Sijoitusasunto numero 3½. siirtyi salkkuuni alkuvuodesta. Saimme asunnon perinnöksi yhdessä veljeni kanssa niin, että omistamme molemmat siitä puoliskan.
Asunto on samalla myös ensimmäinen velaton asuntoni, joten tällä hetkellä se takoo puhdasta voittoa joka kuukausi. Tämä on tietenkin miellyttävä uudistus varallisuuteeni, mutta samalla olemme miettineet asunnon kohtaloa.
Asunto on siis rivitalokaksio kaukana pohjoisessa. Siinä asuvat pitkäaikaiset vuokralaiset ja mm. kylpyhuone on juuri remontoitu saneerauksen myötä ja velkaosuus maksettu pois. Asunnon vuokra on 611€ ja hoitovastike 202€, näin ollen asunto tuottaa 409€ joka kuukausi buttona jaettavaksi minulle ja veljelleni. Perunkirjaan asunnon arvoksi on arvioitu 80000€, mutta sitä ei ole virallisesti arvioitettu välittäjällä.
Toistaiseksi sijoituskohde on melko vakaa, mutta koska kohde on kaukana ja pienemmällä paikkakunnalla, on siinä omat riskinsä. Asuntoa emme ole koskaan itse nähneet ja ongelmatilanteessa asunnolle meno on hyvin vaikeaa välimatkan takia. Vaikka asunnosta on remontoitu kylpyhuone uutta vastaavaksi on se muuten pian remonttia vailla. Ainakin keittiö pitäisi modernisoida.
Olemme miettineet veljen kanssa kohteen myymistä. Erityisen onnekkaaksi tämän teki se, että nykyiset vuokralaiset olivat kiinnostuneita ostamaan kohteen itselleen. Valitettavasti koronakevät laittoi pisteen suunnitelman edistämiselle. Nyt asiaan voisi taas palata ja pyytää asuntoon hinta-arvion. Paikallinen (ainoa) välitysliike pystyisi hoitamaan arvioinnin ja kaupanteon paperit etänä. Hintaa he pyysivät tästä noin 300€, joka ei olisi ihan mahdoton asian helppouden huomioiden. Mutta jos vuokralaiset vetäytyvät kaupanteosta, niin asiaa joutuu pohtimaan uudelleen ja välittäjän palkkiokin nousee, kun asuntoa ryhdytään myymään ulkopuolisille.
Myynnistä mahdollisesti saatavia rahoja olen suunnitellut käyttäväni sillä kaikkein kauheimmalla tavalla: Maksamalla kotiini kohdistuvan asuntolainan pois! Älkää kuitenkaan pillastuko. Mielestäni perustelut tälle toimelle ovat suht järkevät:
1. Riski pienenee. Raha riittäisi koko koti-velan kuittaamiseen ja kun koti on velaton, jää minulla lainalyhennyksen verran rahaa käteen joka kuukausi. Tässä tapauksessa n. 628€. Tämä olisi valtava helpotus taloudelleni. Jäljelle jäävän yhtiövastikkeen saisin maksettua pienilläkin tuloilla, vaikka minulta menisi työt alta.
2. Vapautuvilla käteisvaroilla olen suunnitellut lumipallottavani sijoituskohteiden lainoja pois niin, että myös ne alkavat tuottaa positiivista kassavirtaa. Tämä on tärkeää sijoitussuunnitelmani aikataulun takia. Haluan asunnot velattomaksi ollessani 40-50 vuoden ikäinen ja siihen mennessä asuntojakin pitää olla sen verran, että katan niiden tuotoilla elämiseni. Laskelmieni mukaan noin 7 asuntoa pitäisi riittää + oma, velaton koti.
3. Kotilainan (n. 20500€) maksun jälkeenkin myyntivoittoa jäisi sijoitettavaksi. Summa saattaisi riittää sellaisenaan tai pienellä lisäpanostuksella seuraavan sijoitusasunnon käsirahaksi. Uuden asunnon hankkisin velkavivulla vähemmän riskialttiilta ja muuttotappiolliselta paikkakunnalta.
4. Velattomaksi maksetusta kodista vapautuu vakuusarvoa vastaavasti seuraavia hankintoja varten.
5. Pörssiin sijoittaminen ei innosta. Koen asunnot itselleni parhaaksi tavaksi sijoittaa.
Äidin ja tyttären etätyöpiste. "Uusi" työpöytä kierrätettynä 0€.
Olenko koskaan maininnut blogissani, miten toiveeni tuntuvat toteutuvan pelottavan tarkasti? Olen jo hyvän aikaa koettanut varoa toivomasta mitään ihmeempiä, sillä niin moni toiveeni on ajan kanssa käynyt toteen. Niin hyvässä kuin pahassakin. Muistan vielä ajan, kun olin kateellinen ihmisille, jotka pystyvät tekemään etätöitä kotoa useampana päivänä viikossa. Omassa työssäni etätyö on ollut mahdollista voin pari kertaa vuodessa, kun edessä on ollut jokin todella pitkää kirjoitusrupeamaa vaativa projekti. No, nyt sain sitten täysilaidallisen etätyötä kerralla, kun koronapäivät iskivät päälle. Tämän poikkeustilan jälkeen en tule kaipaamaan etätyötä kyllä ollenkaan. Tänään saan työnantajalta kuulla, onko edessä lomautus tai palkanmaksun keskeyttäminen. On aika selvää, että asiakaspainotteisessa työssä etätyöntekemiselle on omat rajansa. Onneksi lomautuksista uumoillaan enintään kuukauden mittaisia, mutta liitoista ja työttömyyskassoista ei ehkä aivan heti liikene tukiaisia. Tässä kohtaa on huokaistava, että onneksi löytyy sitä puskuria. Nyt voi hyvinkin joutua elämään säästöillä jonkin aikaa, kun työttömyyskassatkin ovat ilmaisseet ruuhkautuneensa ehkä ensi vuoteen asti. Kerrataanpa vielä talouteni puskurit, ja mistä ne koostuvat: Säästötili: 18 500€ Nordnet-salkku: 1423€ (-640€) Asuntojen velaton yhteisarvo noin: 169 000€ Velkakirja: 3800€ Säästötilin saldo heittelee aika rajusti, koska kuun vaihteessa tililtä lähtevät lainalyhennykset ja vastikkeet ja puolen kuun paikkeilla tulee palkka sekä tukiaiset. Osa säästöistäni on myös erittäin epälikvidisti kiinni läheiselle antamassani lainassa, jota hän maksaa takaisin kuukausittain, mutta ilman korkoa. On aivan selvää, että tällä hetkellä käteinen on kuningas, sillä sitä ei uhkaa talouden epävakaus. Pörssissä heiluu, velkojen takaisinmaksu on aina jokseenkin epävarmaa, mutta onneksi sentään asuntojen hinnat pysyvät suhteellisen vakaina, samoin vuokranmaksu, kun sen hoitaa jo valmiiksi Kela. Viimeisen vuoden aikana tuloni ja menoni ovat jatkaneet monimutkaistumistaan. Asuntosalkku on kasvanut käsittämään jo 3 kokonaista asuntoa, 1 valmistuvan uudiskohteen ja perinnöksi tulleen asunnonpuolikkaan, josta toisen puolen omistaa veljeni. Omistan yhteensä siis 4½ asuntoa. Perintöasunto on myös ensimmäinen kokonaan velaton tulonlähde, jonka omistan. Osakesalkussa porskuttaa enää vain Sampo pahasti miinuksella, mutta koska muut osakkeet sain myytyä jo hyvissä ajoin hintojen ollessa huippulukemissa, en erityisemmin stressaa pörssin takia. Otetaanpa sitten katsaus kotitalouteni budjettiin. Vertailukohta onkin yli vuoden päässä, joten hieman ovat luvut eläneet. Menot maaliskuussa:
Kodin lainalyhennys: 625€
Yksiön lainalyhennys: 313€
Kaksion lainalyhennys: 374€
Uudiskohteen lainahyhennys: 100€ (uusi kulu)
Yksiön yhtiövastike: 281€ (+28€, tämä on noussut ikävästi)
Kaksion yhtiövastike: 268€ (+23€)
Asunnonpuolikkaan yhtiövastike: 100€ (uusi kulu)
Kodin yhtiövastike: 375€ (+82€ rappukäytävän ja ovien remonttilaina)
Päätin lisätä menopuolelle karkean arvion ruokamenoista nähdäkseni, paljonko loppujen lopuksi jää rahaa säästöön kuukausittain. Osasta vuokrista maksan verot ansiotulon palkan yhteydessä, osasta erikseen, koska ne ovat joko uusia tai muuttuneet viimeaikoina.
Yhtiövastikkeet jatkavat ikävästi nousuaan. Yksiön kulujen nousu on ollut tasaista, mutta sen vuokraa en ole lähtenyt nostamaan pariin vuoteen, koska haluan pitää vuokralaisen, kunnes talossa alkaa viemäri- ja putkiremontti. Onneksi näyttäisi nyt siltä, että remontti siirtyy ehkä tulevaisuuteen.
Uusi sijoituslaina, jonka otin uudiskohdeasuntoa varten on jo langennut maksuun, mutta onneksi kuukausilyhennys on maltillinen. Jos rakennusprojekti ei myöhästy, saan asunnon käyttööni tai vuokralle vuoden loppupuolella. Vuokralainen siihen olisi jo tiedossa, jos en sitten itse muuta asuntoon remonttia pakoon. Näyttää kuitenkin siltä, että myös oman kotini linjasaneeraus tulee viivästymään koronatilanteen takia.
Nokkela lukija lukee tuolta luvuista muuten uusimmat kuulumiset noin yleensäkin. Heh.
Olen katsellut puolella silmällä uudiskohteita jo jonkin aikaa. Sijoitussuunnitelmani mukaan tänä vuonna olisi hankinnassa kolmas sijoitusasunto. En ole pitänyt uudiskohteita kovinkaan varteenotettavana vaihtoehtona, sillä en ole saanut niiden kanssa lukuja oikein täsmäämään. Kunnes vastaan tuli asunto, jossa kaikki loksahti paikoilleen.
Löysin uudiskohteen, joka on jo rakenteilla tutussa kaupungissa, hyvien liikenneyhtekysien varrella ja tarpeeksi lähellä Helsinkiä. Olen seuraillut rakennustyömaan edistymistä aiemminkin, koska autoin ystävääni etsimään paikkakunnalta asuntoa itselleen. Tuo uudiskohde olisi ollut ehkä mahdollinen vaihtoehto, mutta hän päätyi kuitenkin toiseen asuntoon. Uudiskohde koostuu kolmesta kerrostalosta, joista kaksi ensimmäistä alkavat olla valmiina ja viimeisen rakentaminen alkaa pian.
27,5m2: Pohjan L-muoto helpottaa
huonekalujen sijoittelemista.
Kiinnostuin asunnosta edullisen hinnan ja hieman tavallisesta poikkeavan pohjapiirroksen vuoksi. Otin yhteyden välittäjään ja pyysin tiedot saatavilla olevista asunnoista ja uudiskohteesta muutenkin. Tutustuin asuntoesitteeseen ja löysin listalta itseäni miellyttävän yksilön hyvään hintaan.
