keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Flashback: Omistusasunto 20 vuotiaana

Ensimmäisen asuntoni ostin yhdessä silloisen avopuolisoni kanssa 20 vuotiaana.

Olin tuolloin vielä opiskelija ja avokki opiskeli töiden ohessa. Nettotulomme yhteensä olivat jotakin 2200€:n luokkaa tai alle. Pian lainanoton jälkeen aloin odottaa tytärtämme, mutta tuloihin se ei paljoa vaikuttanut, koska pääosin elimme miehen palkan varassa. Koska tuo päätös ei ole koskaan kosahtanut kintuille, ajattelin rohkaisumielessä kertoa tarinani niille lukijoilleni, jotka ehkä miettivät oman asunnon ostoa nuorena tai pienillä tuloilla.

Oli jotakuinkin vuosi 2007, kun opiskelin vielä alaa, josta en koskaan saanut tutkintoa. Avokkini oli aloittanut asuntosäästämisen ASP-tilille vajaa vuotta aiemmin ja olimme pumpanneet tilille niin paljon, kuin saimme kerättyä. En tiedä onko systeemi nyt muuttunut, mutta tuolloin tilille sai tallettaa rahaa neljä kertaa vuodessa, enintään 2000€ kerralla. Kun neljä talletuskertaa olisi täynnä voisi rahan aikaisintaan nostaa asunnonostoa varten ja saada herkulliset edut, kuten takauksen, korkokaton ja ties mitä. Emme tainneet kuitenkaan ihan neljää talletuskertaa saada täyteen kun vuokra-asunto, jossa asuimme, lähti altamme myyntiin.

Vanhan kodin keittiö

Asunnon omistanut säätiö kysyi meiltä, olisimmeko kiinnostuneet ostamaan asunnon. Pidimme kodistamme kovasti ja vaikka ajoitus oli vähän kurja niin se oli samalla myös mahdollisuus. Vuokraa maksoimme jotakuinkin 640€/kk ja meille asuntoa tarjottiin 116 000€:n hintaan. Jo netin lainalaskurit osoittivat, että vuokrasummalla maksaisimme lainalyhennyksen helposti - tietysti tämän lisäksi tulisi maksettavaksi myös yhtiövastike, joka taisi olla jotakin 200-250€:n väliltä. Sekä asunnon hinta että yhtiövastike olivat selvästi kotikuntamme yleistä hintatasoa alhaisemmat.

Noin 6000€:n säästöillä meidät naurettiin ulos mm. Nordean konttorista lainaa hakiessamme. Myöskään OP ei lähtenyt asuntohankettamme rahoittamaan. Sen sijaan Sampo (nykyinen Danske Bank) oli suosiollinen. Vaikka ASP-tilimme ei ollutkaan saavuttanut tavoitettaan, saimme ostaa pankista lainavakuuden puuttuvalle summalle. Vakuus maksoi 1000€, mutta sen turvin emme joutuneet turvautumaan vanhempieni takaukseen. Halusimmehan toki olla mahdollisimman itsellisiä!

Lainaa taisi säästöjen jälkeen jäädä maksettavaksi noin 112 000€. Korot olivat tuolloin korkeammalla, mutta marginaali oli vain 0,4%. Tosin 0,4% oli tuohon aikaan hyvin korkea marginaali - olimmehan riskiasiakkaita. Kuukausilyhennyksen määrää en enää muista tarkasti, mutta se oli jotakin 580-600€:n tietämillä (laina-aika 20 vuotta).

Asuntolainan kanssa ei tullut kyllä koskaan minkäänlaisia ongelmia. Saman verranhan olisi vuokra-asuntokin maksanut - parin vuoden päästä jo paljon enemmänkin. Vauva ilmoitteli tulostaan seuraavana vuonna ja minä jäin äitiyslomalle 9kk ajaksi. Odotusaikana olin ehtinyt vaihtaa opiskelupaikkaa ja suoritin opinnot loppuun äitiysloman jälkeen. Onneksi sain varsin pian valmistumisen jälkeen oman alani töitä. Myös avokkini ura oli koko yhdessaolomme ajan vahvasti noususuhdanteinen.

