keskiviikko 15. elokuuta 2018

Ensimmäinen iso palkka

Olen palannut taas tekemään täysimittaista työpäivää ja tänään minut palkittiin ensimmäisellä oikealla palkalla!

Siirtyminen kuudentunninpäivistä  takaisin täysiaikaiseksi työntekijäksi on tietysti kurjaa, mutta säästämäni saldovapaat ovat pehmentäneet laskua normaaliin. Olen tehnyt noin seitsemän tunnin päiviä kesälomalta palaamisestani lähtien, ensin säästäen tunnin päivässä ja nyt tuhlaten  tunnin päivässä saldostani.

Sen sijaan täysimääräinen palkka tuntuu ihanalta. Noin 1330€:n nettopalkka on taas 1660€. Näin ollen pääsen lähes sille elintasolle, mikä minulla oli ennen miehen poismuuttoa. Ainakin säästöön alkaa jäämään saman verran rahaa.

Edellisestä tulo-meno-budjetista onkin jo puolitoista vuotta aikaa, joten lienee sopivaa listata tämänhetkinen taloudellinen tilanteeni:

Menot tammikuussa: 

Kodin lainalyhennys: 625€
Yksiön lainalyhennys: 313€
Kaksion lainalyhennys: 374€
Yksiön yhtiövastike: 253€ (+12€)
Kaksion yhtiövastike: 245€
Kodin yhtiövastike: 293€ (-15€)   
Sähkö: 18€ (-6€)
Netti ja puhelimet: 24€ (-4€)
Iltapäiväkerho: 0€ (-80€, ei enää ip:tä! )
Bensakulut: 120€

Menot yhteensä: 2265€ (muutos +502€)


Tulot tammikuussa: 

Nettopalkka: 1660€ (+330€)

Lapsilisä: 148€ (+52€)
Elatusapu: 273€ (+2€)
Osittainen hoitoraha: 0€ (-67€)
Miehen osuus asumisesta, laskuista ja autosta: 0€ (-410€)
Yksiön veroton vuokra532€
Kaksion veroton vuokra: 662€

Tulot yhteensä: 3275€ (muutos +480€)

Punaiset luvut ovat muuttuneita lukuja ja sulkeissa muutos edelliseen budjettipostaukseen verrattuna. Lukuja vääristää uusi sijoituskaksioni, joka on tuonut sekä lisää kuluja että tuloja. Tällä kertaa korjasin myös vuokrista vero-osuuden pois, jotta budjetissani olisi vain nettotuloja ja -menoja.  Muita suuria muutoksia ovat iltapäiväkerhomaksun ja osittaisen hoitorahan puuttuminen. Hoitorahaa en edes nostanut kuin parin kuukauden verran, kun aloitin yritystoiminnan eikä sitä enää sitten saanut.

Tulojen ja menojen erotus: 1010€ (muutos -22€)

Tämän verran siis pitäisi jäädä rahaa ruokaan, muihin ostoksiin ja loput säästöön. Ruokarahan koetan edelleen pitää 400€:n huitevilla, mutta usein ylimääräiset, isommat hankinnat livahvat säästötilille tai luottokortille. Säästökassa karttuu melko hitaasti, mutta onneksi lainalyhennykset kerryttävät omaisuutta mukavaan tahtiin. 

perjantai 10. elokuuta 2018

Tapaus muumimuki

Tove Janssonin syntymäpäivää päätettiin Arabian toimesta juhlia oikein rytinällä. Jo hyvissä ajoin alettiin netissä mainostaa uutta muumimukia, jota myytäisiin vain yhden päivän ajan torstaina 9.8.2018. Myynti alkaisi verkossa ja valikoiduissa myymälöissä jo heti keskiyön jälkeen ja aamulla Iittalan myymälöissä sekä Moomin Shopeissa. Erikoismukien lukumäärää ei ole virallisesti kait kerrottu, mutta myyntipäivänä nettiin tihkui luku 40 000kpl.

Joka tapauksessa Muumin päivä -muki myytiin loppuun huippukonserttien tapaan saman tien. Moomin Shopin nettikauppa kesti ostajatulvan eikä kaatunut kait kertaakaan, sieltä mukit myytiin 2 minuutissa loppuun. Arabiastoren nettikauppa sen sijaan takkusi koko yön ja viimeiset mukit saatiin myytyä aamuyöstä 2-5 välillä. Eivätkä mukit kauaa vanhentuneet myymälöidenkään hyllyillä, kun kivijalkaliikkeet avasivat ovensa aamulla. Viimeinen muki myytiin hieman ennen keskipäivää.

Seurasin tätä episodia ja mukihysteriaa suuren huvittuneisuuden vallassa. Jos joku toimittaja olisi minulta kysynyt, olisin voinut ennustaa koko hullunmyllyn kulun jo alkuviikosta. Arvasin suurinpiirtein oikein mukien (huhutun) määrän, ostajien innostuksen, verkkokauppojen kaatumisen ja sitä seuranneen mielipahan. Epäilin kaukokatseisuuttani vain pienen hetken, kun sain ostettua omat mukini aivan ongelmitta Moomin Shopista. Mukit tulivat myyntiin klo 00:01 ja oma tilausvahvistukseni on saapunut sähköpostiin 00:02. Mutta vain pari minuuttia tämän jälkeen mukit olivatkin Moomin Shopista jo loppuneet. Arabia- ja Iittala storeissa myynti kesti pidempään, koska järjestelmät kaatuivat, sivusto ruuhkautui ja jumitti. Mukeja jonottaneet ystäväni taisivaat saada omansa ostettua siinä 45-90 minuutin päästä myynnin aloituksesta. Itse en päässyt koko yönä edes katsomaan Arabiastoren sivuja.

