Vuoden S-korot

Summauksena vuodelle 2017 ajattelin laskea, paljonko viime joulukuussa ostetuista S-kaupan jäsenyyksistä kertyi korkoa.

Kävin S-pankista hakemassa tiliotteen ja koska tapahtumia on hyvin vähän, paperista saa aika nopeasti kuvan kertyneistä bonuksista. Toukokuusta lähtien olen saanut korot 12 eri jäsenyydestä (haluaisin sanoa että osuudesta, koska tiliotteellakin lukee, että "osuusmaksun korko"):

Eepee: 20€
Pirkanmaa: 8€
TUrun osuuskauppa: 10€
Satakunta: 6€
Hämeenmaa: 3€
Etelä-Karjalan Osuuskunta: 5€
Keskimaa: 6€
HOK-Elanto: 10€
KPO: 20€
PKO: 12€
OK Suur-savo: 10€
Maakunta: 5€

Yht: 115€

En tiedä puuttuuko listasta yksi jäsenyys tai onko jokin 13 eri osuuskunnasta jättänyt maksamasta korkoa. Jos muistan oikein ja jäsenyyksiä tosiaan oli 13, tuli näistä koroista 8,8% tuotto 1300€:n jäsenyysmaksuille.

Tämä vuosi on muutenkin ollut hyvin Prisma-vetoinen, joten bonuksia on tullut myös ostoksista. Muistelen, että korkeimmillaan bonustilillä köllötteli 226,50€ bonus- ja korkorahaa ennen kuin siitä alettiin ottaa rahaa joululahjoihin ja -ruokiin.

Näillä laskelmilla toivotan itse kullekin iloista vuodenvaihdetta ja reipasta alkua vuodelle 2018!

Joulun kulut lukuina

Joulupyhät ovat viimein takana ja aika palata takaisin blogisorvin ääreen. Huomaan kyllä jo nähneeni sen verta monta joulua, että hiljalleen alkaa saman toisto väsyttää. Toki tytölle haluan tarjota mukavan joulutunnelman, mutta ensi vuonna asioita voisi kyllä hieman helpottaa ruokien ja järjestelyiden osalta. No, aaton kaaoksesta huolimatta olin oikein hyvissä ajoin kaikkien lahja- ja koristejärjestelyiden kanssa. Nyt kun paketit on revitty auki, voin turvallisin mielin laittaa blogiin raakaa rahafaktaa joulun kuluista:

Joululahjat:

Tytön joulukalenteri: 89€ (Littlest Pet Shop kalenteri)
Tytön joululahjat: 196€ (Kuva alla)
Mies: 92€ (Rommia ja torkkupeitto)
Kummityttö: 54€ (kirja, muovailumassa, pyyhe)
Vanhemmat (osuuteni n. 1/3): 50€
Muut yht: 45€

Jouluvalmistelut: 64€
Nämä koostuvat joulukoristeista, -kukista, -korteista, -kynttilöistä, -valoista, piparkakkumuoteista ja askartelutarvikkeista.

Yhteensä: 590€

Ruuat: 

Viikkoa ennen kaikki säilyvä: 94€ (maksettu kokonaan S-bonuksilla!)
Juuri ennen joulua: 50€ (sis. 2,5kg naudan paistia + tuoretavaroita)

Yhteensä: 144€

Että sellainen joulu. Ison loven tuo teettää kukkaroon heti, jos lahjoja intoutuu ostamaan. Onneksi olin tänä vuonna hyvissä ajoin liikkeellä ja ostin lahjoja jo syksyllä (alesta!), joten kaikki ei tullut maksettavaksi joulukuussa tai myöhemmin. Ruokapuoli menee aivan överiksi joka vuosi. Noilla ruuilla elää helposti viikon, mutta kuka jaksaa puputtaa samoja laatikoita ja kinkkuja niin kauan? Ensi vuonna ruokalaskun voisi vaikka puolittaa ja juhlia hillitymmin. S-bonuksista kirjoitan pian lisää, mutta kertyneitä bonuksia olemme koko säästäneet koko vuoden juuri joulua varten.

Joulun rauhaa

Ensimmäistä kertaa ikinä, olen valmistautunut jouluun hyvissä ajoin. 

Käytännössä olin ostanut suurimman osan lahjoista jo marraskuun loppuun mennessä (osan hankin jo syyslomalla!). Joulusiivous on tehty ja säilyvät ruuatkin hankittu jo tiistaina. Kinkku on sulamassa, piparit leivottu sekä koristeltu ja kotia hiljalleen koristeltu. En tiedä, mikä järjestelmällisyyden ja tyyneuden henki meille on muuttanut, mutta syksyisten parisuhdekriisien jälkeen en ole kokenut tarvetta hermoilla vielä joulustakin. Sovimme joulujärjestelyt hyvissä ajoin miehen kanssa ja sitten olen tehnyt kaikkea sitä, mikä on hyvältä tuntunut. Koetan pitää tämän olotilan koko loppuvuoden.

En ole koskaan ollut se puuhaäiti, joka järjestää lapsille paljon kivaa tekemistä ja rakentelee itse joulukalenterit yms. Tänä vuonna sain kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässäni aikaiseksi tehdä itse joulukalenteri tytölle! Kylläpä hän on joutunutkin sitä odottamaan, mutta nyt pitäisi olla hyvä. Ostin 24 Littlest Pet Shop ja My Little Pony -hahmoa ja laitoin ne Lidlistä ostettuun joulupussikalenteriin. Runoihin ja aarteenetsintöihin en sentään taipunut.

Kalenterille tuli hintaa 88€ (hinta vastaa noin neljää kaupasta ostettua lelukalenteria, mutta tästä kalenterista joka luukusta tulee kokonainen lelu)

Kalenteriin kuuluu osana myös tämän joulun hitti, tonttuovi. Tonttuovi on seinää "ilmestyvä" ovi, jonka takana oma kotitonttu asustelee. Meille tonttuovi ilmestyi television päälle ja kiitoksena tontun tuomista kalenterilahjoista, olemme tytön kanssa askarrelleet oven ympärille jouluista maisemaa. Askartelu on ollut oikein mukavaa hommaa. Yllä olevassa kuvassa kalenteri ja joulumaisema alkutekijöissään. Alla yksityiskohtakuva lähes valmiista tonttuoven ympäristöstä: 

Eläinhahmot tulivat kalenterista tytölle ja kaksi Aarikan tonttua (á 9,90€) hyppivät kaupassa minun omaan tonttukokoelmaani viimevuotisten tonttujen seuraksi. Lidlistä löytyi kivat pallot koristamaan pikkukuusta. 

Vielä en julkaise enempää tietoa ostamistani lahjoista, ettei yhä suureneva, sukulaisista koostuva lukijakuntani saa vinkkiä omista lahjoistaan. Katsotaan joulun jälkeen sitten tarkemmin joulun kulurakennetta. 

Siispä toivotankin kaikille lukijoilleni erittäin rauhallista ja miellyttävää joulua! 

P.s: Muistakaa ostaa jouluomenat Lidlistä: Red Chief peittoaa kaikilta ominaisuuksiltaan jauhoisen Red Delicious-omenan, vaikka onkin ulkonäöltään identtinen!

Yksiön kulut nousussa

Tiesin jo yksiötä ostaessani, että siihen tulee jossakin vaiheessa putkiremontti. Syksyn yhtiökokouksessa osakkaat antoivat hallitukselle luvan aloittaa hankesuunnittelun valmistelu ja kilpailutus.

Sinällään koko putkiremonttiasia on mennyt ihan hyvin, sillä ostaessani asuntoa 2015-2016 vuoden vaihteessa välittäjä arveli, että putkiremonttiin olisi vielä hyvinkin aikaa ja niin on ollutkin. Aikataulu menee jotakuinkin seuraavasti: 2018 suunnittelu, 2019 kilpailutus, 2020 itse remontti. Eli vieläkin on ihan kivasti aikaa ennen kuin alkaa rytistä. Nyt olisi siis oiva aika päättää, mitä asunnon kanssa teen. 

Asunto itsessään on yltänyt ihan mukiinmeneviin tuottoprosentteihin, vaikken tuota lukua kovin arvossa pidäkään. Minulle tärkein on neutraali tai positiivinen kassavirta ja sijoitussuunnitelmani eteneminen haluamassani tahdissa. Tällä hetkellä yksiön vuokratuloista saatava kassavirta on n. 30€/kk miinuksella, joskin tarkkaa summaa on rasittavaa kaikkine verovähennysoikeuksineen laskea. Ensivuonna rahoitusvastike nousee - luulen tämän johtuvan aiemman remonttilainan nopeammasta takaisinmaksutahdista tai nousseista koroista. Hoitovastike pysyy samana, mutta miinusta tulee silti lisää noin 13€/kk eli ensivuonna miinusta kertyy jo n. 43€/kk. 

Vuokraa en kuitenkaan aio korottaa, sillä se on tällä hetkellä mielestäni ihan käyvällä tasolla. 

Mutta mitä tehdä putkiremonttiasian kanssa? Mielessäni on seuraavat vaihtoehdot: 

• Asunnon myyminen heti: Yleinen ohje lienee, että asunto kannattaa myydä 3 vuotta ennen putkiremonttia, etenkin sijoitusasunnot. Koska ostin asunnon edullisesti, voisin kotiuttaa nyt arvonnousun ja jo maksetut korjausvastikkeet. Ongelma tässä vaihtoehdossa on, että muissakin 70-luvun taloissa on tulossa putkiremontti. Asunnon myynnistä ja ostosta tulee aina veroja (varainsiirtovero, myyntivoittovero) ja kuluja (välittäjän palkkio ja lainan järjestelykulu), jotka syövät voittoa - toisaalta myyntirahalla tuskin saisin jo putkiremontoitua asuntoa. Lisäksi asunto voi olla vaikeampi myydä  hyvään hintaan, kun siinä on vuokralainen (sijoittavat haluavat juuri edullisia asuntoja ja oman kodin etsijät vapaan asunnon)

• Asunnon myynti, kun vuokralainen vaihtuu: Juuri ennen remontin alkua voi olla vaikea enää löytää vuokralaista. Asunnon myyntiä voisi miettiä jos ja kun nykyinen vuokralainen päättää lähteä. Tässä on omat riskinsä, koska aikataulu saattaa olla mikä tahansa. Juuri ennen remonttia asunto ei varmaan mene ollenkaan kaupaksi. Edessä on kuitenkin vielä pari onnellista vuotta, jolloin voin nauttia vuokratulosta normaalisti. Tämä vaihtoehto antaisi minulle lisää mietintäaikaa.

• Asunnon pitäminen: Pitäisinkö asunnon putkiremontin yli tai senkin jälkeen? Toivon kovasti, että putkiremontti olisi yksiöni osalta vain noin 14000€ (+3kk vuokratappio), mutta varmaa tietoa ei vielä mistään saa. Olen nyt sijoittanut asuntooni 3000€, joten sijoitettu omaisuus ei olisi ollenkaan tähtitieteellinen, vaikka maksaisin remontin omasta pussista. Alustavan laskelman mukaan vuokraa en saisi millään kattamaan rahoitusvastikkeen kuluja, kun kassavirta on nytkin miinuksella. Remontoidusta asunnosta voisi ehkä pyytää 30-40€/kk enemmän vuokraa, mutta tappiota saattaisi silti tulla 80-120€/kk. Toisaalta asunnon myyntiarvo luultavasti nousisi, kun remontti on tehty ja taloyhtiö on sen jälkeen kauttaaltaan remontoitu. Vuokralaisetkin löytyisivät varmasti helposti. 

