Toyota Avensiksen loppu (vai uusi alku?)

Se on viimein tapahtunut, olen myynyt rakkaan Toyota Avensikseni.

Olin juuri vaihtanut Avensiksen keulaan uudet ilmanstointiteipitkin!

Korjautin ja katsastutin Avensiksen aivan normaalisti huhtikuun lopulla ja taas kerran uskoin, että meillä olisi yhteinen vuosi edessä. Kun auton palasi huollosta havaitsin heti, että pakokaasuja tuli jostakin autoon sisälle, kun auto oli pysähdyksissä esim. liikennevaloissa. Tämä minua hieman huoletti, samoin pari selvästi öljystä märkää letkua konepellin alla. Vuoto ei kuitenkaan ollut suuri ja niin lähdimme mummolareissulle Pohjois-Pohjanmaalle. Onkin oikeastaan ihme, miten auto kesti tuon tuhatkilometrisen lomamatkan (paluumatkalla poikkesimme vielä Tampereelle Särkänniemeen) ehjänä. Vasta kotiinpaluuta seuraavana päivänä, käydessäni kaupassa, alkoi auto pitää hurjaakin hurjempia ralliautoääniä. Pakoputki joko katkesi tai siihen tuli reikä, mutta äänet olivat kamalat.

Olisi minulla ollut vielä viikko lomaa, että olisin voinut Avensista koettaa vielä korjauttaakin, mutta kuitenkin minä päätin, että nyt on tullut aika vaihtaa uudempaan ja aloittaa uusi työvuosi kunnollisella ajopelillä. Myös vaarini oli suosittanut lämpimästi auton vaihtoa ja kyllähän se edessä oli joka tapauksessa.

Päätinkin ryhtyä tuumasta saman tien toimeen ja laitettuani ostokset kaappiin, kävin tyhjentämässä auton, nappasin parit kuvat ja laitoin sen autotalli.comiin myyntiin uloskantohintaan: 300€.

Voin sanoa, että ilmoitukseni ehti olla netissä paltiarallaa 2 sekunttia, kun puhelimeni alkoi päristä. Ja se jatkoi pärisemistä seuraavat puolitoista tuntia. Jobbari toisensa perästä soitti tai lähetti tekstarin. Osa tarjosi heti pienempää summaa, toiset vakuuttivat tulevansa hakemaan pyyntihinnalla. Innokkain ilmoitti heti hyppäävänsä Mikkelistä junaan ja tulevansa hakemaan. Huh.

No, ensimmäinen, jonka kanssa sovin näytön kaarsi pihaan mersulla ja suorat housut kauniisti prässättyinä. Piti kuulemma olla niin varma kauppa, että ilmoituksen saisi ottaa heti pois netistä. No, tätä 300€:n ihmettä alettiin siinä sitten tarkastelemaan ja johan oli pettymystä ja vikaa vaikka muille jakaa - tämä tietenkin kuuluu tinkimisen jaloon taitoon. Paitsi, etten ollut kahdenkymmenen innokkaan yhteydenottajan jälkeen ollenkaan valmis tinkimään hinnastani. Mersumiehet lähtivät tyhjin käsin. Paras tarjous olisi ollut 250€.

Seuraavaksi sovin näytön etelän poikien kanssa. He tulivat hetken perästä pihaan yskivällä farkkuavensiksella ja meillä oli oikein mukava näyttö. En ole ennen myynytkään autoa englantia puhuen. Hekin tarjosivat 200€:a, mutta kun aloin laittaa auton ovia lukkoon ja lähteä kotia kohti, syntyivät kaupat sittenkin! Sain 100€ etukäteismaksua ja seuraavaksi päiväksi sovimme paperien täytön ja loppusumman (200€) luovutuksen. Ja niin minä olin päivässä myynyt vanhaan rakkaan Avensikseni. Ehkä se kunnostetaan ja myydään, ehkä se kuljetetaan Afrikkaan jonkin diplomaatin autoksi. Mene ja tiedä - pääsinpähän siitä eroon helposti ja ennenkaikkea nopeasti. Olisi painajaismaista, jos romu jäisi pihaan seisomaan kuukausiksi.

Seuraavaksi käänsin katseeni kohti käytettyjen autojen markkinoita.

Onko melonta kallis harrastus?

Olenpa tehnyt jotain uutta ja ihmeellistä: kävin melonnan alkeiskurssin!

Tämä postaus ei sisällä mitään kaupallista yhteistyötä vaan jaan kokemukseni teille puhtaasta melonnan ilosta. Ystäväni pyysi minua mukaan kajakkimelonnan alkeiskurssille ja koska yhdessä vietetty aika ja ihanat kesäsäät yhdistettynä mukavaan liikuntaan kuulosti täydelliseltä kombinaatiolta, päätin uskaltaa mukaan.

Kävimme Helsingin kanoottiklubin järjestämän, kolmen päivän alkeiskurssin eikä se mielestäni ollut yhtään hullumpi sijoitus rahoille. Kurssi kesti kolme peräkkäistä arki-iltaa: lainaan sai kaikki melontaan liittyvät varusteet, teoria ja käytännön opetuksen, sekä esittelyn kanoottiklubin (pääosin vapaaehtoivoimin toimivasta) toiminnasta. Kurssilla melottiin yhden hengen kajakeilla.

