sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Lapselle säästämisen edut ja sudenkuopat, osa2

Aiemmin kävin läpi lapselle säästämiseen liittyviä ongelmia ja riskejä. Lapselle säästäminen on tietenkin kannattavaa, jos vanhemmilta siihen löytyy ylimääräisiä varoja. Yksinhuoltajalla näin ei kuitenkaan välttämättä ole vaan jo oma säästö- ja sijoitusstrategia saattaa viedä kaikki ylimääräiset varat.

Tämä on ideoimani sijoitussuunnitelma, jolla lapsi ei kuitenkaan tipahda tyhjän päälle opiskelut aloittaessaan tai joudu luuhaamaan äidin helmoissa aikuiseksi asti. Pääpaino on edelleen yksinhuoltajan omassa rikastumissuunitelmassa, joka on joka tapauksessa toteutettava ennen, kuin lapsi tulee täysi-ikäiseksi tai se jää ehkä kokonaan toteuttamatta. Näin varallisuuden ja taloudellisen tilanteen voi olettaa kohentuvan siihen mennessä, kun lapsi tarvitsee tukea itsenäistymiseen. Otamme tarkaseltavaksi:

Kuinka paljon lapsi todella tarvitsee 16-18-vuotiaana

Lapsi aloittaa peruskoulun jälkeen jatko-opinnot ja ajaa ajokortin. Hän ehkä muuttaa jo omilleen asumaan, joten hankintalistalla ovat kodin perustarvikkeet ja tililtä on löydyttävä kahden kuukauden vuokraa vastaava summa takuuvuokraksi. Esimerkkilaskelma lapsen todellisesta tarpeesta voisi olla tällainen:

  • Ajokortti n. 2000€
  • Vakuus vuokra-asunnosta (vuokra 500€/kk) 1000€
  • Lukion oppikirjat kolmelle vuodelle (opetussuunnitelman vaihduttua, kirjat on ostettava uutena) 2500€
  • Kodin perustarvikkeet. Summa riippuu, miten paljon lapsi saa kalusteita kotoa ja miten paljon ostetaan käytettynä/uutena. Kuluvat keittiötarvikkeet, pesuaineet ja muut täytyy kuitenkin ostaa uutena kaupasta. Summa ehkä jotakin 200-1000€ väliltä?
Yhteensä: 5700€-6500€




Näiden alkuostosten jälkeen lapsi alkaakin jo kustantamaan itse omat kulunsa. 18-vuotias alkaa saamaan opintorahaa ja asumislisää. Hän voi myös opintojensa ohessa tienata 660€/kk ilman, että se vaikuttaa opintorahan suuruuteen. Lisäksi valtiolta on mahdollista saada edullista opintolainaa. 

Mielestäni vanhempien on autettava lapsi itsenäisessä elämässään alkuun, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa kymmeniätuhansia euroja säästötilillä tai osakkeissa. Lasta voi kannustaa tienaamaan osa noista välttämättömiin hankintoihin kuluvista rahoista itse jo ennen kotoa muuttoa. Ripillepääsystä kertyneet lahjarahat ja kesätyörahat kannattaa laittaa yhteistuumin säästöön esimerkiksi ajokorttia varten. Myös kodin kalusteita voi ostaa lapselle jo hyvissä ajoin joulu- ja synttärilahjoiksi. Lapsi saa luultavasti elämänsä aikana sukulaisilta lahjaksi rahaa silloin tällöin. Säästämällä nämä ylimääräiset rahat, alkaa tarvittava pesämuna karttua jo hyvissä ajoin. 

Kun raha on tällä tavoin jo valmiiksi korvamerkittyä on nuoren ehkä helpompi ymmärtää, mitä varten raha on hänelle säästetty tai annettu. 40 000€ vapaasti käytettävää rahaa voi tuntua kertarykäisyllä loputtomalta summalta ja huveta hetkessä mukavaan elämään. 

Näin ollen lapselle ei tarvitse erottaa suuria säästösummia jo vuosia etukäteen ja lapsi saa silti hyvän alun elämälleen. Kalusteita kumpikin vanhempi saa lahjoittaa lapselle 4000€:n edestä, joten lahjaveroa nuoren tukemisestä tuskin menee. 

Aktiivisella asuntosijoittamisella vanhempi voi myös tarjota lapselleen edullisen vuokra-asunnon opiskelujen ajaksi. Vanhempien omistamaan asuntoon nuori ei saa täyttä asumistukea, mutta hieman kuitenkin. Jos yksinhuoltaja on onnistunut saamaan oman asuntonsa velattomaksi ennen, kuin lapsi muuttaa pois kotoa, on hänen asumismenonsa laskeneet reilusti ja käteen jää nyt rahaa nuoren tukemiseen.

