Elämän käännekohdat ja aikuiseksi kasvaminen

Blogissani käsittelen elämääni talouslasit tiukasti silmilläni. Olen jättänyt lähes kokonaan pois sen kirjavan tunneskaalan, joka tiukkaan säästämiseen, oman asunnon etsimiseen, löytämiseen ja ostamiseen tietenkin kuuluvat. Matkassa oli niin haasteita kuin onnenhetkiäkin. Sain muutamia kertoja apuja yllättäviltäkin tahoilta ja pidimme melko läheisesti yhteyttä esimerkiksi äitini kanssa.

Oman asunnon oston jälkeen elin noin vuoden verran melko rauhallista elämää mm. nettideittailua ja parvekeviljelyä harrastaen. Tietenkin upouudesta kodista nauttien ja sitä hiljakseen sisustellen. Näytti siltä, että olin saanut elämäni monella tapaa kuntoon. Lyhensin reippaasti asuntolainaa ja parvekkeeni tuotti VALTAVAN kirsikkatomaattisadon tuona kesänä. Syksyn tullen löysin elämääni myös uuden rakkauden.

Hyötypuutarhaa voi hyvin pitää parvekkeellakin, etenkin lasitetulla. Ämpärissä kasvoi maissi, mutta tähkät eivät ehtineet kypsyä syksyksi. 

Olemme päässeet kertomuksessani nyt vuodenvaihteeseen 2014-2015. Olin syksyn ajan pistänyt elämäntapoja remonttiin ja aloittanut uuden kumppanini kanssa mm. lenkkeilyn. Haaveissa oli myös uskaltautua ensimmäistä kertaa elämässäni punttisalille. Punttisalissa olisi oltava lapsiparkki, jotta voisin siellä käydä - tyttäreni ei ollut vielä tuolloin valmis jäämään yksin kotiin minun treenieni ajaksi. Tällaiset salit maksavat hieman enemmän: n. 80€/kk tai 600-700€/vuosi täälläpäin. Oma budjettini ei tällaiseen olisi millään revennyt, joten päätin kysäistä isältäni sponsorirahaa saleilun aloittamiseen. Sainkin häneltä joululahjaksi n. puolen vuoden salikertoihin tarvittavan summan. Olisiko elämä voinut enää enempää hymyillä?

Reilu viikko saliharrastuksen aloituksen jälkeen isäni kuoli yllättäen.

Tämä oli valtava shokki koko perheellemme ja suuri vastuu lankesi minun harteilleni. Viime vuonna koen kasvaneeni enemmän aikuiseksi, kuin koko nuoruuteni aikana. Sen aiheuttivat ne lukemattomat tunnit, jotka jouduin käyttämään hautajaisten järjestelyyn, osituksen ja perinnönjaon järjestämiseen sekä nyt viimeisimpänä vakuutusasioiden selvittelyyn. Urakka on valtava: virastoissa on juostava, lakitekstejä tulkittava, oppaita kahlattava läpi ja soiteltava ties minne. Uskoisin, ettei kelläkään ole käsitystä siitä, miten raskaaksi läheisen kuolema käy, ennen kuin se osuu kohdalle. Onnekseni sain sairaslomaa pariksi päiväksi tapahtuman jälkeen (kiitos ihanan ja ymmärtäväisen pomoni), mutta totta puhuakseni en voinut jäädä kotiin suremaan vaan käytin kaikki nuo päivät heti kuolemaa seuraavien, välttämättömien toimien suorittamiseen. Virastoissa kun ei juuri työpäivinä juoksennella.

Jälkeenpäin ajatellen olen todennut, etten oikein ehtinyt käsitellä ja surra isän kuolemaa ennen kuin kaikki suurimmat järjestelyt olivat viimein ohi. Kaiken hoitamiseen meni reilusti yli puolivuotta. Käyn blogini postauksissa läpi sen, miten isän kuolema vaikutti omaan talouteeni ja kerron omien kokemusteni kautta teille seuraavaksi mm. perunkirjoituksesta, osituksesta ja perinnönjaosta. Myöhemmin, kerron teille vielä henkivakuutuksen kommervenkeistä ja perintöverosta, sillä nämä seikat eivät ole vieläkään loppuunkäsiteltyjä, vaikka isäni kuolemasta on jo vuosi ja yksi kuukausi.

Sunnutain postaukseni kertoo, mitä kuoleminen varsinaisesti maksaa.