Kurssille hintaa tuli 130€.
Kävimme jokaisena päivänä melomassa säiden mukaisen lenkin ja näiden lisäksi oli teoriatunnit ja paljon tietoa varusteista, vesillä liikkumisesta ynnä muista turvallisuusasioista. Hellesäät vaihtuivat ikävästi juuri tällä viikolla kylmään tuuleen, mutta joka ilta tuuli tyyntyi ja saimme paikoin meloa aivan tyynessä meressä! Viimeisen päivän kylmä ilma tosin karsi kaatumisharjoitukseen osallistuvia ja maihinnousu rannallekin tehtiin lyhyemmän kaavan mukaan (emme päässeet valitettavasti grillaamaan). Tästä huolimatta kurssi oli hyvin antoisa ja sopi minullekin, joka en ole juuri koskaan soutanut enkä melonut. Opettajamme oli sekä hauska että avulias klubiaktiivi.

Miksi tätä kurssia erityisesti lähdin teille mainostamaan oli varsin edullinen diili, joka Helsingin kanoottiklubilla on tarjolla. Melonnan voisi helposti mieltää varsin tyyriiksi ja hankalaksi harrastukseksi, mutta todellisuudessa se ei ole sitä ollenkaan! Klubin kautta, jäseneksi liittymällä, kaikki varusteet saa paikan päältä lainaan. Meloja huolehtii vain omasta, säänmukaisesta asustaan.

Ensimmäisen vuoden jäsenhinta on 135€ ja tällä summalla saa meloa niin paljon kuin kauden aikana (toukokuun alkupuolelta lokakuun lopuille, riippuen säistä ja veden kylmyydestä) sielu sietää. Näiden lisäksi klubin aktiivijäsenet vetävät sekä viikottaisia että eri teemaisia melontaretkiä. Eikä siinäkään vielä kaikki! Ensimmäisenä vuonna jäsenhintaan kuuluu myös melontakeskuksen kuntosalin, saunan ja uimalaiturin käyttö. Myöhempinä vuosina jäsenhinta määräytyy ymmärtääkseni sen mukaan, miten usein arvelee käyvänsä melomassa ja tilamaksun voi joko maksaa tai jättää pois sen mukaan, käyttääkö saunaa/kuntosalia. Välineistöä on mahdollista myös vuokrata mökkireissuille erillismaksusta. Jos Helsingin melontakeskukselle on helppo pääsy, voisi tämä olla erinomaisen edullinen vaihtoehto kalliille kuntosalimaksulle tai muille hintaville urheiluharrastuksille. Täytyy tosin sanoa, ettei melonta itsessään ole kovin raskasta, mutta meri-ilmassa tunnit kuluvat hujauksessa ja jokaisen kurssikerran jälkeen olin ainakin itse hirmuisen nälkäinen ja onnellisen väsynyt. Bonuksena jäsenille on, että sekä melomaan ynnä saunomaan saa tuoda melonnasta kiinnostuneen ystävän!

Ei-jäsenet voivat tietenkin myös vuokrata melontavarusteet päivävuokralla. Hinnasto löytyy Helsingin melontakeskuksen sivuilta, joka toimii Kanoottiklubin päämäjana.

Huhheijjaa! Itsellä on vakaasti harkinnassa HKK:n jäseneksi ryhtyminen. Pitkähkö välimatka vain mietityttää, koska olennaista on tietenkin se, tulisiko sitä sitten käytyä melomassa. Kurssilla avustamassa olleet jäsenet tuntuivat olevan mukavaa porukkaa ja kehuivat, että jos on itse aktiivinen voi melonnan ohessa tutustua uusiin ihmisiin ja saada ystäviä. Myös alkeiskurssille osallistuneet ihmiset olivat hirmu mukavaa ja iloista joukkoa - HUOM! moni tuli kurssille yksin!

Lomarahojen vaihto vapaaksi

Yllättäen meille on tänä keväänä tarjottu töissä mahdollisuutta vaihtaa lomarahoja vapaapäiviksi.

Olen aina mukana, kun työnantaja tarjoaa jotakin uutta etuutta työntekijöille. Aiemmin meillä on ollut jo käytössä palkattomat vapaapäivät (joista ei mene lauantain palkkaa) säästösyistä. Palkattomia on saanut pitää 5kpl vuodessa ja nyt on tarjolla toiset 5kpl vapaapäiviä, jotka ostetaan lomarahoilla.

Yhdistettynä minimaalisiin 28 päivän lomiini tämä tekisi sentään jo saman, kuin pitkään talossa olleilla eli 38 lomapäivää!

Käytännössä lomarahavapailla ja palkattomilla lomapäivillä ei tietenkään ole mitään eroa, kun molemmissa tapauksissa ne ovat pois omasta palkasta. Lomarahasta miinustettuna lomapäivät tuntuvat kuitenkin "edullisemmilta", kun ne on kerralla miinustettu tulossa olevista extrarahoista, kun taas palkattomat otetaan jälkikäteen suoraan palkasta ja käteen jää siinä kuussa vähemmän rahaa.