Jaan teille mielelläni ne kikat, jotka saattoivat vaikuttaa ostosteni läpivientiin onnistuneesti:

  • Valitse kauppapaikka: Moomin Shopin myyntiä mainostettiin vähemmän ja suurin ruuhka taisi suunnata Arabiastoreen. Tosin harvoinpa erikoismyynneissä on tätä mahdollisuutta.
  • Tutustu ennakkoon: Kävin katsomassa, millä tavoin ostokset tehdään verkkokaupassa, jotta tietäisin sen eri vaiheet. 
  • Luo tunnus etukäteen ja odota sisäänkirjautuneena: Itse en tehnyt tätä, mutta valmis tili on aina nopein tapa ostaa.
  • Ole ajoissa: Sivuilla roikkuminen etukäteen ei takaa parempaa sijoitusta ostosjonossa, mutta ostokset on painettava ostoskoriin/kassalle sillä hetkellä, kun myynti alkaa. Jos verkkokauppa ei kaadu, se tarkoittaa, että sadat tai tuhannet ihmiset saavat ostettua ostoksensa samalla hetkellä ja myöhemmin tulleille ei jää mitään.
  • Tunnistaudu nopeasti: Itse käytin tunnistautumiseen Paypal-palvelua, josta verkkokauppa sai tietoni suoraan ja maksukin sujui parilla klikkaisulla. Moni jäi ilman mukia kirjoitellessaan osoite- ja maksutietojaan manuaalisesti. Myös Suomalaiset verkkopankit ruuhkautuivat ja jumittivat maksuun. Paypal mietti maksun kanssa noin 5 sekunnin verran, joka oli ostosvaiheen hitain kohta. 
  • Lomakkeiden automaattista täyttöä kannattaa myös hyödyntää, jos selain sellaista tarjoaa, mutta varovaisuudella! Automaattisesti syötettyjen tietojen oikeellisuus pitää ehtiä varmistaa ja jotkut verkkokaupat eivät aina tunnista tällä tavalla täytettyä lomaketta vaan vinkuvat tyhjistä kentistä, vaikka niihin olisi tiedot tulleetkin. Viimeisen kirjaimen kumittaminen ja uudelleen kirjoittaminen yleensä auttaa ongelmaan, mutta tähän menee tietenkin taas turhaa aikaa. 
  • Ostoskorissa olevat tuotteet eivät ole tae tuotteen saannista! Tuote on oma vasta, kun tilausvahvistus on sähköpostissa, eli ostokset on maksettava nopeasti. Olen ennenkin menettänyt hyviä tuotteita vastaavanlaisissa alemyynneissä. Tuote menee sille, joka sen ensinnä ostaa - sitä ennen se saattaa olla monella ihmisellä samanaikaisesti ostoskorissa odottamassa maksua. 

Mielipaha on joka tapauksessa suuri, kun tuotteita ei riittänytkään kaikille. Siksi ihmettelen suuresti, miksi tällaisia myyntitempauksia järjestetään? Tuntuuhan se tietenkin hyvältä saada erikoistuote itselle, olo on kuin arpajaisissa voittaneella. Aika moni sitten ei ollutkaan niin onnekas ja he etsivät syytä kaikesta mahdollisesta: Oli myyty liikaa toisille, verkkokauppa takkuili ja jumitti, ostoskeskuksen ovet avattiin väärässä järjestyksessä ja jonot olivat niin pitkiä, ettei jaksanut jäädä odottamaan omaa vuoroa. Kokemuksesta voin tosin sanoa, että vaikka myynti olisi toiminut aukottomasti, olisi porua silti syntynyt. Tietysti on sanonta, ettei huonoa julkisuutta olekaan, mutta silti vähän ihmettelen. Jos myyntiaika onkin rajoitettu, olisi reilua tarjota mukeja niin paljon, että kaikille riittää.

Kuvamateriaalia mukijonosta. 


No, Muumin päivä-mukin kurssi on nyt ollut vahvasti nousujohdanteinen. 29,90 euroa maksanut muki teki jo myyntipäivänä hyvin kauppansa 130€:n hintaan, mitä nettikirppiksiä seurailin. Toki tätäkin suurempia pyyntä näkyi ja mistä sen tietää, vaikka olisivat käyneet kaupaksikin. Jonkin verran uutta mukia saatiin vaihdettua myös vanhempiin ja arvoltaan suurempiin muumimukeihin. Itse en tähän ilotteluun päässyt osallistumaan, tulevathan omat mukini vasta myöhemmin postissa. Uskoakseni moni teki hyvää tiliä kaupasta haetuilla mukeilla. 

Mitäpä minä aion mukeillani tehdä? 

En itse edes tilannut maksimaalista määrää mukeja, vaan ostin maltilliset neljä kappaletta. Yhden tai kaksi aion tietenkin pitää itselläni. Muut otin siltä varalta, että joku ystävistä olisi jäänyt ilman. Näillä näkymin näyttäisi, että yksi muki saattaisi joutaa myyntiin tai vaihtoon asti. Katselen sitten rauhassa, miten mukin hinta kehittyy, kun muutkin ovat omansa saaneet postitse. Sopivalla hinnalla myyn sen varmasti eteenpäin. Olettaen, että mukit saapuvat ehjänä perille. 

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Parisuhderiski

Tuntemattomasta ilmansuunnasta yllemme on levinnyt laaja erorintama, joka näyttää jumittuneen Suomen ylle jo useamman kuukauden ajaksi. Erikoisreportterimme Ananas ennustaa vakavan, parisuhteita koettelevan vapaudenkaipuupaineen vielä pahenevan kesälomien jälkeisinä kuukausina. Helpotusta tähän ihmissuhdemylläkkään ei näyttäisi lähiaikoina olevan luvassa.

Käsi ylös kaikki, jotka tuntevat jonkun juuri eronneen tai ovat muuten kuulleet yllättävästä erosta lähipiirissä! 

\o_ \o_ \o_

Ainoa uskollinen ratsuni on tällä hetkellä viininpunainen Yarikseni ja illalla korvaani kuiskii vain Chris De Burgh lp-soittimen kaiuttimen kautta. Viime yönä kietouduin Tom of Finlandin ikonihahmo Kaken viileään pussilakanasyleilyyn. Talouteni ei ole siten riippuvainen parisuhteiden hankalista kiemuroista, joten minulla on ollut aikaa miettiä muiden parisuhteita ja omalla kohdallani jo toteutuneita riskejä. 

Viimeaikoina olen kuullut yllättävistäkin eroista läheisessä ja ei-niin-läheisessä tuttavapiirissäni. Parit, joiden ajattelin olevan kuin luodut toisilleen, ovatkin vuosien saatossa ajautuneet erilleen ja lopulta eroavat kuka mitenkin. Yllättävän usein jopa täysin riidattomasti ja ystävällisissä väleissä. Heille nostan hattua ja suuntaan huoleni enempi heihin, joiden ero ei suju yhtä kitkatta:

Nykyisessä, suht vakaassa taloustilanteessa, matalien korkojen ja nousevien kurssien aikana vakavimmen uhan omalle taloudellemme saatammekin asettaa me itse.

