Työvälineenä Omena

Viikon verran minua on kuumotellut uuden puhelimen oston. Tarvitsen lähitulevaisuudessa uutta puhelinta vahvasti jo töidenikin takia ja vanha puhelimeni alkaa olla liian hidas työkäyttöön.

Sinällään vanha iPhone 4S:ni on vielä neljän ja puolenvuoden iässäkin aivan erinomaisessa vedossa. Näyttö on kirkas ja päivityksiäkin on vielä tullut. Viimeisin järjestelmäpäivitys tosin oli puhelimelleni liikaa eikä se ole ollut enää entisellään. Muisti nyt vain on kertakaikkiaan loppunut kesken, kun sovellusten avaaminen kestää ja kestää. Vielä puhelimelle olisi ehkä voinut koettaa antaa tekohengitystä, mutta yritystoiminnan alettua tarvitsen "kentälle" varmasti toimivan vehkeen. Siispä suuntasin katseeni kohti uudempia malleja. 

Applen älylaitteisiin olen ollut tavattoman tyytyväinen, enkä niistä aio enää vaihtaa pois. Tämä tietenkin säästi minut koko siltä vetelältä suolta, josta Android-puhelimet löytyvät. iPhonelta halusin hieman isompaa näyttöä, kuin aiemmin, joten 5S ja SE rajautuivat pois laskuista. Minulle riittäisi kuitenkin tavallinen malli plussan sijaan, joten käytännössä arvoin hyvin pitkään 6S:n ja 7:n välillä. Olisinkin jo päätynyt ihanan kalankuvaisiin 6S:iin, mutta mieheni mielestä vain uusin malli on järkevintä ostaa. Näin puhelimen saisi pitkäikäisimmillään. Lisäksi 7:n kamera olisi taas astetta parempi, jolloin siitä olisi hyötyä blogikuvien näpsimisessä. 

Mallin valittuani mietin muistitilan suuruutta ja väriä. Toivomani musta etupaneeli rajasi vaihtoehdot taas kahteen: 32Gt:n mattamusta tai 128Gt:n Jet Black. Tällä kertaa päädyin halvempaan vaihtoehdtoon ja kotiin Elisa-kaupasta lähti iPhone 7 32Gt:n mattamusta puhelin ja Prismasta kipaisin siihen vielä yönsinisen nahkakuoren. Koska aiempi puhelimeni oli 16Gt, uskoisin pärjääväni tällä ihan hyvin ja vaikken saanut superkiiltävää Jet black-mallia niin kuoren alle se kiiltopinta muutenkin jää. Mattamusta on yhtä lailla kiiltävä edestä.

Ja siinä se nyt sitten on! Ihanainen, uusi ja hui miten ohut puhelimeni. Koska iPhone 4S toimii kotona aivan niin kuin ennenkin, vaikkei siinä SIM-korttia enää olekaan, on puhelinten vertailu ollut helppoa. Tässä muutamia huomioitani:

• 4S sopii paremmin käteen ja siitä saa huomattavasti tukevamman otteen kulmikkuutensa ansiosta. Vaikka 7 ei ole edes plus-kokoa, on se valtavan iso ja vaatii silloin tällöin kahden käden yhteistyötä.
• Käyttäjörjestelmiltään puhelimet eivät juuri eroa. Saman kokemuksen saa niin IOS 9:llä kuin 10:lläkin. Synkoronoin asetukset puhelinten välillä, joten uusi puhelimeni on lähes identtinen kopio vanhasta.
• Applen oma nahkakuori naarmuuntuu aika helposti, mutta se myös parantaa itse omat naarmunsa - nahkapinta tuntuu todella hyvältä kädessä
• iPhone 7:ssa ei ole perinteistä kuulokeliitäntää, mutta sen mukana tulee välikappale tavallisille kuulokkeille ja tietenkin myös latausporttiin sopivat nappikuulokkeet.
• 4S:n käyttöhinnaksi jäi n. 108€/vuosi tai 9€/kk. Saa nähdä, yltääkö 7 samaan. Tämä tarkoittaisi 6,5 vuoden käyttöikää.
• Yllätyin, miten mukavasti 4S:ää voi vielä käyttää ilman SIM-korttiakin. Sille voisi ihan hyvin keksiä jonkin uuden tehtävän kotona. Palauttamalla tehdasasetukset ja tyhjentämällä puhelimen muistin se kävisi kyllä kevyempään käyttöön ihan puhelimenakin. Myydä en sitä kuitenkaan halua.
• Mutta kyllä tämä uusi puhelin on nopea. Ei kestä minuuttia sovelluksen avaaminen tai nettisivun lataaminen. Sovellusten välilläkin pääsee liikkumaan niiden kaatumatta.
• Olisin kovasti halunnut 6S puhelimen sen ihanien kalataustakuvien takia, mutta samat live-taustat löytyivät myös 7:n muistista! (Tämä oli varmasti se tärkein asia ;)

