunneet tehdä reilut kaupat. Levyjen arvot olemme tarkistaneet yhdessä internetistä. Koska vaihtamani levyt ovat olleet hieman arvokkaampia kuin vaihdossa ottamani levyt, olen saanut myös hieman välirahaa. Yhteensä 15€. 

Kokeilin käydä myös paikallisessa levydivarissa tekemässä vaihtokauppoja. Tietenkin liikkeessä vaihtosuhde on huomattavasti huonompi. Sain kolmesta albumista vaihdossa kaksi ja jouduin itse maksamaan väliä 15€. Tämä ei minua mitenkään häiritse, sillä on toki yrittäjän maksettava tuloistaan verot, vuokrat ja palkat. Tulojen ja menojen myötä vaihtokauppojeni kokonaiskustannus pyöristyi nollaan.

Näiden hauskojen kohtaamisten lisäksi sain eräältä työtoveriltani isohkon nipun lp-levyjä, joista löysin peräti kolme want-listallani ollutta albumia - sekä yhden, jota en edes tiennyt kaipaavani. 

Että tällaista hauskaa täällä päin.

Vaihtamalla tavaraa tavaraan voi kokoelmaa kasvattaa ilman kuluja. 

Taloyhtiössä tapahtuu

Yhtiökokouskutsut eivät ole iloisia yllätyksiä postilaatikosta kolahtaessaan.

Kutsu indikoi yleensä sitä, että jokin on muuttumassa ja varmasti vielä pahempaan. Tällaisia huolia ei tietenkään olisi, jos omistaisi muita kuin 70-luvulla rakennettuja asuntoja, mutta minkäs mahdat. Mieliala meinasi laskea, kun olin silmäillyt läpi eilen saapuneen kokouskutsun ja sen asialistan: Julkisivun elementtisaumojen vaihto sekä talotekniikan uusiminen. Sitten onneksi tajusin katsoa, mitä taloyhtiötä kutsu koski ja se olikin oman kotoni taloyhtiön kokous! Omaan kotiin on paljon mielekkäämpää tehdä remontteja, kuin vuokrakohteisiin. Niistä jopa maksaa ihan mielellään.

Oman kotini taloyhtiö on oikein hyvässä kunnossa ja remontteja on tehty tasaisesti jo 90-luvun loppupuolelta asti. Nuo kaksi edellä mainitsemaani remonttia eivät liene edes kovin kalliita ja pian talossamme valmistuu rappukäytävien ja ulko-ovien vaihtoremonttikin. On kuin asuisi uudessa talossa sen jälkeen. Ainoa huolettavampi uutinen oli ensimmäinen ilmoitus viemäreiden heikosta kunnosta, joten linjasaneerauksen (viemärit ja sähkönousut) suunnittelu aloitetaan ilmeisesti pian. Putket meidän talosta onkin jo uusittu onneksi. Hieman hirvittää, mitä linjasaneeraus tulee tekemään vastaremontoidulle kylppärilleni. Pitääkö se nyt purkaa alkutekijöihinsä?

Taloyhtiömme hallituksesta näytti eronneen yksi neljästä jäsenestä. Korviini oli jo kantautunutkin, että hallituksen sisällä kuohuu: hallituksen puheenjohtajaa on kuvailtu vähemmän ylistävin sanoin ja siksi ihmiset eivät halua jatkaa hallituksessa. PJ:n höveli rahankäyttö, sekä runsaat omavaltaiset hankinnat ovat herättäneet närää asukkaissa. Kyseinen PJ oli myös mieltäni aiemmin korvenneen parkkipaikkauudistuksen takana. Palatakseni tuohon uudistukseen, voin iloisesti kertoa, ettei asia enää haittaa minua. Sain uudistuksen ansiosta parkkipaikkamme parhaan paikan autolleni ja vieraspaikkojen vähyys on nyt muiden ongelma. Huh.

