perjantai 6. toukokuuta 2016

Kirjaperjantai: Nuukaillen

Nuukaillen
Nuuka ei kirjoja osta vaan lainaa ne kirjastosta ilmaiseksi.


eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman

Kirjoittanut: Laura Honkasalo

Nuukailu aloitetaan ilmaisista vaihtoehdoista. Pihistelyviikkoni kunniaksi löysinkin esiteltävän kirjan kirjastosta. Tarjolla oli montakin nuukailuun ja penninvenytykseen keskittyvää kirjaa, mutta halusin tarjota teille jotakin tuoretta ja mahdollisesti vielä oivallista luettavaa. Muutamista poimimistani teoksista tämä osoittautui oikeaksi kultakimpaleeksi.

Koetan välttää tyhjänpäiväistä nuukailua ja elämän kurjistamista, mutta Honkasalon Nuukaillen ei suinkaan tarjoa vain markan makkarakeittoreseptejä vaan ehtaa asiaa säästämisestä, ostohysteriasta luopumisesta ja psykologiasta tuhlailun takana. Toki kirja on kauttaaltaan täynnä vanhoja kunnon sota-ajan nuukailuvinkkeä, mutta ne voi joko ottaa kiinnostavana tietona historiasta, hypätä kokonaan yli tai laittaa järkevimmät korvan taakse. Kirjoittajan sanoma ei ole edes turhan kaukana oman blogini ajatusmaailmasta: Tärkeintä on tiedostaa, millä tavalla kaupalliset tahot meitä ohjailevat ja millaisia turhanaikaisia tarpeita meille tiedostamattamme luodaan. Kirja avaa silmiämme myös näkemään sen valtavan määrän syömäkelpoista ruokaa, tekstiilejä ja kierrätyskelpoista tavaraa, joka päätyy kaatopaikoille. Ympäristönäkökulma on siten vahvasti mukana.

Nuukaillen on ilmestynyt vuonna 2014, joten se on sisällöltään vielä hyvin tuore. Mukana on omat lukunsa mm. muotibloggaajille, jotka ovat tämän maailmanajan ostohysteriapillipiipareita. Blogeissa vaatteet ja sisustustyylit vaihtuvat viikoittain herättäen lukijoiden ostohalut ja kateuden bloggaajien hulppeasta elämäntyylistä. Luottokorttien avulla jokainen voi yrittää tavoitella luksusmerkkejä ja loputtomia shoppailuretkiä. Ostosten jälkeinen onnentunne vain on harmillisen lyhyt ja antaa pian sijaa ostomorkkikselle. Morkkis taas varmistaa sen, ettei ostetusta vaatteesta pysty edes nauttimaan.

Honkasalo pohjaa kirjassa vahvasti omiin kokemuksiinsa ostosriippuvaisena, joten kirja ei sorru ylenkatseiseen syyttelyyn. Päinvastoin kirjan ääni on hyvin lempeä, kannustava ja ymmärtäväinen. Toki taustalla kaikuu silti kirjoittajan oma tavarankaipuu.

Kirja olisi ehdottoman tärkeää luettavaa jokaiselle naiselle, mielellään jo nuorella iällä. Meidän on hyvin vaikea ymmärtää suurten markkinoiden voimaa ja houkuttelevuutta. Halu hamstrata vaatteita ja tavaraa on istutettu meihin jo kaukaisessa historiassa, se on osa meidän biologiaamme. Jottemme täyttäisi kotiamme roinalla, ahdistuisi holtittomasta rahankäytöstämme tai jopa ajaisi talouttamme pahaan velka-ahdinkoon on nämä heikkoudet meissä tiedostettava. On erinomaisen hyvä näkökulma miettiä kuluttamista myös luonnonvarojen kannalta. Kirjan yllättävin pointti oli jopa kierrätyksen kritisointi: Tarvitsemmeko edes niitä itseaskarreltuja tai -ommeltuja käsitöitä? Siirrämmekö roinaongelman vain jollekulle toiselle lahjoittaessamme ylimääräistä tavaraa pois? Myös ilmaisella tavaralla kodista voi tehdä tavaravankilan. Materian ostamisen sijaan tulisikin panostaa elämyksiin ja aineettomiin iloihin.

Oli erittäin miellyttävä yllätys huomata, että kirjoittaja on itse yksinhuoltaja. Hänen tarinansa nuukailijana ja sentinvenyttäjänä pohjaakin vahvasti rahapulaan, joka häntä eron jälkeen kohtasi. Kirja kertoo, miten vähät rahat saadaan riittämään elämiseen. Sen sijaan kirjassa ei paneuduta ollenkaan siihen, mitä mahdollisesti säästöön jääville rahoille pitäisi tehdä. Ainoa esimerkki oli matkustelun lisääminen, sijoittamisesta ei puhuta puolta sanaa. Kirjan opeilla et siten pääse rikastumaan, mutta hengissä ja velattomana saatat pysyä.

Sijoitusoppaat sikseen,
tämä kirja jokaisen naisen tulisi lukea!