Ainoa asia, mikä jäi jälkikäteen harmittamaan oli se, ettemme lyhentäneet lainaa nopeammin, kun tulot nousivat radikaalisti. Sen sijaan raju nousu suuntautui elintasoon ja turhaan kulutukseen. Kaikilla muilla mittareilla katsottuna oman asunnon osto oli erinomainen valinta. Toki ero iski ison loven kerättyyn omaisuuteen ja järkyttävän halpa asuntolainasopimus meni hukkaan, kun hyvin palvellut asuntomme myytiin pienellä voitolla ja isoilla kuluilla.

Jatkon tähän tarinaan löydät sieltä, mistä blogini alkaa.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

3+1 säästöviikkoa

Jonkin aikaa minua on vaivannut budjetinpidossani eräs seikka. Yksi viikko kuukaudesta tuntuu unohtuvan laskuissani kokonaan.

Saan palkan kuunvaihteessa ja tuolloin maksan aina kaikki laskut kerralla pois, siirrän rahaa säästöön ja budjetoin ruoka- ja bensarahan (yleensä noin 400-450€). Myös lainojen lyhennykset lähtevät tuolloin ja vuokra saapuu tilille. Tilille jäävän käyttörahan sovitan riittämään tukien maksupäivään asti, eli noin kolmeksi viikoksi. Kolmeksi viikoksi osaan aika hyvin venyttääkin summan kuin summan.



Tuet saapuvat elareiden muodossa 23. päivä ja lapsilisä napsahtaa tilille n. 26. päivä. Tuolloin yleensä huokaisen helpotuksesta, käyn kaupassa ja unohdan budjetoinnin. En oikeastaan ole laskenut tuon kuun viimeisen viikon kulutusta mihinkään laskelmiini. Tuo budjetoimaton huojennusviikko on askarruttanut mieltäni jonkin aikaa. Periaatteessa koetan olla koskematta tukirahohin ennen budjetointipäivää, mutta onnistunko siinä käytännössä? Enhän ole varsinaisesti budjetoinut rahaa kuin kolmeksi viikoksi ja vasta tämän neljännen viikon jälkeen budjetoin seuraavan kuukauden varat.

Olisikohan aika ottaa selvää, mitä tukiviikolla oikein tapahtuu?

Listasin verkkopankista alle raa'at luvut siitä, mitä tukien saapumisen jälkeen tililläni on tapahtunut  23. ja kuun viimeisen päivän, eli palkkapäivän välillä:



Aika karua luettavaa! Otos on varsin monipuolinen, sillä siihen sisältyy pari työviikkoa ja yksi kesälomaviikko heinäkuussa. Kesälomalla olen onnistunut pitämään kulutuksen varsin hyvin aisoissa, mutta arkisin kulutus on lähtenyt aivan lapasesta heti, kun rahaa on tullut tilille.

Tähän asti olen todella luullut, etten osta kuin ehkä yhdet isommat ostokset tuolla viikolla, mutta nähtävästi totuus on toinen. Kuun viimeinen viikko lisää kuukausikulutustani jopa neljänneksellä budjetoidusta. TOKI aivan absoluuttista totuutta tämä taulukko ei kerro. Verkkopankki ei ole päivän päälle tarkka, vaan osa maksuista on saattanut siirtyä katevarauksessa aiemmalta viikolta tälle viikolle. Samalla tavalla tämän viikon ostokset saattaisivat näkyä vasta seuraavan kuukauden tiliotteella. Totuuden saisi selville vain säästämällä kuitit tuolta viikolta ja laskemalla kulutuksen niistä.

On myös huomattava, että kuukauden kahdesta tankkauskerrasta toinen on selvästi asettunut tuolle kuun viimeiselle viikolle. Kesäkuun heitto johtunee siitä, että juuri tankkauspäivänä bensan hinta on ollut korkea ja olen ottanut bensaa vain sen verran, että bensaa on taas saanut halvemmalla (mahdollisesti seuraavalla viikolla). Periaatteessa budjetoin kaksi tankkauskertaa kuukauteen, mutta käytännössä toisen tankkauskerran rahat on jo käytetty tukiviikkoon mennessä...

Rahantuloa on selvästi juhlittu myös ulkona syömisellä. Heinäkuussa taisimme tuolloin olla juuri sukulaisissa, joten ruokalasku on jäänyt pieneksi.