Sain tehdä asuntoon maksuttoman varauksen, joka ei sitonut minua vielä mihinkään. Varausvaiheessa talon tarkemmat tiedot eivät olleet vielä saatavilla ja kauppojakin päästään nyt vasta tekemään, joten minulla on ollut hyvästi aikaa järjestellä raha-asioita ja pohdiskella sijoitusta. Odotellessa kävin myös tutustumassa jo valmiisiin malliasuntoihin, joihin ihastuin heti.
Varaamani asunnon plussat:
Sijainti keskustassa, juna- ja bussiasema noin 900m päässä, samoin kaikki keskustan palvelut. Talon kivijalkaan rakennetaan lähikauppa ja myös Lidl on aivan naapurissa.
Velaton hinta 118000€, myyntihinta 35000€.
Neliöitä 27,5, joka ei ole taloyhtiön pienin. Kaksiot ovat vain muutaman neliön isompia.
Vaikka asunto on pieni, on siinä: iso kylppäri, järkevä pohjapiirros, tavallista korkeampi huonekorkeus, koko seinän korkuiset ikkunat ja todella suuri parveke, joka lisää neliöitä merkittävästi. Asunto näyttää valoisalta ja avarammalta.
Asunnosta on upea näkymä kauas kaupungin yli ja vaikka matalat rakennukset sen edessä varmaan joskus puretaankin, jää asuntoni eteen silti parkkipaikka ja piha antamaan välimatkaa tulevaisuuden kerrostaloihin
Keittiöseinäke näyttää järkevältä ja siinä, sekä eteisen kaapistossa on paljon säilytystilaa
Pitkä lyhennysvapaa ja maltillinen laina-aika: 5 vuotta lyhennysvapaata asunnon valmistuttua, 20 vuotta lyhennystä. Asunto pääsee tuottamaan mukavasti tuottoa ensimmäisinä vuosinaan
Lyhennysvapaiden jälkeenkin yhtiövastike on reilusti alle mahdollisen vuokrapyynnin. Voittoa pitäisi jäädä noin 100€/kk.
Myyntihinta on sen verran matala, että tarvitsemani pankkilaina (23000€) kustantaa noin 100€/kk.
Mahdollinen kuukausivuokra asettuu 650€:n tietämille. Tämä oli sekä oma, että välittäjän arvio ja vastaa myös ympäristön tämän hetkisiä vuokrapyyntejä.
Varaamani asunnon miinukset:
Vuokratontti, ei lunastusmahdollisuutta: Tontin vuokrahinta saattaa nousta ja on erikoista, ettei sitä saa lunastaa itselleen. Tämän kohteen tulen luultavasti myymään jossakin sopivassa välissä, jos tontin vuokrahinta lähtee nousemaan liikaa
Pankki vaatii 10% investoinnin velattomasta hinnasta omassa rahassa. Koska vakuuteni eivät ihan riittäneet takaamaan 90% velattomasta hinnasta, joudun maksan asunnosta 14000€ käteisellä ja loput myyntihinnasta otan lainana
Sälekaihtimet kuuluvata hintaan, mutta parvekelasitus ei. Tästä tulee kuluja 2000-3000€ lisää
Varainsiirtovero lasketaan velattomasta hinnasta: 2360€
Alueella on rakennettu paljon, eritoten pienistä yksiöistä koostuvia kerrostaloja. Moni kohde on jo muuttovalmis ja käytössä, mutta vuokraovesta ei alueelta silti löytynyt montaakaan tarjolla olevaa asuntoa
Valmistuminen vasta vuoden 2020 lopulla: Toivon aikataulujen sopivan hyvin yksiin oman kotini linjasaneerauksen kanssa, jolloin voisin ehkä asua asunnossa hetken itse!
Lisäksi on vielä sanottava, että saman alueen 70-luvun putkiremontoimattomissa taloissa yksiöt maksavat noin 100k€. Toki ne ovat yleensä muutaman neliön isompia ja sijaitsevat omalla tontilla. Toisaalta hoitovastikkeissa ei ole suurta eroa, vaikka omani sisältää myös tonttivuokran. Kun vanhoihin taloihin tehdään isot remontit, nousee hinta äkkiä samalle tasolle, kuin tässä uudiskohteessa.
Toivon tältä uudiskohteelta myös huolettomuutta, sillä aiemmissa sijoitusasunnoissani ovat linjasaneeraukset pian alkamassa. Tämän pikkuasunnon pitäisi tuottaa saman tien voittoa, kun saan sen vuokralle. Riskitön sijoitus tämä ei missään nimessä ole, mutta itse ihastuin siihen kovasti ja uskon, että muutkin asunnon näkevät tuntevat samoin.
Perjantaina menen tekemään asunnosta kaupat. Palaan ensimmäiseen uudiskohteeseeni vielä myöhemminkin, kun seuraan talon ja asuntoni valmistumista.
Elämäni aikana olen muutaman kerran ollut etäsuhteessa ja todennut yhtä monta kertaa, ettei se oikein ole minun juttuni. Syynä etäsuhteiden syntymiseen on tietenkin suhteen löytymisen helppous internetin välityksellä. Sielunveljiä ja -siskoja löytyy niistä paikoista, joissa itsekin pyörin ja uusia tuttavuuksia on helppo aloittaa anonyymillä alustalla.
Mieheni löysin pelin ja Teamspeak-chattiohjelman kautta. Internet itsessään mahdollistaa ääni- ja videopuheluiden loputtoman käytön pelkällä liittymän hinnalla. Onnistuin muuten hankkimaan meille melkoisen edullisen internetyhteyden tarjouksella, jolla Elisa houkutteli asiakkaita pois MOI:ilta. Minun tarvitsi vain avata MOI-liittymä ja tutun kautta vastaanottaa Elisan tarjous. 20 megan nettiliittymä 2,50€/kk.
Puheluita voi jatkaa tietokoneen, tabletin ja älykännykän kanssa mistä ja milloin vain, mutta jossakin vaiheessa tulee aika myös valmistautua ensitapaamiseen. Voin kyllä sanoa, että siinä kohtaa jännitti. Vedän omille asiakkailleni netinkäytön turvallisuusluentoja ja muutenkin neuvon heitä pitämään jäitä hatussa, kun kosiokirjeitä alkaa sähköpostiin tippua. Nyt olin itse lähdössä yksin Belgiaan viikonlopuksi tapaamaan ihmistä, jota en ollut oikeassa elämässä vielä koskaan nähnyt. Olin kuitenkin vakuuttunut siitä, että hän oli oikea, elävä ihminen. Videopuhelussa on vastapuolenkin esiinnyttävä omana itsenään, olin nähnyt hänen henkilötodistuksensa, enkä havainnut liikaa ristiriitaisuuksia hänen elämäntarinassaan. Ts. olin melko varma, että tunsin hänet jo melko hyvin, vaikka emme olleetkaan tavanneet. Sovimme ensitapaamisen julkiselle paikalle (lentokenttä) ja olin varannut itselleni oman hotellihuoneen, joten en ollut majapaikasta riippuvainen.
Kaikenkaikkiaan ensimmäinen viikonloppumme onnistui täydellisesti. Belgianmatkan kuluiksi
koituivat omalta osaltani seuraavat aktiviteetit:
Olemme miehen kanssa monessa asiassa hyvin samanlaisia. Tyydymme suurinpiirtein samanlaiseen elintasoon, käytämme rahaa samalla tavalla ja haaveilemme tulevaisuudelta samankaltaisia asioita. Kustannusten jakaminen matkan aikana ei koitunut ongelmaksi, tarjosimme toisillemme vuoron perään. Kumpikaan meistä ei himoinnut kalliita aktiviteetteja vaan kävelimme paljon, puhuimme ja nautimme yhdessäolosta Belgian kauniissa puistoissa ja puutarhoissa. Toki maksoin itse omat lentoni ja hotellin.
Lauantaista maanantaihin kestänyt pikavisiitti oli melko nopeasti suunniteltu, mutta paljoa edullisemmaksi se ei olisi voinut tulla. Toki lennot olisivat lähteneet hieman halvemmalla (jopa alta satasen), jos olisin valinnut Finnairin suoran (2 tunnin) lennon sijasta 5-12 tunnin lennon Latvian välilaskulla - mutta rajansa kaikella! Hotellihuone oli myös välttämätön miehen lemmikkien ja omien allergioideni takia.
Näillä kuluilla oli hyvinkin selvää, ettei pidempiaikainen seurustelu maiden välillä tulisi meiltä onnistumaan. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka ovat seurustelleet pitkäänkin eri maista käsin, mutta itselle se ei ollut varteenotettava vaihtoehto. Myös mies toivoi muuttoa pois Belgiasta.
Minun Belgianmatkani jälkeen hän tuli vuorostaan tutustumaan Suomeen ja otti ikään kuin varalta jo mahdollisimman suuren kuorman tavaraa mukaansa. Harjoiteltuamme yhteisasumista luonani parin viikon ajan, kävi hän hakemassa lopuitkin tavaransa Belgiasta, myi ylimääräiset, järjesti lemmikeille uuden kodin ja luovutti asuntonsa pois. Kuten kirjoitin blogissani jo aiemmin, ei meille muuttavan tarvitse omistaa paljoa, sillä minä omistan jo lähes kaiken tarpeellisen.
Kesäloma minulta menikin pitkälti suhteillessa ja järjestellessä muuttoa. Virastoasioihin päätimme paneutua vasta kesälomani loputtua.
Toivon, ettei kirjoitukseni aihe liikaa hairahdu blogini varsinaisesta aihepiiristä, mutta kokeillaan.
Ensimmäisen eronjälkeisen sinkkuvuoden lähetessä loppuaan, olen hieman tarkastellut markkinoita, eli niinsanotusti listautunut taas pörssiin. Olen kokeillut tinderiä, pettynyt tinderiin, luullut hetken löytäväni jotakin ja sitten taas pettynyt. Kokeilujen lomassa olen tullut siihen päätelmään, että minun itseni on kehityttävä ihmisenä, etten raahaisi vanhan suhteen ongelmia uuteen. En mene aiheeseen sen enempää, kuin että voin lämpimästi suositella seuraavia kirjoja: Tunne lukkosi (Kimmo Takanen) ja Sinä selviät kyllä - erovuoden matkaopas (Marika Rosenborg). Näistä itse tunsin saavani paljon apua tunteiden selvittelyssä.
Kun erosta alkaa pikku hiljaa selvitä niin henkisesti, kuin taloudellisestikin, olen törmännyt uusiin haasteisiin, jotka jarruttelevat uuden parisuhteen aloitusta. Sopivalle puolisoehdokkaalle tuntuu kasaantuvan kohtuuttoman kovat vaatimukset, vaikka ehdokkaista itsessään ei ole pahemmin ollut pulaa. Erityisesti minua mietityttävät seuraavat seikat, jotka on yksinhuoltajana otettava tarkasti huomioon:
4. Samanlaiset kulutustottumukset
Mielestäni kaikilla perheenjäsenillä tulee olla sama elintaso. Eroja voi tuloissa ja menoissa sekä rahankäytössä olla, mutta kaikkien pitäisi saada elää suurinpiirtein yhtä hyvää ja mukavaa elämää. Olen aiemmin jo puhunut paljon kulujen jakamisesta, joten en nyt puutu siihen. Käytännössä itse toivon, että tulevaisuuden kumppanini olisi töissä ja hänen taloudellaan olisi sama suunta kuin itselläni: kohti parempaa. Elän itse säästeliäästi ja minulla on useita eri lisätuloja, nämä kompensoivat pienehköä palkkaani. Puolisolta en toivo tuhlailevuutta enkä yli varojen elämistä. Sijoittaja- tai yrittäjähenkisyys olisivat plussaa. Minun ikäisilläni harvemmin on vielä paljoa kertynyttä omaisuutta, se on ihan ok. Tosin puoliso voisi olla minua hieman vanhempikin, jotta olisimme taloudellisesti lähempänä toisiamme.
