keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Perunkirjoitus sekä ositus ja perinnönjako

Perunkirjoitus on lain mukaan pidettävä viimeistään 3kk päästä vainajan kuolemasta.

Perunkirjoitusta ei pidä sekoittaa perinnönjakoon, joka taas on kokonaan optionaalinen toimenpide: pesä voidaan jättää jakamattakin. Perunkirjaan merkitään kuolinpesän osakkaat, joita ovat mahdollinen leski ja perijät. Tämän jälkeen listataan vainajan velat ja omaisuus sekä niiden erotus. Myös aviopuolison varat ja velat listataan, joista muodostuu puolison omaisuus. Tämä asiakirja lähetetään verottajalle perintöveropäätöstä varten. Vasta perunkirjoituksen jälkeen voidaan suorittaa ositus ja perinnönjako, joskin tilaisuus voidaan pitää samaa aikaa perunkirjoitustilaisuuden kanssa. Tämä on ehkä kätevintä, jos kuolinpesässä on paljon osakkaita, ehkä eri puolilta Suomea. Perunkirjoituksessa osakkaiden ei välttämättä tarvitse olla paikalla, sillä perunkirjan lukuihin ei juuri voi vaikuttaa. Sen sijaan perinnönjako vaatii sovittelua ja tässä oma panos voi tehdä merkittävän eron itselle jäävään perintöön.

Perunkirjoituksen jälkeen suoritetaan lesken ja vainajan välinen ositus. Ositus on muuten samantyylinen, kuin avioeroa hakevilla, eli toteamus "kunnes kuolema teidät erottaa" todella tarkoittaa sitä niin parisuhteelle, kuin omaisuudellekin. Jos ositus suoritetaan perunkirjoitusta myöhempänä ajankohtana, saattaa lukuihin tulla täsmennyksiä. Lesken omaisuus ja velat lasketaan aina vainajan kuolinhetkellä olleesta tilanteesta, mutta vainajalle menoja saattaa kertyä vielä kuolemankin jälkeen, joten tiliotteet on hyvä käydä taas läpi. Omaisuudesta vähennetään velat ja saadaan "vainajan jäämistön säästö" ja "lesken omaisuuden säästö".

Tässä kohtaa on ensiarvoisen tärkeää tietää seikka, joka on monelle leskelle epäselvä: Leski ei peri puolisoaan, jos tällä on lapsia. Sillä ei ole väliä, ovatko lapset yhteisiä tai vainajan aiemmasta liitosta - he saavat vainajan omaisuuden jaettavakseen. Sen sijaan leskelle kuuluu puolet avioparin yhteisestä omaisuudesta. Käytännössä molempien omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan kahtia. Jos lesken osuus on isompi, kuin hänen varallisuutensa, hän saa kuolinpesältä osituksessa tasinkona rahaa tai muuta omasuutta niin paljon, että yhteinen omaisuus on tasan. Jos lesken omaisuus on suurempi, kuin puolikas yhteisestä omaisuudesta voi hän halutessaan pidättäytyä maksamasta tasinkoa takaisin päin.

Lisäksi vainajan omaisuuteen saattaa sisältyä avio-oikeuden ulkopuolista omaisuutta, jota ei lasketa mukaan yhteiseen omistukseen ja tämä siirtyy perijöille sellaisenaan jaettavaksi. Tällainen omaisuus saattaisi olla vaikkapa perintötila, jonka perinnönjättäjä (esim. vainajan vanhemmat) ovat testamentissaan rajanneet avio-oikeuden ulkopuolelle säilyttääkseen tilan suvussa ja suojassa esim. avioerolta.



Perunkirjoituksessa on vaaran paikka riitojen osalta. Leskelle voi olla kova paikka, jos hän on luullut saavansa puolet myös vainajan omaisuudesta (jolloin lapset olisivat saaneet koko omaisuudesta vain 1/4 osan). Lisäksi yhteisen omaisuuden siirtyminen lasten nimiin voi aiheuttaa riitoja. Leskellä on lakisääteinen oikeus jäädä loppuelämäkseen asumaan pariskunnan yhteiseen asuntoon, joten perijöille voi langeta omaisuudesta perintöverot ilman mahdollisuutta esimerkiksi myydä osuuttaan asunnosta, jos leski ei sitä halua heiltä lunastaa. Toisaalta, jos kuolinpesässä on sekä kiinteää omaisuutta, että rahavaroja, voidaan perunkirjassa määrätä lapsille meneväksi nuo rahat ja vaikkapa kesämökki. Leski pitää asunnon.

Ulkopuolisen perunkirjoittajan käyttämistä voin suositella heti, jos vainajalla on yhtään perinnöksi jäävää omaisuutta. Isäni tapauksessa perittävää omaisuutta oli melko paljon ja leskellä omat käsityksensä sen jaosta. Tässä kohtaa ammattilaisen käyttö asiakirjojen laadinnassa säästi meidät epäselvyyksiltä ja varmoilta riidoilta. Yhteydenpito perunkirjoitustoimistoon hoitui kokonaan puhelimella ja sähköpostilla, mutta omaisten on itse toimitettava perunkirjoittajalle sähköiset kopiot esim. tiliotteista, velkakirjoista ja muista tarvittavista asiakirjoista. Perunkirjoittajalta saa listan kaikesta tarvittavasta. Kuolinpesälle valitaan yleensä yksi hoitaja, joka saa valtakirjat toimilleen muilta kuolinpesän osakkailta. Valtakirjoja voidaan tarvita useita.

Aiemmassa postauksessani kerroinkin jo kuolemisen kulut, mutta kertaalleen vielä: Perunkirjoitustoimistolla osituksen tekeminen maksoi 567€ ja muutama kuukausi tämän jälkeen pidetty ositus- ja perinnönjakotilaisuus maksoi 397€. 

Jos perittävä omaisuus on jäämässä hautajaisten jälkeen pieneksi, voi asiakirjat laatia itsekin. Valittu pesänhoitaja kirjaa perunkirjaan vainajan omaisuuden ja velat ja hyväksyttää asiakirjan sitten muilla kuolinpesän osakkailla. Pienen perinnön jako voidaan hoitaa helpoiten myymällä kaikki omaisuus kuolinpesän osakkaiden kesken tai kirpputorilla ja jakamalla lopuksi rahat. Tietty ammattikunta ovat myös jobbarit, jotka ostavat kokonaisia kuolinpesiä, mutta korvaukset ovat yleensä minimaalisia - hyöty voi olla lähinnä ostajan suorittama romujen poisvienti ja loppusiivous vainajan asunnossa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti