tiistai 8. lokakuuta 2019

Jäänyt vähän veroja maksamatta

Koko vuoden se on tykytellyt takaraivossa: veroja on tullut maksettua aika hintsusti.

Pidän veroja kaikinpuolin positiivisena asiana ja maksan niitä ihan mielelläni. En ole koskaan kuulunut niihin, jotka kauhistelevat verottajan "ahneutta" vaan koetan pitää mielessäni, että verorahoilla pääsääntöisesti aina maksetaan meitä itseämme hyödyttäviä asioita, jotka ovat yleensä vielä ilmaisia käyttää: valaistut tiet, sairaanhoito, päivähoito, turvallisuus, sosiaaliturva jne. Mielestäni verottaja toimii useimmiten ihan reilusti ja ennalta säädettyjen asetusten mukaisesti. Veroihin on kaikkien mahdollista tutustua ennen, kuin verotettavaa tuloa alkaa edes syntyä - täten verot eivät voi koskaan tulla täytenä yllätyksenä.

Veroja maksetaan vain silloin, kun on tuloja. On positiivista joutua maksamaan enemmän veroja, sillä silloin myös tulot ovat isompia. Itselläni tulot ovat olleet yrityksen perustamisesta asti joka vuosi suurenevia ja tämä on tietenkin lisännyt velvollisuuttani maksaa veroja. Liekö olen laiska luonteeltani tai muuten vain tukeutunut verojen maksuun mieluummin jälkikäteen kuin edeltä käsin, mutta veronmaksuni laahaa jonkin verran nyt jäljessä.

Viime vuonna sain mätkyjä maksettavakseni, noin 600€. Ja kyllä, käytän edelleen (tänäkin vuonna) kansantajuista termiä mätkyt. Jokainen tietää, mitä ne tarkoittavat. Tämän vuoden tuloistakin olisi mätkyjä varmasti ollut tulossa, sillä pelkästään palkkatulojeni tuloraja oli jo aivan lähellä rikkoutua tämänvuotisista palkankorotuksista johtuen. Yritystuloja, jotka nekin tulevat olemaan edellisvuotista isommat ei oltu edes huomioitu veroprosentissani. Vuokratuloistakaan en maksa ennakkoja vaan nekin on laskettu veroprosenttiin.

Vanha veroprosenttini 15% oli auttamattomasti liian pieni ja tiesin sen kyllä jo vuoden alussa. Muistin asian myös, kun palkkani nousi keväällä ja asia oli mielessä silloinkin, kun syksyksi varmistui iso yrityskeikka. Sinällään minua ei haittaa, vaikka verot joutuisinkin jälkikäteen maksamaan, mutta kun satuin verottajan sivuilla muista syistä käväisemään, päätin samalla tilata itselleni uuden verokortin. Verokauden loppuun palkkaani rokotetaankin sitten veroprosentilla 28%. Annoin laskelmaan noin-arviot palkastani sekä yritys- ja vuokratuloistani. Vähennyksiä en pahemmin siihen laittanut, joten toivoa sopii, että palautuksiakin tulisi edes vähäsen.

Verotuksessa on toki monta eri lainalaisuutta, mutta mielestäni asiaa ei kannata miettiä liian monimutkaisesti.

Verottajaa kiinnostaa: 
  • Tulot
  • Vähennykset
  • Kunkin tulolajin omalla veroprosentilla laskettu veron määrä
  • Onko vero maksettu etukäteen vai tuleeko se maksettavaksi jälkikäteen


Siinäpä se. Osan tuloista verottaja saa automaattisesti, osa täytyy itse ilmoittaa. Sama juttu vähennyksissä. Ja kaikkien kannalta järkevintä on täyttää veroilmoitus tai verokorttihakemus netissä, jolloin kenttiä pääsee tarvittaessa muokkaamaan ja lukemaan kunkin kentän ohjetekstit. Lisäksi verottajan puhelinlinjalta saa usein erinomaista apua, jos tulee jotakin kysyttävää.

tiistai 17. syyskuuta 2019

Ensimmäinen uudiskohde

Olen katsellut puolella silmällä uudiskohteita jo jonkin aikaa. Sijoitussuunnitelmani mukaan tänä vuonna olisi hankinnassa kolmas sijoitusasunto. En ole pitänyt uudiskohteita kovinkaan varteenotettavana vaihtoehtona, sillä en ole saanut niiden kanssa lukuja oikein täsmäämään. Kunnes vastaan tuli asunto, jossa kaikki loksahti paikoilleen.

Löysin uudiskohteen, joka on jo rakenteilla tutussa kaupungissa, hyvien liikenneyhtekysien varrella ja tarpeeksi lähellä Helsinkiä. Olen seuraillut rakennustyömaan edistymistä aiemminkin, koska autoin ystävääni etsimään paikkakunnalta asuntoa itselleen. Tuo uudiskohde olisi ollut ehkä mahdollinen vaihtoehto, mutta hän päätyi kuitenkin toiseen asuntoon. Uudiskohde koostuu kolmesta kerrostalosta, joista kaksi ensimmäistä alkavat olla valmiina ja viimeisen rakentaminen alkaa pian.

27,5m2: Pohjan L-muoto helpottaa
huonekalujen sijoittelemista.
Kiinnostuin asunnosta edullisen hinnan ja hieman tavallisesta poikkeavan pohjapiirroksen vuoksi. Otin yhteyden välittäjään ja pyysin tiedot saatavilla olevista asunnoista ja uudiskohteesta muutenkin. Tutustuin asuntoesitteeseen ja löysin listalta itseäni miellyttävän yksilön hyvään hintaan.

Sain tehdä asuntoon maksuttoman varauksen, joka ei sitonut minua vielä mihinkään. Varausvaiheessa talon tarkemmat tiedot eivät olleet vielä saatavilla ja kauppojakin päästään nyt vasta tekemään, joten minulla on ollut hyvästi aikaa järjestellä raha-asioita ja pohdiskella sijoitusta. Odotellessa kävin myös tutustumassa jo valmiisiin malliasuntoihin, joihin ihastuin heti.

