perjantai 29. huhtikuuta 2016

Kirjaperjantai: Paras sijoitus

Paras sijoitus
Marko Erola

"Itsepuolustusopas sijoittajille"

Paras sijoitus osui silmääni Talentumin verkkokaupassa äänikirjamuodossa! Innostuin kovasti ideasta, että voisin työmatkalla kuunnella sijoituskirjallisuutta, joka muuten on ehkä hieman raskasta luettavaa. Tietokirjan kuunteleminen äänikirjalta onnistuikin yllättävän hyvin. Kompastuskohtia ovat tietenkin taulukot ja graafit, mutta mielestäni ne oli ihan hyvin ja selkeästi kuvailtu. Vain pisimmät taulukkomuotoiset listat kävivät turhan raskaiksi kuunnella, eikä niistä jäänyt mitään mieleen. Äänikirjoiksi luettuja tietokirjoja soisin ilmestyväksi paljon tätä enemmänkin!

Kirjan 214 sivua kestivät 7h 25min kuunnella, eli minun puolen tunnin työmatkoillani kirjan kuunteluun meni n. puolitoista viikkoa. Tämän takia kirjaperjantai jäi toissaviikolla välistä. Marko Erola on itse sanellut johdanto-osan, mutta itse kirjan ääniraidalle lukee Anssi Rönnqvist. Kirja on mp3-muodossa, mutta ainakin minun autoradiossani se soi moitteetta. Vanhemmat CD-soittimet eivät ehkä tue mp3-muotoisia levyjä, joten kannattaa varmistaa asia ennen levyn hankkimista.

Hieman minua ihmetytti, että tämä äänikirja on julkaistu jo vuonna 2009 tai ainakin siihen on luettu vuoden 2009 Paras sijoitus. Kirjasta on ilmestynyt uusi, 9. painos, joten voi olla, että sisältö on ajoittain vanhentunut. Tosin kirjaa kuunnellessa korvaani ei osunut kovin montaa selvästi ajasta jälkeen jäänyttä asiaa. Oli oikeastaan jännittävää kuulla, millaisia olivat vuoden 2008 finanssikriisin jälkimainingin tunnelmat.

Kirjan sanoma on lyhykäisyydessään: Osta passiivisia indeksirahastoja. Kirjan ensimmäinen puolisko keskittyykin lyttäämään kaikki haaveet, jotka sinulla saattoi aiemmin olla markkinoiden voittamisesta, tähtisalkunhoitajista ja hurjista osakevoitoista. Tilastollisesti osoitetaan toteen, ettei tekninen analyysi toimi, Warren Buffettia lukuun ottamatta kukaan ei voi voittaa markkinoita kuin hetkellisesti tuurilla ja lopulta rahasi valuvat vain salkunhoitajan kukkaroon suurten palkkioiden muodossa. Vasta kirjan loppupuolella, kun sinut ja suuret suunnitelmasi on järjestelmällisesti lyöty maahan, annetaan pieni toivo parhaista mahdollisista tuotoista, joita passiiviset indeksirahastot sinulle voivat tarjota.

Ymmärrän, että kirja on herättelyopas niille, jotka uskovat rahansa ammattilaisten tuhlattavaksi, mutta kirjoitustyyli on pääosan kirjaa hyvin negatiivinen ja lyttäävä. Sanoma on kuitenkin tärkeä ja uskon Erolan olevan aivan oikeassa passiivisten indeksirahastojen ylivertaisuudessa. Kirja sisälsi myös paljon mielenkiintoista tietoa riskinhallinnasta, salkun tasapainottamisesta ja erilaisista kursseja järisyttävistä kriiseistä. Hieman minua myös hämäsi, miksi joka ikinen idea ja ajatus piti kertoa kirjassa vähintään kahteen kertaan. Hyödyllistä kertausta vai ärsyttävää toistoa?

Aivan kirjan lopussa on vielä sijoituskirjailija Burton Malkielin haastattelu. Haastattelu paljastaa Malkielin suhtautuvan suorastaan rennosti teoriaansa passiivisen indeksisijoittamisen ylivertaisuudesta verrattuna asian kuolemanvakavasti ottavaan Erolaan.

Naislukijana kirja ei ollut
oikein minun makuuni.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Autovakuutuksen korvaukset ja säästö

Olenkin jo aiemmin kertonut, miten helmikuinen hiihtolomareissumme katkesi auton hyytymiseen kesken 500km kotiinpalumatkan. Autosta vaihdettiin akku ja akunlaturi AD autokorjaamolla Joutsassa ja nyt viimein, huhtikuun loppupuolella sain korjaamosta laskun! Mukavasti oli kyllä jätetty tuota maksuaikaa, tai oikeammin varautumisaikaa maksuun. Ehdin nimittäin jo huolestua, ettei lasku koskaan tulisikaan tai että se olisi hävinnyt postissa ja kohta saisin jo karhulaskun. Soitettuani korjaamolle, sain kuulla, että Klarnan kautta laskut tulevat vain todella hitaasti. No, nyt on lasku perillä ja pääsen viimein tekemään vakuutusyhtiölle korvaushakemusta matkan keskeytymisestä ja aiheutuneista kuluista!

Hinausvakuutuksen tärkeyttä painotinkin teille jo aiemmin. Auton korjauskuluja vakuutus ei tietenkään kata, mutta matkan katkeamisesta ja jatkamisesta koituneet kulut kyllä korvataan. Siksipä lähetin eilen vakuutusyhtiööni korvaushakemuksen seuraavista kuluista: 

  • Vaihto-auton hinta yhdelle päivälle: 35€
  • Bensat vaihto-autoon: 20€
  • Puhelinlasku, avun paikallekutsumisesta: 22,70€

Puhelinlasku syntyi, kun auton matka katkesi ja jouduin soittamaan eri tahoille apua saadakseni. Näistä suurin lasku tuli puhelusta autoliiton hätälinjalle, sekä pari soittoa numeropalveluun. En tiedä ollenkaan, mitä näistä kuluista vakuutusyhtiö korvaa, ei ehkä puhelinlaskua, mutta aina kannattaa yrittää. Olisin hyvin tyytyväinen jo vaihtoauton ja sen bensakulujen korvaamisesta. 

POP Auto Kilsa

"Ajatko vähemmän? Säästä enemmän."

Kuten huomaatte, on blogiini ilmestyneet ensimmäiset, uudet mainosbannerit*! Yhteistyö POP Vakuutuksen kanssa on siten polkaissut viimein käyntiin oikein toden teolla.  

Esittelyssä onkin Suomessa upouusi ajoneuvovakuutustyyppi, jossa vakuutuksenottaja maksaa sitä vähemmän, mitä vähemmän ajaa. Pidän tätä konseptia nerokkaana! Miksi vähän ajavan pitäisikään maksaa saman verran, kuin paljon ajavan? Liikenteessä vietetty aika on hyvin suorassa yhteydessä onnettomuusriskiin. Auto- ja liikennevakuutus on muutenkin jokakeväinen ahdistuksen aihe, kun pitkän juhlakauden jälkeen postiluukusta kilahtavat kaikki mahdolliset vakuutusmaksut. Tästä potista nipistäminen säästää paitsi rahaa, myös hermoja ja tasapainottaa talouttakin mukavasti. 

Alennusta Kilsa-vakuutuksessa saa seuraavasti: 






Omat työmatkani jäävät vuodessa noin 12000 kilometriin, mutta 15000km taitaa ylittyä muutamien mummolareissujen takia, jotka venyvät helposti 1000-1500km pituisiksi. Jos joskus saisin työpaikan lähempää kotia, ajaisin työmatkat pyörällä ja säästäisin auton vain kesälomareissuihin. Koska POP:in vakuutukset ovat muutenkin omalle autolleni ehdottomasti ne edullisimmat, olisi upeaa saada lisäksi vielä tuo -15% alennus. 

Esim. oma liikennevakuutukseni + S-kasko (bonus 55%) maksaa POP:illa: 289€/vuosi. Kilsa-vakuutuksella yhtälö olisi: 
  • -15%: 246€ 
  • -18%: 237€
  • -20%: 231€
(Autoni on vuoden -98 Toyota Avensis.)


Muita syitä miksi olen hyvin tyytyväinen POP:in autovakuutuksiin ovat: 

  • Pienimpäänkin S-kaskopakettiin kuuluu kaikki tärkeimmät vakuutukset, kuten hinausturva! Hinausturva korvaa myös keskeytyneen matkan jatkamisesta koituneita kuluja. 
  • Pienimpään S-kaskoon kuluva eläintörmäysturva kattaa myös muiden eläinten, kuin hirvieläinten törmäyksestä aiheutuvat kulut! Tässä kannattaa olla tarkkana, sillä autoon otettu hirvivakuutus ei välttämättä kata kuin hirvieläinten aiheuttamat törmäykset.
  • POP:illa on suomen korkein liikennevakuutusbonus, joka on 77%.


*Bannerit ovat affiliate-linkkejä, joiden kautta pääset kilpailuttamaan/vaihtamaan vakuutuksesi ja samalla tuet blogiani.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Auton huolto ja elämäni miehet

Juuri ennen eroa, ex mieheni ajoi minut autollani huoltoasemalle ja sanoi: "Ja nyt opetan sinut tarkistamaan rengaspaineet, sillä saat tehdä sen itse sen jälkeen, kun muutamme erilleen".