Ajattelin konsultoida tuttua välittäjää tässä asiassa, mutta kuulisin mielelläni mielipiteitä myös teiltä, rakkaat lukijat. Myisittekö vai pitäisittekö?

Palkka joka jäi harmittamaan

Syksyn kaikki kurssit on nyt vedetty ja iloisena jäin odottelemaan palkkanauhoja sekä suoritusta

Töitä kaksin käsin.
Ai, tykkäänkö Thinkpadeista?

kurssista, jonka sain laskuttaa. Palkollisena palkat tulevat tililleni aina 10. päivä ja niistä saan viimeisen suorituksen joulukuussa, mutta jostain syystä mitään vastausta laskuuni ei alkanut kuulua. 

Laskun lähetin paremman toimitustavan puutteessa paperisena. Hetken jo ehdin pelätä, että posti olisi hukannut kirjeeni, kun sain viimein yhteydenoton firmasta, joka hoitaa työnantajani laskutusasiat. Minulta pyydettiin YEL-todistusta, jota minulla ei tietenkään ole, koska en ole YEL-velvollinen. Selitin heille tämän ja että työsopimukseenikin oli todistuksen puuttuminen merkitty. Kävi ilmi, ettei laskuni olisi kuulunutkaan mennä tuonne laskujenkäsittelijälle vaan suoraan palkanlaskijalle, koska palkkiosummastani vähennetään hieman eläkemaksuja. Onneksi tämä ei vielä vaatinut minulta muuta kuin kärsivällisyyttä. 

Jäin taas odottelemaan. 

Toissapäivänä sain työnantajaltani, joka kurssini oli tilannut, viestin, että olen merkannut kurssitunnit väärin laskuuni. Laskussa luki 4x3t, kun pitäisi olla, että 4x2t. Se oli sellainen kulmakarvoja kohottava tilanne, sillä sopimuksessamme lukee nimen omaan 4x3t. Olin asiaa itsekin hieman ihmetellyt, koska vetämäni kurssikerrat olivat tosiaan kaksituntisia. Ajattelin kuitenkin, että kurssiin sisältyy myös opettajan valmistautumisaikaa. Toisenkin työnantajan palveluksessa kaksituntinen kurssi käsiteltiin palkanlaskennassa 2,66 tuntisena. Kaikkien näiden lisäksi kevään kursseja suunnitellessamme työnantaja oli koko ajan puhunut tulevistakin kursseista kolmetuntisina sessioina. Kaikista näistä huomioista lähetin kuvakaappaukset hänelle. 

Noh. 

Eilen sain työnantajalta erittäin nöyrän anteeksipyynnön. Ja tarkoitan siis todellakin pahoittelevan. Hän oli tehnyt kirjoitusvirheen sopimukseemme ja ajatellut tunnit väärin. Hän pyysi erittäin kauniisti, että antaisin anteeksi ja tekisin uuden laskun oikeilla tunneilla. Olin ollut jo valmis taisteluun, mutta luettuani anteeksipyynnön en oikein enää hellinyt heittäytyä vaikeaksi. Tänään sitten lähetin 200€ pienemmän laskun heille. 

Jäi vähän kitkerä maku kyllä tästä. Kevääksi otin enemmän kursseja juuri siksi tältä yritykseltä, koska sain sieltä paremman hinnan kuin palkollisena toisesta. Nyt ero näiden välillä kapeni huomattavasti. Teen lopulliset laskelmat vielä, kun viimeinenkin palkka on saapunut tilille.  

Kirjanpito on kivaa

Jostain syystä minua ei ole kauheasti iltaisin nukuttanut. Viime yönä päätin hyödyntää iltavirkeyden ja käytin 2,5 tuntia kirjanpidon saattamiseksi ajan tasalle. 

Pidän rahasta ja exceleistä, joten olen päättänyt pitää itse oman kirjanpitoni. Lukujen kanssa teen joskus toki virheitä, mutta kirjanpidon idea ei ole minulle aivan täyttä hepreaa. Sen sijaan en pihinä ihmisenä halua millään maksaa kirjanpidosta jollekulle muulle. Vähäisten tapahtumien ja yksinkertaisten vientien takia en pidä hommaa edes kovin haastavana tai aikaa vievänä. Toki viime yönä aikaa kului, mutta se oli samanlaista ajankulua kuin hauskan harrastuksen parissa vierähtäneet tunnit. 

Tällä hetkellä pidän kirjaa seuraavista elämäni osa-alueista:

• Yritystoiminta
• Vuokraustoiminta
• Kodin säästöbudjetti
• Lahjabudjetti (Uutuus!)

Kolmen vuoden kirjanpito sijoitusasunnosta.

Yrityksen tuloista ja menoista on pidettävä kirjanpitoa jo ihan lakisääteisestikin. Käytännössä jokainen opastus ja osto tarkoittaa yhtä riviä excelissä ja yhden kuitin skannausta arkistooni. Riville merkitsen tulon/menon ja sen alvit. Excel laskee automaattisesti niiden yhteissummat ja kokoaa tulot ja menot koko vuodelta sekä kertoo voitto/tappio-tilanteeni. 

Pienimuotoisesta vuokraustoiminnasta kirjanpitoa ei välttämättä tarvitsisi pitää, mutta käytännössä sen teko pitkin vuotta helpottaa veroilmoituksen täyttöä valtavasti. Eipähän tarvitse viimeisenä iltana kaivaa kuitteja ja ynnäillä vastikkeita. Taulukosta saan nopeasti kaikki pyydettävät tiedot vuokratuloista ja vähennettävistä menoista. Samalla seuraan, että suoritukset tulevat ja menevät, kuten pitää. 

Pidän ensiarvoisen tärkeänä, että pidän kirjaa myös omien säästöjeni edistyksestä. Käytännössä varmistan näin, että minulla on aina sopivasti puskuria ja voin myös suunnitella säästöjen käyttöä helpommin. Taulukosta näen, mitä on sijoitettu minnekin, kuinka paljon ja onko jostakin tulossa ylimääräisiä tuloja tai suuria menoja. Lisäksi taulukko kertoo, paljonko on kulloinkin löysää rahaa valmiina sijoitettavaksi. 

Viime yönä aloitin taas uuden taulukon, johon laskin raa'asti kaikki joululahjoihin ja koristeisiin käytetyt rahan. Olen ennenkin pitänyt kirjaa ostetuista lahjoista, mutta nyt merkitsin mukaan myös lahjojen ostohinnat. Minua ahdisti, kun en tiennyt tarkasti, paljonko olen käyttänyt rahaa lahjoihin. Onneksi olin arvioinut tuhlaamani rahamäärän todellisuutta isommaksi. Joululahjabudeteista kerron teille myöhemmin lisää, mutta muistin kannalta tällaista taulukkoa voi olla ihan hyvä pitää! Itseäänkin on paljon vaikeampi huijata, kun taulukko kertoo totuuden.

Kirjanpitoa teen yritystoiminnan kannalta pitkin kuukautta, mutta muita taulukoita ylläpidän ehkä noin kerran pari kuukaudessa. Homma ei normaalisti vie paljoa aikaa, mutta viime yönä laitoin taulukot kuntoon myös ensi vuotta varten: Loin vuodelle 2018 uudet pohjat ja imuroin verkkopankista valmiiksi tiedot lainalyhennyksistä ja koroista. Uudelle asunnollekin oli luotava kokonaan uusi, oma taulukkonsa. 

Kirjanpidon olen siirtänyt muuten kokonaan Google Driveen (joten oikeastaan ei saisi enää puhua Excelistä vaan Sheetsistä). On kätevää, että omia talouslukuja pääsee nopeasti selailemaan kaikilta nettipäätteiltä niin töissä, kännykällä kuin kotikoneellakin.

Sijoitusasunto nro. #2

Lahjuksia välittäjältä. 

Sijoitussuunnitelmani harppasi taas askeleen eteenpäin toisen sijoitusasunnon muodossa. Asunto on nyt ostettu!

Olen pitänyt tarkoituksella teitä vähän jännityksessä, sillä halusin olla aivan varma, etten iloitse liian aikaisin löytämästäni asunnosta. Palasin juuri pankista (ja kauppojen juhlistuslounaalta) kotiin: laina on nyt nostettu sekä asunto ostettu.

Kuten viimeksi kerroin, olin jo löytänyt sopivan kohteen ja tehnyt siitä tarjouksen. Asunnon löytyminen oli tavallaan yllätys. Se osui silmiini heti, kun tein haun aivan uudella alueella, josta en aiemmin ollut ajatellut ostaa asuntoa kalliimman hintatason takia. Tarkoituksenani on aina löytää kohde, joka on paitsi hyvällä paikalla, siisti kunnoltaan, myös hinnoiteltu alakanttiin. On olemassa tietty ihmisryhmä, jotka herkästi hyväksyvät tavallista alhaisemman hinta-arvion välittäjältä ja on valmiina myymään asuntonsa edullisesti. Olen lähes aina ostanut asuntoni tällaisilta myyjiltä. Plussaa näissä asunnoissa on se, että ne ovat poikkeuksetta siistissä kunnossa ja remontoituja. Tietenkin tällaisten hinnoitteluvirheiden löytyminen vaatii aikaa, markkinoiden tarkkaa seurantaa ja kärsivällisyyttä.

No, nyt on oma helmi kuitenkin lisätty asuntosalkkuun.

Ostamani asunto on tällä kertaa kaksio. Kaksioista on tullut houkuttelevia sijoituskohteita, koska yksiöiden osalta markkinat ovat turhan ylikuumenneet - lisäksi valmistumassa on valtavia kerrostaloja, joihin rakennetaan pelkästään pikkuriikkisiä yksiöitä. Veikkaan, että yksiöiden hinnat ja saatavuus saattavat elää tulevina vuosina hyvinkin rajuja muutoksia. Sen sijaan on aina niitä, jotka kaipaavat isompaa kotia, kuten sinkut ja pariskunnat. Kaksioiden hinnat ovat monilla paikoin jopa yksiöitä alhaisemmat, joka tekee sijoituksesta laskennallisestikin houkuttelevamman.

Kaksioni on ensimmäistä kertaa sellainen, että sen vuokrasta jää rahaa jopa käteen. Kuukausitulojani se kasvattaa 40-50€:n verran. Ainut tekemätön remontti taloyhtiössä on putkiremontti, mutta remontin ajankohta ei ole vielä tiedossa. Saanen vuokrailla asuntoa huoletta ainakin muutaman vuoden ajan.

Kaksion hinnaksi tuli 108 000€, josta jouduin itse maksamaan osan yhdessä varainsiirtoveron kanssa. Lainaa otin tasan 100 000€, jolle tuli vajaan 25 vuoden laina-aika 0,89%:n marginaalilla. Pankissa oli oikein mukava asioida, sillä sain lainalyhennyksen sovittua haluamani suuruiseksi ja samalla siirsin kaikki lainani lähtemään säästötilini puolelta. Nyt ei tarvitse enää vekslata rahaa säästötilin ja käyttötilin välillä - siirrän vain palkan suoraan säästötilille ja jätän käyttötilille käyttörahan. Takaisinmaksuturvat ja korkokatot aion itse säästää, joten niitäkään en pankilta ostanut.

Sijoitusasunto Kakkosen tunnusluvut: 

Laina: 100 000€
Oma pääoma: 10 160€ (sis. varainsiirtoveron 2160€)
Kuukausilyhennys: 375€
Vastike: 237€
Mahdollinen vuokra: 800-850€/kk

Asunnossa ei ole yhtiölainaa ja vesimaksu sisältyy vastikkeeseen. Olen nähnyt yksiöitä, joissa on kalliimpi vastike. kun vesimaksun huomioi. Asunnon vapautumista tosin joudun odottamaan tammikuun loppuun asti, sillä nykyinen asukas haluaa rauhassa etsiä uuden asunnon. Toki hän hoitaa vastikemaksut tuolta ajalta, mutta yhden lainalyhennyksen joudun tammikuun alussa maksamaan itse, ennen kuin vuokralainen muuttaa asuntoon. Vuokralainen minulla asuntoon jo näillä näkymin onkin.