3. Mahdollisuus yhteenmuuttoon
Toiveeni on löytää loppuelämän kumppani ja tämä tarkoittaisi aikanaan myös yhteen muuttoa. Puolisolla pitäisi olla tähän hyvät valmiudet. Mitä lähempänä hän valmiiksi asuisi, sitä vähemmän yhteenmuutolla olisi kiirettä. Valitettavan monella ehdokkaalla on ollut sitoumuksia (lapsia, työ) kaukana omasta kotikunnastani, jolloin he eivät voisi muuttaa. Itse en pääse lähivuosina vielä muuttamaan kuin muutaman kilometrin säteellä lapsen koulusta. Haluan asua myös lähellä omaa äitiäni, jotta tapaamismatka pysyy kohtuullisena. Käytännössä en halua muutaa pois kotikunnastani, mutta lähialueita voisin harkita, jos juuri sopiva yhteinen koti löytyisi. Yhteenmuuttoa toisen omistamaan asuntoon en pidä enää järkevänä, mahdollisesti haluaisin hankkia uuden, yhteisen kodin.
Tavaran määräkin asettaa omat rajoitteensa, mutta käytännössä olen varma, että tavarat saataisiin sumplittua yhteen molempia tyydyttävällä tavalla.
2. Yhteiset lapset
Onneksi oma biologinen kelloni ei enää tikitä, vaikka vauvoista pidänkin. Olen oikein tyytyväinen tähän yhteen lapseen, joka minulla on. Kiinnostavaa on ollut huomata, että muiden kiire saada lapsia voi silti vaikuttaa minuunkin. Jos puolisoehdokkaalla ei ole jo valmiiksi lapset tehtynä, alkavat itseäni hieman vanhemmat miehet nyt perustella perheitä. Kauhean myöhään, ajattelen minä, mutta aikanani tein yhden lapsen juuri sitä varten, ettei toinen olisi katastrofi. Kovin vanhana en kuitenkaan aio toista lasta enää tehdä ja kolmatta en varmaan koskaan. Puolison valmiit lapset eivät niinkään haittaisi, ei isot eikä pienet.
Lapsen tai lasten takia olen erittäin tarkkana omistusten suhteen. Perintöasioilla on minulle suuri tärkeys, enkä aio tehdä itselleni tai lapselleni epäedullista kauppaa. Omaisuuteni en anna vähentyä, ainoastaan kasvaa - niin kauan kuin voin itse asiaan vaikuttaa. Suurimpia tavoitteita elämässäni on jättää jälkikasvulleni hyvät eväät elämään: jos lapsia on useampia, vaikeutuu tehtävä huomattavasti.
1. Lupa yrittää uudelleen
Ydinperheessä on isä, uusioperheessä isäpuoli, mutta mikä tulee tämän jälkeen, jos uusioperhekin on hajonnut? Tämä mietityttää minua kovasti. Käytännössä ajattelen itse, etten ansaitse enempää yrityksiä parisuhteiden osalta. Tähän ajatukseen liittyy paljon häpeää ja epäonnistumisen tunnetta. Lapsen kannalta ajattelen, että elämä olisi vakaampaa kaksistaan. Taloudellisesti parisuhde on myös riski, sillä isot muutokset elämässä maksavat aina rahaa. Tunnepuolella tiedän, että parisuhde vaatii paljon työtä ja hurjat määrät itsetuntemusta. Saatuani kaksi kertaa siipeeni, alkavat minulta ehjät siivet loppua. Parantuminen erosta pitkän suhteen jälkeen on vienyt minulta aina yli vuoden, joskin on sanottava, ettei monikaan asia sisuunnuta niin paljon kuin yksin jääminen. Olen saanut mahtavia asioita aikaan juuri erojen takia.
Halu löytää puoliso, parisuhde ja rakkaus on puhtaasti itsekeskeinen tunne. En varsinaisesti tarvitse parisuhdetta kuin omiin tarpeisiini: henkinen yhteys, vakaampi talous, mahdollisuus korkeampaan elintasoon, kumppanuus, fyysinen läheisyys, miellyttävämpi sosiaalinen status ja kotitöiden jako ovat asioita, joita minä kaipaan itselleni. Lisäksi olen lopen kyllästynyt ajamaan pitkiä matkoja yksin.
Kaikki seikat huomioiden, kodissani on tarjolla paikka, joka olisi kenenkään vaikea täyttää. Lisäksi en ottaisi tuolle paikalle ketään, josta en ole aivan varma, että hän on juuri se oikea. Seuraava mahdollinen aika yrittää parisuhdetta lienee, kun lapsi on muuttanut pois kotoa. Sitten minulla on taas varaa mokailla parisuhteissa mielin määrin. Yksinhuoltajana minulla ei ole siihen nyt varaa. Taidan jättää korkeamman voiman haltuun, kohtaanko puuttuvan puoliskoni, vaiko enkö.
Sain eilen kutsun taloyhtiöni tilaisuuteen, jossa seuraavan remontin hankesuunnitelmaehdotuksia esitellään. Meinasi silmät tipahtaa päästä, kun aiemmin kaavailtu viemäreiden sukitus ja sähkönousut olivatkin vaihtuneet täysimittaiseen linjasaneeraukseen. Suunnitelmaehdotus piti sisällään kaksi vaihtoehtoa, joiden ero oli lähinnä, toteutetaanko remontin yhteydessä myös käyttövesiputkien uusinta. Talomme käyttövesiputket on uusittu vuonna-98, joten aivan käyttöikänsä päässä ne eivät vielä ole. Toki edullisempaa olisi vaihtaa ne nyt samalla, mutta silloin remontti on todella mittava ja vaatii enemmän purkutöitä, kuin pelkkä viemäreiden vaihto.
Ennen kaikkea tämä kirpaisi minuun, joka olen muutama vuosi sitten remontoinut sekä keittiön että kylppärin. Tällöin kylppäriin tehtiin asianmukainen vesieristys, joten sen uusiminen ei ole mitenkään edes tarpeellista. Myös keittiö kokisi suunnitelman mukaan täystuhon, sillä urakoitsija irrottaisi kaapistot putkitöiden edestä. Kohta "keittiön välitilalaatat saaattavat kokea vaurioita" järkytti minua syvästi. Mitä vaurioita? Korjataanko ne? Ja kuka maksaa korjauksen? Sekä keittiön että kylppärin laatat ovat minulle hyvin henkilökohtainen asia, valitsinhan ne itse. Täytyy sanoa, ettei vuokrayksiöni vastaava remontti häiritse yhtään näin paljon, kun tiedän asunnon kunnon ainoastaan paranevan remontista. Omani kohdalla pelkään täysin päinvastaista.
Alla lista huolta herättävistä seikoista, jotka suunnitelmasta bongasin:
Remontin kesto on noin vuoden, missä asumme remontin ajan? Tähän on pari vaihtoehtoa:
Otan vuokrayksiöni omaan käyttööni, kun se luultavasti tyhjenee myös vastaavan remontin edessä (toivon, etteivät remontit osu aivan päällekäin)
Vuokraan itselleni asunnon
Asun äitini omistamassa yksiössä (joka sijaitsee viereisessä talossa ja remontoidaan ehkä eri aikaan omani kanssa)
Epätodennäköinen vaihtoehto on myös ostaa uusi koti
Miksi taloyhtiö ei etsi uudenaikaisia, parissa kuukaudessa remontin tekeviä firmoja?
Kylpyhuoneen täystuho:
Voinko osallistua asuntoni remontointiin ja miten paljon? Haluan valvoa, ettei remonttia tehdä hutiloiden ja kalusteitani pilaten.
Voinko valita mieleiset kaakelit ja voidaanko esim. seinäkaakelit säästää, jolloin vain lattia uusittaisiin.
Mitä käy madalletulle kylppärinkatolleni, voidaanko se purkaa ja asentaa uudelleen? Onko taloyhtiön valitsema katto rumempi vai parempi?
Saanko pelastettua kalliit kylpyhuonekalusteeni ja asennuttaa ne takaisin remontoituun kylppäriin? Kylppäri remontoitiin nimen omaan viemäriremonttia ajatellen, jolloin ajattelin ehkä lattian ja pöntön vaihtuvan. Lattiaa en sure, se on ollut väärän värinen alusta alkaen.
Keittiön täystuho:
Jos kaapistot irrotetaan, saadaanko ne takaisin ehjinä vai kärsivätkö ne irrottelusta?
Mitä tarkoittaa mahdollisesti rikkoutuvat välitilan laatat, korjataanko ne?
Voinko pitää ostamani keittiön hanan ja keittiötasoon upotetun lavuaarin?
Kustannukset:
Kustannusarvio asuntoni remontin osalta oli n. 50-60000€, joka on todella paljon.
Jos omaa asuntoani remontoidaan vähemmän (kylppäriä ei uusita) saanko silloin hyvitystä tekemättömästä remontista vai tasaantuuko etu kaikkien osakkaiden kesken? Taloyhtiön teettämän kyselyn mukaan yli puolet asukkaista ei halua uusia kylppäreitään, joten kustannus saattaa olla laskettua pienempi
Montako vuotta remonttilainan takaisinmaksu kestää ja paljonko tulee olemaan rahoitusvastike/kk?
Sähkönousujen uusiminen:
Tämän osalta uudistukset lienevät vain positiivisia. Taloyhtiöön vedetään valokaapeli ja toivottavasti kiinteähintainen taloyhtiön netti.
Asunnossani ei ole yhtään sähköjohtoa pintavetona, toivon todella, että asia pysyy tällä tolalla
Huonekalut:
Mitä huonekaluja on mahdollista jättää kotiin vai onko kaikki muutettava sijaisasuntoon. Suunnitelmassa lukee, ettei pattereita vaihdeta, mutta en ole varma, vaihdetaanko pattereiden välillä kulkevat pystyputket. Olisi suuri helpotus, jos makuuhuoneita voisi käyttää huonekaluvarastona. Minulla on kuitenkin paljon tavaraa, joka on suojattava pahvilaatikkoihin remontin ajaksi, mutta niitä ei ole mitään järkeä raijata pieneen sijaisasuntoon
Suunnitelmassa sanotaan remonttipölyn tunkeutuvan joka paikkaan. Olen hieman hysteerinen asian takia yllä mainitusta syystä. Mieluiten sinetöisin vaatehuoneet ja makkarit kokonaan.
Mitä huonekaluja ja tavaroita tarvitsemme sijaisasuntoon ja mahtuvatko isot kalusteet pieneen tilaan. Olisiko kannattavempaa ostaa väliaikaiset kalusteet?
