Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yrittäminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Yrittäminen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 8. lokakuuta 2019

Jäänyt vähän veroja maksamatta

Koko vuoden se on tykytellyt takaraivossa: veroja on tullut maksettua aika hintsusti.

Pidän veroja kaikinpuolin positiivisena asiana ja maksan niitä ihan mielelläni. En ole koskaan kuulunut niihin, jotka kauhistelevat verottajan "ahneutta" vaan koetan pitää mielessäni, että verorahoilla pääsääntöisesti aina maksetaan meitä itseämme hyödyttäviä asioita, jotka ovat yleensä vielä ilmaisia käyttää: valaistut tiet, sairaanhoito, päivähoito, turvallisuus, sosiaaliturva jne. Mielestäni verottaja toimii useimmiten ihan reilusti ja ennalta säädettyjen asetusten mukaisesti. Veroihin on kaikkien mahdollista tutustua ennen, kuin verotettavaa tuloa alkaa edes syntyä - täten verot eivät voi koskaan tulla täytenä yllätyksenä.

Veroja maksetaan vain silloin, kun on tuloja. On positiivista joutua maksamaan enemmän veroja, sillä silloin myös tulot ovat isompia. Itselläni tulot ovat olleet yrityksen perustamisesta asti joka vuosi suurenevia ja tämä on tietenkin lisännyt velvollisuuttani maksaa veroja. Liekö olen laiska luonteeltani tai muuten vain tukeutunut verojen maksuun mieluummin jälkikäteen kuin edeltä käsin, mutta veronmaksuni laahaa jonkin verran nyt jäljessä.

Viime vuonna sain mätkyjä maksettavakseni, noin 600€. Ja kyllä, käytän edelleen (tänäkin vuonna) kansantajuista termiä mätkyt. Jokainen tietää, mitä ne tarkoittavat. Tämän vuoden tuloistakin olisi mätkyjä varmasti ollut tulossa, sillä pelkästään palkkatulojeni tuloraja oli jo aivan lähellä rikkoutua tämänvuotisista palkankorotuksista johtuen. Yritystuloja, jotka nekin tulevat olemaan edellisvuotista isommat ei oltu edes huomioitu veroprosentissani. Vuokratuloistakaan en maksa ennakkoja vaan nekin on laskettu veroprosenttiin.

Vanha veroprosenttini 15% oli auttamattomasti liian pieni ja tiesin sen kyllä jo vuoden alussa. Muistin asian myös, kun palkkani nousi keväällä ja asia oli mielessä silloinkin, kun syksyksi varmistui iso yrityskeikka. Sinällään minua ei haittaa, vaikka verot joutuisinkin jälkikäteen maksamaan, mutta kun satuin verottajan sivuilla muista syistä käväisemään, päätin samalla tilata itselleni uuden verokortin. Verokauden loppuun palkkaani rokotetaankin sitten veroprosentilla 28%. Annoin laskelmaan noin-arviot palkastani sekä yritys- ja vuokratuloistani. Vähennyksiä en pahemmin siihen laittanut, joten toivoa sopii, että palautuksiakin tulisi edes vähäsen.

Verotuksessa on toki monta eri lainalaisuutta, mutta mielestäni asiaa ei kannata miettiä liian monimutkaisesti.

Verottajaa kiinnostaa: 
  • Tulot
  • Vähennykset
  • Kunkin tulolajin omalla veroprosentilla laskettu veron määrä
  • Onko vero maksettu etukäteen vai tuleeko se maksettavaksi jälkikäteen


Siinäpä se. Osan tuloista verottaja saa automaattisesti, osa täytyy itse ilmoittaa. Sama juttu vähennyksissä. Ja kaikkien kannalta järkevintä on täyttää veroilmoitus tai verokorttihakemus netissä, jolloin kenttiä pääsee tarvittaessa muokkaamaan ja lukemaan kunkin kentän ohjetekstit. Lisäksi verottajan puhelinlinjalta saa usein erinomaista apua, jos tulee jotakin kysyttävää.

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Yrityksen toinen vuosi

Tämä vuosi on ollut hieman edellistä hiljaisempi, mutta samalla myös vakaampi toiminimen töiden osalta. Voittoakin tuli tehtyä.

Viime vuonna tein paljon enemmän kotikeikkoja, mutta nyt olen vaihtanut enempi ryhmien koulutukseen. Tämä ei sinällään haittaa, koska kursseista tienaan hieman enemmän, ne ovat edeltä tiedettävänä ajankohtana ja ylipäätänsä pidän niiden vedosta. Kotikeikoissa on aina oma stressinsä, kun ei tiedä, mitä vastassa on. Paluu normaalin pituisiin työpäiviin on vähentänyt lisätyön tarvetta, kun omaa aikaa jää vähemmän käteen. Olen ollut hyvin tyytyväinen menneeseen vuoteen toiminimeni osalta.