Ja niin minä opettelin huoltamaan autoani itse, sillä sellainen on yksinhuoltajaäidin osa.

Olen aina inhonnut näkyä konepellin alla. Niin paljon likaisia ja tulikuumia osia. Räjähtääkö se? Nykyään uskallan jo koskea joihinkin näistä osista. Kuva on otettu osittaisen pesuoperaation jälkeen. 


Pienet huoltotyöt on järkevintä hoitaa omin kätösin, eikä olla asiassa kokonaan riippuvainen miespuolisista sukulaisista tai -ystävistä. Ja auton huoltaminen todellakin kannattaa, sillä:

  • Huolto pidentää auton käyttöikää.
  • Huoltamaton auto jättää sinut hyvin pian tien päälle
  • Huollettu auto kuluttaa vähemmän bensaa 
  • Vältät huoltamattomuudesta johtuvat kalliit remontit
  • Pienellä vaivalla säästät paljon rahaa
  • Pysyäkseen luotettavana kumppaninasi autosi tarvitsee hellää hoitoa siinä missä lapset ja lemmikitkin. 

Mutta mitkä perusjutut naisen sitten tulisi osata tehdä itse? Tässä postauksessa kerronkin teille, mitä eri miehet elämässäni ovat opettaneet minulle auton huollosta. 


Ex-mieheni: Tarkista rengaspaineet

Auton renkaiden paineet on tarkistettava säännöllisesti. Tärkeintä rengaspaineet on tarkistaa renkaidenvaihdon yhteydessä ja ennen pitkiä matkoja, mutta mieluusti tätä useamminkin. Ali- tai ylipaineistetut renkaat ovat paitsi vaaralliset, myös kuluvat nopeammin. Uudet renkaat maksavat halvimmillaankin maltaita, joten alla olevista renkaista kannattaa todella pitää hyvää huolta! Ilmanpaineiden tarkistaminen on sitä paitsi huoltoasemalla aivan ilmaista. 

Autosi hansikaslokerosta löytyy kullanarvoinen lehdykkä: Auton huoltokirja, josta löydät kaikki tärkeimmät opit autosi huoltoon. Sieltä löydät myös taulukon oikeista rengaspaineista autoosi. Oikein paineistetut renkaat tekevät ajamisesta kevyttä, pudottavat menoveden kulutusta ja pitävät sinut varmimmin tiellä.


Tämän väristä on uusi, puhdas öljy.
Öljynlisäysreiän korkissa lukee avuliaasti Engine oil.

Mieheni: Öljy ei saa olla mustaa

Olin kyllä koettanut huoltaa autoani parhaan taitoni mukaan, mutta tällaiset asiat, kuin öljyjen tarkistaminen tuppaavat helposti unohtumaan. Ja eikös öljyn kuulukin olla mustaa?

Ei. Kun tarkistat konepellin alta mittatikusta öljytason, tarkkaile samalla myös öljyn väriä. Pullosta kaadettu öljy on kullankeltaista ja läpinäkyvää. Jos tikku kostuu mustaan mömmöön, on aika vaihtaa öljyt. Öljyt pitäisi kuulemma muutenkin vaihtaa vuoden tai kahden välein. Se on ikävää ja sottaista puuhaa, joten naisilla on täysi oikeus ulkoistaa mokoma homma joko omalle tai korjaamon miehelle. Hyi! 

Pitkin vuotta öljyn määrää on kuitenkin tarkkailtava ja sitä on lisättävä, jos öljytaso putoaa mittatikun alarajan läheisyyteen. Kun öljy loppuu, menee moottori rikki ja se tietää kallista remonttia. Vanha, paksu öljy taas tahmauttaa startin ja käy akun päälle.


Mittatikku ja öljyn määrä moottorissa. Öljyn väristä voi päätellä, että Ananaksen olisi aika vaihdattaa öljyt. 


Appeni: Uusi ilmansuodatin säästää bensaa
Ylhäällä ilmansuodattimen kotelo.
Alhaalla akku.

Appikokelaani on oikea kunnon automies ja heti tutustumisestamme asti hän on ollut kovasti kiinnostunut myös autostani. Häneltä sain kehotuksen vaihtaa autoni ilmansuodattimen (siis minkä?). Kyse on joustavasta suodatinlevystä, joka suodattaa auton ottamaa ilmaa. Kun suodatin tukkeutuu, ei ilma enää kulje. Efekti on sama kuin ihmisellä, jolle laitetaan kuristuspanta kesken maratonin. Meno hyytyy, mutta kone käy täysillä. 

Uusi ilmansuodatin ei edes maksa juuri mitään, mutta sen vaihtaminen voi vaatia parin ruuvin irrottamista hieman autosta riippuen. Ilokseni kuitenkin huomasin, että bensankulutus laski suodattimen vaihdon jälkeen todella radikaalisti! Olen tästä alati kiitollinen appiukolle. 

Toinen säännöllisesti vaihdettava suodatin on öljynsuodatin. 





Vaarini: Tarkista auton nesteet

Vaarini on hieman samaa maata appeni kanssa. Aina vaarilla vieraillessani hän muistaa kysyä, onko auto toiminut hyvin. Pienet viat korjaantuvatkin yleensä mummolareissuilla kuin itsestään. Ennen pitkiä matkoja olisikin hyvä tarkistaa auton nestetasapaino! Moottorin jäähdytinjärjestelmä tarvitsee nimittäin jäähdytinnestettä ja tämä saattaa vailentua äkkiarvaamatta. Ennen hiihtolomaa autoni oli jo pitkän aikaa vuotanut jäähdytinnestettä. Vaari löysi vuotokohdan oitis ja naapurin huoltomiehen kanssa vuoto saatiin korjattua. Vaihto-osa maksoi 13€. 

Moottorissakin on jotain pinkkiä!
Sinisen korkin tuubiin kaadetaan ikkunanpesuneste
ja oikeanpuoleiseen jäähdytinneste.
Aina ei valitettavasti käy näin hyvin. Katoava jäähdytinneste voi johtua myös pelätystä "kannentiivisteen menosta". Mikä ikinä tuo tiiviste onkaan, sen vaihtaminen on todella kallista ja yleensä sanotaan, ettei vanhasta autosta kannata sitä edes korjata. Samalla rahalla kun saa ehjän vanhan auton. Kun kannentiiviste "menee" niin käsittääkseni autosta purkautuvat nesteet ulos ja se matka oli sitten siinä. 

Muista siis säännöllisesti tarkkailla jäähdytinnesteen määrää ja käytä autollesi sopivaa jäähdytinnestettä. Tarjolla on pinkkiä ja vihreää jäähdytinnestettä - tarkista taas autosi ohjekirjasta kumpaa sinun tulisi käyttää. Tiivistettyä jäähdytinnestettä voi jatkaa ohjeen mukaan vedellä. Kesällä enemmän kuin talvella. 

(Äläkä muuten sekoita jäähdytinnestettä ja jarrunestettä keskenään niin kuin minä tein. Tarkkaile myös jarrunesteen määrää.)


Isäni: Auto on pidettävä siistinä

Isäni oli aina hyvin tarkka siisteydestä, myös auton siisteydestä. Autoansa hän pesetti säännöllisesti ja piti myös sisätilat autosta siistinä. Koska asumme kaukana Pohjoisessa, joutuvat automme kovaan kulutukseen tien päällä. Teiden sulanapitoon käytetty suola syövyttää auton pohjaa ja peltikuoria altistaen auton ruostevaurioille. Sisätilaan kertyvä romu taas on todellinen turvallisuusriski äkkijarrutustilanteissa ja lattialla pyörivät roskat voivat joutua polkimen alle estäen esim. jarrutuksen.

Olen huomannut, että siinä missä miehet voivat olla hyvinkin siivottomia kotona ja nainen pitää asuntonsa tiptop-kunnossa, on asia yleensä päinvastoin autojen kanssa. Miehet kyllä puunaavat autonsa viimeisen päälle, mutta naisilta tämä saattaa unohtua ja mukana kulkeva tavara- ja roskamäärä kasvaa vuosien mittaan. Auton siisteydessä olisi monella petrattavaa eikä vähiten suinkaan allekirjoittaneella! Siivoaminen ja auton pesu silloin tällöin parantaa paitsi auton ulkonäköä ja sisäviihtyvyyttä, myös säästää sinulta pitkän pennin ruostevaurioiden hitsauskuluissa. Läpimätä pohja ja ruosteiset helmat eivät taatusti mene katsastuksesta läpi ja edessä on kallis korjaamoreissu.


perjantai 22. huhtikuuta 2016

Auto ja nainen: Blogiyhteistyössä POP vakuutus ja Emma Kimiläinen

Autonpidosta johtuvat kulut ovat asumisen ja syömisen lisäksi yksiä suurimpia kuluja taloudessani. Koska kulut ovat suuret, olisi juustohöyläkin mielekästä kohdistaa juuri autoon. Aloitan blogissani uuden juttusarjan, jossa käymme läpi autoilua, auton huoltoa ja ennen kaikkea auton käyttökuluissa säästämistä. Näkökulma on vahvasti naisvoittoinen ja juttusarja on loogista jatkoa aiemmin kirjoittamalleni julkaisulle "Yksinhuoltaja ja auto hädässä".

