keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Talouden tunnuslukujen orjallisesta seurannasta (vastustan!)

Viimeaikoina olen tahtomattani ajautunut pariin lempeään kädenvääntöön oman talouteni tunnuslukujen seurantaa koskevissa asioissa. Ilmeisesti kummeksuttavan erilainen tapani ajatella omaa talouttani ja rahojani on herättänyt itsenikin pohtimaan periaatteita ja perusteluja ja niistä haluan teille tänään kirjoittaa. Miksi ajattelen rahasta eri tavalla kuin sijoittamisen peruskirjallisuudessa neuvotaan ja miksi lasken budjettini toisella tapaa, kuin yleensä ohjeistetaan?

Ensiksi haluan tehdä selväksi heillekin, jotka blogiani ovat lukeneet vähemmän aikaa: Olen lukenut sijoituskirjallisuutta, kahlannut vero.fi-sivustoa, ottanut selvää oikeaoppisista tavoista toimia poikkeuksen poikkeuksen poikkeustilanteissa ja osaan laskea kaikki perustavanlaatuiset tunnusluvut, mitkä koskevat omia raha-asioitani. Näiden lisäksi olen ainakin omasta mielestäni suhteellisen jalat-maassa-kulkevaa-tyyppiä ja pyrin minimoimaan riskejä, mutta silti kokeilemaan kaikkea mahdollista, joka saattaisi olla tuottavaa.

Toisekseen olen melkoisen hyvin perillä omista tuloistani ja menoistani. Koska en ole rikas enkä hyvätuloinen, asettaa positiivinen kassavirta pohjakiven kaikelle sijoitustoinimmalleni. Joudun siis tarkkailemaan kaikkia sijoituksiani hyvin kriittisten lasien läpi. Minulle ehdottomasti tärkeintä taloudenpidossani on, että rahat riittävät. Joudun ottamaan tämän asian huomioon aina ja kaikessa. Sijoutus voi paperilla tuottaa ihan miten hyviä prosentteja tahansa, mutta jos se tarkoittaa, ettei minulla ole sen jälkeen rahaa ostaa kaupasta ruokaa, ei tällainen sijoitus ole minua varten. Avaan tätä aivan juuri hieman lisää.

Kolmanneksi olen huomannut ihmisten mieltyneen lukuihin, joilla ei ole mitään merkitystä. Tämä on tiestysti ihan ok ja fine, kukin tyylillään, mutta on outoa, että minunkin oletetaan olevan kiinnostunut samoista luvuista. Ikävintä on, jos perustelujenikin jälkeen oletus on, etten käytä jotakin laskukaavaa, koska en osaa käyttää sitä.
Minulle tuotto tarkoittaa euroja tilille ja kulu laskua, jonka maksan rahalla jollekin toiselle. On olemassa paljon lukuja, jotka eivät sovi omaan sijoitusstrategiaani tai niillä ei ole sen kannalta mitään merkitystä. Lisäksi orjallinen lukujen tuijottaminen ei välttämättä ole edes kovin hedelmällistä, sillä jos jotakin olen oppinut, niin lukuja voidaan aina siivota kauniimmiksi. Erilaisilla kaavoilla voidaan koettaa vertailla eri sijoitusmalleja keskenään tai ennustaa tulevaa, mutta käytännössä lasku on pätevä ehkä ainoastaan laskuhetkellä, vain yhdenlaisessa skenaariossa tai kaava itsessään on puutteellinen, eikä ota kaikkia osatekijöitä huomioon.

