Yhteistyössä

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Uskalla yrittää ja menestyä # Osa 4

"Ei pysty, nyt ei pysty"

Selitykset on monet, kun kyse tulee kurjuudessa rypemisestä. Mahdollisuuksia ei ole, rahaa ei ole, mitään ei voi tehdä, eikä mitään haluta muuttaa. En enää jaksa oikein huolestua, vaikka jollakulla läheisellä olisi vaikeaa. Ulkopuolelta ketään on vaikea neuvoa, koska keskustelu kääntyy kuitenkin neuvojen tai tuen alasampumiseen. Olen tullut siihen lopputulokseen, että yleensä vaikea tilanne sitten vain aikanaan kärjistyy ja tilanne korjaa itse itsensä. Hurjiakin lopputuloksia on nähty, mutta ihmiset tuntuvat pitävän viimeiseen asti kiinni kurjuuden viitasta, ettei mitään muutosta tarvitsisi tehdä.

Itselleni suuri muutos oli ero ex-miehen kanssa. Se pakotti minut viimein itsenäistymään ja luottamaan omiin valintoihin. Kasvaneen vastuutaakan alta löysin kuitenkin mahdollisuudet tehdä omia päätöksiä ja vapauden valita! Eron jälkeen minusta viimein alkoi tuntua, että elämä menee eteenpäin - kohti päämääriä, jotka olivat olleet nuoruudessa minulle tärkeitä: asuntosijoittaminen, yrittäjyys ja riippumattoman elämän tavoittelu. Pääsin viimein valitsemaan muitakin, kuin tavanomaisia polkuja. Enkä syytä elämän pysähtyneisyydestä ex-miestäni vaan omaa, aiempaa saamattomuuttani ja rohkeuden puutetta. Nykyään en odota muiden tekevän itseäni onnelliseksi vaan pyrin päämääriini itse suunnittellen ja suunnitelmia toteuttaen.

Vaikka suunnitelmani ja unelmani ovatkin monasti reilusti valtavirrasta poikkeavia, pidän itseäni rationaalisena ihmisenä. Minulle on tärkeää, että asiat toteutetaan harkitun varmasti, mutta reippaalla tahdilla, kun suunnittelutyö on valmis. Parhaina hetkinäni minusta tuntuu, että voisin saavuttaa tällä tavalla mitä tahansa! Toki en ikinä lähtisi haaveilemaankaan avaruuden valloittamisesta tai muusta korkealentoisesta vaan sellaisista asioista, jotka olisivat minulle mahdollisia. Horisontissa siintää vielä lisää uskaliaita unelmia, mutta en näe, miksi en voisi niitä saavuttaa. Ja silti olen ihan tavallinen, matalapalkka-alalla työskentelevä yksinhuoltajaäiti. Täytyy vain ymmärtää toimet, joita unelman saavuttaminen edellyttää ja sitten toimia suunnitelman mukaan.

Esimerkiksi voisin ottaa vaikkapa haaveeni asua pidempi pätkä ulkomailla. Opiskelijavaihdot ja au-pair-ajat ovat minusta jo ajaneet ohi ja tuskin mitään kovin kummoista työtäkään vieraasta kulttuurista saisin tai haluaisin tehdä. Lisäksi minulla on ns. elämä täällä Suomessa. Mitä unelman toteuttamiseen tarvitaan on passiivisia tulonlähteitä, etätyötä tai säästöjä. Näiden keräämiseksi tarvitaan omat suunnitelmat ja jonkin verran aikaa. Vakityö ja lapsen koulu pitävät minut joka tapauksessa Suomessa tulevan vuosikymmenen, joten minulla on ainakin sen verran aikaa valmistella tulonlähteet, joiden avulla ulkomaille voisi muuttaa. Järkeenkäypää olisi asua muualla vain osan vuotta, esim. 3kk, jonka tavallinen turisti saa monessa maassa olla ilman sen ihmeempiä lupia. Näin voisin nauttia myös rakkaasta kotimaasta sukulaisineen.

Lisäksi unelmoin kirjan kirjoittamisesta sekä tietokonepelin toteutuksesta. Ideoita olen kypsytellyt usempia vuosia ja tiedän, että näillekin koittaa oma aikansa ja innostuksensa - sitten ne toteutuvat. Luultavasti kaikki, mitä olen aiemmassa elämässäni tehnyt ja oppinut puristuvat näissä projekteissa valmiiksi, hyväksi tuotokseksi. Ehkä jopa rahalliseksi tuloksi, sillä miksi ei?

7 kommenttia :

  1. Haaveiden suunnittelu ja toimenpiteiden alottaminen vie varmasti pitkälle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin siinä paljoa matkalla ainakaan häviää, vaikka perille ei pääsisikään :)

      Poista
  2. Totta joka sana, jonka kirjoitit. Itsekin koin avioeron voimaannuttavana ja eteenpäin työntävänä voimana. Lähdin toteuttamaan itseäni juuri, kuten olin haaveillut. Nyt vain huomaan taas "jumahtaneeni" ja kaipaan muutosta. Mistä repiä se rohkeus? Lapset jossakin määrin jarruttelevat: ei tekisi mieli tempaista heitä tutusta koulusta ja tutusta ympäristöstä sen takia, että äiti kaipaa haastetta elämään. Heitin jo miehellekin ajatuksen paikkakunnan vaihdosta, koska itse en pääse tässä maakunnassa etenemään enää oikein mihinkään suuntaan. "Kaikki on jo nähty" mitä tällä tutkinnolla ja osaamisella voi tässä maakunnassa tehdä. Mies ei lämmennyt idealle.

    Tuo tietokonepeli on tiedätkö itsellänikin mielessä... Olen hiljattain verkostunut osaajiin, ja katsotaan aloitammeko jonkinlaista yhteistyötä. Jos ei vielä pian, ehkäpä tulevaisuudessa... ;)

    Sulle tsemppiä! Olet kyllä saanut mahtavasti aikaan 1,5 vuodessa, jota olet blogiasi kirjoitellut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arjistuminen ja jumahtaminen ovat niitä välttämättömiä pahoja, jotka asettavat omia haasteitaan elämälle. Onneksi innostukset ja jämähtämiset tulevat kausittain, joten aina voi myöhemmin polkaista suunnitelmia taas käyntiin.

      Kirjoita ihmeessä peliprojektisi etenemisestä joskus blogiisi! :) Verkostoituminen kuulostaa jo hyvältä alulta. Minulla on valmiina veli, joka noita väsäillyt jo vuosikaudet, mutta toki kunnon tiimiin tarvittaisiin muitakin osaajia.

      Zemppiä myös sinne maakuntaan tyllistymis- ja urahaasteineen kaikkineen! Ja ukolle voit sanoa, että loppuu se nalkutus palkasta, jos ei ole valmis muuallekaan muuttamaan. ;)

      Poista
  3. Itselläkin ollut samanlaisia unelmia tai haaveita tehdä peli :D Muutama idea vuosia pyörinyt mielessä ja välillä uusiakin tullut lisää. Kirjan kirjoittaminen on myös alkanut houkuttelemaan. Ehkä näille pitäisi vain raivata tilaa ja alkaa tekemään.

    VastaaPoista
  4. Kaikki haluaa nykyään tehhä vaa jotai pelejä :D

    VastaaPoista