Samalla voin ilokseni ilmoittaa, että olen saanut ensimmäisen merkittävämmän yhteistyökumppanin blogilleni. Omasta pyynnöstäni alan tehdä yhteistyötä POP vakuutuksen kanssa! Kuten olen aiemminkin jo sanonut, POP vakuutus on tavallisen käyttöauton omistajan kannalta ehdottomasti halvin ja edullisin vakuutusyhtiö. Mikä parasta, yhtiöllä ei ole mitään ylimääräisiä keskittäjäetuja vaan edut on suoraan vakuutusten hinnassa, pärjäten silti erinomaisesti muille yhtiöille. Juttusarjani alkaakin POP vakuutuksen järjestämästä kutsutilaisuudesta, jossa eilen pistäydyin töiden jälkeen. Tilaisuudessa esiteltiin POPin uusi Kilsa-vakuutus, josta kerron teille tarkemmin hieman myöhemmin. Tämän lisäksi paikalla oli heidän yhteistyökumppaninsa autourheilija ja TV:stäkin tuttu Emma Kimiläinen, joka kasvoittaa telkkariin tulevat POPin vakuutusmainokset. Emmalta on ilmestynyt myös naisille suunnattu autoiluopas, jonka sain jokin aika sitten arvostelukappaleena luettavaksi. Koska kirja käsittelee auton huoltoa ja käsittelyä aivan alkeista asti, ajattelin, että kirja-arvostelu sopisi hyvin juttusarjani aloitukseen.

Naisen autoiluopas
Emma Kimiläinen

"Ai, pitääks öljyä listätä?"

Emma Kimiläinen ja Naisen autoiluopas
Naisen autoiluopas on pinkki ja naiselle sopiva. Se on lyhyt, paneutuu tärkeimpiin perusasioihin ja keventää tekstiä hauskoilla esimerkeillä TV:stä tutusta sarjasta Suomen surkein kuski, jota Kimiläinen oli mukana vetämässä.

Ohjekuvien avustuksella kirja opastaa mm. oikean ajoasennon säätämiseen sekä perus huoltotoimenpiteisiin. Omat kappaleensa on omistettu auton ostamiselle ja omistamiselle, toimenpiteisiin ennen kuin lähdet ajamaan ja tärkeisiin huomioihin ajon aikana. Lopuksi kerrataan liikennesääntöjä ja Emma antaa suosituksensa niistä nykyaikaisista ajonhallintalaitteista, jotka omasta autosta tulisi löytyä.

Naisen autoiluopas kannustaa naisia oppimaan uutta autoista, mutta on samalla hyvin realistinen sen suhteen, miten syvälle lukijakunnan mielenkiinnossa on upottaa omat kätöset moottoriöljyyn. Kimiläisen pisteliäs huumori läiskiikin peruslissua välillä huoltorätillä takapuolelle: "Siis daa...!". Varoitus pissishuumorista löytyy kuitenkin jo kirjan johdannosta, joten lukija ei voi väittää, ettei häntä olisi varoitettu.

Kimiläinen suosittelee sujauttamaan tämän opuksen vaikkapa auton hansikaslokeroon, jossa se on äkkiä saatavilla, kun ongelmia auton kanssa ilmenee. Minä voisin suositella ihan samaa ja kirja sopisi hyvin vaikkapa lahjaksi tyttöystävälle, äidille, siskolle, ystävättärelle... Jokaiselle naiselle, joka auton omistaa, mutta tuntuu olevan sen kanssa hieman hukassa. Osittain kirjan tiedot ovat samoja, kuin autokoulussa opetettiin, mutta jos ajo-opettajan antamat suulliset vinkit ovat jo kauan sitten unohtuneet, niin tästä kirjasta ne on mukava lukaista uudelleen tuoreeseen muistiin.

Vaikka pidänkin itseäni normaalina, keskivertoa parempana kuskina (hih!), löysin kyllä itsellenikin muutaman hyvän vinkin kirjasta. Jokaiselle tekisi muutenkin hyvää kerrata aika-ajoin harvinaisemmat liikennemerkit ja etenkin pysähtymiskieltomerkit monine lisäkyltteineen. Ja koska olin saanut kirjan luettua vasta edellisenä päivänä, oli ajoasentoni Kimiläisen mukaan erinomainen eilisessä vakuutusyhtiön kutsutilaisuudessa, johon kuului myös käytännön harjoittelua Perimier parkin ajoradalla.

Taloudellisellekin ajamiselle kirjassa on oma lukunsa! Valitettavasti muilta osin kirja on kirjoitettu oletuksella, että lukija omistaa tai ainakin aikoo hankkia mahdollisimman uuden auton. Meitä vanhoilla romuilla ajavia ei ole muistettu muuten, kuin hälyttävinä liikenneturvallisuusriskimainintoina. Vaikka Naisen autoiluopas kehottaakin käyttämään vain ja ainoastaan merkkihuoltoa pienempiinkin korjauksiin, aion itse blogissani kertoa muutamia vinkkejä, joilla huoltokirjan jo kauan sitten hukannut voi säästää selvää rahaa autonpidossa.

Annan kirjalle neljä
autoananasta viidestä.



keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Perintövero ja henkivakuutus

Jokin aika sitten isäni perintöasiat astuivat taas askeleen eteenpäin, kun pitkän odotuksen jälkeen postiluukusta tipahti kirje verovirastosta sisältäen perintöveron maksulapun.

Verovirasto laskee perintöveron määrän perunkirjasta, joka pitää tehdä ja lähettää viimeistään 3kk vainajan kuoleman jälkeen. On täysin mahdollista, että esimerkiksi hautajaisiin liittyviä kuluja ilmenee vielä tämänkin jälkeen, joten luvut kannattaa tarkistaa ja oikaista verottajalle heti, kun viimeisetkin hautakivilaskut ovat tipahtaneet postiluukusta. Näin oli meidänkin tehtävä, koska isän tuhkien lasku hautaan tapahtui vasta keväällä.

Kun hautausasiat oli päätetty, soitin verovirastoon ja kerroin, etteivät perunkirjaan merkityt kulut pidä enää paikkaansa vaan perintöveron määrää vähentäviä kuluja tulee vielä lisää. Verovirkailija laittoi isäni verotietoihin huomautuksen, jotta se ei menisi käsittelyyn ennen, kuin viimeisetkin laskut olivat tiedossa. Otin kopiot kaikista perunkirjan jälkeen tulleista laskuista (mm. perinnönjakoasiakirjan laatimisesta tulleet lakimieskulut; arviota kalliimpi maksu hautapaikasta ja keväällä tilattu hautakivi) ja lähetin ne saatetekstin kanssa verovirastoon.

Perintöveron kanssa ei varmasti tule kellään kovin kiire, sillä maksulapun saapuminen kesti 11kk perunkirjoituksesta. Minun osuuteni verosta oli 5454€, joka oli muutamia kymppejä alempi, kuin olin arvioinut. Perintöveron määrän voi laskea yksinkertaisella laskurilla veroviraston sivuilla. Jos perinnöksi on tullut rahaa on tietenkin jätettävä syrjään perintöveroon uppoava summa.

Maksuaikaa perintöveron saapumisenkin jälkeen on annettu ruhtinaallisesti. Puolet perintöverosta lankeaa maksettavaksi 3kk päästä ja toinen puoli 5kk päästä veropäätöksen saapumisesta. Periaatteessa, jos perinnöksi ei ole jäänyt rahaa tai sen on joutunut käyttämään muihin menoihin, olisi perinnönsaajalla vielä hyvää aikaa säästää tarvittava summa kasaan. Vaikka perintöveroa ei olekaan hauska maksaa, on verottaja mielestäni varsin armollinen maksuajan suhteen. Käsittääkseni suuremmat summat on mahdollista maksaa vieläkin useammassa erässä.









 Henkivakuutus

Työssäkäyvä ihminen saattaa olla vakuutetumpi kuin uskookaan, sillä työanantaja on velvoitettu ottamaan työntekijöilleen vähintään ryhmähenkivakuutuksen. Henkivakuutus otetaan turvaamaan vakuutuksen edunsaajaksi määrätyn henkilön/henkilöiden, eli yleensä vainajan omaisten, talous. Täältä voit tarkistaa, miten vakuutuksen edunsaaja määräytyy. Henkivakuutuksella taataan myös se, että vainajan hautajaiskulut saadaan katettua.

Isäni työnantajaa ei ole moittiminen ainakaan vakuutusten suhteen. Isäni oli vakuutettu peräti kolmella eri vakuutuksella työnsä puolesta:

  • Henkivakuutus: 10 500€
  • Ryhmähenkivakuutus: 15 000€
  • Hautausavustus: 2 460€
Yhteensä: 27 960€ 

Lisäksi isälläni oli itse otettu henkivakuutus, jonka korvaussumma on 67 500€.

Henkivakuutuksesta saatava raha on verotonta 35 000€:n asti, eikä sitä ynnätä muuhun perintöön kuuluvaksi. Vakuutusraha menee edunsaajaksi merkitylle henkilölle, paitsi hautausavustus, joka jaettiin puoliksi lesken ja lasten kanssa. Tämä on sinällään omituista, koska leski ei maksanut hautajaisjärjestelyistä mitään, vaan kaikki kulut menivät isäni kuolinpesän varoista. Oma osuuteni hautausavustuksesta oli näin ollen n. 615€. Leski sai myös muut työnantajan vakuutuksista tulleet korvaukset. 