Auton arvonalenema

Vertailupostaukseni Avensiksen ja Yariksen käyttökustannuksista herätti paljon kiinnostavaa keskustelua. Ilmeisen moni kommentoija olisi halunnut minun merkitsevän Yariksen vuosittaisiin käyttökustannuksiin myös arvonaleneman. Kuten yllä olen esittänyt, minulle budjettiin kelpaavia lukuja ovat todelliset kustannukset, maksut joista tulee lasku ja jotka maksetaan rahalla. Kustannukset, jotka minun on otettava huomioon laskiessani rahan riittävyyttä jokapäiväisessä taloudessani. Arvonalenema ei ole tällainen kustannus.
Auto ei ole minulle sijoitus vaan välttämätön käyttötavara. Se kuluu, siitä tulee kuluja, eikä se juuri tuota mitään. Auto on omaakin kotia huonompi sijoitus, jonka myyntiarvo on lopulta pyöreä nolla. Autoni ajan kuitenkin loppuun asti, joten jälleenmyyntiarvolla ei ole minulle mitään merkitystä, kuten olen aiemminkin jo kertonut.

En näe mitään syitä lisätä budjettiini arvonalenemaa, joka on kulu, jota ei makseta kellekään. En laske autolleni tuottojakaan vaikka autolla ajelu mahdollistaa monet tuottoisat toimet, kuten työssäkäynnin. Auton hinnan olen jo maksanut, uuteen säästän rahan, kun se on taas ajankohtainen. En laske kuukausittaiseen tai vuosittaiseen budjettiini muidenkaan omistamieni esineiden arvonalenemaa enkä -nousua.
Kaikkein hulluinta olisi huomioida auton kuluina toteutumaton voitto, jonka menetin, kun en sijoittanut auton hintaa pörssiin. Tällaista hedelmätöntä spekulaatiota voisi harrastaa loputtomiin: miksi en sijoittanut kahta euroa EuroJackpottiin ja tullut miljonääriksi? Entä jos en olisikaan ostanut autoa vaan sijoittanut autorahat pörssiin ja tehnyt hävyttömät tappiot? Olisiko minun silloin laskettava autoon sijoitettu ja näin ollen pörssitappioilta säästynyt raha voitoksi?

Toistaiseksi odottelen onnellisessa kuplassani tietoa, mitä hyötyä arvonaleneman laskemisesta minun autoilubudjettini kannalta olisi.

Vuokrien tuottoprosentti vs. kassavirtalaskelma

Ehkä jo arvaattekin, miksi tuottoprosentilla ei ole läheskään niin suurta merkitystä minulle kuin positiivisella tai neutraalilla kassavirralla? Kyllä vain, ruokarahojani en muiden asumiseen laita.

Ostaessani asuntoja sijoitusmielessä minulle ensiarvoisen tärkeää on, että sijoitus maksaa itse itsensä takaisin sovialla aikajänteellä. Ideaalitilanteessa en laittaisi omaa rahaani ollenkaan likoon. Vakuuksien antaminen pankille riittää, sillä vakuuden saa aikanaan takaisin. Minä kannan riskin, saan ensimmäiset tuotot noin 20 vuoden päästä ja näen vuokrausbisneksen pyörittämisen vaatiman vaivan. Vuokralainen hoitaa loput.

Vuokran tuottoprosenttille on erittäin kapeakatseinen laskentakaava (ja huom! Osaan kyllä sen laskea!), joka ei ota kunnolla huomioon kaikkia asioita asuntosijoittamisessa. Velkavipua tuottoprosentti ei huomioi ollenkaan, eikä näin ollen kassavirran positiivisuutta tai negatiivisuutta. Asuntosijoittaja Harri Huru, on tehnyt Youtube-kanavalleen erinomaisen videon tuottoprosentin laskemisesta ja siitä, mitä luku kertoo ja jättää kertomatta.



Velkavipua käyttävänä sijoittanaja minulle tärkeää on tietää, miten paljon asuntosijoitukseen menee rahaa, paljonko siitä saa ja kattaako tuotto kulut ja verot. Tuottoprosentti kun voi olla erinomaisen hyvä, vaikka kassavirta olisi negatiivinen ja näin ollen sijoittaja saa kunnian maksaa itse osan kuluista. Ja ainahan on vain bonusta, jos kassavirta on vähintään neutraali ja tuottoprosentti silti hyvä niin kuin omien asuntojeni kohdalla on.