Polttava kysymys kuuluukin nyt, pitäisikö minun osallistua tuohon yhtiökokoukseen vai ei? Tuleville remonteille ei varmaan mitään mahda ja hallituksen katselu aiheutti viimeksi inhottavan migreenin. Toisaalta, jos hallituksen jäsenistä äänestetään niin tietäisin kyllä, ketä EN äänestäisi. Samoin asukkaat saattavat tuoda esiin typeriä ehdotuksia, joita olisi hyvä olla paikalla torppaamassa.

Typerät uudistukset on tosin paljon helpompi hyväksyä, kun ei ole itse ollut paikalla häviämässä äänestystä.

Talven luonani hoidossa ollut kiinanruusu kukkii!

Onko luottokortin käyttö lipsahtanut käsistä?

Jos jokin asia omassa elämässäni herättää epämiellyttäviä häpeän tunteita, sen täytyy olla luottokortti. Mutta onko tilanne sittenkään lipsahtanut niin pahaksi, kuin pelkäsin?

Alun perin hankin luottokortin hyvässä tarkoituksessa ulkomaanmatkoja varten. Olin säästänyt jo etukäteen matkarahat kolmelle eri reissulle ja näillä varoilla kuittasin luottokortilla tehdyt ostokset. Matkojen välissä ja niiden jälkeen luottokortti on kuitenkin lipsahtanut käyttöön muulloinkin. Jotten pääsisi aivan rappiolle, päätin tutkiskella, mihin korttia on tullut käytettyä. Esitänkin teille listan luottokorttilaskuistani menneeltä ja kuluvalta vuodelta selityksineen: 

Jottette aivan kauhistuisi loppusummaa, on minun hieman puolusteltava höyläkättäni, joka vaikuttaa
toimineen menneinä kuukausina varsin hövelisti luottokortin kanssa. Toki paljon olisi ollut löysää nipistettävää tässä budjetissa, mutta kuitenkin:

Muisto Japanista: ostos jota en tehnyt.

• Kortinlukija ja älylaitteet olen hankkinut yritykseni käyttöön ja suurimmaksi osaksi ne onkin maksettu yritykseni tuotoilla. Ne ovat nykyisin jatkuvassa työkäytössä ja tuovat rahaa kotiin päin. 

• Lontoon, Japanin ja Köpenhaminan matkat katettiin jo etukäteen säästetystä matkabudjetista. Osan rahoista sain takaisin matkakumppanilta, sillä jaoimme esim. majoituskustannukset, mutta luottokorttilaskulla näkyy tietenkin molempien osuudet. Tampereen reissu oli ylimääräinen menoerä, jonka tein irtiottona arjesta ja rakoilevasta parisuhteesta - tuuletusloma tuli tuolloin tarpeeseen.

• Joulu teki ison loven säästöihin ja suurimman osan haukkasi tyttärelle syntymäpäivälahjaksi ostettu kannettava tietokone. 

• Tämän vuoden puolella alkoi uuden vuokrakaksioni remontointi. Pidän näitä kuluja paitsi välttämättöminä, myös itsensä takaisin maksavina, sillä siisti asunto on huomattavasti helpompi pitää vuokrattuna kuin köpöisessä kunnossa oleva luukku. 

• Eron jälkeisistä ostoksista jo kirjoitinkin, mutta teatterikäynnistä sain osan takaisin, sillä maksoin samalla korttiveloituksella koko seurueen liput. 

Muutamia turhuuksia lukuunottamatta en koe joutuneeni aivan hunningolle - onneksi! Luottokortti on selvästi höllentänyt itsekuriani Prisman astiahyllyllä ja HalpaHallin tekstiiliosastoilla, mutta onneksi näin ei ole käynyt aivan joka kuukausi. Olen aina maksanut koko velkasaldoni pois kerralla, kun lasku on tipahtanut verkkopankkiini, enkä ole siksi maksanut penniäkään korkoa velalleni. Oman Norwegian-luottokorttini karmaisevan korkea korko (19,99%) onkin hyvä kannustin pysymään kaukana osamaksuista ja pidempiaikaisesta velasta. 

