Hyvä laina, paha laina

Aloitettuani yhteiselon avopuolisoni kanssa, talouteni koki taas suuren muutoksen - pääasiassa positiiveen suuntaan. Olimme ajoittaneet yhteenmuuton niin, että tyttäreni aloitti juuri esikoulun (kesällä 2015). Esikoulu onkin pikkulasten vanhempien ensimmäinen hengähdystauko suurista tarhamaksuista, sillä esiopetus on lapsille lakisääteisesti paitsi pakollista, myös ilmaista. Esiopetusta tarhapäivästä on 40%, eli myös tarhamaksu pienenee tuon verran. Koska talouteemme kuitenkin juuri tuolloin muutti toinen aikuinen, pomppasivat tarhamaksut hänen tulojensa myötä hurjasti.


Menoni eskarin alettua: 

Lainalyhennys: 625€

Yhtiövastike: 315€ (sis. Hoitovastike 270€ ja rahoitusvastike 45€)

Sähkö: 29€ (Sähkönkulutus kasvoi vain hieman)

Netti: 39€

Puhelin 15€

Tarhamaksut 168€ (Tarhamaksu olisi noussut ilman eskaria rutkasti, mutta nyt korotus oli "vain" +72€)

Työmatkakulut 200€

Yhteensä: 1391€ (Lisäys aiempaan +76€)

Tuloissani tapahtui myös muutoksia: 

Nettopalkka: 1600€
Lapsilisä: 95€ (Yksinhuoltajakorotuksen poistuminen -48€)
Elatusapu: 250€
Miehen osuus asumisesta, laskuista ja autosta: 400€

Nettotulot: 2345€, (muutos aiempaan +345€).

Tulojen ja menojen erotus:  954€, josta olen koettanut saada 400-500€ säästöön kuukausittain. Parisuhteen aloitus on tosin myös lisännyt ylimääräisiä kuluja, kuten matkustelua, konserteissa käyntiä, ulkona syömistä ja urheiluvälineiden ostoa - kaikkea sellaista mukavaa, mutta turhaa. 

 Koska taloutemme on nyt kahden aikuisen varassa ja tuloni sitämyöten parantuneet, aloin tosissani miettiä sijoituksiani pidemmälle. Säästötililläkin köllötteli vielä muutama perintötonttu tyhjänpanttina. 

Aloin kypsytellä pitkäaikaista haavettani omasta sijoitusasunnosta. Tämä tarkoitti sitä, että aloin lukea läpi kaikkea asuntosijoittamisesta ja asunnonvuokrauksesta löytämääni informaatiota. Lisäksi jatkoin etuovi.com:in ja oikotie.fi:n selailua, suurennuslasin alla kotiseutuni yksiöt. 

Sijoitukseni olen tehnyt omilla säästöilläni ja itse kantaen riskin mm. asuntolainasta. Miestäni en niinkään ole sijoitustoimintaan sekoittanut, mutta olemme tottakai puhuneet asiasta. Sijoitusasunnon hankkiminen tarkoittaisi lisää velkaa. Olin isäni perinnöllä typistänyt oman asuntoni lainan jo yli puoleen, mutta uusi laina nostaisi summan takaisin lähtöpisteeseen tai sen yli. Mieheni mielestä riski sijoitusasunnossa on iso, eikä hän ollut asiasta ollenkaan niin innostunut, kuin minä. Jouduinkin todella miettimään asennettani velkarahaan. 

Tiivistetysti voisi sanoa, ettei minun mielestäni ihminen tarvitse muuta velkaa kuin asuntolainan. Kaikki muu velka on pahasta: Luottokortit, pikavipit, kulutusluotot ja osamaksut. Olen käyttäny pari kertaa osamaksu-mahdollisuutta, kun ostin sohvan ja parisängyn. Molemmissa tapauksissa kyse oli tarjouksesta, jolloin lainan sai korottomana ja koko summan sai maksettua pois heti, kun halusi. Paria kuukautta enempää en noita lainoja hillonnutkaan vaan maksoin ne heti pois, kun kykenin (kuukauden säästösummani on kuitenkin melko iso). 

Olen seurannut vierestä läheisten luottokortilla elämistä ja siksi se kauhistuttaa minua kovasti. Kuukausi kuukaudelta käytetään jo tuleva palkka ennakkoon. Palkalla on aina lyhennettävä edellisen kuukauden luottokorttivelka, ettei velka pääse kasvamaan korkoa. Tai sitten lyhennetään vähemmän ja otetaan lopulle osalle kauheat korot. Kun palkka on jo annettu luottokorttiyhtiölle, on seuraavakin kuukausi elettävä velalla. Jo pelkkä ajatus "ilmaisesta lainasta" tai "käsillä olevasta limiitistä" ajaa minusta ihmisiä holtittomampaan rahankäyttöön.