Sen sijaan isäni oma henkivakuutus on edelleen selvitystilassa. Muotoseikan vuoksi vakuutussumman saaja on epäselvä. Koska kyse on suurimmasta vakuutussummasta, emme ole päässeet lesken kanssa yhteisymmärrykseen korvauksen oikeasta edunsaajasta ja asia on edennyt vakuutuslautakunnan ratkaistavaksi. Sitä ratkaisua olemme tässä nyt sitten odotelleet jo puolisen vuotta. Koska asia ei varsinaisesti liity omaan talouteeni kuin siltä kannalta, tuleeko korvaussummasta minulle puolet vai ei, en avaa tilanteeseen johtaneita syitä tämän enempää. 

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Tavara ei ole tie onneen

Säästäjän ja tuhlarin ero ei ole taloudellinen.

Säästäminen ja sen myötä rikastuminen on ennenkaikkea tahtotila, jossa oman mielen saa valjastettua tuotteliaaseen toimintaan. Tai helpoimmillaan tuotteliaaseen tekemättä jättämiseen. Ikänsä tavallisena kuluttajana olleelle muutos tuhlarista säästäjäksi ei ole kuitenkaan helppo. Sanoisin, että ponnistuksena se vertautuu suureen painonpudotukseen, jossa perusperiaate on aivan sama: tunneperäisen ostamisen/syömisen lopettaminen, säästäväisyyden/terveellisten elintapojen otto osaksi arkirutiinia ja sielussa olevan tyhjän kohdan täyttäminen jollakin rakentavalla ja oikeasti onnea tuovalla toiminnalla.

Ostoriippuvuus

Olen jo aiemmin sivunnut kirjoituksissani sitä, että aikanani olin oikea tavarahamsteri ja pahimmillani minulla oli jopa 300€:n budjetti kuukaudessa pelkästään nettishoppailuun. Toimintani hyödyttömyyden tiedostin toki jo silloin ja olisin osannut sanoa syynkin: Ostokset olivat kuin pieniä onnellisuusannoksia, jolla koetin parantaa tyytymättömyyttäni ja lievää masennustani silloisessa elämänvaiheessa. Todellisuudessa elämäntilanteessani ei olisi ollut mitään oikeaa valittamisen aihetta, vaan ongelma todella oli oman pääni sisässä. Koska onnettomuuteni ei johtunut tavaran puutteesta, en voinut tavaralla sitä kuitenkaan korjata. Onnea sain tavaran metsästyksestä, alle markkinahintaisen oston tekemisestä, maksun suorittamisesta, budjetin pidosta ja paketin vastaanottamisesta. Ongelmallista tällaisessa toiminnassa on se, että tavaran saamisen jälkeen onnellisuusannos on loppuun käytetty, eikä ostos ilahduta enää juuri sen jälkeen, kun se on hyllyllä uudella paikallaan. On siis metsästettävä ja ostettava lisää.

Tällainen hyvänolontavoittelu on taloudellisesti tuhoavaa toimintaa aivan samalla tavalla, kuin ylensyöminen on terveyttä tuhoavaa. Ostomorkkis takaa sen, että asian kyllä tiedostaa ja täten koko toiminta ruokkii pahaa oloa ennestään. Toiminta voi jatkua pitkäänkin, sillä esimerkiksi erilaiset keräily-yhteisöt ovat toimintaa ylläpitäviä ja ruokkivia. Kasvava kokoelma saa ihailua ja kannustusta kanssakeräilijöiltä. Sama sosiaalinen hyväksyntä pätee yhtälailla myös holtittomissa vaate-, meikki- ja elektroniikkaostoksissa. Ostokseen liittyvä katumus haihtuu ja kuvittelemme nostavamme sosiaalista statustamme "upealla kokoelmalla" tai "hyvällä sijoituksella". Näin markkinatalous on valjastanut meidät onnistuneesti lypsylehmäkseen.

Köyhyys ja paheet

Tupakan ja päihteiden käyttö tuntuu usein kulkevan herttaisesti käsikädessä varattomuuden ja taloudellisen niukkuuden kanssa. Itse en suostu tunnustamaan ketään köyhäksi niin kauan, kuin hänellä on varaa polttaa tupakkaa. Tupakkaan käytetyllä rahalla säästöön kertyisi vähintään kymppejä kuukaudessa - luultavasti enemmänkin. Pienikin puskurirahasto voi pelastaa tiukan talouden luottokortti- ja velkakierteeltä. Elintärkeitä säästöjä en itse polttelisi taivaan tuuliin ja tervaksi omiin keuhkoihin.

Myös alkoholista haetaan lohtua ja hyvää oloa kurjan ja tiukan arjen keskelle. Ikävän työn vastapainoksi olemme mielestämme oikeutettuja rankkoihin huveihin sen sijaan, että oma arki ja elämä koetettaisiin tehdä mielekkääksi. Tavoitteellisen elämän kurssi on paljon varmemmin pystysuuntainen kuin epätoivoon vajonneen. Väittäisinkin, että omalla toiminnalla ja asenteella ihmisen on mahdollista katkaista epäonnen putki ja antaa itselleen mahdollisuus sekä menestyä taloudellisesti että tulla onnelliseksi omien toimien kautta.

Todellinen köyhyys alkaa meissä jo ajatustasolla: Minä en voi olla rikas, minusta ei voi koskaan tulla rikas, minun rahani ja tuloni eivät tule koskaan riittämään. Näin ajatellen tilanne varmasti onkin näin ja pysyy samana tai huononee. Tulojen kasvatus on aina hankalaa, mutta menoihin on mahdollista vaikuttaa. Koemme, ettei mistään voi enää säästää, mutta syydämme itse rahaa turhuuksiin. Lopuksi vielä perustelemme turhuuden välttämättömyydeksi, koska kaikkien riippuvuuksien tavoin holtittoman tuhlauksen, tupakoinnin tai alkoholinkäytön lopettamisesta seuraa väliaikaisia vieroitusoireita.

Onnellisuus

Onnellisuus ei piile suurissa summissa rahaa tai valtavassa omakotialossa, jonka pihalla nököttää tuliterä harrastusauto. Näiden puutetta ei täten kannata onnettomuudeksi mieltää. Mitä suuremmaksi päämäärän asettaa, sitä mutkikkaampi on sen saavuttaminen ja sitä suurempi on pettymys perillä. Olemme unohtaneet nauttia matkasta, koettaessamme kiirehtiä määränpäähän. Jättisuurella velkarahalla ostettu talo ja auto ovat jättäneet meidät edelleen henkisesti köyhiksi mutta nyt harteita painaa vielä suuri velkataakka.

Yleistää ei voi, mutta uskoisin ihmisen tarvitsevan onnellisuutensa ylläpitämiseen työtä. Ei raskasta aherrusta vaan mielekästä ja palkitsevaa työtä vähintään omaksi hyödykseen. Lisää onnea elämään tuo myös toisten auttaminen, sosiaalinen toiminta ja luovuus. Masennus sikiää helposti hyödyttömyyden ja tarkoituksettomuuden tunnetiloista sekä huonosta itsetunnosta. Omaa arvoa ei voi tavaralla tai rahalla nostaa - edes muiden ihailu ja kunnioitus eivät välttämättä auta vaan pohjimmiltaan meidän on itse oltava tyytyväisiä itseemme. Olemmeko toimineet elämässä tuottavalla tavalla ja täten vaikuttaneet itse oman onnemme syntyyn? Jo pienillä muutoksilla omaan ostokäyttäytymiseemme ja suunnitelmallisella säästämisellä vaikutamme siihen, miten näemme itsemme: onnistujina vai häviäjinä, orjina vai oman elämämme rakentajina.

Vähävaraisen yksinhuoltajan säästökuuri voikin olla elämän rikkainta aikaa. Kun keskitymme vaikkapa perheen onnen ja hyvinvoinnin lisäämiseen, taloudellisesti luovien ratkaisujen ideoimiseen, sosiaaliseen verkostoitumiseen ja itsemme kehittämiseen, olemmekin löytäneet uudenlaista, mielekästä sisältöä elämäämme. Omaa henkistä pääomaa voi kerryttää Suomessa aivan ilmaiseksi niin kirjallisuuden, kirjastojen, kulttuuritapahtumien, sosiaalisten tapaamisten ja vapaaehtoistyön kautta. Yllättäen huomaamme kaiken tämän mahdollistavan myös taloudellisesti huiman kehityksen, kun rahamme eivät valu arvonsa menettävään materiaan vaan voimme hyödyntää niin omaa kuin asiantuntijoidenkin henkistä pääomaa järkevien sijoitusten tekoon.

Olemme löytäneet elämällemme tarkoituksen, päämäärän ja raivanneet itse polun - matkasta nauttien.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Leipä on pyhä lehmä

Seuraava lukemani sijoituskirja vaatii hieman pidemmän käsittelyajan, joten kirjaperjantain sijaan saattekin yhden ylimääräisen postauksen tälle viikolle. Ensiviikolla jatkamme kirjaperjantain arvosteluja normaaliin tapaan.

***********

Kypsyttelin ajatusta blogini julkaisuksi ja lähdin sen perusteella etsimään hieman enemmän tieto internetin ihmemaasta. Löysinkin etsimäni, mutta samalla törmäsin myös sattumalta Pyhään Lehmään.

Pelle Peloton on hyödyttömän puuhastelun innokas mestari.
Välillä hänkin tosin onnistuu, mutta rikastumaan ei pääse koskaan.

