keskiviikko 17. elokuuta 2016

Lapsilla on liikaa rahaa

Olen hieman pöyristynyt siitä, miten paljon ylimääräistä rahaa lapsilla tuntuu olevan.

Jo joitakin vuosia olen kiinnostuneena seurannut keskustelua lasten viikko- ja kuukausirahojen määrästä niin foorumeiden, kuin iltapäivälehtien tutkimustenkin kautta. Työni puolesta pääsen havannoimaan asiaa läheltä ihan itsekin. On käynyt hyvin selväksi, että lapsille annetaan varsin suuria määriä käyttörahaa - niinkin paljon, että lapsella on rahaa jopa liikaa.

Tämä ilmiö näkyy hyvin selvästi katukuvassa ja julkisissa tiloissa, joissa lapset ja nuoret hengaavat. Roskaamistahan on ollut niin kauan, kuin tuotteissa on ollut käärepaperit, en pidä sitä minään ihmeenä ja lapset ovat aina ostaneet runsaasti jätskiä, karkkia ja virvoitusjuomia jos rahaa vain on ollut. Uusi ilmiö on, että he pystyvät nykyisellään ostamaan herkkuja niin paljon, että osa jää kokonaan syömättä. 

Olen nähnyt 10-vuotiaiden poikien potkivan puolitäyttä limupulloa jalkapallon tavoin maassa. Olen itse kerännyt maasta puolitäysiä pulloja ja tölkkeä, joita ei ole jaksettu juoda loppuun. Työni puolesta kerään jatkuvasti nuorten oleskelutiloista lattialle kylvettyjä karkkeja, keksejä ja muita herkkuja. Myös kadulle ripolteltuna nameja löytyy usein. Viimeisin havaintoni on lenkkipolulta: keskelle tietä oli ripoteltu seitsemän (7!) minikorvapuustia tasaisin välimatkoin.

Vertaan tällaista ruuan haaskausta vahvasti omaan lapsuuteeni. Silloin lapset söivät aivan kaiken makean, mitä vain suuhunsa saivat. Olisin itse pillahtanut itkuun tai ainakin harmistunut kovasti, jos minulta olisi yksi karkki vahingossa tippunut maahan ja mennyt syömäkelvottomaksi. Limusta juotiin ne väljähtyneet pohjatkin tai ainakin ne kelpasivat ystävälle, jolla ei ollut rahaa ostaa virvoikkeita. 

Mammapalstojen viikkorahaketjuissa ihmiset listaavat varsin suuriakin summia lastensa ansioiksi. 50€ kuukaudessa tai jopa 20€ viikossa ei tunnu olevan kummoinenkaan raha annettavaksi. Jotkut vanhemmat perustelevat suurta rahamäärää sillä, että nuori maksaa esimerkiksi itse omat vaatehankintansa ja puhelinlaskun. Moni saa viikkorahan ilman mitään säästö- tai kustannusvelvoitteita. Jos lapsi ei ole pahasti säästäväisyyteen taipuvainen, hukkuu hän pian ylimääräiseen rahaan ja kynnys holtittomalle rahankäytölle saattaa alentua.

Yleistäminen sikseen, näin ei tietenkään ole jokaisessa perheessä ja kaikki lapsetkaan eivät ryhdy tuhlureiksi, vaikka rahaa saisivatkin. Tässäkin asiassa kuuluttaisin kuitenkin taas sitä vanhempien kasvatusvastuuta. Ainakin ongelma olisi erittäin hyvä tiedostaa, jos sitä ei ole itse kaduilla havainnut. Ei liikaa rahaa lapselle ja paljon keskustelua rahojen säästämisestä, järkevästä käytöstä ja vaikka sijoittamisesta! Maahan kylvetty raha ei juuri hedelmiä kanna. 



Sopiva viikkorahan määrä?

Itse en lapsena saanut viikkorahaa, vaan äiti osti sen, mitä tarvitsin. Sukulaisilta saadut lahjarahat yleensä säästin - joskus napsin possusta hieman karkkirahaa. En juuri muista koskaan pyytäneeni äidiltä käyttörahaa ja saatoin yllättyä, jos äiti antoi setelin mukaan luokkaretkelle tai mummolareissulle. Säästämisen hyveestä puhuimme jo varhain. Tälläkin tyylillä minusta tuli mielestäni ihan hyvä rahankäyttäjä. 

