Henkivakuutusasiassa SOPU!

Isäni kuoltua alkuvuodesta 2015 olen kokenut pitkän ja kaikin puolin erikoisen matkan yhdessä vakuutusyhtiö IF:n kanssa.

Kerratakseni tarinan lyhyesti: Muutamat isän kuolemaan liittyvät seikat aiheuttivat sen, ettei ollut aivan selvää, kenelle hänen oman, henkilökohtaisen henkivakuutuksensa korvaussumma kuuluisi. Vastakkain olimme minä veljeni kanssa ja äitipuolemme. IF olisi aluksi maksanut summan kuolinpesälle, eli minulle ja veljelleni, mutta äitipuoleni teki asiasta valituksen ja asia lähti vakuutuslautakuntaan käsiteltäväksi. Siellä asia muhi noin puolentoista vuoden ajan, kunnes saimme päätöksen, joka lyhykäisyydessään oli, ettevät he pysty asiaa ratkaisemaan ilman henkilöhaastatteluja ja niitä vakuutuslautakunta ei harrasta. 

Siispä vaihtoehdoiksi jäi joko sopia, miten/kenelle rahat jaetaan tai viedä asia käräjäoikeuteen. Tässä vaiheessa molemmilla osapuolilla oli jo asianajajat neuvonantajina ja molempien osapuolien asianajajat olivat sitä mieltä, että summa kuuluisi ilmiselvästi heidän "päämiehelleen". Onneksi veljeni otti asian hoidon kontolleen ja kirjoitteli molempien asianajajien kanssa pitkiä sähköposteja. Ja juuri niin kuin pelkäsinkin, molempien osapuolten sopimustarjoukset olivat aivan yhtä kaukana toisitaan, kuin Huutokauppakeisarin tarjoukset ikinä. Saimme vakuutusyhtiöltä monen monta eri eräpäivää, johon mennessä sopimuksen tulisi syntyä tai he siirtäisivät korvaussumman pois käsistään aluehallintovirastolle. Eräpäivät tulivat ja menivät, emmekä päässeet yhteisymmärrykseen. Olimme oikeastaan jo siinä luulossa, että raha olisi jo siirretty pois, mutta ilmeisesti kesälomat hidastivat prosessia huomattavasti. Vakuutuslautakunnasta rahan kyllä saisi samoilla ehdoilla kuin vakuutusyhtiöstäkin, mutta sen lisäksi summasta vähennettäisiin joitakin siirto- tai säilytyskorvauksia.  

Noin puoli vuotta asian kanssa painittuamme olemme kuitenkin viimein päässeet asiassa sopimukseen! Äitipuoli piti pitkään kiinni kannastaan, jonka mukaan hänelle kuuluisi leskenä puolet summasta (jos ei koko summaa), mutta me emme tähän suostuneet. Ehdotimme itse summan jakoa kolmeksi, jolloin jokainen saisi saman verran - tämä ei aluksi mennyt ollenkaan läpi vaan vastapuoli alkoi vihjailla asian ratkaisusta käräjäoikeusessa. Saimme omalta asianajajaltamme vinkin, että voisimme tarjota äitipuolelle nimellisesti hieman enemmän, mutta sen jälkeen summa jaettaisiin kolmeksi. Veljeni laati tarjouksen - ja se meni läpi! Tarjosimme äitipuolelle summasta 1000€ + 1/3 loppusummasta. Olimme kait kaikki niin kyllästyneitä vääntämään asian kanssa, että sopu löytyi. 

Tämän viikon maanantaina saapuivat vihdoin ja viimein niin korvauspäätös kuin raha tilillekin. 2 vuotta ja 8 kk isän kuoleman jälkeen. Otsahiukseni ovat harmaantuneet ja välit äitipuoleen ovat tyystin poikki, mutta viimein se on ohi. Isän viimeinen osa perintöä on tilillä: 

22 177€

Summasta ei pitäisi mennä veroa, mutta saa nähdä, pitääkö asiasta vääntää verottajan kanssa. Uudistus, jonka perusteella henkivakuutuskorvaukset ovat kokonaan perintöveron piirissä tuli voimaan vasta vuoden 2016 alussa. Ainakin korvauspäätöksessä sanotaan, että tähän korvaukseen sovelletaan vielä 35000€:n verovapaata rajaa. 

Nähtäväksi myös jää, millaisen laskun asianajajamme lähettää. Ensitapaamisessamme hän sanoi veloittavansa vain muutaman kympin konsultointipalkkion, jos emme etene oikeuteen asti. Olemme myös itse hoitaneet yhteydenpidon vastapuolen asianajajan kanssa sekä kaivelleet valtavasti tietoa lakipykälistä. Omalta asianajajaltamme saimme lähinnä neuvoja ja rohkaisua.