Vaikka minulla onkin oma puskurirahasto, josta kustannan niin yllättävät, äkilliset kuin turhatkin menot, käytän luottokorttia välillä tilisiirron asemasta. Välillä huomaan kassajonossa, etten muistanutkaan siirtää säästötililtä rahaa käyttötilin puolelle ja silloin on nopeampaa höylätä luottokorttia, kuin alkaa paniikissa kirjautumaan verkkopankkiin mobiilisovelluksella. On myös niitä päiviä, kun pankkikortti ei vain mene lukijasta läpi, vaikka tilillä katetta onkin - Luottokortti säästää nololta tilanteelta kassan sekä muiden asiakkaiden edessä. 

Jos luottokortin ottoa harkitsee tai sitä muuten tuntee tarvitsevansa, kannattaa valinnassa olla tarkkana ja tutustua etukäteen eri luottokorttien ominaisuuksiin. Tarjolla on hyvin monenlaisia luottokortteja, joiden korot ja vuosimaksut vaihtelevat reippaasti. Erinomainen tapa vertailla luottokorttien ominaisuuksia helposti on Vertaalaina.fi:n luottokorttivertailu*. 

P.S: Kaikkien etujen ja vikojen lisäksi olen kerännyt omalla luottokortin käytölläni jo melkoisen kourallisen Norwegianin omia Cash Point-pisteitä! Pistesaldoni näyttäisi tällä hetkellä olevan 536 Cash Point pistettä (1 piste = 1 Norjan kruunu), joka taipuu tämän hetken kurssilla 55,63€:n matkakassaksi. Tämän summan voi käyttää Norwegianin lentoja ja lisäpalveluja ostaessa. Ihan mukava bonus!

*) Blogiyhteistyölinkki, ei sisällä affiliate markkinointia.

Pääsiäinen taitaa talven niskan

Kevättä olen elänyt jo hyvän aikaa ja tämä pääsiäinen tuntuu pisteeltä iin päälle. Lumisateesta viis, uskoisin, että uudet tuulet tulevat pian puhaltamaan elämässäni. Lähtövalmistelut ovat valmiina: olen siivonnut ja sisustanut kotia, valmistaunut henkisesti elämätaparemonttiin, lakannut kynnet ja hieman muitakin uusia tavoitteita on mielessä. 

Tämä pääsiäinen on ollut hyvin terapeuttinen niin levon kuin aikaansaavuutensakin kannalta. Mutta miten lukijoideni pääsiäinen onkaan sujunut, toivon jokaiselle teistä kiinnostavaa kevättä ja voimia pian saapuvaan siitepölykauteen. 

Pidemmittä puheitta:

Munakaan rahakasta pääsiäisen jälkeistä aikaa!

P.S: Piti toivotella pääsiäiset jo ennen kuin pyhät olivat lähes ohi. 

P.S.S: Kuvassa uusvanha kahvinkeittimeni - hyvin toimii!

P.S.S.S: Muistakaa, että suklaa-alet alkavat hyvin pian pääsiäisen jälkeen. ;)

Puskurirahaston kolme perustasoa

Sain Anonyymin kommentin viimevuotiseen budjetti-laskelmaani. Joku teistä lukijoista siellä kyseli vinkkejä säästämiseen, jos tulot olisivat nykyistä pienemmät. Kysymys innoitti minut todella miettimään eri säästötapoja ja lisäpontta pohdiskeluilleni antoi myös mediassa jatkuva julkinen keskustelu säästämisestä ja sijoittamisesta. Kommenttipalstojenhan mukaan jo pelkkä säästäminen on nykytuloilla mahdotonta, sijoittamisesta nyt puhumattakaan. Tänään en välitä puuttua sijoittamiseen, mutta säästämiseen aion paneutua. Esittelen teille puskurirahastoon säästämisen kolme perustasoa, sekä miksi ja miten ne voi saavuttaa.

Lyhyesti puskurirahaston tärkeydestä pienituloiselle: Puskurirahasto on etukäteen säästetty summa rahaa hätätapauksia ja onnettomuuksia varten. Puskuri on luottokortti- ja pikavippivelan vastakohta.