Vaan kuinka paljon lomapäivät sitten maksavat? Tämä kiinnosti minua myös, sillä en ole koskaan oikein osannut laskea etukäteen lomarahojani ja nyt on menossa vielä 30% kiky-leikkauksetkin. Onneksi sain työnantajaltani karkean laskukaavan, jolla voin lomarahani laskea! Jaan kaavan teidänkin kanssanne, mutta muistakaa, että se on hyvin summittainen ja antaa vain idean siitä, miten lomaraha lasketaan. Meillä lomaraha on noin 5% vuosipalkasta.

Lomarahan suuruus: 12 x kkpalkka x 0,05 x 0,70 
Päiväpalkan suuruus: kkpalkka / 20

Normaalisti kuukausipalkkani olisi n. 2100€, mutta osittaisen hoitovapaan takia se on vain 82% tästä, eli noin 1722€. Lomarahani olisi siis: n. 723€ ja päiväpalkka: 86€

Viisi lomapäivää maksaisi minulle siis 430,5€ ja lomarahaa jäisi 292,5€.
Olin kuitenkin ajatellut pitää viidestä päivästä vain neljä, joten loma maksaisi 344,4€ ja lomarahaa jäisi 378,6€, arvatenkin verottajalle verotettavaksi.

Jos laskelmani pitävät paikkansa (ja korjatkaa jos eivät) niin ihan mukavalta vaihtosuhteelta vaikuttaa.

Samalla mehustelin tulevaa vuotta, kun alan tehdä taas täyttä päivää töissä ja lomarahaa pitäisi herua 882€ ja jos/kun kiky-lomarahaleikkaukset loppuvat, pitäisi lomarahan olla jopa 1260€. Hieman kyllä tätä epäilen, koska en muista koskaan saaneeni noin paljoa lomarahoja kerralla. Ehkä veroista johtuen.

Lisälomapäivät ovat kyllä kiva juttu, mutta hieman tylsää on, ettei niitä saa pitää putkeen esim. extralomaviikkona. Lisäksi nämä lomapäivät eivät ole subjektiivinen oikeus kaikille. Muissa toimipisteissä lomapäiviä olisi saanut ottaa jopa 13 (ja omatkin lomarahani olisivat riittäneet 8-9 päivään), mutta omassa yksikössäni määrä rajattiin max viiteen. Mutta etu kuin etu. Yritykseni kauatta tienaisin saman päiväpalkan 2,5 tunnissa, joten lomapäivän voi käyttää tuottavastikin.

Kun vanha koti tulee myyntiin

Tiedättehän te minun rakkauteni asuntoihin? Seuraan jatkuvasti tiettyjen alueiden asuntotarjontaa erilaisilla hakuvahdeilla ja painan mieleeni hintapyyntejä ja tietoja taloyhtiöiden tilasta. Jos kiinteistövälittäjän ammatti ei olisi niin iltapainotteista, koettaisin varmasti siipiäni välittäjänä.

No, nyt jäikin hakuvahtiverkkooni sellainen kala, jota olen odottanut jo jonkin aikaa. Totuushan on, että kaiken etsimänsä löytää kyllä aikanaan ja nyt kävi niin. Minun vanha kotini, ensimmäinen omistusasuntoni ja tyttäreni syntymäkoti, tuli tänä aamuna myyntiin. Olin juuri lähdössä töihin, kun sain ilmoituksen uudesta myytävästä kohteesta ja saman tien menin aivan suunniltani. Vanha ihana kotimme!

Myimme asunnon pois, kun erosimme exäni kanssa. En olisi halunnut myydä, mutta exä vakuutti, etten selviytyisi lainasta yksin - ja silloin vielä uskoin häntä. Asunnon osti sinkkunainen, joka on asunut siinä tähän asti. Asunto oli jo myytäessä oikein hyvässä kunnossa ja uusi omistaja on kuvien perusteella remontoinut asuntoa vain hieman: keittiön lattia on vaihdettu ja pari seinää on tapetoitu/maalattu. Muuten kotimme on aivan ennallaan, etenkin ne kohdat, joita siinä rakastin eniten: keittiö ja eteisen kaapisto. Nykyiseen asuntooni olen kopioinut nuo kohdat remontin yhteydessä.

Minut valtasi valtava halu saada takaisin tuo vanha koti. Ajatus itsessään on tietenkin aivan typerä: en ole aikeissa muuttaa nykyisestä kodistani pois, vanhan kodin pyynti on hieman ylihintainen (viidessä vuodessa hinta on noussut 10k€) ja se on hieman huonommasta (mutta silti hyvinhoidetusta) taloyhtiöstä kuin omani - hoitovastikekin on suurempi, vaikka asunto sijaitsee alemmassa kerroksessa. Mutta kuinka silti haluaisinkaan tuon asunnon omakseni... Ainakin aion mennä näytölle fiilistelemään.