Oman talouden stressitestin sijaan meidän olisikin ehkä kiinnitettävä enemmän huomiota omaan
parisuhteeseemme ja sen tuomaan riskiin. Riskitason määrityksessä apua voisi olla seuraavista kysymyksistä: 
  • Onko minulla varaa jatkaa nykyisentasoista elintasoa, jos ero koittaa?
  • Onko talous turvattu puolison kuoleman varalta? Millä maksan lainat ja kuka perii puolison?
  • Onko oma omaisuuteni turvattu esim. avioehdon avulla?
  • Kenelle lapset jäävät erotilanteessa? Osallistuuko puoliso lasten elämään ja millä summalla?
  • Kuinka omaisuus jaetaan? Joudutko realisoimaan kiinteää omaisuutta tai sijoituksia?
  • Kuinka paljon uuden kodin löytäminen ja sisustus elinkelpoiseksi maksaa?
  • Kuinka paljon kulut nousevat, kun laskuista huolehtii vain yksi aikuinen?
  • Mitkä ovat yksinhuoltajan etuudet?
  • Kuinka käy säästämisen ja sijoittamisen, kun menot kasvavat? 
  • Olenko kykeneväinen tekemään järkeviä päätöksiä tunnekuohun keskellä?

Juuri viimeisen kysymyksen takia kaikkiin näihin kysymyksiin kannattaa miettiä vastaukset ja taloudelle Varasuunnitelma B etukäteen. Kun eropaperit ovat jo käsittelypöydällä, voi asioiden sopiminen rauhassa ja ihmisiksi olla hyvinkin vaikeaa. Raha-asioissa "yllätykset" ovat harvoin positiivisia, mutta ennalta varautuneena lähes mistä tahansa saattaa selvitä. Näin välttää etenkin "tuplayllätykset", jotka mielellään livahtavat postiluukusta samalla aukaisulla, joskin erillisissä kirjekuorissa. 

Tunnepuoleen en halua liikaa ottaa kantaa, vaikka olen itsekin pettynyt parisuhteessa liian avonaiseksi jätettyyn taloudelliseen takaporttiin. Elämä nykyaikana on kuitenkin muuttunut niin ratkaisevasti, etteivät vanhanaikaiset ajatukset ikuisesta rakkaudesta, yhteisestä vanhuudesta ja taloudesta oikein enää päde. Parhaimpienkin suhteiden enimmäispituudeksi näyttäisi muodostuvan vuosikymmen tai puolitoista. Edes lasten saanti ei oikein enää istu tasa-arvoistuneeseen parisuhteeseen, jossa halutaan jakaa kaikki puoliksi. Puoliksi jako kun ei läheskään aina ole tasa-arvoista. 

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Talouden tunnuslukujen orjallisesta seurannasta (vastustan!)

Viimeaikoina olen tahtomattani ajautunut pariin lempeään kädenvääntöön oman talouteni tunnuslukujen seurantaa koskevissa asioissa. Ilmeisesti kummeksuttavan erilainen tapani ajatella omaa talouttani ja rahojani on herättänyt itsenikin pohtimaan periaatteita ja perusteluja ja niistä haluan teille tänään kirjoittaa. Miksi ajattelen rahasta eri tavalla kuin sijoittamisen peruskirjallisuudessa neuvotaan ja miksi lasken budjettini toisella tapaa, kuin yleensä ohjeistetaan?

Ensiksi haluan tehdä selväksi heillekin, jotka blogiani ovat lukeneet vähemmän aikaa: Olen lukenut sijoituskirjallisuutta, kahlannut vero.fi-sivustoa, ottanut selvää oikeaoppisista tavoista toimia poikkeuksen poikkeuksen poikkeustilanteissa ja osaan laskea kaikki perustavanlaatuiset tunnusluvut, mitkä koskevat omia raha-asioitani. Näiden lisäksi olen ainakin omasta mielestäni suhteellisen jalat-maassa-kulkevaa-tyyppiä ja pyrin minimoimaan riskejä, mutta silti kokeilemaan kaikkea mahdollista, joka saattaisi olla tuottavaa.

Toisekseen olen melkoisen hyvin perillä omista tuloistani ja menoistani. Koska en ole rikas enkä hyvätuloinen, asettaa positiivinen kassavirta pohjakiven kaikelle sijoitustoinimmalleni. Joudun siis tarkkailemaan kaikkia sijoituksiani hyvin kriittisten lasien läpi. Minulle ehdottomasti tärkeintä taloudenpidossani on, että rahat riittävät. Joudun ottamaan tämän asian huomioon aina ja kaikessa. Sijoutus voi paperilla tuottaa ihan miten hyviä prosentteja tahansa, mutta jos se tarkoittaa, ettei minulla ole sen jälkeen rahaa ostaa kaupasta ruokaa, ei tällainen sijoitus ole minua varten. Avaan tätä aivan juuri hieman lisää.

Kolmanneksi olen huomannut ihmisten mieltyneen lukuihin, joilla ei ole mitään merkitystä. Tämä on tiestysti ihan ok ja fine, kukin tyylillään, mutta on outoa, että minunkin oletetaan olevan kiinnostunut samoista luvuista. Ikävintä on, jos perustelujenikin jälkeen oletus on, etten käytä jotakin laskukaavaa, koska en osaa käyttää sitä.
Minulle tuotto tarkoittaa euroja tilille ja kulu laskua, jonka maksan rahalla jollekin toiselle. On olemassa paljon lukuja, jotka eivät sovi omaan sijoitusstrategiaani tai niillä ei ole sen kannalta mitään merkitystä. Lisäksi orjallinen lukujen tuijottaminen ei välttämättä ole edes kovin hedelmällistä, sillä jos jotakin olen oppinut, niin lukuja voidaan aina siivota kauniimmiksi. Erilaisilla kaavoilla voidaan koettaa vertailla eri sijoitusmalleja keskenään tai ennustaa tulevaa, mutta käytännössä lasku on pätevä ehkä ainoastaan laskuhetkellä, vain yhdenlaisessa skenaariossa tai kaava itsessään on puutteellinen, eikä ota kaikkia osatekijöitä huomioon.

Auton arvonalenema

Vertailupostaukseni Avensiksen ja Yariksen käyttökustannuksista herätti paljon kiinnostavaa keskustelua. Ilmeisen moni kommentoija olisi halunnut minun merkitsevän Yariksen vuosittaisiin käyttökustannuksiin myös arvonaleneman. Kuten yllä olen esittänyt, minulle budjettiin kelpaavia lukuja ovat todelliset kustannukset, maksut joista tulee lasku ja jotka maksetaan rahalla. Kustannukset, jotka minun on otettava huomioon laskiessani rahan riittävyyttä jokapäiväisessä taloudessani. Arvonalenema ei ole tällainen kustannus.
Auto ei ole minulle sijoitus vaan välttämätön käyttötavara. Se kuluu, siitä tulee kuluja, eikä se juuri tuota mitään. Auto on omaakin kotia huonompi sijoitus, jonka myyntiarvo on lopulta pyöreä nolla. Autoni ajan kuitenkin loppuun asti, joten jälleenmyyntiarvolla ei ole minulle mitään merkitystä, kuten olen aiemminkin jo kertonut.