iPhone 4S 16Gt maksoi aikanaan 480€

iPhone 7 32Gt maksoi nyt: 699€

Nahkakuoret maksoivat 54,90€

Koska puhelin tulee työkäyttöön aion vähentää sen verotuksessa. ALV osuudet 145,92€ vähennän myyntieni ALV:eista ja hankintahinnan työtulojeni verotuksessa. Puhelimelle kuorineen jää hintaa itse maksettavaksi näin ollen 468€. Toki työtuloja ja kerättyjä alvejakin pitää olla niin paljon, että on mistä vähentää.

Seuraavaksi vuorossa on iPad 3:seni päivitys laitteeseen, jonka näyttölasi ei ole kahdesta kohdin halki.

Huonojen ratkaisujen päivä

Olipas taas päivä - nimittäin huonojen ratkaisujen värittämä päivä. Tällä kertaa tehottomia ratkaisuje tekivät muut, kuin minä-ite.

Noniin, yllättäen tyttäreni sai puhelimeensa todella tärkeän puhelun. Isäni henkivakuutusasia oli viimein palannut takaisin vakuutuslautakunnan tutkintapöydältä. Onneksi tyttö ymmärsi antaa puhelimen minulle ja pääsin jännittyneenä kuulemaan uutiset vakuutusyhtiön virkailijalta. Lähes kahden vuoden odotus tuli viimein päätökseensä ja se päätös oli:

Asiaa ei voida ratkaista.

...
.....
........

Että jos asiaan ei löydetä ratkaisua niin annetaan sen ikään kuin muhia jossakin alitajunnan ja työpöydän keskeneräiset-lootan syövereissä parin vuoden ajan? Kyllä.

Vakuutuslautakunta ei osannut riitatilannetta ratkaista ja sitä myöden vakuutusyhtiökään ei voi asialle mitään. Asian taustoja en blogissani julkaise, mutta kyse on vainajan tahdon ja lakipykälien ristiriidasta. Se, kenelle isän henkivakuutsukorvaus menee jää nyt kuolinpesän sovittavaksi tai oikeudessa päätettäväksi. Sillä aikaa vakuutusyhtiö aikoo pestä kätensä jutusta ja korvaussumma siirretään jollekin aluehallintoviraston tilille odottelemaan asian ratkeamista.

Puhelun jälkeen oli kyllä varsin tyrmistynyt olo. Laki ja henkivakuutuksen sopimuspykälät olivat minun ja veljeni takana. Äitipuoleni taas on palkannut itselleen asianajajan, joten jäämme nyt sitten varmaan odottelemaan jonkinlaista tarjousta tai haastetta häneltä. Ilman jokaisen osapuolen suostumusta, kukaan ei saa summasta mitään. Veikkaan, että sopimustakin lähdettäisiin tekemään yhtä kaukaisista lähtökohdista kuin Huutokauppakeisarin tarjouksissa ikään.

Voin siis sanoa, että asia ei ole vieläkään ratkennut ja tuskin ihan heti ratkeaakaan.

Vakuutusasioiden jälkeen olikin aika suunnata oman kotini taloyhtiön kevätkokoukseen. Oli muuten ensimmäinen yhtiökokoukseni ikinä. Onneksi talous ja tuleva remonttitilanne näyttää talomme kohdalta oikein hyvältä - suuret remontit on tehty ajallaan ja seuraavat korjaukset lykätty hamaan tulevaisuuteen. Tälle vuodelle tiedossa on vain asumismukavuutta ja -viihtyisyyttä välittömästi lisääviä pienempiä remontteja.