Ja vaikka asunnon ostaisinkin niin kuka siinä sitten asuisi? Jos laittaisin asunnon vuokralle, en kuitenkaan pääsisi asunnossa käymään. Lisäksi kolmiota on vaikeampi vuokrata ja vuokralainen saattaisi tuhota sen, mistä uusi omistaja on niin hyvin pitänyt huolta. Lisäksi kolmion ostaminen osuisi tällä hetkellä todella huonoon saumaan, kun mummolastakin pitäisi pian hieroa kauppoja. On erittäin todennäköistä, etteivät vakuuteni yksinkertaisesti nyt riittäisi.

Lisäksi on hyvä huomata, että vaikka kaipaan tuota ihanaa kotiamme, ei siellä käyminen tai asuminen toisi takaisin aikaa, jonka siellä vietimme vuosia sitten.

Suomi100 -petunia, Night sky. 

Vaihdannaistalous, eli kokoelma, josta en halunnut maksaa mitään

Oman ajan lisääntyessä olen kiinnittänyt enemmän huomiota perinnöksi saamaani vinyylilevykokoelmaan. Aiemminhan jo sain hankittua kivan levysoittimenkin ja hiljalleen olen kuunnellut isäni levyjä - en tosin ole päässyt kovinkaan pitkälle tässä urakassa. Vaikka isäni jälkeen jättämä kokoelma onkin varsin laadukas ja kiinnostava, oli joukossa paljon albumeita, jotka eivät oikein olleet oman makuni mukaisia. Tämän lisäksi olisin mielelläni kuunnellut artisteja, joita ei kokoelmastani löytynyt yhtään, kuten Queenia ja David Bowieta.

Eräänä hiljaisena iltana, kun tyttökin oli isällänsä, sain sitten älynväläyksen. Miksi en löisi kaikkia kärpäsiä kerralla ja laittaisi vaihtoilmoitusta nettiin? Päätinkin rustata ilmoituksen saman tien ja listasin aluksi want-listan artisteista, joista olin kiinnostunut. Vaihtoilmoitukseni juju oli, että vaihtokauppojen tekijän olisi tultava luokseni kylään ja tutkittava levyhyllyni läpi - mitään myynti tai vaihtolistaa en alkanut omista levyistäni tekemään, mutta listasin joitakin artisteja ja genrejä, joita vaihtaisin mielelläni pois. Tällä ajattelin saavuttavani mm:

1. Vaihtamalla muokkaisin levykokoelmaani itselleni mieluisampaan suuntaan.
2. Saisin haluamiani levyjä ilmaiseksi, ilman postimaksuja
3. Levyjen myynti olisi ollut työlästä, kun en osannut arvottaa ja arvioida levyjen kuntoa. LP-levyjen postitus on myös ikävää niiden ison koon johdosta. 
4. Tutustuisin uusiin ihmisiin ja voisin viettää mahdollisesti hauskaa aikaa musiikista jutellen
5. Oppisin lisää kokoelmastani, josta suurin osa on minulle täysin tuntematonta musiikkia
6. Oppisin mahdollisesti lisää levyjen kuntoluokituksista ja arvosta

Ilmoitukseni ylitti kaikki odotukseni! Sain mahdottoman paljon vaihtotarjouksia, joista lupaavimmat vaihtajat kutsuin kotiini. Moni olisi halunnut myös ostaa levyjäni, mutta siitä kieltäydyin jyrkästi - en tahdo kutistaa kokoelmaani. En myöskään suostunut postitse tapahtuviin vaihtoihin yllä esitetyistä syistä. 

Ja voi, miten hauskaa minulla onkin ollut! Tähän mennessä olen tavannut kolme levynvaihtajaa ja kuullut valtavasti kehuja levykokoelmastani sekä oppinut mahdottomasti uutta niin levyistä, niiden arvosta kuin kunnostakin. Ilmeistä on, että kokoelmani on varsin laadukas ja sisältää paljon haluttuja sekä suht arvokkaitakin albumeja. Olen saanut vaihdettua itselleni lähes kaikki albumit, joita olen hakenutkin. Vaihtajien kanssa olemme tulleet hyvin juttuun ja hieroneet kauppoja hyvässä hengessä. Kukaan heistä ei ole osoittautunut huijariksi vaan kaikki ovat halunneet tehdä reilut kaupat. Levyjen arvot olemme tarkistaneet yhdessä internetistä. Koska vaihtamani levyt ovat olleet hieman arvokkaampia kuin vaihdossa ottamani levyt, olen saanut myös hieman välirahaa. Yhteensä 15€. 

Kokeilin käydä myös paikallisessa levydivarissa tekemässä vaihtokauppoja. Tietenkin liikkeessä vaihtosuhde on huomattavasti huonompi. Sain kolmesta albumista vaihdossa kaksi ja jouduin itse maksamaan väliä 15€. Tämä ei minua mitenkään häiritse, sillä on toki yrittäjän maksettava tuloistaan verot, vuokrat ja palkat. Tulojen ja menojen myötä vaihtokauppojeni kokonaiskustannus pyöristyi nollaan.