Käsistään kätevä säästää rahaa

Haluan hekumoida tänään blogissani pienestä sattumasta, joka säästi minulta rutkasti rahaa!

Nimittäin jo jonkin aikaa olen kaivannut lisää kirjahyllytilaa tyttäreni huoneeseen. Tämä on ollut monella tapaa pulmallista koska:

• Tyttären huoneessa on kätevä moduuleista koostuva hyllykkö, joka on aikanaan saatu ilmaiseksi jostakin
• Hyllykkö on helposti muunneltavissa ja siinä on paljon käytännöllisiä osia, kuten vitriinikaappi ja laatikosto
• Hyllykkö on sen verta vanha, ettei siihen tietenkään saa enää ostettua mistään lisäosia
• Koko hyllystön korvaaminen uudella olisi ollut todella kallista. Vastaavanlaisen, mutta isomman hyllyn ostaminen olisi saattanut maksaa lähemmäs 800€

Kuten yleensä teen, annan tällaisten isojen projektien hautua mielessäni jonkin aikaa ennen kuin ryhdyn toimiin. Tälläkin kertaa odottaminen kannatti, sillä sattuipa niin, että viereisen kirpputorin huonekaluosastolle ilmestyi yksi moduuli juuri tätä samaa hyllystöä, kuin meillä! Aluksi hylly oli myynnissä 7€:n hintaan, sitten -50%, kunnes se lopulta merkittiin ilmaiseksi "Saa ottaa"-lapulla. Ja minähän otin. Hylly kannettiin kotiin ja aloin nikkaroimaan. 

Tässä kohtaa haluan painottaa, miten tärkeää on, että naiset ja etenkin yksinhuoltajat pitävät hyvää huolta nikkarointitaidoistaan. Tällaiset kauppojen hyllyköt ovat melko yksinkertaisia rakenteeltaan ja niiden purkuun ja kasaukseen riittää vasara ja ruuvimeisseli. 

Kirpputorin hyllymoduuli oli aika huonossa kunnossa, mutta onneksi en tarvinnut siitä mitään muuta kuin rungon (ja hyllylevyn), koska liitin sen aiempien hyllyrunkojeni päälle. Sokkeli siitä irtosikin jo kotimatkalla, mutta kotona poistin pohjasta vielä puutapit. Irrotin moduulista naarmuuntuneen päälikannen ja käänsin väärin päin asennetun takaseinän oikein päin. Jo olemassa olevasta hyllyköstäni irrotin myös päälikannen ja kiinnitin sen uuteen moduuliosaan. Lopuksi laitoin puutapit pohjan reikiin, pukersin uuden kirjahyllynosan paikalleen ja kiristin kiinnitysruuvit. Avot! Tytön kirjahylly kasvoi korkeutta ja siinä on taas tarpeeksi tilaa tavaroille. 

Ilmainen lisäosa säästi rutkasti rahaa

Työt jatkuvat, palkka nousee ja asiat sujuvat

Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä, miten asunnonostotarjoukseni kävi, siksipä puhumme tänään hieman muista aiheista, kuten töistä.

Työrintamalla näyttää nyt oikein hyvältä. Kuten olin uumoillut, sain tarjouksen iltatyöni jatkoksi ja odotettavissa on lisää kurssien vetoa ensi vuonna. Päätin jopa hieman karsia tarjotuista töistä, että kaikki vapaa-aikani ei kuluisi iltatöissä ja jotenkin kummasti päädyin sitten tekemään viikonlopputöitä. Koska viikonloppukurssit tehdään verokortilla, toivon, että palkkaani kuuluu asianmukaiset lauantai- ja sunnuntaikorvaukset. Suurimman osan töistä teen kuitenkin yritykseni kautta laskuttaen ja lisähaastetta tuo uusien kurssisisältöjen suunnittelu.

Päätin myös, mihin lisätöistä saatavan palkan sijoitan: Alan taas aktiivisesti lyhentää kotilainaani. En ole tottapuhuen lyhentänyt lainaa tänä vuonna juuri yhtään ylimääräistä ja kaiken lisäksi sitä on enää todella vähän jäljellä (39 820€!). Haluaisin päästä lainalyhennyksistä äkkiä eroon. Jos vuoden 2018 lopussa asuntolainaa olisi jäljellä enää alle 20000€ olisin hyvin tyytyväinen. Koko lainan voisin koettaa hävittää kahdessa tai kolmessa vuodessa. Lyhennykset voisivat näyttää jotakuinkin tältä:

Ylimääräiset lainalyhennykset vuonna 2018: 
Kuukausilyhennykset: 7000€
Säästöstä (vakuutusraha): 8000€
Lisätyön palkat: 3000€
Omasta palkasta: 2400€ (200€/kk)
= 20400€

Työtarjousten lisäksi sain toisenkin iloisen uutisen. Päätyössäni minulle päätettiin myöntää jatkuva henkilökohtaisen osaamisen lisä. Sain sitä viimevuonnakin, mutta tuolloin lisä myönnettiin vuodeksi kerrallaan. Tänä vuonna lisä tuli maksuun vasta aivan vuoden lopussa ja sainkin takautuvasti koko vuoden lisät. Tämän lisäksi lisä oli noussut 50€:sta 80€:oon! Tietenkin siitä vähennetään verot ja osittaisen hoitovapaan osuudet, mutta periaatteessa ihan mukava korotus pikkuruiseen palkkaani. Bruttopalkkani ennen kaikkia vähennyksiä ja veroja on nyt n. 2160€.

Eikä vielä siinäkään kaikki! Nousukausi on viimein koittanut, kun työnantaja muistaa työntekijöitä ylimääräisellä 100€:n bonuksella vuoden lopussa! Ihan jeba jees.

Työn raskaan puurtajat

Asiat rullaavat ja pönttö räjähtää

Viimeiset viikot olen aktiivisesti toteuttanut sijoitussuunnitelmani kohtaa: Osta uusi sijoitusasunto joka toinen vuosi. 

Vuosihan alkaa olla jo lopuillaan, enkä halua, että suunnitelma jää laahaamaan jäljessä. Siksipä olen erityisen ahkerasti tarkkaillut mahdollisesti sijoituskäyttöön sopivia asuntoja. Joulun on muutenkin hyvää aikaa ostaa asunto, sillä yleisesti ottaen se katsotaan tuohon hommaan huonoimmaksi mahdolliseksi ajaksi! Joulu-tammikuussa kun uutta vuokralaista on kuulemma vaikea löytää. Mutta kun asuntomarkkinoilla on hiljaista, voi eteen tulla hyvät mahdollisuudet ostaa helmi. Asuntojen hintapyynnöt ovat ainakin kohtuullistuneet kuumimman elo-syyskuun muuttosesongista. Kesällä myyntiin tulleista, ylihintaisista kohteista on ehditty pudottaa hintaa jo monta kertaa.

Tällä kertaa olenkin jännän äärellä, sillä periaatteessa minulla olisi asuntoon vuokralainenkin valmiina. Lähisukulainen on kipeästi asuntoa vailla. Koska pidän hänestä henkilönä paljon ja tiedän hänen pitävän kodin aina tip top -kunnossa, ajattelin ottaa asuntohaussani huomioon hänen toiveensa. Näin pääsinkin ihan uusien apajien äärelle, kun pystyin hyödyntämään hänen näkemystään tietyistä alueista. Toki asuntosijoittajana minulla on hieman erilaiset hakukriteerit, kuin hänellä vuokralaisena, mutta saa nähdä pääsemmekö tekemään yhteistyötä.

Paristakin kohteesta olen jo hieronut kauppoja, mutta vielä ei ole sopiva kala uinut koukkuun. Eilen kävimme sukulaisen kanssa yhdessä katsomasta erästä varsin kivan oloista asuntoa. Jännittävää tässä kohteessa oli se, että se on lähellä asemaa, läpikotaisen remontoitu ja ennenkaikkea juurioikeanhintainen! Tein samana iltana asuntoon tarjouksen pyyntihinnalla. Tänä aamuna hieroimme yksityiskohdat välittäjän kanssa kuntoon ja välittäjä aikoi vahvasti puoltaa tarjoustani. Tarjoanhan, herran jestas, juuri sen, mitä pyydetään, eikä kyseessä ole tarjouskauppakohde.

Perjantai-iltana saan tietää, meneekö tarjoukseni läpi ja tiistaihin mennessä pitäisi varmistaa, puoltaako pankki tätä hankintaa antamalla lainan. Lainalupaus minulla olikin valmiina, mutta eri kohteeseen. Pankki vain ei perinteiseen tapaansa vastannut vielä tänään soittopyyntööni. Aion pommittaa pankin puhelinvaihdetta uudelleen huomenna.

Kaiken uuden ja jännän keskellä kuulin tänään pitkästä aikaa jo omistamani yksiön vuokralaisesta: Hän ilmoitti vessanpöntön haljenneen.

Viikonloppumatka Tanskaan

Nyt on ohi vuoden viimeinen ulkomaanmatka. Noin puolen yön aikaan saavuimme kotiin viikonloppumatkalta Tanskasta. Matkan päätarkoitus oli käydä katsomassa iki-ihana Cats-musikaali, mutta paljon muutakin hauskaa Kööpenhamina meille tarjosi. Kööpenhaminaa pidetään kalliina maana ja voin kyllä tähän yhtyä toteamalla, ettei se kyllä halpakaan maa ollut. Hinnat olivat Suomen ja etenkin Helsingin tasoa ja selvästi edulliset tuotteet loistivat poissaolollaan. Turistina edullisia ruokapaikkoja on vielä entistäkin haastavampaa löytää. Vaikka tämä selonteko matkan kustannuksista saattaakin jäädä hieman köyhäksi nuukailuvinkkien osalta, haluan silti hehkuttaa Kööpenhaminaa matkakohteena: kaupungissa on todella helppo tulla toimeen!

Ensin kuitenkin lyhyt katsaus matkabudjettiin. Mies maksoi majoituksesta ja lennoista puolet, vaikka tyttönikin oli mukana:

Lennot (1 aikuinen + ½ lapsi): 80,85€
Majoitus (Airbnb-kaksiosta puolet, 2 yötä): 116,08€
Cats-musikaalin liput 2kpl: 168,94€
Julkinen liikenne: 31,72€
Muut: 231,74€

Yhteensä: 626,33€

Majoitus:
Majoitus hoitui tuttuun tapaan Airbnb:n kautta. Ensimmäisen varatun asunnon jouduimme valitettavasti perumaan allergiavaaran takia, kun omistaja ilmoitti hankkineensa kissan. Seuraava varaamamme asunto oli hieman kalliimpi, mutta huomattavasti lähempänä Royal Arenaa, jossa Cats-musikaali esitettiin. Lisäksi asunto sijaitsi upouudessa talossa Ørestadin  nopeasti kasvavalla alueella, aivan Vestamagerin metroaseman vieressä. Asunto oli sisustettu skandinaavisen muodin mukaisesti ja ikkunoista oli näkymä ohi virtaavaan "kanaaliin". Yllättäen vuokraan kuului myös varsin ylelliset aamiaistarvikkeet kera mansikoiden ja suklaan. Ei valittamista!