En näe mitään syitä lisätä budjettiini arvonalenemaa, joka on kulu, jota ei makseta kellekään. En laske autolleni tuottojakaan vaikka autolla ajelu mahdollistaa monet tuottoisat toimet, kuten työssäkäynnin. Auton hinnan olen jo maksanut, uuteen säästän rahan, kun se on taas ajankohtainen. En laske kuukausittaiseen tai vuosittaiseen budjettiini muidenkaan omistamieni esineiden arvonalenemaa enkä -nousua.
Kaikkein hulluinta olisi huomioida auton kuluina toteutumaton voitto, jonka menetin, kun en sijoittanut auton hintaa pörssiin. Tällaista hedelmätöntä spekulaatiota voisi harrastaa loputtomiin: miksi en sijoittanut kahta euroa EuroJackpottiin ja tullut miljonääriksi? Entä jos en olisikaan ostanut autoa vaan sijoittanut autorahat pörssiin ja tehnyt hävyttömät tappiot? Olisiko minun silloin laskettava autoon sijoitettu ja näin ollen pörssitappioilta säästynyt raha voitoksi?

Toistaiseksi odottelen onnellisessa kuplassani tietoa, mitä hyötyä arvonaleneman laskemisesta minun autoilubudjettini kannalta olisi.

Vuokrien tuottoprosentti vs. kassavirtalaskelma

Ehkä jo arvaattekin, miksi tuottoprosentilla ei ole läheskään niin suurta merkitystä minulle kuin positiivisella tai neutraalilla kassavirralla? Kyllä vain, ruokarahojani en muiden asumiseen laita.

Ostaessani asuntoja sijoitusmielessä minulle ensiarvoisen tärkeää on, että sijoitus maksaa itse itsensä takaisin sovialla aikajänteellä. Ideaalitilanteessa en laittaisi omaa rahaani ollenkaan likoon. Vakuuksien antaminen pankille riittää, sillä vakuuden saa aikanaan takaisin. Minä kannan riskin, saan ensimmäiset tuotot noin 20 vuoden päästä ja näen vuokrausbisneksen pyörittämisen vaatiman vaivan. Vuokralainen hoitaa loput.

Vuokran tuottoprosenttille on erittäin kapeakatseinen laskentakaava (ja huom! Osaan kyllä sen laskea!), joka ei ota kunnolla huomioon kaikkia asioita asuntosijoittamisessa. Velkavipua tuottoprosentti ei huomioi ollenkaan, eikä näin ollen kassavirran positiivisuutta tai negatiivisuutta. Asuntosijoittaja Harri Huru, on tehnyt Youtube-kanavalleen erinomaisen videon tuottoprosentin laskemisesta ja siitä, mitä luku kertoo ja jättää kertomatta.



Velkavipua käyttävänä sijoittanaja minulle tärkeää on tietää, miten paljon asuntosijoitukseen menee rahaa, paljonko siitä saa ja kattaako tuotto kulut ja verot. Tuottoprosentti kun voi olla erinomaisen hyvä, vaikka kassavirta olisi negatiivinen ja näin ollen sijoittaja saa kunnian maksaa itse osan kuluista. Ja ainahan on vain bonusta, jos kassavirta on vähintään neutraali ja tuottoprosentti silti hyvä niin kuin omien asuntojeni kohdalla on.

Omasta mielestäni vuokraustoiminnasta laskettava tuottoprosentti ei pelkästään ole edes kovin vertailukelpoinen muiden sijoitustuotteiden kanssa näiden suurten keskinäisten eroavuuksien takia. Asunto tuottaa eri tavalla, sen riskeihin voi vaikuttaa itse ja lainoitusmahdollisuudet sekä verotus ovat toisenlaiset kuin monissa muissa sijoituslajeissa. Saman tuoton saaminen pörssistä tai vuokramarkkinoilta vaatii aivan erilaisia asioita sijoittajalta, eikä tuottoprosentti ota näihin kantaa ollenkaan. Itse en jättäisi näitä seikkoja huomiotta mistään hinnasta.

---------------------

Käymissäni keskusteluissa olenkin huomannut, että kaksi ihmistä voivat painottaa aivan eri toimintatapoja täysin samoista syistä. Tai he katsovat samoja lukuja, mutta päätyvät täysin erilaisiin lopputuloksiin arvioidessaan sijoituksen kannattavuutta.
Toivottavasti kirjoitukseni avarsi edes hieman sitä, miksi yksi ihminen saattaa ajatella asioista niin eri tavalla kuin toinen. Lähtökohtamme ja tarpeemme ovat erilaisia ja painotamme keskenämme eri lukuja. Minulle tärkeitä ovat kassavirta ja sijoitettu pääoma, kuten myös puskuri, varautuminen ja  rahojen riittävyys. Vähäisten rahojeni kasvattamiseen käyttämistäni keinoista annan blogissani teille niin hyvät neuvot kuin taidan.

Ananas kiittää ja kuittaa.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Kulutuksista

Auto

Olen saanut autoni keskikulutuksen tippumaan tasan viiteen litraan sadalla kilometrillä!

Tästä on kiittäminen autoni ajotietokonetta ja vakionopeudensäädintä. Olen havainnut vakionopeudensäätimellä ajon hyvin taloudelliseksi. Ajotietokone piirtää bensankulutuksesta palkkeja minuutin välein ja maantiellä ajo kuluttaa erittäin tasaisesti bensaa, kun vakionopeudensäädin on päällä. Tietokone osaa annostella bensaa huomattavasti taloudellisemmin kuin minä, kun se laskee sopivan bensamäärän ilmeisesti ylä- ja alamäkien tarjoaman vastuksen mukaan. Ylämäessä auton kulutus harvoin nousee yli 9l/100km, kun taas itse kaasupoljinta painamalla kulutus hyppää äkkiä 17-20l/100km. Suurimmat piikit bensankulutukseen tulevat tietenkin kaupunkiajosta, jolloin vakionopeudensäädintä ei voi pitää päällä. Olen harjoitellut ennakoivaa ajotapaa ja nopeaa kiihdytystä haluttuun ajonopeuteen. Ennen kaikkea ennakoimalla bensaa voi säästää reilustikin ja tämän ansiosta huomiokin pysyy tiessä säätimestä huolimatta.


