Parveke- ja palstaviljely

Nyt kevään tullen on virherpeukaloani alkanut jälleen kovasti kutkuttaa. On tullut kylvöjen ja istutusten aika!

Kerrostalossa mukavasti asuvallakin on hyvät mahdollisuudet päästä toteuttamaan sisäistä puutarhuriuttaan, sillä mahdollisuuksia on monia. Omaa maatilkkua ei todellakaan tarvitse omistaa vaan sen voi joko vuokrata, lainata tai perustaa tyhjästä. Tässä postauksessa kerron, kuinka tämä onnistuu:

Parvekeviljely

Kurpitsankukka on suuri ja kaunis!

Suurimmalla osalla kerrostaloasujista on oma parveke. Toisilla se on isompi, toisilla pienempi, mutta lähes aina korkeutta on kuitenkin se hieman yli kaksi metriä! Parvekkeella harrastetaan tietenkin ruukkuviljelyä, mutta ruukkujen lisäksi voit aivan hyvin käyttää ämpäreitä ja saaveja. Suosi köynnöstäviä kasveja, jotka voi tukea kasvamaan pystysuunnassa ylöspäin tai ripustaa katonrajaan roikkumaan. Tällaisia hyötykasveja ovat mm. kirsikkatomaatit, tomaatit, kurkut ja paprikat, jotka kiinnitetään kasvamaan kohti kattoa tukilangan varassa. Nämä vihannekset hyötyvät suuresti lasitetusta parvekkeesta, joka pitää lämpötilan ja kosteuden korkeana. Parhaillaan köynnöskasveista saa upean lehtiverhon, joka peittää näkyvyyden parvekkeelle. Pohjoiseen osoittavalla parvekkeella viljely voi olla haastavaa, koska vihannekset tarvitsevat paljon auringonvaloa.
Amppelimansikan tai -tomaatin voi ripustaa seinään tai kattoon kiinnitettyyn koukkuun, kuten minkä tahansa amppelikukan. Ämpärissä taas voi kasvattaa maissia tai perunaa. Maissi on upea kasvi katsella, vaikka sen tähkät eivät ehkä ehdi syksyksi kypsyäkään - aina voi kuitenkin kokeilla!

Olen itse harrastanut parvekeviljelyä nyt kahden vuoden ajan. Puutarhanhoito omalla parvekkeella on helppoa ja rentouttavaa. Vesipiste on lähellä ja ainakaan vielä tuholaiset eivät ole löytäneet viljelyksiäni täältä viidennestä kerroksesta. Parvekelasit suojaavat viljelyksiä, mutta kukkien hedelmöitys täytyy tehdä itse pumpulipuikolla tai kukkia hennosti ravistelemalla.
Sato on ollut varsin tyydyttävä!

Tänä kesänä aion ottaa uudet haasteet vastaa ja kokeilla salaatin ja sipulin viljelyä. Jotenkin kasvulaatikot olisi saatava nostettua parvekekaiteen tasolle, jotta auringonvalo yltäisi niihin paremmin.


Palstaviljely

Oman pikku viljelypalstan voi vuokrata monissa kunnissa! Palstoja jää joskus yli, jolloin myös naapurikunnasta käsin vuokraaminen onnistuu. En ole koskaan vuokrannut itselleni kaupungin vuokrapalstaa, mutta olen käynyt usein kävelemässä niiden läheisyydessä. Pieniä ja persoonallisia palstoja on mukavaa ihastella. Hinnat eivät näissä päätä huimaa, mutta monivuotisia kasveja, kuten marjapensaita palstoille ei yleensä saa istuttaa. Vuokrasopimus tehdään periaatteessa vuodeksi kerrallaan, mutta palstoja yhtään kiertänyt näkee kyllä, että monella on omia marjapensaitakin. Ainakin osalla viljelijöistä uskoisin olevan joka vuosi sama palsta käytössä.

Palstaviljelyssä kädet todella pääsee upottamaan multaan, mutta ainaisena vaarana ovat vihanneksen nälkäiset kaupunkilaiset, joista vihuliaisimmat käyvät verottamassa viljelyksiä. Voisin kuvitella, että perunasadon menetys kovan viljelyurakan päätteeksi kismittäisi kauheasti. Tästä syystä en ole halunnut riskeerata vuokrapalstojen kanssa.