Kun rahan säästää etukäteen, harkitsee sen käyttöäkin tarkemmin.

Oletteko muuten kuunnelleet radiota? Olen henkilökohtaisesti hieman pöyristynyt, miten paljon erilaiset pikavippifirmat siellä mainostavat. Ja mainokset rakennetaan sellaisiksi, ettei aluksi tajua ollenkaan kuuntelevansa vippifirman mainosta. Muunmuassa tällaisia mainoksia on pyörinyt radiossa:

"Ai aiaia, selkään sattuu - miten päin minä tässä sängyssä tänä yönä nukkuisi? Ratkaisu: Älä kärsi enää, vaan ota lainaa"
"Pitäisikö meidän mennä kielikursseille, kun ei ymmärretä tuon ulkomailla asuvan lapsenlapsen puheesta mitään. Ai ei ole varaa kurssiin? Ratkaisu: Ota lainaa"

Kuka ottaa kielikurssiin lainaa? Opiston kurssit maksaa muutamia kymppejä lukukaudelta! Missä kunnossa talous on, jos ei saa kielikurssin hintaa säästettyä? Ja jos kaikki on todella niin huonosti, miten se laina sitten maksetaan takaisin?

Asunnon osto velkarahalla on mielestäni hyvin erilaista, kuin kulutusluotolla eläminen. Hyvin valitussa asunnossa arvo säilyy tai jopa kasvaa. Sijoituskäytössä asunnosta saa vakaata ja kuukausittaista tuottoa, jolla velka lyhennetään suunnitelman mukaan. Lisäksi asuntolainaa ei voi vahingossa ottaa liikaa ja tuhlata sitä johonkin tyhjänpäiväiseen. Riskeihin kuuluu korkojen reipas nousumahdollisuus tai oman maksukyvyn radikaali väheneminen. Korot ovat nyt olleet ennätyksellisen alhaalla jo pitkään - minun sukupolveni on vaikea edes ajatella, millaista olisi maksaa 6% korkoa asuntolainasta. Omassa, tasaerälyhenteisessä lainassani kuukausisumma ei onneksi kasva korkojen myötä vaan laina-aika vain pitenee. Tämä pitäisi oman talouteni pystyssä, vaikka korot nousisivatkin. Lainan sijaan maksaisin vain korkoja tai lyhentäisin lainaa ylimääräisillä lyhennyksillä

Suurempi riski minulla on työpaikan menetys. En nimittäin ole vakituisessa virassa, en ole koskaan ollutkaan - kiitos nykyajan pätkätyökulttuurin. Ansiosidonnaisella työttömyysturvalla ja puskurirahastollani uskoisin selviytyväni lainanmaksusta, jos työttömäksi jäisin. Pisin työttömyysjaksoni koskaan on ollut 3kk ja arvelisin siinä ajassa saavani uuden työpaikan, kun olisin valmis ottamaan vastaan mitä tahansa työtä. Lisäksi yksinhuoltajana minulla on muita, työstäriippumattomia tulonlähteitä.

Oma lukunsa on sitten sijoitustoimintaan otettu laina. Itse en pidä osakkeita (varsinkaan nyt) ollenkaan niin vakaina sijoituskohteina, että uskaltaisin niitä ostaa lainarahalla. Yrityksen perustamiseen voisin lainanottoa harkitakin, kun sen takaisinmaksu ja sijoituksen tuotto olisivat paljon konkreettisemmin omista taidoista kiinni. 

Ilman riskiä ei mitään sijoitustoimintaa voi kuitenkaan harjoittaa, ei ainakaan tuottoisasti. Ottamatta jätetty riski on jo realisoitu tuottojen menetys. Mieluiten kuitenkin sijoitan jo olemassa olevia rahojani ja pyrin ne keräämään ahkeralla säästämisellä. 

::Lisäys::

Aivan sattumalta Herkuille perso piensijoittajan blogissa käsitellään tänään aivan samaa aihetta, eli pikavippien mielettömyyttä. Kannattaa käydä lukaisemassa esimerkkilaskelma siitä, miten kalliiksi vippifirman kautta otettu "sisustuslaina" tulee! -Ananas