Yhteistyössä

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Kun yksinhuoltaja jää yksin

Nyt on sekin asia sitten varmistunut. Pian ei lukijoideni enää tarvitse arvuutella, voiko yksinhuoltaja olla yksinhuoltaja, jos asunnossa asuu myös mies. Kohta ei enää asu, vaan allekirjoittanut ja tyttö jäävät jälleen kahden.

Isommin en halua blogissani asiaa itkeskellä vaan parempi on tarttua härkää sarvista ja suunnitella, miten oma talous tulee tästä iskusta selviämään. Toistaiseksi tilanne on se, että miehen etsiessä itselleen asuntoa, hän maksaa edelleen osansa asunnossani asumisesta. Koska suhteemme ei koskaan ole ollut aivan tavanomainen, olemme nytkin tehneet joitakin kiinnostavia diilejä keskenämme.

Mies haluaa jäädä asumaan lähellemme ja hän on luvannut minulle pienen rahallisen palkkion asunnon etsinnässä auttamisessa (minun pitäisi oikeasti jo ryhtyä kiinteistövälittäjäksi). Minulla on sentään paljon hyödyllistä tietoa asunnon valinnasta ja ostosta sekä kokemusta monista etsintäalueemme taloyhtiöistä.  Olenhan itse kahlannut niitä läpi jo vuosien ajan. Toimin myös pötypuhesuodattimena miehen ja asuntovälittäjän välillä, koska tiedän yleisimmät väittämät, joita välittäjät tykkäävät viljellä.

Tässä neljän eri näytön parhaimmisto: "Tämä taloyhtiö on erinomaisessa kunnossa" (putkiremontti tulossa ja samassa rapussa asuu huumehörhö, joka on jo parin vuoden ajan terrorisoinut asukkaita mm. murtautumalla verkkokellareihin), "hintaisekseen tämä kaksio on erinomaisessa kunnossa ja vaatii vain vähän laittoa. Remontoidut asunnot maksavat [kolmion hinta]" (kaikki pinnat uusiksi, samalla alueella täysin laitettuja asuntoja samaan hintaan), "..." (vähäsanainen välittäjä jätti mainitsematta, että asunnossa oli juuri todettu isohko vesivahinko eikä kyselyihimme tehdyistä korjauksista saanut enää mitään vastausta!)

Näiden, vanhoihin asuntoihin kohdistuneiden näyttöjen jälkeen katselimme hieman uudiskohteita, joista mies löysi oitis itseään miellyttävän asunnon: joka valmistuu kesällä. Ts. mies jäisi luoksemme asumaan vielä touko-kesäkuuhun asti.

Tilanne on mielestäni kerrassan kummallinen, mutten voi kieltää, etteikö asumiskulujen jakaminen vielä muutaman kuukauden ajan auttaisi talouttani valtavasti. Elokuussa alan taas tehdä kokoaikaista työaikaa ja palkkani palaa normaalille tasolle. Voisin melko huoletta jatkaa nyt 6 tuntisia työpäiviä, eikä talouteni notkahtaisi paljoakaan miehen poismuutosta kesäkuussa. Järkeni sanoo, että kun olen juuri ostanut uuden sijoitusasunnonkin, on taloudellinen puoli hyvä turvata.

En sitten tiedä, miten tunnepuoli pysyy päätöksessä mukana, mutta aion silti yrittää!


P.S: Autosta kuuluu outo ääni. Varasin ajan korjaamolle. To be continued...

18 kommenttia :

  1. Tsemiä! mielenkiintoinen järjestely teillä kyllä on, sitä ei sovi kieltäminen :D

    VastaaPoista
  2. Voi kurja kuulla. :( Tsemppiä täältäkin.
    Kun aikoinani erosin avoäijästäni, asuin kuukauden vielä hänen luonaan ennenkuin uusi kämppäni vapautui.
    Tunnelma oli kieltämättä välilä hieman jäinen, mutta koska eroa edeltävät puoli vuotta olivat olleet erityisen kireätä aikaa, oli eron jälkeinen yhdessäasuminen pääasiassa rennompaa kuin pitkään aikaan.
    Oltiin vähän kuin kämppikset, joilla on asiat selvillä.

    Joten jos vain suinkin pystytte, kannatan yhdessäasumista ja sen tuomaa rahallista hyötyä molemmille. Vaikutat aina niin järkevältä ja tasapainoiselta, että uskon että varsinkin sinä siihen pystyt jos joku!

