Tavara ei ole tie onneen

Säästäjän ja tuhlarin ero ei ole taloudellinen.

Säästäminen ja sen myötä rikastuminen on ennenkaikkea tahtotila, jossa oman mielen saa valjastettua tuotteliaaseen toimintaan. Tai helpoimmillaan tuotteliaaseen tekemättä jättämiseen. Ikänsä tavallisena kuluttajana olleelle muutos tuhlarista säästäjäksi ei ole kuitenkaan helppo. Sanoisin, että ponnistuksena se vertautuu suureen painonpudotukseen, jossa perusperiaate on aivan sama: tunneperäisen ostamisen/syömisen lopettaminen, säästäväisyyden/terveellisten elintapojen otto osaksi arkirutiinia ja sielussa olevan tyhjän kohdan täyttäminen jollakin rakentavalla ja oikeasti onnea tuovalla toiminnalla.

Ostoriippuvuus

Olen jo aiemmin sivunnut kirjoituksissani sitä, että aikanani olin oikea tavarahamsteri ja pahimmillani minulla oli jopa 300€:n budjetti kuukaudessa pelkästään nettishoppailuun. Toimintani hyödyttömyyden tiedostin toki jo silloin ja olisin osannut sanoa syynkin: Ostokset olivat kuin pieniä onnellisuusannoksia, jolla koetin parantaa tyytymättömyyttäni ja lievää masennustani silloisessa elämänvaiheessa. Todellisuudessa elämäntilanteessani ei olisi ollut mitään oikeaa valittamisen aihetta, vaan ongelma todella oli oman pääni sisässä. Koska onnettomuuteni ei johtunut tavaran puutteesta, en voinut tavaralla sitä kuitenkaan korjata. Onnea sain tavaran metsästyksestä, alle markkinahintaisen oston tekemisestä, maksun suorittamisesta, budjetin pidosta ja paketin vastaanottamisesta. Ongelmallista tällaisessa toiminnassa on se, että tavaran saamisen jälkeen onnellisuusannos on loppuun käytetty, eikä ostos ilahduta enää juuri sen jälkeen, kun se on hyllyllä uudella paikallaan. On siis metsästettävä ja ostettava lisää.

Tällainen hyvänolontavoittelu on taloudellisesti tuhoavaa toimintaa aivan samalla tavalla, kuin ylensyöminen on terveyttä tuhoavaa. Ostomorkkis takaa sen, että asian kyllä tiedostaa ja täten koko toiminta ruokkii pahaa oloa ennestään. Toiminta voi jatkua pitkäänkin, sillä esimerkiksi erilaiset keräily-yhteisöt ovat toimintaa ylläpitäviä ja ruokkivia. Kasvava kokoelma saa ihailua ja kannustusta kanssakeräilijöiltä. Sama sosiaalinen hyväksyntä pätee yhtälailla myös holtittomissa vaate-, meikki- ja elektroniikkaostoksissa. Ostokseen liittyvä katumus haihtuu ja kuvittelemme nostavamme sosiaalista statustamme "upealla kokoelmalla" tai "hyvällä sijoituksella". Näin markkinatalous on valjastanut meidät onnistuneesti lypsylehmäkseen.

Köyhyys ja paheet

Tupakan ja päihteiden käyttö tuntuu usein kulkevan herttaisesti käsikädessä varattomuuden ja taloudellisen niukkuuden kanssa. Itse en suostu tunnustamaan ketään köyhäksi niin kauan, kuin hänellä on varaa polttaa tupakkaa. Tupakkaan käytetyllä rahalla säästöön kertyisi vähintään kymppejä kuukaudessa - luultavasti enemmänkin. Pienikin puskurirahasto voi pelastaa tiukan talouden luottokortti- ja velkakierteeltä. Elintärkeitä säästöjä en itse polttelisi taivaan tuuliin ja tervaksi omiin keuhkoihin.

