sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Tasaisen epävakaa työelämäni

Vielä 29 vuoden ikään päästyäni en ole ollut kertaakaan vakinainen työntekijä missään yrityksessä.

Olen tästä hieman harmissani. Etenkin, kun olen aina pitänyt itseäni suhteellisen hyvänä työntekijänä. Nykyisessä työssäni jopa erinomaisena lisänä henkilökunnassa. Nykyisellä alallani minulle on kertynyt työkokemusta viiden vuoden verran ja sain ilokseni kuulla, että olen ollut jo vuodenvaihteesta oikeutettu ensimmäiseen, 3%:n kokemuslisään. Huhtikuun palkassa minulle maksettiin aiemmatkin kokemuslisät takautuvasti, joka toi mukavan potin muuten niin pieneen palkkaani. Kaiken hyvän lisäksi KVTES:in yleinen korotus (16€) lisättiin palkkaani helmikuussa. Yhteenlaskettuna bruttopalkkani nousi 76€/kk. Tästä saakin ottaa ilon irti, sillä mitään muita korotuksia palkkaani tuskin lähivuosina tulee.

Työhistoriani nykyisellä alalla:
Kaksi ylintä työpätkää aiemmassa työpaikassa, loput nykyisessä.
Ja vielä jatkuu, näillä näkymin ainakin 2017 kesään.


Kokemuslisää hakiessani sain listan työkokemuksestani. Järkytyin jopa hieman itsekin, miten monta sopimusta olen tehnyt nykyisessä työpaikassani. Työnantajani puolustukseksi tosin on todettava, että työtä on aina jatkettu ilman välipäiviä, jolloin lomani ovat kertyneet normaalisti. Viimeaikoina sijaisuuspätkänikin ovat olleet melko pitkiä. Vakipaikan hankala saatavuus on alallani melko yleistä ja koska olen nyt unelmatyössäni, en ole kuin ajoittain intoutunut hakemaan muita töitä.

Koska palkkani on jokseenkin surkea, eikä tule tuosta koskaan kohoamaan kuin ikälisien ja KVTES:in korotusten myötä, pidän lisätulojen hankkimista sijoitustoiminnalla erittäin tärkeänä ja motivoivana. Jo 1000€:n kassavirta esim. sijoitusasunnoista riittäisi takaamaan minulle mukavat kuukausitulot ja voisin nauttia työstäni ilman palkkapaineita. Progressiivisen verotuksen takia työstä saatavan palkan kasvattaminen ei ole läheskään yhtä kannustavaa, etenkin jos joutuu tinkimään työn mielekkyydestä tai mukavuudesta.

Olen haaveillut myös sivutoimisesta yritystoiminnasta, jos vain saisin ensin vakityön turvaamaan talouteni.

Päivitetty budjetti tuloista ja menoista:

Menot: 


Lainalyhennys: 625€
Yhtiövastike: 315€ 
Sähkö: 29€ 
Netti: 20€ (vaihto 4G-mokkulanettiin, on muuten hidas!)
Puhelin: 15€
Tarhamaksut: 168€ 
Työmatkakulut: 120€ (työmatkakulut ovat tippuneet radikaalisti!)

Menot yhteensä: 1292€ (muutos aiempaan -99€)


Tulot: 

Nettopalkka: n.1660€
Lapsilisä: 95€ 
Elatusapu: 270€ (korotus +20€)
Miehen osuus asumisesta, laskuista ja autosta: 400€

Tulot yhteensä: 2425€ (muutos +80€)

Tulojen ja menojen erotus: 1133€ (muutos +179€)

Sain neuvoteltua elatusapumaksua hieman ylöspäin. Vuoden odotuksen jälkeen exä alkoi viimein maksaa indeksin mukaisia korotuksia elareihin. Samaan syssyyn pyysin hieman suurempaakin korotusta, koska alan syksyllä tehdä lyhennettyä työpäivää tytön koulunaloittamisen johdosta.

Muutkin kulut ovat nousseet. Tyttö on kasvanut nyt niin hirveällä tahdilla, että vaatteita ja varusteita joutuu ostamaan huomattavasti aiempaa enemmän. Kirppareiltakaan ei meinaa löytyä sopivan kokoisia ja ehjiä vaatteita parhaassa ulkonarömyämisiässä olevalle lapselle. Lenkkareita tuntuu kuluvan kahdet kesässä ja housuista on jatkuvasti polvet puhki. Koulun myötä myös lapsen ruokakulut kasvavat, kun aamiainen ja iltapäivän välipala syödään kotona. 

perjantai 27. toukokuuta 2016

Kirjaperjantai: Yksinhuoltaja ja visukinttu (sankaritarina jatkuu)

Kauniit kesäpäivät vähentävät kummasti haluja lukea kuivakoita sijoituskirjoja, joten jatkamme vielä tälläkin viikolla vain hitusen aihetta sivuavalla kirjaperjantailla.

Kirjallisuudessa yksinhuoltajien, sijoittajien ja säästäväisten henkilöhahmojen kirjo on suhteellisen kapea. Nopeasti mietittynä tällaisia hahmoja voi olla melko työlästäkin nimetä. Kuitenkin lähes jokaisen lapsuudessa on vaikuttanut eräs maailma, jossa päähenkilö on peräti kolmen lapsen yksinhuoltaja ja hänen setänsä sijoittaja ja visukinttu parhaimmasta päästä. Puhun tietenkin Ankkalinnasta.

Aku Ankka - yksinhuoltaja vuodesta 1937

Aku Ankasta tuli yksinhuoltaja jo vuonna 1937, jolloin ensiesiintymisensä saivat hänen sisarenpoikansa Tupu, Hupu ja Lupu, jotka sisar lähetti veljensä huomaan. Vanhemmista ei koskaan enää tämän jälkeen kuulunut mitään ja veljeskatras jäi asumaan Akun luokse. On ihailtavaa, miten onnettaren jatkuvasta epäsuosiosta kärsivä Aku on pitänyt huolta ankanpojista. Hän tekee pitkää ja väsyttävää päivää margariinitehtaalla tai raataa orjapalkalla setänsä Roope Ankan palveluksessa. Säästöön hänellä ei jää rahaa, mutta on selvää, että Aku ja pojat elävät kuitenkin varsin mukavaa elämää: He asuvat omakotitalossa (joka välillä on vuokrattu Roopelta, välillä Akun oma), pojilla on selvästi tarpeeksi ruokaa ja vaatetta - uudemmissa sarjakuvissa myös tietokoneet, pelit, kännykät ym. tarvittavat varusteet. 

Akun elämän pääpiirteet: 

  • Aku elää keskiluokkaista, mukavaa, mutta töiden rasittamaa elämää. Jos rahaa on, se käytetään joko velanmaksuun tai elämän pieniin ylellisyyksiin, kuten Sihi-juomaan.
  • Äksystä luonteesta huolimatta kaikki rakastavat Akua. Perhe on hänen elämässään suuri voimavara ja nokkelat ankanpojat auttavat hänet usein pois pulasta.
  • Aku ei oikein osaa vaalia omia oikeuksiaan työmarkkinoilla. Hän työskenteleekin usein varsin masentuneena ja lannistettuna kurjissa hanttihommissa. 
  • Työttöminä kausina Aku viettää päivät mieluummin ongella kuin töitä etsien. Elämiseen hän lainaa rahaa Roopelta.
  • Suuren velkataakkansa takia Aku joutuu usein setänsä palvelukseen lähes olemattomalla palkalla tai jopa palkatta.


Roope Ankka - visukinttujen visukinttu

Roope Ankalta voisi oppia yhtä jos toista säästämisestä. Piheys ja saituus ovat hänen hyveitään. Toisaalta hän tulee samalla olleeksi myös ekologinen, kierrättäessään lyhimmätkin lyijykynän nysät ja hakiessaan päivän lehden roskakorista. Roopen ikoninen rahasäiliö kukkulan huipulla on kuitenkin lähinnä statussymboli, sillä tosiasiassa suurimman osan hänen omaisuudestaan muodostavat A.Ankka-yhtiöt ympäri maailmaa. Roope omistaa yrityksiä lähes kaikilta kuviteltavissa olevilta aloilta ja hän etsii jatkuvasti uusia sijoitusmahdollisuuksia. Lisäksi hän harrastaa historiallisten, kadonneiden aarteiden metsästystä omien kokoelmiensa kartuttamiseksi. 

Roopen elämänohjeet: 
  • Siinä missä raha virtaa Akun sormien läpi, hilloaa Roope jokaisen omistamansa roposen säiliöönsä. Hän on äärimmäisen saita ja sallii vain tarkkaan valikoituja ylellisyyksiä itselleen (esim. miljardöörikerho).
  •  Roope keskittyy varallisuutensa agressiiviseen kasvattamiseen vielä vanhoilla päivilläänkin. Tavoitteena Roopella on olla  ja pysyä maailman rikkaimpana ankkana.
  • Roopesta ei pidetä aivan yhtä paljon, kuin Akusta, sillä taloudellista etua tavoitellessaan hän saattaa hyväksikäyttää myös omia sukulaisiaan. Loppujen lopuksi hän on kuitenkin aina osa perhettä ja osaa myös nöyrtyä ja katua käytöstään. 
  • Roopella on erinomainen vainu rahalle ja bisnekselle. Hän myös yleensä onnistuu yrityksissään loistavasti. Sanonta: "Raha tulee rahan luo" pätee Roopeen erinomaisesti. 