Cats-musikaali:
Musikaalin kanssahan kävi sillä tavalla hassusti, että juuri kun olin päättänyt matkustaa Tanskaan sitä katsomaan (eli ostanut liput), sainkin kuulla, että musikaali tulee myös Suomeen! Ilmeisesti muutos tuli aivan yllättäen, sillä musikaalia mainostettiin todella vähän aikaa ja se jopa kävi Suomessa ennen kuin se saapui Tanskaan. No, matka oli joka tapauksessa kaiken vaivan arvoinen. Jos jotakin olisin saanut muuttaa niin olisin toivonut parempaa varausysteemiä Royal Arenaan - vaikka olin valmistautunut maksamaan mitä tahansa hyvistä paikoista, saimme siltikin paikat aivan permannon reunasta. Lavalle näimme vähän turhan sivusta, mutta onneksi edessämme oli valtava screeni, jolta näki yksityiskohtaista videokuvaa lavan tapahtumista. Ensi kerralla aion kyllä päästä eturiviin keskelle.

Julkinen liikenne:

Kööpenhaminassa on todella helppoa ja melko edullistakin matkustaa! Helppokäyttöisiltä automaateilta voi ostaa kertalippuja (4,92€) tai kännykkäsovelluksesta 24 tunnin lipun (10,94€). Näillä pääsee matkustamaan vyöhykkeillä 1-4, eli käytännössä niin pitkälle keskustassa kuin turistilla on tarve. Metrot kulkevat ilman kuljettajaa ja ensimmäisestä istuinrivistä näkee suoraan eteenpäin raiteille. Mihin Y-n mallinen metroverkko ei kulje voi mennä helposti junalla. Busseja emme kokeilleet. Lapset kulkevat julkisessa liikenteessä maksavan aikuisen seurassa ilmaiseksi 11-vuotiaaksi asti! 

Muut kulut: 
Kööpenhaminassa olisi pärjännyt luottokortilla koko matkan ajan, mutta Guinness World Records-museon kortinlukija oli rikki, joten kävin nostamassa 1000 kruunua eli noin 150€ käteiseksi. GWR-museo + kauhutalo olivat jokseenkin hauskat, mutta en silti suosittele niitä: Ennätys-näyttely koostuu aika suureksi osaksi pelkistä seinälle tulostetuista ennätys-kylteistä, eivätkä esillä olevat mallinuket juuri kuvasta itse ennätyksiä. Kauhutalo oli melko pelottava 8-vuotiaan mielestä. Sisäänpääsy aikuiselta ja lapselta yhteensä maksoi noin 30€.
Ostimme aika vähän tuliaisia, joten suurimmaksi osaksi rahaa kului syömiseen. Emme kauheasti laskeneet ruokakuluja vaan söimme hyvin koko matkan ajan. Ravintolaruoka maksoi melko saman verran kuin Suomessakin, mutta on kuitenkin hyvä huomata, että vesi ei ole ravintoloissa ilmaista.
Noin 50€ kului iloisesti Cats-musikaalista ostettuun DVD:hen, käsiohjelmaan ja jääkaappimagneettiin. 

Kielestä ja turvallisuudesta:
Kööpenhaminassa kaikki osaavat puhua sujuvaa englantia, joten kaupungissa on todella helppoa asioida ja kulkea. Kokemukseni mukaan tanskalaiset ovat todella ystävällisiä ja auttavat mielellään. Itse asiassa Kööpenhamina on ihmeen siisti ja rauhallisen oloinen kaupunki - kerjäläiset, syrjäytyneet ja jopa vanhukset loistavat poissaolollaan. Tuntuu, että kaupunkialueella asuu vain tyylikkäitä kaupunkilaisia, jotka sisustavat kotinsa viimeisen päälle upeasti. Ja kaikki kulkevat polkupyörillä, joten autoja keskustassa on tuskin ollenkaan.
Ymmärrän ruotsinkieltä heikosti, mutta mielestäni kirjoitettua tanskaa oli yllättävän helppoa tulkita. Puhutusta tanskasta ei sitten saanutkaan yhtään mitään selvää kummallisen ääntämyksen vuoksi.

Lapsen kanssa kaksin

Ehei, vielä ei Ananas ole siirtynyt sinkkumarkkinoille! Olen vasta maistelemassa sitä, miltä yksinasuminen tuntuisi. Toisin sanoen olen kolme viikkoa työleskenä, kun mies on komennuksella Saksassa.

Kolme viikkoa, joista kaksi jo takanapäin, on ollut oiva hetki rauhoittua ja tutkia omia tunteita. Tosin tässä blogissahan me emme liikaa tunneasioissa rämmi vaan tällä kertaa haluan nostaa esille ihan muut jutut: Nimittäin keksimämme puuhat tyttären kanssa! Ollessamme kahden, olemme vaihteeksi taas lähentyneet valtavasti tyttäreni kanssa. Meillä on ollut jopa oikein mukavaa tässä uudelleenkoittaneessa kahdenolossa. Alle olenkin listannut niin ilmaisia kuin maksullisiakin puuhia, joihin olemme ryhtyneet: 

Linnanmäki:

Ehdottomasti kallein oli kesällä unohtuneen huvipuistoretken toteuttaminen Linnanmäen viimeisinä aukiolopäivinä. Kimmokkeena lintsireissulle olivat ikävät uutiset, joiden mukaan huvipuistolaite Vekkula olisi saanut purkutuomion. Tyttäreni ei ollut vielä koskaan käynyt rannekkeen kanssa Linnanmäellä, joten Vekkulaan oli meidän päästävä niin kauan, kuin se oli mahdollista! Siispä haimme rannekkeet paria euroa halvemmalla Prisman asiakaspalvelupisteestä ja suuntasimme kohti Helsinkiä. Minulla on salainen luottopaikka, jossa saimme parkkeerata hyvin edullisesti ja arkipäivänä Linnanmäkikin avautui vasta neljältä, joten ehdimme nauttia laitteista koko rahan edestä. Sää oli mainio, mutta lintsillä ei ollut porukkaa paljon yhtään! Suosittelen lämpimästi syysarki-iltaa lintsivierailulle: vuoristorataa lukuunottamatta pääsimme kaikkiin laitteisiin saman tien. Syksyn valokarnevaali on upeaa katsottavaa jo itsessään ja sitähän pääsee ihailemaan paikan päälle aivan ilmaiseksi. 

Hinta: 72€ (S-etukortilla), hattara + pehmis 8,80€

Levysoitin:

Ostamani levysoitin on ollut hauskaa viihdettä meille molemmille. Iltaisin tyttö on saanut valikoida isäni levyistä meille kuunneltavaa. Olemme molemmat yhtä tietämättömiä bändeistä, joita isäni tykkäsi kuunnella, mutta kivoja musiikkilöytöjä on tullut tehtyä! Opetin työtölle, miten vinyylilevyjä tulee kohdella, miten pölyt pyyhitään levyn pinnalta ja miten levysoitin toimii. 

Hinta: Olemassa olevista tavaroista nauttiminen on ilmaista!

Lautapelit:

En ole vuosiin pelannut lautapelejä, suosin yleisesti ottaen videopelejä, mutta nyt on lautapelikärpänen päässyt puremaan. Kävin vinkkauksessa, jossa kerrottiin nykyaikaisista lautapeleistä, paremmin sanottuna perhepeleistä. Sain monta kivaa suositusta ja erittäin onnekkaasti löysin suurimman osan haluamistani peleistä kirjastosta! Pääsimme siis aivan ilmaiseksi kokeilemaan erilaisia lautapelejä. Suosikkimme tähän mennessä ovat olleet: Love letter ja Carcassone Etelänmeri. Haemme pian lisää erilaisia pelejä kokeiluun, mutta kivaksi osoittautuneen Love letterin ostin jo omaksikin. Näiden lisäksi askartelimme itse oman muistipelin englannin sanoista ja numeroista. Muistipelin kanssa on kiva treenata englantia, joka kakkosluokkalaisilla on alkanut tänä syksynä. 

Hinta: Love letter 14€, muut pelit ilmaiseksi kirjastosta

PokemonGO:

PokemoniaGO:ta on kerrassaan kiva pelata yhdessä. Meillä on tytön kanssa yhteinen tili, johon voimme kirjautua omilta puhelimiltamme. Näin saamme tehokkaammin kerättyä pokemoneja ja tavaroita, kun teemme yhteistyötä. Tyttö hoitaa pokemonien nappaamisen ja minä kerään hänelle tavaraa työpaikkani välittömässä läheisyydessä olevilta pokestopeilta. Reissussa pysähdymme välillä pelaamaan ja kävelylenkeillekin lapsonen lähtee paljon mieluummin pelin kanssa kuin ilman. 

Hinta: PokemonGO:n lataus 0€

Haravointi ja kotityöt:

En ole asettanut lapselle varsinaisesti omaa vastuualuetta siivouksen suhteen, mutta edellytän, että hän auttaa minua aina pyydettäessä kotitöiden kanssa. Tyttö osaa lajitella pyykit pesua varten, tyhjentää ja täyttää tiskikonetta ja laittaa pyykit kuivamaan. Kahdestaan ollessamme tyttö saa auttaa myös kevyempien kauppakassien kantamisessa autosta kotiin ja osallistua muutenkin kotitöihin enemmän. On ihan mukavaa hoitaa kotia yhdessä. Syyslomalla kävimme vaarin luona ja siellä haravoimme pihaa - tyttö on ollut aina hyvin innokas haravoija. Pohjoisessa omenia oli tullut varsin iso sato ja omenapuiden aluset olivat täynnä pudonneita lehtiä ja omenia. Sekä haravointi että omenien nokkiminen maasta olisivat olleet mahdoton urakka, joten ratkaisimme ongelman lapioimalla sekä lehdet että omenat lumilapiollla kottikärryihin! Enpä ole koskaan lapiolla lapannut omenia. Tietenkin keräsimme ämpärillisen ilmaisia omenia kotiintuomisiksi. 

Hinta: haravointi +25€/nuppi vaivanpalkkaa vaarilta :)

Electronic pocket pets: Puppy

Retroilu:

Olemme käyneet kiertelemässä kirpputoreja ja muutenkin puhuneet paljon esim. minun lapsuudestani. Tyttö oli hyvin kiinnostunut, kun kerroin hänelle, millaisia virtuaalilemmikit olivat ennen älykännyköitä. Tyttö pelaa omalla kännykällään monia vastaavia eläintenhoitopelejä, mutta mukana kannettava erillinen pelilaite oli hänestä kiinnostava. Omaakin nostalgianälkääni rauhoittaakseni päädyinkin selailemaan ebaysta virtuaalilemmikkejä. Tälläkään kertaa ebay ei pettänyt, mutta hyvä tavaton, miten ovat vanhat virtuaalilemmikit nyt hinnoissaan! Ihan huoletta saa varautua maksamaan lapsuudesta tutusta lemmikistä 30-50€/kpl! Lisäksi postikulut saattavat lähes tuplata hinnan. 

Ostin kaksi virtuaalilemmikkiä, jotka minulla on ollut lapsena itselläni. Toinen niistä jo saapuikin. Tytön kommentti: "Onko tän näyttö näin pieni?!"

Hinta: 2 x 30€ + uudet patterit.

Miinuslukuja, minuuslukuja

Nyt tulee hieman synkempää luettavaa. Pahoittelen, mutta tämä ei ole ehkä sopivaa luettavaa aivan pienimmille säästäjille. Tämän blogipostauksen sisältö saattaa hyvinkin järkyttää herkimpiä.