Näiden välttämättömien ja hyvien muutosehdotusten lisäksi esityslistalle oli päässyt eräs vähemmän mielekäs uudistusehdotus. Hieman normaalia useammin kokoustanut johtokunta oli keksinyt mennä muuttamaan asiaa, joka taloyhtiössämme on tähän asti toiminut valtavan hyvin ja ollut normaaleja syrjäisemmän asuinalueen etuja: vapaasta pysäköintitilasta haluttiin maksullista. Koska paikalla oli vielä paljon vanhoja asukkaita, joilla on omat paikat ostettuna, asia äänestettiin äkkiä viralliseksi vaikka koetin miten argumentoida uudistuksen mielettömyyttä vastaan. Sama ilmiö, jossa lähdetään korjaamaan jotakin täysin toimivaa ja hyvää systeemiä on muuten tuttu monenkirjavista Facebookin kirppari- ja myyntiryhmistä. Jotakuta alkaa ottaa pattiin ja kohta kaikki saavat kärsiä: Nimittäin jos uudet maksupaikat jäävät tyhjiksi on edessä kaksi uutta ongelmaa:

1. Vieraspaikat täyttyvät asukkaiden autoista
2. Taloyhtiö joutunee rajoittamaan vierasparkkien pysäköintioikeutta ja palkkaa tätä varten parkkifirman sakottamaan

Eli vieraille tulee ongelmia parkkikiekkojen kanssa, taloyhtiö maksaa mahdollisesti enemmän parkkivalvontakuluja kuin uusista paikoista tulee tuloja (jos tuloja edes tule), aiemmin ilmainen parkkitila jää seisomaan tyjilleen ja viereisen taloyhtiön runsas, ilmainen parkkitila alkaa mystisesti olla aina täysi. 

Olisinkohan ollut onnellisempi, jos en vain olisi mennyt koko kokoukseen. Ainakin olisin ehkä välttynyt migreenikohtaukselta, joka seurasi tuota onnetonta päivää.

Ensimmäiset kolme viikkoa yrittäjänä

Yrityksen ensimmäiset viikot lukuina (sis. alv ja pyöristetty lähimpään kokonaislukuun):

• Asiakkaita: 4kpl
• Laskutetut tunnit: 3h
• Tiedossa olevat keikat: 1kpl
• Mahdollisia tulevia keikkoja: 2kpl
• Asiakaskäyntien ajetut kilometrit: 47km
• Yrityksen aloittamisen kulut yhteensä: 1409€
• Yrityksen tulot: 130€ + blogiyhteistyöpalkkio
• Itse jalan jaetut flyerit: n. 1100kpl, 35km
• Mainoskulut: 233€ + 350€ grafiikka
• Laitehankinnat: 541€
• Toimistotarvikkeet: 28€
• Nettipalvelukulut: 171€
• Yhteistyötapaamisia: 4kpl, yhteensä 5h
• Käytetty oma aika: Mahdotonta arvioida, mutta vähintään 2h/pv

Töitä, töitä, töitä!

Muuttuessani työnhakijasta palveluja tarjoavaksi yrittäjäksi, koen nousseeni johonkin aivan uuteen asemaan elämässä. Yhtäkkiä osaamiseni on arvokasta ja siitä halutaan maksaa. Tunne on aivan erilainen, kuin aiempina kertoina esim. töitä hakiessa ja epätoivoisesti hakemuksia lähetellessä.

Olen nyt saanut yritykselleni ihka ensimmäiset asiakkaat! Paikallislehden mainos poiki yhden ainokaisen yhteydenoton ja ajan varasin seuraavalle viikolle. Painosta taas sain värilliset mainosflyerit, joita kävin itse omin kätösin jakamassa postiluukkuihin ja tätä kautta sain heti seuraavana päivänä kaksi uutta yhteydenottoa, jotka poikivat työkeikat vielä samalle päivälle. Siinä ei ehtinyt kauaa jännittää, kun olin jo matkalla yritykseni ensimmäisten asiakkaiden luokse. Ja tiedättekö mitä, ne opastukset menivät aivan erinomaisesti! Molemmat asiakkaat olivat tyytyväisiä, ilmoittivat mielihyvin tilaavansa minut uudelleenkin ja aikoivat myös suositella palveluksiani ystävilleen.