En halua kodinkoneitani säilöttävän taloyhtiön pihalla pressun alla. Parvekkeen voisi ehkä tyhjentää koneiden säilytystä varten.
Muuta:
Asuntokohtainen remontti kestää 10-12 viikkoa. Haluanko tai voimmeko edes asua asunnossa sen valmistuttua. Suunnitelman mukaan taloyhtiössä kuuluu voimakasta melua. Toisaalta, jos puolet suunnitellusta, vuoden remonttiajasta menee naapuritalon remontointiin, voi haitta-aika olla lyhyempi. Kuulosuojaimet?
Taloyhtiössämme vesimaksu on sisällytettynä hoitovastikkeeseen. Remonttisuunnitelmaan kuuluivat asuntokohtaiset vesimittarit, joka on aina yhtä tylsä asia. Voiko vesimittari tuoda säästöä, kun emme mielestäni lotraa kamalasti?
Peritäänkö remonttiajalta täysimittaista hoitovastiketta? Sinällään liikaa peritty vastike ei haittaa, sillä senhän kuuluu kattaa todelliset kustannukset ja ylijäämä on hyödynnettävissä myöhemminkin.
(Metatyö? Ai niin mikä metatyö? Tällaista minun päässäni on lähes aina)
Suurimmat pelkoni kohdistuvat kanssa-asujiin, taloyhtiön hallitukseen ja tuleviin ylimääräisiin yhtiökokouksiin, jossa äänestetään asioista. Edellistä parkkipaikkafiaskoa muistellen, en odota näitä tapaamisia yhtään. Toivon itse pienempää ja edullisempaa remonttia.
Jos teillä, rakkaat lukijat on asiasta kokemuksia, mielpiteitä tai arvailuja niin kaikkiin esittämiini kysymyksiin saa antaa vastauksia. Minua lohduttaa, mitä enemmän tiedän asiasta etukäteen. Toki olen menossa infotilaisuuteenkin kysymyksineni. Pelkään, että tässä vaiheessa vastauksia ei osata antaa, kun tarkempi suunnitelma tarkentuu vasta remonttifirmojen kilpailutuksen jälkeen. Luulisin, että ihmiset ovat ennenkin selvinneet linjasaneerauksista?
Erilaisten remonttiajan asumismuotojen ja niiden kustannusten spekulointiin paneudun seuraavalla kerralla. Iloisempia uudenvuoden toivotuksia lukijoilleni! Jännittäviä aikoja ainakin on tulossa.
(P.S: Toivottavasti joulunaikanne oli miellyttävä ja rauhaisa)
Kyllähän se meillä kaikilla meinaa vähän siihen luiskahtaa, että rahalla ostellaan itselle hyvää mieltä - yleensä epäonnistuen tai varsin lyhytkestoisin tuloksin.
Niin shoppailussa kuin syömisessäkin on se ikävä puoli, että tulee halittua liikaa, turhaa ja vielä kalliilla rahalla. Syyllistyn itse tähän kerta toisensa jälkeen, mutta tänään, hiljaisen yksinolopäivän aamuna aloin miettiä asiaa tarkemmin. Maksaako hemmottelu aina välttämättä rahaa? Enkä tarkoita nyt mitään kaurapuuronaamioita, vaan voisiko olonsa saada virkeäksi ihan kotikonstein. Päätin kirjoittaa jutun oman rentoutuspäiväni sisällöstä. Rentoutuspäivä on hyvä sijoittaa joko lasten isäviikonlopulle, vapaapäivälle, kun lapset ovat koulussa/päiväkodissa/mummolassa tai esimerkiksi iltavuoroa edeltävälle vapaalle aamupäivälle. Sinkku ja lapseton voi toteuttaa rentoutuimpäivän minä tahansa vaapana ajankohtana. Listasta voi hyvin valita joko yksittäisiä tai useampia hemmotteluvinkkejä.
Klo 10.00 Rentoutumispäivä alkaa myöhään. Heti aluksi on hyvä tiedostaa, että rentouden ja virkeyden pahimmat vihamiehet ovat kiire ja stressi. Itsehemmottelun tärkein pointti on näistä häiriötekiöistä luopuminen. Tänään annamme itsellemme luvan olla rentoja ja siksipä nukumme juuri niin pitkään kuin nukuttaa. Kenenkään elämä ei mene pilalle, vaikka nukkuisi kerran kellon ympäri. Jos tähän haluaa valmistautua, voi edellisenä päivänä opettaa lapset ottamaan itse aamiaismuroja muovikulhoon ja herätykset valmiiksi sängystä nousua ja kouluunlähtöä varten. Mutta tietenkin on parempi ottaa aika itselle lapsettomana ajankohtana.
10:30 Kun uni on väistynyt, ei sängystä välttämättä tarvitse heti ponnahtaa ylös. Anna katseen kiertää huonetta ja ota tarkoituksella aikaa ylösnousuun. Tutki omia tuntemuksia tai muistele sitä kummallista viimeöistä unta, jossa suutelit kuumaa työtoveria tai lähikaupan kassatätiä.
11:00 Ylösnousemuksen ja itsetutkiskelun jälkeen voit suunnata toiseen kahdesta vaihtoehtoisesta polusta: Kohti keittiötä ja hyvinansaittua aamupalaa. Kello on jo paljon joten voit syödä isommankin aamupalan, sillä onhan aamun syömiset jääneet välistä! Aamupala rakennetaan omien mieltymysten mukaan tarjolla olevista aineksista. Käytä tarjotinta (juuri sitä yläkaapissa vuosia pölyyntynyttä) ja asettele sille mukit, leipälautaset ja puurokulhot - kanna koko komeus: sänkyyn/parvekkeelle/terasille/kuistille/sohvalle.
Toinen vaihtoehtoinen suunta on kylpyhuone ennen kuin olet edes pukeutunut. Käy suihkussa, puhdista kasvot tai nypi kulmat, mikä nyt eniten itsessä sillä hetkellä häiritseekää. Pienellä puhdistautumisella olo tulee heti raikkaammaksi ja paremmaksi. Käytä vain lempishamppoitasi. Suihkun jälkeen kaapista otetaan uusi, puhdas pyyhe (tai kaksi), vaikka naulassa roikkuisikin puolikäytettyjä - tänään ollaan sen arvoisia.
12:00 Aamupalan ja puhdistautumisen jälkeen käytetään lisää aikaa omien mielitekojen tutkiskeluun. Keitä kahvia tai teetä pitkän kaavan mukaan, pannulla jos mahdollista. Tässä kohtaa on hyvä kaivaa kaapin perältä se synttärilahjaksi saatu irtoteepakkaus, jota ei ole koskaan edes avattu. Kahvinkeitostakin saa zenmäisen rituaalin ajanotolla ja kiireettömyydellä. Samalla tekniikalla voi myös tyhjentää ja täyttää astiapesukoneen. Unohdetaan ajatus siitä, että työ täytyy saada tehtyä ja nautitaan jokaisesta hetkestä, kun tiskipöytä tyhjenee likaisista astioista ja astiakaappi täyttyy puhtaista. Ei keskitytä päämäärään vaan matkaan. Kahvi/tee muuten juodaan sitten siitä kaikkein kalleimmasta ja vaalituimmasta muumimukista.
13:00 Onko päässäsi jo itänyt idea, mitä haluat tänään tehdä? Ei se mitään! Voit olla myös tekemättä yhtään mitään. Milloin olet viimeksi antanut itsellesi vapaapäivän, jolloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään? On aivan ok lukea lehtiä/keskustelufoorumeita/kirjoittaa blogia kaikessa rauhassa koko päivän. Tylsyydestä kumpuavat luovimmat ideat. Ehkä muistat ystävän, jonka kuulumisia et ole kysynyt pitkään aikaan. Ehkä löydät kiinnostavan kurssin facebookia selaillessa ja päätät ilmoittautua mukaan. Stressi tekemättömistä töistä saattaa milloin tahansa iskeä päälle, kun näet lattialistan päälle valuneen soseroiskeen ja kylppärin lavuaariin kuivuneen hammastahnan. Mutta kiireettömänä päivänä kaikelle on aikaa! Kodin ei tarvitse hohtaa illalla puhtauttaan, mutta omia ajatellessasi voit pyyhkäistä suurimmat murut keittiön tasoilta tai limpata sen ikuisuuspyykkikasan sohvan nurkasta. Pakolla siivoaminen ei tee kenestäkään onnellista, mutta itsekseen puhdistuva koti nostaa mielialaa.
16:00 Miten olisi, jos syötäisiin tänään äidin lempiruokaa? Pirkko-Petteri ja Jani-Aulikki eivät siitä tietenkään pidä, mutta kauppa on valmislihapullia pullollaan. Välillä on ihan OKEI tehdä ruokaa, josta vanhemmat pitävät. Eikä perhe siitä tuhoudu vaikka sen osakkaat söisivät joskus eri ruokia. Lapsille valmispitsat nenun alle ja äidille mielitekojen mukaista pöperöä itse tehtynä tai tilattuna. Toinen vaihtoehto on tehdä itselle oma ruoka ja syödä sitä kaikessa hiljaisuudessa niin kauan kuin pöperöä riittää. Milloin olet viimeksi syönyt ruokaa, jota olet kovasti halajanut? Emme nyt laske niitä salaa ostettuja irtokarkkeja, joita syöt lasten mentyä nukkumaan ja tunnet huonoa omaatuntoa.
18:00 Illalla voit tutustua itsesi lisäksi myös kaappeihisi. Kaiva esiin se viisi vuotta sitten joululahjaksi saatu jalkakylpylaite, smoothiekone tai hierontalaite ja ota hyöty irti. Päivällä aloitettu Sinkkuelämää-maraton saattaa innostaa tutkimaan omaa vaatekaappia uusia silmin. Koska muoti kiertää skyleissä, voi vaatepinojen takaa tehdä uskomattomia löytöjä, jotka ovatkin yllättäen juuri tätä päivää.
22:00 Puhtaita lakanoita ei voita mikään. Rentoutuspäivän iltana kannattaa lakanat vaihtaa uusiin. Oletko tavannut nukkua parisängyn toisella laidalla, kun toiselle sivulle on edelleen pedattu vuode exälle? Tänään parisängystä lähtee toinen peitto kokonaan pois ja sinä nukut sängyssä keskellä. Mikään ei ole niin voimaannuttavaa kuin ottaa parisänky kokonaan omaan käyttöön.
Haluaisin tuoda esille, että rauhan ja onnen tunne tulee nykyhetken arvostuksesta. Ajan otosta itselle ja omien ajatusten kuuntelemisesta hyötyy niin äiti, lapset kuin mahdollinen parisuhdekin. Säilytä itsesi omana yksikkönäsi, äläkä huku arjen harmaaseen valtamereen! Lisäksi kukkaro kiittää, kun hyödynnetään kotoa jo löytyviä asioita uusien hankintojen sijaan.