Plussaluvut taloudessani olivat jokseenkin hyvällä mallilla, etten sanoisi kondiksessa, mutta miinusluvuista ei valitettavasti voi sanoa aivan samaa. Olen kartellut aiheesta kirjoittamista, mutta totuutta on joskus katsottava silmästä silmään. Talouteeni on ilmestynyt uusi menolaji: luottokorttilasku. Ja jostakin täysin käsittämättömästä syystä tuo luottokorttilasku on ollut jo noin kahden kuukauden ajan suuruusluokkaa 250€, vaikken suinkaan ole ostanut mitään suunnitelmiini kuuluvia isompia ostoksia, kuten matkoja. Ehei, nämä ostokset ovat tulleet pikkuhiljaa kuukauden aikana, osittain myös isompina könttinä verkkokauppatilausten muodossa! Samanlainen lasku on jo muodostunut myös tästä lokakuusta.

Pyhimyksetkin sortuvat siis joskus.

Aiemmassa elämässäni minulla on ennenkin ollut jaksoja, jolloin mielialani on ollut alavireinen tai elämässäni on ollut vaikeasti tiedostettavia ongelmakohtia. Toiset ratkeavat pulloon, mutta minulle ei alkoholi maistu - minä ratkean tavaran osteluun. Täysin holtittomasta ostelusta en tosin suostu puhumaan, sillä suurin tyydytys tästä lohtutoimintamallista tulee nimen omaan tarjousten ja diilien etsimisestä. Hyvä mieli tulee, kun saa jotakin erityisen mieluista parhaaseen mahdolliseen hintaan. Tavaran kanssa toimin kuten asuntojenkin: valitsen tarjolla olevista malleista kaikkein mieluisimman ja pyrin tekemään suurimman voiton jo ostaessani tuotteen alle markkinahinnan. Tuhlaillessanikin pyrin ostamaan seuraavien periaatteiden mukaisesti:

1. Osta vain tarpeeseen/käyttöön
2. Valitse tarjolla olevista malleista paras, jotta myöhemmin ei tarvitse vaihtaa parempaan
3. Iloitse ostamistasi tavaroista myös oston jälkeen

Ohje numero kolmonen on erityisen tärkeä ja sen olen huomannut myös hillitsevän ostohimoa pidemmän päälle. Jos on tullut tuhlattua niin sitä ei pidä hävetä. Hutiostoksia ei pidä tehdä alun alkeankaan niin, että niitä pitäisi piilotella jonnekin komeron pohjalle. Se mikä on ostettu on ostettu harkiten ja siitä pitää pelkästään iloita. Kun ostoksen tekee järkevin perustein, sitä pääsee käyttämään ja se tuo iloa elämään (käänteinen KonMaritus!).

Tämän postauksen idea on paitsi kohdata tuhlailuni silmästä silmään, myös muistuttaa minulle, millaisia hankintoja taloomme on muuttanut. Kokoelmakuvat voin palata myös myöhemmin, kun haluan muistaa hankintojeni uutuudenviehätyksen. 

Tässä on tuoreimpia ostoksiani. Syyslomalla suuntasimme tyttären kanssa kohti pohjoista ja siellä kävimme hurvittelemassa mm. HalpaHallissa. Ja siellähän oli niin halpaa, että poistuin kaupasta 280€ köyhempänä! Kuvassa ei tosin ole aivan kaikkia ostoksiani, eivätkä kaikki nämä ole HalpaHallista. Ostin paljon edullisia alusvaatteita lapselle, meille molemmille Kuoman talvikengät (kuvassa kauan etsimäni Kuoman Tulilintu-talvikengät 66€, mutta pakko oli ostaa, kun loppuunmyydystä mallista oli pari paria jäljellä ja toiset juuri minun kokoani). 

Näiden lisäksi ostin mm. autoon uudet pyyhkimensulat. Pikku Myy-pyyhe (15€) on kummitytölle joululahjaksi ja myös pelit menevät joululahjoiksi. 

Astiat ja kodintekstiilit ovat heikkouteni: en tiedä yhtään, mitä tekisin 7€:n Angry Birds Stella ja Luca-posliinirasialla, mutta pakko oli napata mukaan, kun olin sitä silmäillyt jo 1-2 vuoden ajan ja se oli nyt poistossa. Suuren muumipurkin sain vaarilta lahjaksi, joten se ei varsinaisesti verottanut minun kukkaroani vaikka olikin poistamyynnissä HH:ssa. 

Tyttärelle olen silloin tällöin ostanut Littlest Pet Shop-hahmoja, joita hänellä ei ole koskaan ollut montaa. Kirpparilta olen löytänyt niitä 3€/kpl ja kaupasta 3,95-4,50€/kpl uutena. 

Omaksi puuhakseni ostin alennusmyynnistä kaksi kerää iloisen väristä lankaa (Novita Riemu, 2€/kpl) ja puikot. Neulominen rauhoittaa kyllä mieltä mukavasti.

Jokin aika sitten päätin täydentää sarjakuvakokoelmaani kaikilla niillä nimekkeillä, jotka on muutaman vuoden aikana jäänyt ostamatta. Satsi maksoi 180€, mutta pidän sitä ihan hyvänä hintana, kun suurin osa nimekkeistä oli reilussa alessa ja en ole moneen vuoteen tilannut isompaa erää luoettavaa. Esimerkiksi I am a Hero -sarjaa luin netistä jo kauan ennen kuin se käännettiin englanniksi ja silloin lupasin itselleni, että jos sarjaa koskaan alettaisiin kääntää, ostaisin fyysisen kopion korvauksena piratoinnistani. 

Hal Duncanin Pako helvitästä oli nimeke, jota olin jo vuosia etsinyt kirppareilta ja viimein se osui kohdalle 2,40€:n hintaan. Myös Hugo-pelit löysin kirpputorilta edullisesti. Spinnerit taas ovat tyttärelle - villitys alkanee viimein saavuttaa huippunsa/loppunsa, kun spinnereitä saa nyt kaupoista euron kappalehintaan. Prätkähiiret-sarjakuva taisi maksaa divarissa hulpeat 0,50€. Kuvasta unohtui isohko kasa Walkig Dead-sarjakuvia, jotka niin ikään pelastin divarista, vitosen kappale.

Sylvanian Families -sarjaa en enää kerää, mutta kun kiva setti osui kohdalle 7€:n kohtuullisella poistohinnalla, nappasin senkin mukaan. Unohtui tämä paketti tuosta aiemmasta kuvasta niin siksi se on vähän epäloogisesti nyt tässä kirjojen ja pelien kanssa.

Tom of Finland -musikaali oli ehdottomasti yksi parhaista kokemuksistani tältä vuodelta. Olisin jo aiemmin halunnut tukea Tomppaa ostamalla Finlaysonin mallistoa, mutta niiden hinta on ollut yksinkertaisesti liikaa minun budjetilleni. Odottaminen kuitenkin palkittiin, sillä Finlaysonilla oli juuri valtava ale, josta sain ostettua tekstiilejä muhevalla alennusprosentilla! Kake ja Blue Squad -lakanoiden normaalihinta oli noin 80€/kpl, mutta ostin ne itse 30€:n hintaan. Tyynyliinat normaalisti 22€, nyt 7€/kpl - koristetyynyliinat samaa luokkaa. 88€ yhteensä taisi tämä setti kustantaa. 

En ole aivan varma, milloin ja missä uskallan näitä lakanoita käyttää: viimeistään, jos jään sinkuksi, aion nukkua yöni Tompan iloisten miesten kanssa. Koristetyynynpäälliset tosin ovat jo käytössä. 

Arabian syysastiasto oli minulle suorastaan pakko(mielle)ostos. Hieman tavallisesta poiketen "Alkuperää kunnioittaen"-sarjan kuvitukset ovat hyvin surullisia ja synkkämielisiä. Ja juuri siltähän minustakin on tuntunut. Teepannulla voi hauduttaa oikeaa teetä ja sitä olen juonutkin nyt kannukaupalla. Irtoteepussit piilotin isohkoksi kasvaneeseen posliinirasiakokoelmaani. Rakastan näitä asioita: mustavalkoinen yhdistettynä hituseen keltaista on kuin suoraan omasta mielenmaisemastani. 

Ananas-täti kiittää ja kuittaa. 

Plussalukujen kokoaminen

Päänsisäisten asioiden lisäksi voisin alkaa hiljalleen koota muutakin talouttani kokoon. Työt ovat pitäneet minut niin kiireisenä, etten ole juurikaan kiinnittänyt huomiota säästöihin tai talousasioihin. Hieman on tullut lipsahdettua taas lohtuostoksiin, mutta nopealla yleissilmäyksellä raha-asiat ovat kuitenkin edelleen hyvällä mallilla ja menossa oikeaan suuntaan.

Yritys: 

Yritykseni on tuottanut nyt: 1633€

Yrityksen kurssisaatavia tulossa: 320€

Yritykseni kulut: 3223€

Yritykseni irtain omaisuus: Läppäri, puhelin ja tabletti

Tappiota: 1270€

Yrityksellä käteistä: 670€

Periaatteessa yritykselleni hankitut laitteet ovat olleet minun palkkaani. Jos niiden hankintahinnan vähentää kuluista, oltaisiin jo reippaasti plussan puolella. 

Säästöt: 

Puskuri: 26430€

S-jäsenyydet: 1300€ + n. 150€ bonuksia

Säästöt ovat nyt aika jumissa. Säästöt eivät ole juuri kasvaneet, enkä ole toisaalta keksinyt niille mitään järkevää sijoituskohdettakaan. S-jäsenyyksistä ei mielestäni ole tullut vielä montaakaan korkoa S-tilille. Pitäisi ottaa selvää, milloin korko maksetaan vai maksetaanko niitä tänä vuonna ollenkaan. Sen sijaan ostoista on S-tilille kertynyt ihan kivasti pientä käyttörahaa, yleensä noin kymppi kuussa. 

Puskurissa köllöttelee isän vakuutuskorvaus ja se pitäisi jaksaa siirtää paremman puutteessa Bank of Norwegianin tilille. Isomman summan siirto jostain syystä hirvittää - pelkään, että näppäilen tilinumeron väärin ja raha meneekin väärälle tilille. Tässä olisi pieni ryhdistäytymisen paikka. 

Osakesalkku:

Osakesalkku on kasvanut viimeviikkoina ihan kivaa tahtia. Vastikään riemuitsin, kun 10000€ meni rikki, mutta ei kulunut kauaa, kun salkun arvo näytti jo 10500€. Itse en ole salkkuun siirtänyt pitkään aikaan rahaa, joten kyse on puhtaasti arvon noususta. Muutaman aivan pienen myynnin taisin tehdä pari kuukautta sitten, mutta sijoitin nekin rahat takaisin osakkeisiin Nordnetin kesätarjouksella (alle 200€ osakeostot Helsingin pörssistä euron välitysmaksulla). Tämän kuun loppupuolella Telia taitaa maksaa alle kympin verran osinkoa, mutta muuten jään kiinnostuneena seuraamaan, miten osinkokevät lähtee muodostumaan. 

Salkkuun olen sijoittanut noin 7500€ omaa rahaa, sisältäen myös välityspalkkiot. Salkku taisi täyttää kaksi vuotta tässä taannoin. 

Salkkuni 17.9.2017

Lisätuloja: 

Kirpparimyynti: 238€

Kurssisaatavia palkollisena: 540€ (tulossa)

Siivoillessa olen karsinyt ja myynyt tavaraa kirpparilla. Kirpparipöydän otto kahdeksi viikoksi ei ollut kauhean kannattava veto, mutta tuli sieltäkin 53€:n edestä voittoa. Lisäksi olen myynyt muutamia vähän kalliimpia keräilyesineitä, jotka ovat kasvattaneet pottia nopeasti. Nyt täytyy kyllä sanoa, että ihan heti en keksi ylimääräistä rojua enää tästä talosta. 

