Kotiin saapuu Toyota Yaris

Sain rikkoutuneen Avensiksen nopeasti myytyä ja minulle jäi viimeinen kesälomaviikko aikaa etsiä uusi auto ennen töihinpaluuta.

Auton vaihto ei sinällään tullut yllätyksenä ja puskurirahastossani oli edelleen hyvästi rahaa juuri näitä isompia, välttämättömiä hankintoja varten. Muistanette ehkä vielä aiemman pähkäilyni ostettavan auton merkistä ja ominaisuuksista? Nämä tarpeet eivät ole muuttuneet miksikään. Toyota Yaris oli edelleen ykköstoive uudeksi autokseni: se olisi pieni, kestävä ja edullinen ylläpitää. Toisaalta sitä rasittaa kalliimpi hankintahinta, joka hieman hirvitti nyt, kun mummolasta oli tarkoitus tehdä vaarin kanssa kaupat. Vaarini kuitenkin suositteli uuden ja turvallisemman auton ostoa ja ehdotti, että kauppoja lykätään syksymmäksi, jos nyt vaihdan autoa. 

Vanhan, käytetyn Yariksen saa melko edullisesti muutamilla tuhansilla, mutta netin autokauppasivuja selaillessa nälkä pääsi kyllä pahasti kasvamaan syödessä. Autoja selaillessa kriteerini pyöristyivät seuraavaan muotoon: 

• Vm. uudempi kuin 2009
• Kilometrejä vähemmän kuin 135000km
• Toyota Yaris tai Aygo 
• Yhdistetty keskikulutus 5,5l/100km tai alle
• Bensakone, manuaalivaihteet
• Max hinta 6000€
• Lisävarusteena vakionopeudensäädin 
• Ei mustan tai valkoisen väristä

Pari päivää selailtuani, kävi aika selväksi, että ainakin yhdestä kriteeristä olisi luovuttava. Ennenkaikkea vakionopeudensäädin ja pieni kauppahinta eivät juuri kulje käsikädessä. Kävin katsomassa erästä Aygoa, mutta vasta paikan päällä se osoittautui kahdesti kolaroiduksi (siitä edullinen hinta). Aygon sisälle paistavat pellit eivät myöskään ole aivan mieleeni. Kävin myös autoliikkeissä katselemassa vaihtoautoja. Kierros vahvisti päätöstäni siitä, että haluaisin nimen omaan 2013 tai uudemman Yariksen. Näissä malleissa auton kojelauta on rukattu uuteen uskoon ja mielestäni kivempi, kuin vanhemmissa. Palasin takaisin netin tarjonnan äärelle ja hakukoneen syövereistä löytyi kaksi vaihtoehtoa: Style ja Active mallit, jotka maksoivat 11-12000€. Style olisi ollut näistä kalliimpi ja sisältä upean valko-musta, mutta myyjä ei antanut hinnasta juurikaan alennusta. Active taas on tavanomaisempi, mutta silti hyvin varusteltu ja myyjä oli valmis neuvottelemaan hinnasta. Menin siis koeajamaan tummanpunaista, 1,33 litran koneella varustettua, 2014 vuoden Yarista - mittarissa 93tkm. 

Ja minä pidin siitä oikein paljon ja kaupat tehtiin autoliikkeen kanssa hintaan 10300€ + 99€ toimistomaksut. (Hinta ennen tinkimistä 10900€+99€)

Hinnasta jouduin joustamaan, mutta koetan lohduttautua sillä, että sainpahan kerrankin hieman uudemman auton. Minulla on aina ollut vain +10-vuotiaita autonruttania. Avensiksella tuli mittariin 443tkm ja olin itse maksanut siitä vain 2000€ ostettaessani sen vuonna 2010. Uuden Yarikseni haluan ajaa taas loppuun asti ja lisäksi haluan pitää siitä hyvää huolta. Teen vielä vertailun, miten auton vaihto uudempaan vaikuttaa käyttökustannuksiin, vakuutuksiin ja veroihin - siitä lisää myöhemmin. 

Tällä hetkellä voin vain sanoa, että Yarikseni on yllättävän tilava pieneksi autoksi, se on vakaa ajaa ja jämäkkä käsitellä. Tämän saatoin heti todeta, kun vuosisadan rajuilma iski moottoritiellä matkalla autoliikkeestä kotiin. Nykyaikaiset lisävarusteet, kuten peruutuskamera ja vakionopeudensäädin ovat minulle ihan uusia, mutta miellyttäviä tuttavuuksia. 

Toyota Avensiksen loppu (vai uusi alku?)