Talousasioissa me naiset rakastamme näpertelyä, pennin venytystä, senttien pyörittelyä ja nuukailua. Tämä ei ole millään tavalla väärin ja lähtökohdat tällaiselle käytökselle on istutettu meihin luultavasti jo silloin kun ensimmäinen esi-esi-äitimme muuttui kahdella jalalla seisovasta kädellisestä tehokkaaksi keräilijäksi. Ruuan keräily, valmistaminen ja käsityöt ovat meillä syvällä selkärangassa ja eritoten leivän leipomisesta itse näyttäisi kasvaneen jo aiemmin mainitsemani pyhä lehmä, johon ei saa kajota.

Tällä viittaan nyt kahteen aivan erinomaiseen, joskin naisen näkökulmasta esimerkkeihinsä kompastuvaan blogikirjoitukseen:

Marttojen säästövinkit ovat vaarallisia - Tarkan markan blogi
Oletko pelkkä säästönäpertelijä - Saiturin blogi


Molemmilla teksteillä on sama sanoma: Jäämmekö näpertelemään liiaksi pienten säästökohteiden, kuten leipomisen, kestositeiden ja porkkananviljelyn kanssa ja unohdamme suuret rahasyöpöt, joihin puuttumalla voisimme todella vaikuttaa omaan talouteemme?

Nämä julkaisut kertoivat juuri sen, mistä olisin omassa blogissani halunnut teille kirjoittaa, mutta onnekseni en näin tehnyt ilman taustatutkimusta. Sillä julkaisujen saamat kommentit ovat jotakin todella hämmästyttävää luettavaa.

Kanssasisaret! Itsepaistetun leivän taakse ei pidä piiloutua!

Kaikenlainen leipominen, perheen kanssa puuhastelu ja käsityöt OVAT tärkeitä niin henkisesti, sosiaalisesti, ekologisesti ja ties miltä kantilta katsottuna. Mutta jossakin ovat nyt piilossa ne todelliset säästökohteet, joihin olemme niin valtavan haluttomia puuttumaan. Mitä ne ovat?

Yksinhuoltajan selviytymisblogissa pyrin kertomaan taloudenhoidon suurista linjauksista, jossa ei pelata senttien kanssa vaan pyrkimyksenä on säästää vähintään kymppejä, mieluummin satasia tai tuhansia. Tällaisia säästökohteita ovat esimerkiksi asumismuoto, vakuutukset, työmatkat, velkaraha ja palvelumaksut. Myös itseopiskelu ja -kehitys ovat toimia, jotka maksavat itsensä takaisin. Suuret linjat on laitettava kuntoon ennen, kuin jatketaan talouden tukemista näpertelyllä. Sentivenytys itsessään ei ole pahasta, saahan siitä nopeammin ja ehkä konkreettisemminkin hyvän mielen ja tunteen, että nyt on tehty jotakin oman talouden eteen. Mutta matkalla vaurauteen on parempi pysyä keskikaistalla, eikä hairahtua sivupoluille.

Taloyhtiön metallinkeräysastiasta ongittuja tölkkejä, joilla allekirjoittanut rikastui puolessa tunnissa 40€:n verran.
Vakaaksi tulonlähteeksi näistä tuskin on, mutta onnenpotku sai aikaan hyvän mielen. 

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Elintasoinflaatio iskee

Elintasoinflaatio on sanana kummallinen, mutta koskee silti meistä lähes kaikkia.

Silloin harvoin, kun tulomme pääsevät kunnolla kasvamaan tuppaa myös elintasomme kohota samassa suhteessa. Lyhyesti sanottuna rahaa ei jää palkankorotuksen myötä yhtään sen enempää käteen kuin aiemminkaan, sillä elintasoinflaatio syö rahamme. Kulut nousevat yhdessä tulojen kanssa. Ilmiö on hyvin kiehtova, sillä se on olennaisesti kytköksissä onnellisuuteemme. Luulemme, että voimme aloittaa säästämisen vasta, kun tulomme nousevat. Lisäksi olemme varmoja, että olemme onnellisia vasta sitten, kun rahaa on niin paljon, ettei kaikki mene "tavalliseen elämään" vaan kuun lopussa tilille on jäänyt runsaasti käyttämätöntä rahaa. Näin ei itsestään tai automaattisesti pääse käymään kyllä kenellekään. Löydämme kyllä aina kaupasta kalliimpia ja ylellisempiä tuotteita joihin koemme olevamme oikeutettuja suurempien tulojen myötä.

Vain todellinen työmyyrä, joka ei kertakaikkiaan ehdi tuhlata rahojaan kaikelta työnteolta voi säästyä elintasoinflaatiolta. Me muut joudumme valitettavasti tarkkailemaan menojamme edelleen, vaikka tulomme olisivat päässeetkin kasvamaan. Muuten ylimääräinen raha valuu vain kauppiaan taskuun säästötilimme sijaan.

Painonhallintavertauksena tämä tarkoittaisi tavoitepainoon pääsemistä, mutta edelleen joudumme tarkkailemaan syömisiämme ja harrastamaan liikuntaa, sillä saavutettu paino ei pysy, jos palkitsemme hoikistuneen itsemme laiskalla ja pitsantäyteisellä elämällä. Samalla tavoin hyöty korkeammasta tulotasosta häviää, jos päästämme menomme karkaamaan käsistä.

Erinomaisen julkaisun elintasoinflaatiosta voitte lukea vaikkapa Omista ja vaurastu-blogista. Myös Terhi Majasalmen Totuus taloudestasi-kirja käsittelee aihetta.

oooo

Mutta entäpä, jos elintasoinflaatio on kuitenkin jo päässyt iskemään, emmekä ole mitenkään erityisen halukkaita laskemaan elintasoamme? Meillä on vielä yksi mahdollisuus onnemme takaamiseksi:

Koettakaamme olla kiitollisia saavuttamastamme paremmasta elintasosta ja nauttia sen suomasta paremmasta elämästä.

Olemmehan ehkä joutuneet luopumaan sen johdosta säännöllisestä säästämisestä, sijoittamisesta ja mahdollisuudesta vaurastua. Korkea elintaso on vaatinut meiltä valtavan taloudellisen uhrauksen, joten olisi sääli, jos emme nauttisi toteutumattomien säästöjemme hedelmistä. Muista ihailla vähintään kerran päivässä omaisuutta, jonka olet saanut itsellesi ostettua. Oli se sitten omakotitalo, auto, merkkivaate, puutarha, hyvin puetut lapset, keräilyesinekokoelma tai astiasto. Pysähdy katselemaan ja ihastelemaan sitä, mitä sinulla jo on ja unohda hetkeksi kaikki se, mikä sinulta vielä puuttuu. Uskoakseni tämä on syy, miksi materian ei sanota tuovan onnea - koska unohdamme nauttia siitä vielä hankintahuuman jälkeenkin.

Ylelliseen elämään kuuluvat myös matkat, maksulliset elämykset, tapahtumaliput ja kallis ruoka. Näistä on varmasti jo helpompi iloita ja vaikka eletty hetki onkin katoavainen niin muisto säilyy pitkään.

Ja jos tässä kohtaa huomaat, ettei käytetty raha tuokaan sinulle enää onnea materian tai menneiden elämysten muodossa, voit vielä:

Miettiä mikä meni pieleen, ottaa opiksi, kehittyä rahankäyttäjänä ja jatkaa elämääsi. 

Kirjahylly on osa identiteettiäni - tästä turhuudesta en luovu. Nykyään kirjakokoelma kasvaa tosin hillitymmin. 


Kirjoitan tätä julkaisua maaliskuun lopussa ja olen tuskallisen tietoinen siitä, että viimekuukaudet on rahaa kulunut paljon muuhunkin kuin vain välttämättömään. Mennyttä rahaa ei yleensä takaisin saa, joten on parempi olla onnellinen siitä, mitä sillä on saanut aikaiseksi. Teen pienen listan teidänkin ihmeteltäväksenne. Rahalla hankitut onnenaiheet Ananaksen alkuvuodesta:

  • Sushi: Tätä on tullut syötyä ja hyvässä ravintolassa se on aina taivaallinen nautinto. Parasta syömääni sushia voi nauttia mm.Helsingin Fuku sushiravintolassa. Lounas 13,90€ iltabuffet 21,50€.
  • Lahden kaupunginteatterin Cats-musikaali: Musikaalit ovat heikkouteni ja viimein pääsin näkemään ikisuosikkini suomenkielisenä ja upeana sirkusversiona. Lippu 42€.
  • Kirjat: Pitkästä aikaa tilasin bookdepositorysta itselleni luettavaa. Kauan odottamani I am a hero -mangasarjakuvaa on viimein alettu kääntää englanniksi! Hinta: 17,09€
  • Photoshop elements 14: Bloginikin tähden olen jo pitkään tarvinnut kunnollista kuvankäsittelyohjelmaa ja nyt minä sen ostin! Alennettu lisenssihinta 72,04€
  • Treehouse ohjelmointikoulu: Netin kautta suoritettavat ohjelmointikurssit selkeiden videotutoriaalien avulla. Kuukausimaksu: 23,44€
  • Finlaysonilta on tullut ostettua peräti neljät muumilakanat tänä vuonna. Yhteensä n. 110€
  • Flamingo spa: Tyttären syntymäpäivän kunniaksi kävimme vesipuistossa. Alelippu: 10€

Turhuuksia, turhuuksia, mutta niin ihania muistoja ja miellyttäviä hankintoja. 