Minut valtavasi valtava helpotuksen ja hyvänolon tunne. Tästä se lähtisi lutviutumaan ja sana kiertämään! Olen toki myös jatkanut mainostusta ja saanut lisää kiinnostuneita yhteydenottoja mm. sosiaalisen median kautta. Muutamia mahdollisia keikkoja on jo näköpiirissä, jahka saamme sovittua ajat ja aiheet opastuksille.  Koetan joka päivä tehdä jotakin yritykseni markkinoinnin eteen ja tämän lisäksi opiskelen niitä tietotekniikan osa-alueita, joista saattaisi olla hyötyä. 

Vaikka nämä ensimmäiset työkeikat eivät tehneet minusta vielä rikasta, näyttää tulevaisuus nyt jo melko valoisalta: Olen nimittäin saanut solmittua itselleni kaksi uutta lisätyötä! Toisen töistä hoidan sivutuloverokortilla ja toisen saan laskuttaa yritykseni kautta. Nämä työt alkavat hieman myöhemmin, mutta hyvässä lykyssä saan kuitattua palkkioilla kaikki tähänastiset, yrityksen perustamisesta johtuvat kulut (n. 1400€)! Pääsen ehkä jopa voitonkin puolelle. Tässä kolme eri skenaariota siitä, paljonko käteen jäisi töiden pituudesta riippuen:

1. Sovitut keikat: 980€ (32h)
2. Mahdolliset keikat yht.: 1420€ (42,5h)
3. Tai ehkä jopa: 1860€ (53,5h)

Lisäksi töitä pääsee jatkamaan myöhemmin. Olen superiloinen! Minulla on nyt koko kevät ja kesä aikaa tehdä niitä hommia, joita yritykselleni tulee ja syksyllä aloitan nämä lisähommat. Syksy tulee olemaan töiden puolesta todella kiireinen, mutta enköhän pärjää jos vain saan sovitettua kaikkien töiden aikataulut yhteen. 

Perintövero, mitä ihmettä?

Nyt ei tullut ylläriperintöä vaan ylläriperintövero.

Perintöverolappu saapuu vasta hyvän aikaa perunkirjoituksen jälkeen, joten en osannut varautua tällaiseen yllätykseen ollenkaan. Mutta sieltä se postissa tuli: verolappu ukkini perinnöstä, jota en ole saanut, enkä tule saamaankaan.

Mitenkä tämä sitten on mahdollista?

Ukkini jälkeen jäi kaksi erillistä testamenttia, joita voi kauniisti kuvata sanoilla "itse tehty". Lyhykäisyydessään niissä määrättiin omaisuus menemään ensin mummulleni ja vasta mummuni jälkeen perintö jaetaan lapsille/lastenlapsille.

Verovirasto oli laskenut perinnönjaon tapahtuneen aivan toisella tavoin. Suurin osa perinnöstä oli vain siirtynyt mummuni hallintaan, ei omistukseen. Setääni suosivaa jakosuhdetta verottaja ei ollut huomioinut ollenkaan, vaan ukkini perintö yksinkertaisesti jaettiin neljän perijän kesken ja sen mukaan jokaiselle tuli 1/4 osa perintöveroa koko potista. Minun ja veljeni kohdalla tämä tarkoittaa, että meille tuli maksuun osa sedän perintöosuuden verosta!

Meidän osuuksiemme piti olla á 20 000€, josta ei tarvitse veroa maksaa, mutta nyt osuus onkin noussut n. 23400€:oon, josta pitää maksaa veroa n. 370€. Ja tuo verorajan ylittävä osuus ei ole meille testamentin mukaan edes tulossa.

No, verolapussakin sanottiin, että päätöksestä on lupa valittaa ja siihen voi hakea korjausta. En vain tiennyt, pitäisikö minun valittaa ensin verottajalle vai kuolinpesälle. Sovimme veljen kanssa, että otan ensin yhteyden verottajaan, jotta saamme ohjeet asian korjaamiseksi. Soitinkin verottajalle ja perintöasioita hoitava täti tutki perunkirjan liitteenä olevat testamentit ja myönsi puhelimitse, että laskelmassa näyttäisi kyllä olevan virhe. Perintövero menee uudelleen laskettavaksi ja toivottavasti virhe oikaistaan.

Onneksi perintöveroasioissa maksu- ja valitusajat ovat pitkiä. Valitus tai korjauspyyntö pitää tehdä vuoteen 2023 mennessä ja veron eräpäiväkin on vasta heinäkuussa - joskaan en aio sitä kyllä maksaa.