Olen palannut taas tekemään täysimittaista työpäivää ja tänään minut palkittiin ensimmäisellä oikealla palkalla! Siirtyminen kuudentunninpäivistä takaisin täysiaikaiseksi työntekijäksi on tietysti kurjaa, mutta säästämäni saldovapaat ovat pehmentäneet laskua normaaliin. Olen tehnyt noin seitsemän tunnin päiviä kesälomalta palaamisestani lähtien, ensin säästäen tunnin päivässä ja nyt tuhlaten tunnin päivässä saldostani. Sen sijaan täysimääräinen palkka tuntuu ihanalta. Noin 1330€:n nettopalkka on taas 1660€. Näin ollen pääsen lähes sille elintasolle, mikä minulla oli ennen miehen poismuuttoa. Ainakin säästöön alkaa jäämään saman verran rahaa. Edellisestä tulo-meno-budjetista onkin jo puolitoista vuotta aikaa, joten lienee sopivaa listata tämänhetkinen taloudellinen tilanteeni: Menot tammikuussa:
Osittainen hoitoraha:0€ (-67€) Miehen osuus asumisesta, laskuista ja autosta:0€ (-410€)
Yksiön veroton vuokra: 532€
Kaksion veroton vuokra: 662€
Tulot yhteensä: 3275€ (muutos +480€)
Punaiset luvut ovat muuttuneita lukuja ja sulkeissa muutos edelliseen budjettipostaukseen verrattuna. Lukuja vääristää uusi sijoituskaksioni, joka on tuonut sekä lisää kuluja että tuloja. Tällä kertaa korjasin myös vuokrista vero-osuuden pois, jotta budjetissani olisi vain nettotuloja ja -menoja. Muita suuria muutoksia ovat iltapäiväkerhomaksun ja osittaisen hoitorahan puuttuminen. Hoitorahaa en edes nostanut kuin parin kuukauden verran, kun aloitin yritystoiminnan eikä sitä enää sitten saanut.
Tulojen ja menojen erotus:1010€ (muutos -22€)
Tämän verran siis pitäisi jäädä rahaa ruokaan, muihin ostoksiin ja loput säästöön. Ruokarahan koetan edelleen pitää 400€:n huitevilla, mutta usein ylimääräiset, isommat hankinnat livahvat säästötilille tai luottokortille. Säästökassa karttuu melko hitaasti, mutta onneksi lainalyhennykset kerryttävät omaisuutta mukavaan tahtiin.
Viimeaikoina olen tahtomattani ajautunut pariin lempeään kädenvääntöön oman talouteni tunnuslukujen seurantaa koskevissa asioissa. Ilmeisesti kummeksuttavan erilainen tapani ajatella omaa talouttani ja rahojani on herättänyt itsenikin pohtimaan periaatteita ja perusteluja ja niistä haluan teille tänään kirjoittaa. Miksi ajattelen rahasta eri tavalla kuin sijoittamisen peruskirjallisuudessa neuvotaan ja miksi lasken budjettini toisella tapaa, kuin yleensä ohjeistetaan?
Ensiksi haluan tehdä selväksi heillekin, jotka blogiani ovat lukeneet vähemmän aikaa: Olen lukenut sijoituskirjallisuutta, kahlannut vero.fi-sivustoa, ottanut selvää oikeaoppisista tavoista toimia poikkeuksen poikkeuksen poikkeustilanteissa ja osaan laskea kaikki perustavanlaatuiset tunnusluvut, mitkä koskevat omia raha-asioitani. Näiden lisäksi olen ainakin omasta mielestäni suhteellisen jalat-maassa-kulkevaa-tyyppiä ja pyrin minimoimaan riskejä, mutta silti kokeilemaan kaikkea mahdollista, joka saattaisi olla tuottavaa.
Toisekseen olen melkoisen hyvin perillä omista tuloistani ja menoistani. Koska en ole rikas enkä hyvätuloinen, asettaa positiivinen kassavirta pohjakiven kaikelle sijoitustoinimmalleni. Joudun siis tarkkailemaan kaikkia sijoituksiani hyvin kriittisten lasien läpi. Minulle ehdottomasti tärkeintä taloudenpidossani on, että rahat riittävät. Joudun ottamaan tämän asian huomioon aina ja kaikessa. Sijoutus voi paperilla tuottaa ihan miten hyviä prosentteja tahansa, mutta jos se tarkoittaa, ettei minulla ole sen jälkeen rahaa ostaa kaupasta ruokaa, ei tällainen sijoitus ole minua varten. Avaan tätä aivan juuri hieman lisää.
Kolmanneksi olen huomannut ihmisten mieltyneen lukuihin, joilla ei ole mitään merkitystä. Tämä on tiestysti ihan ok ja fine, kukin tyylillään, mutta on outoa, että minunkin oletetaan olevan kiinnostunut samoista luvuista. Ikävintä on, jos perustelujenikin jälkeen oletus on, etten käytä jotakin laskukaavaa, koska en osaa käyttää sitä.
Minulle tuotto tarkoittaa euroja tilille ja kulu laskua, jonka maksan rahalla jollekin toiselle. On olemassa paljon lukuja, jotka eivät sovi omaan sijoitusstrategiaani tai niillä ei ole sen kannalta mitään merkitystä. Lisäksi orjallinen lukujen tuijottaminen ei välttämättä ole edes kovin hedelmällistä, sillä jos jotakin olen oppinut, niin lukuja voidaan aina siivota kauniimmiksi. Erilaisilla kaavoilla voidaan koettaa vertailla eri sijoitusmalleja keskenään tai ennustaa tulevaa, mutta käytännössä lasku on pätevä ehkä ainoastaan laskuhetkellä, vain yhdenlaisessa skenaariossa tai kaava itsessään on puutteellinen, eikä ota kaikkia osatekijöitä huomioon.
Auton arvonalenema
Vertailupostaukseni Avensiksen ja Yariksen käyttökustannuksista herätti paljon kiinnostavaa keskustelua. Ilmeisen moni kommentoija olisi halunnut minun merkitsevän Yariksen vuosittaisiin käyttökustannuksiin myös arvonaleneman. Kuten yllä olen esittänyt, minulle budjettiin kelpaavia lukuja ovat todelliset kustannukset, maksut joista tulee lasku ja jotka maksetaan rahalla. Kustannukset, jotka minun on otettava huomioon laskiessani rahan riittävyyttä jokapäiväisessä taloudessani. Arvonalenema ei ole tällainen kustannus.
Auto ei ole minulle sijoitus vaan välttämätön käyttötavara. Se kuluu, siitä tulee kuluja, eikä se juuri tuota mitään. Auto on omaakin kotia huonompi sijoitus, jonka myyntiarvo on lopulta pyöreä nolla. Autoni ajan kuitenkin loppuun asti, joten jälleenmyyntiarvolla ei ole minulle mitään merkitystä, kuten olen aiemminkin jo kertonut.
En näe mitään syitä lisätä budjettiini arvonalenemaa, joka on kulu, jota ei makseta kellekään. En laske autolleni tuottojakaan vaikka autolla ajelu mahdollistaa monet tuottoisat toimet, kuten työssäkäynnin. Auton hinnan olen jo maksanut, uuteen säästän rahan, kun se on taas ajankohtainen. En laske kuukausittaiseen tai vuosittaiseen budjettiini muidenkaan omistamieni esineiden arvonalenemaa enkä -nousua.
Kaikkein hulluinta olisi huomioida auton kuluina toteutumaton voitto, jonka menetin, kun en sijoittanut auton hintaa pörssiin. Tällaista hedelmätöntä spekulaatiota voisi harrastaa loputtomiin: miksi en sijoittanut kahta euroa EuroJackpottiin ja tullut miljonääriksi? Entä jos en olisikaan ostanut autoa vaan sijoittanut autorahat pörssiin ja tehnyt hävyttömät tappiot? Olisiko minun silloin laskettava autoon sijoitettu ja näin ollen pörssitappioilta säästynyt raha voitoksi?
Toistaiseksi odottelen onnellisessa kuplassani tietoa, mitä hyötyä arvonaleneman laskemisesta minun autoilubudjettini kannalta olisi.
Vuokrien tuottoprosentti vs. kassavirtalaskelma
Ehkä jo arvaattekin, miksi tuottoprosentilla ei ole läheskään niin suurta merkitystä minulle kuin positiivisella tai neutraalilla kassavirralla? Kyllä vain, ruokarahojani en muiden asumiseen laita.
Ostaessani asuntoja sijoitusmielessä minulle ensiarvoisen tärkeää on, että sijoitus maksaa itse itsensä takaisin sovialla aikajänteellä. Ideaalitilanteessa en laittaisi omaa rahaani ollenkaan likoon. Vakuuksien antaminen pankille riittää, sillä vakuuden saa aikanaan takaisin. Minä kannan riskin, saan ensimmäiset tuotot noin 20 vuoden päästä ja näen vuokrausbisneksen pyörittämisen vaatiman vaivan. Vuokralainen hoitaa loput.
Vuokran tuottoprosenttille on erittäin kapeakatseinen laskentakaava (ja huom! Osaan kyllä sen laskea!), joka ei ota kunnolla huomioon kaikkia asioita asuntosijoittamisessa. Velkavipua tuottoprosentti ei huomioi ollenkaan, eikä näin ollen kassavirran positiivisuutta tai negatiivisuutta. Asuntosijoittaja Harri Huru, on tehnyt Youtube-kanavalleen erinomaisen videon tuottoprosentin laskemisesta ja siitä, mitä luku kertoo ja jättää kertomatta.
Velkavipua käyttävänä sijoittanaja minulle tärkeää on tietää, miten paljon asuntosijoitukseen menee rahaa, paljonko siitä saa ja kattaako tuotto kulut ja verot. Tuottoprosentti kun voi olla erinomaisen hyvä, vaikka kassavirta olisi negatiivinen ja näin ollen sijoittaja saa kunnian maksaa itse osan kuluista. Ja ainahan on vain bonusta, jos kassavirta on vähintään neutraali ja tuottoprosentti silti hyvä niin kuin omien asuntojeni kohdalla on.
Omasta mielestäni vuokraustoiminnasta laskettava tuottoprosentti ei pelkästään ole edes kovin vertailukelpoinen muiden sijoitustuotteiden kanssa näiden suurten keskinäisten eroavuuksien takia. Asunto tuottaa eri tavalla, sen riskeihin voi vaikuttaa itse ja lainoitusmahdollisuudet sekä verotus ovat toisenlaiset kuin monissa muissa sijoituslajeissa. Saman tuoton saaminen pörssistä tai vuokramarkkinoilta vaatii aivan erilaisia asioita sijoittajalta, eikä tuottoprosentti ota näihin kantaa ollenkaan. Itse en jättäisi näitä seikkoja huomiotta mistään hinnasta.
---------------------
Käymissäni keskusteluissa olenkin huomannut, että kaksi ihmistä voivat painottaa aivan eri toimintatapoja täysin samoista syistä. Tai he katsovat samoja lukuja, mutta päätyvät täysin erilaisiin lopputuloksiin arvioidessaan sijoituksen kannattavuutta.
Toivottavasti kirjoitukseni avarsi edes hieman sitä, miksi yksi ihminen saattaa ajatella asioista niin eri tavalla kuin toinen. Lähtökohtamme ja tarpeemme ovat erilaisia ja painotamme keskenämme eri lukuja. Minulle tärkeitä ovat kassavirta ja sijoitettu pääoma, kuten myös puskuri, varautuminen ja rahojen riittävyys. Vähäisten rahojeni kasvattamiseen käyttämistäni keinoista annan blogissani teille niin hyvät neuvot kuin taidan.
