Yksinhuoltaja ja uusi puoliso, osa1

Pidän eron jälkeistä, yksinvietettyä aikaa äärimmäisen tärkeänä ajanjaksona elämässäni. Opin tuolloin hoitamaan omaa talouttani ja pystyin myös käsittelemään eroni loppuun. Aloitin deittailun reilu vuosi eron jälkeen, jolloin koin olevani henkisesti siihen valmis. Reilut puoli vuotta myöhemmin, löysin nykyisen avopuolisoni.

Uudet seurustelusuhteet teettävät paljon pohdintatyötä. Yksinhuoltajan on aina koetettava miettiä uutta suhdettansa myös lapsen kannalta. Onko puolisossa perheainesta? Miten lapsi ja uusi puoliso tulisivat toimeen? Milloin voin esitellä heidät toisilleen? Näitä pohdiskeluja on käyty loputtomasti erilaisilla mamma- ja keskustelupalstoilla, joten en niihin paneudu sen enempää. Taloudellisesti ottaen uusi puoliso on sekä mahdollisuus, että haaste. Tarkastellaan aiheeseen liittyviä plussia ja miinuksia:


Uusi puoliso kannattaa, koska: 

• Eläminen helpottuu, kun perheessä on kaksi aikuista. Erilaiset haut, menot ja vahtimiset käyvät hieman helpommiksi, kun joskus voi pyytää puolisolta apua. 
• Vastuu arjen pyörittämisestä jakautuu kahdelle. Kotityöt eivät juuri lisäänny (tiskikone ja pyykkikone hoitavat yhtä lailla ison kuin pienenkin määrän pestävää), mutta tekijöitä on kaksi (+lapsi yhä enenevissä määrin).
• Elämisen kulut pienenevät: Asumiskulut ja laskut voidaan jakaa kahtia tai jollakin muulla tavalla, mutta uusi puoliso maksaa kuitenkin jonkin osan. 
• Ruokakulut pienenevät: Vaikka ruokaa menee enemmän, tulee kannattavemmaksi tehdä isoja satseja kerralla.

Uusi puoliso luo haasteita: 

• Asuminen voi kaivata uudelleen järjestelyä: Kumman kodissa asutaan vai hommataanko kokonaan uusi asunto? 
• Jos asunto on toisen omistama, mikä on toisen puolison osa asumiskuluista?
• Otetaanko lapsen ruoka- ja muut kulut huomioon, kun laskuja puolitetaan? Maksaako lapsellinen osapuoli kaupassa enemmän?
• Yksinhuoltajan saamasta lapsilisästä tipahtaa yksinhuoltajakorotus pois (n. 143€->95€) ja vastaavasti tarhamaksut pomppaavat (jopa 150€ suuremmiksi kuukaudessa), kun uusi puoliso tulee osaksi samaa taloutta. 
• Kaksinkertaisista huonekaluista voi tulla joko ongelmia tai myydessä rahaa. Mitä huonekaluja on tuplat ja mitä tarvitsee ehkä ostaa uutta?
• Myös uudella kumppanilla voi olla lapsia, jolloin tilantarve kasvaa radikaalisti ja yhteistyötä on tehtävä mahdollisesti molempien ex-puolisoiden kanssa.

Minä löysin itseni kannalta ihanteellisen puolison rinnalleni. Lapsettomana hän on integroitunut ihailtavan hyvin pieneen perheeseemme ja voin luottaa hänen apuunsa erimerkiksi lapsen tarhahaun kanssa. Mukanaan hän ei tuonut liialti ylimääräisiä huonekaluja vaan saimme sovitettua kalusteet hyvin yhteen: minullahan oli jo kaikki tarpeellinen kotia varten. Molempien tietokoneosista koottiin yksi supertehokas tietokone, kun toisella sattui olemaan parempi näytönohjain, toisella tehokkaampi prosessori jne.    