Mielestäni on melko selvää, että suurin osa Aku Ankan lukijoista ottaa elämänoppinsa nimenomaan Akulta, eikä Roopelta. Perhekeskeinen ja mukavuuksien täyttämä elämä koetaan ehkä mielekkäämmäksi kuin yksinäinen itaruus. Akun uhrautuvuus perheensä eteen taas tekee minuun tunnepuolella suuren vaikutuksen. Aikuisiällä ja itsekin vanhempana on paljon helpompi samaistua Akun saamaan kiukunpuuskaan poikien tekemien kolttosten ja raskaan työpäivän jälkeen.

Sijoittajan mieltä Roope-sarjakuvien luku kuitenkin kiehtoo. Roope tekee bisnestä mistä tahansa eikä mikään voitto ole hänelle liian pieni tavoiteltavaksi. On oikestaan hyvin kiinnostavaa seurata Roopen tapaa elää ja hoitaa bisnesimperiumiaan, vaikka kyse sarjakuvahahmosta onkin. Roope-setä lehdissä esiintyvä Riitta Hanhi on myös yksi suosikkihahmoistani. Riitta on varsin menestyvä liikenainen, joka kovasti toivoisi Roopesta itselleen puolisoa. Yleensä Riitta onnistuu paremmin bisnesmaailmassa kuin viettelijättärenä. 

Aku Ankkoihin pääsee helposti käsiksi kirjastoissa, joista löytynee uusimpien lehtivuosikertojen lisäksi myös taskukirjoja ja albumeita. Klassisista tarinoista, kuten Carl Barksin ja Don Rosan mestariteoksista kootaan jatkuvasti uusia albumeita markkinoille. Aku Ankan Lataamo-palvelusta taas voi lukea kuukausimaksulla valtavan määrän uusia ja vanhoja Aku Ankkoja, AA Extroja ja AA taskukirjoja. Palvelua voi kokeilla kuukauden ajan ilmaiseksi. 


keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Ennakoimalla ennakoimattomaan

Olemme jo aiemmin puhuneet puskurirahaston tärkydestä, joka liittyy olennaisella tavalla oman talouden ennakointiin. Haluan palata aiheeseen vielä uudelleen, sillä ennakointia voi harjoittaa omassa elämässä monilla eri tavoilla.

Yllättävät kulut voivat kaataa taloutemme hetkessä, jos rahallista puskuria ei säästötililtä löydy. Säästäminen tuntuu kuitenkin sitä turhemmalta, mitä vähemmän vastoinkäymisiä on elämässä tullut vastaan. Hyvinvoinnin harhassamme elämme ikuisesti, pysymme aina terveinä ja avioliittomme kestää koko elämän. Tämä onkin ennakoinnin kannalta todellinen kompastuskivi: kun rahaa ei tarvitse, sitä ei viitsi säästää. Taloudellisesti yltäkylläisenä aikana säästötilille ei kerry minkäänlaista puskuria, koska yllättävät kulut on helppo kuitata palkkatulolla. Kun perheen tulotaso yllättäen romahtaakin työttömyyden, sairauden tai vaikkapa eron myötä, ollaankin äkkiarvaamatta tilanteessa, missä säästäminen onkin käynyt hankalaksi tai jopa mahdottomaksi. "Mistä minä voisin enää säästää?" parahtaa taloutensa äärimmilleen venyttänyt ihminen, joka ei aiemmin ole ennakoinnilla elämäänsä kiusannut, eikä valitettavasti ole siihen kykeneväinen nytkään.

Taas voimme käyttää painonpudotusvertausta: Reilusti ylipainoa kerryttänyt herää liikasyönnin vakaviin terveysriskeihin siinä vaiheessa, kun hänen liikuntakykynsä lakkaa kokonaan ja painonpudottamisesta on tullut jo likimain mahdotonta. Polvet eivät enää kanna, henkeä ei meinaa saada ja selkä on rikki.

Vastaavasti ihminen, joka herää ylipainoonsa aiemmin on huomattavasti paremmissa lähtökuopissa terveytensä parantamisessa: Hän voi vähentää syömistään JA lisätä liikuntaa. Aivan sama pätee raha-asioissakin. Mitä aiemmin ennakoinnin aloittaa, sitä helpompaa varautuminen huonoihin aikoihin on. Taloutemme on vielä hyvässä kunnossa, olemme töissä, elämää kannattelee kaksi aikuista ihmistä jne. Kun velkakierre pääsee iskemään, olemme jo lähes liikuntakyvyttömiä.

Rahalla voimme varautua lähes mihin tahansa elämässä yllättäen iskevään uhkaan. Voimme myös turvata omaisuutemme ja lapsiemme omaisuuden muutamilla järkevillä sopimuspapereilla:


  • Puskurirahasto: Se ehdottomasti tärkein arjen turvaaja. Sellaista laskua ei olekaan, jota ei voisi rahalla maksaa. Paitsi ehkä typeryydestä lankeava oppiraha. Pidä aina tililläsi vähintään parin kuukauden elämiseen tarvittavaa rahasummaa. Varaudu myös hyvissä ajoin tiedossa oleviin suuriin menoeriin, kuten auton vaihto/korjaus ja kotisi kaipaamat remontit. Jos mahdollista, säästä myös lomamatkojen vaatima budjetti etukäteen, vaikka käyttäisitkin matkalla turvallisuuden vuoksi luottokorttia. Muista miettiä myös lasten kuluja: vaatiiko lapsen harrastus suuria rahallisia panostuksia? Tarvitseeko lapsi esim. hammasoiontaa, joka tarvitsee tehdä yksityisellä hammaslääkäriasemalla? Entä itsenäistyminen ja kotoa muuttaminen?

  • Vakuutukset: Mieti tarkasti oma riskinsietokykysi! Mitkä ovat olennaisia uhkia elämässäsi? Älä ryntää ottamaan kaikkia mahdollisia vakuutuksia, vaan käytä aikaa erilaisten vakuutusvaihtoehtojen tutkimiseen, kilpailuttamiseen ja tinkimiseen. Muista laskea myös se, kuinka monena vakuutuksettomana vuotena olisit säästänyt mahdollisen korvaussumman säästämällä vakuutukseen käytetyn rahan! Tuoko vakuutus lisäarvoa elämääsi: käytkö esim. mieluummin yksityisellä, kuin jonottelet kunnalliseen terveyskeskukseen? Mikä on mielenrauhan hinta? Jotkut ajattelevat, että vakuutuksilla ei voi kuin voittaa: Jos tapaturma sattuu, vakuutus korvaa ja jos ei satu, on tullut ostaneeksi onnea. Onnettominta onkin omistaa vakuutus, joka ei korvaa juuri sattunutta vahinkoa. 

  • Avioehto ja testamentti: Näiden tärkeyttä ei voi painottaa tarpeeksi ennakoinnin kannalta! Yksinhuoltajana oletkin ehkä jo kertalleen eronnut ja sinulla voi olla paljon realistisempi kuva ikuisesta rakkaudesta. Uusioperhettä perustettaessa on ymmärrettävä, että leski ja lapset ovat perimysjärjestyksessä aivan erilaisessa asemassa, kuin ydinperheessä. Ota etukäteen selvää perimysjärjestys ja se, kenelle omaisuus siirtyy eron tai kuolemantapauksen sattuessa. Voit turvata itsesi, lapsesi ja omaisuutesi vain ennakoimalla ja laatimalla asiakirjat kuntoon ennen avioliittoa, eroa tai maallisesta elämästä poistumista.  

  • Työ ja työttömyys: Miellyttävä tulotaso saavutetaan yleensä palkkatyön kautta. Näin olet kuitenkin hyvin riippuvainen työnantajastasi. Mikä on alasi tulevaisuus, entä omat uranäkymäsi? Kestääkö terveytesi eläkeikään asti työtä, jota juuri nyt teet? Laadi plan B! Vähintä mitä voit tehdä on liittyä liittoon tai työttömyyskassaan, joka turvaa talouden ansiosidonnaisella työttömyysrahalla kun työpaikka lähtee alta. Älä unohda päivittää taitojasi, jotta olisit edelleen käypää valuuttaa työmarkkinoilla, jos joudut niille palaamaan. Laske tarkasti, miten suuren tulotason putoamisen oma taloutesi kestäisi ja kuinka pitkäksi aikaa. Järkevää olisi hommata esimerkiksi sijoitusten kautta yksi tai useampi vakaa tulonlähde, jotta kaikki tulosi eivät olisi riippuvaisia palkkatyöstä (tai sosiaalituista). Vakaata kassavirtaa antavat esim. sijoitusasunnot ja pörssisijoitukset. Mahdollisuus toiseen työhön tai yrittäjyyteen kannattaa pitää mielessä.


sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Yksinhuoltajan matkahaaveita

Säästäminen ja sijoittaminen ovat viimevuosina olleet pääpainona elämässäni. Menoista tinkimisen asteen olen yrittänyt kuitenkin pitää aina sillä tasolla, ettei elämästä tule kurjaa tai että kokisin pahasti menettäneeni jotakin. Olemme syöneet hyvää ruokaa, mutta vähemmän lihottavia herkkuja. Ostan edelleen uutena tai käytettynä tarpeellisia kodin tavaroita, mutta pyrin valitsemaan itseä miellyttäviä tuotteita, jotka samalla tyydyttävät kauniiden tavaroiden ostotarvettani. En osta helposti rikkoutuvaa tai rumaa missään tapauksessa. Tapahtumissa, elokuvissa ja teatterissa olen voinut käydä, sillä lippuja saa usein lahjaksi ja työn puolesta saan kulttuuriseteleitä.