    Ja onko miehellä jokin pakopaikka, esim. ystävän kämppä, johon voi mennä hetkeksi bunkkaamaan jos niitä jäisiä hetkiä sattuisia ilmaantumaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä asiassa on puolensa ja puolensa. Tietyt ongelmat ratkeavat, mutta toisia saattaa tulla tilalle. On joka tapauksessa helpottavaa olla nyt ainakin toistaiseksi sovussa ja ilman suhteen luomia paineita. Mistähän ne paineetkin tulevat? Varmaan ne syötetään meille samalla kuin kaikki prinsessa- ja miljonääriunelmatkin: tällaista elämän pitää olla parisuhteessa. Eikä se kuitenkaan aina ole sellaista, kuin toivoisi.

      Kun jättää turhat itkut ja valitukset blogista pois, jää lukijoille varmasti todellisuutta jämäkämpi ja tasapainoisempi kuva kirjoittajasta ;D

      Kaipa mies voi jonnekin paeta, jos tarve tulee. Toivottavasti ei tarvitse.

      Poista
  3. Isoja muutoksia elämään, tsemppiä minunkin puolestani.

    Tuli mieleen se kotimainen sarja - en muista nimeä. Missä laitettiin asunto puoliksi ja seinä keskelle. Mielenkiintoisia tilanteita voi olla luvassa ainakin jos uusia puolisoita ilmestyy kuvaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko se sarja vai vain sarjaksi naamioitu kiinteistömaailman mainos? Missä seinä aina aukesi ja lapsi asui aina vuoron perään toisen vanhemman kanssa. Minulla tästä järjestelystä tuli alkuun mieleen Jennifer Anistonin elokuva "Break up", jossa yhtiselo oli täyttä painajaista. Onneksi toistaiseksi on mennyt asiat ok, mutta saa nähdä.

      Poista
    2. Kyllä se oli sarja. Uskoin myös sen ensiksi olevan mainos mutta sitten se alkoi se sarja. En myöskään muista nimeä.

      Poista
  4. Ikäviä asioita aina, mutta toisaalta hyvä, että asiaan on tullut päätös. Itsekin jouduin eron jälkeen köyhänä opiskelijana asumaan muistaakseni jopa kolmisen kuukautta exän kanssa eikä se nyt mitään kivaa ollut. Meillä oli vielä silloin hyvin avoimen mallinen asunto, eli yksityisyyttä ja sillä tavoin tilaa surulle ei ehkä ollut kotona.

    Toivottavasti kaikki tässä tilanteessa sujuu teiltä kuitenkin hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän saman huomasin kanssa heti: surulle ei oikein ole mitään tilaa ja paikkaa. Yksin olisi helppo nyyhkiä sängyssä tai sohvan pohjalla, mutta nyt surun aihe lötköttää siinä vieressä :/
      Kiitos sinulle, Ekonomimmi, ja kaikille muillekin, jotka jaoitte kokemuksianne erotilanteen asumisjärjestelyistä.

      Poista
  5. En pääsis ite yli jos nykynen arvo puoliso jäisi erin jälkeen asumaan muutamaksi kuukaudeksi :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eroja on erilaisia, mutta oikeassa olet, että vaikeaksi yhteiselo voi helposti kyllä käydä. Muutamassa kuukaudessa eroa ei millään ehdi vielä käsitellä ja erilleen muutto nostaa varmasti lisää tunteita pintaan.

      Poista
  6. Kevyesti: jos en olisi onnellisessa parisuhteessa ja olisin kymmenen vuotta nuorempi, kysyisin elokuviin.

    Vakavasti: minulla oli hieman vastaava tilanne pari vuotta sitten. Tosin kyseessä oli pitkä parisuhde ja lapsia jne. Mutta meni sellaiset päälle kolme kuukautta ennen kuin eksä sai asunnon ja sai siihen muutettua. Yksi asumiskuvio sillä meni mönkään matkalla.

    Minulla on kyky (tosin sen voi nähdä myös toisin, vajaavaisuutena) keskittyä asioihin ja siirtää tunteet kauemmaksi. Sillä lailla että herää, vie lapset jonnekin, käy töissä ja palaa kotiin, nukkuu vähän ja toistaa saman. Sellainen arkisuus auttoi.

    Paljon on tietty kyse siitä miten asialliset välit ovat.

    Myönnettäköön, eron jälkeinen aika alkaa tosissaan vasta kun on tavarat eri asunnoissa. Mutta kyllä ne kuukaudet sitä odotellessakin jotenkin sujuvat. Vaikka tylsää on, kyllä se siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi Herkuilleperso Piensijoittaja. Piristit :)
      Toistaiseksi välit ovat meillä ihan asialliset ja toisen työmatkat ulkomaille vielä tuovat helpotusta, kun saa olla viikon, pari yksin. Ja onhan tässä hiihto-, pääsiäis- ja kesäloma vielä ennen poismuuton ajankohtaa. Taidamme lähteä tytön kanssa reissuun, kun voidaan.

