Leipä on pyhä lehmä

Seuraava lukemani sijoituskirja vaatii hieman pidemmän käsittelyajan, joten kirjaperjantain sijaan saattekin yhden ylimääräisen postauksen tälle viikolle. Ensiviikolla jatkamme kirjaperjantain arvosteluja normaaliin tapaan.

***********

Kypsyttelin ajatusta blogini julkaisuksi ja lähdin sen perusteella etsimään hieman enemmän tieto internetin ihmemaasta. Löysinkin etsimäni, mutta samalla törmäsin myös sattumalta Pyhään Lehmään.

Pelle Peloton on hyödyttömän puuhastelun innokas mestari.
Välillä hänkin tosin onnistuu, mutta rikastumaan ei pääse koskaan.

Talousasioissa me naiset rakastamme näpertelyä, pennin venytystä, senttien pyörittelyä ja nuukailua. Tämä ei ole millään tavalla väärin ja lähtökohdat tällaiselle käytökselle on istutettu meihin luultavasti jo silloin kun ensimmäinen esi-esi-äitimme muuttui kahdella jalalla seisovasta kädellisestä tehokkaaksi keräilijäksi. Ruuan keräily, valmistaminen ja käsityöt ovat meillä syvällä selkärangassa ja eritoten leivän leipomisesta itse näyttäisi kasvaneen jo aiemmin mainitsemani pyhä lehmä, johon ei saa kajota.

Tällä viittaan nyt kahteen aivan erinomaiseen, joskin naisen näkökulmasta esimerkkeihinsä kompastuvaan blogikirjoitukseen:

Marttojen säästövinkit ovat vaarallisia - Tarkan markan blogi
Oletko pelkkä säästönäpertelijä - Saiturin blogi


Molemmilla teksteillä on sama sanoma: Jäämmekö näpertelemään liiaksi pienten säästökohteiden, kuten leipomisen, kestositeiden ja porkkananviljelyn kanssa ja unohdamme suuret rahasyöpöt, joihin puuttumalla voisimme todella vaikuttaa omaan talouteemme?

Nämä julkaisut kertoivat juuri sen, mistä olisin omassa blogissani halunnut teille kirjoittaa, mutta onnekseni en näin tehnyt ilman taustatutkimusta. Sillä julkaisujen saamat kommentit ovat jotakin todella hämmästyttävää luettavaa.

Kanssasisaret! Itsepaistetun leivän taakse ei pidä piiloutua!

Kaikenlainen leipominen, perheen kanssa puuhastelu ja käsityöt OVAT tärkeitä niin henkisesti, sosiaalisesti, ekologisesti ja ties miltä kantilta katsottuna. Mutta jossakin ovat nyt piilossa ne todelliset säästökohteet, joihin olemme niin valtavan haluttomia puuttumaan. Mitä ne ovat?

Yksinhuoltajan selviytymisblogissa pyrin kertomaan taloudenhoidon suurista linjauksista, jossa ei pelata senttien kanssa vaan pyrkimyksenä on säästää vähintään kymppejä, mieluummin satasia tai tuhansia. Tällaisia säästökohteita ovat esimerkiksi asumismuoto, vakuutukset, työmatkat, velkaraha ja palvelumaksut. Myös itseopiskelu ja -kehitys ovat toimia, jotka maksavat itsensä takaisin. Suuret linjat on laitettava kuntoon ennen, kuin jatketaan talouden tukemista näpertelyllä. Sentivenytys itsessään ei ole pahasta, saahan siitä nopeammin ja ehkä konkreettisemminkin hyvän mielen ja tunteen, että nyt on tehty jotakin oman talouden eteen. Mutta matkalla vaurauteen on parempi pysyä keskikaistalla, eikä hairahtua sivupoluille.

Taloyhtiön metallinkeräysastiasta ongittuja tölkkejä, joilla allekirjoittanut rikastui puolessa tunnissa 40€:n verran.
Vakaaksi tulonlähteeksi näistä tuskin on, mutta onnenpotku sai aikaan hyvän mielen.