Sähkö

Kotini sähkönkulutus on tipahtanut!

Uusin sähkölasku kahdelta kuukaudelta oli 36€ sisältäen sähkönsiirron. Aiemmin vastaava lasku on ollut lähes vuoden ympäri 45€ - joulun aikaan hitusen korkeampi ylimääräisten valojen takia. Sähkönkulutuksen laskua ei selittäne muu, kuin asukasluvun huventuminen kolmanneksella.
Voiko tästä siis päätellä yhden ihmisen henkilökohtaisen käyttösähkön olevan noin 9€/kk? Uskoakseni meillä eniten sähköä vievät jääkaappi, kaksi pakastinta, tietokoneet ja älylaitteet. Miehen lähdettyä emme ole juuri katsoneet televisiota ja kahvia keitän liedellä vain kun on vieraita. Asuntomme pysyy paksujen betoniseinien ja läpivedon mahdollistavan muodon ansiosta mukavan viileänä kesälläkin, joten tuulettimia ei ole tarvittu. Pyykkiäkin tulee vähemmän.

Sen voin ainakin sanoa, että olen hyvin tyytyväinen kaupunkimme omaan sähköyhtiöön.


Turhuudet

Kesäloman jälkeen en ole juuri ostellut turhuuksia. Minulle on alkanut kertyä hieman käteistä rahaa ja olen vaihtanut pankkikortin käytön lähes kokonaan käteiseen. En itse pidä käteisestä, mutten jaksa viedä keikkatöistä saatuja rahoja aina talletusautomaattiinkaan. Olen siis koettanut maksaa ostokset käteisellä ja siirrän palkkani suoraan säästötilille lainalyhennyksiä ja muita laskuja varten. Käteisen käyttämisellä on ollut yllättävän latistava vaikutus ostointoon ja etenkin luottokortin käyttöön. Toisaalta en ole kaivannutkaan nyt lisää tavaraa, enempi haluaisin päästä turhasta eroon. Siispä olen budjetoinut 200€/2viikkoa ja koettanut pysyä siinä. On kyllä sanottava, että kesälomalla rahaa paloi taas aivan ruhtinaallisesti.

Toki oli hieman lipsahdettava, kun löysin netistä useamman Chris De Burghin lp-levyn muutamalla eurolla kappale. Postikulut vinyylilevykaupoissa ovat ikävän korkeat, joten kannattavaksi tuli ostaa useampi levy samalta myyjältä.



Pieniä tuloja

Vaikken olekaan mainostanut yritystäni sitten viimevuoden äitienpäivän, saan edelleen
yhteydenottoja asiakkailta. Minulla on muutamia vakiasiakkaita, joiden luona olen käynyt jo useita kertoja, mutta uusiakin yhteydenottoja saan silloin tällöin. Vähän aika sitten kävin tekemässä ensimmäisen 2,5 tunnin keikan, josta raapaisin itselleni 110€:n lisäansion.

Puutarhaani en ehtinyt tänä vuonna satsata (vain parvekkeelle ostin kukkameren), mutta satokausi
alkaa lähestyä ja mm. kirsikkapuussa on jo punaisia marjoja. Luumuja tulee luultavasti myös ja kasvimaasta saisi nyt salaattia mielin määrin. Äidiltäni saan myös kananmunia uusien kesäkanojen myötä. Nämä ovat pieniä asioita, eikä niille voi laskea rahallista hyötyä, mutta kyllähän se piristää syödä jotakin itsekasvatettua.

Tarkoitukseni olisi päästä vielä kirpputorille myymään tavaraa jonakin viikonloppuna. Yksin on hieman tylsää lähteä, joten en ole saanut aikaiseksi. Yariksen peräkontissa voi välipohjan ansiosta istua, joten kerrankin konttikirppiksellä olisi sekä istuin että varjo mukana. Toisaalta myös itsepalvelukirppiksillä olisi nyt edullisia tarjouksia kesäaikaan.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Kustannusvertailu: Vanha Avensis vs. Uusi Yaris

Olen nyt seuraillut vastahankitun Yarikseni (vm.2014) kulutusta ja ottanut hieman selvää sen muista kuluista. Uudempaan autoon vaihtaessa kaikki kulut eivät tietenkään pienene, mutta osa käytetystä rahasta muuttuu suoraan ajomukavuudeksi, kuten ilmaistoinnin huolto. Uudessa autossa on huomattavasti isompi vastuu sen arvon säilyttämisestä kuin vanhassa. Vanhan arvo kun on käytännössä jo nollassa. Hieman olen käyttänyt rahaa myös auton puunaukseen ostamalla sisätilojen pyyhintään tarkoitettuja siivousliinoja ja autoshampoota (4,50€/paketti) ensimmäistä pesua varten. Auto oli jo liikkeessä niin nätiksi siivottu, ettei näille ole vielä ollut juurikaan tarvetta. 

Alle olen työstänyt vertailevan listan vanhan ja uuden autoni vuosittaisista kuluista:


Vakuutukset ja verot ovat jo tarkentuneet, mutta katsastuskulut ja huollot ovat noin-arvioita. Koetin etsiä näille keskihintoja netistä. Huolto on Yariksessa tehtävä suurinpiirtein vuoden välein, mutta katsastus ja ilmastoinnin huolto noin kahden vuoden välein (olen jakanut nämä kulut kahdella). 

Vanha auto ei tietenkään huolloissa käynyt, mutta vastaavasti sitä tuli korjaamolla korjattua vuosittain. Avensiksen katsastushinta on hieman normaalia korkeampi, koska autokorjaamon pojat saivat katsastuttaa sen puolestani - näin se saatiin useana vuotena läpi ilman korjauksia siinä, missä itse käytettynä ei leimaa herunut. 200€ on ehkä hieman alakanttiin korjauskuluissa, koska joinakin vuosina Avensis kävi korjaamolla kahdesti vuodessa. Vakikorjaamossani lasku harvoin nousi yli 300€:n (sisältäen laina-autoruttanan). 

Ajettuani muutaman viikon maantievoittoista työmatkaa, yhdistettynä kaupunki-huvireissuihin, on Yariksen keskikulutus sadalla kilometrilla ollut 5,1 litraa. Avensiksen keskikulutuksesta ei ole tarkkaa tietoa, joten heitin valistuneen arvauksen. Ajotietokone Yariksessa on oiva apu oman ajotavan parantamiseen ja mielestäni vakionopeudensäädin syö optimaalisen vähän bensaa, kun automaatti annostelee bensaa vain juuri sen verran kuin tarvitaan. Vielä en tiedä, miten talvi tulee vaikuttamaan bensankulutukseen. 