Mistä sinä olet kiitollinen elämässäsi?

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Asuntojeni maksusuunnitelma

Osuuspankki tarjoaa mutkattoman ja selkeän takaisinmaksusuunnitelman verkkopalvelussaan. Siinä näkyvät riveittäin kaikki jäljellä olevat lainalyhennykset, korot ja lainasumma. On helppoa ja hauskaa spekuloida, miten nopeasti lainaa saa lyhennettyä ylimääräisillä lyhennyksillä. Jokainen ylimääräinen lyhennys kun lyhentää laina-aikaa ja pienentää koron osuutta kokonaissummassa. Lyhennän lainojani niin sanotusti molemmista päistä.


Nopean lainanmaksun hyvät puolet: 

  • Velattoman kodin asumiskulut ovat n. 1/3 velkaiseen verrattuna. Vastaavaan vuokra-asuntoon verrattuna kotini kulut ovat n.  46%. Rahaa vapautuu muuhun sijoituskäyttöön, kun velka on maksettu.
  • Velaton asunto kelpaa vakuusarvoksi, kun hankin seuraavat sijoitusasuntoni. Velattomasta asunnosta saa n. 70% vakuuden ja jokaiseen uuteen asuntoon tarvitaan vakuutta ostohinnasta 30%. Oman kotini arvo riittää takaamaan lainan yhteensä n. 3 sijoitusyksiölle. Ilman vakuuksia lainaa ei saa tai ostoon pitää käyttää omaa rahaa. 
  • Velattoman kodin lainanmaksusta vapautuva raha lyhentää nopeammin myös ensimmäisen sijoitusasunnon lainan, jolloin sijoitus alkaa varsinaisesti tuottamaan. Velkaisesta sijoitusasunnosta kun ei jää mitään käteen vaan kaikki raha menee lainalyhennykseen. Jos velkaa ei maksa pois, ei sijoitusasunto tuota käteistä seuraavaan 19 vuoteen. 
  • Tuottava, velaton sijoitusasunto tahkoaa rahaa varapuskuriksi muiden sijoitusasuntojen kohtaamille remonteille/tyhjille kuukausille. 
  • Myös velattomasta sijoitusasunnosta saa vakuusarvoa seuraaville asuntolainoille. 
  • Nopea lainanlyhennys vähentää jatkuvasti lainasta kertyvää korkopottia. Pitkällä lainanmaksuajalla koron määrä on tuhansia euroja. Sijoitusasunnossa koron saa vähentää verotuksessa kokonaisuudessaan, jolloin siitä saa palautuksena osan takaisin, mutta oman asunnon korot saa vähentää vain osittain ja osuutta pienennetään tulevina vuosina selvästi. 
  • Velaton asunto on mielestäni asuntosijoittamisen peruskivi, joka pienentää sijoitusasunnoista koituvaa riskiä vakauttamalla henkiökohtaista talouttani. Sijoitustoiminnan vakavimmat riskit ovat: Korkojen nousu, oman tulotason lasku (esim. työttömyys) sekä tyhjät kuukaudet, remontit ja hajoavat kodinkoneet. Kaikki nämä edellyttävät vahvaa taloudellista puskuria. 


Nopean lyhentämisen huonoja puolia: 

  • Asuntolainan korko on melko pieni, joten ylimääräisellä lyhennyksellä voisi tehdä myös muuta. Rahan voisi esim sijoittaa pörssiin tai jättää säästöön seuraavan asuntolainan käsirahaksi.  
  • Puskurirahasto on tietenkin säästettävä sopivan suuruiseksi ennen ylimääräisiä lyhennyksiä!


Perintörahalla sain huvennettua suuren osan oman kotini lainasta pois ja nyt sitä on jäljellä aika tasan 52000€. Tämän lisäksi ottamaani sijoitusasuntolainaa on jäljellä 62000€. Lainojen kuukausierät ovat 625€ ja 313€, joten olen päättänyt ottaa tämän vuoden tavoitteekseni kutistaa kotilainani niin pieneksi, kuin mahdollista. Lainan poiskuittaaminen vapauttaa käyttööni tuon 625€ kuukaudessa, jolloin voin ryhtyä agressiivisesti lyhentämään myös sijoitusasunnon velkaosuutta.

Kun molemmat asunnot ovat velattomia, minulle pitäisi jäädä käteen 625€ aiemmin lainaan sidottua rahaa ja n. 280€ puhdasta tuottoa sijoitusasunnosta. Miten mieltä kutkuttava ajatus! Mutta missä ajassa tämä suunnitelma on mahdollista toteuttaa?

Nyt kotilainan maksua on jäljellä 7 vuotta ja 3kk ja sijoitusasunnon lainaa 18 vuotta ja 8kk. Lyhensin sijoituslainaa heti lainanoton jälkeen 3000€:lla, joka vastaa yhtä lainavuotta. Tämä johtui siitä, että olin aikonut kaupanteossa maksaa varainsiirtoveron käteisellä, mutta pankkitäti tyrkkäsi kaikki lainanottokulut lainasummaan, jolloin lainan määrä nousi isommaksi, kuin olisin halunnut. Myöhemmin ajatellen tuokin lyhennys olisi pitänyt kohdistaa kotilainaani, mutta tuolloin en vielä kirjoittanut blogia ja sijoitussuunnitelmani ei ollut ollenkaan niin selkeä. Opinpahan oman strategian laatimisen tärkeyden kerralla!

Näin kauan en suinkaan aio lainojani maksella, sillä rahalle tulee suurta tarvetta jo paljon aiemmin. Elatusavun loppuminen ja lapsen poismuutto kotoa asettavat taloudelle uudet haasteet ja silloin pitäisi sijoitusten jo jotakin tuottaa. Kirjoitan näistä pian lisää blogissani.

Aikaa tulojen tippumiseen on noin 9 vuotta ja 8 kuukautta.

Tavallaan olen toki jo turvannut selustani, sillä olen maksanut oman asuntoni pois siihen mennessä, kun tuloni laskevat. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole jäädä laakereilleni makaamaan vaan asuntosijoittamisen toinen vaihe on saatava käyntiin mahdollisimman pian: Seuraavien 2-3 sijoitusasunnon osto.

Suunnitelmia sekä avittaa, että mutkistaa mahdollisuus siitä, että mieheni kanssa elo jatkuisi edelleen auvoisena ja hän lunastaisi osan asunnostani itselleen. Lunastettava osuus saattaisi kattaa koko jäljellä olevan kotilainani. Miinuspuolena on se, että asunnostani vapautuva lainan vakuudeksi kelpaava osa sitoutuisi vuorostaan miehen asuntovelkaan. Näin ollen tulen tarvitsemaan entistä kipeämmin velatonta sijoitusasuntoa, joka toimii vakuutena muille sijoituslainoille.

Asunto-osan lunastamisen jälkeen mies lakkaisi maksamaan minulle asumisestaan ja kuittaisi enää vain puolet yhtiövastikkeesta ja laskuista. Tämä alentaisi tulojani hitusen, mutta uskon, että pidemmän päälle olisi hyödyllisempää luopua osuudesta omaa asuntoa, kuin sitouttaa siihen turhan päiten rahaa ja velka-aikaa. Ja tulisihan kodistamme silloin todella yhteinen, kun kummatkin siitä omistaisivat osan.

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Kirjaperjantai: Sijoita asuntoihin!

Sijoita asuntoihin!
Marko Kaarto

Aloita - Kehity - Vaurastu

Tässä on toinen erinomainen opas asuntosijoittamisen saloihin. Aiemmin jo arvostelin mainion kirjan "Osta, vuokraa, vaurastu", mutta yllätyksekseni markkinoilta löytyi tilaa myös toiselle asuntoihin keskittyvälle sijoitusoppaalle.

Siinä missä OVV keskittyy seikkaperäisesti kuvailemaa asunnon ostamista, vuokraamista ja vuokrasuhteen hoitoa, on Sijoita asuntoihin! -kirjan pääpaino nimenomaan sijoittamisessa. Järkevä sijoittaja hankkii hyppysiinsä molemmat kirjat ja lukee ne ilolla läpi. Kaarron kirjoitustyyli on mukaansa tempaavaa eikä sitä vaivaa turha raskaus. Mukaan on ujutettu eläviä esimerkkejä Kaarron omalta sijouitusuralta ja rehellistä analyysiä äkkipikaisten toimien kannattavuudesta. Näitä olisin voinut lukea vielä paljon enemmänkin! Yksinkertaisia esimerkkilaskuja, tiivistettyjä sijoitusstrategioita ja kiinnostavia oivalluksia keventävät vielä mukavat piirroskuvat. Kirja onkin tyylikkään puna-musta ja kansi jännittävän nahkea. Eikä ollenkaan liian pitkä! Jotkin kuvakaappaukset nettipalveluista olivat painossa muuttuneet tosin hieman sumuisiksi.

Sisältö on mielestäni monipuolinen ja mukavan rahantekopainotteinen. Kirjassa käydään läpi laaja kirjo asuntosijoittamisen riskejä sekä mahdollisuuksia ja perehdytään moniin eri strategioihin. Lisäksi kappaleissa arvioidaan avuliaasti, millaiset sijoittamistavat sopivat aloittelijoille ja mitkä jo kokeneemmille asuntokonkareille. Jottei homma jäisi pelkäksi puuhasteluksi on mukaan laitettu lukuisia vinkkejä toiminnassa kehittymiselle. Itse pidin kovasti selkeistä laskutoimitusmalleista, joilla omasta asunnosta voi laskea erilaisia tuottoprosenttilukuja.