Näiden hauskojen kohtaamisten lisäksi sain eräältä työtoveriltani isohkon nipun lp-levyjä, joista löysin peräti kolme want-listallani ollutta albumia - sekä yhden, jota en edes tiennyt kaipaavani. 

Että tällaista hauskaa täällä päin.

Vaihtamalla tavaraa tavaraan voi kokoelmaa kasvattaa ilman kuluja. 

Uran vaihto, uusi työ - kannattaisiko se?

Viimeksi kirjoitin teille mietteistäni ja laskelmistani koskien aikuisopiskelijaksi lähtemistä. Tänään pohdin, kannattaisiko uranvaihto ja uudet työkuviot.

Nykyinen työni on ennen kaikkea mukava ja työtoverit huippuja. Koska olen nuori, on minun hyvin vaikea kuvitella, että löllyisin nykyisessä työssäni mukavasti eläkeikään asti. Toki se olisi mahdollista, mutta varmasti tuntisin (koska tunnen niin jo nyt), että oma potentiaalini valuisi suurelta osin hukkaan. Toisaalta juuri nyt minulla on kaikkea riittävästi. Taloudellinen tilanteeni on hyvä ja vakaa, tulot riittävät menoihin ja sijoitussuunnitelmani toteuttamiseen. On kuitenkin kaksi syytä, joiden takia haluaisin jotakin enemmän.

1. Haluaisin tehdä enemmän töitä tietotekniikan parissa, oppia koodaamista ja opettaa.
2. Haluaisin mahdollisuuden neuvotella palkastani ja työsuhde-eduista. Käytännössä palkan pitäisi korreloida osaamista, vastuuta ja työssä kehittymistä - näin ei kunnallisella puolella ole, vaan kaikki saavata samaa palkkaa.

Rahallisesti en tiedä, olisiko neljän vuoden opiskelut panostuksensa väärti. Hyvin karrikoidusti voisi laskea, että tulevana kymmenenä vuotena voisin tienata nettona (käyttäen vero.fi:n veroprosenttilaskuria ilman ihmeempiä vähennyksiä):

Laskelmani mukaan olisi taloudellisesti aika sama, olenko 10 vuotta töissä nykyisellä palkalla vai 4 vuotta koulussa ja 6 vuotta töissä tuplapalkalla. Eroa alkaisi tulla vasta seuraavalla työvuosikymmenellä. Tähän en laskenut mukaan ollenkaan muita tuloja, kuten lisätyöt tai opintoetuudet. Oletus on, että opiskeluvuosina eletään kädestä suuhun, eikä säästöjä kerry. Opiskelujen jälkeen on maksettavana myös opintolaina, mutta paremmalla vuosipalkalla se ei liene ongelma. Aukoton tämä laskelma ei siis ole, mutta antaa jonkinlaisen viitteen opiskelun kannattavuudesta.

Neljäntonnin palkka olisi omasta mielestäni käsittämättömän paljon rahaa, en edes tiedä, mitä sillä tekisin. En välttämättä saisi sitä heti työuran alussa, mutta käytännössä palkka voisi nousta sitäkin suuremmaksi, joten olkoon tuo nyt keskiarvo. Korkeakoulussa opiskelun itsessään on jo jotain, jonka haluaisin kokea ja toivon, etten ole siihen vielä liian vanha. 

Olen myös sitä mieltä, että ura tietotekniikan alalla voisi olla tulevaisuudessa turvatumpi, kuin nykyinen työni. Valitettavasti tämän hetkinen virkani on listattuna kaikissa "Onko työtäsi olemassa enää X-vuoden päästä?"-tutkimuksissa uhanalaiseksi. Työtäni kyllä arvostetaan, mutta käytännössä teen pienellä kuukausipalkalla hommia, josta oman yritykseni kautta tienaisin 3-4 kertaa enemmän. Työllistymisen pitäisi olla tietotekniikka-alalla tulevaisuudessakin mahdollista niin Suomessa kuin kansainvälisestikin ja ainakin koulutus tarjoaisi hyvin monipuoliset työllistymis- ja yritysmahdollisuudet. 

Aikuisopiskelijaksi?

Yhden oven sulkeutuessa on yllättäen eteeni avautunut ikkuna: idea lähteä opiskelemaan.

Idea heräsi, kun kuulin veljeni suunnitelmista ryhtä aikuisopiskelijaksi. Olemme käyneet peruskoulun, ammattiopiston sekä lukion samalla luokalla veljeni kanssa ja ajatus yhteisestä opiskelu-uran jatkosta nosti tuntosarveni saman tien pystyyn. Kuinka kiehtova idea!