• Puskuri säästetään itselle etukäteen, kun luottokorttivelka maksetaan takaisin jälkikäteen
• Puskurista tuleva korko jää itselle, kun luottokorttivelasta korkoa maksetaan muille
• Puskurista maksetun maksun jälkeen elämä jatkuu entisellään (velattomana), luottokorttivelka rasittaa taloutta tulevina kuukausina
• Puskuria on hidasta koota, jolloin sen käyttöä miettii tarkemmin. Luottokortti antaa illuusion ylimääräisestä rahasta ja saldoa on helppo käyttää enemmän, kuin oli tarkoitus

Eri ihmisillä on erilaiset tarpeet rahan suhteen. Tämän listan olen koonnut silmälläpitäen etenkin pieni- ja keskituloisia ihmisiä, vinkkinä puskurirahastoon säästämisen aloittamiseksi. Olennaista on aloittaa säästäminen puskurirahastoon ennen, kuin suuret haasteet taloudessa alkavat: 

1. +200€ Ehdoton minimi

Jos tulot ovat pienet, ovat menotkin luultavasti asettuneet samalle tasolle. Erilaiset tuotteet ja palvelut ovat kuitenkin kaikille yhtä kalliit ja siksi äkillinen meno voi luistaa tiukalle vedetyn talouden velkakierteeseen. Ehdoton minimi pienituloisen puskurille voisi olla 200€ ja siitä ylöspäin. Tämän hätävaran saa säästettyä muutamalla niukalla kuukaudella tai tekemällä hieman extratyötä. Sen jälkeen voi palata takaisin normaaliin rahankäyttöön tai jatkaa säästämistä, olo on kuitenkin huojentunut, kun tietää, ettei yllätyskulu kaada taloutta.  

Mihin raha riittää: Hajonnen, välttämättömän kodinkoneen korvaamiseen, yhden ihmisen ruokiin kuukaudeksi (niukistelija ruokkii summalla vielä lapsenkin), pienen vian korjaamiseen autosta, takuuvuokraksi isoon vuokrafirmaan, yllättävään vakuutusmaksuun tai lääkärikäyntiin. 

Miten se säästetään: Pienistäkin tuloista voi yleensä nipistää tekemällä ruokia itse, suosimalla päiväysaletuotteita ja välttämällä hetken aikaa turhia ostoksia, kuten kemikaalit, alkoholi ja tupakka. 50€/kk kerryttää tarvittavan puskurin neljässä kuukaudessa. Kilpailuttamalla puhelinliittymän, sähkösopimuksen ja vakuutukset saattaa summan säästää heti. Uutiset luetaan netistä ja lehdet lainataan kirjastosta.

200€ on aika nopeasti tienattu esimerkiksi ylimääräisiä tavaroita myymällä. Jo kirpputoreja kiertämällä voi tehdä arvokkaita löytöjä pilkkahinnalla. Lisätyöllä tai keikalla summa on nopeasti tienattu, jos mahdollisuus näihin on. 

2. 800-1000€ Riittävä

Tämä puskuri riittää jo hyvin pitkälle. Pienituloinen voi puskurin turvin nukkua yönsä levollisesti ja raha antaa jo paljon liikkumavaraa. Riittävä puskuri on hyvä tavoite, kun ehdoton minimi on säästetty. Pitkällä aikavälillä summa on pienituloisenkin mahdollista säästää ja työssäkävälle summa kertyy talteen suht helposti. 

Mihin raha riittää: Tämä puskuri riittää torjumaan velkaa, vaikka useampi epäonninen rahanmeno saapuisi saman kuukauden aikana. Vuokran saa maksettua, vaikka työttömyys iskisi yllättäen ja kela panttaisi päätöksiään. Jos tulotaso tipahtaa niin, ettei rahaa ole kuin laskuihin, syö säästäväinen tästä puskurirahastosta useamman kuukauden ajan!