Olen saanut autoni keskikulutuksen tippumaan tasan viiteen litraan sadalla kilometrillä!
Tästä on kiittäminen autoni ajotietokonetta ja vakionopeudensäädintä. Olen havainnut vakionopeudensäätimellä ajon hyvin taloudelliseksi. Ajotietokone piirtää bensankulutuksesta palkkeja minuutin välein ja maantiellä ajo kuluttaa erittäin tasaisesti bensaa, kun vakionopeudensäädin on päällä. Tietokone osaa annostella bensaa huomattavasti taloudellisemmin kuin minä, kun se laskee sopivan bensamäärän ilmeisesti ylä- ja alamäkien tarjoaman vastuksen mukaan. Ylämäessä auton kulutus harvoin nousee yli 9l/100km, kun taas itse kaasupoljinta painamalla kulutus hyppää äkkiä 17-20l/100km. Suurimmat piikit bensankulutukseen tulevat tietenkin kaupunkiajosta, jolloin vakionopeudensäädintä ei voi pitää päällä. Olen harjoitellut ennakoivaa ajotapaa ja nopeaa kiihdytystä haluttuun ajonopeuteen. Ennen kaikkea ennakoimalla bensaa voi säästää reilustikin ja tämän ansiosta huomiokin pysyy tiessä säätimestä huolimatta.
Sähkö
Kotini sähkönkulutus on tipahtanut!
Uusin sähkölasku kahdelta kuukaudelta oli 36€ sisältäen sähkönsiirron. Aiemmin vastaava lasku on ollut lähes vuoden ympäri 45€ - joulun aikaan hitusen korkeampi ylimääräisten valojen takia. Sähkönkulutuksen laskua ei selittäne muu, kuin asukasluvun huventuminen kolmanneksella.
Voiko tästä siis päätellä yhden ihmisen henkilökohtaisen käyttösähkön olevan noin 9€/kk? Uskoakseni meillä eniten sähköä vievät jääkaappi, kaksi pakastinta, tietokoneet ja älylaitteet. Miehen lähdettyä emme ole juuri katsoneet televisiota ja kahvia keitän liedellä vain kun on vieraita. Asuntomme pysyy paksujen betoniseinien ja läpivedon mahdollistavan muodon ansiosta mukavan viileänä kesälläkin, joten tuulettimia ei ole tarvittu. Pyykkiäkin tulee vähemmän.
Sen voin ainakin sanoa, että olen hyvin tyytyväinen kaupunkimme omaan sähköyhtiöön.
Turhuudet
Kesäloman jälkeen en ole juuri ostellut turhuuksia. Minulle on alkanut kertyä hieman käteistä rahaa ja olen vaihtanut pankkikortin käytön lähes kokonaan käteiseen. En itse pidä käteisestä, mutten jaksa viedä keikkatöistä saatuja rahoja aina talletusautomaattiinkaan. Olen siis koettanut maksaa ostokset käteisellä ja siirrän palkkani suoraan säästötilille lainalyhennyksiä ja muita laskuja varten. Käteisen käyttämisellä on ollut yllättävän latistava vaikutus ostointoon ja etenkin luottokortin käyttöön. Toisaalta en ole kaivannutkaan nyt lisää tavaraa, enempi haluaisin päästä turhasta eroon. Siispä olen budjetoinut 200€/2viikkoa ja koettanut pysyä siinä. On kyllä sanottava, että kesälomalla rahaa paloi taas aivan ruhtinaallisesti.
Toki oli hieman lipsahdettava, kun löysin netistä useamman Chris De Burghin lp-levyn muutamalla eurolla kappale. Postikulut vinyylilevykaupoissa ovat ikävän korkeat, joten kannattavaksi tuli ostaa useampi levy samalta myyjältä.
Pieniä tuloja
Vaikken olekaan mainostanut yritystäni sitten viimevuoden äitienpäivän, saan edelleen
yhteydenottoja asiakkailta. Minulla on muutamia vakiasiakkaita, joiden luona olen käynyt jo useita kertoja, mutta uusiakin yhteydenottoja saan silloin tällöin. Vähän aika sitten kävin tekemässä ensimmäisen 2,5 tunnin keikan, josta raapaisin itselleni 110€:n lisäansion.
Puutarhaani en ehtinyt tänä vuonna satsata (vain parvekkeelle ostin kukkameren), mutta satokausi
alkaa lähestyä ja mm. kirsikkapuussa on jo punaisia marjoja. Luumuja tulee luultavasti myös ja kasvimaasta saisi nyt salaattia mielin määrin. Äidiltäni saan myös kananmunia uusien kesäkanojen myötä. Nämä ovat pieniä asioita, eikä niille voi laskea rahallista hyötyä, mutta kyllähän se piristää syödä jotakin itsekasvatettua.
Tarkoitukseni olisi päästä vielä kirpputorille myymään tavaraa jonakin viikonloppuna. Yksin on hieman tylsää lähteä, joten en ole saanut aikaiseksi. Yariksen peräkontissa voi välipohjan ansiosta istua, joten kerrankin konttikirppiksellä olisi sekä istuin että varjo mukana. Toisaalta myös itsepalvelukirppiksillä olisi nyt edullisia tarjouksia kesäaikaan.
Tiedättehän te minun rakkauteni asuntoihin? Seuraan jatkuvasti tiettyjen alueiden asuntotarjontaa erilaisilla hakuvahdeilla ja painan mieleeni hintapyyntejä ja tietoja taloyhtiöiden tilasta. Jos kiinteistövälittäjän ammatti ei olisi niin iltapainotteista, koettaisin varmasti siipiäni välittäjänä.
No, nyt jäikin hakuvahtiverkkooni sellainen kala, jota olen odottanut jo jonkin aikaa. Totuushan on, että kaiken etsimänsä löytää kyllä aikanaan ja nyt kävi niin. Minun vanha kotini, ensimmäinen omistusasuntoni ja tyttäreni syntymäkoti, tuli tänä aamuna myyntiin. Olin juuri lähdössä töihin, kun sain ilmoituksen uudesta myytävästä kohteesta ja saman tien menin aivan suunniltani. Vanha ihana kotimme!
Myimme asunnon pois, kun erosimme exäni kanssa. En olisi halunnut myydä, mutta exä vakuutti, etten selviytyisi lainasta yksin - ja silloin vielä uskoin häntä. Asunnon osti sinkkunainen, joka on asunut siinä tähän asti. Asunto oli jo myytäessä oikein hyvässä kunnossa ja uusi omistaja on kuvien perusteella remontoinut asuntoa vain hieman: keittiön lattia on vaihdettu ja pari seinää on tapetoitu/maalattu. Muuten kotimme on aivan ennallaan, etenkin ne kohdat, joita siinä rakastin eniten: keittiö ja eteisen kaapisto. Nykyiseen asuntooni olen kopioinut nuo kohdat remontin yhteydessä.
Minut valtasi valtava halu saada takaisin tuo vanha koti. Ajatus itsessään on tietenkin aivan typerä: en ole aikeissa muuttaa nykyisestä kodistani pois, vanhan kodin pyynti on hieman ylihintainen (viidessä vuodessa hinta on noussut 10k€) ja se on hieman huonommasta (mutta silti hyvinhoidetusta) taloyhtiöstä kuin omani - hoitovastikekin on suurempi, vaikka asunto sijaitsee alemmassa kerroksessa. Mutta kuinka silti haluaisinkaan tuon asunnon omakseni... Ainakin aion mennä näytölle fiilistelemään.
Ja vaikka asunnon ostaisinkin niin kuka siinä sitten asuisi? Jos laittaisin asunnon vuokralle, en kuitenkaan pääsisi asunnossa käymään. Lisäksi kolmiota on vaikeampi vuokrata ja vuokralainen saattaisi tuhota sen, mistä uusi omistaja on niin hyvin pitänyt huolta. Lisäksi kolmion ostaminen osuisi tällä hetkellä todella huonoon saumaan, kun mummolastakin pitäisi pian hieroa kauppoja. On erittäin todennäköistä, etteivät vakuuteni yksinkertaisesti nyt riittäisi.
Lisäksi on hyvä huomata, että vaikka kaipaan tuota ihanaa kotiamme, ei siellä käyminen tai asuminen toisi takaisin aikaa, jonka siellä vietimme vuosia sitten.
Yhden oven sulkeutuessa on yllättäen eteeni avautunut ikkuna: idea lähteä opiskelemaan.
Idea heräsi, kun kuulin veljeni suunnitelmista ryhtä aikuisopiskelijaksi. Olemme käyneet peruskoulun, ammattiopiston sekä lukion samalla luokalla veljeni kanssa ja ajatus yhteisestä opiskelu-uran jatkosta nosti tuntosarveni saman tien pystyyn. Kuinka kiehtova idea!
Minua on jo vuosia vaivannut se, etten hakenut heti lukion jälkeen jatko-opintoihin. Siinä vaiheessa olin aivan kypsä suorittamani kaksoistutkinnon ja ylioppilaskirjoitusten takia ja halusin vain päästä äkkiä töihin. Pian myös tytär syntyi sopivan puolison osuttua kohdalle. Korkeakoulututkinnon puute on kuitenkin jäänyt harmittamaan ja harmistus on vain kasvanut hiljalleen vuosien saatossa. Lapsena olin aivan varma, että menisin yliopistoon. Yliopistosta en juuri enää haaveile, mutta jokin käytännöllinen ammattikorkeakoulututkinto olisi mukavaa suorittaa. Lisäksi nykyinen, mukava ammattini on ura- ja palkkakehityksen osalta umpikuja. Näillä opinnoilla olisi hyvin vaikea siirtyä kunnalliselta yksityiselle puolelle. Yksityisellä sektorilla olisi edes teoriassa mahdollista saada omaa osaamista vastaavaa palkkaa.
Tutkittuani aikuisopiskeluasiaa, huomasin, että aika voisi olla todellakin otollinen jatko-opinnoille seuraavistakin syistä:
8 vuoden työuran jälkeen on mahdollista saada ansiosidonnaista aikuiskoulutusrahaa max 15kk ajaksi. Tämä raja täyttyy tulevana syksynä
5 vuoden työuran (joista 1 vuosi saman työnantajan palveluksessa) jälkeen olen oikeutettu 2 vuoden palkattomaan opintovapaaseen
Kuluni ovat nyt/pian todella alhaiset ja minulla on toiminimi, jonka turvin saan lisäansioita
Voisin nautiskella opiskelijoiden ruokailu- ja muista eduista (valitettavasti en kuitenkaan joukkoliikennealennuksesta ainakaan opintovapaan aikana)
Opiskelijana olisin paljon enemmän kotona tyttären luona: jatkaisin mieluusti lyhyempiä päiviä, kuten nyt osittaisella hoitovapaalla
Voisin hyödyntää opintolainan lähes ilmaisen koron sekä opintolainahyvityksen
Olen miettinyt ja laskenut tulojani sekä menojani. Yhtälö ei näytä aivan mahdototomalta, mutta joitakin suurempia muutoksia olisi ehkä pakko tehdä. Autonruttanastani saattaisin joutua luopumaan ja ottaa tilalle joukkoliikenteen kausikortin. Kausikortin ja nykyisten bensakulujeni välillä ei ole suurta eroa, mutta vakuutukset/verot saattaisivat tuottaa vaikeuksia. Lisäksi kolun sijainnista riippuisi paljon, voiko autoa käyttää koulumatkoilla. Olen tosin muutenkin miettinyt autottomana elämistä, jos työmatkat sen joskus sallisivat.