Jostain olen kuitenkin joutunut luopumaan. Säästämisessä mukavaa on se, että menojen karsimisen voi aloittaa niistä asioista, joista pitää itse vähiten. Kaikkein mukavimmat asiat voi hyvin jättää karsintalistalla viimeiseksi. Minun tapauksessani kululistalta puuttuu ennenkaikkea muiden niin tärkeänä pitämä ulkomaanmatkailu. Matkustelu Suomen rajojen ulkopuolella ei minulle ole muutenkaan ollut koskaan kovin tärkeää. Lapsena emme koskaan käyneet risteilyjä ihmeellisimmillä matkoilla ja aikuisiälläkin matkoja olen tehnyt vain pari. Pidän matkustelua melko stressaavana ja kalliina tapana käyttää vähäisiä lomapäiviä. Kotimaanmatkailu on minulle paljon mieluisampaa, tutumpaa ja turvallisempaa. Vaikka en hingukaan ulkomaille joka vuosi tai edes joka viides vuosi, on minullakin omat unelmani matkustelun suhteen.

Jahka elämäntilanne asettuu sopivaksi ja rahaa alkaa jäämään paremmin yli sijoitustarpeiden, aion toteuttaa muutaman haaveilemani matkakokonaisuuden. Kaikki suunnittelemani matkat tulevat olemaan sieltä kalliimmasta päästä, joten lähiaikoina minulla ei kerta kaikkiaan tule olemaan näihin varaa. Listaan unelmamatkani nyt sekä itselleni muistiin että teille nähtäväksi. Kaikki ensimmäisen listan maat ovat matkakohteina yhtä tärkeitä, mutta ennen kuin olen ne toteuttanut, en ole halukas käyttämään rahaa mihinkään vähemmän tärkeään matkaan:


  • Pidempi oleskelu Japanissa: Vähintään kuukauden, mutta mieluummin kolmen kuukauden reissu. Haluaisin asua tavallisessa japanilaisessa kodissa ja tutustua vierailemiini alueisiin rauhassa. Minua kiinnostavat ennenkaikkea Tokio, maaseutu ja lähiöt, sekä ruokakaupat, teemaravintolat ja ihmeelliset japanilaiset palvelut. Temppelit minua eivät niinkään kiinnosta vaan haluaisin keskittyä mieluummin populaarikulttuuriin: käydä Ghibli-museossa ja Mandaraken mangakaupassa ja ostoskeskusten kokoisissa videopelikaupoissa ja -museoissa. Haluaisin nähdä Japanin kirsikankukkien aikaan ja syyskesästä, kun kaskaat soittavat. Osallistuisin mielelläni jonkin juhlapäivän festivaaleille ja söisin paikallisia herkkuja, sushia ja nuudeleita ruokakojuista. 

  • Roadtrip halki Pohjois-Amerikan: Matkalle olisi mukavaa lähteä pienessä kaveriporukassa. Vuokraisimme auton ja ajaisimme mantereen halki tutustuen kaikkeen elokuvista tuttuun. Kävisimme isoissa kaupungeissa ja ajaisimme erämaan halki, pistäytyisimme täälläkin tavallisten ihmisten lähiöissä ja ostoskeskuksissa. Ennenkaikkea haluan syödä paljon amerikkalaisia överiherkkuja ja käydä sarjakuvadivareissa. Haluaisin samalla reissulla käydä myös Kanadassa ja nähdä valtavat punapuumetsät. Matkan kesto kahdesta viikosta kuukauteen.

  • Musikaalimatka Lontooseen: Tämä on haaveistani ehkä edullisin toteuttaa, sillä minulle riittäisi noin viikon matka Englantiin, jolloin kävisin West Endissä katsomassa klassikkomusikaaleja, kuten Cats. Haluaisin käydä myös kidutusvälinemuseossa ja Madame Tussaudsilla. Toisaalta haluaisin joskus lähteä ajamaan myös tämän maan halki ja asua Skotlannin upeissa linnahotelleissa. Lontoon matka on lähinnä toteutumistaan, sillä olen jo varannut liput ystäväni kanssa vuodelle 2017, jolloin menemme katsomaan uuden Harry Potter and the cursed child -näytelmän ja vierailemme Warner Bros studiolla. Toisaalta Cats-musikaali kiertää juuri nyt Isossa-Britanniassa ja olen miettinyt viikonloppumatkaa sen nähdäkseni... Tätä postausta varten päätinkin tarkistaa, mitä musikaalimatka Edinburghiin maksaisi minulta ja tyttäreltäni lentojen, asumisen, teatterilippujen ja ruuan suhteen. Vastaus: n. 800€/5pv - matka jäi varaamatta.


Alla on vähemmän tärkeitä matkakohteita jotka voisin toteuttaa yllä olevien jälkeen tai jos ne eivät budjetillaan häiritsisi säästämistä tai muiden matkakohteiden saavuttamista. Valitettavasti nämäkin ovat Puolaa lukuunottamatta sieltä kalleimmasta päästä: 
  • Matka Puolaan Auschwitziin.
  • Käynti Floridan Universal Studionilla ja Disneylandissa
  • Taru Sormusten Herrasta matka Uuteen-Seelantiin
  • Islanti ja kuumat lähteet


perjantai 20. toukokuuta 2016

Kirjaperjantai: Camilla Mickwitz, yksinhuoltajien sankari

Tänään en esittelekään teille kirjaa vaan kirjailijan:

Camilla Mickwitz

Camilla Mickwitz vaikutti ennenkaikkea 60-80-luvuilla, jolloin kansan suureen suosioon nousivat hänen kuvituksensa niin lasten kuvakirjoissa kuin animaatioissakin. Ajalle tyypilliseen realismiin kuului arkielämän kuvittaminen iloineen ja suruineen ja niinpä Mickwitzin kirjoista löytää yllättävänkin kantaaottavia teemoja: sukupuolten tasa-arvosta, luonnonsuojelusta, roolimalleista ja maahanmuutosta. Ennenkaikkea suuren ihailuni saa Mickwitzin tapa kuvata yksinhuoltajien elämää, joten kirjat ovat mitä oivallisinta luettavaa yhden vanhemman perheisiin ja miksei muillekin!

On mukavaa, miten yksinhuoltajuutta ei kirjoissa mitenkään alleviivata - itseasiassa en ollut tullut ajatelleeksikaan asiaa ennen kuin aivan äskettäin, kun luimme kirjoja tyttöni kanssa iltasaduksi. Äidit ja isät lapsineen tulevat aivan hyvin toimeen itsekseenkin ja lopussa ongelmat ratkeavat. Yleensä ratkaisun avain on pieni muutos omassa toiminnassa.

Esittelen teille nyt muutamia Mickwitzin kirjojen yksinhuoltajia ja mahdollisia yksinhuoltajaperheitä:



Jason

Sarjaan kuuluvat kirjat: Jason, tarina tavallisesta pienestä pojasta, Jason ja vihainen Viivi, Jason muuttaa maasta, Jasonin kesä

Jason on pieni poika, joka asuu kahdestaan äitinsä Kaarinan kanssa. Kaarina käy töissä säilykepurkkitehtaalla ja poseeraa joskus iltaisin alastonmallina taidekoululla. Myöhemmin Kaarina menettää työpaikkansa ja he muuttavat Jasonin kanssa toiseen maahan. Uudessa maassa Kaarina saa töitä, mutta Jasonin kanssa he eivät ymmärrä kenenkään puhetta. Jasonin kesä -kirjassa Kaarina ja Jason viettävät kesälomaa kesäkodissa.


Emilia

Sarjaan kuluvat kirjat: Emilia ja kolme pikkuista tätiä, Emilia ja kuningas Osakari, Emilia ja onni, Emilia ja Oskarin nukke, Emilia ja kaksoset

Emilia on pieni tyttö ja Oskari hänen isänsä. Sarjassa ei puhuta Emilian äidistä mitään vaan kirjoissa Emilia ja Oskari keksivät nojatuolissa iltasadut aina kahdestaan. Monasti he ujuttavat itsensäkin mukaan opettavaisiin tarinoihin. Emilia ja Oskarin nukke -kirjassa Oskari kuvittelee itselleen nukkemaisen tyttöystävän, joka lopulta kyllästyy olemaan nukke. Emilia ja kuningas Oskari -kirjassa taas Oskari on yksinvaltias, kunnes hänen alamaisensa oppivat olemaan itsensä näköisiä. Emilia ja kaksoset kirjassa otetaan vahvasti kantaa luonnonsuojeluun. Emilia ja kolme pikkuista tätiä, sekä Emilia ja onni taas mietiskelevät onnellisuuden salaisuuksia.