Se on viimein tapahtunut, olen myynyt rakkaan Toyota Avensikseni.

Olin juuri vaihtanut Avensiksen keulaan uudet ilmanstointiteipitkin!

Korjautin ja katsastutin Avensiksen aivan normaalisti huhtikuun lopulla ja taas kerran uskoin, että meillä olisi yhteinen vuosi edessä. Kun auton palasi huollosta havaitsin heti, että pakokaasuja tuli jostakin autoon sisälle, kun auto oli pysähdyksissä esim. liikennevaloissa. Tämä minua hieman huoletti, samoin pari selvästi öljystä märkää letkua konepellin alla. Vuoto ei kuitenkaan ollut suuri ja niin lähdimme mummolareissulle Pohjois-Pohjanmaalle. Onkin oikeastaan ihme, miten auto kesti tuon tuhatkilometrisen lomamatkan (paluumatkalla poikkesimme vielä Tampereelle Särkänniemeen) ehjänä. Vasta kotiinpaluuta seuraavana päivänä, käydessäni kaupassa, alkoi auto pitää hurjaakin hurjempia ralliautoääniä. Pakoputki joko katkesi tai siihen tuli reikä, mutta äänet olivat kamalat.

Olisi minulla ollut vielä viikko lomaa, että olisin voinut Avensista koettaa vielä korjauttaakin, mutta kuitenkin minä päätin, että nyt on tullut aika vaihtaa uudempaan ja aloittaa uusi työvuosi kunnollisella ajopelillä. Myös vaarini oli suosittanut lämpimästi auton vaihtoa ja kyllähän se edessä oli joka tapauksessa.

Päätinkin ryhtyä tuumasta saman tien toimeen ja laitettuani ostokset kaappiin, kävin tyhjentämässä auton, nappasin parit kuvat ja laitoin sen autotalli.comiin myyntiin uloskantohintaan: 300€.

Voin sanoa, että ilmoitukseni ehti olla netissä paltiarallaa 2 sekunttia, kun puhelimeni alkoi päristä. Ja se jatkoi pärisemistä seuraavat puolitoista tuntia. Jobbari toisensa perästä soitti tai lähetti tekstarin. Osa tarjosi heti pienempää summaa, toiset vakuuttivat tulevansa hakemaan pyyntihinnalla. Innokkain ilmoitti heti hyppäävänsä Mikkelistä junaan ja tulevansa hakemaan. Huh.

No, ensimmäinen, jonka kanssa sovin näytön kaarsi pihaan mersulla ja suorat housut kauniisti prässättyinä. Piti kuulemma olla niin varma kauppa, että ilmoituksen saisi ottaa heti pois netistä. No, tätä 300€:n ihmettä alettiin siinä sitten tarkastelemaan ja johan oli pettymystä ja vikaa vaikka muille jakaa - tämä tietenkin kuuluu tinkimisen jaloon taitoon. Paitsi, etten ollut kahdenkymmenen innokkaan yhteydenottajan jälkeen ollenkaan valmis tinkimään hinnastani. Mersumiehet lähtivät tyhjin käsin. Paras tarjous olisi ollut 250€.

Seuraavaksi sovin näytön etelän poikien kanssa. He tulivat hetken perästä pihaan yskivällä farkkuavensiksella ja meillä oli oikein mukava näyttö. En ole ennen myynytkään autoa englantia puhuen. Hekin tarjosivat 200€:a, mutta kun aloin laittaa auton ovia lukkoon ja lähteä kotia kohti, syntyivät kaupat sittenkin! Sain 100€ etukäteismaksua ja seuraavaksi päiväksi sovimme paperien täytön ja loppusumman (200€) luovutuksen. Ja niin minä olin päivässä myynyt vanhaan rakkaan Avensikseni. Ehkä se kunnostetaan ja myydään, ehkä se kuljetetaan Afrikkaan jonkin diplomaatin autoksi. Mene ja tiedä - pääsinpähän siitä eroon helposti ja ennenkaikkea nopeasti. Olisi painajaismaista, jos romu jäisi pihaan seisomaan kuukausiksi.

Seuraavaksi käänsin katseeni kohti käytettyjen autojen markkinoita.

Onko melonta kallis harrastus?

Olenpa tehnyt jotain uutta ja ihmeellistä: kävin melonnan alkeiskurssin!