Myös alkoholista haetaan lohtua ja hyvää oloa kurjan ja tiukan arjen keskelle. Ikävän työn vastapainoksi olemme mielestämme oikeutettuja rankkoihin huveihin sen sijaan, että oma arki ja elämä koetettaisiin tehdä mielekkääksi. Tavoitteellisen elämän kurssi on paljon varmemmin pystysuuntainen kuin epätoivoon vajonneen. Väittäisinkin, että omalla toiminnalla ja asenteella ihmisen on mahdollista katkaista epäonnen putki ja antaa itselleen mahdollisuus sekä menestyä taloudellisesti että tulla onnelliseksi omien toimien kautta.

Todellinen köyhyys alkaa meissä jo ajatustasolla: Minä en voi olla rikas, minusta ei voi koskaan tulla rikas, minun rahani ja tuloni eivät tule koskaan riittämään. Näin ajatellen tilanne varmasti onkin näin ja pysyy samana tai huononee. Tulojen kasvatus on aina hankalaa, mutta menoihin on mahdollista vaikuttaa. Koemme, ettei mistään voi enää säästää, mutta syydämme itse rahaa turhuuksiin. Lopuksi vielä perustelemme turhuuden välttämättömyydeksi, koska kaikkien riippuvuuksien tavoin holtittoman tuhlauksen, tupakoinnin tai alkoholinkäytön lopettamisesta seuraa väliaikaisia vieroitusoireita.

Onnellisuus

Onnellisuus ei piile suurissa summissa rahaa tai valtavassa omakotialossa, jonka pihalla nököttää tuliterä harrastusauto. Näiden puutetta ei täten kannata onnettomuudeksi mieltää. Mitä suuremmaksi päämäärän asettaa, sitä mutkikkaampi on sen saavuttaminen ja sitä suurempi on pettymys perillä. Olemme unohtaneet nauttia matkasta, koettaessamme kiirehtiä määränpäähän. Jättisuurella velkarahalla ostettu talo ja auto ovat jättäneet meidät edelleen henkisesti köyhiksi mutta nyt harteita painaa vielä suuri velkataakka.

Yleistää ei voi, mutta uskoisin ihmisen tarvitsevan onnellisuutensa ylläpitämiseen työtä. Ei raskasta aherrusta vaan mielekästä ja palkitsevaa työtä vähintään omaksi hyödykseen. Lisää onnea elämään tuo myös toisten auttaminen, sosiaalinen toiminta ja luovuus. Masennus sikiää helposti hyödyttömyyden ja tarkoituksettomuuden tunnetiloista sekä huonosta itsetunnosta. Omaa arvoa ei voi tavaralla tai rahalla nostaa - edes muiden ihailu ja kunnioitus eivät välttämättä auta vaan pohjimmiltaan meidän on itse oltava tyytyväisiä itseemme. Olemmeko toimineet elämässä tuottavalla tavalla ja täten vaikuttaneet itse oman onnemme syntyyn? Jo pienillä muutoksilla omaan ostokäyttäytymiseemme ja suunnitelmallisella säästämisellä vaikutamme siihen, miten näemme itsemme: onnistujina vai häviäjinä, orjina vai oman elämämme rakentajina.

Vähävaraisen yksinhuoltajan säästökuuri voikin olla elämän rikkainta aikaa. Kun keskitymme vaikkapa perheen onnen ja hyvinvoinnin lisäämiseen, taloudellisesti luovien ratkaisujen ideoimiseen, sosiaaliseen verkostoitumiseen ja itsemme kehittämiseen, olemmekin löytäneet uudenlaista, mielekästä sisältöä elämäämme. Omaa henkistä pääomaa voi kerryttää Suomessa aivan ilmaiseksi niin kirjallisuuden, kirjastojen, kulttuuritapahtumien, sosiaalisten tapaamisten ja vapaaehtoistyön kautta. Yllättäen huomaamme kaiken tämän mahdollistavan myös taloudellisesti huiman kehityksen, kun rahamme eivät valu arvonsa menettävään materiaan vaan voimme hyödyntää niin omaa kuin asiantuntijoidenkin henkistä pääomaa järkevien sijoitusten tekoon.

Olemme löytäneet elämällemme tarkoituksen, päämäärän ja raivanneet itse polun - matkasta nauttien.