Emilia-kirjat ovat erinomaista luettavaa isille ja tyttärille, mutta kiinnostavaa luettavaa ne ovat myös yksinhuoltajaisille.




Mimosa

Sarjaan kuuluvat kirjat: Mimosa, Mimosan syntymäyö, Mimosa ja täysikuufestivaali

Mimosa on pieni, itsenäinen noitatyttö hieman Pepin tapaan. Mimosan äiti, Muskotti, on myös noita, mutta varsin vapaamielinen kasvattaja. Äiti jättää Mimosan orpokotiin hoitoon omien menojensa ajaksi ja Mimosan syntymäyönjuhlassa Muskotin oudot sisaret ovat varastaa koko shown itselleen.

Mimosa-kirjat ovat Mickwitzin kuvittajanuralla selvästi tummasävyisempiä muihin teoksiin nähden. Samanlaisia yhteiskunnallisesti ajankohtaisia (70-80-luvulla, mutta myös nykyään) aiheita Mimosa -kirjoissa käsitellään, kuten orpokodissa, jossa jokainen asukas on oman, tiukan roolinsa vanki. Tarvitaan ripaus Mimosan taikaa vapauttamaan ihmiset rajoitteistaan. Kyöpelivuoren noidat ovat itsenäisiä naisia, mutta käyvät silti passaamassa läheisen kaupungin keksijätyyppisiä velhoja. Tiukat sukupuoliroolit saavat kirjassa kyytiä ja noidat ja velhot voivat viettää Mimosan kepposten ansiosta täysikuufestivaalia yhdessä.


Mickwitzin kirjat ovat ajankohtaista, keskustelua herättävää ja visuaalisesti miellyttävää luettavaa yhä edelleen. Harmillisesti hänen kirjojaan alkaa olla hieman vaikea löytää enää muualta kuin kirjastoista ja kirppareilta. Onneksi kustannusyhtiö Tammi on alkanut hiljalleen julkaisemaan uusintapainoksia mm. Jason ja Emilia kirjoista. Toivoa sopii, että kaikki hänen teoksensa saavat laadukkaat uusintapainokset.

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Yksinhuoltajan tulojen romahdus

Miksi säästämisen, sijoittamisen ja rikastumisen tavoittelu pitäisi olla ykkösenä jokaisen yksinhuoltajan tavoitelistalla?

Tämä johtuu kahdesta syystä: Lapsen 17- ja 18-vuotissyntymäpäivät. 17-vuotiaana Kela lakkaa maksamasta lapsesta lapsilisää. 18-vuotiaana lapsen etävanhemman elatusvelvollisuus loppuu ja yleensä myös elatusapu tyrehtyy sen siliän tien.

Edessä on siis yksinhuoltajan tulojen radikaali romahtaminen. Mikään ei kuitenkaan takaa, että lapsi muuttaisi heti täysi-ikäiseksi tultuaan pois kotoa vaan hän asuu kotona niin kauan kuin mielii. Kukapa nyt ei lastansa hoitaisi, vaikka kyse olisikin jo nuoresta aikuisesta. Toki on vain kohtuullista, että töissä käyvä ja kotona asuva lapsi ottaa osaa omiin kuluihinsa. Oma äitini kertoi, että työt aloitettuaan hän maksoi isoäidilleni 1000mk kuukaudessa niin kauan, kuin asui kotona. Mielestäni tämä on ihan hyvä käytäntö. Niin minä, kuin oma äitini olemme muuttaneet pois lapsuudenkodistamme 16-vuotiaina. Sain itse runsaasti tukea äidiltäni, kun aloitin opiskelut. Hän osti minun ja veljeni käyttöön yksiön paikkakunnalta, jonne muutimme opiskelemaan. Tällä tavoin haluaisin itsekin tukea omaa tytärtäni aikanaan. Vaikka se tarkoittaisikin, ettei asunto ole tuottavassa käytössä tuona aikana, kun tytär siinä asuu.

Kauhulla odotettu päivä: Lohikäärmeiden ja balrogien hyökkäys. Tai lapsen kasvu nuoreksi aikuiseksi.


Tukien lakkautus tarkoittaisi tämän hetken luvuilla 365€:n vähennystä tuloihini. En usko, että lapsen elättäminen maksaa aivan noin paljoa, mutta mm. elatusapuhan on tarkoitettu korvaamaan myös osa lapsen asumisesta. Lapsen muuttaessa pois kotoa, yksi huone jää kokonaan tyhjäksi ja ehkä tarpeettomaksikin. Elokuva/kirjastohuone toki siintää jo ajatuksissani, mutta käytännössä järkevintä olisi kuitenkin vaihtaa asunto tilavaan kaksioon.

Lapsen täysi-ikäistymiseen on vielä kymmenisen vuotta. Tuossa ajassa aion saada ainakin oman asuntoni maksettua velattomaksi, mahdollisesti myös ensimmäisen sijoitusasuntoni. Olisi mukavaa saada tuohon mennessä jo hieman vuokratuottoa ja turvata sillä sijoitustoiminnan jatkaminen sekä lapsen tukeminen. Tietenkin, jos lapsi asuu sijoitusasunnossani ja haaveilen itse vuokratutotosta, olisi minulla oltava kaksi velatonta yksiötä vuoteen 2026 mennessä.

Siinäpä vasta työsarkaa.

Onneksi edessä on vielä ne iloiset ajat, jolloin lapsi aloittaa koulunkäynnin ja pääsen viimein maksamasta tarhamaksuja! Ei mitään ikävää, jos ei jotain hyvääkin.


  Ajatko vähemmän? Säästä enemmän. - POP Auto Kilsa

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Lapselle säästämisen edut ja sudenkuopat, osa2

Aiemmin kävin läpi lapselle säästämiseen liittyviä ongelmia ja riskejä. Lapselle säästäminen on tietenkin kannattavaa, jos vanhemmilta siihen löytyy ylimääräisiä varoja. Yksinhuoltajalla näin ei kuitenkaan välttämättä ole vaan jo oma säästö- ja sijoitusstrategia saattaa viedä kaikki ylimääräiset varat.

Tämä on ideoimani sijoitussuunnitelma, jolla lapsi ei kuitenkaan tipahda tyhjän päälle opiskelut aloittaessaan tai joudu luuhaamaan äidin helmoissa aikuiseksi asti. Pääpaino on edelleen yksinhuoltajan omassa rikastumissuunitelmassa, joka on joka tapauksessa toteutettava ennen, kuin lapsi tulee täysi-ikäiseksi tai se jää ehkä kokonaan toteuttamatta. Näin varallisuuden ja taloudellisen tilanteen voi olettaa kohentuvan siihen mennessä, kun lapsi tarvitsee tukea itsenäistymiseen. Otamme tarkaseltavaksi:

Kuinka paljon lapsi todella tarvitsee 16-18-vuotiaana

Lapsi aloittaa peruskoulun jälkeen jatko-opinnot ja ajaa ajokortin. Hän ehkä muuttaa jo omilleen asumaan, joten hankintalistalla ovat kodin perustarvikkeet ja tililtä on löydyttävä kahden kuukauden vuokraa vastaava summa takuuvuokraksi. Esimerkkilaskelma lapsen todellisesta tarpeesta voisi olla tällainen:

  • Ajokortti n. 2000€
  • Vakuus vuokra-asunnosta (vuokra 500€/kk) 1000€
  • Lukion oppikirjat kolmelle vuodelle (opetussuunnitelman vaihduttua, kirjat on ostettava uutena) 2500€
  • Kodin perustarvikkeet. Summa riippuu, miten paljon lapsi saa kalusteita kotoa ja miten paljon ostetaan käytettynä/uutena. Kuluvat keittiötarvikkeet, pesuaineet ja muut täytyy kuitenkin ostaa uutena kaupasta. Summa ehkä jotakin 200-1000€ väliltä?
Yhteensä: 5700€-6500€




Näiden alkuostosten jälkeen lapsi alkaakin jo kustantamaan itse omat kulunsa. 18-vuotias alkaa saamaan opintorahaa ja asumislisää. Hän voi myös opintojensa ohessa tienata 660€/kk ilman, että se vaikuttaa opintorahan suuruuteen. Lisäksi valtiolta on mahdollista saada edullista opintolainaa. 

Mielestäni vanhempien on autettava lapsi itsenäisessä elämässään alkuun, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa kymmeniätuhansia euroja säästötilillä tai osakkeissa. Lasta voi kannustaa tienaamaan osa noista välttämättömiin hankintoihin kuluvista rahoista itse jo ennen kotoa muuttoa. Ripillepääsystä kertyneet lahjarahat ja kesätyörahat kannattaa laittaa yhteistuumin säästöön esimerkiksi ajokorttia varten. Myös kodin kalusteita voi ostaa lapselle jo hyvissä ajoin joulu- ja synttärilahjoiksi. Lapsi saa luultavasti elämänsä aikana sukulaisilta lahjaksi rahaa silloin tällöin. Säästämällä nämä ylimääräiset rahat, alkaa tarvittava pesämuna karttua jo hyvissä ajoin. 

Kun raha on tällä tavoin jo valmiiksi korvamerkittyä on nuoren ehkä helpompi ymmärtää, mitä varten raha on hänelle säästetty tai annettu. 40 000€ vapaasti käytettävää rahaa voi tuntua kertarykäisyllä loputtomalta summalta ja huveta hetkessä mukavaan elämään. 