Omasta mielestäni vuokraustoiminnasta laskettava tuottoprosentti ei pelkästään ole edes kovin vertailukelpoinen muiden sijoitustuotteiden kanssa näiden suurten keskinäisten eroavuuksien takia. Asunto tuottaa eri tavalla, sen riskeihin voi vaikuttaa itse ja lainoitusmahdollisuudet sekä verotus ovat toisenlaiset kuin monissa muissa sijoituslajeissa. Saman tuoton saaminen pörssistä tai vuokramarkkinoilta vaatii aivan erilaisia asioita sijoittajalta, eikä tuottoprosentti ota näihin kantaa ollenkaan. Itse en jättäisi näitä seikkoja huomiotta mistään hinnasta.

---------------------

Käymissäni keskusteluissa olenkin huomannut, että kaksi ihmistä voivat painottaa aivan eri toimintatapoja täysin samoista syistä. Tai he katsovat samoja lukuja, mutta päätyvät täysin erilaisiin lopputuloksiin arvioidessaan sijoituksen kannattavuutta.
Toivottavasti kirjoitukseni avarsi edes hieman sitä, miksi yksi ihminen saattaa ajatella asioista niin eri tavalla kuin toinen. Lähtökohtamme ja tarpeemme ovat erilaisia ja painotamme keskenämme eri lukuja. Minulle tärkeitä ovat kassavirta ja sijoitettu pääoma, kuten myös puskuri, varautuminen ja  rahojen riittävyys. Vähäisten rahojeni kasvattamiseen käyttämistäni keinoista annan blogissani teille niin hyvät neuvot kuin taidan.

Ananas kiittää ja kuittaa.

11 kommenttia :

  1. Kävin lukemassa tuon viittaamasi keskustelun ja täytyy sanoa, että olen täysin samoilla linjoilla kanssasi :) Tiedän myös miten noita talouden tunnuslukuja lasketaan ja ymmärrän poistot yms. Mutta silti laskisin sinun tavallasi auton kulut, koska samoin rinnastan sen käyttöesineeksi. Tuon arvonaleneman laskemisen ymmärrän niissä tapauksissa, että auton arvo lasketaan mukaan varallisuuteen, mutta siitä voikin olla sitten montaa mieltä, onko se varallisuutta.

    Kun joskus pitkän ajan päästä pääsen itsekin tilanteeseen, että pääsen kasvattamaan varalllisuutta, en aio laskea omistusasuntoa (miinus laina) siihen mukaan. Mielestäni omistusasunto muuttuu varallisuudeksi vasta jos ja kun se myydään ja nähdään mitä siitä myydessä saa ja paljonko siitä käteen jää. Ehkä korkeintaan sen vakuusarvon verran voisi huomioida varallisuudeksi, jos sitä vastaan lähtee ottamaan lainaa muuhun sijoittamiseen. Oman asuntolainan lyhennykset rinnastan vuokranmaksuun, en varallisuuden kasvattamiseen ja toki toivon siitä joskus jotain käteen jäävän. Tämä ei varmaankaan ole kovin yleinen ajattelutapa.

    Pidä vaan oma linjasi, ei kaikkien tarvitse olla samaa mieltä. Mielestäni on tärkeää valita juuri se itselle oikea tapa laskea oman taloutensa tunnusluvut :) Riittää, että ymmärtää erilaiset laskentatavat ja ihmisten erilaiset tilanteet ja ajattelumaailman.

    Autovertailusi ovat kiinnostavia, vaikka itselläni ei autoa olekaan, niin tyttärelläni nimenomaan on merkitystä niillä todellisilla kuluilla, jotka oikeasti näkyvät tilillä rahanmenona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi Velkasuossa! :) Tuo oli kiinnostava ajatus, että omistusasunnosta laskisi varallisuuteen (ehkäpä vielä tarkemmin sijoitusvarallisuuteen) sen osan, mikä kelpaa vakuuksiksi muihin sijoituslainoihin.