Minua on jo vuosia vaivannut se, etten hakenut heti lukion jälkeen jatko-opintoihin. Siinä vaiheessa olin aivan kypsä suorittamani kaksoistutkinnon ja ylioppilaskirjoitusten takia ja halusin vain päästä äkkiä töihin. Pian myös tytär syntyi sopivan puolison osuttua kohdalle. Korkeakoulututkinnon puute on kuitenkin jäänyt harmittamaan ja harmistus on vain kasvanut hiljalleen vuosien saatossa. Lapsena olin aivan varma, että menisin yliopistoon. Yliopistosta en juuri enää haaveile, mutta jokin käytännöllinen ammattikorkeakoulututkinto olisi mukavaa suorittaa. Lisäksi nykyinen, mukava ammattini on ura- ja palkkakehityksen osalta umpikuja. Näillä opinnoilla olisi hyvin vaikea siirtyä kunnalliselta yksityiselle puolelle. Yksityisellä sektorilla olisi edes teoriassa mahdollista saada omaa osaamista vastaavaa palkkaa.

Tutkittuani aikuisopiskeluasiaa, huomasin, että aika voisi olla todellakin otollinen jatko-opinnoille seuraavistakin syistä:

• 8 vuoden työuran jälkeen on mahdollista saada ansiosidonnaista aikuiskoulutusrahaa max 15kk ajaksi. Tämä raja täyttyy tulevana syksynä
• 5 vuoden työuran (joista 1 vuosi saman työnantajan palveluksessa) jälkeen olen oikeutettu 2 vuoden palkattomaan opintovapaaseen
• Kuluni ovat nyt/pian todella alhaiset ja minulla on toiminimi, jonka turvin saan lisäansioita
• Voisin nautiskella opiskelijoiden ruokailu- ja muista eduista (valitettavasti en kuitenkaan joukkoliikennealennuksesta ainakaan opintovapaan aikana)
• Opiskelijana olisin paljon enemmän kotona tyttären luona: jatkaisin mieluusti lyhyempiä päiviä, kuten nyt osittaisella hoitovapaalla
• Voisin hyödyntää opintolainan lähes ilmaisen koron sekä opintolainahyvityksen

Olen miettinyt ja laskenut tulojani sekä menojani. Yhtälö ei näytä aivan mahdototomalta, mutta joitakin suurempia muutoksia olisi ehkä pakko tehdä. Autonruttanastani saattaisin joutua luopumaan ja ottaa tilalle joukkoliikenteen kausikortin. Kausikortin ja nykyisten bensakulujeni välillä ei ole suurta eroa, mutta vakuutukset/verot saattaisivat tuottaa vaikeuksia. Lisäksi kolun sijainnista riippuisi paljon, voiko autoa käyttää koulumatkoilla. Olen tosin muutenkin miettinyt autottomana elämistä, jos työmatkat sen joskus sallisivat. 

Toinen suuri muutos taloudessani olisi asuntolainan eliminiointi mahdollisimman nopeasti. Aikuiskoulutusrahakauden aikana tulot riittävät lainan maksuun, mutta jos tipahdan pelkälle opintotuelle, ei raha enää riitä. Tässäkin on pari eri skenaariota, joita tulisi pohtia: 

1. Maksanko kotilainan pois säästöilläni ja otan mummolan lunastukseen lainaa (pitkällä laina-ajalla ja pienellä kuukausierällä).
2. Jätänkö asuntolainan ja maksan sitä pois säästörahoilla opiskeluiden ajan. Mummolan lunastukseen laina.
3. Käytänkö säästöni mummolan lunastukseen ja koetan keksiä, mistä revin rahat lainalyhennyksiin. Lisätyöt?

Näistä ensimmäinen vaihtoehto olisi todennäköisin, koska pääsisin kokonaan yhdestä velasta ja sekä velan että säästöjeni korkohyöty on hyvin minimaalinen enää tässä vaiheessa. Saisin lainan maksettua säästöillä ja extralyhennyksillä pois noin kahdessa vuodessa, ennen kuin aikuiskoulutusrahakausi loppuisi. Näiden lisäksi olisi myös koottava tai jätettävä tilille kunnollinen puskuri vuokrastoimintaa ja elämän yllätyskuluja varten.

Aikuisopiskelijana saisin tienata 250€/kk rahaa lisätöillä. Tähän oma yritykseni sopisi erinomaisen hyvin. Käsittääkseni olisi mahdollista palata kesälomakautena takaisin vanhaan työhöni, jolloin saisin myös kunnollista palkkaa. Aivan koko tutkinnon ajaksi opiskeluvapaa tuskin riittäisi, joten joutuisin kahden vuoden opiskelujen jälkeen miettimään, jätänkö nykyisen työni vai palaanko koulun penkiltä töihin. Ammattikorkeakoulututkinto on nelivuotinen, josta viimeinen vuosi kuluu työssäoppimassa. 

Tässä vielä budjettilaskelmat tutkintovuosilta 1-2 sekä 3-4. Jätin vuokraustoiminnan tulot ja menot pientä voitto-osaa lukuunottamatta kokonaan pois sotkemasta. Alemmassa laskelmassa kotilainan lyhennystä  ei enää ole ja se kompensoi aikuiskoulutusrahan loppumisen. Asumistukea en voi saada pääomatulojen takia. 

Opintolainan (yhteensä max 10800€/tutkinto) olen jakanut opiskelukuukausille neljän vuoden ajaksi. Toki sitä voi nostaa toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. 