Koska raha ei varsinaisesti kulje lappu korvassa, on hieman vaikea ajatella, onko tällaisesta juhlaviikosta enemmän haittaa vai hyötyä. Hyötynäkökulmana voisi mainita, että jaksan varmasti paljon paremmin pysyä ruodussa kolme viikkoa kokonaisen kuukauden sijaan, kun saan yhden viikon ajan elää hieman huolettomammin. Koska budjetti menee suurin piirtein tällä tavalla joka kuukausi on kulutus tavallaan laskuissa mukana, vaikka en sitä itselleni ylös merkitsekään. Vain kuun vaihteessa käteen jäävällä osalla on merkitystä: kunhan sitä on aina yhtä vähän, eikä yhtään vähempää. Toki tällainen löllyttelyviikko antaisi ymmärtää, että voisin halutessani elää tiukemminkin ja säästää vaikkapa puolet viimeisen viikon ruokakustannuksista.

En vain ole ihan varma haluanko? (Tottakai haluan)

Tarinan opetuksena olkoon vaikkapa omien tulojen seurannan tärkeys. Jos et seuraa kulutustasi, tulet luultavasti käyttäneeksi enemmän rahaa kuin ajattelitkaan. Myös säästämisen tahostamisessa tarkka kuluseuranta on ystävä numero ykkönen. Mutu-tuntuma ei ole riittävä mittari. Minä oikeasti ajattelin käyttäväni kuukauden viimeisenä viikkona ehkä 35€!


P.S: Kirjoitan tätä julkaisua 17.9. ja tällä hetkellä näyttää siltä, että kokeilumielessä ruokrahan typistäminen 350€:oon on ollut onnistunut valinta. Kaupassa on käyty tulevaa viikkoa silmälläpitäen ja rahaa vielä tilillä 25€. Sen pitäisi riittää viideksi päiväksi ja sitten tulee tuet. Kokeilu todistaa sen, että kulutus mukautuu käytettävissä olevaan rahamäärään niin hyvässä kuin pahassakin.

P.P.S: Pienenä lisähaasteena voisin kokeilla budjetoida myös tukiviikon käyttörahaa. 350€ kolmelle syyskuun viikolle ja 50€ + tankkaus viimeiselle viikolle?  Koko kuukauden käyttöraha olisi näin ollen 460€. Ei olisi kovin paha jos vertaa viimekuun 400€ + 166€ ilottelujuhliin...

P.P.P.S: 20.9. lisäys: Rahaa jäljellä 2,50€ ja kolme päivää tukiin. Eväät ja välipalat ostettu koko arkiviikolle. Kyllä tämä tästä!

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Perunkirjoitus lähestyy

Asiat ovat taas hyvällä mallilla! :)

Sain postissa uudelleen lähetetyn kutsun perunkirjoitukseen ja samalla perunkirjoittajakin vastasi soittopyyntööni. Asiat selkenivät puhelimen välityksellä mukavasti. Setä oli ollut siinä aivan oikeassa, ettei perunkirjasta saa etukäteen luonnosta nähtäväksi, koska kaikki luvut täytetään vasta perunkirjoitustilaisuudessa. Sen sijaan voin sopia sedän kanssa jo etukäteen, minkä hinnan haluan perunkirjaan laitettavaksi oman perintöosani osalta. Perunkirjoittaja yhtyi mielipiteeseeni siitä, että käypä markkina-arvo on paras, eikä summa saa olla liian alhainen. Toisaalta liian korkeaksikaan arvoa ei kannata asettaa, ettei veroa maksa turhaan liikaa.

Toisekseen toin esille huoleni jo aiemmin sedälleni annetusta rantahuvilasta. Perunkirjoittaja oli tietoinen tästä lahjoituksesta, muttei ollut saanut siitä lahjakirjaa nähtäväksi. Ehkä setä tuo sen sitten perunkirjoitustilaisuuteen ja se kirjataan osaksi perunkirjaa. Kaiken reiluuden nimissä toin esille myös sen, etten tiedä, onko isäni saanut vastaavasti rahaa, kun sedälle on annettu tuo lahjoitus. Perunkirjoittaja kirjasi nämä tiedot ylös ja luultavasti kysyy asiasta mummultani, jonka pitäisi olla tietoinen näistä seikoista. Näin perunkirjaan tulee tasapuolisesti nämä mahdollisesti ennakkoperinnöksi laskettavat lahjoitukset.

Olen hyvin tyytyväinen käymäämme puhelinkeskusteluun ja voin huojentunein mielin jäädä odottamaan perunkirjaa saapuvaksi postissa, jahka tilaisuus on pidetty. Olin siinä aivan oikeassa, että jos emme olisi esittäneet mitään arviota omaisuuden arvoista, olisi perunkirjoittaja merkinnyt niiden arvot jonkin karkean listahinnan mukaan.