Näin ollen lapselle ei tarvitse erottaa suuria säästösummia jo vuosia etukäteen ja lapsi saa silti hyvän alun elämälleen. Kalusteita kumpikin vanhempi saa lahjoittaa lapselle 4000€:n edestä, joten lahjaveroa nuoren tukemisestä tuskin menee. 

Aktiivisella asuntosijoittamisella vanhempi voi myös tarjota lapselleen edullisen vuokra-asunnon opiskelujen ajaksi. Vanhempien omistamaan asuntoon nuori ei saa täyttä asumistukea, mutta hieman kuitenkin. Jos yksinhuoltaja on onnistunut saamaan oman asuntonsa velattomaksi ennen, kuin lapsi muuttaa pois kotoa, on hänen asumismenonsa laskeneet reilusti ja käteen jää nyt rahaa nuoren tukemiseen.

Oman tyttäreni säästöt:

Lapsen itsenäistymisen tukeminen saattaa huonoimmassa tapauksessa jäädä kokonaan lähivanhemman harteille. Välttämättä näin ei kuitenkaan tarvitse käydä! Sopuisat välit lapsen toiseen vanhempaan ja puheyhteyksien säilyttäminen ovat pitkällä tähtäimellä suuri etu niin lapselle kuin kummallekin vanhemmalle. Vaikka elatusvelvollisuus loppuisikin etävanhemmalta, olisi kaikin puolin suotavaa, että vanhemmat osallistuisivat edelleen lapsen kuluihin yhdessä.

Tiedän, että tyttäreni isä säästää kykyjensä mukaan lapsen säästötilille ja osakesalkkuun rahaa. Isoa pottia tuskin on tytölle odotettavissa. Arvostan kuitenkin hänen panostaan ja pienikin summa tulee varmasti suureksi avuksi aikanaan, kun tyttö aloittaa opiskelut. Itse kaihdan rahan säästämistä tavalliseen elämiseen käytettäväksi, mutta kummallakin meistä on oikeus omanlaiseensa tavoitesäästämiseen. Ymmärtääkseni tytär saa täysi-ikäisenä tehdä isänsä säästämillä rahoilla, mitä mielii. Jos eivät sitten sitä ennen sovi asiasta jotakin muuta.

Koetan joka tapauksessa ottaa lapsen mukaan kotimme talousasioiden hoitamiseen ja sunnittelemiseen mahdollisimman varhain. Katselemme yhdessä mainoksia ja vertailemme hintoja. Tyttö on kovasti kiinnostunut tavaroiden hinnasta ja arvosta: Onko 4€ leivästä paljon vai vähän? Onko 20€:n takki kallis? Näistä käymme usein keskusteluja. Viikkorahaa en tytölle vielä maksa, mutta olen saattanut antaa siivouspäivänä kolikon, jos hän on ollut ahkera. Omat rahansa hän saa joko laittaa possuun säästöön tai omaan kukkaroon helpommin käytettäväksi. Joulun jälkeen teimme ensimmäisen suuremman ostoksen (Lego Elves puumaja, 52€), jonka hän osti säästetyillä ja lahjaksi saamillaan rahoilla. Ostoksen järkevyyden arvioinnin olen jättänyt kokonaan tytölle.


perjantai 13. toukokuuta 2016

Ensimmäiset osingot Nokiaan

Osakesalkullani ei kovin mairittelevasti mene, mutta osinkoja on sentään ropissut kevään pörssipiristykseksi.

Toistaiseksi olen myynyt osakkeitani vain yhden kerran, kun huomasin Nokian renkaiden arvon kohonneen lähes kaikkien aikojen korkeimpaan huippuunsa ja onnistuneesti arvelin kurssin pian rysähtävän omaan mahdottomuuteensa. Myin koko omistukseni (n. 1000€) pois ja ostin takaisin viikon päästä, kun hinnasta oli sulanut hyvä siivu. Voittoa tuli noin 280€ ennakkopidätyksen ja kulujen jälkeen.

Suurin piirtein samanlaisen potin korjasin ennakkopidätyken jälkeen myös kevään osinkoina: 265€. Osingot sijoitin pienen lisätalletuksen kera mukavasti kyykänneeseen Nokiaan, joista pitäisi tulla vielä osinkoa n. 23€.

Lista ensimmäisistä osingoistani ikinä: 

  • Nixu: 12,15€
  • Fortum: 177,10€
  • HKScan: 14,14€
  • Nokian renkaat: 51€
  • Viking Line: 19€
  • Sampo: 81,70€
  • (Nokia 30,94€)
Yhteensä: 386,03€ (ennakkopidätettynä 288€)

Sijoittettu summa on tällä hetkellä 7599€, joka sisältää myös aiemmin mainitut myyntivoitot ja osingot. Sijoitukset ovat tänään 12.5. miinuksella 275€. Käytännössä siis voitolla ollaan, koska voittoa on tullut enemmän kuin tappiota!

Otin vielä tällaisen käppyrän Nordnetista:

Sininen näyttää sijoitusteni läpikäymän vuoristoradan. Vertailun vuoksi kuvassa myös OMXH25GI -kasvuindeksi liilana käppyränä.




Vähäiseltä näyttävät nämä osakesijoittamisen tuotot. Koetan kuitenkin jatkuvasti muistuttaa itseäni, että ensimmäisen vuoden aikana mahdollisuus sijoitusten tappiollisuudelle on erittäin suuri ja tilastojen valossa todellisia voittoja aletaan kerätä vasta + 5 sijoitusvuoden jälkeen. 

Ja onhan +/- 0 tuloskin paljon parempi kuin tappiollinen sijoitus ja tilillä makuuttamisenkin sijaan olen saanut sentään mahdollisuuden voittoihin. 

Ja ainahan tuo piristää mieltä, kun omat sijoitukset on lähes koko ajan voittaneet vertailuindeksinsä. 

Salkkuani voi muuten seurata Sharevillessä, nimimerkillä PisnesAnanas.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Lapselle säästämisen edut ja sudenkuopat, osa1

Suhtaudun hieman varauksellisesti omalle lapselle säästämiseen.

Esimerkiksi lapsilisien säästäminen lapsen tilille on minusta kaunis ajatus, mutta siihen liittyy monia mutkia matkaan, jotka täytyy ottaa huomioon jo siinä vaiheessa, kun säästämistä alkaa suunnittelemaan. Listataapas:


  • Lapsilisä on tuki vanhemmille lapsen elatusta varten, ei lapselle. Lapsilisän ohjaaminen lapsen tilille on lahjoitus. Koska lahjaveron kolmivuotinen rajapyykki on 4000€, ei tasaisesti lapsen tilille säästetty lapsilisä ehdi rikkomaan lahjaveron maksamiseen velvoittavaa rajaa. Mutta jos vanhemmat lahjoittavat lapselle myös muita summia, voi maksuraja ylittyä ja tällöin vero on maksettava. Jo 111€:n kuukausittainen lahjoitus lähestyy lahjaveron rajaa kolmessa vuodessa.
  • Jos olet kerännyt lapsilisät omalle tilillesi säästöön, kunnes lapsi täyttää jonkin tietyn iän ja haluat hänelle rahan lahjoittaa, menee 4000€ ylittävästä summasta lahjavero. Ajallisella hajautuksella säästöjen keräämisessä ei ole tällöin merkitystä vaan vero napsahtaa 3 vuoden aikana annetusta, 4k€ ylittävästä summasta.
  • Kun vanhempi lahjoittaa rahaa lapselle, tuo raha muuttuu lapsen omaisuudeksi, johon vanhemmalla ei ole enää oikeutta kajota. Tämä voi tulla yllätyksenä, olihan esimerkiksi lapsilisä tarkoitettu lapsen elättämiseen. Mutta, kun rahan lahjoittaa lapselle niin olet tällöin luopunut tuosta edusta. Sen sijaan elatusvelvollisuutesi jatkuu edelleen. Lapsella ei ole velvoitetta kustantaa omaa tai perheen elämistä säästöillään.
  • Jos lapsen säästötililtä on kuitenkin mennyt nostamaan rahaa, on lapsella aikuisena periaatteessa oikeus haastaa vanhempansa oikeuteen ja vaatia menettämänsä rahat takaisin. 
  • Lapselle saa avata oman osakesalkun, mutta siihen tarvitaan molempien vanhempien kirjallinen suostumus. Sensijaan lapselle ei saa ostaa kuin Suomalaisia osakkeita tai rahastoja, koska lapsen edun mukaista ei ole, että vanhempi sijoittaa lapsen rahat isompiriskisiksi katsottuihin ulkomaalaisiin osakkeisiin. Erityisluvan voi käydä anomassa maistraatista, mutta tuosta luvasta pitää jokaisella ostokerralla pulittaa lupamaksu. Kun lapsen sijoitusalkun arvo ylittää 20 000€  tulee lapsen holhoajasta tilivelvollinen maistraatille. Tässä tarkemmat tiedot lapsen omaisuuden hoidosta.  "Lapsen varoilla ei saa ottaa riskiä."
  • Suurin uhka lapsen säästöille on kuitenkin lapsi itse. Oletko kasvattajana aivan varma, että osaat kasvattaa lapsestasi säästeliään ja vastuullisen nuoren, joka ei hassaa kaikkia säästöjään 18 vuotta täytettyään. Tuona vuonna lapselle siirtyy oikeus nostaa tililtään vapaasti rahaa ja käyttää sitä mielensä mukaan. Nuorena tuhlatut säästöt ovat oiva ja varmasti katkera opetus lapselle aikuisena, mutta katkera maku siitä jää varmasti myös vanhempien suuhun. 