Toinen suuri muutos taloudessani olisi asuntolainan eliminiointi mahdollisimman nopeasti. Aikuiskoulutusrahakauden aikana tulot riittävät lainan maksuun, mutta jos tipahdan pelkälle opintotuelle, ei raha enää riitä. Tässäkin on pari eri skenaariota, joita tulisi pohtia:
Maksanko kotilainan pois säästöilläni ja otan mummolan lunastukseen lainaa (pitkällä laina-ajalla ja pienellä kuukausierällä).
Jätänkö asuntolainan ja maksan sitä pois säästörahoilla opiskeluiden ajan. Mummolan lunastukseen laina.
Käytänkö säästöni mummolan lunastukseen ja koetan keksiä, mistä revin rahat lainalyhennyksiin. Lisätyöt?
Näistä ensimmäinen vaihtoehto olisi todennäköisin, koska pääsisin kokonaan yhdestä velasta ja sekä velan että säästöjeni korkohyöty on hyvin minimaalinen enää tässä vaiheessa. Saisin lainan maksettua säästöillä ja extralyhennyksillä pois noin kahdessa vuodessa, ennen kuin aikuiskoulutusrahakausi loppuisi. Näiden lisäksi olisi myös koottava tai jätettävä tilille kunnollinen puskuri vuokrastoimintaa ja elämän yllätyskuluja varten.
Aikuisopiskelijana saisin tienata 250€/kk rahaa lisätöillä. Tähän oma yritykseni sopisi erinomaisen hyvin. Käsittääkseni olisi mahdollista palata kesälomakautena takaisin vanhaan työhöni, jolloin saisin myös kunnollista palkkaa. Aivan koko tutkinnon ajaksi opiskeluvapaa tuskin riittäisi, joten joutuisin kahden vuoden opiskelujen jälkeen miettimään, jätänkö nykyisen työni vai palaanko koulun penkiltä töihin. Ammattikorkeakoulututkinto on nelivuotinen, josta viimeinen vuosi kuluu työssäoppimassa.
Tässä vielä budjettilaskelmat tutkintovuosilta 1-2 sekä 3-4. Jätin vuokraustoiminnan tulot ja menot pientä voitto-osaa lukuunottamatta kokonaan pois sotkemasta. Alemmassa laskelmassa kotilainan lyhennystä ei enää ole ja se kompensoi aikuiskoulutusrahan loppumisen. Asumistukea en voi saada pääomatulojen takia.
Opintolainan (yhteensä max 10800€/tutkinto) olen jakanut opiskelukuukausille neljän vuoden ajaksi. Toki sitä voi nostaa toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän.
Erotusosan saisin säästöön ja sen lisäksi tulisi mahdolliset lisätöistä saadut rahat. Vakuutuksia en tähän laskenut, koska niiden pitäisi tulevina vuosina kuittaantua lainojen OP-bonuksilla.
Syksyllä olisi seuraava yhteishaku. On tietenkin täysin mahdollista, etten edes pääsisi sisään kouluun, johon haluaisin, mutta hakemalla tuskin menetän mitään. Jos koulun ovet eivät aukea niin tiedän ainakin yrittäneeni.
Yhtiökokouskutsut eivät ole iloisia yllätyksiä postilaatikosta kolahtaessaan.
Kutsu indikoi yleensä sitä, että jokin on muuttumassa ja varmasti vielä pahempaan. Tällaisia huolia ei tietenkään olisi, jos omistaisi muita kuin 70-luvulla rakennettuja asuntoja, mutta minkäs mahdat. Mieliala meinasi laskea, kun olin silmäillyt läpi eilen saapuneen kokouskutsun ja sen asialistan: Julkisivun elementtisaumojen vaihto sekä talotekniikan uusiminen. Sitten onneksi tajusin katsoa, mitä taloyhtiötä kutsu koski ja se olikin oman kotoni taloyhtiön kokous! Omaan kotiin on paljon mielekkäämpää tehdä remontteja, kuin vuokrakohteisiin. Niistä jopa maksaa ihan mielellään.
Oman kotini taloyhtiö on oikein hyvässä kunnossa ja remontteja on tehty tasaisesti jo 90-luvun loppupuolelta asti. Nuo kaksi edellä mainitsemaani remonttia eivät liene edes kovin kalliita ja pian talossamme valmistuu rappukäytävien ja ulko-ovien vaihtoremonttikin. On kuin asuisi uudessa talossa sen jälkeen. Ainoa huolettavampi uutinen oli ensimmäinen ilmoitus viemäreiden heikosta kunnosta, joten linjasaneerauksen (viemärit ja sähkönousut) suunnittelu aloitetaan ilmeisesti pian. Putket meidän talosta onkin jo uusittu onneksi. Hieman hirvittää, mitä linjasaneeraus tulee tekemään vastaremontoidulle kylppärilleni. Pitääkö se nyt purkaa alkutekijöihinsä?
Taloyhtiömme hallituksesta näytti eronneen yksi neljästä jäsenestä. Korviini oli jo kantautunutkin, että hallituksen sisällä kuohuu: hallituksen puheenjohtajaa on kuvailtu vähemmän ylistävin sanoin ja siksi ihmiset eivät halua jatkaa hallituksessa. PJ:n höveli rahankäyttö, sekä runsaat omavaltaiset hankinnat ovat herättäneet närää asukkaissa. Kyseinen PJ oli myös mieltäni aiemmin korvenneen parkkipaikkauudistuksen takana. Palatakseni tuohon uudistukseen, voin iloisesti kertoa, ettei asia enää haittaa minua. Sain uudistuksen ansiosta parkkipaikkamme parhaan paikan autolleni ja vieraspaikkojen vähyys on nyt muiden ongelma. Huh.
Polttava kysymys kuuluukin nyt, pitäisikö minun osallistua tuohon yhtiökokoukseen vai ei? Tuleville remonteille ei varmaan mitään mahda ja hallituksen katselu aiheutti viimeksi inhottavan migreenin. Toisaalta, jos hallituksen jäsenistä äänestetään niin tietäisin kyllä, ketä EN äänestäisi. Samoin asukkaat saattavat tuoda esiin typeriä ehdotuksia, joita olisi hyvä olla paikalla torppaamassa.
Typerät uudistukset on tosin paljon helpompi hyväksyä, kun ei ole itse ollut paikalla häviämässä äänestystä.
Kevättä olen elänyt jo hyvän aikaa ja tämä pääsiäinen tuntuu pisteeltä iin päälle. Lumisateesta viis, uskoisin, että uudet tuulet tulevat pian puhaltamaan elämässäni. Lähtövalmistelut ovat valmiina: olen siivonnut ja sisustanut kotia, valmistaunut henkisesti elämätaparemonttiin, lakannut kynnet ja hieman muitakin uusia tavoitteita on mielessä.
Tämä pääsiäinen on ollut hyvin terapeuttinen niin levon kuin aikaansaavuutensakin kannalta. Mutta miten lukijoideni pääsiäinen onkaan sujunut, toivon jokaiselle teistä kiinnostavaa kevättä ja voimia pian saapuvaan siitepölykauteen.
Pidemmittä puheitta:
Munakaan rahakasta pääsiäisen jälkeistä aikaa!
P.S: Piti toivotella pääsiäiset jo ennen kuin pyhät olivat lähes ohi.
P.S.S: Kuvassa uusvanha kahvinkeittimeni - hyvin toimii!
P.S.S.S: Muistakaa, että suklaa-alet alkavat hyvin pian pääsiäisen jälkeen. ;)
Sain Anonyymin kommentin viimevuotiseen budjetti-laskelmaani. Joku teistä lukijoista siellä kyseli vinkkejä säästämiseen, jos tulot olisivat nykyistä pienemmät. Kysymys innoitti minut todella miettimään eri säästötapoja ja lisäpontta pohdiskeluilleni antoi myös mediassa jatkuva julkinen keskustelu säästämisestä ja sijoittamisesta. Kommenttipalstojenhan mukaan jo pelkkä säästäminen on nykytuloilla mahdotonta, sijoittamisesta nyt puhumattakaan. Tänään en välitä puuttua sijoittamiseen, mutta säästämiseen aion paneutua. Esittelen teille puskurirahastoon säästämisen kolme perustasoa, sekä miksi ja miten ne voi saavuttaa.
Lyhyesti puskurirahaston tärkeydestä pienituloiselle: Puskurirahasto on etukäteen säästetty summa rahaa hätätapauksia ja onnettomuuksia varten. Puskuri on luottokortti- ja pikavippivelan vastakohta.
Puskuri säästetään itselle etukäteen, kun luottokorttivelka maksetaan takaisin jälkikäteen
Puskurista tuleva korko jää itselle, kun luottokorttivelasta korkoa maksetaan muille
Puskurista maksetun maksun jälkeen elämä jatkuu entisellään (velattomana), luottokorttivelka rasittaa taloutta tulevina kuukausina
Puskuria on hidasta koota, jolloin sen käyttöä miettii tarkemmin. Luottokortti antaa illuusion ylimääräisestä rahasta ja saldoa on helppo käyttää enemmän, kuin oli tarkoitus
Eri ihmisillä on erilaiset tarpeet rahan suhteen. Tämän listan olen koonnut silmälläpitäen etenkin pieni- ja keskituloisia ihmisiä, vinkkinä puskurirahastoon säästämisen aloittamiseksi. Olennaista on aloittaa säästäminen puskurirahastoon ennen, kuin suuret haasteet taloudessa alkavat:
1. +200€ Ehdoton minimi
Jos tulot ovat pienet, ovat menotkin luultavasti asettuneet samalle tasolle. Erilaiset tuotteet ja palvelut ovat kuitenkin kaikille yhtä kalliit ja siksi äkillinen meno voi luistaa tiukalle vedetyn talouden velkakierteeseen. Ehdoton minimi pienituloisen puskurille voisi olla 200€ ja siitä ylöspäin. Tämän hätävaran saa säästettyä muutamalla niukalla kuukaudella tai tekemällä hieman extratyötä. Sen jälkeen voi palata takaisin normaaliin rahankäyttöön tai jatkaa säästämistä, olo on kuitenkin huojentunut, kun tietää, ettei yllätyskulu kaada taloutta.
Mihin raha riittää: Hajonnen, välttämättömän kodinkoneen korvaamiseen, yhden ihmisen ruokiin kuukaudeksi (niukistelija ruokkii summalla vielä lapsenkin), pienen vian korjaamiseen autosta, takuuvuokraksi isoon vuokrafirmaan, yllättävään vakuutusmaksuun tai lääkärikäyntiin.
Miten se säästetään: Pienistäkin tuloista voi yleensä nipistää tekemällä ruokia itse, suosimalla päiväysaletuotteita ja välttämällä hetken aikaa turhia ostoksia, kuten kemikaalit, alkoholi ja tupakka. 50€/kk kerryttää tarvittavan puskurin neljässä kuukaudessa. Kilpailuttamalla puhelinliittymän, sähkösopimuksen ja vakuutukset saattaa summan säästää heti. Uutiset luetaan netistä ja lehdet lainataan kirjastosta.
