Huonojen ratkaisujen päivä

Olipas taas päivä - nimittäin huonojen ratkaisujen värittämä päivä. Tällä kertaa tehottomia ratkaisuje tekivät muut, kuin minä-ite.

Noniin, yllättäen tyttäreni sai puhelimeensa todella tärkeän puhelun. Isäni henkivakuutusasia oli viimein palannut takaisin vakuutuslautakunnan tutkintapöydältä. Onneksi tyttö ymmärsi antaa puhelimen minulle ja pääsin jännittyneenä kuulemaan uutiset vakuutusyhtiön virkailijalta. Lähes kahden vuoden odotus tuli viimein päätökseensä ja se päätös oli:

Asiaa ei voida ratkaista.

...
.....
........

Että jos asiaan ei löydetä ratkaisua niin annetaan sen ikään kuin muhia jossakin alitajunnan ja työpöydän keskeneräiset-lootan syövereissä parin vuoden ajan? Kyllä.

Vakuutuslautakunta ei osannut riitatilannetta ratkaista ja sitä myöden vakuutusyhtiökään ei voi asialle mitään. Asian taustoja en blogissani julkaise, mutta kyse on vainajan tahdon ja lakipykälien ristiriidasta. Se, kenelle isän henkivakuutsukorvaus menee jää nyt kuolinpesän sovittavaksi tai oikeudessa päätettäväksi. Sillä aikaa vakuutusyhtiö aikoo pestä kätensä jutusta ja korvaussumma siirretään jollekin aluehallintoviraston tilille odottelemaan asian ratkeamista.

Puhelun jälkeen oli kyllä varsin tyrmistynyt olo. Laki ja henkivakuutuksen sopimuspykälät olivat minun ja veljeni takana. Äitipuoleni taas on palkannut itselleen asianajajan, joten jäämme nyt sitten varmaan odottelemaan jonkinlaista tarjousta tai haastetta häneltä. Ilman jokaisen osapuolen suostumusta, kukaan ei saa summasta mitään. Veikkaan, että sopimustakin lähdettäisiin tekemään yhtä kaukaisista lähtökohdista kuin Huutokauppakeisarin tarjouksissa ikään.

Voin siis sanoa, että asia ei ole vieläkään ratkennut ja tuskin ihan heti ratkeaakaan.

Vakuutusasioiden jälkeen olikin aika suunnata oman kotini taloyhtiön kevätkokoukseen. Oli muuten ensimmäinen yhtiökokoukseni ikinä. Onneksi talous ja tuleva remonttitilanne näyttää talomme kohdalta oikein hyvältä - suuret remontit on tehty ajallaan ja seuraavat korjaukset lykätty hamaan tulevaisuuteen. Tälle vuodelle tiedossa on vain asumismukavuutta ja -viihtyisyyttä välittömästi lisääviä pienempiä remontteja.

Näiden välttämättömien ja hyvien muutosehdotusten lisäksi esityslistalle oli päässyt eräs vähemmän mielekäs uudistusehdotus. Hieman normaalia useammin kokoustanut johtokunta oli keksinyt mennä muuttamaan asiaa, joka taloyhtiössämme on tähän asti toiminut valtavan hyvin ja ollut normaaleja syrjäisemmän asuinalueen etuja: vapaasta pysäköintitilasta haluttiin maksullista. Koska paikalla oli vielä paljon vanhoja asukkaita, joilla on omat paikat ostettuna, asia äänestettiin äkkiä viralliseksi vaikka koetin miten argumentoida uudistuksen mielettömyyttä vastaan. Sama ilmiö, jossa lähdetään korjaamaan jotakin täysin toimivaa ja hyvää systeemiä on muuten tuttu monenkirjavista Facebookin kirppari- ja myyntiryhmistä. Jotakuta alkaa ottaa pattiin ja kohta kaikki saavat kärsiä: Nimittäin jos uudet maksupaikat jäävät tyhjiksi on edessä kaksi uutta ongelmaa:

1. Vieraspaikat täyttyvät asukkaiden autoista
2. Taloyhtiö joutunee rajoittamaan vierasparkkien pysäköintioikeutta ja palkkaa tätä varten parkkifirman sakottamaan

Eli vieraille tulee ongelmia parkkikiekkojen kanssa, taloyhtiö maksaa mahdollisesti enemmän parkkivalvontakuluja kuin uusista paikoista tulee tuloja (jos tuloja edes tule), aiemmin ilmainen parkkitila jää seisomaan tyjilleen ja viereisen taloyhtiön runsas, ilmainen parkkitila alkaa mystisesti olla aina täysi. 

Olisinkohan ollut onnellisempi, jos en vain olisi mennyt koko kokoukseen. Ainakin olisin ehkä välttynyt migreenikohtaukselta, joka seurasi tuota onnetonta päivää.