Osan kursseista teen sivutulokortilla, joten myös ihan oikeana palkkana on tulossa ylimääräistä rahaa. Nämä eivät ole yritykseni rahoja, joten en ihan varmasti vielä tiedä, mitä niillä teen. Säästönkö vai ostanko jotakin mukavaa? Saa nähdä, kurssit rullailevat vielä jonkin aikaa. 

Myönnetyt luotot:

100 000€:n asuntolainalupaus odottelee edelleen verkkopankissa. Tällekään en ole löytänyt järkevää sijoituskohdetta. Hieman sylettää tällä hetkellä asuntomarkkinoiden tila ja etenkin välittäjät. Tekisi mieli palkata itse välittäjä etsimään minulle sopivaa asuntoa - toisaalta osaisin sen työn tehdä ehkä itsekin ja säästäisin välityspalkkion heti kättelyssä. 

Työterveyden ylistys

Olen käynyt nyt neljä kertaa työterveydessä ja tunnen saaneeni aivan erinomaisen upeaa apua.

Yleisesti ottaen olen aika analyyttinen ihminen ja olen aina osannut tutkia itse omia tuntemuksiani ja selvittää ajatukseni. Kun elämässä kuitenkin tulee vaihe, ettei tämä enää onnistukaan tai mielessä on ylitsepääsemättömän vaikeasti selvitettäviä solmuja, on ulkopuolisen avun hakeminen kannattavaa. Olen käynyt nyt kahdesti työterveyshoitajalla, kerran työterveyslääkärillä sekä kerran työpsykologilla ja olen kokenut, että koko ajan mennään parempaan päin.

Vaikka blogini yleensä keskittyykin talousasioihin, koen avun vastaanottamisen pelastaneen minut taloudelliselta katastrofilta, joka olisi saattanut seurata masentumista, työkyvyn menetystä tai parisuhteen päättymistä, puhumattakaan lapsen huoltajuuden menetyksestä. Ajattelin siksi lyhyesti kirjoittaa auki, millaisia erittäin kiinnostavia neuvoja, analyyseja ja ohjeita olen saanut mieltäni vaivanneisiin synkkyyskohtauksiin ja masennuksen sekä ilon välillä ailahtelevaan mielialaani.

Työterveyshoitaja: 
Kävimme varsin monipuolisesti läpi isoja tapahtumia elämäni viimevuosissa sekä elämääni kuuluvia henkilöitä. Suurin löytömme oli, että uupumukseni alku sijoittuu hyvin lähelle isäni vakuutusasian ratkeamista. Toisin sanoen, kun olen joutunut isän kuolemasta asti olemaan skarppina asioiden hoidon takia, onkin synkkyys iskenyt vasta, kun asiat ovat viimein ratkenneet. Tämän tajuaminen oli kiinnostavaa, sillä asioiden ratkeamisenhan luulisi olevan juurikin helpottavaa. Toisekseen hoitaja arveli minun olevan suorittaja-luonne, jonka on vaikea levätä ja olla tekemättä mitään - tämänkin allekirjoitan. Jo jonkin aikaa minulla on ollut tunne, että päivä on ollut turha ja hukkaan heitetty, jos ei edes jotakin isompaa projektia ole saanut tehtyä (vähintään siivonnut tai pessyt pyykkiä). Viikonlopuille kasaantuu suurimmat paineet saada tehtyä "asioita".

Työterveyslääkäri: 
Lääkärin kanssa puhuimme mielialani äkillisistä vaiheluista ja huolesta, jota se on herättänyt. Lääkärikin oli sitä mieltä, että isäni vakuutusasian ratkeaminen on isona tekijänä asiassa, kuten isäni kuolema ylipäätänsä. Lääkäriltä sain selvyyttä siihen, miksi väsymykseni kilpistyy niin herkästi juuri parisuhteeseeni eikä näy esimerkiksi töissä. Erityisesti tykkäsin vertauksesta, jossa lääkäri kuvaili "tankkini olevan nyt tyhjä" suurten ponnistusten jäljiltä ja sen takia en pysty rakentavasti käsittelemään parisuhdeasioita.

Työpsykologi: 
Psykologin kanssa lähdimme miettimään synkkyyskohtauksiani erittäin syvääluotaavasti. Psykologin avulla huomasin, etteivät ongelmat parisuhteessa johdu suinkaan yksin miehestäni tai edes minusta. Vahva reagointini pieniinkin epäonnistumisiin voikin juontaa juurensa jo paljon syvemmälle menneisyyteen ja aivan eri ihmisiin. Kun koen epäonnistumisen, ajatuksissani välähtää muisto jostakusta toisesta ihmisestä, jolle on käynyt samalla tavalla tai vieläkin pahemmin. Siksi reaktioni onkin suhteettoman suuri, koska sen katalyyttina toimii jonkun toisen ihmisen kauhea kohtalo. Uskomatonta! Juuri niin kuin toivoin, sain pyskologilta avaimia ja harjoituksia näiden asioiden tiedostamiseen ja tilanteessa rauhoittumiseen.


Tykkään itse valtavasti niin psykologiasta kuin biologiastakin, luin molempia maksimaalisen määrän lukiossa. Koen, että sen ansiosta olen onnistunut pysymään melko täyspäisenä ihmisenä, mutta joskus vastaus ongelmaan on niin tarkasti piilossa, ettei sitä tule edes ajatelleeksi. Tähän tarvitaan toista ihmistä, joka pystyy näkemään kokonaisuuden omien ajatusten ulkopuolelta. Vastaus ongelmaan saattaa olla aivan uskomaton, mutta sen tietää heti oikeaksi, kun sen itse tajuaa. Työpsykologikin kyseli monenlaisia kysymyksiä ja olin jo lähes varma, ettei istunto etenisi mihinkään merkittävään. Siksi olinkin valtavan yllättynyt, kun psykologi oli kertomastani onnistunut poimimaan juuri ne kipukohdat.

Olen valtavan tyytyväinen, että hakeuduin työterveyteen apua saamaan. Sekä lääkäri että hoitaja kiittivät, että olin osannut tulla hoitoon ajoissa. Minut on otettu vastaan täysin tosisaan ja tarjottu apua juuri omaan tarpeeseeni. Työterveyden tärkein ja lakisääteisesti pakollinen osa onkin työntekijän työkyvyn ylläpito ja ongelmien ennaltaehkäisy. Olemassaolevien sairauksien hoito ei välttämättä kuulu työterveydelle (riippuu yrityksestä, onko palvelu ostettu). Tämä on hyvä pitää mielessä, jos epäröi työterveyteen soittamista. Sinne nimenomaan pitää hakeutua ajoissa ennen kuin työkyky on kokonaan tai jopa lopullisesti mennyt.

Minun mielialani on parantunut ja oloni rauhoittunut.

Kolme työtä

Joskus aiemmin blogissani vihjaisin, että syksyllä minulla on mahdollisuus lisätyöhön ja sen myötä lisäansioihin. Puhuin silloin asiasta hyvin positiiviseen sävyyn, mutta nyt syksyllä jaksamisen realiteetit ovat saaneet minut tarkastelemaan tilannetta hieman toisesta valosta.

Kolmas työni on nyt alkanut.

Päivätyön ja sivutoimisen yrittäjyyden (sekä blogin kirjoittamisen) lisäksi olen alkanut vetää kursseja iltatyönä. Tällä hetkellä minulla on menossa kaksi kurssia ja niiden jälkeen alkaa vielä kolmas. Näistä yhden teen yrityksen kautta toiminimellä ja kaksi työsuhteessa. Kurssit itsessään eivät onneksi kestä kovin kauaa, mutta muutamia viikkoja kuitenkin ja ne pidetään iltaisin. Käytännössä olen kahtena päivänä viikossa aamusta iltaan asti töissä ja näiden lisäksi teen päivätyöhöni kuuluvia iltavuoroja 1-2 kpl viikossa.

Lienee sanomattakin selvää, että ylimääräiset työt ovat käyneet jaksamisen päälle. Työ itsessään on kevyttä ja hauskaa, mutta työhön valmistautuminen, onnistumisen jännittäminen ja ennenkaikkea aikataulujen hallussapito vievät sekä aikaa, ajatustyötä että jaksamista. Lisäksi on hanskattava logistiikka työpaikkojen välillä siirtymisessä ja jossain välissä olisi hyvä käydä kotona tervehtimässä tytärtäkin. En varmasti ole kiittänyt tarpeeksi miestäni, joka parisuhdekriisin aikanakin on ollut tukenani lapsenhoidossa, olemalla paljon kotona silloin, kun minä en ole. Myös tyttöni isä ja oma äitini ovat auttaneet.

Ensimmäiset kurssituntini ovat jo takana ja suuri osa stressiäkin hieman helpottanut. Opetettavat ryhmät ovat mukavia, opetustilat hyvät ja omat opetustaitonikaan eivät ole minua pettäneet jännityksestä huolimatta. Ryhmän edessä pääsen mukavaan flow-tilaan ja opetus sujuu kuin itsestään. Lisäksi olen ollut hyvin onnellinen suorituksen jälkeen.

Kursseista saanen myös ihan mukavan korvauksen. En ihan tarkalleen tiedä, että kuinka paljon, mutta ennen veroja kokonaispalkkio lienee noin 1030€:n luokkaa. Sivutulon veroprosentti ja päältä napsaistava eläkemaksu kuitenkin pienentävät summaa jonnekin 780€:n tietämille. Työtunteja tulee 24, joka tarkoittaa noin 43€:n tuntipalkkaa.

Jos kurssit menevät loppuun asti yhtä hyvin kuin nyt, voisin saada tulevaisuudessakin pitää vastaavia kursseja. Nykyisellä stressitasolla on kuitenkin vaikea sanoa, tarttuisinko mahdollisuuteen heti vai vasta myöhemmin. Kevät saattaisi olla elämän suhteen muuten rauhallisempaa aikaa ja kokemuksen karttuessa ei valmistelutyötäkään olisi niin paljoa. Mutta pitäisikö minun kuitenkin nyt ottaa rauhallisesti ja miettiä tämän kolmannen lisätyön jatkamista vasta myöhemmin?

Kiitos ja apua

Kirjoitin viikonloppuisessa postauksessani maallemuutosta, mutta kuten suurin osa kommentoijista oikein luki rivien välistä, olivat todelliset tarkoitusperäni purkaa parisuhdekriisistä johtuvaa pahaa oloa. Haluan kiittää jokaista kommentoijaa lohduttavista sanoista ja kertomuksista. Ette voi tietääkään, miten paljon oloni helpottui. Kiitos.

En yleensä kirjoittele tunneperäisiä juttuja blogissani, mutta tällä hetkellä tunteet ovat isossa roolissa elämässäni, joten päätin tehdä poikkeuksen.

Olen nimittäin tällä hetkellä aika lailla burn outin partaalla.

Ahdistus asioiden nykyisestä tolasta on pahentunut hiljalleen parin viime kuukauden aikana, ehkä pidempäänkin. En vielä tiedä tarkasti, olenko onnistunut hankkimaan elämääni liikaa velvollisuuksia ja kunnianhimoisia projekteja, vai onko asia aivan päinvastoin ja ahdistukseni kumpuaakin tekemättömyydestä - onko tekemistä liian vähän? Koska en osaa asiaa itse ratkaista ja ristiriidat päässäni ovat aiheuttaneet uhan parisuhteelleni, perheelleni ja sitä myöten mahdollisesti myös taloudelleni, olen päättänyt hakea apua.