Mitä nuorempana lapselle säästämisen aloittaa, sitä suuremmaksi ehtii "korkoa-korolle"-ilmiö paisuttaa lapsen omaisuuden. Satasen kuukausisäästö lapselle tarkoittaa pankkitilillä makuutettuna n. 21 600€. Sijoitettuna keskimääräisellä 6% korolla tuo summa olisi paisunut jo 39 312€:oon, kun lapsi täyttää 18 vuotta.

Tässä kohtaa on yksinhuoltajan kuitenkin arasti viitattava ja kysyttävä: Entä, jos sijoitusbudjetista ei irtoa tuota 100€:a kuukaudessa vaan lapsilisäkin on käytettävä perus elämiseen ja lapsen harrastuksiin. Tästä syystä haluankin tehdä toisenlaisen laskelman, josta kerron seuraavassa postauksessani tarkemmin. 

Pääperiaate tuossa suunnitelmassa on lapsen auttaminen itsenäisen elämän alkuun ja vanhemman oman omaisuuden kartuttaminen, joka lankeaa lapselle hyödyksi niin opiskelija-aikana kuin aikuisuudessakin. Taloudellisesti vahvoilla oleva vanhempi pystyy myös tukemaan nuorta paremmin, eikä nuori ryyppää yksinhuoltajaäidin vaivalla säästämää pesämunaa heti ensitilaisuuden tullen.


sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Kauppakassivertailu: Lidl vs. Prisma

Koko yksinhuoltajahistoriani ajan olen julistanut Lidlin hintojen ylivertaisuutta Prismaan nähden. Pyöriteltyäni ideaa useamman viikon ajan, päätin viimein tarttua härkää sarvista ja tehdä oman tutkimukseni asiasta.

Hypoteesi: Lidl on halvempi kuin Prisma

Tein vertailun hyvin vahvasti omien ostokäyttäytymisteni pohjalta, mutta mahdollisimman reilusti. Aluksi listasin ostoslistaan keinotekoisen, mutta mahdollisimman normaalin ostoskassin sisällön. Ostoslista koostuu nimenomaan niistä tuotteista, joita meidän perheessä syödään ja ostetaan, siksi siittää saattaa puuttua muille perheille oleellisia tuotteita. Ostin mahdollisimman paljon toisiaan vastaavat tuotteet sekä Prismasta että Lidlistä. Tuotteiden valinnassa käyttämäni kriteerit:

  • Saman valmistajan tuotteet, jos mahdollista
  • Vertailtavien tuotteiden oltava mahdollisimman samankokoisissa pakkauksissa
  • Vertailtavien tuotteiden on oltava maultaan toisiaan vastaavia
  • Tuotteiden vastattava kotimaisuudeltaan tai ulkomaisuudeltaan, jos mahdollista

Näin ollen en päätynyt ostamaan Prisman halvimpia, Xtra-tuotteita, koska ne ovat mielestäni laadultaa huomattavasti Lidlin tuotteita heikompia. Sen sijaan Rainbown ja S-ryhmän oman tuotemerkin tuotteet vastaavat laadultaan Lidlin vastaavia. Tämän olivat kyllä halpuuttajatkin huomanneet, mutta siitä lisää tuonnempana. Koska kaikkia tuotteita ei löytynyt samankokoisissa pakkauksissa, korjasin Lidlin ostoskassin tuotehinnat vastaamaan Prismasta ostettujen pakkauskokojen hintoja. 

Hinnoissa en ole ottanut mukaan S-ryhmän ostoksista saatavia bonuksia tai maksutapaetuja, sillä kaikille niitä ei kerry tai ole käytössä. Vertailuun en valinnut yhtään tuotetta, joka olisi ollut sillä hetkellä tarjouksessa. Omaksi puolustuksekseni on tosin sanottava, että Prisman tarjouksia on kaupassa huomattavasti vaikeampi havaita, kuin Lidlin punaisella mainoskyltillä merkittyjä tarjouksia.

Kuriositeetin vuoksi tässä kuvat ostoskasseista. Kuvat ovat lähinnä ohjeellisia:

Prisman ostoskassi: Kuvasta puuttuu Rainbown Corn flakes -paketti, jotka olivat kaupasta loppuneet juuri sillä kertaa.
Tikkarit olivat mausta riippumatta saman hintaisia, joten otimme eri kaupoista eri makuiset. 




Lidlin ostoskassi. Tonnikalapurkki jää salsapurkin alle piiloon.




















__
_
Jakakaamme kauppakassien hintavertailuun. Alla lista kauppakassien sisällöstä, hinnoista ja Lidlin kassin osalta pakkausten painokorjatuista hinnoista:




Itse tekemäni vertailun mukaan Prismasta ja Lidlistä ostetun ostoskassin hintaero olisi ollut peräti 2,23€ (kuitenkin 8,89%) Lidlin eduksi. Olen tuloksesta vähintään yhtä häkeltynyt, ellen häkeltyneempikin kuin te. Olehan aina kailottanut teille, ja jokaiselle läheiselleni, miten Lidlissä säästää vähintään 30% jokaisella kauppareissulla.

Omassa nerokkaassa päässäni olen koettanut analysoida tätä perin yllättävää testitulosta ja olen tullut seuraaviin johtopäätöksiin:

  • Lidlin edullisuus tulee valikoiman suppeudesta. Tarjolla ei ole kymmentä eri tuotevaihtoehtoa, joista sortuisi ehkä ottamaan sen ylellisemmän ja kalliimman. Yleensä vaihtoehtoja on vain yksi: hyvä ja edullinen. Muualla tulee retkahdettua ostamaan kalliimpaa tai tuotteita, joita ei edes tiennyt tarvitsevansa.
  • Testissä ei ollut mukana yhtään tarjoustuotetta. Lidlin tarjouksia seuraamalla ja ostamalla säästöä kertyisi varmasti enemmän. Näin ruokavaliokin pysyy monipuolisena, vaikka perusvalikoima onkin suppea. 
  • Huomatkaa, miten usein Rainbown ja Lidlin tuotteen hinta on sentilleen sama. Hintavertailua ovat tehneet siten varmasti muutkin tahot kuin vain allekirjoittanut. Sattumaan en usko, kun noin moni tuote on sentilleen samanhintainen.
  • Lidlistäkin saa nykyään paljon suomalaisia ja tuttuja tuotemerkkejä, joiden hinnat lienee sidottu jonkinlaisiin valmistajan/tukun suositushintoihin kuin muissakin kaupoissa. 
  • Testissä tuotteita on vähän eikä läheskään jokaisesta tuoteryhmästä. Tuotteiden vaihto saattaisi heitellä summia reilusti puoleen jos toiseenkin. 

Mutta todettava se on, kun omin silmin näkee, että loppujen lopuksi ero Prisman ja Lidlin välillä on melko pieni. S-kauppojen bonusjärjestelmä saattaa syödä vähäisenkin eron, jos perhe keskittää kaikki ostoksensa ja saa bonuksia/maksutapaetua. Olisi ollut mielenkiintoista ottaa vertailuun mukaan vielä K-kaupatkin, mutta kolmansia samanlaisia ostoksia en viitsinyt enää ostaa. Jos ostan malliostoskassin myöhemmin, mahtaakohan se olla enää kovinkaan vertailukelpoinen näiden lukemien kanssa? Toisaalta, onhan inflaatiokin nyt nollassa, joten...


perjantai 6. toukokuuta 2016

Kirjaperjantai: Nuukaillen

Nuukaillen
Nuuka ei kirjoja osta vaan lainaa ne kirjastosta ilmaiseksi.


eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman

Kirjoittanut: Laura Honkasalo

Nuukailu aloitetaan ilmaisista vaihtoehdoista. Pihistelyviikkoni kunniaksi löysinkin esiteltävän kirjan kirjastosta. Tarjolla oli montakin nuukailuun ja penninvenytykseen keskittyvää kirjaa, mutta halusin tarjota teille jotakin tuoretta ja mahdollisesti vielä oivallista luettavaa. Muutamista poimimistani teoksista tämä osoittautui oikeaksi kultakimpaleeksi.

Koetan välttää tyhjänpäiväistä nuukailua ja elämän kurjistamista, mutta Honkasalon Nuukaillen ei suinkaan tarjoa vain markan makkarakeittoreseptejä vaan ehtaa asiaa säästämisestä, ostohysteriasta luopumisesta ja psykologiasta tuhlailun takana. Toki kirja on kauttaaltaan täynnä vanhoja kunnon sota-ajan nuukailuvinkkeä, mutta ne voi joko ottaa kiinnostavana tietona historiasta, hypätä kokonaan yli tai laittaa järkevimmät korvan taakse. Kirjoittajan sanoma ei ole edes turhan kaukana oman blogini ajatusmaailmasta: Tärkeintä on tiedostaa, millä tavalla kaupalliset tahot meitä ohjailevat ja millaisia turhanaikaisia tarpeita meille tiedostamattamme luodaan. Kirja avaa silmiämme myös näkemään sen valtavan määrän syömäkelpoista ruokaa, tekstiilejä ja kierrätyskelpoista tavaraa, joka päätyy kaatopaikoille. Ympäristönäkökulma on siten vahvasti mukana.