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Perunkirjoitus: arvosta ja arvottamattomuudesta

Sain eilen kuulla veljeltäni, että hän oli saanut kutsun ukkini perunkirjoitustilaisuuteen jo viikko sitten. Minä olen odottanu tietoa jo viikkoja ja ilmeistä on, ettei kutsuni ehkä löydäkään perille. Postinjakelu on pahasti takkuillut kotikunnassani viimekuukausina.

Kirjeessä oli paitsi kutsu tilaisuuteen myös jonkinlainen valtakirja, jolla voi valtuuttaa muut tekemään perunkirjoituksen, vaikka ei itse pääse osallistumaan. Ja hieman vaikeaa tilaisuuteen olisikin osallistua, kun matkaa on 600km ja se pidetään keskellä arkiviikkoa klo 10.

Huoleni perunkirjan sisällöstä on muutenkin herännyt. Pyysin, että saisin nähdä luonnoksen perunkirjasta etukäteen, jotta voisin esittää siihen omat huomioni ja tarkistaa mahdollisia virhekohtia. Setäni mukaan perunkirjaa ei ole mahdollista nähdä etukäteen, sillä se laaditaan vasta perunkirjoitustilaisuudessa! Toki lopullinen versio valmistuukin vasta paikan päällä, mutta sokkonako minun olisi se hyväksyttävä tai tässä tapauksessa siis antaa muiden hyväksyä?

Perunkirjahan on lista vainajan omaisuudesta, joten sen sisältöön ei voi vaikuttaa. Kaikki omaisuus listataan kuolinpäivän tilanteen mukaan. Sen sijaan omaisuuden arvoon voi paljonkin vaikuttaa itse ja ehdottomasti kannattaakin, sillä perunkirjan mukaan määräytyy myös perintövero. Koetin kysyä, mikä hinta omalle perintöosuudelleni, eli rivitalo-asunnolle on laitettu. Ei kuulemma mitään! Ts. asuntoa ei ole arvioitu virallisesti eikä epävirallisesti. Näin ollen asunto saattaisi saada jonkin perunkirjoittajan asettaman listahinnan, joka voisi olla ihan mitä tahansa. Pahimmassa tapauksessa hinta-arvio on aivan liian alhainen!

Koska asunto tullaan myöhemmin myymään on ehdottoman tärkeää maksaa perintövero sen koko käyvästä arvosta. Olen tästä ennenkin kirjoittanut, mutta koskaan ei saa myytävän asunnon arvoa vähätellä perunkirjassa. Ja nyt on käymässä juuri niin kuin olen koko ajan pelännyt. Joku ulkopuolinen pääsee arvottamaan omaisuutta.

Koska setäni näyttää olevan varsin hakoteillä perunkirjoituksen sisällöstä, koetin itse soittaa perunkirjoittajalle, mutta hän ei vastannut. Jätin kuitenkin viestin vastaajaan ja toivottavasti hän soittaa pian takaisin. Uuden kutsun tulen saamaan postissa, mutta perunkirjaluonnoksen haluan kyllä nähdäkseni... Tai ainakin tarkat tiedot sen sisällöstä.

Hieman katkerana mietin, miksi minä olen aina se, joka ottaa asioista selvää ja kantaa huolta tällaisista asioista? Miksei ketään muuta kiinnosta mahdolliset ikävät veroseuraamukset, joita huolettomuudesta voi seurata?


keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Palvelut puntarissa

Alettuani hoitaa itse omaa talouttani, olen saanut asioida jos jonkinlaisten virastojen ja tahojen kanssa. Olen myös monasti yllättynyt iloisesti, kun omat negatiiviset ennakko-odotukseni ovat osoittautuneet vääriksi. Tänään listaankin omien kokemusteni perusteella palvelut, jotka ovat käytännössä osoittautuneet erilaisiksi, kuin kuvittelin. Osa ennakkoluuloistani lienee aika yleisiäkin. Samalla haluan kertoa kokemuksiani myös niistä palveluista, jotka ovat osoittautuneet huonon maineensa veroisiksi.