Varaamani asunnon plussat:

  • Sijainti keskustassa, juna- ja bussiasema noin 900m päässä, samoin kaikki keskustan palvelut. Talon kivijalkaan rakennetaan lähikauppa ja myös Lidl on aivan naapurissa. 
  • Velaton hinta 118000€, myyntihinta 35000€. 
  • Neliöitä 27,5, joka ei ole taloyhtiön pienin. Kaksiot ovat vain muutaman neliön isompia.
  • Vaikka asunto on pieni, on siinä: iso kylppäri,  järkevä pohjapiirros, tavallista korkeampi huonekorkeus, koko seinän korkuiset ikkunat ja todella suuri parveke, joka lisää neliöitä merkittävästi. Asunto näyttää valoisalta ja avarammalta. 
  • Asunnosta on upea näkymä kauas kaupungin yli ja vaikka matalat rakennukset sen edessä varmaan joskus puretaankin, jää asuntoni eteen silti parkkipaikka ja piha antamaan välimatkaa tulevaisuuden kerrostaloihin
  • Keittiöseinäke näyttää järkevältä ja siinä, sekä eteisen kaapistossa on paljon säilytystilaa
  • Pitkä lyhennysvapaa ja maltillinen laina-aika: 5 vuotta lyhennysvapaata asunnon valmistuttua, 20 vuotta lyhennystä. Asunto pääsee tuottamaan mukavasti tuottoa ensimmäisinä vuosinaan 
  • Lyhennysvapaiden jälkeenkin yhtiövastike on reilusti alle mahdollisen vuokrapyynnin. Voittoa pitäisi jäädä noin 100€/kk.
  • Myyntihinta on sen verran matala, että tarvitsemani pankkilaina (23000€) kustantaa noin 100€/kk.
  • Mahdollinen kuukausivuokra asettuu 650€:n tietämille. Tämä oli sekä oma, että välittäjän arvio ja vastaa myös ympäristön tämän hetkisiä vuokrapyyntejä. 

Varaamani asunnon miinukset: 
  • Vuokratontti, ei lunastusmahdollisuutta: Tontin vuokrahinta saattaa nousta ja on erikoista, ettei sitä saa lunastaa itselleen. Tämän kohteen tulen luultavasti myymään jossakin sopivassa välissä, jos tontin vuokrahinta lähtee nousemaan liikaa
  • Pankki vaatii 10% investoinnin velattomasta hinnasta omassa rahassa. Koska vakuuteni eivät ihan riittäneet takaamaan 90% velattomasta hinnasta, joudun maksan asunnosta 14000€ käteisellä ja loput myyntihinnasta otan lainana
  • Sälekaihtimet kuuluvata hintaan, mutta parvekelasitus ei. Tästä tulee kuluja 2000-3000€ lisää
  • Varainsiirtovero lasketaan velattomasta hinnasta: 2360€
  • Alueella on rakennettu paljon, eritoten pienistä yksiöistä koostuvia kerrostaloja. Moni kohde on jo muuttovalmis ja käytössä, mutta vuokraovesta ei alueelta silti löytynyt montaakaan tarjolla olevaa asuntoa
  • Valmistuminen vasta vuoden 2020 lopulla: Toivon aikataulujen sopivan hyvin yksiin oman kotini linjasaneerauksen kanssa, jolloin voisin ehkä asua asunnossa hetken itse! 

Lisäksi on vielä sanottava, että saman alueen 70-luvun putkiremontoimattomissa taloissa yksiöt maksavat noin 100k€. Toki ne ovat yleensä muutaman neliön isompia ja sijaitsevat omalla tontilla. Toisaalta hoitovastikkeissa ei ole suurta eroa, vaikka omani sisältää myös tonttivuokran. Kun vanhoihin taloihin tehdään isot remontit, nousee hinta äkkiä samalle tasolle, kuin tässä uudiskohteessa. 

Toivon tältä uudiskohteelta myös huolettomuutta, sillä aiemmissa sijoitusasunnoissani ovat linjasaneeraukset pian alkamassa. Tämän pikkuasunnon pitäisi tuottaa saman tien voittoa, kun saan sen vuokralle. Riskitön sijoitus tämä ei missään nimessä ole, mutta itse ihastuin siihen kovasti ja uskon, että muutkin asunnon näkevät tuntevat samoin.

Perjantaina menen tekemään asunnosta kaupat. Palaan ensimmäiseen uudiskohteeseeni vielä myöhemminkin, kun seuraan talon ja asuntoni valmistumista.

maanantai 26. elokuuta 2019

EU-kansalaisen maahanmuutto Suomeen, osa1

Europpan unioni tarjoaa kansalaisilleen vapaan liikkuvuuden - kuinka hyvin se toimii käytännössä?

Kun EU-kansalainen halajaa muuttaa Suomeen, pitäisi prosessin käydä periaatteessa helposti. Käytännössä matkalla on muutama sudenkuoppa, johon kannattaa henkisesti varautua.

Suurin ongelma maahanmuuton virallistamisessa on tiedonsaanti. Maahanmuuttoasioihin löytyy monta sivustoa, jotka antavat keskenään ristiriitaista tietoa. Yksi suurin ongelma tiedonhankinnassa on tietää, milloin puhutaan EU-kansalaisen asioista ja milloin EU:n ulkopuolisten ihmisten maahanmuutosta. Näissä on valtava ero. Ristiriitaisten ohjeiden lisäksi maahanmuuttajaa juoksutetaan useassa eri virastossa, jossa virkailijat joko eivät osaa neuvoa eteenpäin, he antavat täysin väärää tietoa tai koettavat pompottaa asiakkaan jonkun toisen viraston huoleksi.

Koska olemme päässeet jo melko hyvään vaiheeseen mieheni maahanmuuton kanssa, uskallan jo aloittaa maahanmuuttoa koskevan juttusarjani ensimmäisen osan. Tähän alle listaan EU-maasta Suomeen muuttavalle henkilölle tiedoksi virastopolun ja matkan varrella odottavat ikävimmät ansat, jotta osaisitte niitä välttää:

0. Tiedonhaku:
Voit tutustua maahanmuuttoprosessiin netin kautta esim. Enter Finland tai International House Helsinki sivustojen kautta. Älä kuitenkaan oleta, että esim. maistraatissa tiedettäisiin mitään näistä sivuista ja niiden antamista ohjeista.  Maahanmuuttoviraston omat sivut löytyvät täältä.

1. Maahanmuuttoviraston ajanvaraus:
Maahanmuuttovirasto on maahanmuuttajan ensimmäinen konkreettinen askel. Jos EU-kansalainen aikoo oleskella Suomessa yli 3 kk on hänen rekisteröitävä oleskelunsa maahanmuuttovirastossa. Rekisteröintikaavakkeen voi täyttää netissä, mutta oma henkilöllisyys on käytävä virastossa todentamassa. Henkilöllisyys olisi mahdollista todentaa myös verkossa verkkopankkitunnuksilla, mutta suomalaisen pankin verkkopankkitunnuksia ei saa ennen, kuin on suomalainen henkilötunnus. Elikkä, paikan päälle on varattava aika.