Ei ajankäyttöongelmia

Vaikka edelleen odottelen ensimmäisiä asiakkaitani yritykselleni niin täytyy kyllä sanoa, että ajankäyttöongelmani ovat kaikonneet kokonaan. Ideointia ja puuhaa riittää jokaiselle joutilaalle hetkelle. Samalla myös vapaa-aika ja päiväunet ovat alkaneet tuntua aiempaa makeammilta!

Aluksi haluan kiittää kaikkia, jotka ovat tähän asti blogissani kommentoineet. Niin hyväntahtoiset kuin pessimistisetkin viestit teiltä, rakkaat lukijani, ovat synnyttäneet jos jonkinlaisia ideoita markkinoinnin ja palvelujeni kehittämiseksi! Voisi sanoa, ettei tekeminen kyllä nyt pääse loppumaan kesken! En vieläkään kerro sen tarkemmin suunnittelemistani markkinointikikoista, koska haluan ensin testata niistä jokaisen käytännössä. Voin sitten teillekin kertoa, mitkä keinot olivat kaikkein tuotteliaimpia.

Tällä hetkellä panostan verkostoitumiseen, kuten aiemmissa postauksissani uhosin. Ensiviikolle on luvassa kahdet yhteistyöneuvottelut, joista toinen on mainitsemani työkeikka. Lisäksi minulla on yksi markkinointiin liittyvä tapaaminen ja pariin muuhun tahoon olen ottanut yhteyttä, josko pääsisin esittelemään palveluksiani kuntalaisille ihan kasvokkain. Kiitos vain ideasta sinä Anonyymi, joka tätä ehdotit!

On uskomattoman hienoa, miten oman yrityksen kanssa vain mielikuvitus on rajana, kun miettii yhteistyötahoja ja markkinointitempauksia. Verkostoituminen tuntuu kiinnostavan vastapuoltakin, jos vain yhteistyö on hedelmällistä molemmille osapuolille.

Näiden lisäksi olen säätänyt hinnoittelua ja ideoinut lisää erilaisia tuotteita, joilla saisin palveluideni kohderyhmää laajennettua ja ehkä aloitettua somekampanjankin jossakin vaiheessa. Niin ja mainoksia olen jakanut itse, kilpailuttanut mainoksenjakajia, jatkanut itse mainosten jakoa ja lähettänyt ensimmäisen mainokseni myös lehteen!

Tällä hetkellä yritykseen olen käyttänyt 1280€ ALV:illista rahaa. Vielä pitäisi budjettiin mahduttaa mainoskampanja joko isomman lehtimainoksen tai tilattujen ja jaettujen flyerien muodossa. Mahdollisia muita kuluja saattaisivat olla mainoskyltin tilaus, suosittelukorttien suunnittelu, aiemmin mainitut hiirimatot ja verkkokaupan perustamisen kulut. Ideathan ei lopu kesken, mutta kukkaro himmaa. Ilman markkinointia tuloja ei tule, mutta markkinointi maksaa kyllä ihan kiitettävästi rahaa ja aikaa.

Puoliyllättäen tajusin vasta hiljattain, että yrittäjällä töitä riittää vaikka kellon ympäri, mutta vain murto-osa työstä on laskutettavaa työtä. Voi, kun palkattoman työn voisi vähentää verotuksessa tappiona! :D

(Oikeasti tämä on ihan hauskaa hommaa, vaikkei palkkaa saakaan - älkää huoliko ;)

Työt tulee töiden luokse

Valitettavasti asiakkaat eivät ole vielä vaeltaneet kilometrien pituisena jonona luokseni. Yritykselläni ei toistaiseksi ole ollut vielä ensimmäistäkään asiakasta, mutta työrintamalla sen sijaan näyttää ihan hyvältä!

Vakipaikka

Ehkä voin jo tässä vaiheessa viimein paljastaa, että minut ollaan vakinaistamassa päivätyössäni! Viiden vuoden ja neljän kuukauden ahertaminen toivoni mukaan viimein palkitaan huhtikuussa ja allekirjoitan vakkarisopimuksen. Olen aina pitänyt ja arvostanut pomoani. Hän on koko talossa oloni ajan toivonut, että saisi minulle vakkaripaikan. Nyt, kun eläköitymisen myötä paikka tuli tarjolle, pyysi pomoni lupaa saada täyttää paikka ilman avointa hakua. Koska olen tehnyt samankaltaista työtä eläkkeelle lähtevän kanssa jo niin kauan, sai pomo suoran täyttöluvan. Asiasta on jo tiedotettu talossa ja minun sijaisuudelleni hankittu seuraava sijainen, joten uskoisin asian olevan jo melko varma. Vakinaistamisen johdosta uskalsin viimein yrityksenkin perustaa.