Ahne verottaja huijaa ihmisten rahat

VÄÄRIN! Veroviraston sivut ja kapulainen lakiteksti ei ole ehkä käyttäjäystävällisimmästä päästä, mutta yllättäen veroviraston puhelinlinjalta saa erinomaista apua mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Palvelulinjoja on monta, mutta väärään numeroon soittanut (kuten allekirjoittanut) yhdistetään oikealle linjalle.

Joissakin vähennyksissä, kuten myytävän tavaran hankintameno-olettamassa on vaihtoehtoja, joista lähtökohtaisesti valitaan veronmaksajalle suotuisampi vaihtoehto. Verkossa täytettyä veroilmoitusta voi korjata moneen otteeseen, tekemättä jääneitä vähennyksiä voi ilmoitella viisi vuotta taaksepäin ja ylijäämäiset vähennykset kirjautuvat automaattisesti seuraaville verovuosille. Moni vero on myös kevyempi, kuin äkkiseltään olettaisi, kuten:

Perintövero haukkaa aimo-annoksen perinnöstä

VÄÄRIN! Perintövero on ensimmäisessä veroportaassa melkoisen kevyt ja sekin maksetaan vain verottoman osan ylimenevästä osasta. Ei suinkaan koko perinnön arvosta. Lisäksi jokainen maksaa veron vain omasta osastaan, jolloin suurikin perintö monelle ihmiselle jaettuna saattaa jäädä kokonaan verottomaksi. 
Perintöverolaskurilla kannattaa perintöveron määrä laskea jo hyvissä ajoin, kun tekee esimerkiksi omaa testamenttia tai on saamassa perintöä. Hyvissä ajoin aloitettu verosuunnittelu ei ole vain rikkaiden hupia, vaan siitä hyötyy ihan tavan tallaajakin - aivan laillisesti.

Henkivakuutusrahaa saa odottaa

TOTTA! Elokuvassa Tulikärpästen hauta, kaksi sotaorpoa kuolevat nälkään odotellessaan sotilasisänsä henkivakuutusrahoja. Henkeään ei tosiaan kannata pidätellä, kun vakuutusrahoja odottelee. Vakuutusyhtiön tai muiden edunsaajien kanssa saattaa hyvinkin tulla erimielisyyksiä ja kun vakuutussumma menee selvitystilaan niin siinä tulee kestämään. Ensimmäisen asteen valitusaika on 6kk, seuraavan asteen 3 vuotta ja vakuutuslautakunnan päätöksenteko kestää keskimäärin 9kk. Omassa tapauksessani päätöstä odotellaan jo toista vuotta...

Tulli on hidas

VÄÄRIN JA TOTTA! Tulli on yllättävän avulias, kun tarvitset ohjeita tullimaksujen kuittaukseen. Ohjeita kyllä tarvitaankin, sillä tullin sivut itsessään ovat painajaismainen tekstiripulikenttä (uudet sivut ovat kuulemma kuitenkin tulossa alkuvuodesta 2017). Kun ohjeita pyytää sähköpostitse, saat vastauksen jopa parin tunnin sisällä. Sen sijaan, jos käy niin ikävästi, että sinun tarvitsee palauttaa tullaamasi tuote ja näin ollen periä maksettu tullimaksu takaisin, muuttuu palvelu hiiiiitaaksi. Tullimaksun hyvitykseen riittää vapaamuotoinen hakemus sähköpostilla, johon tulee liittää tarvittavat todisteet palautuksesta. Sen jälkeen jäät odottamaan... ja odottamaan... ja odottamaan. Älä anna aiemmin saamasi nopean palvelun hämätä, tullipalautusten keskimääräinen käsittelyaika on 1-2 KUUKAUTTA!

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Taistelua tuulimyllyjä vastaan

Kryptisyydenpurku heti aluksi: Tuulimyllyillä tarkoitan yhteiskunnan odotuksia.

Säästäminen, sijoittaminen ja vaurastuminen edellyttää mielestäni jonkin verran elämisen normeista erkaantumista. Toisin sanoen, jos eläisin niin kuin kaikki muutkin, en luultavasti koskaan vaurastuisi sen enempää, kuin tavan tallaaja. Joskus vastavirtaan kulkeminen on kuitenkin haastavaa. Etenkin, kun yrittää luopua suuresta suomalaisesta unelmasta: Omakotitalosta ja omasta pihasta.