Ansakuopat: Maahanmuuttovirastoja on muutamia ympäri Suomea, mutta Helsingin päässä tapaamisajan varaajaa odottaa jekku: Migrin sivuilta voi varata itselleen ajan joko Käenkujalle tai International House Helsinkiin (Lintulahdenkuja 2). Varaa aika jälkimmäiseen! Käenkujan toimistossa tädit eivät osaa henkilöllisyyttä tarkistaa ja joudut kuitenkin varaamaan ajan IHH:iin. Huomioi myös ruuhka! Tapaamisajan saanti voi venyä viikkojen päähän.

2. Suomessa oleskelijan rekisteröinti: 
Huomaa heti alkuun ero oleskeluluvan hakijan ja EU-kansalaisen rekisteröinnin välillä. Älä missään nimessä lähde hakemaan oleskelulupaa, jos olet EU:n kansalainen ja voit rekisteröiden oleskelusi jollakin alla olevista perusteista:

  • Perhesyy (lapsi Suomessa tai maahanmuuttaja on jo asunut 2 vuotta yhdessä suomalaisen puolison kanssa)
  • Työ (työsopimus on jo allekirjoitettu tai oma yritys)
  • Opiskelu (opiskelupaikka olemassa)
  • Riittävät varat (tilillä riittävästi rahaa oman oleskelun kustannuksiin)

Oleskeluoikeuden rekisröinti maksaa 54€. Oleskeluluvan hakeminen maksaa 400-600€. Varaa mukaan pankki- tai luottokortti, käteismaksu ei ole mahdollinen.

Emme voineet tietenkään käyttää perhesyytä rekiseröinnissä, koska olimme vasta muuttamassa yhteen, eikä meillä ole lapsia. Onneksi saimme IHH:sta neuvon, että voisimme kokeilla syyksi riittäviä varoja. Kysyimme, mitä tarkoittaa "riittävät varat" sillä ensimmäiseksi tästä tulee mieleen jokin Monakossa asusteleva Kimi Räikkönen, jolla varmasti on varaa kustantaa oma elämisensä. Virkailija kertoi, ettei voi antaa mitään tiettyä rahasummaa, mutta esim. 1000€ voitaisiin katsoa riittäväksi! Lisäksi sovimme, että kirjoitan hakemuksen yhteyteen vapaamuotoisen kirjeen. Kirjeessä kerroin miehen asuvan luonani, eikä hänellä näin ole asumiskuluja tai muita laskuja ja täten 1000€ riittäisi hyvin elämiseen, kunnes hän työllistyy. 
Itseä ihan naurattaa tällainen jähmeä byrokratia. Todellisuudessa tonni ei voisi mitenkään riittää elämiseen pidemmän päälle, mutta maahanmuuttovirastolle se riitti. 

Ansakuopat: Maahanmuuttovirasto olisi halunnut todistuksen miehen kotiosoitteesta. Virkailija koetti jopa väittää, että voisimme saada maistraatista miehelle väliaikaisen osoitteen. Tämä ei kuitenkaan ole totta! Maahanmuuttoviraston oli tyytyminen meidän ilmoitukseemme miehen kotiosoitteesta. Maistraatti ei tee elettäkään ennen kuin maahanmuuttajalla on suomalainen hetu. Meillä oli mukana myös S-pankin lähettämä kirje, jossa näkyi miehen suomalainen osoite.

3. Suomalainen pankkitili:
Kävimme S-pankissa avaamassa miehelle tilin. EU-kansalaisella on oikeus avata tili missä tahansa EU-maassa, vaikka ei omaisikaan vielä kyseisen maan henkilötunnusta. Ainoastaan täysivaltaisia verkkopankkitunnuksia ei saa ennen suomalaista hetua, joten virastopalveluihin tunnistautuminen on poissa laskuista.
Siirsimme S-tilille maahanmuuttoviraston vaatiman summan ja saimme siitä kätevästi printin Prisman pankkikonttorista. Myös minun oli lähetettävä todistus palkkatuloistani ja säästötilini saldosta maahanmuuttovirastolle todistukseksi, että kykenisin elättämään miehen. 

4. Maistraatti, asukkaaksi rekisteröinti:
Maahanmuuttoviraston päätös oleskelupaikan rekisteröinnistä tuli muuttamassa päivässä, kun olimme käyneet todistamassa miehen henkilöllisyyden ja toimittaneet kaikki tarvittavat liitteet hakemukseemme. Päätöksen mukana mies sai oman, suomalaisen henkilötunnuksensa!

Maistraattiin maahanmuuttajan pitää rekisteröidä itsensä, jos hän aikoo oleskella Suomessa yli vuoden. Kävimme Porvoon maistraatissa, jonne veimme maahanmuuttoviraston päätöskirjeen ja valmiiksi täytetyn rekisteröintilomakkeen. Rekisteröinti itsessään kesti noin viikon ja ensimmäisenä saimme siitä tietää Kelalta, joka alkoi saman tien karhuamaan minulta yksinhuoltajan korotusta lapsilisästä. Joskus Kelakin osaa olla nopea! Onneksi Kela katsoo yksinhuoltajuuteni loppuneen rekisteröintipaperin jättöpäivään maistraatissa eikä suinkaan miehen maahanmuuttopäivään alkukesästä.

Ansakuopat: Koetimme käydä maistraatissa jo ennen maahanmuuttoviraston päätöstä, sillä odotusaika viraston tapaamiseen oli varsin pitkä. Maistraatissa suhtauduttiin mieheeni kuin hän olisi ollut ensimmäinen koskaan Suomeen muuttava henkilö. Minkäänlaisia neuvoja sieltä ei myöskään saanut. Eli maistraattiin on turha mennä ennen maahanmuuttoviraston päätöstä. 

5. Suomalaisen pankin verkkopankkitunnukset: 
Pankista täysivaltaiset verkkopankkitunnukset saa, kun on suomalainen henkilötunnus ja kotiosoite on rekisteröity maistraatissa. Nyt vasta maahanmuuttaja pääsee tunnistautumaan palveluihin sähköisesti ja hoitamaan raha-asioitaan verkossa. Mainostamisesta en saa mitään rahaa, mutta täytyy sanoa, että S-pankki on ehdottomasti kätevin, kun tarvitsee asioida paikan päällä konttorissa. Lisäksi palvelu on maksutonta.


keskiviikko 14. elokuuta 2019

Deittailu kahden maan välillä

Elämäni aikana olen muutaman kerran ollut etäsuhteessa ja todennut yhtä monta kertaa, ettei se oikein ole minun juttuni. Syynä etäsuhteiden syntymiseen on tietenkin suhteen löytymisen helppous internetin välityksellä. Sielunveljiä ja -siskoja löytyy niistä paikoista, joissa itsekin pyörin ja uusia tuttavuuksia on helppo aloittaa anonyymillä alustalla.