      Poista
  7. Itse asuin eron jälkeen noin puolitoista kuukautta vielä exän kanssa samassa asunnossa. Tuo puolitoista kuukautta oli monesti vaikeaa aikaa, mutta muuttaminen yksin asumaan (ensimmäistä kertaa oikeastaan, aiemmin olin asunut vain kimppakämpissä) oli myös pelottavaa. Selvisin ja pärjäsin ja pärjään edelleen, vaikka arjessa nykyään onkin tiiviisti toinen ihminen mukana (edelleen asun yksin lasten kanssa).

    Toivotan kovasti voimia ja uskon, että sinäkin selviät ja pärjäät. Jonkinlaisen varasuunnitelman silti miettisin, entä sitten, jos yhdessä asuminen alkaa käydä liian koville, olisiko olemassa vaihtoehto x (esimerkiksi miehellä mahdollisuus muuttaa kaverinsa luokse jne.) Minäkin olen miettinyt noita parisuhteen paineita ja odotuksia. Monesti tuntuu, että revitään kahteen suuntaan, kun mies toivoisi "parisuhdeaikaa" ja erityislapsen asiat vaativat ylimääräistä huomiota. Ruuhkavuodet ovat todellakin ruuhkavuosia, mutta kyllä se jossain vaiheessa helpottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nainen pärjää itsekseen/lasten kanssa yksinkin. Jos ei muuta niin sen ainakin edellinen ero opetti. Monet miesten työt voi ulkoistaa joko tuttaville tai ammattimiehille ja paljon pystyy tekemään ihan itsekin, kun hommaan ryhtyy. Tietenkin sitä kaipaa kumppania, jonka kanssa jakaa elämän ilot ja surut, mutta luulen, että päädyn samaan ratkaisuun kuin sinäkin: ei enää miestä saman katon alle. Valmiiseen kotiin ja perhe-elämään sopeutuminen tuntuu olevan mukavillekin miehille vaikeaa ja se on lapsille väärin, kun ehtivät kiintyä ja sitten toinen lähteekin.

      Ruuhkavuosiin ei kyllä pysty mitenkään valmistautumaan ennen kuin ne jo iskevät täysillä päälle. Lisäksi joka paikasta toitotetaan, millaista perhe-elämän ja parisuhteen pitäisi olla. Vähemmästäkin iskee burn out.

      Poista
  8. Eroja on varmasti yhtä erilaisia kuin on parejakin. Olen tienaava osapuoli ja omasta valinnastani päättänyt asua saman katon alla viime syksynä sovitusta erosta riippumatta ainakin seuraavan vuoden verran, kunnes puoliso valmistuu ammattiin. (Syitä en lähde selittämään.) Meille tämä järjestely toimii ihan hyvin, asumme opiskelija-asunnossa. Yhteiset pelisäännöt ja syvä ystävyys auttavat. Asiat saa toimimaan, jos on yhteinen ymmärrys ja motivaatio. Kliseinen riitainen ero, jossa puolisoa ei nähdä yhtäkkiä enää ikinä ja uuteen asuntoon muutetaan viimeistään viikon kuluttua tulee monelle ensimmäisenä mieleen erosta, mutta sen ei tarvitse mennä niin... Rauhallinen siirtymä voi olla jopa mielelle helpompaa. Ainakin meidän tapauksessa näin ja olen tähän järjestelyyn erittäin tyytyväinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että ihmisillä olisi tiedossa useampiakin erilaisia perhemalleja ja tapoja elää kuin ne periteiset: ikuisesti rakastuneena tai riitaisa ero ja välirikko. Tässä välissä on valtava kirjo erilaisia ihmisiä, suhteita, sopimuksia ja koteja.
      Olette saaneet ihailtavan hyvin ja järkiperäisesti toimimaan eronne ja yhteiselon sen jälkeen. Erojen syyt ovat moninaisia eikä siihen aina liity pettämistä tai loukkausta, jolloin yhteiselo ei ehkä enää olisi mahdollista. Moni päätyy eron tunnemyrskyssä tekemään hätiköityjä ratkaisuja, etenkin taloudelliselta kannalta. Silloin ero voi tulla todella kalliiksi. Toivon sinulle ja exällesi paljon voimia lopuksi opiskeluajaksi Anonyymi! Ja zemppiä elämässä eteenpäin.

      Poista