Yariksen vakuutukseksi valikoitui POP-vakuutuksen L-kasko. Hinta oli huomattavasti halvempi kuin autoliikkeestä tarjotut ja esim. Kamuxin (IF)  tarjoamaan  halvempaan kaskoon verrattuna POP-vakuutuksen L-kaskoon kuuluu myös lasiturva ja hinta oli silti edullisempi. Tuulilasiin tulevat kiveniskemät saa korjauttaa ilmaiseksi ja tuulilasin vaihdosta maksetaan omavastuu (150€). Omavastuuhinnat saa valita itselle sopivaksi, itse otin alhaisimmat, jotka olivat lasiturvaa ja ilmaista hiunausturvaa lukuunottamatta 200€/kpl. 
XL-kaskossa olisi ollut rengasturvaa ja paremmat lunastusturvat, mutta kun luin niiden ehtoja, tuntui että ne eivät välttämättä edes pätisi minun autoni kohdalla. L-kasko tuntui siksi aivan riittävältä. Vanhassa Avensiksessani ei kaskoa ollut enää ollenkaan, koska yli 20 vuotiaisiin autoihin ei hinausturvaa enää saa vakuutusyhtiöiltä. Huom! Falckilta tieturvan voi ostaa erillisellä ja melko edukkaalla vuosihinnalla. 

Yariksen kanssa olemme tulleet hyvin toimeen. Koska olen käyttänyt ihanaa vakionopeudensäädintä lähes joka ajokerralla, en ole vielä aivan tottunut kuusipykäläiseen vaihdekeppiin. Sen sijaan olen saanut ajotietokoneen keskikulutusmittaria tarkkailemalla optimoitua ajotaitojani kohti pienempää kulutusta. Ja onhan se mukavaa, että tankin saa täyteen kymppiä pienemmällä rahasummalla kuin aiemmin! Jostain syystä ero E95 ja E98 bensojen litrahinnoissa on taas noussut. Muistan, kun uudistus tuli ja vanhoihin autoihin piti alkaa tankata E98:a, silloin ero oli tasan 5 senttiä litralta. Nyt hintaero on monasti jo 9 senttiä litralta. 

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Kotiin saapuu Toyota Yaris

Sain rikkoutuneen Avensiksen nopeasti myytyä ja minulle jäi viimeinen kesälomaviikko aikaa etsiä uusi auto ennen töihinpaluuta.

Auton vaihto ei sinällään tullut yllätyksenä ja puskurirahastossani oli edelleen hyvästi rahaa juuri näitä isompia, välttämättömiä hankintoja varten. Muistanette ehkä vielä aiemman pähkäilyni ostettavan auton merkistä ja ominaisuuksista? Nämä tarpeet eivät ole muuttuneet miksikään. Toyota Yaris oli edelleen ykköstoive uudeksi autokseni: se olisi pieni, kestävä ja edullinen ylläpitää. Toisaalta sitä rasittaa kalliimpi hankintahinta, joka hieman hirvitti nyt, kun mummolasta oli tarkoitus tehdä vaarin kanssa kaupat. Vaarini kuitenkin suositteli uuden ja turvallisemman auton ostoa ja ehdotti, että kauppoja lykätään syksymmäksi, jos nyt vaihdan autoa. 

Vanhan, käytetyn Yariksen saa melko edullisesti muutamilla tuhansilla, mutta netin autokauppasivuja selaillessa nälkä pääsi kyllä pahasti kasvamaan syödessä. Autoja selaillessa kriteerini pyöristyivät seuraavaan muotoon: 

  • Vm. uudempi kuin 2009
  • Kilometrejä vähemmän kuin 135000km
  • Toyota Yaris tai Aygo 
  • Yhdistetty keskikulutus 5,5l/100km tai alle
  • Bensakone, manuaalivaihteet
  • Max hinta 6000€
  • Lisävarusteena vakionopeudensäädin 
  • Ei mustan tai valkoisen väristä

Pari päivää selailtuani, kävi aika selväksi, että ainakin yhdestä kriteeristä olisi luovuttava. Ennenkaikkea vakionopeudensäädin ja pieni kauppahinta eivät juuri kulje käsikädessä. Kävin katsomassa erästä Aygoa, mutta vasta paikan päällä se osoittautui kahdesti kolaroiduksi (siitä edullinen hinta). Aygon sisälle paistavat pellit eivät myöskään ole aivan mieleeni. Kävin myös autoliikkeissä katselemassa vaihtoautoja. Kierros vahvisti päätöstäni siitä, että haluaisin nimen omaan 2013 tai uudemman Yariksen. Näissä malleissa auton kojelauta on rukattu uuteen uskoon ja mielestäni kivempi, kuin vanhemmissa. Palasin takaisin netin tarjonnan äärelle ja hakukoneen syövereistä löytyi kaksi vaihtoehtoa: Style ja Active mallit, jotka maksoivat 11-12000€. Style olisi ollut näistä kalliimpi ja sisältä upean valko-musta, mutta myyjä ei antanut hinnasta juurikaan alennusta. Active taas on tavanomaisempi, mutta silti hyvin varusteltu ja myyjä oli valmis neuvottelemaan hinnasta. Menin siis koeajamaan tummanpunaista, 1,33 litran koneella varustettua, 2014 vuoden Yarista - mittarissa 93tkm. 



Ja minä pidin siitä oikein paljon ja kaupat tehtiin autoliikkeen kanssa hintaan 10300€ + 99€ toimistomaksut. (Hinta ennen tinkimistä 10900€+99€)

Hinnasta jouduin joustamaan, mutta koetan lohduttautua sillä, että sainpahan kerrankin hieman uudemman auton. Minulla on aina ollut vain +10-vuotiaita autonruttania. Avensiksella tuli mittariin 443tkm ja olin itse maksanut siitä vain 2000€ ostettaessani sen vuonna 2010. Uuden Yarikseni haluan ajaa taas loppuun asti ja lisäksi haluan pitää siitä hyvää huolta. Teen vielä vertailun, miten auton vaihto uudempaan vaikuttaa käyttökustannuksiin, vakuutuksiin ja veroihin - siitä lisää myöhemmin. 