Viljelypalstat eivät ole turhan hinnakkaita. Yhden kesän aarivuokra (100 m²) on jotakin 15-20€:n väliltä. Huomionarvoista on, ettei omilla viljelyksillä toisaalta säästä kummoisia summia. Satokauden alkaessa vihannekset ovat halpoja myös kaupassa, eikä esim. kilo porkkanaa tai perunaa maksa juuri mitään. Palstavuokran lisäksi kustannuksia voi tulla välineiden, siementen, taimien ja maanparannusaineiden hankinnasta sekä matkakustannuksista, jos et asu aivan palstan vieressä. Säästöjen sijaan vastineeksi viljelyksistäsi saat liikuntaa, hyvää mieltä ja puhdasta ruokaa.

HUOM! Myös joissakin taloyhtiöissä harrastetaan palsta- tai laatikkoviljelyä! Talon asukkaat voivat saada pienen palstarivin tai viljelylaatikon käyttöönsä aivan ilmaiseksikin, joten asiaa kannattaa kysyä isännöitsijältä tai taloyhtiön puheenjohtajalta. Jos palstaviljelyä ei ole vielä aloitettu, mutta pihalta sille tilaa kyllä löytyisi, ei mikään estä sinua esittämästä yhtiökokouksessa viljelypalstan rakentamista yhteiseksi hyödyksi ja iloksi. Monissa taloyhtiöissä aktiivit hoitavat taloyhtiön puutarhaa ja yhteisillä rahoilla pihaan voidaan ostaa esim. hedelmäpuita ja marjapensaita joiden tuotto on kaikille yhteistä. Pienellä vaivalla oman taloyhtiön pihasta voi yhdessä luoda puutarhan! Osakkeenomistajana muista, että taloyhtiön piha on sinun siinä missä muidenkin. Myös vuokra-asujat toivotetaan yleensä tervetulleiksi pihatalkoisiin - aktiiveja näissä hommissa harvoin on liikaa.

Ekopuutarha kierrätysmateriaaleista: vanhoista tiilistä rakennettu kasvupenkki raparperille.

Kasvimaan lainaaminen

Onko vanhemmillasi, sukulaisellasi tai ystävälläsi tontillaan joutomaata, jota hän ei käytä mihinkään? Puutarhan perustaminen yleensä parantaa maata ja kaunistaa näköalaa, joten tutulla maanomistajalla ei ole ehkä mitään sitä vastaan, että lainaat maata pienviljelylle. Viimevuosina kaupungeissa on yleistynyt myös yhteisöllinen puutarhanhoito ja -viljely, jossa vapaehtoiset auttavat esim. vanhuksia hoitamaan puutarhaansa ja saavat syksyn tullen osuutensa sadosta. Tiedän lukeneeni tällaisesta yhdistyksestä tai ryhmittymästä jostakin lehdestä, mutta nyt en millään löytänyt siitä enää mitään tietoa. Toivottavasti toiminta ei ole kokonaan loppunut!

Äidilläni on pieni maatila vain 20km päässä kaupunkikodistamme. Hän on jakanut pelloltaan jokaiselle lapsenlapselleen pienen puutarhatilkun, muutaman aarin kokoisen tilan, jonne olemme rakentaneet omat puutarhamme. Tuolle palstalle olen istuttanut mm. hedelmäpuita, marjapensaita, mansikkamaan, raparperipenkin, vatturivin ja kukkapenkin. Joskus aikanaan aion rakennuttaa palstalle myös pienen aittamökin kesäasumista varten. Vanhasta pellosta on 7 vuodessa tullut kukoistava puutarha, jossa on ilo vierailla, grillata ja viettää aikaa. Koska maa on vahvasti saviperäistä on maan muokkaukseen mennyt melko paljon rahaa ja vaivaa. Joka vuosi saamme puutarhasta kuitenkin suuremman ja suuremman sadon.