Nuukaillen on ilmestynyt vuonna 2014, joten se on sisällöltään vielä hyvin tuore. Mukana on omat lukunsa mm. muotibloggaajille, jotka ovat tämän maailmanajan ostohysteriapillipiipareita. Blogeissa vaatteet ja sisustustyylit vaihtuvat viikoittain herättäen lukijoiden ostohalut ja kateuden bloggaajien hulppeasta elämäntyylistä. Luottokorttien avulla jokainen voi yrittää tavoitella luksusmerkkejä ja loputtomia shoppailuretkiä. Ostosten jälkeinen onnentunne vain on harmillisen lyhyt ja antaa pian sijaa ostomorkkikselle. Morkkis taas varmistaa sen, ettei ostetusta vaatteesta pysty edes nauttimaan.

Honkasalo pohjaa kirjassa vahvasti omiin kokemuksiinsa ostosriippuvaisena, joten kirja ei sorru ylenkatseiseen syyttelyyn. Päinvastoin kirjan ääni on hyvin lempeä, kannustava ja ymmärtäväinen. Toki taustalla kaikuu silti kirjoittajan oma tavarankaipuu.

Kirja olisi ehdottoman tärkeää luettavaa jokaiselle naiselle, mielellään jo nuorella iällä. Meidän on hyvin vaikea ymmärtää suurten markkinoiden voimaa ja houkuttelevuutta. Halu hamstrata vaatteita ja tavaraa on istutettu meihin jo kaukaisessa historiassa, se on osa meidän biologiaamme. Jottemme täyttäisi kotiamme roinalla, ahdistuisi holtittomasta rahankäytöstämme tai jopa ajaisi talouttamme pahaan velka-ahdinkoon on nämä heikkoudet meissä tiedostettava. On erinomaisen hyvä näkökulma miettiä kuluttamista myös luonnonvarojen kannalta. Kirjan yllättävin pointti oli jopa kierrätyksen kritisointi: Tarvitsemmeko edes niitä itseaskarreltuja tai -ommeltuja käsitöitä? Siirrämmekö roinaongelman vain jollekulle toiselle lahjoittaessamme ylimääräistä tavaraa pois? Myös ilmaisella tavaralla kodista voi tehdä tavaravankilan. Materian ostamisen sijaan tulisikin panostaa elämyksiin ja aineettomiin iloihin.

Oli erittäin miellyttävä yllätys huomata, että kirjoittaja on itse yksinhuoltaja. Hänen tarinansa nuukailijana ja sentinvenyttäjänä pohjaakin vahvasti rahapulaan, joka häntä eron jälkeen kohtasi. Kirja kertoo, miten vähät rahat saadaan riittämään elämiseen. Sen sijaan kirjassa ei paneuduta ollenkaan siihen, mitä mahdollisesti säästöön jääville rahoille pitäisi tehdä. Ainoa esimerkki oli matkustelun lisääminen, sijoittamisesta ei puhuta puolta sanaa. Kirjan opeilla et siten pääse rikastumaan, mutta hengissä ja velattomana saatat pysyä.

Sijoitusoppaat sikseen,
tämä kirja jokaisen naisen tulisi lukea!


Muita nuukailuteemaan sopivia kirjoja, joita en itse valitettavasti ehtinyt tätä viikkoa varten lukea, mutta joihin saatan vielä palata:

  • Miten elää ilman rahaa: Tomi Astikainen (2015)
  • Säästökirja, elä enemmän, maksa vähemmän: Esa Vilenius (2008)
  • Suomalainen velkakirja, Ihmisten elämä velkaantuvassa maassa: Jera ja jyri Hänninen (2015)
  • Kiltti tyttö ei rikastu, 69 tapaa pysyä köyhänä: Lois P. Rankel (2005)


keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Suuri banaanitutkimus: Miksi Prisma myy raakoja banaaneja?

Olen viimeaikoina käynyt vähän liiankin usein Prismassa. Tässä menneellä viikolla käväisin taas kerran Prismassa ostoksilla ja päätin ostaa nipun banaaneja, joita meillä kuluu nykään melko paljon. Tarjolla oli harmikseni suuri kasa juuri saapuneita banaaneja, joista kaikki olivat aivan vihreitä. Kilohinta oli onneksi melkein sama kuin Lidlin banaaneilla (Lidl. 1,25€ prismassa 1,29€) joten ajattelin, että haittaneeko tuo jos ostankin banaanit Prismasta. Vaa'alla olin pyörtyä. Banaaninippu olisi maksanut lähes 5€! Vastaava nippu banaaneja ei ole koskaan maksanut lidlissä niin paljoa. Banaanit jäivät kauppaan.

Myöhemmin menin Lidliin ja ostin vastaavan kokoisen nipun banaaneja alle kahdella eurolla. Banaanit olivat syöntikypsiä, kauniin keltaisia. Kassalla ihmettelin hintaa ääneen ja yllättäen kassaneiti yhtyi mielipiteeseeni ja totesi huomanneensa aivan saman asian. Vihreät banaanit painavat yllättävän paljon. Tutkiva journalisti heräsi minussa välittömästi ja piipahdimme tämän jälkeen Prismassa ostamassa parit vertailubanaanit.

Suuri banaanitutkimus oli käynnistynyt!

Vertailussamme on kolme eri banaania, jotka on silmämääräisesti valittu mahdollisimman saman kokoisina.

Hypoteesini: Banaanit ovat raakana painavempia, kuin kypsänä ja näin ollen kalliimpia.

Reilunkaupan banaani, joka ostettiin ruskeapilkullisena, erittäin kypsänä Prismasta. Huominoarvoista on, että vaikka banaanin kilohinta oli korkeampi (reilun kaupan banaanit 1,98€/kg) oli se jo ostaessa vain 5 senttiä kalliimpi, kuin halvemman kilohinnan chiquita-banaani.
Vasemmassa tarrassa oikea kilohinta. Oikealla vertailun vuoksi sama banaani chiquita-banaanin kilohinnalla.


Chiquita banaani, joka ostettiin erittäin raakana ja lähes kokonaan vihreänä. Banaani painoi 40g enemmän, kuin kypsä reilun kaupan banaani ja samalla kilohinnalla se olisi maksanut 6 senttiä enemmän kuin kypsä.

Lidlin banaani, joka ostettiin kypsän keltaisena, mutta ei vielä ruskeapilkkuisena. Kuvan banaani on otettu erikseen ostamastani nipusta. Sivuhuomautuksena, Lidlin banaanit olivat kypsiä ja halvempia kilohinnaltaan, kuin Prisman vastaavat.

Kypsyttämö. Katalyyttina omenan tuottama etyleeni,
joka nopeuttaa muiden hedelmien kypsymistä.
Jo kaupassa punnitessa reilun kaupan banaani olisi tullut halvemmaksi samalla kilohinnalla, kuin saman kokoinen, mutta raaka chiquita-banaani. Saattoihan kuitenkin olla, että eri lajikkeisena chuquita olisi ollut rakenteeltaan tiiviimpi. Hypoteesini todistaakseni, punnitsin kaikki banaanit kotona omalla keittiövaa´allani ja laitoin ne kypsymään. Jos olisin oikeassa, kypsyessään banaanit muuttuisivat kevyemmiksi.

Sivuhuomautus: Kuvista voitte katsoa, kuinka oma vaakani näytti eri tuloksia, kuin kaupan vaaka, mutta en tässä tutkimuksessa keskity siihen.  

Kypsyttelin banaaneita noin neljän päivän ajan, kunnes vanhin banaaneista, ruskeapilkkuisena ostettu reilun kaupan banaani oli jo sangen musta ja muutkin banaanit olivat hieman ruskettuneet. Unohdin ottaa kypsyneistä banaaneista joukkokuvaa, mutta hyvällä omalla tunnolla niitä kaikkia pystyi kuvaamaan kypsiksi tai jopa ylikypsiksi.

Seuraavaan graafiin olen merkinnyt banaanien painot jokaiselta päivältä. Banaanit kypsyivät ja kevenivät varsin nopeasti huoneenlämmössä:

Taulukko banaanien painonpudotuksesta:





Taulukosta huomaa, että juuri Prisman vihreänä myymä chiquita-banaani menetti painoaan kypsymisen aikana kaikkein eniten. Kypsäksi ehtiessään banaanin hinta olisi ollut viisi senttiä halvempi, kuin raakana ostaessa. Vertailun vuoksi käytin testissä Prisman chiquita-banaanien kilohintaa 1,29€

Ero banaanien alku- ja loppupainoissa prosentteina:

  • Reilun kaupan: -17%
  • Lidli: -9%
  • Chiquita: -19%




Kuvassa kypsäksi ehtinyt chiquita-banaani. Kuvasta voit nähdä, miten banaanin kuori on ohentunut kypsyessä. Tästä voimme päätellä, että kypsän banaanin edut ovat:

  • Banaani painaa vähemmän ja täten myös maksaa vähemmän
  • Kuori on ohut, mutta hedelmä makean maukas, et siten maksa paksusta kuoresta
  • Ruskeapilkkuiset banaanit ovat usein tarjouksessa, jolloin kilohinta on entistä edullisempi (tupla ale!)
  • Korkeamman kilohinnan banaanit jäävät helpommin hyllyyn kypsymään jolloin ne ovat oikeastaan yhtä edullisia, kuin alhaisemman kilohinnan raa´at banaanit! Samalla tulet ostaneeksi reilun kaupan- tai luomubanaaneja.