Eniten keskustelua herätti asumiskustannukset, joskin aiheesta sopiminen oli käytännössä helpompaa, kuin olin pelännyt. Nämä asiat on tietenkin erittäin tärkeä sopia reilusti etukäteen, ennen muuttoa. Asuntohan on minun omistamani, enkä ollut millään tapaa halukas muuttamaan tästä pois heti täysremontin jälkeen. Minun luokseni muuttaessaan mies on saanut käyttöönsä kaiken, mitä minä omistan (uudet huonekalut, remontoitu asunto ja auton käyttömahdollisuus) ja asuntoni on moninkertaisesti suurempi, kuin hänen aikaisempi vuokraboxinsa. Vastikkeeksi hän maksaa minulle "vuokraa", joka on saman suuruinen kuin hänen aiemmin maksamansa vuokra yksiöstä tai noin puolet siitä, mitä vastaavan kokoisesta vuokrakolmiosta joutuisi näillä main pulittamaan. Vuokran lisäksi mies ei maksa minulle mitään muuta, vaan minä hoidan sähkö- ja nettilaskun. Vaikka asumismenot eivät kerrytäkään hänen omaisuuttaan, maksettu summa on niin pieni, että hänelle jää erinomaiset mahdollisuudet säästää ja siten myös sijoittaa omat rahansa mielimällään tavalla. 

Tämä on turvallinen valinta parisuhteen alkuaikoina, kun yhteiselo on vielä koeajalla. Olemme puhuneet, että kun yhteiseloa on jonkin aikaa kulunut ja tulevaisuudennäkymät näinollen saaneet varmuutta, voisi hän ostaa osuuden asunnostani itselleen. Kerron tästä lisää blogissani, kun se tulee ajankohtaiseksi. 

Miehen sisäänmuutosta koitui myös hieman kuluja, sillä molemmilla oli vain 120cm leveät sängyt ja päädyimme ostamaan näiden sijaan 160cm leveän parisängyn. Lisäksi ostin makuuhuoneeseemme suuren kaapiston, josta mies sai 2/3 omille tavaroilleen ja vaatteilleen. 

Ruokamenot ovat myös seikka, joka mietityttää uusioperheissä. Tähän on varmasti yhtä monta ratkaisua kuin on pariskuntiakin, mutta me olemme ratkaisseet ongelman näin: 

Käymme lähes aina kaupassa yhdessä ja molemmat keräävät koriin omat ruokansa (esim. omat herkut, eväät töihin, henkilökohtaiset ostokset jne.) ja lisäksi valitsemme yhdessätehtävän ruuan ainekset ja yhteiset kulutustavarat (voi, maito, leivinpaperit jne.). Kassalla jaamme ostokset hihnalla kahteen osaan: Molemmat maksavat omat ostoksensa ja karkealla jaottelulla puolet yhteisistä ostoksista. Tyttöni välipalat ja herkut lisään tietenkin omiin ostoksiini, mutta yhteisistä ruuista kulut menevät puoliksi, vaikka tyttö pienen osan ruuasta syökin. 

Jääkaapissakin meillä on omat hyllyt ruuillemme ja keskihyllyt ovat yhteisille tarvikkeille. Homma toimii, koska osaamme joustaa: Jos toiselta loppuu rahkat niin aina voi lainata toiselta. Yhden löytämästä herkusta saa toinenkin maistaa. Jos toinen käy yksin kaupassa niin hän saattaa soittaa toiselle ja kysyä, tarvitseeko tuoda mitään. Vastavuoroisena tällainen toiminta on mielestäni erittäin tasapuolista ja mukavaa. 

Järjestelmä toimii siksikin meillä niin hyvin, koska syömme hyvin erilaisia asioita noin yleensäkin. Hän ostaa omat kahvinsa ja minä omat hedelmäni. Toistaiseksi meillä ei ole ollut mitään tarvetta yhdistää rahojamme tai taloudenhoitoamme tämän enempää. Minulla on omat säästöni ja sijoitukseni ja hänellä omansa. Tulomme eivät poikkea aivan valtavasti toisistaan: Hänellä on miehenä toki parempi palkka, mutta minulla on sijoitusten kautta isompi omaisuus. Olemme molemmat säästäväisiä ja omaamme samanlaiset kulutustottumukset. 

Voisiko tarkan markan yksinhuoltajaäiti parempaa miestä itselleen enää toivoa? :)