Asuntosijoittamisessa erityisen tärkeää tuntuu olevan verkostoituminen. Kirja kyllä kertoi keihin ja miksi kannattaisi suhteita luoda, mutta ei sitä, miten verkostoitumisessa pitäisi käytännössä edetä. Varsinkin aloittelijalle on suuri kynnys mennä kaveeraamaan itseään osaavampien ihmisten kanssa, etenkin jos motiivina on oman hyödyn tavoittelu. Miten aloittelijoihin mahdetaan suhtautua kokeneempien keskuudessa? Olen itse ajatellut ottaa yhteyttä välittäjiin, joiden kanssa olen kauppaa aiemmin tehnyt ja koettaa edetä verkostoitumisessa sitä kautta. Jos minulla olisi yhtään enempää varaa, osallistuisin mielelläni myös Vuokrantajat ry:n koulutusristeilylle.

Seuraavaksi lista kirjan kappaleista, jotka luin erityisellä mielenkiinnolla:

- Vakuusarvo ja velkavipu: Ennen sijoitustoiminnan alkua en ollut tällaisesta mahdollisuudesta kuullutkaan. Velkavivun käyttö ja oman omaisuuden työskentelemään laittaminen kiehtovat minua sijoitustoiminnassa eniten. Kirjassa perusopit molempien käyttöön.

- Neljä eri tapaa sijoittaa asuntoihin: Asuntoa ei tarvitse välttämättä edes omistaa itse...

- Asuntosijoittajan tunnusluvut ja kaavat: Koska asunnot ostetaan laskimella eikä tunteella, on nämä oltava hallussa. Itselle näistä luvuista oli paljon apua, joskin harjoitusta tarvitsen edelleen!

- Vuokrien hallinnointi: Itse käytän exceliä, mutta tarjolla on myös käteviä verkkosovelluksia homman hoitamiseen pilvessä.

- Lukuisia erilaisia sijoitus-strategioita

- Asunnon ja taloyhtiön remontit: Mikä on järkevää remontointia ja mihin tulisi varautua.

- Asuntojen hinnat: Erittäin ajantasainen kappale asuntojen nykyisestä hintatasosta.

- Uudisasunnot sijoituskohteena


Vaikka kirja oli läpeensä kiinnostavaa ja hauskaa luettavaa, jäi minua hieman ihmetyttämään kirjoittajan erittäin negatiivinen asenne 70-lukulaisia asuntoja kohtaan. Korjauksethan niissä kolkuttelevat ovella, mutta jo 13 vuotta seiskytlukulaisessa asuneena en ole havainnut taloissa mitään perustavanlaisesti huonoa tai kehnosti rakennettua. Oman kotini seinät ovat läpikuulumattoman paksua betonia, parveke tukeva ja asunnon pohjapiirroskin järkevä. Toki taloissa lienee alueellisia- ja tyyppieroja kovastikin. Minua alkoi kovasti kiinnostaa, ovatko 50- ja 60-luvulla rakennetut talot todella huomattavasti parempia, kuin myöhemmin rakennetut? itse olen karsastanut eniten uusia, pahviseinäisiä taloja.

Onko teillä, rakkaat lukijani, hyviä tai huonoja kokemuksia 70-luvun taloista?



Täydet viisi ananasta miellyttävästä
lukukokemuksesta ja avuliaista opeista.

Lukemani kirjani sain omasta pyynnöstäni Markolta arvostelukappaleeksi. Mainittakoon myös, että kirjan voi nyt ostaa tarjoushintaan 29,70€ markokaarto.fi -verkkokaupasta. Kyse on toisen painoksen loppuunmyynnistä, joten tarjous jatkunee niin kauan, kuin kirjoja riittää.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Asunnon vuokraaminen

Löytämäni yksiön kaupantekotilaisuus oli sovittu perjantai-iltapäivälle. Vielä samana iltana laitoin asunnosta ilmoituksen Tori.fi:hin ja sainkin runsaasti yhteydenottoja. Hakijoista kahden kanssa sovin esittelyn asunnolle ja sunnuntai-iltana sopiva vuokralainen oli löytynyt. Maanantaina tapasimme uudelleen asunnolla, täytimme asunnosta alkutarkastusraportin ja allekirjoitimme vuokrasopimuksen.

Asuntoa oli juuri sopivasti ehostettua etukäteen. Lattiat ovat harmaata laminaattia, joka ei kunnolla kuvissa näy.


Vuokralaiseksi valikoitui viisikymppinen nainen, joka muutti töiden perässä maalta kaupunkiin. Vuokran suuruudeksi asetin 592€ + vesimaksu 18€/henkilö. Yhteensä siis 610€. Lisäksi vuokralainen maksoi kahden kuukauden vuokraa vastaavan summan vakuudeksi ja otti laajan kotivakuutuksen vastuuosineen.

Vuokraustoimintaan ei kannata lähteä harjoittamaan yksin ja kylmiltään. Suosittelen lämpimästi kirjaa "Osta, vuokraa ja vaurastu" (kirjoittanut Joonas Orava ja Olli Turunen, Talentum), jota saat erinomaiset opit sijoitusasunnon ostoon ja vuokraukseen. Lisäksi liityin itse Suomen vuokranantajat RY:hyn jäseneksi. Loppuvuodesta jäsenyys oli sangen edullinen, vain 22€. Jäseneduista olenkin jo aiemmin kertonut teille, mutta kertaukseksi mainittakoon edulliset luottotietojen tarkistusmaksut, ilmainen neuvonta ja monet ilmaiset koulutukset ja muut edut. Yhdistyksen sivuilta imuroin itselleni myös vuokrasopimuksen ja alkutarkastuksen asiakirjapohjat. Ne oli helppo muokata omia käyttötarkoituksia vastaavaksi.

Sijoituskäyttöön tulevaa asuntoa valittaessa on otettava huomioon asunnosta saatava kassavirta. Onko se positiivinen vai negatiivinen? Vuokratuoton voi laskea helposti esimerkiksi tällä vuokratuottolaskurilla. Minulle tärkeintä oli saada vuokratuotolla katettua lähes kaikki asunnosta koituvat kulut: Yhtiövastikkeen, lainalyhennyksen ja verot. Asuntoni onnistuukin tässä suhteessa erinomaisesti, sillä vuokran jälkeen minulle itselleni jää maksettavaksi vain muutama kymppi. Suurimman loven tekee kaikesta tuotosta menevä 30% vero.

Vuokrayhtälöni menee jotakuinkin näin:

Vuokra: 592€
Hoitovastike: 155€
Rahoitusvastike 28€
Lainalyhennys 313€

Vuokrasta vähennetään hoitovastike sekä vuokraustoiminnasta koituvat kulut: loppusumma on verotettavaa tuloa, eli: 592€ - 155€ hoitovastike = 437€ tuloa, josta veroa pitää maksaa n. 131€. Joka kuukausi laitan tämän 131€ säästöön, koska verot maksetaan kerran vuodessa. Lopulla rahalla lyhennetään asuntolainaa ja maksetaan rahoitusvastike, joka ei ole verovähennyskelpoinen, ellei se ole tuloutettu taloyhtiön kirjanpidossa.

Verotuksessa voi vähentää kaikki vuokraustoimintaan liittyvät kulut, paitsi asuntolainan varainsiirtoveron. Näitä kuluja kertyy aluksi paljon, joten vero-osuuskin on aluksi pienempi. Vuokraustoiminnan aloituksen jälkeen tehdyt remonttikulutkin ovat verovähennyskelpoisia, samoin kaikki hommaan liittyvät matkakulut! Koska ennen vuokraustoiminnan alkua tehtävä remontti ei ole verovähennyskelpoinen oli minulle onni, että edellinen omistaja oli juuri remontoinut asuntoni. Näin se meni helposti vuokralle, eikä minun tarvinnut remontoida sitä ollenkaan. Toivon todella, että asunto myös pysyy hyvässä kunnossa.

Lainan korko-osuuden saa vähentää täysimääräisenä verotuksessa, joten sieltäkin tulee vielä jonkinverran veronpalautusta. Tuleva vuosi näyttää, miten paljon vuokraustoiminnasta jää veron ja korkovähennysten jälkeen käteen. Luultavasti yhtälö on aika lailla +/- 0. Paitsi, että  omaisuuteni tietenkin karttuu joka kuukausi, kun asuntolaina lyhenee hiljalleen.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Sijoitusasunto numero 1

Vaikka lainan ottaminen sijoitusasuntoa varten hieman hirvittikin, päätin kuitenkin olla rohkea.

Heti alkajaisiksi täytin lainanhakukaavakkeen Osuuspankkiin netin kautta. Päätin myös hieman kilpailuttaa ja päätin pyytää lainatarjouksen myös S-pankista, joka viime syksynä oli Taloussanomien mukaan edullisin marginaaleiltaan. Kävin molemmissa pankeissa lainaneuvotteluissa ja sain kaksi tarjousta.

Osuuspankki tarjosi minulle sijoitusasuntoa varten lainan marginaalilla 1,3%. Järjestelypalkkio 430€.