Kaikki järkevät soluset minussa sanovat, ettei omakotitalo ole millään tavalla kannattava hankinta. Se luultavasti jarruttaisi suunnitelmiani niin paljon, että koko vaurastuminen jäisi ehkä tapahtumatta. Lisäksi sovin omilta ominaisuuksiltani ehkä jopa paremmin kerrostaloon kuin oman tuvan emännäksi.

Järkevistä pohdinnoista huolimatta, minut valtaa keväästä syksyyn palava halu omalle pihamaalle. Ennenkaikkea oman hyötypuutarhan kasvatus ja hoito kiehtovat mieltäni. Pienimuotoisesti harrastan viljelyä parvekkeella ja äidin luona minulla on puutarhassa puita, pensaita ja mansikkamaa. Mutta viljelyä haluaisin harrastaa suuremmassa mittakaavassa ja olisi huomattavasti kätevämpää, jos kasvimaa olisi lähempänä. Äidille on aina ajettava autolla.

Ajattelinkin koota itselleni muistutukseksi listan, miksi kerrostalo lienee järkevin asunmismuoto. Olisi muuten hyvin kiinnostavaa lukea jonkun vertaileva laskelma asumisen todellisista kustannuksista ja kannattavuudesta näiden kahden asumismuodon välillä.

Kerrostalon edut:

Ei lumitöitä, nurmikonajamista tai muita kunnossapitotöitä
Keskitetty lämmitys on edullinen ja tehokas
Jaetut remonttikulut
Paksut kiviseinät ja rauhalliset naapurit
Lämmintä vettä riittävästi
Ei vesimaksua
Seiniin ei ole sidottu suurensuurta omaisuutta

Omakotitalon haittapuolet:

Ruohonleikkuu ja lumityöt
Lämmityksessä säästö tietää viileitä huoneita
Kuumaa vettä rajoitetusti
Vesimaksu käytön mukaan
Ohuet väliseinät ja katot
Valtava pankkilaina, joka sitoo omaisuutta
Tekemättömät remontit alentavat asunnon arvoa ja arvokehitys on muutenkin hitaampaa haja-asutusalueella
Suuri tontti on luultavasti kaukana palveluista
Omaa autoa joutuu käyttämään ehkä enemmän

Espanjansiruetana


Monasti ihmiset kaipaavat omaan rauhaan, kun kerrostaloelämä alkaa nyppiä. Itseäni ei asuminen kerrostalossa haittaa ollenkaan. Toki minulla on ollut hyvää tuuria (*kop*kop*) naapurien kanssa, joista ei ole juuri koskaan kuulunut mitään. Jos seinän takaa kuuluisi päivittäin basson jytkettä, lähtisin varmaan minäkin pian maaseudun rauhaan. Ja nimenomaan maaseudun, sillä en oikeastaan usko myyttiin, että omakotitalossa saisi olla naapureilta rauhassa, jos asuu tiiviisti rakennetulla omakotitaloalueella. Jopa puolen hehtaarin kokoisilla tonteilla on yllättävän suuri riski saada naapuriksi räksyttäviä pihakoiria tai päältäajettava ruohonleikkuri. Oikeastaan sen kokoisella pihalla riski äänekkääseen naapurielämään kohoaa jo varsin suureksi. Omaa tonttia olisi oltava siis sen verran, että metsä suojaa mökkiä joka suunnalta. Mieluiten päättyvän tien päässä.

Toisekseen omakotitalot ovat kalliita. Niihin sitoutuu hirveästi rahaa, jonka saa ehkä takaisin, jos on muistanut huoltaa taloa sisältä ja ulkoa aina uuden näköiseksi. Omakotitalon remonteissa on valitettavasti vain yksi maksaja - sinä itse. On myös muistettava, että kun lapsi muuttaa pois kotoa, on isossa talossa valtavasti hukkaneliöitä. Pihatöiden osalta minä en kertakaikkiaan koskaan haaveile jokaviikkoisesta ruohonleikkuusta tai aikaisten aamujen lumenluonnista.

Lopputuloksena tulen haaveissani aina siihen päätelmään, että omakotitalo on turhan kallis hankinta pelkän vihannesmaan ja omenapuun takia. Vaikka miten minusta tuntuu, että muut ihmiset ovat saavuttaneet elämässä jotakin enemmän, kun he asuvat perheineen upeassa omakotitalossa, aion silti valita elämälleni toisenlaisen polun.