Olin hyvin skeptinen sen suhteen, mistä tavallinen työssäkäyvä ihminen, joka on vielä aivan toimintakykyinen voisi saada apua ahdistukseen, avokriisiin tai syysmasennukseen. Mieheni sai minut kuitenkin puhuttua ympäri ja niin kysyin asiasta pomoltani. Tein heti selväksi, etten ole hakemassa sairaslomaa, sillä työnteko ja aktiivisuus saavat oloni nimen omaan paremmaksi ja ahdistus tulee lähinnä kotona. Pomo ohjasi minut työterveyden piiriin ja kertoi, että saatavilla on myös työpsykologin palveluita, joihin ei tosin pääse suoraan. Soitin työterveyden ajanvaraukseen ja sain valita, haluanko suoraan lääkärille vai käynkö ensin hoitajan kanssa juttelemassa. Ajattelin, että hoitaja ehkä riittäisi ensialkuun, kun lääkärin aikoja ei ollut heti saatavissa.

Seuraavana päivänä laahustin hoitajan puheille ja yllätyin kyllä saamastani vastaanotosta. Hoitaja kyseli minulta hyvin monipuolisesti elämästäni, sen tapahtumista ja eri osa-alueista. Ja siinä kun kerroin asioita ja purin huoltani, huomasin, että hoitajan muistiinpanopaperille oli oikeasti kertynyt melko pitkä lista asioita! Hoitaja otti kaiken kertomani hyvin vakavasti eikä hetkeäkään ollut sellainen tunne, että olisin siellä itkeskelemässä turhia.

Hoitaja piti hyvin tärkeänä, että pääsisin pian lääkärin puheille ja sitä kautta mahdollisesti myös työpsykiatrin puheille. Koska sopivalle lääkärille ei löytynyt samalle viikolle aikoja, halusi hoitaja, että tapaisimme toisenkin kerran juttelun merkeissä, jotta "selviäisin" seuraavaan viikkoon. Työterveyden piiriin kuuluu kuulemma kolme mahdollista psykiatrinkäyntiä, mutta sen lisäksi saattaisin päästä myös kunnalliselle kallonkutistajalle. Minulle tuli kyllä todella huolehdittu olo tästä tapaamisesta ja ahdistukseni helpotti hivenen jo siitä, että saatoin myöntää jonkin olevan vikana.

Haluan tuoda nämä asiat esiin blogissani senkin takia, että tätä kirjoittaessa tulee helposti suuri paine onnistua niissä tavoitteissa, joita on itselleen blogin yhteydessä asettanut. Lisäksi mielen sopukoissa kalvaa pelko epäonnistumisesta vieläkin vahvempana, kun tietää, että asia pitäisi sitten tunnustaa blogissa. Hoitajan mukaan ongelmani saattaa piillä itselle asetetuissa, liian suurissa tavoitteissa.

Työterveydenhoidon ei pitäisi maksaa mitään, ei edes sitä terveyskeskuksessa käynnin vertaa.

Kuinka et häviä omaisuuttasi avioliitossa

Varallisuusakatemian sivuilla julkaistiin vastikään kiinnostava juttu parisuhteen päättymisestä ja sen vaikutuksesta talouteen.

Ero parisuhteesta voi tuhota taloutesi

Lyhyenä referointina kokoan pääpointit jutusta tähän alle. Ensimmäinen oli näistä minulle lohdullisin:

• Syksyllä, lomien jälkeen alkaa parisuhteissa avioeroaalto
• Jaettu talous on edullinen talous, yksin asuessa maksut tuplaantuvat
• Aika ja vara harrastuksiin katoavat
• Perintömökeistä puolet kuuluu erossa exälle, jos ei avioehto tai lahjakirjan pykälät muuta määrää
• Myös yritykset kuuluvat avioerossa ositettavan omaisuuden piiriin, joka voi olla uhka firman jatkumiselle ja omalle työpaikalle
• Avioero maksaa ja omaisuuden osituksen teettäminen juristilla se vasta maksaakin

Lopussa on vielä joitakin neuvoja avioliiton aikaisten talousasioiden hoitoon fiksusti, mutta niitä asioita aion itsekin tänään pohtia. Olen nimittäin miettinyt jo vuosia avioliiton järkevyyttä. Romanttiset asiat sikseen, haluan tarkastella asiaa järjellä. 

Yhteiset lapset

Lasten teko mitätöi kaiken järjen avioliitosta. Kun ihminen saa lapsen, muuttuu perintökaari selväksi: lapsi perii vanhempansa tämän kuollessa. Eloon jääneen puolison kanssa suoritetaan samanlainen ositus kuin avioerossakin ja puolet yhteisestä omaisuudesta, eli kuolleen puolison omaisuus, siirtyy lapsen nimiin. 

Sen sijaan, jos pariskunta on ja pysyy lapsettomana, voidaan avioliitolla turvata eloon jäävän puolison omaisuus. Tällöin leski perii kuolleen puolisonsa omaisuuden eikä se siirry perintökaaressa taaksepäin kuolleen puolison vanhemmille, sisaruksille tai sisarusten lapsille.  

Kun omaisuutta on saman tai eri verran

Avioliitto on helppo ja tasapuolinen vaihtoehto, kun puolisoilla on omaisuutta suurin piirtein saman verran. Tällöin hynttyyt voidaan lyödä yhteen ja lähteä yhdessä kasvattamaan omaisuutta. Erotilanteessa kumpikin saa omaisuudesta puolet, eikä toinen joudu sen enempää maksumieheksi kuin toinenkaan. 

Jos pariskunnalla on selvästi eri arvoiset omaisuudet on parempi miettiä tarkkaan avioliittoa tai ainakin avioehtoa. Avioliiton ajan vähemmän omistava saa aivan oikeutetusti nauttia rikkaamman puolison omaisuudesta, mutta eron tullen omaisuuden jako tasan voi tuntua rikkaammasta kitkerältä. Avioehto voi pelastaa tässä tilanteessa - tai avioliiton sivuuttaminen kokonaan. Köyhemmän puolison kannalta avioehdoton liitto on tietenkin kannattava sijoitus tulevaisuuteen, mutta riippuu parista, saavatko he erilaiset elämäntyynsä sovitettua yhteen. Kahta eri elintasoa ei pitäisi saman parisuhteen sisällä olla!

Kumpi puolisoista kuolee ensin 

Jos kristallipallolla näkisi, kumpi puolisoista on jättävä maallisen taivalluksensa ensin, olisi parisuhdekuviot huomattavasti helpompi solmia ja suunnitella etukäteen. Avioliitto, kuin myös avoliitto ovat aina riskejä, joissa olisi hyvä huolehtia ainakin oman omaisuuden pysyvyys. Kukaan ei halua puolittaa omaisuuttaan yhdessä anopin kanssa. Lapset tekevät omaisuusasioista selvät, mutta ehtivätkö lapset syntyä tarpeeksi ajoissa? Lastentekoikää venytetään jatkuvasti myöhemmäksi. Perinnöjaossa saamapuolena voivat olla myös puolison lapset entisestä suhteesta. 

Asumisasioissa avioliitossa on yksi selvä etu/uhka: Lesken oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon, vaikka puolet siitä kuuluisikin jo perillisille. Asumisoikeus on elinikäinen ja saattaa seurata leskeä vielä muuttaessa toiseenkin asuntoon. Avopuolisolla asumisoikeutta ei ole, joten koti voi lähteä alta tai se on kyettävä lunastamaan itselle avioerossa tai kuoleman tapauksessa perillisiltä. 

------

Ihmisen rikastuessa, kasvaa hänen vastuunsa ymmärtää omaisuudenhoidon lisäksi myös omaisuuden vaikutus avioliitossa, lasten tullen tai niiden tulematta jäämisen kannalta, kuolemantapauksessa kuin myös perinnön tullessa omalle kohdalle. On aivan ok luovuttaa erossa puolet omaisuudesta ex-kumppanille, kunhan se mahdollisuus on ollut tiedossa jo avioliittoa solmittaessa. Avioerossa asiasta on turha enää lähteä riitelemään ja hukkaamaan omaisuus käräjillä, kun asia olisi pitänyt päättää jo ennen häitä. 

Itse olen hyvin skeptinen avioliiton kannattavuuden suhteen. Koska minulla on tytär, tulee hän perimään minun omaisuuteni joka tapauksessa. Avioliitolla voisin joko vähentää tai kasvattaa omaisuuttani, mutta kun omaisuutta kertyy enemmän, alkaa sen kasvatus avioliiton avulla käydä vaikeammaksi. Avioliitto saattaisi kuolemani jälkeen antaa leskelle oikeuden asua kodissamme, jolloin tyttäreni joutuisi odottamaan sitä osaa perinnöstään jopa vuosikymmeniä. Jos saamiini perintöihin tai ostamaani omaisuuteen tulee kuulumaan mummola, joudun tämän osan omaisuutta suojaamaan erityisen tarkasti, että se pysyisi eheänä tyttärelleni asti. 

Joudun myös kysymään itseltäni, haluaisinko jakaa omaisuuttani pitkäaikaisen ja rakkaan puolison kanssa kuolemani jälkeen? Tämä varmasti riippuisi hyvin paljon siitä, kuinka paljon omaisuutta on yhdessä onnistuttu kasvattamaan vai hoitavatko molemmat puolisot omat bisneksensä itse. Avioerossa en ainakaan haluaisi jakaa mitään kenenkään kanssa.

On myös hyvä muistaa, että testamentit ja avioehdot on mahdollista kumota tietyissä olosuhteissa. Ne eivät ole niinkään absoluuttisia totuuksia kuin ennemminkin herrasmiessopimuksia tai tahdonilmauksia.  

Yksinhuoltaja ja elämä puntarissa

Kolmenkympin kriisi, avoliittokriisi, syysmasennus, mitä näitä nyt on.

Viikko on mennyt elämää, parisuhdetta ja kaiken maailman asioita pohdiskellessa ja lievässä alavireisessä masennuksessa. Puntarissa ovat olleet niin "ura", koti kuin parisuhdekin. Toiset näistä kun tuntuvat seisovat tukevammalla perustalla kuin toiset. Syksyn mukana ovat pudonneet niin lehdet kuin kyyneleetkin.

Mutta asiaan. Menneellä viikolla päähäni pelmahti ajatus muutosta. Eikä mistä tahansa asunnovaihdosta vaan karkauksesta aivan toisen elämän pariin: maalle! Todellinen irtiotto oravanpyörästä, vapaaehtoisesta työttömäksi heittäytymisestä ja parisuhteen kahleista vapautumisesta. Mitä maksaisi muutto pohjoiseen?

Rakas vaarini astelee tässä maassa enää vain rajallisen ajan ja haluaisin valtavan paljon olla lähempänä häntä, mahdollisesti myös avuksi. Lisäksi mummolassa tai lähialueilla asuminen on muutenkin To do-listalla tämän elämäni aikana.

Tein hyvin yksinkertaisen laskutoimituksen siitä, mitä tämä käytännössä tarkoittaisi taloudellisesti. Laskelmassa oletetaan, että laittaisin kotini vuokralle ja saisin (varmasti jonkinlaisen karenssiajan jälkeen) ansiosidonnaista työttömyyskorvausta liitosta. Asumisen jätin vielä nollille, koska asuisin joko maaseutukunnan edullisessa vuokra-asunnossa tai vaarini luona.