Nopealla googlettamisella löytyy monia sanomalehtijuttuja lasten viikkorahantarpeesta. Helsingin Uutisten mukaan keskimääräinen viikkoraha alakoululaisella vaihtelee 5-7€:n välillä ja Yle uutiset suosittelevat systeemiä 1€/viikko/luokka-aste. Eli kakkosluokkalaiselle 2€ viikossa, 8 luokkalaiselle 8€. Molemmat jutut ovat vuodelta 2014. 

Olen itse pohtinut asiaa oman lapseni kohdalta, enkä ole vielä luonut pomminvarmaa järjestelmää. Alle kouluikäisellä rahantarve on todella vähäistä. Olen muutaman kerran kuukaudessa antanut lapselle suursiivoukseen osallistumisesta 2€ ja pienemmistä töistä hiluja, mutten läheskään aina ja joka työstä. Osa kolikoista menee possuun, osa kukkaroon, mutta käyttöä niille näyttää löytyvän melko harvoin. Uskoakseni rahantarve saattaa kasvaa koulun aloittamisen myötä, joten seuraan tilannetta. Jos rahaa alkaa kertyä haaskattavaksi asti kokee viikkoraha varmasti karuja leikkauksia.

16 kommenttia :

  1. Itse koin lapsuudessani viikkorahan tärkeäksi koska se tuli aina tiettynä päivänä ja sain päättää itse mitä teen sillä. Välillä laitoin säästöön ja välillä ostin karkkia. Mielestäni on hyvä että lapsella on aivan omaa rahaa jonka käyttöä hän voi sitten harjoitella ja suunnitella =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun olin itse ekaluokkalainen, sovimme äidin kanssa viikkorahasta, mutta ongelmaksi tuli, että äiti unohti antaa rahaa ja minä unohdin sitä pyytää. Myös harvemmin saatujen synttäri- ja lahjarahojen käyttöä voi suunnitella ja harjoitella.

      Poista
  2. Meillä lapset saavat kuukausirahaa. Tämä raha napsahtaa tassuun tilipäivänä eli kuun puolessa välissä. Me vanhemmat ostamme vaatteet, harrastusvälineet, karkit yms. Lapsilla on velvollisuus säästää osa rahoista lippaaseen jotain isompaa ostosta varten.
    Rahasta voi menettää osan mikäli sovitut asiat eivät pysy hanskassa. Jokaisella on velvollisuus osallistua viikkosiivoukseen ikätasonsa mukaan (lasten ikähaarukka 5-13v). Epäasiallisesta kielenkäytöstä voi myös menettää rahaa.

    13v. saa 25€/kk ja tästä hän maksaa esim. leffareissun tai hampurilaisella käynnin ja säästää osan. Tai ostaa lehden/meikkituotteen tms.
    10v. saa 20€/kk ja hänellä myös samat systeemit rahankäytön suhteen.
    5 ja 7-vuotiaat saavat 10€/kk ja he saattavat ostaa jalkapallokortteja pakan, pienen 5€:n legopaketin tai aika usein niin että he säästävät koko rahan ja ostavat yhteiseksi isomman paketin.

    Tämä on meillä toiminut oikein hyvin. Karkkipäivähommatkin on mielestäni hanskassa sillä kerran viikossa saavat 2€:lla valita herkkuja kaupasta. Vielä pari vuotta sitten karkkipäivänä kaikki saivat valita joko karkkiaskin ja tikkarin/lakun tai vastaavasti suklaapatukan. Kaveriperheissä esim. karkkipäivänkarkit per nenä oli 400g karkkipussi, suklaapatukka ja limpparipullo. Meillä joskus koko perheen leffapäivänä sai ostaa irtokarkkeja 100g per nenu ja se oli luksusta :)

    Etenkin teinin kohdalla huomaan rahavirtojen erilaisuuden... osa luokkakavereista käy useita kertoja viikossa mäkkärissä tai ostoksilla kauppakeskuksessa (jätskillä, smoothiella, frappella, mehubaarissa jne). Puhelimet, vaatteet ja tavarat on viimeisen muodin mukaan ja tottakai se asettaa paineita myös itselle. Olen pyrkinyt hankkimaan ne muotivaatteet jotka oikeasti tuossa iässä on monesti melkein elämän ja kuoleman kysymys, mutta edelleenkään en lähde siihen että lapsi ostelee joka päivä muutaman euron aterian tai muutaman euron mehun.

