Oma talous haltuun, ensimmäistä kertaa elämässä?

Säästämisen ottaminen projektiksi uuden elämän kynnyksellä ei ole yhtään pöllömpi ajatus.

Kun elämä tekee kuperkeikan ja kaikki on uutta ja outoa, on säästäväisen elämäntavan opettelu ehkä helpompaa, kuin vakiintuneemmassa elämänvaiheessa. Ainakin se oli minulle. Nostan käden rehellisesti pystyyn, ennen eroa olin ostosriippuvainen. Käytin kaiken laskuilta ylijäävän rahani enemmän tai vähemmän turhiin ostoksiin ja kaiken lisäksi harrastin tavaroiden keräilyä. Minulla oli useampiakin kokoelmia, joista olin hyvin ylpeä ja joita olin aktiivisesti kasvattanut siitä asti, kun aloin tienata omat rahani.

Yksin jäädessäni suhteeni noihin tavaroihin ja kokoelmiin muuttui kuitenkin radikaalisti. Muuttokuorma uuteen kotiin oli valtava ja vaikka tavaroiden järjestely omille paikoilleen oli hauskaa, en tuntenut enää tarvetta täyttää tyhjää kohtaa elämässäni ostoksilla. Uusi elämä tarjoaa uudet haasteet ja kysehän on lähes selviytymisestä! Säästämisen kautta sain samantapaista jännitystä elämääni kuin aiemmin verkkokauppoja selatessani ja niistä löytöjä tehdessäni. Lisäksi yletön tuhlailu tavaroihin oli muutenkin mahdotonta yhden ihmisen tuloilla.

Yksinhuoltajana tuloni olivat seuraavanlaiset:

Nettopalkka: 1600€
Asumistuki: 90€
Lapsilisä: 150€
Elatusapu: 150€

Yhteensä: 1990€

Pakolliset menot kuukaudessa olivat:

Vuokra: 800€
Sähkö: 9€
Netti: 40€
Puhelin: 30€
Tarhamaksu: 96€
Työmatkakulut: 200€

Yhteensä: 1175€

Laskujen jälkeen elämiseen jäi mielestäni varsin suuri summa: 815€

Tästä tarvitsimme noin 400-500€ ruokaan ja taloustarvikkeisiin kuukaudessa ja loput laitoin säästöön. Miten se onnistui?

- Kuukausittaiset juoksevat kulut on pidettävä pieninä. Luottokorttia en ole koskaan omistanut enkä aio hankkiakaan.

- Pienistäkin tuloista on ehdottoman tärkeää säästää puskurirahasto, josta katetaan suuret yllättävät kulut, kuten hajonneet kodinkoneet, vakuutusmaksut tai auton korjauskulut. Kun puskurista on otettu rahaa, se pyritään mahdollisimman pian säästämään takaisin. Näin vältyt maksamasta osamaksujen ja pikavippien korkoja ja muita ylimääräisiä kuluja. Itse mitoitin puskurirahaston suuruudeksi 800€. Tällä summalla olisin pystynyt ostamaan uuden pyykkikoneen, korjauttamaan auton pikkuvian JA maksamaan esim. ajoneuvoveron, jos nämä kaikki olisivat langenneet maksettavaksi samaan aikaan. Puskurirahastosta ei koskaan nosteta varoja elämiseen tai ylimääräisiin hankintoihin ja se on siksi parempi pitää erillisellä tillä, johon ei ole omaa maksukorttia.

- Kun puskurirahasto on kerrytetty, säästöön alkaa kertyä rahaa varsinaista säästökohdetta varten. On erityisen tärkeää siirtää säästöön menevä osa pois käyttötililtä heti palkkapäivänä. Säästöön ei takuulla kerry mitään, jos ideana on laittaa syrjään se, mikä kuun lopussa on jäänyt tilille. Kun tilillä on vain elämiseen tarkoitettu summa, sitä tulee mitoittaneensa ostoksetkin sen mukaan.

- Penninvenytys on paitsi hauskaa, myös luovaa. Pakastin on penninvenyttäjän ystävä, sillä sinne voi säilöä suuret määrät tarjouksesta ostettua ruokaa. Kahden hengen taloudessakin ruokaa kannattaa tehdä kerralla iso satsi ja jakaa ylijäävä ruoka valmiiksi eväsrasioihin pakkaseen. Eväät säästävät helposti 100-200€ kuussa verrattuna työpaikkaruokailuun tai ulkona syömiseen. Muutamina erittäin tiukan säästön kuukausina testasin jopa leipäjonot, mutta omalla paikkakunnallani ruokaa jaettiin puolen päivän seutuvilla, joten töissäkäyvälle tästä ei ollut paljoa apua.

Virpomista seuraavana päivänä (palmusunnuntai tai lankalauantai) pääsiäismunat ovat järkiään kaupoissa -50% normaalihinnasta. Siirtämällä herkuttelua yhdellä päivällä voi joko tuplata munamäärän tai puolittaa herkkulaskun.

- Aiemmassa elämässäni tein kaikki ostokset Prismasta. Eron jälkeen minulla ei ollut juuri asiaa muualle, kuin Lidliin, mutta muutos ei minua haittaa. Lidl on säästäjän ystävä kahdestakin syystä: Hinnat on kertakaikkiaan vain halvemmat kuin muualla ja toisekseen rajoitettu valikoima karsii turhia heräteostoksia. Lidlistä saa kaiken, mitä tarvitaan maittavan kotiruuan tekoon ja viikoittain vaihtuvat teemaruuat tuovat siihen vaihtelua. Oman kokemukseni mukaan perusruokakassi maksaa Prismassa n. 40-50€, kun Lidlistä saa saman 20-30€:lla.

Sanomattakin on selvää, että säästökuukausien aikana ei mihinkään ylimääräiseen ole juuri varaa. Kampaajat, vaateshoppailut, kuntosalit ja monet riennot ja kulttuurielämykset saivat odottaa parempia aikoja. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kireän säästökuurin ei tarvitse kestää ikuisesti! Tämä oli tiukka, mutta välttämätön vaihe ja jälkikäteen olen hyvin ylpeä, että selvisimme siitä.