Oman tyttäreni säästöt:

Lapsen itsenäistymisen tukeminen saattaa huonoimmassa tapauksessa jäädä kokonaan lähivanhemman harteille. Välttämättä näin ei kuitenkaan tarvitse käydä! Sopuisat välit lapsen toiseen vanhempaan ja puheyhteyksien säilyttäminen ovat pitkällä tähtäimellä suuri etu niin lapselle kuin kummallekin vanhemmalle. Vaikka elatusvelvollisuus loppuisikin etävanhemmalta, olisi kaikin puolin suotavaa, että vanhemmat osallistuisivat edelleen lapsen kuluihin yhdessä.

Tiedän, että tyttäreni isä säästää kykyjensä mukaan lapsen säästötilille ja osakesalkkuun rahaa. Isoa pottia tuskin on tytölle odotettavissa. Arvostan kuitenkin hänen panostaan ja pienikin summa tulee varmasti suureksi avuksi aikanaan, kun tyttö aloittaa opiskelut. Itse kaihdan rahan säästämistä tavalliseen elämiseen käytettäväksi, mutta kummallakin meistä on oikeus omanlaiseensa tavoitesäästämiseen. Ymmärtääkseni tytär saa täysi-ikäisenä tehdä isänsä säästämillä rahoilla, mitä mielii. Jos eivät sitten sitä ennen sovi asiasta jotakin muuta.

Koetan joka tapauksessa ottaa lapsen mukaan kotimme talousasioiden hoitamiseen ja sunnittelemiseen mahdollisimman varhain. Katselemme yhdessä mainoksia ja vertailemme hintoja. Tyttö on kovasti kiinnostunut tavaroiden hinnasta ja arvosta: Onko 4€ leivästä paljon vai vähän? Onko 20€:n takki kallis? Näistä käymme usein keskusteluja. Viikkorahaa en tytölle vielä maksa, mutta olen saattanut antaa siivouspäivänä kolikon, jos hän on ollut ahkera. Omat rahansa hän saa joko laittaa possuun säästöön tai omaan kukkaroon helpommin käytettäväksi. Joulun jälkeen teimme ensimmäisen suuremman ostoksen (Lego Elves puumaja, 52€), jonka hän osti säästetyillä ja lahjaksi saamillaan rahoilla. Ostoksen järkevyyden arvioinnin olen jättänyt kokonaan tytölle.


8 kommenttia :

  1. Sitten kun lapsia on tullut kahdessa vuodessa 3 kappaletta (yhdet kaksoset). Muutamassa vuodessa: kolme samaan aikaan lukiossa (kaikkia kirjoja ei voi kierrättää), kolmet vanhojentanssit, kahdet ylioppilasjuhlat, kolme ajokorttia, kolmet valmennuskurssit yliopistoon, puhelinlaskut, puhelimet, tabletit, kannettavat ym. Onneksi vain yksi harrastaa urheilua kilpatasolla, kulut 2-3 tonnia vuodessa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä sitä tietää jonkin aikaa, mihin kaikki ylimääräinen raha menee :)

      Poista
  2. Teinille ehkä kannattaa alkaa jo keräämään pikku hiljaa kaikkea omaan kotiin liittyvää (jos on edes vähän tilaa säilyttää). Itse sain noin 14-vuotiaasta lähtien joka juhlapäivinä astioita, lakanoita, keittiötarvikkeita yms. lahjaksi tulevaan omaan kotiin (toki myös muutakin). Paljon sitä tavaraa sitten olikin, kun lukion jälkeen muutin pois kotoa. Toisaalta päästiin ns. halvemmalla muuttohetkellä, kun paljon oli jo valmiina.

    Edelleenkin pidän parhaimpina lahjoina niitä,jotka oikeasti tulevat tarpeeseen.

    T: eräs joka yli kolmekymppisenäkin saa seuraavana lahjana uuden paistinpannun, koska jotain vanhemmat haluavat antaa, niin antakoon sitten oikeasti tarpeellista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on ehdottomasti kannattavinta tehdä. Jos esim. ostaisi lapselle kaksi kertaa vuodessa 100€:n lahjan (joulu- ja synttärilahjat). Tekisi se viidessä vuodessa jo 1000€:n edestä kodintarvikkeita.
      Hieman tiukemmalla budjetilla autokoulu on säästetty 5kk ankaralla säästämisellä, kun talletussumma on 400€/kk. Koko summaa ei edes makseta kerralla vaan muistaakseni muutamissa osissa: 1. vaihe, 2. vaihe, pimeäajo, inssimaksu. Ja näihinkin voi pyytää osamaksusuunnitelmaa.