Tällä hetkellä voin vain sanoa, että Yarikseni on yllättävän tilava pieneksi autoksi, se on vakaa ajaa ja jämäkkä käsitellä. Tämän saatoin heti todeta, kun vuosisadan rajuilma iski moottoritiellä matkalla autoliikkeestä kotiin. Nykyaikaiset lisävarusteet, kuten peruutuskamera ja vakionopeudensäädin ovat minulle ihan uusia, mutta miellyttäviä tuttavuuksia. 


keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Toyota Avensiksen loppu (vai uusi alku?)

Se on viimein tapahtunut, olen myynyt rakkaan Toyota Avensikseni.

Olin juuri vaihtanut Avensiksen keulaan uudet ilmanstointiteipitkin!

Korjautin ja katsastutin Avensiksen aivan normaalisti huhtikuun lopulla ja taas kerran uskoin, että meillä olisi yhteinen vuosi edessä. Kun auton palasi huollosta havaitsin heti, että pakokaasuja tuli jostakin autoon sisälle, kun auto oli pysähdyksissä esim. liikennevaloissa. Tämä minua hieman huoletti, samoin pari selvästi öljystä märkää letkua konepellin alla. Vuoto ei kuitenkaan ollut suuri ja niin lähdimme mummolareissulle Pohjois-Pohjanmaalle. Onkin oikeastaan ihme, miten auto kesti tuon tuhatkilometrisen lomamatkan (paluumatkalla poikkesimme vielä Tampereelle Särkänniemeen) ehjänä. Vasta kotiinpaluuta seuraavana päivänä, käydessäni kaupassa, alkoi auto pitää hurjaakin hurjempia ralliautoääniä. Pakoputki joko katkesi tai siihen tuli reikä, mutta äänet olivat kamalat.

Olisi minulla ollut vielä viikko lomaa, että olisin voinut Avensista koettaa vielä korjauttaakin, mutta kuitenkin minä päätin, että nyt on tullut aika vaihtaa uudempaan ja aloittaa uusi työvuosi kunnollisella ajopelillä. Myös vaarini oli suosittanut lämpimästi auton vaihtoa ja kyllähän se edessä oli joka tapauksessa.

Päätinkin ryhtyä tuumasta saman tien toimeen ja laitettuani ostokset kaappiin, kävin tyhjentämässä auton, nappasin parit kuvat ja laitoin sen autotalli.comiin myyntiin uloskantohintaan: 300€.

Voin sanoa, että ilmoitukseni ehti olla netissä paltiarallaa 2 sekunttia, kun puhelimeni alkoi päristä. Ja se jatkoi pärisemistä seuraavat puolitoista tuntia. Jobbari toisensa perästä soitti tai lähetti tekstarin. Osa tarjosi heti pienempää summaa, toiset vakuuttivat tulevansa hakemaan pyyntihinnalla. Innokkain ilmoitti heti hyppäävänsä Mikkelistä junaan ja tulevansa hakemaan. Huh.

No, ensimmäinen, jonka kanssa sovin näytön kaarsi pihaan mersulla ja suorat housut kauniisti prässättyinä. Piti kuulemma olla niin varma kauppa, että ilmoituksen saisi ottaa heti pois netistä. No, tätä 300€:n ihmettä alettiin siinä sitten tarkastelemaan ja johan oli pettymystä ja vikaa vaikka muille jakaa - tämä tietenkin kuuluu tinkimisen jaloon taitoon. Paitsi, etten ollut kahdenkymmenen innokkaan yhteydenottajan jälkeen ollenkaan valmis tinkimään hinnastani. Mersumiehet lähtivät tyhjin käsin. Paras tarjous olisi ollut 250€.

Seuraavaksi sovin näytön etelän poikien kanssa. He tulivat hetken perästä pihaan yskivällä farkkuavensiksella ja meillä oli oikein mukava näyttö. En ole ennen myynytkään autoa englantia puhuen. Hekin tarjosivat 200€:a, mutta kun aloin laittaa auton ovia lukkoon ja lähteä kotia kohti, syntyivät kaupat sittenkin! Sain 100€ etukäteismaksua ja seuraavaksi päiväksi sovimme paperien täytön ja loppusumman (200€) luovutuksen. Ja niin minä olin päivässä myynyt vanhaan rakkaan Avensikseni. Ehkä se kunnostetaan ja myydään, ehkä se kuljetetaan Afrikkaan jonkin diplomaatin autoksi. Mene ja tiedä - pääsinpähän siitä eroon helposti ja ennenkaikkea nopeasti. Olisi painajaismaista, jos romu jäisi pihaan seisomaan kuukausiksi.

Seuraavaksi käänsin katseeni kohti käytettyjen autojen markkinoita.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Onko melonta kallis harrastus?

Olenpa tehnyt jotain uutta ja ihmeellistä: kävin melonnan alkeiskurssin!














Tämä postaus ei sisällä mitään kaupallista yhteistyötä vaan jaan kokemukseni teille puhtaasta melonnan ilosta. Ystäväni pyysi minua mukaan kajakkimelonnan alkeiskurssille ja koska yhdessä vietetty aika ja ihanat kesäsäät yhdistettynä mukavaan liikuntaan kuulosti täydelliseltä kombinaatiolta, päätin uskaltaa mukaan.

Kävimme Helsingin kanoottiklubin järjestämän, kolmen päivän alkeiskurssin eikä se mielestäni ollut yhtään hullumpi sijoitus rahoille. Kurssi kesti kolme peräkkäistä arki-iltaa: lainaan sai kaikki melontaan liittyvät varusteet, teoria ja käytännön opetuksen, sekä esittelyn kanoottiklubin (pääosin vapaaehtoivoimin toimivasta) toiminnasta. Kurssilla melottiin yhden hengen kajakeilla.

Kurssille hintaa tuli 130€.
Kävimme jokaisena päivänä melomassa säiden mukaisen lenkin ja näiden lisäksi oli teoriatunnit ja paljon tietoa varusteista, vesillä liikkumisesta ynnä muista turvallisuusasioista. Hellesäät vaihtuivat ikävästi juuri tällä viikolla kylmään tuuleen, mutta joka ilta tuuli tyyntyi ja saimme paikoin meloa aivan tyynessä meressä! Viimeisen päivän kylmä ilma tosin karsi kaatumisharjoitukseen osallistuvia ja maihinnousu rannallekin tehtiin lyhyemmän kaavan mukaan (emme päässeet valitettavasti grillaamaan). Tästä huolimatta kurssi oli hyvin antoisa ja sopi minullekin, joka en ole juuri koskaan soutanut enkä melonut. Opettajamme oli sekä hauska että avulias klubiaktiivi.