    Joskus saatan antaa kuukausirahan lisäksi extraa ihan muuten vaan. Tyliin "pyydä joku kaveri mukaan ja käykää kahvilassa/mäkissä" ja tämä on toiminut meillä hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jaoit teidän viikkorahajärjestelmän. Tämä kuulostaa hyvältä ja perin pohjin harkitulta systeemiltä ja olen iloinen, että se teillä toimii hyvin :) Uskon, että on ihan perheestä, lapsista ja aikuisista kiinni, miten homma saadaan toimimaan. Mikä toimii yhdellä, ei sovikaan toiselle. Kirjoituksestasi sai kyllä hyviä ideoita!

      Poista
  3. En näe että tuossa suurin ongelma on rahan määrä, vaan se miten rahaan ja ylipäänsä asioihin suhtaudutaan. Jos roskaaminen on jonkun mielestä ok niin se onnistuu kyllä pienemmälläkin viikkorahalla.

    Me saatiin pienenä kuukausirahaa ja pidän sitä ihan hyvänä juttuna. En muista että oltais kavereiden kanssa vertailtu kauheasti kuinka paljon kukakin saa. Enemmän perheiden varallisuuserot taisi tulla esiin lomamatkojen ja harrastusten muodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roskaamiseen en tässä postauksessa halunnut puuttua, se on idioottihommaa joka tapauksessa. Enemmän minua hirvittää ruuan/herkkujen tahallinen haaskaaminen. En usko, että lapsi, jolla on pulaa rahasta ostaisi jotakin kaupasta vain kadulle heitettäväksi. Sen sijaan lapsi, jolla on varaa ostaa herkkuja runsaasti joka päivä niin, että oikeastaan alkaa jo itsekin kyllästyä niihin, voi hyvinkin tätä harjoittaa.

      Poista
  4. Itse en aio maksaa viikko/kuukausirahaa ennen kuin lapsi ymmärtää itse sitä pyytää. Toistaiseksi lapsillani ei ole ollut "menoja", joihin tarvitsisivat rahaa. Omien lelujen myynnistä ovat saaneet rahat käyttöönsä, mutta minä kontrolloin niidenkin pennosten käyttöä, ettei överiksi mene. Saavat näillä rahoilla ostaa ainoastaan uuden lelun, ei karkkia tmv. Tämäkin on heille riittänyt vallan hyvin. Etenkin, kun niitä leluja menee myyntiin kerran vuodessa, joten kerta vuoteen he saavat hieman enemmän rahaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hyvin perhe- ja paikkakuntakohtaista, millaiset menotarpeet lapselle syntyy. Voisin kuvitella, että jos nuori pääsee käyttämään paljon aikaa kauppakeskuksissa tai kylällä niin rahantarve on aivan toinen, kuin jos hän on illat kotona.

      Poista
  5. Meillä ei kotona saatu viikkorahaa. Tai joskus saatiin, mutta yleensä vanhemmilla ei ollut käteistä, joten raha jäi saamatta.
    Saimme sen sijaan rahaa aina tarvittaessa. Tarve tosin oli aika pieni,koska asuimme niin pienellä paikkakunnalla, että rahaa ei oikein mihinkään mennyt.

    16-vuotiaana aloin saada isäni äidilleni maksaman elatusavun suoraan itselleni. Koska summa oli kuitenkin sen verran iso, oli rahan saamiselle se ehto, että maksan sillä oikeastaan kaikki omat menoni asumista ja kotiruokaa lukuunottamatta. Tämä toimi mielestäni ihan hyvin. Mitään tarpeellista ei jäänyt koskaan hankkimatta, tosin säästöönkään ei pahemmin mitään jäänyt. Opetti ainakin rahan käyttöä, koska lisää rahaa sai ainoastaan tekemällä oikeita töitä (kotitöistä ei koskaan maksettu).

    tp

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurinpiirtein näin se meilläkin meni. Kun asui 10km lähimmästä kaupasta niin iltahengailuun ei juuri mennyt rahaa. Kaupassa sitä kävi aina vanhempien kanssa ja tarvittavan sai, kun pyysi/perusteli.
      16-vuotiaana muutin tuetusti omilleni ja sain opiskelujen yhteydessä harjoitella rahankäyttöä ja taloudenpitoa. :)