Miten se säästetään: Työssäkäyvä saa rahan säästettyä noin vuoden aikana. Loma-, veronpalautus- ja ylityörahat ohjataan suoraan puskuritilille (kesäloma ja joulua vietetään hillitymmin ja reissut jätetään tuleville vuosille). Autollinen pyrkii käyttämään omaa autoa työajossa aina, kun on mahdollista ja kyyditsee vielä työtoveritkin: kilometrikorvauksista kertyy äkkiä ylimääräistä palkan päälle ja lisämatkustajista maksetaan myös bonusta. Kysy työnantajalta mahdollisuudesta koulutuspäiviin ja -kursseihin, näistä voi saada kilometrikorvausten lisäksi myös päivärahan. Työtön voi tienata 300€/kk tukien päälle kokeilemalla yrittämistä tai tekemällä keikkahommia. Oma osaaminen kannattaa muuttaa rahaksi, jos suinkin mahdollista. Kirpputorimyynnillä voi tehdä 5000€:a voittoa vuodessa verottomasti, kun myy itsellä käytössä olleita tavaroita. Muita tavaroita myymällä voittoa saa kertyä 1000€ (voitto = myyntihinta - hankintahinta).

3. 2000€ Huoleton

Kun puskuriin on kertynyt 2000€ voi mattimeikäläinen elää jo erittäin huoletonta elämää. Raha antaa vapauden valita ja päättää omista asioista. Aina ei tarvitse valita halvinta, sillä halvin ei ole aina edullisin vaihtoehto. Tässä vaiheessa jopa "raha tulee rahan luokse"-sanonta alkaa toteuttaa itseään. Summalle kertyy korkoa ja osan siitä voi sijoittaa tuottavasti esimerkiksi työkaluun, jolla voi ansaita lisätuloja. 2000€ on aika yleinen luottokortin saldoraja, nyt sinulla on se raha oikeasti turvanasi. Käytetyn rahan voi maksaa puskuritilille takaisin samaan tapaan, kuin luottokorttivelankin, mutta korottomasti!

Mihin se riittää: Huolettoman ei tarvitse enää pelätä edes suurempia taloudellisia takaiskuja. Hädän tullen puskurilla voi ostaa autonruttanan, jolla pääsee töihin, summa riittää 2-3 kuukauden vuokriin ja sillä pärjää, vaikka kelan täti hautoisi päätöksiä useamman kuukauden. Puskuri on niin kattava, että osan siitä voi tarvittaessa käyttää lomamatkan rahoittamiseksi ja silti jäljelle jää Riittävästi eikä yhtään luottokorttivelkaa. 

Miten se säästetään: Huoleton puskurirahasto on pienituloiselle useamman kuukauden tai vuoden säästämisen tulos. Se voi vaatia suurta muutosta omassa elämässä ja taloustaitojen opettelua. On hyvä huomata, ettei tuo muutos välttämättä tarkoita ikävää kitkuttelua vaan se voi olla samalla henkisesti erittäin rikasta aikaa omassa elämässä. Huolettomaksi pyrkivälle suosittelen säästämisestä kertovien blogien ja kirjojen lukua. Tässä on linkki oman blogini kirja-arvosteluihin ja blogini oikeasta reunasta löydät "Oman talouden oppaita muualta"-listan, johon olen koonnut laajan joukon mitä mainioimpia säästämiseen ja sijoittamiseen liittyviä blogeja. On yllättävää, miten vähän säästämisellä on tekemistä tulojen kanssa, menojen karsinta ja oikea mielentila ovat paljon suuremmassa roolissa, kun pyritään kohti huoletonta elämää. 

4. Yksilöllinen

Bonus! Jokaisen olisi hyvä laskea, kuinka suuren puskurirahaston itse tarvitsisi, jos kaikki tulonlähteet pettäisivät. Yleisenä ohjeena pidetään summaa, joka riittäisi 2-3 kuukauden välttämättömiin kuluihin. Jotkut varautuvat summalla, joka riittäisi jopa puoleksi vuodeksi. Itse olen sitä mieltä, ettei puskurin kannata olla liian suuri. Kun puskuri on säästetty, voi sen lisäksi säästää muihin menoihin, kuten suurempiin kodin hankintoihin, omaan asuntoon, autoon tai matkoihin. Ylijäämäisen rahan voi myös laittaa tuottamaan lisää rahaa.