      Poista
  2. Missasin viime keskustelun, mutta en ymmärrä miksi pitäisi tehdä arvonalenema-laskuja autosta, joka ei näy varallisuudessa mitenkään. Jos laskee nettovarallisuutta ja laskee auton siihen jostain syystä, niin silloin tietysti poistoja voi laskea kuten velkasuossa sanoikin. Mutta en tiedä ketään, joka laskee autoaan varallisuudeksi. Tuolla logiikalla jokaisesta esineestä mitä ihminen omistaa ja jonka arvo vähenee käytössä, pitäisi tehdä vähennyksiä - hullujen hommaa.

    P.S. Lueskelin nyt ennen tämän viestin lähettelemistä auto-kirjoituksesi. Näyttää lähinnä anonyymilta trollaamiselta, heh.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai varallisuudesta ollut kyse vaan autoilun kuluista. Itse kassavirta-ihmisenä en ole vaihtanut nykyistä tonnin autoani (vuosikulut 1500e) sadan tonnin Teslaan, vaikka sen kulut olisivat pienemmät. Syynä se, että kassavirrassani sata tonnia on iso raha enkä voi ohittaa sitä olankohoutuksella, sillä auton hankinta näkyisi lompakossani. Niinpä ajellaan vanhalla kotterolla niin kauan kuin kestää.

      Poista
    2. Siinä olen tietenkin aivan samaa mieltä kanssasi Anonyymi, että kaikkien rahavirtojen kannalta järkevämpää on ajella halvalla autolla kuin huippukalliilla, jos vain vanhan auton kulut pysyvät järkevinä.

      Poista
    3. Kiitos vastauksestasi Omavaraisuushaaste! Mukavaa kuulla, että ajatusmaailmani ei ole aivan vieras ihmiskunnalle :D Ihan tekisi kyllä nyt mieli tehdä laskelma, miten kalliiksi jokapäiväiset esineet tulevat ostohintoineen, arvonalenemineen, käyttökustannuksineen JA menetettyine pääomatuottoineen.

      Poista
  3. Todella mielenkiintoinen blogi sulla! Liityin heti lukijaksi, koska sijoitus asiat kiinnostavat. Itse olen tehnyt postauksia liittyen ensi asunnon ostoon ja sen säästämiseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Siiri, käynpä kurkkaamassa blogiasi! :)

      Poista
  4. Ai niin ja blogini, jos eksyt kurkkimaan! :)

    https://www.siirikiviharju.com

    VastaaPoista
  5. "En näe mitään syitä lisätä budjettiini arvonalenemaa, joka on kulu, jota ei makseta kellekään." - No, maksat sen kun ostat uuden auton. Voit arvonaleneman sijaan ajatella sitä pääomakuluna. Kun ostat auton käteisellä, se on kuin ottaisit lainaa itseltäsi auton hinnan verran, ja sitten maksat sitä takaisin tyyliin 100 €/kk. Sitten kun olet maksanut auton kokonaan "takaisin", voit hyvillä mielin ostaa uuden auton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei auton ostohinta rasita talouttani enää oston jälkeen, vain etukäteen ja sekin kuuluu ihan eri budjettiin kuin käyttökulujen seurantaan. Eli käytännössä Yariksen ostohinta rasittaisi korkeintaan Avensiksen käyttöaikaa. Vanhan auton käyttöikää ja arvonalenemaa on myös mahdotonta laskea, kun sen kuntoa ei voi etukäteen annustaa. Kuten sanoin, tuollainen kulu on liian epämääräinen ja hyödytön laskettavaksi. Säästän sitten uuden auton hinnan erikseen, kun se aika lähenee. Kaikki harjoittamani säästötoimet tukevat uuden auton ostoa tai sitten jonkin muun hankinnan tekoa - raha on liian liikkuvaista korvamerkittäväksi, kun mitään tarvetta ei ole.

      Poista