Mieheni löysin pelin ja Teamspeak-chattiohjelman kautta. Internet itsessään mahdollistaa ääni- ja videopuheluiden loputtoman käytön pelkällä liittymän hinnalla. Onnistuin muuten hankkimaan meille melkoisen edullisen internetyhteyden tarjouksella, jolla Elisa houkutteli asiakkaita pois MOI:ilta. Minun tarvitsi vain avata MOI-liittymä ja tutun kautta vastaanottaa Elisan tarjous. 20 megan nettiliittymä 2,50€/kk.

Puheluita voi jatkaa tietokoneen, tabletin ja älykännykän kanssa mistä ja milloin vain, mutta jossakin vaiheessa tulee aika myös valmistautua ensitapaamiseen. Voin kyllä sanoa, että siinä kohtaa jännitti. Vedän omille asiakkailleni netinkäytön turvallisuusluentoja ja muutenkin neuvon heitä pitämään jäitä hatussa, kun kosiokirjeitä alkaa sähköpostiin tippua. Nyt olin itse lähdössä yksin Belgiaan viikonlopuksi tapaamaan ihmistä, jota en ollut oikeassa elämässä vielä koskaan nähnyt. Olin kuitenkin vakuuttunut siitä, että hän oli oikea, elävä ihminen. Videopuhelussa on vastapuolenkin esiinnyttävä omana itsenään, olin nähnyt hänen henkilötodistuksensa, enkä havainnut liikaa ristiriitaisuuksia hänen elämäntarinassaan. Ts. olin melko varma, että tunsin hänet jo melko hyvin, vaikka emme olleetkaan tavanneet. Sovimme ensitapaamisen julkiselle paikalle (lentokenttä) ja olin varannut itselleni oman hotellihuoneen, joten en ollut majapaikasta riippuvainen.

Kaikenkaikkiaan ensimmäinen viikonloppumme onnistui täydellisesti. Belgianmatkan kuluiksi
koituivat omalta osaltani seuraavat aktiviteetit:

Lentoliput Helsinki - Brysseli: 285€
Junalippu lentokentältä Brysseliin: 9€
Museum of natural sciences: 7€
Junalippu Brysselistä Leuveniin: 8€
Hotellihuone Pentahotel Leuven, 2 yötä: 171,70€
Coktailit hotellibaarissa: 10€
Leuven Botanical Garden: ilmainen
Leuven Library sisäänpääsy: 2€
Bussilippu Leuvenista Brysselin lentokentälle: 4€
Ruokailut: 27,40€

Yhteensä: 524,10€

Olemme miehen kanssa monessa asiassa hyvin samanlaisia. Tyydymme suurinpiirtein samanlaiseen elintasoon, käytämme rahaa samalla tavalla ja haaveilemme tulevaisuudelta samankaltaisia asioita. Kustannusten jakaminen matkan aikana ei koitunut ongelmaksi, tarjosimme toisillemme vuoron perään. Kumpikaan meistä ei himoinnut kalliita aktiviteetteja vaan kävelimme paljon, puhuimme ja nautimme yhdessäolosta Belgian kauniissa puistoissa ja puutarhoissa. Toki maksoin itse omat lentoni ja hotellin.

Lauantaista maanantaihin kestänyt pikavisiitti oli melko nopeasti suunniteltu, mutta paljoa edullisemmaksi se ei olisi voinut tulla. Toki lennot olisivat lähteneet hieman halvemmalla (jopa alta satasen), jos olisin valinnut Finnairin suoran (2 tunnin) lennon sijasta 5-12 tunnin lennon Latvian välilaskulla - mutta rajansa kaikella! Hotellihuone oli myös välttämätön miehen lemmikkien ja omien allergioideni takia.

Näillä kuluilla oli hyvinkin selvää, ettei pidempiaikainen seurustelu maiden välillä tulisi meiltä onnistumaan. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka ovat seurustelleet pitkäänkin eri maista käsin, mutta itselle se ei ollut varteenotettava vaihtoehto. Myös mies toivoi muuttoa pois Belgiasta.

Minun Belgianmatkani jälkeen hän tuli vuorostaan tutustumaan Suomeen ja otti ikään kuin varalta jo mahdollisimman suuren kuorman tavaraa mukaansa. Harjoiteltuamme yhteisasumista luonani parin viikon ajan, kävi hän hakemassa lopuitkin tavaransa Belgiasta, myi ylimääräiset, järjesti lemmikeille uuden kodin ja luovutti asuntonsa pois. Kuten kirjoitin blogissani jo aiemmin, ei meille muuttavan tarvitse omistaa paljoa, sillä minä omistan jo lähes kaiken tarpeellisen.

Kesäloma minulta menikin pitkälti suhteillessa ja järjestellessä muuttoa. Virastoasioihin päätimme paneutua vasta kesälomani loputtua.


perjantai 2. elokuuta 2019

Back to Business!

Toivottavasti ette jääneet edellisen postaukseni takia turhan synkkiin fiiliksiin, sillä minä itse ainakin
jäin.

Olen kokenut varsin tapahtumarikkaan kevään ja kesän, joista annan teille lyhyen selonteon ennen kuin keskitymme taas talouspuolen asioihin, kuten hyvä on.

Tein kevättalvella varsin kiinnostavan investoinnin virtuaalimaailmaan ostamalla erään tietokonepelin. 20€:n satsauksella pääsin uppoamaan aivan toisenlaiseen maailmaan ja hetkeksi unohtamaan kurjat tuulet ihmissuhderintamalla. Minulla on tällä hetkellä Steam-palvelussa kirjattuna noin 400 pelituntia tuon pelin parissa ja pelin kautta löydetty mies kotonani asumassa. Tein myös  peliserverini ylläpitäjille 50€:n rahalahjoituksen kiitokseksi ja serveritoiminnan tukemiseksi. Kevättalvi meni hyvin pitkälti uusien ystävien kanssa pelissä ja ryhmächateissa englantia puhuen.

Multiplayerpeleissä tutustuu uusiin ihmisiin kuin itsestään. Myös ihmissuhteille maaperä on hyvin otollinen, sillä verkkopelejä pelaa paljon minun itseni ikäisiä miehiä ja naisia. Useat heistä ovat myös sinkkuja. Viikkojen kuluessa päädyin pelaamaan yhä uudelleen tanskalaisen naisen ja belgialaisen miehen kanssa ja hetkeksi aikaa meistä tuli hyvin tiivis tiimi niin pelissä kuin pelin ulkopuolellakin. Pian matkustin tapaamaan belgialaista ja onnistuneen viikonlopun johdosta aloitimme seurustelun. Joskus maailmankatsomus ja intressit kohtaavat niin, että arempikin Ananas uskaltautuu heittäytymään suhteeseen.