      Poista
  3. Keskitasoa alempaa palkkaa aikanaan saaneen yksinhuoltajan lapsena nuo summat ja kohteet kuulostavat aika luksukselta. Mielestäni kaikkea ei siis noista tarvitse vanhempien olla kustantamassa jos eivät halua tai rahalle on muita kriittisiä käyttökohteita. Muutin omilleni kun ikää oli 19v, opintotuki ja asumistuki kattoivat asumisen, takuuvuokran (huomattavasti vähemmän kuin 2kk vuokran verran) kaupungin vuokra-asuntoon maksoin muistaakseni kesätyörahoilla joita oli kertynyt neljätoistavuotiaasta lähtien. Kun toinen vanhempi ei osallistunut mitenkään elämiseen niin kompromisseja täytyi tehdä, ajokortin maksoin itse vasta kaksikymmentävuotiaana koska ei aiemmin ollut varaa, pyörällä jaksoi siinä iässä polkea kaikki alle 15km pituiset matkat. Lukiokirjat ja isoimmat kalusteet (sänky & keittiönpöytä) sentään hankittiin yhdessä, kalusteet tosin maksoin takaisin töihin päästyäni koska tunsin olevani velkaa minut kasvattaneelle ihmiselle :D

    Kenties tuon takia rahankäyttöni myös lähtikin sitten hieman luisumaan huonompaan suuntaan kun lisääntyvät työt toivat lisää rahaa ja olin tottunut vetämään "niukkaa" linjaa nuorempana. Oli mukava ostella kaikkea olevinaan tärkeää hintaa miettimättä ja hätävararahastoja kerryttämättä. Ennen tuota vaihetta vallinneella linjalla jatkaen omistaisin nyt varmasti vähintään velattoman asunnon tai saman verran sijoitusomaisuutta. Siinä mielessä voi olla myös hyvä jos vanhemmilla on varastoituna sukanvarteen rahaa myös teinin itsenäistymistä varten, ei liikaa mutta sen verran ettei lapsi tunne jäävänsä kertaheitolla vastuuseen kaikesta liian vähin resurssein.

    Näin jälkiviisaana on aina helppo huudella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Vanha Kehno ja kiitos viestistäsi! Nuo summat ovat todella isoja pienituloiselle. Omat vanhempani ovat olleet aina vähävaraisia, tai ehkä he elävät niukasti juuri siksi, että rahat esim. autokouluun on aina koetettu haalia jostakin kasaan, vaikka tämän takia olisi jouduttu karsimaan kaikesta muusta. Muistelen, että omaan autokouluuni osallistui äidin ja isän lisäksi myös isovanhemmat (= osa rippilahjaa).
      Asunnon osto minun ja veljeni opiskeluasunnoksi oli äidiltäni tietoinen valinta suunnata vähiä varoja sijoitusasuntoon. Lainan takaisinmaksuaikana äitini on joutunut todella tinkimään elintasosta (matkusteltu ei olla ikinä), mutta toisaalta asunto lähes tuplasi arvonsa tuona aikana.

      Anonyymi tuossa yllä kirjoitti hyvin, että jo hyvissä ajoin voi alkaa lahjoittamaan välttämättömiä kalusteita ja tavaraoita teinille. Onneksi lukiokirjojakaan ei ole pakko ostaa uutena tai kaikkia heti kerralla.

      En tiedä onko lapsuuden kokemuksilla vaikutusta nuoren rahankäytön holtittomuuteen/järkevyyteen. Köyhä nuori voi haluta tuhlailla, kun kukaan ei ole rajoittamassa. Rikkaan perheen lapsi voi jatkaa tuhlailua vanhasta tottumuksesta, vaikka tuloja ei olisi.

      Poista
  4. Hei. Luin blogisi läpi. Oli tuttuja juttuja. Olen ollut yksinhuoltaja aikoinaan. Elämässä on ollut pariinkin otteeseen sellainen tilanne, että olen maksanut muiden ihmisten tekemiä velkoja. Nyt minulla on pari sijoitusasuntoa ja ne ovat myös henkinen turvani. Sain aikoinaan isältä perintöä ja pankin sijoitusneuvoja olisi sijoittanut rahat pankin omiin sijoitusrahastoihin. En suostunut ja en ole katunut. Vuokralaisia on ollut niin hyviä kuin huonoja ja olen oppinut ihmisistä paljon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi ja tervetuloa blogini lukijaksi jatkossakin :) Koetan kirjoittaa yksinhuoltajan taloutta ja taloudenpitoa koskevista asioista mahdollisimman laajasti. Tulevaisuus näyttää, laajennanko aihepiirejä muillekin elämän osa-alueille.
      Uskoisin, että olet tehnyt parhaan sijoituksen jo siinä vaiheessa, kun jätit sijoittamatta perintörahoja pankin omiin rahastoihin.

      Poista