Tässä kuvitelmassa myös elatusavun määrä pysyisi samana ja lapsilisään tulisi yksinhuoltajakorotus. Alhaalla näette menot, tulot ja niiden erotuksen.  Jäljelle jäävällä osalla voisi maksaa hyvin vuokraa tai osallistua muuten asumiskuluihin. Koska riippuvia tekijöitä on laskelmassa hyvin monta, en vielä kutsuisi itseäni tässä tapauksessa taloudellisesti riippumattomaksi, mutta käytännössä voisin toteuttaa tämän saman suunnitelman muuttamalla täällä etelässäkin vuokralle. Asumismukavuus kyllä tippuisi ja olisin työkkärin orja. Hyh. Ennemmin olisin kyllä töissä!

Ajatusleikki kaiken taakse jättämisestä on samalla sekä hurja että kiehtova. Toivon, että ahdistukseni hellitää ennen kuin todella lähden tällaisiin mullistuksiin elämässäni.

Mietitkö sinä koskaan pakoa nykyisen elämän turvallisesta ja valmiiksi ommellusta taskusta? Tai oletko jopa toteuttanut sen?

Verotuspäätös 2016 - miinukselle meni

Ajattelin jo ukkini perintöveron oikaisupäätöksen tulleen, kun verottaja muisti kirjeellä. Mutta ehei, verotuspäätöshän se siellä pääsi yllättämään. En muistanut moista edes odottaa.

Koska ensimmäisen vuoden vuokratuloista en ollut maksanut vielä senttiäkään veroa, osasin odottaa jonkinlaista laskua. Jännitystä keitokseen toivat muutamat isommat vähennykset, joten aivan varma en ollut, paljonko maksettavaa tulisi vai menisikö lopputulos lähelle nollaa. No ei aivan, maksettavaa jäi:

602€ mätkyjä.

Joka tilitetään verottajalle kahdessa erässä marraskuun lopussa sekä helmikuun alussa. Verottaja voi vastavuoroisesti sitten aikanaan lähettää minulle takaisin liikaa perimänsä perintöverot. Sitten ollaan sujut.

Mitään kovin kummoista päätöksessä ei sitten ollutkaan. Sen sijaan minulla on uusi lelu:

ION Max LP-soitin
103,90€ Verkkokauppa.com:ista.

Pääsen viimein nautiskelemaan isäni levykokoelmasta ja lisäksi koje näyttääkin vielä tyylikkäältä. Tälläkin hetkellä istun vaatteista raivatulla makkarin nojatuolilla ja kuuntelen levyjä. Päädyin malliin "kätevä", jossa on sisäänrakennettu vahvistin ja integroidut kaiuttimet. Hyvin pelittää kotikäytössä!

Pettymys nimeltä Kiinteistömaailman tarjouskauppa

En kerta kaikkiaan ymmärrä Kiinteistömaailman harjoittaman tarjouskaupan ideaa.

Lyhykäisyydessään homma menee näin: Asunnolle annetaan lähtöhinta, joka on huomattavasti alueen keskihintatasoa alhaisempi, joskus jopa absurdin halpa. Tarkoitus on herättää ostajien kiinnostus. Hinnasta kysyjille ilmoitetaan heti, ettei asunto tule missään nimessä lähtemään tuolla naurettavan halvalla lähtöhinnalla vaan ostajan on tehtävä isompi tarjous.
Ostajan tekemä tarjous on voimassa min. 48 tuntia eikä myyjä voi hyväksyä tai hylätä tarjousta tuona aikana. Tarkoitus on houkutella muita ostajia tekemään suurempi tarjous. Vaikka muita tarjouksia ei olisi tullut, voi myyjä hyljätä tarjouksen, voimatta kuitenkaan tehdä vastatarjousta. Riippuu välittäjästä, vihjaako hän ostajaehdokkaalle, millä hinnalla myyjä ehkä olisi valmis kaupat tekemään.

Meni tarjouskilpailu aivan miten tahansa, on lopputuloksena yksi kettuuntunut tarjouksentekijä, joka tuntee tulleensa vedätetyksi. Tulihan hän alun alkaenkin paikalle halvan hinnan houkuttelemana.

Tällä tavalla kävi minullekin tässä juuri: 

Blogissani käytyjen keskustelujen rohkaisemana päätin viimein laittaa pankkiin lainahakemukset seuraavan sijoitusasunnon ostoa varten. Täytin hakemuksen OP:n sivuilla ja sain parin päivän päästä lainatarjouksen suoraan verkkopankkiini. Erillisiä neuvotteluja ei tällä kertaa edes tarvittu ja lisäksi sain lainaa juuri niin paljon kuin pyysin: 100 000€. Pyysin tarkoituksella enemmän, kuin olen aikeissakaan käyttää, jotta näkisin, mitä pankki luottoluokituksestani arvelee. Marginaalikin oli ihan ok, 0,89% ja 24 vuoden laina-aika.

Kohdekin minulla oli jo valmiina. Erittäin edulliseksi hinnoiteltu kaksio, joka tosin oli juuri näitä tarjouskauppakohteita, joita olin vannonut karttavani. Menin kuitenkin näytölle, koska asunto olisi ollut kaikin puolin minun tarkoituksiini sopiva. Kaikki meni oikein hyvin siihen asti, että tarjous olisi pitänyt jättää. Tarjosin 3000€ yli lähtöhinnan, joka sai varsin ynseän vastaanoton välittäjältä, joka arveli minun lähinnä houkuttelevan muita ostajia paikalle. Otti kuitenkin tarjouksen vastaan.

Kaksi päivää kului ja kuten arvata saattoi, myyjä ei hyväksynyt tarjousta. Päätin laskea pohjia myöten, miten paljon voisin asunnosta maksaa. Käytin kipupisteenä hintaa, jonka jälkeen kassavirta kääntyisi vuokraustoiminnassa negatiiviseksi verojen ja lainalyhennyksen jälkeen. Tein uuden tarjouksen, 13000€ yli lähtöhinnan, johon välittäjälläkään ei ollut mitään sanottavaa.

Kului taas kaksi päivää ja välittäjä soitti. Tarjoukseni oli hylätty, mutta nyt kuulemma oltaisiin jo lähellä. Ilmoitettuani, että tämä oli korkein tarjoukseni, alkoi välittäjä hätääntyä. Muita asunnosta kiinnostuneita ei vissiin ollut ja jos asunto jäisi myymättä (joka ilmeisesti sopisi myyjälle myös) jäisi välittäjä ilman palkkiota. Alkoi ihmeellinen venkoilu puhelimessa. Välittäjä lupaili, että 3000€ jos vielä tarjoisin enemmän, suosittelisi hän myyjälle hyväksymään tarjoukseni. Kävi myös ilmi, että velattomana myydyssä asunnossa olikin yhtiövelkaa, jonka myyjä oli aikonut maksaa pois ennen kaupantekoa, mutta jos ottaisinkin velan itselleni ja uusisin aiemman tarjoukseni niin saattaisin saada asunnon siltikin. Lupasin harkita asiaa.

Mitä tästä siis opimme? Minulle jäi paha mieli, kun hintaa pitää arvailla enkä saa edes rehtiä vastatarjousta. Myyjä haluaa tietenkin asunnostaan hyvän hinnan, mutta kikkailu velan ja välityspalkkion kanssa söisi tosiaan aika ison osan myyntihinnasta. Kiinteistömaailman välityspalkkiot ovat nimittäin kalliit (kiinteä hinta + prosenttiosuus kauppahinnasta) ja tarjoukset eivät ilmeisesti olleet odotetun suuria. Välittäjäkin jäi nyt ilman nopeita kauppoja, kun pelasi arvuutusleikkiä myyntihinnan kanssa. Minulla olisi ollut lainalupaus valmiina ja kaupat olisi voitu tehdä heti.

Kiinteistömaailman tarjouskauppojen lähtöhinta itsessään on kuin kakasta tehty kakku, jota kenenkään ei ole edes tarkoitus saada. Onneksi etuovi.com:issa on mahdollista rajata hakutuloksista pois tarjouskauppakohteet.

Kaiken maailman kummajaisia sitä asuntomarkkinoilla onkin. 

Kilpailuttamalla lisäsäästöjä

ihmeveikko.fi – mikä ihmeen juttu toi on?

Kaikkien nuukailusta kiinnostuneiden tavoin harrastan mielelläni hintojen vertailua ja kilpailuttamista. Mietin taannoin lisää tapoja säästää tekemällä fiksuja valintoja ja törmäsin uuteen palveluun, jonka nimi oli omaperäinen: ihmeveikko.fi. Sivusto on vielä kehitysvaiheessa, mutta näytti mielenkiintoiselta. Ihmeveikossa voi kilpailuttaa ainakin kiinteistönvälityksen, luotot ja pian myös kotisiivouksen ja muuttopalvelun. Luotoista en nyt niin tiedä, mutta välittäjän palveluita tulen pian tarvitsemaan kipeästi ja kotiin tilattu siivouspalvelu on ollut märkä uneni jo hyvän aikaa.

Uteliaana ja blogiyhteistyö mielessäni olin yhteydessä palvelun perustajiin ja kyselin, mikä palvelun juju on. Ihmeveikko.fi on heidän mukaansa “100% ilmainen palvelu, joka auttaa kilpailuttamaan ja vertaamaan perinteisesti vaikeasti vertailtavia palveluita”. Ei siis tuotteita, vaan palveluita.

Hinta näkyvillä ja vertailukelpoiset tarjoukset

Homma toimii näin esimerkiksi kiinteistönvälityksessä: asiakas jättää tarjouksen lomakkeen avulla, kiinteistönvälittäjät saavat ilmoituksen tarjouksia odottavasti asiakkaasta ja jättävät tarjouksensa. Kiinteistövälittäjät eivät saa asiakkaan yhteystietoja, joten asiakas voi rauhassa vertailla saamiaan tarjouksia. Tarjouksista siakas näkee välityspalkkion hinnan euromääräiseksi ja vertailukelpoiseksi(!) auki laskettuna.

Tähdet ja asiakkaiden arvostelut

Tarjoukset esitetään selkeinä kortteina, joita on helppo lukea. Korteista pääsee tutustumaan kunkin yrityksen antamaan yksityiskohtaiseen tarjoukseen, tässä tapauksessa oman asunnon myynnistä ja välityspalkkiosta. Asiakas valitsee 1–3 kiinteistönvälittäjää ottamaan yhteyttä asunnon arviointia varten. Kuulin, että palveluun on tulossa asiakkaiden kirjalliset arvostelut yrityksistä ja heidän asiantuntijoistaan helpottamaan tarjousten arviointia. Tähditykset ovat jo olemassa. Myöhemmin tulossa mm. kiinteistönvälittäjien aiemmin myymien asuntojen valokuvia.

Toimiiko se?

Ihmeveikko Oy:n toimitusjohtaja Hannes Mattila (28) kertoi, että palveluun on tullut jo yli 100 tarjouspyyntöä ja että tarjouksia on annettu useita satoja. Kiinteistönvälittäjiä järjestelmässä on yli 1600 henkilöä ympäri Suomea, joille tarjouspyyntö lähtee. Keskimäärin säästöä kilpailuttamalla tulee yli 4900 euroa asuntoa kohden.Yhteensä ihmeveikko.fi on säästänyt asiakkaille 1.9.2017 mennessä yli 270.000 euroa. Pääkaupunkiseudulla päätöksen saa tunneissa.

Homma on selvästi vielä alussa, mutta vaikuttaa aika mielenkiintoiselta. Hannes kertoi minulle, että tulossa on piakkoin ainakin vakuutusten kilpailutus, kotisiivous ja muuttopalvelu. Kotisiivouskilpailutuksen alkua odotan suurella mielenkiinnolla. Luultavasti kirjoitan aiheesta myöhemmin vielä lisää.

*Julkaisu tuotettu yhteistyössä Ihmeveikko Oy:n kanssa. Linkki ei sisällä affiliate-markkinointia.