Avainlukuja: 

Liikevaihto yhteensä: 3700€
Tehdyt tunnit: 64h
Menot yhteensä: 923€ (pääasiassa laitehankintoja)
Tulot kotikäynneistä: 823,5€
Tulot kursseista: 2256,5€
Blogiyhteistyö: 620€

Liikevoitto: 2777€
Josta maksan sitten jonkin verran tuloveroa. Alv-alarajahuojennuksen ansiosta alvitkin jäävät osaksi tulosta.

Mainostamiseen ei ole tänä vuonna mennyt euroakaan ja siksi uusia asiakkaita on ollut hieman vähemmän. Sen sijaan minulle on muodostunut muutamia ihania vakiasiakkaita, joiden luona olen käynyt kerran toisensa jälkeen. Heille vien pienet joululahjat ennen joulua.

Näyttää siltä, että ensi vuonnakaan ei lisätöistä ole pulaa. Sain tänään puhelun eräältä kiinnostavalta taholta ja he tarjosivat yhteistyömahdollisuutta isohkossa projektissa. Hyvä maineeni on kiirinyt jo lähikuntiin asti. Projektin tarkka sisältö ja roolini siinä ovat vielä hieman avoinna, mutta käytännössä työ tulee olemaan joko projektin suunnittelua tai sitten sen konkreettista vetoa yleisölle ja parhaassa tapauksessa vielä kollegoilleni! Olisi hienoa päästä vetämään oikea seminaariluento, josta voisin veloittaa muutakin kuin pienen tuntipalkkioni.

Samoin ensi keväälle minulla on jo sovittu kaksi eri kurssia sekä kaksi pienempää luentoa. Iltatyöt pitävät kyllä kiireisenä! Olen huomannut stressitasojeni nousevan rutkasti kurssien aikaan, vaikka työ itsessään onkin mukavaa. Takaraivossa on muhinut ajatus siitä, etten ensi syksyksi ottaisi kursseja vaan keskittyisin johonkin muuhun. Täytyy katsoa, millaisia työmahdollisuuksia uusi vuosi tuo mukanaan.


keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Toiminimeni tuloja ja vähän menojakin

Kova aherrus palkittanee aikanaan.

Syksyn saapuessa hyrähti käyntiin iltatyöni, jonka saan laskuttaa toiminimen kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa paria tietokonekurssia ja yhtä luentoa. Palkkiota näistä tulee 1165€. Olen tehnyt joitakin hankintoja yrityksen nimiin, mutta näyttää kovasti siltä, etteivät menot ylitä tuloja tänä vuonna. Täten maksan tuloistani ihan tuloveroakin, mutta muistelen nostaneeni palkkatyön veroprosenttia sen verran, ettei lisäveroja yritystuloista tarvinne maksaa.

Yksittäisiä työkeikkoja on ollut hissukseen läpi koko vuoden. En ole markkinoinut yritykseni alkukuukausien jälkeen juuri ollenkaan, joten olen ihan tyytyväinen tilanteeseen. Tehdessäni pidempää työpäivää palkkatyössä, en kovin montaa asiakasta viikossa jaksaisikaan. Tällä hetkellä kalenterissa ei ole vapaata kuin osa viikonlopuista.

Yritykseni tärkeimmät luvut: 

Tulot: 3572€
Menot: 923€
Tulos: 2649€

Tuloihin olen laskenut yllä olevan palkkion syksyn töistä. Kaikenkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen tulokseen ja odotan innolla joulukuuta, jolloin kiireet viimein helpottavat. Myös veronpalautusta on luvassa reilusti! Tänä vuonna meidän ei tarvitse käydä blogissa keskustelua "mätkyistä" terminä vaan voimme odotella 740€:n palautuksia saapuvaksi.  Yritykseni menoista suurin osa on laitehankintoja, jotka olen ostanut yritykseni käyttöön sekä opetus- että opiskelumateriaaliksi. Tällä hetkellä palveluksessani ovat seuraavat Apple-laitteet:

Pöytäkoneet:
iMac G4
iMac G5
Mac mini late 2009

Kannettavat:
iBook G3
Macbook late 2010

Älylaitteet:
iPad pro 12,9"
iPhone 7

Minulla on ollut valtavan hauskaa näiden laitteiden kanssa puuhatessani. Olen myös oppinut valtavasti. Vielä tarvitsisin kannettavan, joka voi pyörittää uusinta Mac OS -käyttöjärjestelmäversiota Mojavea. Tästä laitteesta voisi tulla myös varsinainen opetuskoneeni. En tiedä, kehtaisinko opettaa vuoden 2010 valkoisella macbookilla, vaikka siinä toiseksi uusin käyttöjärjestelmä pyöriikin vaivatta.
Vielä ei ole painetta päivittää puhelinta uudempaan. Opetuskäytössä iPhone seiska menee ainakin vielä tämän vuoden. Uudempien mallien eroavuudet olen opetellut muilla tavoin.

maanantai 8. lokakuuta 2018

Syksyn kiireet, haasteet ja lisätyöt

Leppoisan kesän jälkeen voivat syksyn kiireet iskeä täystyrmäyksen kerta rysäyksellä. Syyskuu toi mukanaan jatkuvan kiireen.