200€ on aika nopeasti tienattu esimerkiksi ylimääräisiä tavaroita myymällä. Jo kirpputoreja kiertämällä voi tehdä arvokkaita löytöjä pilkkahinnalla. Lisätyöllä tai keikalla summa on nopeasti tienattu, jos mahdollisuus näihin on.
2. 800-1000€ Riittävä
Tämä puskuri riittää jo hyvin pitkälle. Pienituloinen voi puskurin turvin nukkua yönsä levollisesti ja raha antaa jo paljon liikkumavaraa. Riittävä puskuri on hyvä tavoite, kun ehdoton minimi on säästetty. Pitkällä aikavälillä summa on pienituloisenkin mahdollista säästää ja työssäkävälle summa kertyy talteen suht helposti.
Mihin raha riittää: Tämä puskuri riittää torjumaan velkaa, vaikka useampi epäonninen rahanmeno saapuisi saman kuukauden aikana. Vuokran saa maksettua, vaikka työttömyys iskisi yllättäen ja kela panttaisi päätöksiään. Jos tulotaso tipahtaa niin, ettei rahaa ole kuin laskuihin, syö säästäväinen tästä puskurirahastosta useamman kuukauden ajan!
Miten se säästetään: Työssäkäyvä saa rahan säästettyä noin vuoden aikana. Loma-, veronpalautus- ja ylityörahat ohjataan suoraan puskuritilille (kesäloma ja joulua vietetään hillitymmin ja reissut jätetään tuleville vuosille). Autollinen pyrkii käyttämään omaa autoa työajossa aina, kun on mahdollista ja kyyditsee vielä työtoveritkin: kilometrikorvauksista kertyy äkkiä ylimääräistä palkan päälle ja lisämatkustajista maksetaan myös bonusta. Kysy työnantajalta mahdollisuudesta koulutuspäiviin ja -kursseihin, näistä voi saada kilometrikorvausten lisäksi myös päivärahan. Työtön voi tienata 300€/kk tukien päälle kokeilemalla yrittämistä tai tekemällä keikkahommia. Oma osaaminen kannattaa muuttaa rahaksi, jos suinkin mahdollista. Kirpputorimyynnillä voi tehdä 5000€:a voittoa vuodessa verottomasti, kun myy itsellä käytössä olleita tavaroita. Muita tavaroita myymällä voittoa saa kertyä 1000€ (voitto = myyntihinta - hankintahinta).
3. 2000€ Huoleton
Kun puskuriin on kertynyt 2000€ voi mattimeikäläinen elää jo erittäin huoletonta elämää. Raha antaa vapauden valita ja päättää omista asioista. Aina ei tarvitse valita halvinta, sillä halvin ei ole aina edullisin vaihtoehto. Tässä vaiheessa jopa "raha tulee rahan luokse"-sanonta alkaa toteuttaa itseään. Summalle kertyy korkoa ja osan siitä voi sijoittaa tuottavasti esimerkiksi työkaluun, jolla voi ansaita lisätuloja. 2000€ on aika yleinen luottokortin saldoraja, nyt sinulla on se raha oikeasti turvanasi. Käytetyn rahan voi maksaa puskuritilille takaisin samaan tapaan, kuin luottokorttivelankin, mutta korottomasti!
Mihin se riittää: Huolettoman ei tarvitse enää pelätä edes suurempia taloudellisia takaiskuja. Hädän tullen puskurilla voi ostaa autonruttanan, jolla pääsee töihin, summa riittää 2-3 kuukauden vuokriin ja sillä pärjää, vaikka kelan täti hautoisi päätöksiä useamman kuukauden. Puskuri on niin kattava, että osan siitä voi tarvittaessa käyttää lomamatkan rahoittamiseksi ja silti jäljelle jää Riittävästi eikä yhtään luottokorttivelkaa.
Miten se säästetään: Huoleton puskurirahasto on pienituloiselle useamman kuukauden tai vuoden säästämisen tulos. Se voi vaatia suurta muutosta omassa elämässä ja taloustaitojen opettelua. On hyvä huomata, ettei tuo muutos välttämättä tarkoita ikävää kitkuttelua vaan se voi olla samalla henkisesti erittäin rikasta aikaa omassa elämässä. Huolettomaksi pyrkivälle suosittelen säästämisestä kertovien blogien ja kirjojen lukua. Tässä on linkki oman blogini kirja-arvosteluihin ja blogini oikeasta reunasta löydät "Oman talouden oppaita muualta"-listan, johon olen koonnut laajan joukon mitä mainioimpia säästämiseen ja sijoittamiseen liittyviä blogeja. On yllättävää, miten vähän säästämisellä on tekemistä tulojen kanssa, menojen karsinta ja oikea mielentila ovat paljon suuremmassa roolissa, kun pyritään kohti huoletonta elämää.
4. Yksilöllinen
Bonus! Jokaisen olisi hyvä laskea, kuinka suuren puskurirahaston itse tarvitsisi, jos kaikki tulonlähteet pettäisivät. Yleisenä ohjeena pidetään summaa, joka riittäisi 2-3 kuukauden välttämättömiin kuluihin. Jotkut varautuvat summalla, joka riittäisi jopa puoleksi vuodeksi. Itse olen sitä mieltä, ettei puskurin kannata olla liian suuri. Kun puskuri on säästetty, voi sen lisäksi säästää muihin menoihin, kuten suurempiin kodin hankintoihin, omaan asuntoon, autoon tai matkoihin. Ylijäämäisen rahan voi myös laittaa tuottamaan lisää rahaa.
Eriskummallisten järjestelyjen ansiosta kotini on lähes tulkoon koossa vielä eron ja erilleenmuuton
jälkeenkin. Vastaisuudessakin aion pitää kiinni siitä, että minun omaisuuteni on lajiltaan kasvava, ei vähenevä. Enkä epävarmassa maailmassa enää jaksa uskoa mihinkään ikuiseen. Tästä syystä en ole hankkiutunut parisuhteenkaan aikana eroon kuin muutamista esineistä. Miehen vietyä mennessään omansa, jäi ostoslista seuraavanlaiseksi:
DVD/Bluray-soitin
Sähköhammasharja
Tyyny ja peitto
Kahvinkeitin
Pyörän pumppu
Vähäisiä keittiötarvikkeita
Eikä kannata nyt huolestua, että mies olisi pelkästään näiden tarvikkeiden kanssa lähtenyt luotani. Käytännössä käytimme koko yhteiselomme ajan minun tarvikkeitani ja olen itse ostanut kaikki pienemmät kodin jutut yksin omilla rahoillani. Vain isoimmat maksoimme yhdessä niin, että mies maksoi kolmasosan ja siirsi omistusoikeuden minulle mahdollisessa ja nyt toteutuneessa erotilanteessa. Kahvinkeitinkin olisi ollut minun, mutta koska olin ostanut miehelle hienon leivänpaahtimen syntymäpäivälahjaksi, enkä itse juuri juo kahvia, teimme vaihtokaupan jossa hän sai Moccamasterin ja minä Smegin. Bluray-soittimesta luovuin, kun mies toi mukanaan (ja nyt vei mennessään) Playstationin. Harmikseni en muista, mikä oli soittimeni kohtalo, kai se lahjoitettiin jonnekin, joten nyt joudun ostamaan uuden.
Tietokoneesta ja bluetooth-kaiuttimesta jouduimme keskustelemaan, mutta lopuksi sain pitää ne itselläni. Mies saa joka tapauksessa työpaikaltaan uudet huippulaitteet. Nettiyhteyden tosin joudun ottamaan omiin nimiini.
Kahvinkeittimen kanssa pienoisen ongelman tuottaa se, ettei markkonoilla ole tällä hetkellä sellaista laitetta, jonka kelpuuttaisin kotiini. Törjäke saisi olla keittiöni väreihin sopiva, jos se aikoo viedä tyhjän panttina tilaa työtasolla. Kermanvärisiä keittimiä on kuitenkin vaikea löytää. Tarpeeni keittimellekin on hyvin vähäinen, joten ajattelin kokeilla jotakin aivan uutta: Kahvinkeittimen sijaan hankinkin kahvipannun! Kokeeksi saan äidiltäni lainaan hänen nuoruudessaan käyttämänsä kahvipannun, jolla aion opetella pannukahvinkeiton saloja. Eikös kahvinjuonti nykyään olekin enempi hipsterien hommaa? Mikäs sen yksilöllisempää, kuin keittää sumpit liedellä - käytän muutenkin aina pannujauhatusta, kun kahvia keitän/juon.
Poismuuttaneen peiton ja tyynyn korvaaminen uusilla ei ole välttämätöntä, mutta luultavasti haluan parisänkyyni ainakin toisen tyynyn. Vanhempia tyynyjä ja peittoja löytyy kyllä varastosta, mutta omassa sängyssä haluan nukkua uusissa vuodevaatteissa jo allergioidenkin takia.
Hetki, jolloin emme miehen kanssa mahdu enää asumaan samaan asuntoon, tuli vastaan paljon odottamaani aiemmin. Kun emme pysty, niin emme pysty ja nyt hän on lähdössä pois - ehkä on tämän julkaisun aikaan jo lähtenytkin.
Tiedän erilleenmuuton olevan ainoa järkevä vaihtoehto meidän molempien kannalta, mutta silti tuntuu pahalta. Tosin niin on tuntunut jokaisena päivänä eromme jälkeen, koska erosta toipuminen ei ole päässyt käyntiin juuri ollenkaan. Jokainen päivä on herättänyt turhat toiveet ja kerran toiseensa perään ne ovat murskaantuneet. Kai miehellä kävi minua jo sääliksi ja siksi hän lähtee väliaikaiseen asumukseen, kunnes hänen tuleva kotinsa valmistuu. Uskon, että hänen lähtönsä jälkeen omakin oloni tulee helpottumaan.
Talouspuolella en varsinaisesti ole ollenkaan sillä tuulella, että laskisin budjetin tulevalle. Säästöasteeni tulee joka tapauksessa tippumaan joksikin aikaa, monestakin syystä. Ensinnäkin alan maksaa taas kaikki laskut yksin ja tämä tekee tuloihini noin 350€:n loven. Mies ei vie mennessään kovinkaan paljoa välttämättömiä tavaroita, mutta joitakin hankintoja on silti tehtävä. Kolmanneksi, lohtuostosten määrä tulee luultavasti lisääntymään. Kevätkin on kohta taas käsillä ja rikotun pesän korjausvietti on minussa nyt vahvana.
Mutta jos siitä rahalla selviää... Nämä sanat ovat aina kiehtoneet minua. Raha ei korjaa rikottua sydäntä, eikä tuo rakasta takaisin, mutta rahalla voin pehmentää laskua uuteen elämään. Tuhannen kerran kiitän puskurirahastoani, jonka takia tiedän, että tulen selviämään yksinkin. Vuokralainen voi lähteä, jääkaappi prakata, säästöaste voi tippua nollaan, mutta silti minulla ja tytölläni ei ole mitään hätää.