Loppupättelmäni on: Osta vihreitä banaaneja vain siinä tapauksessa, että pidät enemmän raa´an banaanin mausta. Muussa tapauksessa jätä banaanit kauppaan kypsymään tai osta jo valmiiksi kypsiä/keltaisia. 

Näiden banaanien pitäisi olla vielä emopuussa kypsymässä. Prismalle ne ovat kuitenkin erinomainen bisnes.
Nyt tiedät miksi.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Sentinvenytysviikko!

Päästyäni juuri torumasta sukupuoltani penninpyörittelystä aion itse astua kitupiikin saappaisiin. Ihan silkasta kaksinaismoralismista!

Tutkiva journalisti minussa on kevään myötä herännyt ja näin ollen olen valmistellut teille, rakkaat lukijat, pari täysin tyhjänpäiväistä tutkimusta, joiden tulokset ovat suorastaan skandaalimaisia!

Keskiviikkona: Paljastan teille järkyttävän totuuden banaaneista ja salaliitosta niiden takana.

Sunnuntaina: Koemme valtavan järkytyksen, kun yksi Ananaksen mainostamista, ehdottoman tärkeistä säästökohteista osoittautuukin täysin vääräksi. Tai sitten ei.

Kirjaperjantaina: Arvostelen kirjan, jonka ainakin pitäisi liittyä viikon teemaan. Kirja on vielä kokonaan valitsematta ja lukematta.

Pysykää linjoilla, ja saatte tietää ensimmäisten joukossa, mistä kohta puhutaan jokaisen työpaikan kahvihuoneessa kautta maan!

(Iloiset vapputerveiset allekirjoittaneelta, joka tätä kirjoittaessaan viettää varsin hilpeää Wappua!)

Allekirjoittanut = Ananas




sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Pyöräilyn ja kävelyn monet edut

Tänään säästämme rahaa liikkumalla!

Auto on oikea syöppö, katsoi asiaa miltä kantilta vain. Ajaminen syö bensaa ja öljyä, ajaessa auto kuluu ja tarvitsee aikanaan huoltoa, liikenteessä vietetty aika lisää onnettomuuden mahdollisuutta. Ja kaiken hyvän lisäksi auton arvo tippuu jatkuvasti, tosin ei koskaan yhtä nopealla tahdilla kuin peruuttaessasi upouuden autosi ulos autoliikkeen pihasta. Näistä tiedoista lannistuneena, käsittelemme tänään sitä, miten voisimme säästää ehtaa rahaa ja bonuksena vielä aikaa:

Ratkaisu löytyy jättämällä auto kotiin ja hyppäämällä pyörän selkään! 
(Vaihtoehtoisesti voimme luottaa myös omiin jalkoihimme ja kävellä) 

En ole elämässäni tehnyt yhtä erinomaita diiliä, kuin ottaessani kumppanikseni hyvän aikaa Helsingissä asuneen miehen, joka on tottunut hoitamaan kaikki asiansa kävellen, pyörällä tai julkisilla. Hän se vieroitti minut heti alkuunsa sellaisista paheista, kuin kauppareissuista autoillen. Hänen tulostaan asti olemme lähes yksinomaan hoitaneet kaikki kauppareissumme reput selässä joko kävellen tai pyörällä. Ja en olisi koskaan uskonut, miten hyvältä tämä muutos on minusta tuntunut!

Emme asu aivan kotikaupunkimme keskustassa vaan meiltä on matkaa kaupoille n. 1,5km. Matkan taittaa pyörällä 5-10 minuutissa tai kävellen 15-20 minuutissa. Vaikutus bensakuluissa on ollut häkellyttävä. Kun en käytä autoani enää juuri muuhun, kuin työmatkoihin, on bensalaskuni puolittunut miehen sisäänmuuton jälkeen! Tähän toki vaikuttaa myös parempi huoltotaso, jota autoni tätä nykyään nauttii. Bensan hintakin on tippunut hieman parinvuodentakaisesta.
Tavallisilla markettipyörilläkin pääsee pitkälle.
Vappupäivän pyöräretki lapsen kanssa: 41km.

Koska ostokset kulkevat peräkontin sijaan repussa, omassa selässä, vaikuttaa tämä positiivisella tavalla myös ostokäyttäytymiseen. Heräteostoksia tulee harkinneeksi huomattavasti tarkemmin, kun kaiken pitää mahtua yhteen tai kahteen reppuun ja ne joutuu itse kantamaan. Tärkeät ostokset taas on mietittävä etukäteen, jottei reissulla jää ostamatta mitään oleellista. Olisi musertavaa lähteä pyöräilyreissun jälkeen autolla hakemaan unohtunutta maitopurkkia!

Rahan säästö lyhyilläkin ajomatkoilla on ilmeinen, mutta nyt ehkä ihmettelet, miten tällainen vaivannäkö sitten säästää aikaa? Ajallista säästöä syntyy, kun teemme kauppamatkat koko perheen voimin. Pyöräillessä tulemme nauttineeksi aimo annoksen yhteistä perheaikaa ja liikuntaa. Yhdistämällä huvin ja hyödyn  aikaa jää myös rentoutumiseen. Huonoa omaatuntoakaan ei tarvitse kanttaa perheen kanssa vietetyn ajan vähäisyydestä. Hyötyliikunta vähentää myös (maksullisten) liikuntaharrastusten tarvetta. Yleensä käymme lenkilläkin koko perheen voimin, aikuiset juosten ja tyttö pyöräillen. 

Pidemmätkään reissut esim. ostoskeskukseen eivät ole pääkaupunkiseudulla mikään syy lähteä autolla matkaan. Olemme käyneet helposti 30km pyörälenkeillä seitsemänvuotiaan tyttäreni kanssa. Taukoja on vain pidettävä silloin tällöin ja reissuun on hyvä yhdistää esim. ruokailu. Jos voimat loppuvat kesken, voi kotiin palata junalla. Miehen kanssa kahdestaan olemme taas tehneet yli 50km pyöräreissuja, esim. Jumboon ja Ikeaan. Matka tarvitsee vain hieman suunnittelua ja säähän sopivan vaatetuksen. Pidemmät retket kannattaa ajoittaa tietenkin viikonloppuun.

Sää ja varusteet

Mustekala työssään.
Pyöräilyä voi harrastaa varhaisesta keväästä myöhään syksyyn. Jos tie on kuiva ja tuuli maltillinen on keli erinomainen pyöräretkelle. On yllättävää, miten usein pilvinenkin sää osoittautuu ulkona paljon miellyttävämmäksi, kuin mitä kotoa ikkunan läpi katsoessa voisi kuvitella. 

Ostos- ja kirjastomatkoilla reppu on oiva varuste, johon vähäisilläkin tetristaidoilla saa mahtumaan ihmeen paljon tavaraa. Lisäksi pyörän takkaria ja mahdollista etukoria voi käyttää isojenkin kuormien kuljettamiseen. Tavaratalosta saa pikkurahalla kätevän mustekalan, jolla tavarat saa ankkuroitua takkarille.  Perheemme isommat ostokset kulkevat yleensä kahdessa repussa ja viikon aikana tehtävät lisäostokset yhdessä.

Pyöränkään ei tarvitse maksaa tuhansia ollakseen kelvollinen kaupparatsuksi. Itselläni ja tytöllä on tavalliset marketista ostetut pyörät, miehellä vaihteeton miestenpyörä. Tavallinen pyörä käy siis ihan hyvin.


Muut autoilun vähentämisen vaikutukset
  • Kunto nousee: Alku on aina raskain, kohta ylämäetkin menee isolla vaihteella
  • Itsetunto paranee ja saamattomuuden tunne vähenee radikaalisti
  • Perhesiteet vahvistuvat, kun asioita tehdään yhdessä
  • Tututkin paikat aukeavat uudella tavalla, kun niiden ohi ei vain hurista autolla
  • Kaupungeissa ja lähiöissä on loputtomasti uutta tutkittavaa, samoja reittejä ei tarvitse käyttää
  • Pyöräillessä parkkipaikka on helppo löytää ja ruuhkia on vähän: Ei enää parkkihallihelvettiä!
  • Luonnosta ja vuodenajoista pääsee nauttimaan kokonaisvaltaisesti
  • Huomaat yhtäkkiä viihtyväsi ulkona lähes säässä kuin säässä
  • Pitkän pyöräreissun jälkeen kunnon ateria kotona tai ravintolassa ei aiheuta omantunnontuskia
  • Lopun iltaa voi hyvillä mielin rentoutua kotisohvalla