      Poista
  6. Oksettavaa nuo herkkujen hävittämiset! :( Kyllä siinä kohtaa vikaa on sekä liiassa rahassa, että pahasti päässä. No mutta lapsilla onneksi sentään yleensä järki kasvaa iän mukana.
    Mäkään en saanut lapsena viikko- tai kuukausirahaa, mutta monet just rikkaiden perheiden lapset sai. Sain mä rahaa esim. symttärilahjaksi ja silloin kun joku hyvä tarve oli. Mut kolmekymppisenä mun on turha verrata omaa lapsuuttani nykyaikaan, en tiedä antaisinko omille lapsilleni kuukausirahaa jos niitä omia lapsia olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaanhan se on hienoa, ettei suurin osa nykylapsista tiedä puutteesta mitään :(
      En väitä edes itse tietäväni, mutta isovanhemmiltani olen tietenkin kuullut paljon esim. sodanaikaisita ja niiden jälkeisistä niukkuusvuosista.

      Poista
  7. En olisi valmis tekemään johtopäätöstä, että lapsilla on liikaa rahaa, koska haaskaavat herkkuja. En syyttäisi myöskään huonoa kotikasvatusta. Kun joukko nuorisoa, jolla on käytössään aikaa mutta puutetta tekemisestä, kokoontuu yhteen paikkaan, niin aina tapahtuu tyhmyyksiä. Joka tapauksessa tuosta kauppakeskusnuorisostakin suurimmasta osasta kasvaa kunnollisia ja vastuuntuntoisia aikuisia. Kyllä elämä opettaa ja nuorisokin rajansa löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä olen aivan varma, että nuoriso jatkaa kasvuaan osa järkeväksi ja osa vähemmän järkeväksi rahankäyttäjäksi kuten aina ennenkin. Onneksi suurin osa fiksuuntuu :)
      Mietiskelin asiaa ja muistin, että myös aiemmin oli rikkaampien perheiden lapsilla enemmän rahaa. Omalla kotipitäjällä rikkaammat lapset usein tarjosivat köyhimmille. Taka-ajatus saattoi olla jalosti auttaa kaveria tai vähemmän jalosti "ostaa kavereita". Rahalla pröystäily ja liian rahan kylväminen lähellemme taitaa olla meissä sisään koodattuna ja puhkeaa tietyissä olosuhteissa ikästä ja ajasta riippumatta.

      Poista
  8. Mä olisin halunnut (ja tarvinnut) rahankäytön harjoittelua viikko- tai kuukausirahan muodossa. Mutta äiti kai koki, että se olisi ollut menoa sen hetkisen kulutuksen päälle, eikä siksi antanut. Sain aina rahaa herkkuihin tai kaupassa käyntiin ja usein tein perheen ostoksia ja yli jääneet vaihtorahat jäivät itselle. Olin kyllä mitä kamalin lapsi ja nuori, olin AINA vailla uusimpia muotivaatteita, hiukset värjättiin kalleimmassa mahdollisessa paikassa, skootteri oli pakko saada ja huvittelua tietysti mielin määrin.. Jos nyt voisin sanoa äidilleni, niin pyytäisin häntä oikeasti arvioimaan järkevän KAIKKI menot kattavan kuukausirahan, jotta olisin oppinut jo nuorempana järkevään rahankäyttöön. Tai siis, että jos ostaa sidukkaa niin ei voi ostaa uutta paitaa -tyylisesti.

    VastaaPoista
  9. Meillä oli lapsena kotityöt jaettu kaikkien lasten kesken ja aina kun teki omat hommansa, sai viikkorahan, olisiko se nuorempana ollut 5€, lukioiässä jopa 20€. Isosisarukseni olivat melkoisia tuhlareita, mikä varmasti vaikutti siihen, että minusta tuli erittäin säästäväinen. En tehnyt mitään isompia ostoksia, hyvin pieni osa meni karkkiin yms. Tein oikeastaan ensimmäisen isomman ostokseni vasta parikymppisenä, kun ostin polkupyörän. En siis ole oikeastaan ikinä kerännyt rahaa mitään isompaa ostosta varten, koska säästöjä on ollut aina kaikkeen, mihin olen halunnut rahani laittaa.

    VastaaPoista