Tämä postaus ei sisällä mitään kaupallista yhteistyötä vaan jaan kokemukseni teille puhtaasta melonnan ilosta. Ystäväni pyysi minua mukaan kajakkimelonnan alkeiskurssille ja koska yhdessä vietetty aika ja ihanat kesäsäät yhdistettynä mukavaan liikuntaan kuulosti täydelliseltä kombinaatiolta, päätin uskaltaa mukaan.

Kävimme Helsingin kanoottiklubin järjestämän, kolmen päivän alkeiskurssin eikä se mielestäni ollut yhtään hullumpi sijoitus rahoille. Kurssi kesti kolme peräkkäistä arki-iltaa: lainaan sai kaikki melontaan liittyvät varusteet, teoria ja käytännön opetuksen, sekä esittelyn kanoottiklubin (pääosin vapaaehtoivoimin toimivasta) toiminnasta. Kurssilla melottiin yhden hengen kajakeilla.

Kurssille hintaa tuli 130€.
Kävimme jokaisena päivänä melomassa säiden mukaisen lenkin ja näiden lisäksi oli teoriatunnit ja paljon tietoa varusteista, vesillä liikkumisesta ynnä muista turvallisuusasioista. Hellesäät vaihtuivat ikävästi juuri tällä viikolla kylmään tuuleen, mutta joka ilta tuuli tyyntyi ja saimme paikoin meloa aivan tyynessä meressä! Viimeisen päivän kylmä ilma tosin karsi kaatumisharjoitukseen osallistuvia ja maihinnousu rannallekin tehtiin lyhyemmän kaavan mukaan (emme päässeet valitettavasti grillaamaan). Tästä huolimatta kurssi oli hyvin antoisa ja sopi minullekin, joka en ole juuri koskaan soutanut enkä melonut. Opettajamme oli sekä hauska että avulias klubiaktiivi.

Miksi tätä kurssia erityisesti lähdin teille mainostamaan oli varsin edullinen diili, joka Helsingin kanoottiklubilla on tarjolla. Melonnan voisi helposti mieltää varsin tyyriiksi ja hankalaksi harrastukseksi, mutta todellisuudessa se ei ole sitä ollenkaan! Klubin kautta, jäseneksi liittymällä, kaikki varusteet saa paikan päältä lainaan. Meloja huolehtii vain omasta, säänmukaisesta asustaan.

Ensimmäisen vuoden jäsenhinta on 135€ ja tällä summalla saa meloa niin paljon kuin kauden aikana (toukokuun alkupuolelta lokakuun lopuille, riippuen säistä ja veden kylmyydestä) sielu sietää. Näiden lisäksi klubin aktiivijäsenet vetävät sekä viikottaisia että eri teemaisia melontaretkiä. Eikä siinäkään vielä kaikki! Ensimmäisenä vuonna jäsenhintaan kuuluu myös melontakeskuksen kuntosalin, saunan ja uimalaiturin käyttö. Myöhempinä vuosina jäsenhinta määräytyy ymmärtääkseni sen mukaan, miten usein arvelee käyvänsä melomassa ja tilamaksun voi joko maksaa tai jättää pois sen mukaan, käyttääkö saunaa/kuntosalia. Välineistöä on mahdollista myös vuokrata mökkireissuille erillismaksusta. Jos Helsingin melontakeskukselle on helppo pääsy, voisi tämä olla erinomaisen edullinen vaihtoehto kalliille kuntosalimaksulle tai muille hintaville urheiluharrastuksille. Täytyy tosin sanoa, ettei melonta itsessään ole kovin raskasta, mutta meri-ilmassa tunnit kuluvat hujauksessa ja jokaisen kurssikerran jälkeen olin ainakin itse hirmuisen nälkäinen ja onnellisen väsynyt. Bonuksena jäsenille on, että sekä melomaan ynnä saunomaan saa tuoda melonnasta kiinnostuneen ystävän!

Ei-jäsenet voivat tietenkin myös vuokrata melontavarusteet päivävuokralla. Hinnasto löytyy Helsingin melontakeskuksen sivuilta, joka toimii Kanoottiklubin päämäjana.

Huhheijjaa! Itsellä on vakaasti harkinnassa HKK:n jäseneksi ryhtyminen. Pitkähkö välimatka vain mietityttää, koska olennaista on tietenkin se, tulisiko sitä sitten käytyä melomassa. Kurssilla avustamassa olleet jäsenet tuntuivat olevan mukavaa porukkaa ja kehuivat, että jos on itse aktiivinen voi melonnan ohessa tutustua uusiin ihmisiin ja saada ystäviä. Myös alkeiskurssille osallistuneet ihmiset olivat hirmu mukavaa ja iloista joukkoa - HUOM! moni tuli kurssille yksin!