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Lyhennetty työaika osa1

Lapsen aloittaessa peruskoulun, on vanhemmalla oikeus jäädä lyhennetylle työajalle lapsen ensimmäisen ja toisen luokka-asteen ajaksi. Ja minähän jäin!

Vanhempi voi valita joko 6-tuntiset työpäivät tai nelipäiväisen työviikon normaalilla työajalla. Koska työajanlyhennys on tarkoitettu lyhentämään sitä aikaa, minkä pieni koululainen joutuisi koulupäivän jälkeen ehkä viettämään yksin kotona, valitsin näistä vaihtoehdoista kuusituntisen päivän. Viikkotunteja molemmissa vaihtoehdoissa kertyy 30, eli 82,77% normaalista.

Samassa suhteessa myös palkkani kokee 17,23%:n laskun. Kuun lopussa kerron teille tarkasti, miten palkkani tähän reagoi. Työajanlyhennystä oli takana vasta kaksi viikkoa, kun sain elokuun palkan, enkä huomannut siinä vielä sanottavaa eroa normaaliin. Kaikkea sotkee lisäksi saamani korotukset, joten en edelleenkään tiedä oikeata nettopalkkaani.

Vastapainoksi palkanalennukselle yhteiskunta tukee lyhennetyn työpäivän tekijää tuella nimeltä osittainen hoitoraha. Tukea saa, kunhan ei tee viikossa 30 tuntia enempää töitä. Tällä hetkellä tukea maksetaan 97,73€/kk, joka on minusta varsin ruhtinaallinen summa. Toki tuosta lyhennetään vielä verot. Nähtäväksi jää, paljonko tuesta varsinaisesti jää käteen. Tuki ei tietenkään korvaa palkanalennusta kokonaisuudessaan, mutta rahaa se on silti sekin.

Kaiken hyvän lisäksi veroprosenttia voi päästä laskemaan tuntuvastikin, joka yhdistettynä aiempien tarhamaksujen loppumiseen voi pitää vanhemman tulot melko lailla samoissa lukemissa, kuin ennen lapsen koulunaloitusta! Itse en lähde tänä vuonna veroprosenttia laskemaan, sillä tiedän olevani hieman velkaa voudille vuokratuloista maksettavien verojen muodossa. Kompensoikoon liian korkea tuloveroprosentti tulevia mätkyjä...

Käytännössä lyhennetty työaika on ollut virkistävin muutos työelämässäni vähään aikaan! Tunnen itseni valtavan tehokkaaksi ja hyväntuuliseksi, kun työssä vietetty aika on lyhentynyt. Kuuden tunnin työpäivä tuntuu ihanan lyhyeltä ja saldon kasvattaminen plussatunneilla on naurettavan helppoa. Meillä on käytössä liukuva työaika, jota saan edelleen käyttää. Lyhennetty työpäiväni voisi kestää esimerkiksi klo 8 - 14 tai 9 -15, mutta tuntisaldoa käyttäen voisin silloin tällöin lähteä jo niinkin aikaisin, kuin 13.30. Asiakaspalveluvuorot rajaavat hieman tulo- ja menoaikojani, mutta ne eivät kestä koko päivää. Kunhan hoidan hommani, voin liukua melko vapaasti. Ja minun on välillä pakkokin lähteä aiemmin kotiin, sillä vastapainoksi joinakin päivinä on työpaikalla oltava pidempään. Loputtomasti plussatunteja ei saldoon saa kerätä. Normaalilla työajalla saldoni on muuten lähes aina ollut tappiin asti miinuksella!

Koska työpäivä on niin lyhyt, kuuluu siihen hieman lyhyemmät tauot. Ruokatunti on vain 15-20 minuutin pituinen ja päivään kuuluu vain yksi 10 minuutin kahvitauko. Saan itse päättää, pidänkö tauon aamulla vai iltapäivällä, mutta käytännössä iltapäivällä lähden niin aikaisin kotiin, ettei tauon jättämisessä sinne ole mitään mieltä. Voin käydä ruokalassa/ulkona syömässä, kunhan leimaan kellokortista itseni "omalle ajalle", jolloin ruokailuaika otetaan tuntisaldostani.