Miksi tätä kurssia erityisesti lähdin teille mainostamaan oli varsin edullinen diili, joka Helsingin kanoottiklubilla on tarjolla. Melonnan voisi helposti mieltää varsin tyyriiksi ja hankalaksi harrastukseksi, mutta todellisuudessa se ei ole sitä ollenkaan! Klubin kautta, jäseneksi liittymällä, kaikki varusteet saa paikan päältä lainaan. Meloja huolehtii vain omasta, säänmukaisesta asustaan.

Ensimmäisen vuoden jäsenhinta on 135€ ja tällä summalla saa meloa niin paljon kuin kauden aikana (toukokuun alkupuolelta lokakuun lopuille, riippuen säistä ja veden kylmyydestä) sielu sietää. Näiden lisäksi klubin aktiivijäsenet vetävät sekä viikottaisia että eri teemaisia melontaretkiä. Eikä siinäkään vielä kaikki! Ensimmäisenä vuonna jäsenhintaan kuuluu myös melontakeskuksen kuntosalin, saunan ja uimalaiturin käyttö. Myöhempinä vuosina jäsenhinta määräytyy ymmärtääkseni sen mukaan, miten usein arvelee käyvänsä melomassa ja tilamaksun voi joko maksaa tai jättää pois sen mukaan, käyttääkö saunaa/kuntosalia. Välineistöä on mahdollista myös vuokrata mökkireissuille erillismaksusta. Jos Helsingin melontakeskukselle on helppo pääsy, voisi tämä olla erinomaisen edullinen vaihtoehto kalliille kuntosalimaksulle tai muille hintaville urheiluharrastuksille. Täytyy tosin sanoa, ettei melonta itsessään ole kovin raskasta, mutta meri-ilmassa tunnit kuluvat hujauksessa ja jokaisen kurssikerran jälkeen olin ainakin itse hirmuisen nälkäinen ja onnellisen väsynyt. Bonuksena jäsenille on, että sekä melomaan ynnä saunomaan saa tuoda melonnasta kiinnostuneen ystävän!

Ei-jäsenet voivat tietenkin myös vuokrata melontavarusteet päivävuokralla. Hinnasto löytyy Helsingin melontakeskuksen sivuilta, joka toimii Kanoottiklubin päämäjana.

Huhheijjaa! Itsellä on vakaasti harkinnassa HKK:n jäseneksi ryhtyminen. Pitkähkö välimatka vain mietityttää, koska olennaista on tietenkin se, tulisiko sitä sitten käytyä melomassa. Kurssilla avustamassa olleet jäsenet tuntuivat olevan mukavaa porukkaa ja kehuivat, että jos on itse aktiivinen voi melonnan ohessa tutustua uusiin ihmisiin ja saada ystäviä. Myös alkeiskurssille osallistuneet ihmiset olivat hirmu mukavaa ja iloista joukkoa - HUOM! moni tuli kurssille yksin!

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Lomarahojen vaihto vapaaksi

Yllättäen meille on tänä keväänä tarjottu töissä mahdollisuutta vaihtaa lomarahoja vapaapäiviksi.

Olen aina mukana, kun työnantaja tarjoaa jotakin uutta etuutta työntekijöille. Aiemmin meillä on ollut jo käytössä palkattomat vapaapäivät (joista ei mene lauantain palkkaa) säästösyistä. Palkattomia on saanut pitää 5kpl vuodessa ja nyt on tarjolla toiset 5kpl vapaapäiviä, jotka ostetaan lomarahoilla.

Yhdistettynä minimaalisiin 28 päivän lomiini tämä tekisi sentään jo saman, kuin pitkään talossa olleilla eli 38 lomapäivää!

Käytännössä lomarahavapailla ja palkattomilla lomapäivillä ei tietenkään ole mitään eroa, kun molemmissa tapauksissa ne ovat pois omasta palkasta. Lomarahasta miinustettuna lomapäivät tuntuvat kuitenkin "edullisemmilta", kun ne on kerralla miinustettu tulossa olevista extrarahoista, kun taas palkattomat otetaan jälkikäteen suoraan palkasta ja käteen jää siinä kuussa vähemmän rahaa.

Vaan kuinka paljon lomapäivät sitten maksavat? Tämä kiinnosti minua myös, sillä en ole koskaan oikein osannut laskea etukäteen lomarahojani ja nyt on menossa vielä 30% kiky-leikkauksetkin. Onneksi sain työnantajaltani karkean laskukaavan, jolla voin lomarahani laskea! Jaan kaavan teidänkin kanssanne, mutta muistakaa, että se on hyvin summittainen ja antaa vain idean siitä, miten lomaraha lasketaan. Meillä lomaraha on noin 5% vuosipalkasta.

Lomarahan suuruus: 12 x kkpalkka x 0,05 x 0,70 
Päiväpalkan suuruus: kkpalkka / 20

Normaalisti kuukausipalkkani olisi n. 2100€, mutta osittaisen hoitovapaan takia se on vain 82% tästä, eli noin 1722€. Lomarahani olisi siis: n. 723€ ja päiväpalkka: 86€

Viisi lomapäivää maksaisi minulle siis 430,5€ ja lomarahaa jäisi 292,5€.
Olin kuitenkin ajatellut pitää viidestä päivästä vain neljä, joten loma maksaisi 344,4€ ja lomarahaa jäisi 378,6€, arvatenkin verottajalle verotettavaksi.

Jos laskelmani pitävät paikkansa (ja korjatkaa jos eivät) niin ihan mukavalta vaihtosuhteelta vaikuttaa.

Samalla mehustelin tulevaa vuotta, kun alan tehdä taas täyttä päivää töissä ja lomarahaa pitäisi herua 882€ ja jos/kun kiky-lomarahaleikkaukset loppuvat, pitäisi lomarahan olla jopa 1260€. Hieman kyllä tätä epäilen, koska en muista koskaan saaneeni noin paljoa lomarahoja kerralla. Ehkä veroista johtuen.

Lisälomapäivät ovat kyllä kiva juttu, mutta hieman tylsää on, ettei niitä saa pitää putkeen esim. extralomaviikkona. Lisäksi nämä lomapäivät eivät ole subjektiivinen oikeus kaikille. Muissa toimipisteissä lomapäiviä olisi saanut ottaa jopa 13 (ja omatkin lomarahani olisivat riittäneet 8-9 päivään), mutta omassa yksikössäni määrä rajattiin max viiteen. Mutta etu kuin etu. Yritykseni kauatta tienaisin saman päiväpalkan 2,5 tunnissa, joten lomapäivän voi käyttää tuottavastikin.