Erotusosan saisin säästöön ja sen lisäksi tulisi mahdolliset lisätöistä saadut rahat. Vakuutuksia en tähän laskenut, koska niiden pitäisi tulevina vuosina kuittaantua lainojen OP-bonuksilla. 

Syksyllä olisi seuraava yhteishaku. On tietenkin täysin mahdollista, etten edes pääsisi sisään kouluun, johon haluaisin, mutta hakemalla tuskin menetän mitään. Jos koulun ovet eivät aukea niin tiedän ainakin yrittäneeni. 

Taloyhtiössä tapahtuu

Yhtiökokouskutsut eivät ole iloisia yllätyksiä postilaatikosta kolahtaessaan.

Kutsu indikoi yleensä sitä, että jokin on muuttumassa ja varmasti vielä pahempaan. Tällaisia huolia ei tietenkään olisi, jos omistaisi muita kuin 70-luvulla rakennettuja asuntoja, mutta minkäs mahdat. Mieliala meinasi laskea, kun olin silmäillyt läpi eilen saapuneen kokouskutsun ja sen asialistan: Julkisivun elementtisaumojen vaihto sekä talotekniikan uusiminen. Sitten onneksi tajusin katsoa, mitä taloyhtiötä kutsu koski ja se olikin oman kotoni taloyhtiön kokous! Omaan kotiin on paljon mielekkäämpää tehdä remontteja, kuin vuokrakohteisiin. Niistä jopa maksaa ihan mielellään.

Oman kotini taloyhtiö on oikein hyvässä kunnossa ja remontteja on tehty tasaisesti jo 90-luvun loppupuolelta asti. Nuo kaksi edellä mainitsemaani remonttia eivät liene edes kovin kalliita ja pian talossamme valmistuu rappukäytävien ja ulko-ovien vaihtoremonttikin. On kuin asuisi uudessa talossa sen jälkeen. Ainoa huolettavampi uutinen oli ensimmäinen ilmoitus viemäreiden heikosta kunnosta, joten linjasaneerauksen (viemärit ja sähkönousut) suunnittelu aloitetaan ilmeisesti pian. Putket meidän talosta onkin jo uusittu onneksi. Hieman hirvittää, mitä linjasaneeraus tulee tekemään vastaremontoidulle kylppärilleni. Pitääkö se nyt purkaa alkutekijöihinsä?

Taloyhtiömme hallituksesta näytti eronneen yksi neljästä jäsenestä. Korviini oli jo kantautunutkin, että hallituksen sisällä kuohuu: hallituksen puheenjohtajaa on kuvailtu vähemmän ylistävin sanoin ja siksi ihmiset eivät halua jatkaa hallituksessa. PJ:n höveli rahankäyttö, sekä runsaat omavaltaiset hankinnat ovat herättäneet närää asukkaissa. Kyseinen PJ oli myös mieltäni aiemmin korvenneen parkkipaikkauudistuksen takana. Palatakseni tuohon uudistukseen, voin iloisesti kertoa, ettei asia enää haittaa minua. Sain uudistuksen ansiosta parkkipaikkamme parhaan paikan autolleni ja vieraspaikkojen vähyys on nyt muiden ongelma. Huh.

Polttava kysymys kuuluukin nyt, pitäisikö minun osallistua tuohon yhtiökokoukseen vai ei? Tuleville remonteille ei varmaan mitään mahda ja hallituksen katselu aiheutti viimeksi inhottavan migreenin. Toisaalta, jos hallituksen jäsenistä äänestetään niin tietäisin kyllä, ketä EN äänestäisi. Samoin asukkaat saattavat tuoda esiin typeriä ehdotuksia, joita olisi hyvä olla paikalla torppaamassa.

Typerät uudistukset on tosin paljon helpompi hyväksyä, kun ei ole itse ollut paikalla häviämässä äänestystä.

Talven luonani hoidossa ollut kiinanruusu kukkii!

Onko luottokortin käyttö lipsahtanut käsistä?

Jos jokin asia omassa elämässäni herättää epämiellyttäviä häpeän tunteita, sen täytyy olla luottokortti. Mutta onko tilanne sittenkään lipsahtanut niin pahaksi, kuin pelkäsin?

Alun perin hankin luottokortin hyvässä tarkoituksessa ulkomaanmatkoja varten. Olin säästänyt jo etukäteen matkarahat kolmelle eri reissulle ja näillä varoilla kuittasin luottokortilla tehdyt ostokset. Matkojen välissä ja niiden jälkeen luottokortti on kuitenkin lipsahtanut käyttöön muulloinkin. Jotten pääsisi aivan rappiolle, päätin tutkiskella, mihin korttia on tullut käytettyä. Esitänkin teille listan luottokorttilaskuistani menneeltä ja kuluvalta vuodelta selityksineen: 

Jottette aivan kauhistuisi loppusummaa, on minun hieman puolusteltava höyläkättäni, joka vaikuttaa
toimineen menneinä kuukausina varsin hövelisti luottokortin kanssa. Toki paljon olisi ollut löysää nipistettävää tässä budjetissa, mutta kuitenkin:

Muisto Japanista: ostos jota en tehnyt.