Lyhennetty työaika, eli osittainen hoitovapaa, on etu, jonka yhteiskunta tarjoaa kaikille lapsiperheille. Suosittelen lämpimästi tarttumaan tähän mahdollisuuteen. Etenkin nyt, kun kaikkia muita työelämän helpotuksia (kuten vuorotteluvapaata) heikennetään, saattaa seuraava kunnollinen levähdys todella koittaa vasta eläkkeellä tai vakavan sairauden iskiessä. Aion itse vielä tarkkaan laskea, miten palkanalennus vaikuttaa omaan talouteeni ja sijoituksiini, mutta jos luvut ovat ok niin aion jatkaa kuusituntisilla päivillä mahdollisimman pitkään.

Loppujen lopuksi aika ja etenkin rakkaiden kanssa vietetty aika on arvokkainta, mitä meillä on.

Vallisaaressa, elokuussa 2016


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Hieman jännittää

Tätä kirjoittaessani on se päivä, kun hallitus julkaisi taas yhden kilpailukykyluonnoksensa. Lueskelin oheisesta linkistä Iltalehden kokoamaa listaa budjettiriihen häviäjistä ja voittajista. Näyttäisin aika hyvin putoavan jonnekin sinne keskivaiheille. Jonkin toisen uutisen mukaan olen julkisen sektorin työntekijänä juuri niitä, joiden vuosipalkka laskee 0,7% lähinnä leikattujen lomarahojen takia.

Suurin osa muutoksista ei kapsahda suoraan omaan nilkkaan, joten voinen pitää ehdotusta omalta kohdaltani ihan hyvänä. Kokosin kuitenkin alle ne kohdat, jotka osuivat ja upposivat:

+ Veroprosentin lasku
+ Poliisille lisää määrärahoja

- Asuntolainan korkojen verovähennysoikeus pienenee
- Lomarahojen leikkaus
- Polttoainevero nousee

Uskoisin noin mututuntumalla, että laskua tulee enemmän kuin nousua, mutta tuskin mitään merkittäviä summia vuodessa. Polttoaine onkin nyt ollut hirmuisen halpaa jo hyvän aikaa ja mieluummin leikkaan lomarahoista kuin loman pituudesta. Ei sillä, en ole oikeutettu 38 lomapäivään vielä kymmeneen työvuoteen.

Asuntolainan korkojen vähennysoikeuden rajaaminen ei juurikaan minua enää haittaa. Korko on lainassani jo hyvin matalalla, korkoprosentti oli alunalkaenkin pieni ja aion joka tapauksessa maksaa lainan pois pian. Sijoitusasunnon lainakoron sen sijaan saanee vastaisuudessakin lyhentää 100%:sesti.

Veroprosentin laskussa tai nousussa en ole tähänkään asti huomannut sanottavia eroja, vaikka olen sitä vuosien saatossa hilannut ylös ja alas. Palkkani kun vaihtelee kuukausittain muutenkin joitakin kymppejä. Loppujen lopuksi kaikki nämä muutokset ova osa niin valtavaa verkkoa, että on mahdotonta tietää, mikä loppulasku tulee olemaan. Hieman tosin nämä uudistukset jännittävät, kun ne yhdistää lyhennettyyn työpäivääni ja ensivuoden epätietoisuuteen veroprosentin suuruudesta. Veroprosenttiani tulee nostamaan sijoitusasunnon tai asuntojen tuotot, mutta samalla laskemaan lyhennetty työaika.

Voinen kuitenkin aina luottaa omaan kykyyni sopeutua muuttuvien tulojen edessä ja pelata hyvin niillä pelimerkeillä, jotka minulle jaetaan. Vaihtoehtoiset tulonlähteet, sijoittaminen ja ennakointi takaavat minulle tämän mahdollisuuden.


Elokuun luvut lyhyesti: 

Asuntolaina #1: 48 029€
Asuntolaina #2: 60 794€

Ylimääräisiä lyhennyksiä en ole tehnyt, sillä olen kerryttänyt varakassaa mummolan ostoa varten. Puskurin (2000€) ylittäviä, ylimääräisiä varoja säästössä nyt 2270€

Elokuussa säästöön siirtyi: 960€
Käyttöön jää n. 350€, katsotaan miten sillä pärjää.

Pörssisalkku on hieman heilahdellut, mutta tänään oli taas mukava nousupäivä ja salkku n. 170€ plussalla. Laskin itse, että tuottoprosentti olisi koko ajalta tällä hetkellä n. 6,8%. Nordnet väittää, että tuotto on ollut vuoden sisään 17,67%, mutta tuo luku sisältänee salkun arvonnousun myös omien ostojen kautta.

Sharevillessä salkkuni on saanut toisen tähden.