Markkinointi

Yritykseni markkinointi on nyt aloitettu, mutta toistaiseksi laihoin tuloksin. Tosin vasta on kulunut nelisen päivää ensimmäisten mainosten jakamisesta. Uskoakseni matoja on edelleen koukuissa ja nyt vedetään pitkää siimaa. Kyllä sieltä joku jossakin vaiheessa varmasti soittaa. Kerron markkinointiyrityksistäni kattavasti hieman myöhemmin - etenkin, jos/kun asiakkaita alkaa tulla.

Vaikka asiakkaita ei vielä olekaan niin huomasin erään postitiivisen yrityksestä kumpuavan fiiliksen: Se on vapauden tuulahdus. Voin ottaa millaista työtä vastaan, aivan milloin tahansa, koska pystyn yrittäjänä kirjoittamaan työstäni laskun. Osaan laskea ja maksaa työstäni verot enkä koe olevani missään kannustin- tai pelotteluloukussa. Voin tehdä mitä tahansa työtä, josta joku haluaa minulle maksaa! Tai olla tekemättä.

Lisätyö

Sen sijaan eilen eteeni ilmaantui yllättävä työtilaisuus! Omaan työhöni liittyen olin erääseen tahoon yhteydessä ja sähköpostiviestittelyn ohessa kävi ilmi, että heillä olisi tarvetta Apple osaajalle. Ja tässähän minä huomasin heti työmahdollisuuden ja tarjosin palveluksiani heidän käyttöönsä! Sain heti innostuneen vastaanoton ja ensi viikoksi sovimme tapaamisen, jolloin keskustelemme työstä enemmän. Kaikkine korvauksineen tämä olisi 8 tunnin keikka, josta tienaisin 240€ palkkaa ja 73€:n verottomat matkakorvaukset. Ihan jees! Ajattelin ottaa selvää, voisinko palkan sijaan laskuttaa yritystä oman toiminimeni kautta, jolloin hyötyisin palkasta vielä enemmän.

Työhakemus

Kolmas iloinen ja hieman jännittäväkin työasia sattui kohdalle eilen illalla. Kotikaupungistani avautui oman alani vakipaikka. Laitoin hakemuksen saman tien sisään jo ihan periaatteesta. Olen yrittänyt ennenkin hakea tuonne ja päässyt haastatteluunkin, mutta viimeksi ei valinta osunut kohdalle. Nyt paikka työnkuvineen on kuin pedattu minulle. Ongelmaksi nousisi, jos pääsisin haastatteluun ja tulisin valituksi, että kummassa työssä haluaisin jatkaa vakinaisena?  Nykyinen työni vastaa työilmapiirin, esimiehen ja toimenkuvan perusteella kaikkia unelmiani. Kotikaupunkini paikka saattaisi olla yhtä kiva tai sitten ei. Palkka olisi suurinpiirtein sama, mutta autosta voisin luopua, joka toisi heti parin sadan euron säästöt kuukausittain. Tiedän myös, että tuolla työpaikalla on tarjolla jonkin verran paremmat työsuhde-edut, kuten kulttuuri-, liikunta ja lounassetelit. Mutta onko raha todella niin tärkeää, että vaihtaisin siihen ihanat työkaverini ja reiluakin reilumman pomon, joka juuri on saanut hommattua minulle vakipaikan?

Yritystoiminnan alku lähenee - viimeisiä valmisteluja

Oikeastaan yritystoimintani on paperilla jo alkanut kuun alusta, mutta markkinoinnin aloitan tänä
viikonloppuna.

Viimehetken valmisteluihin on kuulunut tietenkin mainoksen suunnittelu ja kotisivujen julkaisu. Kotisivuni ovat olleet valmiit jo hyvän aikaa, mutta domainin siirto uudelle DNS-palvelimelle on ollut hieman hidasta. Tänään soitin palveluun ja domainini saatiin viimein siirrettyä. Nyt domain osoittaa Weeblyn palvelimelle tehdyille sivuilleni, vaikkei Weebly tuekaan .fi-päätettä. Vielä on rakennettava toimiva sähköpostipalvelin omalla domain-nimellä Tutanotan palvelun kautta. Mainoksia en tietenkään ole voinut jakaa ennen kuin kotisivut ja sähköposti toimivat.

iZettle on saapunut!