Ensimmäisen muuttokuorman mies toi tullessaan kesäkuun alussa tullessaan ensikertaa vierailemaan Suomessa. Viikon oleilun jälkeen hän palasi viikoksi takaisin Belgiaan hoitamaan asiansa lähtökuntoon ja tämän jälkeen tulivat loputkin tavarat - joita ei ollut paljoa - sekä mies itse.

Nopeaa yhteenmuuttoa puolsi miehen mahdollisuus ja halu muuttaa Suomeen sekä deittailun mahdottomuus kahden maan välillä (lentoliput Suomi-Belgia 200-300€/visiitti). Vietimme lähes kaiken aikamme sekä ääni- että videopuheluissa ennen ja jälkeen ensitapaamisemme, joten suunnitelmat, toiveet ja yhteensopivuus ehdittiin mukavasti testata. Koen, että minulta löytyy viisautta ja parisuhdetaitoja, häneltä tahtoa ja periksiantamattomuutta: näillä olemme rakentaneet suhdettamme ja vähitellen asettuneet uuteen elämäämme.

Kerronkin teille seuraavaksi ulkomailta saapuvan puolison kustannusrakenteesta ja jaan matkalla saamamme kokemukset Euroopan sisäisestä maahanmuutosta. EU kansalaisillahan pitäisi olla etunaan vaivaton Vapaa Liikkuvuus, eikö vain? Voin sanoa, että vaivattomuus on tässä asiassa hyvin suhteellinen käsite.

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Liian ahdas lokero

Toivon, ettei kirjoitukseni aihe liikaa hairahdu blogini varsinaisesta aihepiiristä, mutta kokeillaan.

Ensimmäisen eronjälkeisen sinkkuvuoden lähetessä loppuaan, olen hieman tarkastellut markkinoita, eli niinsanotusti listautunut taas pörssiin. Olen kokeillut tinderiä, pettynyt tinderiin, luullut hetken löytäväni jotakin ja sitten taas pettynyt. Kokeilujen lomassa olen tullut siihen päätelmään, että minun itseni on kehityttävä ihmisenä, etten raahaisi vanhan suhteen ongelmia uuteen. En mene aiheeseen sen enempää, kuin että voin lämpimästi suositella seuraavia kirjoja: Tunne lukkosi (Kimmo Takanen) ja Sinä selviät kyllä - erovuoden matkaopas (Marika Rosenborg). Näistä itse tunsin saavani paljon apua tunteiden selvittelyssä.

Kun erosta alkaa pikku hiljaa selvitä niin henkisesti, kuin taloudellisestikin, olen törmännyt uusiin haasteisiin, jotka jarruttelevat uuden parisuhteen aloitusta. Sopivalle puolisoehdokkaalle tuntuu kasaantuvan kohtuuttoman kovat vaatimukset, vaikka ehdokkaista itsessään ei ole pahemmin ollut pulaa. Erityisesti minua mietityttävät seuraavat seikat, jotka on yksinhuoltajana otettava tarkasti huomioon:

4. Samanlaiset kulutustottumukset

Mielestäni kaikilla perheenjäsenillä tulee olla sama elintaso. Eroja voi tuloissa ja menoissa sekä rahankäytössä olla, mutta kaikkien pitäisi saada elää suurinpiirtein yhtä hyvää ja mukavaa elämää. Olen aiemmin jo puhunut paljon kulujen jakamisesta, joten en nyt puutu siihen. Käytännössä itse toivon, että tulevaisuuden kumppanini olisi töissä ja hänen taloudellaan olisi sama suunta kuin itselläni: kohti parempaa. Elän itse säästeliäästi ja minulla on useita eri lisätuloja, nämä kompensoivat pienehköä palkkaani. Puolisolta en toivo tuhlailevuutta enkä yli varojen elämistä. Sijoittaja- tai yrittäjähenkisyys olisivat plussaa. Minun ikäisilläni harvemmin on vielä paljoa kertynyttä omaisuutta, se on ihan ok. Tosin puoliso voisi olla minua hieman vanhempikin, jotta olisimme taloudellisesti lähempänä toisiamme.

3. Mahdollisuus yhteenmuuttoon

Toiveeni on löytää loppuelämän kumppani ja tämä tarkoittaisi aikanaan myös yhteen muuttoa. Puolisolla pitäisi olla tähän hyvät valmiudet. Mitä lähempänä hän valmiiksi asuisi, sitä vähemmän yhteenmuutolla olisi kiirettä. Valitettavan monella ehdokkaalla on ollut sitoumuksia (lapsia, työ) kaukana omasta kotikunnastani, jolloin he eivät voisi muuttaa. Itse en pääse lähivuosina vielä muuttamaan kuin muutaman kilometrin säteellä lapsen koulusta. Haluan asua myös lähellä omaa äitiäni, jotta tapaamismatka pysyy kohtuullisena. Käytännössä en halua muutaa pois kotikunnastani, mutta lähialueita voisin harkita, jos juuri sopiva yhteinen koti löytyisi. Yhteenmuuttoa toisen omistamaan asuntoon en pidä enää järkevänä, mahdollisesti haluaisin hankkia uuden, yhteisen kodin.

Tavaran määräkin asettaa omat rajoitteensa, mutta käytännössä olen varma, että tavarat saataisiin sumplittua yhteen molempia tyydyttävällä tavalla.

2. Yhteiset lapset

Onneksi oma biologinen kelloni ei enää tikitä, vaikka vauvoista pidänkin. Olen oikein tyytyväinen tähän yhteen lapseen, joka minulla on. Kiinnostavaa on ollut huomata, että muiden kiire saada lapsia voi silti vaikuttaa minuunkin. Jos puolisoehdokkaalla ei ole jo valmiiksi lapset tehtynä, alkavat itseäni hieman vanhemmat miehet nyt perustella perheitä. Kauhean myöhään, ajattelen minä, mutta aikanani tein yhden lapsen juuri sitä varten, ettei toinen olisi katastrofi. Kovin vanhana en kuitenkaan aio toista lasta enää tehdä ja kolmatta en varmaan koskaan. Puolison valmiit lapset eivät niinkään haittaisi, ei isot eikä pienet.