S-pankissa laina olisi irronnut vain, jos olisin siirtänyt myös nykyisen asuntoni lainan heille. Sainkin tarjouksen, jossa asuntolainani marginaali olisi ollut 1% ja sijoituslainan 1,3%. Tämä olisi ollut edullinen tarjous, mutta olisin joutunut maksamaan koko lainasummasta järjestelymaksun 600€. Lainassa oli muitakin epämiellyytäviä ehtoja, kuten rahastosäästämisen aloittamnen pankin kautta. Pelkästään sijoitusasuntoon en olisi saanut lainaa, sillä pankki halusi takuutena toimivan asuntoni loppulainan (silloin noin 56000€) itselleen. Kaiken tämän lisäksi ylimääräisiä lyhennyksiä ei olisi lainoihin saanut tehdä kuin kaksi kertaa vuodessa! Tämä on minulle hyvin epämiellyttävää, koska olen tottunut tekemään ylimääräisiä lyhennyksiä lähes joka kuukausi.

Laskin, ettei minun kannata siirtää lainojani S-pankkiin, sillä suunnitelmissa on joka tapauksessa maksaa ainakin kodin asuntolaina nopeasti pois. Loppujen lopuksi nuo marginaalit eivät tee euroakaan eroa kuukausimaksuun.

Lainalupaus taskussani aloitinkin aktiivisen asuntojen katselun ja näytöissä käymisen. Viimein myyntiin tipahti juuri pintaremontoitu yksiö aivan juna-aseman vierestä, joskaan ei kaupungin keskustasta. Läheltä kuitenkin. Soitin saman tien välittäjälle ja sovin näytön vielä samalle illalle.


Eteisessä on yhdelle ihmiselle sopivasti säilytystilaa ja keittiöön mahtuu pieni ruokapöytä.


Asunto oli oikea namu. Seinät oli maalattu, lattiat vaihdettu, keittiö remontoitu ja uusi jääkaappi oli vielä muoveissa. Kylppäriä ei oltu remontoitu, mutta se ei ollut missään nimessä kauheimmasta päästä vaan seinät on sentään puoliksi kaakeloitu ja muovimatto ehjä. Putkiremonttia taloyhtiössä ei oltu tehty, mutta se oli tiedossa ehkä vasta 8 vuoden päästä. Tein asunnosta tarjouksen vielä samana iltana ja tunnustusta on annettava ahkeralle välittäjälle. Näytön jälkeen hän ajeli kotiini täyttämään tarjouspaparit vielä samana iltana.

Alkoi jännittynyt odotus. Tarjous oli merkitty voimassaolevaksi pari päivää, mutta myyjä ei suinkaan heti hyväksynyt tarjousta. Soitin välittäjälle, kun päivä oli kulunut hiljaisuudessa. Välittäjä kertoi myyjän alkaneen epäillä, oliko laittanut asunnon myyntiin liian halvalla, kun olin siitä ollut saman tien kiinnostunut. Viimein myyjä kuitenkin hyväksyi tarjoukseni, enkä yhtään epäile vaikka välittäjällä olisi ollut osuutensa asiani edistämisessä. Ehkä toisiakaan tarjouksia ei ollut tullut.

Asunnon velaton hinta oli 78000€, mutta koska siitä oli velkaosuutta juuri valmistuneen julkisivuremontin takia, jäi myyntihinta reiluun 64000€. Tarjoukseni oli nimellisesti tonnin tuota alempi, elikkä velattomaksi hinnaksi jäi 77000€ ja kauppahinnaksi 63000€.

Kaupantekotilaisuudessa en tavannut myyjää ollenkaan, sillä hän oli valtakirjalla valtuuttanut välittäjän hoitamaan kaupat puolestaan. Minulle jäi totaalisen mysteeriksi, miksi myyjä oli remontoinut aiemmin vuokrakäytössä olleen asuntonsa ja laittanut sen sitten myyntiin. Ehkä hänen oli nopeasti realisoitava tuottavaa omaisuuttaan käteiseksi.

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Kirjaperjantai: Miten sijoitan pörssiosakkeisiin

Kaikki munat nyt samasta korista!
Miten sijoitan pörssiosakkeisiin
Seppo Saario

"Pörssiraamattu" 
13. painos


Pörssiraamattu totta tosiaan! Hieman uskaliasta näin sanoa, mutta kuvaus sinällään pitää oikein hyvin paikkansa.

Tämä raamattu, viroksi siis kirja, kertoo sinulle, miten voit sijoittaa pörssiosakkeisiin - ja kansien väliin onkin saatu mahdutettua huomattavan laaja kirjo eri tapoja, miten tämän voi käytännössä toteuttaa. Koska kyseessä on jo 13. painos ja laitos itsessään on fuusio kuudesta Saarion aiemmin kirjoittamasta kirjasta, alkaa sisältökin olla jo hieman sen mukainen. Pienintäkään tiedonmurusta ei kirjasta ole jätetty puuttumaan, mutta samalla erilaiset ohjeet ja strategiat ovat iloisesti keskenään ristiriidassa aiheuttaen lukijalleen paljon ihmetystä ja päänvaivaa. Jossakin kohtaa olisi ollut hyvä täsmentää, että kirja sisältää lukuisia erilaisia tyylejä toimia pörssipuuhamaassa, eikä Saario ilmeisesti oleta kenenkään toimivan kaikkien niiden mukaisesti. Tällaisenaan saamme kirjasta jatkuvasti uusia ohjeita, jotka on "todettu tutkimuksissa kannattavimmiksi/tappiollisimmiksi" vaikka luvun kertoma on iloisesti edellisen kanssa ristiriidassa. Esimerkkeinä lyhyesti vaikkapa "älä hötkyile" ja "toimi ripeästi" tyyliset ohjeet.

Pörssiä vahvasti vierastavalle, aloittelevalle sijoittajalle en iskisi tätä opusta suoraan kouraan. Pörssin perusteet, osakkeet, ETF:t ja rahastot voi käydä läpi paljon yksinkertaisemmin lähes mistä tahansa jo aiemmin suosittelemastani talousoppaasta. Etenkin sijoittamisesta kiinnostuneille naisille pehmeämmän laskun pörssimaailmaan ja sen termeihin tarjoaa vaikkapa Nainen ja sijoittamisen taito. Ensiteoksena innostus pörssimaailmaan saa olla todella vahva, että lukija pääsee 355-sivuisen teoksen loppuun asti.

KUITENKIN, kun osakkeiden perusidea alkaa olla selvillä ja lähdetään etsimään sitä itselle sopivaa sijoitustyyliä, on tämän kirjan luku auttamatta edessä. Ensimmäistäkään osakeostoa en voi kenellekään suositella, ennen kuin kirjan on ainakin pintapuolisesti selaillut läpi. Paksusta sisällöstään huolimatta kirja todella osaa vastata kaikkiin aiheeseen liittyviin kysymyksiin - haastaviinkin! Jo pelkästään sivuja selailemalla kirjasta löytyy kymmeniä kiinnostuksen herättäviä otsikoita ja tietoa mieltä polttavista aiheista.

Sijoitustoiminta Suomessa on jatkunut vasta suhteellisen lyhyen aikaa, mutta tuona aikanakin on tapahtunut jo paljon. Tästä syystä on ilo saada kirjasta taas päivitetty painos ja uusimmat käänteet on kuvattu vuodelta 2015. Kirjaan tarttumista en siksi venyttäisi kovin monella vuodella, että tiedon ehtii omaksua tuoreeltaan. Harmikseni tosin en löytänyt edelleenkään kirjasta yhtään mainintaa suosiotaan kasvattavasta Nordnetistä - tosin kirja keskittyy muutenkin vain kevyesti kaupankäynnin kustannuksiin ja osakevälittäjiin. Enemmänkin kirjaa olisi voinut päivittää, sillä vaikka kaikki taulukot ovatkin mukavasti ajantasaistettu, olisin itse kaivannut enemmän esimerkkejä, miten suuria rikkauksia pörssissä on saavutettu aivan viimevuosina. 80- ja 90-luvun kultakaudet tuntuvat olevan kovin kaukana, jos sijoittamisen aloittaa vuonna 2016.

Kirjan ulkoasu on sisältä siistin sinivalkoinen ja kappaleet sopivan lyhyitä. En osaa sanoa, olisinko kaivannut kirjaan enemmän kuvia tai kanteen jotakin liituraitoja houkuttelevampaa. Tällaisena kirja on kyllä erittäin miehinen ja varmasti nimenomaan juuri mieslukijoidensa mieleen. Tästä huolimatta toivoisin, että kirja innottaisi myös naisia lukijoikseen. Ennen kaikkea kirja tarjoaa paljon kiinnostavia keskustelun- ja vertailunaiheita, joita on mukavaa pohtia yhdessä ystävän tai puolison kanssa. Erilaisista sijoitusstrategioista voidaan olla montaa mieltä ja lisäksi teos tarjoaa aimo annoksen kyseenalaista teknistä pörssianalyysiä lukijansa ihmeteltäväksi. Tällä tarkoitan, ettei kirjan analyysi ole kyseenalaista vaan se, että sitä ylipäätänsä tarjotaan luettavaksi. Toivottavasti kukaan ei ota ohjeita viikonpäivien ja vuodenaikojen mukaan vaihtuvista pörssikursseista liian todesta... Viime tammikuu olisi saattanut tulla tällöin todellisena järkytyksenä.

Kirja voisi olla armollisempi aloittelevalle sijoittajalle,
mutta luettava se on silti.