Nyt kun edustuspuoli on kunnossa, päätin leikata vielä viimeisetkin pakotiet takaatani poikki. Lakkautin Kelan osittaisen hoitorahan ja soitin päivätöideni palkanlaskentaan ja pyysin saada tehdä 6 minuuttia pidempää päivää, kuten muutkin. Palkanlaskija laski, että 30 tuntinen työviikko olisi laskenut nettopalkkaani noin 30€:lla, jos en olisi pidentänyt päivääni. 30€ on jo melkein puolet menetetystä osittaisesta hoitorahasta. Hieman hurjalta tuntuu luopua tuesta, mutta koetan asennoitua siten, että vaihdan pienen tuen mahdollisuuteen tienata huomattavasti reippaammin.

Näiden lisäksi, uskokaa tai älkää, oli minun tehtävä myös päätyöni työnantajalle ilmoitus yritystoiminnan, eli sivutoimisen työn aloittamisesta. Koska sivutoiminen yrittäjyys ei haitaa tai kilpaile oikean työni kanssa, pelkkä ilmoitus riittänee. Lupaa työnantajalta olisi pitänyt hakea, jos yritystoimintani edellyttäisi töiden tekoa myös päivätyöajalla. En kyllä varsinaisesti tiedä, mitä teen, jos työnantaja päättäisikin vastustaa sivutyötäni! Mutta niin tuskin käy ja ainakin saisin virallisesti valittaa päätöksestä.

Uskoakseni kaikki alkaa olla nyt markkinoinnin aloitusta varten valmiina. Jännittää...

Kotitoimiston pystytys

Tällä hetkellä toivoisin kovasti omaa kotitoimistoa. Alkaa nimittäin tila kotona käydä vähän ahtaaksi.

No, uutta asuntoa en kyllä tähän hätään lähde ostamaan vain sen erillisen työhuoneen takia. Leveä tietokonepöytämme olohuoneessa on saanut muuttua kotitoimistoksi. Pöytä kannattelee tällä hetkellä monitoimilaitetta, paperikehikkoa, wlan-boxia, työkannettavaani telakoineen sekä yhteistä pöytäkonettamme. Lisäksi pöydällä on varaus miehen työläppärille hänen etätyöpäiviään varten. Kun pöydälle on vielä kasattu molempien kuulokkeet, eri laitteiden latausjohdot, bluetoothkaiutin, erinäinen määrä latauksessa olevia laitteita ja kynäpurkki niin ylimääräistä tilaa ei juuri ole.

Retrokoneprojektini olen joutunut siirtämään nyt syrjään (ts. niillä ei ole ollenkaan omaa paikkaa), eikä pöydälle voi enää viikata pyykkejä, kuten ennen.

Olisi mukavaa tarjota tietokoneen käyttöopastuksia myös omassa kodissani niille, joilla ei ole mahdollisesti vielä omaa konetta. Tätä varten tarvitsisin kuitenkin liiketilan. Liiketilaa varten tarvitsisin varmasti suuret tulot. Suuria tuloja ja liiketilan hallinnointia varten tarvitsisin kokonaisen työpäivän yritykseni hoitoa ja markkinointia varten. Huh! Omaa, kodista erillistä kotitoimistoa en ole ihan heti hankkimassa. Mutta ehkä voin pitää sen tavoitteena mielessä.

Mainitsinkin jo aiemmin, että aion tehdä toimistostani paperittoman. Periaatteessa sen pitäisi tarkoittaa, ettei tarvetta mapeille ja muistioille pitäisi olla. Käytännössä saanen mahdutettua kaikki tarvitsemani "toimistotarvikkeet", käynti- ja suosittelukortit, mainoslipareet ynnä muut kannettavani laukkuun, joka on oikea tasku- ja tilaihme. Skannerilla digitalisoin kaikki yritykselleni saapuvat paperit ja silppurilla arkistoin ne lopullisesti mappi Ö:hön. Silppurille löytänen paikan lattialta, työpöydän päädystä.

Onneksi sisustuksemme ei muuten jäljittele valkoista minimalistisuutta.