• Kortinlukija ja älylaitteet olen hankkinut yritykseni käyttöön ja suurimmaksi osaksi ne onkin maksettu yritykseni tuotoilla. Ne ovat nykyisin jatkuvassa työkäytössä ja tuovat rahaa kotiin päin. 

• Lontoon, Japanin ja Köpenhaminan matkat katettiin jo etukäteen säästetystä matkabudjetista. Osan rahoista sain takaisin matkakumppanilta, sillä jaoimme esim. majoituskustannukset, mutta luottokorttilaskulla näkyy tietenkin molempien osuudet. Tampereen reissu oli ylimääräinen menoerä, jonka tein irtiottona arjesta ja rakoilevasta parisuhteesta - tuuletusloma tuli tuolloin tarpeeseen.

• Joulu teki ison loven säästöihin ja suurimman osan haukkasi tyttärelle syntymäpäivälahjaksi ostettu kannettava tietokone. 

• Tämän vuoden puolella alkoi uuden vuokrakaksioni remontointi. Pidän näitä kuluja paitsi välttämättöminä, myös itsensä takaisin maksavina, sillä siisti asunto on huomattavasti helpompi pitää vuokrattuna kuin köpöisessä kunnossa oleva luukku. 

• Eron jälkeisistä ostoksista jo kirjoitinkin, mutta teatterikäynnistä sain osan takaisin, sillä maksoin samalla korttiveloituksella koko seurueen liput. 

Muutamia turhuuksia lukuunottamatta en koe joutuneeni aivan hunningolle - onneksi! Luottokortti on selvästi höllentänyt itsekuriani Prisman astiahyllyllä ja HalpaHallin tekstiiliosastoilla, mutta onneksi näin ei ole käynyt aivan joka kuukausi. Olen aina maksanut koko velkasaldoni pois kerralla, kun lasku on tipahtanut verkkopankkiini, enkä ole siksi maksanut penniäkään korkoa velalleni. Oman Norwegian-luottokorttini karmaisevan korkea korko (19,99%) onkin hyvä kannustin pysymään kaukana osamaksuista ja pidempiaikaisesta velasta. 

Vaikka minulla onkin oma puskurirahasto, josta kustannan niin yllättävät, äkilliset kuin turhatkin menot, käytän luottokorttia välillä tilisiirron asemasta. Välillä huomaan kassajonossa, etten muistanutkaan siirtää säästötililtä rahaa käyttötilin puolelle ja silloin on nopeampaa höylätä luottokorttia, kuin alkaa paniikissa kirjautumaan verkkopankkiin mobiilisovelluksella. On myös niitä päiviä, kun pankkikortti ei vain mene lukijasta läpi, vaikka tilillä katetta onkin - Luottokortti säästää nololta tilanteelta kassan sekä muiden asiakkaiden edessä. 

Jos luottokortin ottoa harkitsee tai sitä muuten tuntee tarvitsevansa, kannattaa valinnassa olla tarkkana ja tutustua etukäteen eri luottokorttien ominaisuuksiin. Tarjolla on hyvin monenlaisia luottokortteja, joiden korot ja vuosimaksut vaihtelevat reippaasti. Erinomainen tapa vertailla luottokorttien ominaisuuksia helposti on Vertaalaina.fi:n luottokorttivertailu*. 

P.S: Kaikkien etujen ja vikojen lisäksi olen kerännyt omalla luottokortin käytölläni jo melkoisen kourallisen Norwegianin omia Cash Point-pisteitä! Pistesaldoni näyttäisi tällä hetkellä olevan 536 Cash Point pistettä (1 piste = 1 Norjan kruunu), joka taipuu tämän hetken kurssilla 55,63€:n matkakassaksi. Tämän summan voi käyttää Norwegianin lentoja ja lisäpalveluja ostaessa. Ihan mukava bonus!

*) Blogiyhteistyölinkki, ei sisällä affiliate markkinointia.

Pääsiäinen taitaa talven niskan

Kevättä olen elänyt jo hyvän aikaa ja tämä pääsiäinen tuntuu pisteeltä iin päälle. Lumisateesta viis, uskoisin, että uudet tuulet tulevat pian puhaltamaan elämässäni. Lähtövalmistelut ovat valmiina: olen siivonnut ja sisustanut kotia, valmistaunut henkisesti elämätaparemonttiin, lakannut kynnet ja hieman muitakin uusia tavoitteita on mielessä. 

Tämä pääsiäinen on ollut hyvin terapeuttinen niin levon kuin aikaansaavuutensakin kannalta. Mutta miten lukijoideni pääsiäinen onkaan sujunut, toivon jokaiselle teistä kiinnostavaa kevättä ja voimia pian saapuvaan siitepölykauteen. 

Pidemmittä puheitta:

Munakaan rahakasta pääsiäisen jälkeistä aikaa!

P.S: Piti toivotella pääsiäiset jo ennen kuin pyhät olivat lähes ohi. 

P.S.S: Kuvassa uusvanha kahvinkeittimeni - hyvin toimii!

P.S.S.S: Muistakaa, että suklaa-alet alkavat hyvin pian pääsiäisen jälkeen. ;)