Muita nuukailuteemaan sopivia kirjoja, joita en itse valitettavasti ehtinyt tätä viikkoa varten lukea, mutta joihin saatan vielä palata:

  • Miten elää ilman rahaa: Tomi Astikainen (2015)
  • Säästökirja, elä enemmän, maksa vähemmän: Esa Vilenius (2008)
  • Suomalainen velkakirja, Ihmisten elämä velkaantuvassa maassa: Jera ja jyri Hänninen (2015)
  • Kiltti tyttö ei rikastu, 69 tapaa pysyä köyhänä: Lois P. Rankel (2005)


7 kommenttia :

  1. Aika reipas yleistys tuo, että naisiin on sisäänrakennettu taipumus hamstrata. En voi allekirjoittaa väitettä ainakaan omassa lähipiirissäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Talous haltuun!
      Minua kiehtoo kaikista maailman teorioista juuri biologian ja kehityksen vaikutus ihmisiin. Uskon vakaasti, että meihin vaikuttaa valtava määrä sisäänrakennettuja vaistoja ja mekanismeja, jotka ovat peräisin jo luolaihmisten ajoilta. Olemmehan metsästäjä-keräilijöitä ja esim. naiset havaitsevata huomattavasti herkemmin värejä ja korkeita ääniä kuin miehet. Olemme luotuja keräilemään, poimimaan parhaat päältä ja tekemään käsitöitä. Nämä vaistot vaikuttavat meissä edelleen. Tiedostava ihminen osaa kontrolloida näitä haluja eikä tuhlaa kaikkia rahojaan tavaraan, joka ei ole enää hengissä selviytymisen kannalta mitenkään välttämätöntä. Mutta kuten tiedämme, on paljon ihmisiä, jotka ostavat täysin fiilispohjalta ja turhaan. Oman käytöksen ymmärtämiseen tämä kirja on oivallista luettavaa.

      Poista
  2. Joskus myös säästämisessä päästään sellaiseen vaiheeseen että olet jo tyytyväinen tilanteeseesi etkä enää halua kehittyä säästäjänä. Itse koen jo olevani tällaisessa vaiheessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä kanssasi Osinkokuningas. Jos aletaan pestä käytettyjä elmukelmuja ja pestään tukka vanhoilla kahvinporoilla niin raja tulee aika nopeasti vastaan. Mutta, kuten olemme todenneet, pikku näpertely tuo nopean tyydytyksentunteen ja piristää mieltä ;) Tämän kirjan sanoma oli kuitenkin yllättävän suurilinjainen, vaikka kaikkia lukuja oli reilusti ryyditetty näpräilyvinkeillä. Omaan ostokäyttäytymiseen vaikuttavien tekijöiden tiedostaminen saattaa tuoda pitkällä aikavälillä valtavat säästöt: tai jopa mahdollistaa se säästäminen ylipäätänsä.
      Täten kirja sopii hyvin juuri niille "mutta mistä minä voisin enää säästää, kun kaikki menee mikä tulee" -ihmisille.
      Ja tämä ei muuten ollut maksettu mainos! Kirjan lainasin kirjastosta, hih :)

      Poista
  3. Nuukailu särähtää korvaani pahasti. Mieheni lapset elävät äitinsä kanssa, joka todella nuukailee elämäntapanaan. Lapsilla on aina kokoa tai kaksi liian pienet vaatteet. Joskus tekisi mieli kirjoittaa viesti ja kysyä miltä äidistä tuntuisi tunkea kaksi kokoa liian pieni haalari päälle. Kun lähdetään nuukailussa tälle linjalle, jossa lapset ihan konkreettisesti kärsivät vanhempien valinnoista (enkä puhu nyt pelkästään vaatteista, vaatteet olivat vain yksi esimerkki), ts. elävät köyhyydessä ilman todellista köyhyyttä (äidin bruttopalkka 3400€/kk ja elää avoliitossa), mennään jo lastensuojelun puolelle. Siksi minusta on pelottavaa se, että tällaistakin "harrastetaan" jopa lasten kustannuksella. Mutta sitten taas tulee niitä tilanteita vastaan, joissa on hyvä nuukailla. Elämäntapana en voisi suositella ainakaan näin läheltä tätä yhtä perhehelvettiä seuranneena :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kommentistasi. Järkytyin, kun kuulin, miten lapsipuoliesi äiti hoitaa asioitaan. Mielestäni tuo ei ole nuukailua vaan lasten kaltoinkohtelua. Onko miehesi puuttunut asiaan? Hänhän oletettavasti maksaa elatusmaksua, jos äidin kontolle jäävät vaatehankinnat. Asiasta mitään sen enempää tietävänä, minusta miehesi pitäisi ostaa nuo puuttuvat, sopivankokoiset ja lämpimät vaatteet ja miinustaa ne kylmänviileästi elatusmaksusta (Esim. puolet ostosten summasta). Koska äidillä on noin hyvä palkka, ei kyse ole säästämisestä vaan luultavasti juuri päinvastoin: rahojen tuhlaamisesta täysin epäolellisiin ostoksiin ja lasten tarpeiden unohtamista.

      Poista
    2. Me ollaan hankittu kaikki vaatteet toppavaatteista lähtien meille, koska ihan itseäni sattuu jo lasten puolesta pukea heille ulos liian pieni haalari. Mieti miltä se tuntuu haaravälistä!? Lastensuojelun asiakkaina nämä lapset ovat olleetkin, ja tästäkin asiasta on siellä mm. puhuttu, ja jopa puolen vuoden ajaksi tilanne parani, kunnes taas sama meno jatkui. Me yritämme tarjota kokemuksia ja elämyksiä, leluja ja kivoja vaatteita ym. mitä tarjoamme minunkin lapsilleni, koska äitinsä ei nuukuudessaan mitään heille hanki.

      Olen miehelleni ihmetellyt sitä, että jos nainen asuu vanhempiensa hänelle ostamassa asunnossa, avoliitossa ja maksaa pelkän vastikkeen, veden ja sähkön, mihin hän rahansa laittaa? Ehkä se tekee hänet onnelliseksi katsoa kun tilin saldo kasvaa kasvamistaan, kunnes sitten joku päivä hän kuolee, kuten me kaikki, ja tajuaa, ettei ole elämänsä aikana koskaan elänyt. Sitten tulee perinnönjako ja lapset tuhlaavat äidin "elämän saavutuksen" viikossa :) Kannattiko? Minusta ei...

      Poista