Lapsen tai lasten takia olen erittäin tarkkana omistusten suhteen. Perintöasioilla on minulle suuri tärkeys, enkä aio tehdä itselleni tai lapselleni epäedullista kauppaa. Omaisuuteni en anna vähentyä, ainoastaan kasvaa - niin kauan kuin voin itse asiaan vaikuttaa. Suurimpia tavoitteita elämässäni on jättää jälkikasvulleni hyvät eväät elämään: jos lapsia on useampia, vaikeutuu tehtävä huomattavasti.

1. Lupa yrittää uudelleen

Ydinperheessä on isä, uusioperheessä isäpuoli, mutta mikä tulee tämän jälkeen, jos uusioperhekin on hajonnut? Tämä mietityttää minua kovasti. Käytännössä ajattelen itse, etten ansaitse enempää yrityksiä parisuhteiden osalta. Tähän ajatukseen liittyy paljon häpeää ja epäonnistumisen tunnetta. Lapsen kannalta ajattelen, että elämä olisi vakaampaa kaksistaan. Taloudellisesti parisuhde on myös riski, sillä isot muutokset elämässä maksavat aina rahaa. Tunnepuolella tiedän, että parisuhde vaatii paljon työtä ja hurjat määrät itsetuntemusta. Saatuani kaksi kertaa siipeeni, alkavat minulta ehjät siivet loppua. Parantuminen erosta pitkän suhteen jälkeen on vienyt minulta aina yli vuoden, joskin on sanottava, ettei monikaan asia sisuunnuta niin paljon kuin yksin jääminen. Olen saanut mahtavia asioita aikaan juuri erojen takia.
Halu löytää puoliso, parisuhde ja rakkaus on puhtaasti itsekeskeinen tunne. En varsinaisesti tarvitse parisuhdetta kuin omiin tarpeisiini: henkinen yhteys, vakaampi talous, mahdollisuus korkeampaan elintasoon, kumppanuus, fyysinen läheisyys, miellyttävämpi sosiaalinen status ja kotitöiden jako ovat asioita, joita minä kaipaan itselleni. Lisäksi olen lopen kyllästynyt ajamaan pitkiä matkoja yksin.




Kaikki seikat huomioiden, kodissani on tarjolla paikka, joka olisi kenenkään vaikea täyttää. Lisäksi en ottaisi tuolle paikalle ketään, josta en ole aivan varma, että hän on juuri se oikea. Seuraava mahdollinen aika yrittää parisuhdetta lienee, kun lapsi on muuttanut pois kotoa. Sitten minulla on taas varaa mokailla parisuhteissa mielin määrin. Yksinhuoltajana minulla ei ole siihen nyt varaa. Taidan jättää korkeamman voiman haltuun, kohtaanko puuttuvan puoliskoni, vaiko enkö.

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Luottokortti pois lompakosta

Vaikka edellisessä blogipostauksessa kerroinkin ottaneeni viime aikoina jonkin verran selvää velkaantumisasioista, ei aihetta huoleen kuitenkaan ole! Sen haluan kuitenkin salailematta myöntää, että luottokortin käyttö on selvästi lipsahtanut hevimmän puolelle viimeisen vuoden aikana.

Otin Bank of Norwegian luottokorttini varovasti käyttöön 2017-matkustusvuonna. Sen jälkeen se "unohtui" lompakkoon ja olen pitänyt sitä ikään kuin hätävarana mukana. Toisin sanoen siinä, missä ennen siirsin kännykällä rahaa säästötililtä käyttötilille esim. kassajonossa, olen nyt huomattavasti höllemmin höylännyt luottokorttia ostoksia tehdessä. Samalla olen saanut ensikäden kosketuksen luottokortin salakavaluuteen: Kortin käyttö on hiljalleen lisääntynyt.

Ongelmaa tästä ei sinällään ole syntynyt, sillä luottokorttini 20%:n korko on tehokas kannustin maksaa luottokorttilasku aina kokonaisuudessaan pois kuun lopussa. Sen sijaan luottokorttilaskun suuruuteen on huomattavasti hankalempaa vaikuttaa. Kortin saldoa voisi ehkä seurata erillisen Norwegia-sovelluksen kautta, mutten ole sitä jaksanut ottaa käyttöön. Norwegianin kotisivujen kautta saldoa ei ole myöskään tullut seurattua. Yleensä luottokorttilaskun loppusumma on aina yllättänyt suuruudellaan.

Keskivertoinen luottokorttilaskuni on ollut noin 200-300€, joka on tullut noin 300€:n käyttötilirahojeni lisäksi. Summat sisältävät siis ruuat, bensat ja humputukset. Kuukausibudjettiini näihin on varattu yhteensä 500€, joten "elän yli varojeni" noin sadalla eurolla kuukaudessa. Tämä on lähinnä pois säästöön jäävästä rahasummasta, joka ei muutenkaan ole tällä hetkellä päätä huimaavan suuri.

Tammikuu teki totuttuun kuitenkin poikkeuksen. Useampi keskivertoa kalliimpi meno olikin lihottanut luottokorttilaskua ja lopputulema oli veret seiseuttavat 830€. Tutkin luottokorttilaskuni tarkasti läpi ja totesin kyllä aivan itse aiheuttaneeni kaikki kortille kerääntyneet maksut, joita olivat:

Katsastus: 78€
Valmistujaislahja: 45€ (puolet sain takaisin muilta osallistujilta)
Kuntosalikortti: 283€
Uusi harrasteväline: 13€
Tytön syntymäpäivälahjaostoksia: 67€
Lakanat Citymarketin alesta: 15€
Ulkona syöminen 31€
Kampaajalta tuotteita: 16€
Apteekki: 13€
Bensa: 60€
Ruokakaupat: 103€
Oma hemmotteluostos: 101€

Summa sisältää kyllä lähes kaikki kuukauden ostokset, sillä käyttötilini tyhjeni kokonaan auton huoltokäyntiin, jossa tavallisen väliaikaishuollon lisäksi vaihdettiin myös auton jarrulevyt ja palat, näiden lisäksi oli katsastus. Tytön syntymäpäiväjuhlat ja lahjat lisäsivät laskua. Toki tuli tehtyä itsellekin turhia ostoksia.

Selityksiä, selityksiä.

Joka tapauksessa säästötilini saldo on karttunut luvattoman hitaasti. Ylimääräisiä ostoksia ei tule harkittua ollenkaan niin tarkkaan, kun ne lisätään näkymättömään listaan, jonka voi myöhemmin kuitata pois puskuritililtä. Onneksi on se puskuri! Mutta ei sekään säästämättä isommaksi kartu.

