sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Isän veronpalautukset

Isän perinnönjakoasiat alkavat lähestyä loppuaan. Ensimmäiset veronpalautukset jätettiin jakamatta vuonna 2015, koska tiedossa oli, että tänä vuonna palautuksia tulisi vielä lisää.

Vanha tuttu totuus on, ettei koskaan pitäisi nuolaista, ennen kuin tipahtaa. Vaikka koetin kuinka olla odottamatta yhtään mitään, olin kuitenkin ajatellut sieltä tulevan jonkin verran rahaa. Perunkirjoituksessa vielä kysyin parunkirjoittajalta, miten veronpalautukset jaetaan. Olen lähes varma, että perunkirjoittaja sanoi rahasumman olevan isän omaisuutta, joka jakautuu puoliksi minulle ja veljelleni. Tämän lisäksi saimme äitipuolelta tietää, että veronpalautuksia olisi tullut ja tulossa 1000€ + 1200€. Eli siis 1100€ olisi odotettavissa oleva osuuteni.

No, nyt kun isän kuolemasta tulee pian kaksi vuotta ja viimeisetkin veronpalautukset saapuivat, otti äitipuoli meihin yhteyttä. Pankista oltiin sanottu, että vainajan veronpalautukset jaetaan kuolinpesän kesken vanhalla tutulla kaavalla: Puolet leskelle ja toinen puoli lapsille jaettavaksi.

Veljeni otti  yhteyttä vanhaan perunkirjoittajaamme, mutta häneltä saimme vain ympäripyöreän vastauksen, että meidän pitäisi keskenämme sopia asia. Netistä selailemalla löytyy jos jokinlaista keskustelua aiheesta, mutta vähemmän asiatekstiä. Tyydyin kuitenkin lopulta tähän ET-lehden suoraan vastaukseen aiheesta. Kaipa asia sitten todella olisi niin ja äitipuoli veisi palautuksista puolet.

Aloimme valmistella tarvittavia valtakirjoja, kun saimme tietää lopullisen veronpalautussumman:

4299€!

Tänä vuonna veronpalautusta oli tullut lähes kolme tonnia. Vaikka jako nyt menikin eri tavalla, kuin olin aiemmin kuvitellut, minun osuuteni tulisi silti olemaan lähes sama, kuin olin laskenut! Koetan nyt ainakin suhtautua asiaan positiivisesti ja ajatella sitä tältä kantilta.

Pyysin isän pankilta valtakirjapohjan, jonka allekirjoitimme veljen kanssa. Tämän lisäksi laadimme hyvin yksinkertaisen jakokaavakkeen, jonka perusteella rahat jaetaan pankissa ja lopuksi isän tili suljetaan. Senkin varustimme allekirjoituksilla ja omilla tilinumeroillamme ja lähetimme postissa äitipuolelle. Äitipuoli on nimetty pesänhoitajaksi, joten hän käy pankissa tekemässä siirrot ja tilin sulkemisen.

Sitten nämä isän perintöasiat alkavat olla lopussaan.

Paitsi että henkivakuutusasia ei ole vieläkään ratkennut. Asia siirtyi vakuutuslautakunnan käsiteltäväksi noin vuosi ja neljä kuukautta sitten, mutta mitään ratkaisua ei sieltä ole tullut. Koetin soittaakin, mutta tietoja annetaan vain asianomaiselle, joka tässä tapauksessa on vakuutuspäätöksen riitauttanut äitipuolemme. Sen verran sain kuitenkin tietää, että vaikeissa tapauksissa yli vuoden käsittelyaika on aivan tavallinen. Joten odottelu jakukoon.


9 kommenttia :

  1. On tuo veronpalautusasia oikein positiivinen juttu! Ja olettaisin saat rahat vielä melko nopeasti! Tuo vakuutusasia sitten taas...Mur!! Tiedän, että vakuutusyhtiötä vastaan taistelu muistuttaa vähän tuulimyllyjä mutta voiskos sinne laittaa asiasta asiakaspalautetta ja uhata esimerkiksi ottaa yhteyttä kuluttajasuojalakiin, arvostella yhtiö jokaisessa keskustelufoorumissa ja vielä talousblogissasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taida vakuutusyhtiön uhkailu auttaa, jos kerta Vakuutuslautakunnasta on pyydetty ratkaisusuositusta.

      Poista
    2. Virastojen pitkiä käsittelyaikoja ei taideta valituksilla lyhentää. Parhaassa tapauksessa valitus hidastaa heidän toimintaansa. :/
      Tuo vakuutuslautakunta on jo itsessään varsin kiinnostava tapaus. Kerron siitä kunnolla jos ja kun sieltä tulee joskus päätöksiä.

      Poista
  2. Positiivista, että sait kuitenkin mitä odotit. Toivottavasti aikanaan menee omat perinnönjaot sopuisasti, kun joillakin menee välit aivan pilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perintöriidat on niin tunneperäisiä, että niihin on aivan mahdotonta etukäteen varautua. Ehkä avoin puhuminen kaikkien perillisten kesken yhdessä voisi tuoda selvyyden jo ennen kuolemaa ja säästää riidoilta myöhemmin.

      Poista
  3. Olet kyllä pitänyt blogissasi hyvin ajan tasalla käänteistä, joten perunkirja on tehty. Mainittiinko veronpalautus perunkirjassa oikean suuruisena? Onko ositus suoritettu? entä onko perinnönjakokirja tehty?

    Jos veronpalautus ylittää perunkirjassa mainitun, niin sitä pitäisi periaatteessa suorittaa täydennysperunkirjoitus.

    Lisäksi ei ole yksiselitteistä, että kenelle veronpalautus kuuluu. Esimerkiksi jos veronpalautus on mainittu perukirjassa ja ositus on tehty, niin siinä on voitu allokoida palautus jommalle kummalle. Toisaalta jos perinnöjakokirja on tehty, niin siinä on voitu täsmentää asiaa vielä tarkemmin, että kenelle perilliselle se menee.

    Näihin on vaikea ottaa kantaa tutustumatta papereihin, mutta miten olisi ammattilaisen maksuton konsultaatio: http://www.asianajajaliitto.fi/asianajopalvelut/asianajajapaivystys

    Muista ottaa kaikki asiakirjat mukaan.

    Todella kaunis ja tyylikäs hautakivi tuossa kuvassa.

    Avuliain terveisin,

    Matka_

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perunkirja, ositus- ja perinnönjakokirja teetettiin perunkirjoittajalla, joka jätti veronpalautuksen kokonaan pois laskuista. Palautusten tarkkaa summaa ei ollut silloin vielä tiedossakaan. Tuohon, että veronpalautuksista "pitäisi periaatteessa" ilmoittaa verottajalle törmää monessa eri lähteessä. Koska myös perunkirjoittajallamme oli asenne, ettei niistä kannata sen ihmeemmin ilmoitella mihinkään, jaoimme palautukset nyt rauhassa keskenämme.

      Jos isällä olisi kuollessaan ollut veronpalautusten verran rahaa enemmän, olisi jakokaava ollut sama kuin nyt. Kummallista kyllä, pankin mukaan äitipuolen veronpalautukset/mätkyt eivät tähän laskelmaan kuulu.

      Kiitos sinulle Matka_. Hautakiven valitsin/suunnittelin itse :)

      Poista