Siirtolapuutarha

Joissakin kaupungeissa, kuten Helsingissä, asukkaille on tarjolla myös mahdollisuus ostaa oma pala paratiisia. Siirtolapuutarhat perustettiin alunperin köyhien viljelypalstoiksi, mutta vuosien saatossa viljelyn merkitys on pienentynyt ja viihdekäyttö lisääntynyt. Siirtolapuutarhapalstalta löytyy pieni mökki ja ympäröivän palstan jokainen saa suunnitella haluamansalaiseksi. Siirtolapuutarhapaikat ovat kaupan, kuten mitkä tahansa kesämökit, mutta tämän lisäksi palstasta pitää maksaa vuosivuokraa. Alueella on tarkat säännöt mm. mökin koosta, istutettavien puiden korkeudesta ja vedenkäyttöstä. Siirtolapuutarhoissa tontit ovat pieniä, joten naapurit tulevat yleensä niin hyvässä kuin pahassakin tutuiksi. Yhteisöllisyys on vahvaa ja alueen oma yhdistys järjestää kesäisin juhlia ja muita tapahtumia. Omassa mökissään saa asua keväästä myöhään syksyyn, mutta talvisin alueelta katkaistaan niin vedet kuin sähkötkin, eikä teitä välttämättä aurata. Talvisin siirtolapuutarha nukkuukin talviunta.

Siirtolapuutarhamökki maksaa paikkakunnasta riippuen 30 000-100 000€. Hinta määräytyy mökin kunnon, tontin suuruuden, alueen haluttavuuden ja puutarhan kunnon mukaan. Vastaperustetulta siirtolapuutarha-alueelta voi tontin saada edullisestikin, mutta mökki pitää ehkä itse rakentaa. Vuosivuokra muodostuu monista eri maksuista, joita voivat olla palstavuokra tai vastike, alueenhoitomaksu, yhdistyksen jäsenmaksu, talkoomaksu ja sähkölasku. Vuosikulut asettuvat jonnekin 500-1000€ välimaastoon.

Jos rahaa oman siirtolapuutarhamökin ostamiseksi ei ole, voi mökin koettaa vuokrata.

Luumupuu kukkii kauniisti keväällä ja
tuottaa paljon hedelmiä syksyllä.

Voiko viljelypalstalla tai parvekeviljelyllä sitten säästää rahaa? Viljelemällä jotakin kilohinnaltaan kallista, kuten vadelmia tai mansikoita voit oikeastikin säästää rahaa. Työmääräänsä nähden porkkanan ja perunan antama "voitto" kaupan kilohintaan verrattuna lähinnä kismittää - nämä kun vaativat kitkemistä, kastelua ja harventamista koko kesän.

Sanoisin, että suurin säästö syntyy asumismuodon valinnassa. Yleensä yleisimmäksi syyksi hankkia kallis omakotitalo on oma piha ja oma rauha. Viljelypalstan valitsijan oma rauha riippuu kyllä edelleen kerrostalokotisi tai siirtolapuutarhamökkisi naapureista, mutta omaa pihaa ei ole mitenkään välttämätöntä omistaa. Säästö isopihaisen omakotitalon ja kerrostalokodin välillä on helposti 100 000-200 000€, joten verrattuna viljelypalstan vuosivuokraan säästöä todella kertyy ja paljon!

Toinen erinomainen syy olla ostamatta omaa pihaa on se, että yllä esitetyillä esimerkeillä viljelyksistä pääsee myös eroon helposti, luopumatta kuitenkaan kodista. Parvekeviljely loppuu sinä vuonna, kun et enää jaksa laittaa mitään kasvamaan. Viljelypalstalla ei tarvitse ajella nurmikkoa joka toinen päivä parhaana kasvukautena. Siirtolapuutarhan voi antaa vaikka vuodeksi vuokralle, jolloin palsta todella alkaa tuottamaan rahaa. Ja mikä parasta, itse ei tarvitse tehdä mitään!
Omassa pihassa ylikasvanut nurmikko ja rehottavat rikkaruohot ovat koko ajan silmissä ja siten myös mielessä - vuodesta toiseen.