Siksipä olen päättänyt poistaa luottokortin lompakostani. Voisin muussa tapauksessa leikata sen kahtia, mutta silloin tällöin tarvitsen nettitilauksiin luottokortin numeroa ja ulkomailla fyysinen kortti on kätevä. Ilman mukana kulkevaa luottokorttia joudun kuitenkin käyttämään pari hetkeä enemmän ylimääräisten ostosten tekoon, kun siirrän rahan fyysisesti käyttötililleni. Näen myös heti, miten sama summa vähentyy säästötililtäni. Luulisi sen antavan uutta motivaatiota säästämiseen.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Aikamoinen Tinder-match

Vuosi on lähtenyt käyntiin niin sanotusti radalle palailulla.

Muutamien oikein mukavien ja kiinnostavien mätsien, eli uusien tuttavuuksien lisäksi Tinder tuuttasi eilen puhelimeeni varsin kiinnostavan viestin. Tinderissä tulevaa puolisoa etsitään toisten profiileja tutkimalla ja joko vasemmalle tai oikealle pyyhkien. Parisuhde-ehdokkaiden välissä on aina ollut myös mainoksia, ei siinä mitään, toki ilmainen palvelu täytyy jollakin rahoittaa. Eilen kävi kuitenkin sillä tavalla erikoisesti, että yhdestä mainoksesta tuli automaattisesti minulle myös match, elikkä se ilmestyi keskusteluvalikkooni ja laittoi minulle seuraavanlaisen viestin:


Pientä vippiluottoahan sieltä tarjottiin. Olen tästä kuvakaappauksesta sensuroinut pois firman nimen, koska en halua mainostaa tai edesauttaa millään tavalla heidän pyrkimyksiään tarjota ihmisille korotonta ja kulutonta lainaa vain 48,9%:n todellisella vuosikorolla.

Mitä ihmettä?

Olen viime päivinä ottanut hieman paremmin selvää vipeistä, kulutusluotoista ja lukenut asiatekstiä myös velkakierteestä. Luultavasti tekemäni haut ovat triggeröineet googlen mainosverkostoa ja edesauttoivat tämän tarjouksen perillesaamista Tinderin välityksellä.

Olin pudottaa silmät päästäni, kun mainoksen luin. Mikä viestin alussa vaikuttaa "ilmaiselta" viisisatalappuselta, muuttuu vain parin rivin päästä mitä kalleimmaksi lainaksi. Hetken aikaa mietin, miten tällainen koronkiskonta on edes mahdollista. Jos lainaa ei maksa pois, kasvaa se vuodessa puolella. Siksipä googlailin vielä vähän lisää ja kävi ilmi, että minä itse olen elänyt varsin turvallisessa, pikavipit ulkopuolelle jättävässä kuplassa.

50%:n korko + viitekorko onkin se pieni vuosikorko, joka on vuoden 2013 lakiuudistuksen tuomalla korkokatolla säännelty. Alle 2000€:n lainaa ei saa tätä suuremmalla korolla tarjota. Huom! Yli 2000€:n lainoilla korkokattoa ei ole vaan niistä saa pyytää sellaista korkoa, kuin mitä lainanantaja ikinä ilkeää. Korkokattolain tulon jälkeen vippifirmat ovat ottaneet käyttöönsä joustoluotot ja limiittitilit, joissa on automaattisesti varaa nostaa tuo +2000€ ja tällöin korko saa olla mitä vain, vaikka tililtä nostaisi käyttöönsä vain pienempiäkin summia. Lisäksi lainasumman nostosta veloitetaan omat erilliset nostopalkkiot.

Tinder-mainoksen tarjoama vippihän kuulostaa tämän valossa melkein reilulta: NOT! Riistohintaisia kulutusluottoja tarjotaan näköjään joka tuutista ja mielestäni se on taloustaidoiltaan ja taloustilanteeltaan jo valmiiksi heikkojen ihmisten suoranaista vedätystä.

Tein hyvin nopean laskelman laskimella, miten 500€:n vippi lähtisi kasvamaan neljän vuoden aikana, jos sitä ei lyhennä ollenkaan. Laskelma lähtee alhaalta ylös päin, korkona yllä tarjottu 48,9%:n todellinen vuosikorko. Toki tähän päälle tulisivat aikanaan perintäkulut ja ulosottomaksut, jos lainasta ei lyhennä edes minimiosaa.


Näiden laskelmien lisäksi olen hieman ärsyyntynyt siitä, että pakotettu mainos Tinderissä on nimetty kanssani tulleeksi osumaksi. Minä kun en taatusti ole pyyhkinyt yhtäkään vippifirmaa oikealle.

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

70-luvun asuntoriski alkaa realisoitua, Osa2

Seuraava pommi osuukin sitten omaan kotiin.

Sain eilen kutsun taloyhtiöni tilaisuuteen, jossa seuraavan remontin hankesuunnitelmaehdotuksia esitellään. Meinasi silmät tipahtaa päästä, kun aiemmin kaavailtu viemäreiden sukitus ja sähkönousut olivatkin vaihtuneet täysimittaiseen linjasaneeraukseen. Suunnitelmaehdotus piti sisällään kaksi vaihtoehtoa, joiden ero oli lähinnä, toteutetaanko remontin yhteydessä myös käyttövesiputkien uusinta. Talomme käyttövesiputket on uusittu vuonna-98, joten aivan käyttöikänsä päässä ne eivät vielä ole. Toki edullisempaa olisi vaihtaa ne nyt samalla, mutta silloin remontti on todella mittava ja vaatii enemmän purkutöitä, kuin pelkkä viemäreiden vaihto.

Ennen kaikkea tämä kirpaisi minuun, joka olen muutama vuosi sitten remontoinut sekä keittiön että kylppärin. Tällöin kylppäriin tehtiin asianmukainen vesieristys, joten sen uusiminen ei ole mitenkään edes tarpeellista. Myös keittiö kokisi suunnitelman mukaan täystuhon, sillä urakoitsija irrottaisi kaapistot putkitöiden edestä. Kohta "keittiön välitilalaatat saaattavat kokea vaurioita" järkytti minua syvästi. Mitä vaurioita? Korjataanko ne? Ja kuka maksaa korjauksen? Sekä keittiön että kylppärin laatat ovat minulle hyvin henkilökohtainen asia, valitsinhan ne itse. Täytyy sanoa, ettei vuokrayksiöni vastaava remontti häiritse yhtään näin paljon, kun tiedän asunnon kunnon ainoastaan paranevan remontista. Omani kohdalla pelkään täysin päinvastaista.

Alla lista huolta herättävistä seikoista, jotka suunnitelmasta bongasin: 

  • Remontin kesto on noin vuoden, missä asumme remontin ajan? Tähän on pari vaihtoehtoa: 
    • Otan vuokrayksiöni omaan käyttööni, kun se luultavasti tyhjenee myös vastaavan remontin edessä (toivon, etteivät remontit osu aivan päällekäin)
    • Vuokraan itselleni asunnon
    • Asun äitini omistamassa yksiössä (joka sijaitsee viereisessä talossa ja remontoidaan ehkä eri aikaan omani kanssa)
    • Epätodennäköinen vaihtoehto on myös ostaa uusi koti
    • Miksi taloyhtiö ei etsi uudenaikaisia, parissa kuukaudessa remontin tekeviä firmoja?
  • Kylpyhuoneen täystuho: 
    • Voinko osallistua asuntoni remontointiin ja miten paljon? Haluan valvoa, ettei remonttia tehdä hutiloiden ja kalusteitani pilaten. 
    • Voinko valita mieleiset kaakelit ja voidaanko esim. seinäkaakelit säästää, jolloin vain lattia uusittaisiin.
    • Mitä käy madalletulle kylppärinkatolleni, voidaanko se purkaa ja asentaa uudelleen? Onko taloyhtiön valitsema katto rumempi vai parempi?
    • Saanko pelastettua kalliit kylpyhuonekalusteeni ja asennuttaa ne takaisin remontoituun kylppäriin? Kylppäri remontoitiin nimen omaan viemäriremonttia ajatellen, jolloin ajattelin ehkä lattian ja pöntön vaihtuvan. Lattiaa en sure, se on ollut väärän värinen alusta alkaen.
  • Keittiön täystuho: 
    • Jos kaapistot irrotetaan, saadaanko ne takaisin ehjinä vai kärsivätkö ne irrottelusta? 
    • Mitä tarkoittaa mahdollisesti rikkoutuvat välitilan laatat, korjataanko ne? 
    • Voinko pitää ostamani keittiön hanan ja keittiötasoon upotetun lavuaarin? 
  • Kustannukset: 
    • Kustannusarvio asuntoni remontin osalta oli n. 50-60000€, joka on todella paljon. 
    • Jos omaa asuntoani remontoidaan vähemmän (kylppäriä ei uusita) saanko silloin hyvitystä tekemättömästä remontista vai tasaantuuko etu kaikkien osakkaiden kesken? Taloyhtiön teettämän kyselyn mukaan yli puolet asukkaista ei halua uusia kylppäreitään, joten kustannus saattaa olla laskettua pienempi
    • Montako vuotta remonttilainan takaisinmaksu kestää ja paljonko tulee olemaan rahoitusvastike/kk?
  • Sähkönousujen uusiminen: 
    • Tämän osalta uudistukset lienevät vain positiivisia. Taloyhtiöön vedetään valokaapeli ja toivottavasti kiinteähintainen taloyhtiön netti. 
    • Asunnossani ei ole yhtään sähköjohtoa pintavetona, toivon todella, että asia pysyy tällä tolalla
  • Huonekalut: 
    • Mitä huonekaluja on mahdollista jättää kotiin vai onko kaikki muutettava sijaisasuntoon. Suunnitelmassa lukee, ettei pattereita vaihdeta, mutta en ole varma, vaihdetaanko pattereiden välillä kulkevat pystyputket. Olisi suuri helpotus, jos makuuhuoneita voisi käyttää huonekaluvarastona. Minulla on kuitenkin paljon tavaraa, joka on suojattava pahvilaatikkoihin remontin ajaksi, mutta niitä ei ole mitään järkeä raijata pieneen sijaisasuntoon
    • Suunnitelmassa sanotaan remonttipölyn tunkeutuvan joka paikkaan. Olen hieman hysteerinen asian takia yllä mainitusta syystä. Mieluiten sinetöisin vaatehuoneet ja makkarit kokonaan.
    • Mitä huonekaluja ja tavaroita tarvitsemme sijaisasuntoon ja mahtuvatko isot kalusteet pieneen tilaan. Olisiko kannattavempaa ostaa väliaikaiset kalusteet?
    • En halua kodinkoneitani säilöttävän taloyhtiön pihalla pressun alla. Parvekkeen voisi ehkä tyhjentää koneiden säilytystä varten.
  • Muuta: 
    • Asuntokohtainen remontti kestää 10-12 viikkoa. Haluanko tai voimmeko edes asua asunnossa sen valmistuttua. Suunnitelman mukaan taloyhtiössä kuuluu voimakasta melua. Toisaalta, jos puolet suunnitellusta, vuoden remonttiajasta menee naapuritalon remontointiin, voi haitta-aika olla lyhyempi. Kuulosuojaimet?
    • Taloyhtiössämme vesimaksu on sisällytettynä hoitovastikkeeseen. Remonttisuunnitelmaan kuuluivat asuntokohtaiset vesimittarit, joka on aina yhtä tylsä asia. Voiko vesimittari tuoda säästöä, kun emme mielestäni lotraa kamalasti?
    • Peritäänkö remonttiajalta täysimittaista hoitovastiketta? Sinällään liikaa peritty vastike ei haittaa, sillä senhän kuuluu kattaa todelliset kustannukset ja ylijäämä on hyödynnettävissä myöhemminkin. 
(Metatyö? Ai niin mikä metatyö? Tällaista minun päässäni on lähes aina)

Suurimmat pelkoni kohdistuvat kanssa-asujiin, taloyhtiön hallitukseen ja tuleviin ylimääräisiin yhtiökokouksiin, jossa äänestetään asioista. Edellistä parkkipaikkafiaskoa muistellen, en odota näitä tapaamisia yhtään. Toivon itse pienempää ja edullisempaa remonttia. 

Jos teillä, rakkaat lukijat on asiasta kokemuksia, mielpiteitä tai arvailuja niin kaikkiin esittämiini kysymyksiin saa antaa vastauksia. Minua lohduttaa, mitä enemmän tiedän asiasta etukäteen. Toki olen menossa infotilaisuuteenkin kysymyksineni. Pelkään, että tässä vaiheessa vastauksia ei osata antaa, kun tarkempi suunnitelma tarkentuu vasta remonttifirmojen kilpailutuksen jälkeen. Luulisin, että ihmiset ovat ennenkin selvinneet linjasaneerauksista?

Erilaisten remonttiajan asumismuotojen ja niiden kustannusten spekulointiin paneudun seuraavalla kerralla. Iloisempia uudenvuoden toivotuksia lukijoilleni! Jännittäviä aikoja ainakin on tulossa.

(P.S: Toivottavasti joulunaikanne oli miellyttävä ja rauhaisa)