Päätös painonpudotuksen aloituksesta oli huomattavasti helpompi tehdä, kun syksyn lisätyöt eivät olleet vielä alkaneet. Nyt ne rysähtivät päälle kaikki kerralla ja meneillään on jo kolmas viikko, kun en näe tyttöäni kuin pieninä hetkinä joko aamuisin, töiden jälkeen, ennen iltatyötä tai hieman ennen nukkumaanmenoa, kun palaan iltatöistä. Pääsääntöisesti viikkoni näyttävät muodostuvan nyt seuraavasti:

Maanantai: iltavuoro päivätöissä
Tiistai: aamuvuoro päivätöissä, painonhallintaryhmä illalla
Keskiviikkoa: aamuvuoro päivätöissä, toiminimen iltatyö
Torstaina: iltavuoro päivätöistä
Perjantaina: joko aamuvuoro tai kerran kuukaudessa välivuoro
Lauantaina: joko vapaa tai kerran kuukaudessa lauantaivuoro
Sunnuntai: vapaa

Tällä hetkellä täytyy todeta, etten ehtisi tekemään yhtään lisää töitä toiminimeni kautta ja silti näitäkin tulee, yleensä kerralla useampi, kunnes taas on muutama viikko hiljaista. Jos nyt edes viikonloput voi pyhittää levolle niin hyvä olisi. Tietenkin minulla on myös iltavuoroja edeltävä aamupäivä vapaata, mutta harva ystävä pystyy silloin tapaamaan ja tytärkin on koulussa. Onneksi tämä kiire on vain väliaikaista ja helpottuu joulukuuhun mennessä, kun lisätyö loppuu. Myös painonhallintaryhmän tapaamiset harvenevat vuoden loppua kohden.

Toistaiseksi painonhallintaryhmä on ollut täysin ennaodotusteni mukainen. Vetäjä kertaa ruokavaliosta kansanterveyslaitoksen vanhoja tuttuja: lautasmalli, pehmeät rasvat, kevyttuotteet ovat ne juttu. Hyvä puoli tapaamisissa on se, että ruoka-asioita tulee vähän tahtomattaankin mietittyä pitkin viikkoa. Punnitus on vapaaehtoista, mutta toistaiseksi olen siihenkin osallistunut. Kesken ei parane jättää sillä jatkotoimenpiteitä silmälläpitäen oman motivoituneisuuden näyttäminen on tärkeää. Syyslomaviikolla edessä on lääkärille varattu aika - kolmas askel painonhallintapolullani.

Vähäisen vapaa-aikaa olen käyttänyt ahkerasti myös uuden oppimiseen. Olen ottanut työsaraksi tutustua Applen Mac OS X-käyttöjärjestelmien käyttöön ja monenlaisten Apple-koneiden kanssa puuhailemisen. Mac-tietokoneita on tullut haalittua vähän liiankin kanssa. Nyt kokoelmaani kuuluu jo viisi konetta eri aikakausilta. Vakaa tarkoitus on oppia käyttämään koneita niin hyvin, että voin ensi vuonna vetää ensimmäiset Mac alkeiskurssit asiakkaille! Omaa osaamista olen vahvistanut tutustumalla laajasti Mac OS:n historiaan ja eri kehitysvaiheisiin. Ensimmäinen, kalliimpi kone on kuitenkin vielä hankkimatta. Haluaisin kovasti iMac pöytäkoneen, mutta kurssien takia järkevämpi olisi kannettava Macbook pro. Toistaiseksi hallitsen hyvin koneiden käyttöönoton, valmiiksi asentamisen ja muistikampojen vaihdon. Suurin saavutukseni koskee iMac G4:stani, jolla pystyy nyt soittamaan myös vinyylilevyjä!


perjantai 24. elokuuta 2018

230€:n Macbook (Hyvästit Windowsille?)

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut Mac-tietokoneen ostamista.

Työni ja lisätyöni koostuvat hyvin pitkälle erilaisista tietokoneopastuksista ja silloin tällöin olen törmännyt asiakkaisiin, joilla onkin Windowsin sijaan Mac-tietokone. Itse asiassa ihan ensimmäinen toiminimiasiakkaani olikin yllättäen mäkkikoneen omistaja. Hoidin opastuksen kunnialla kotiin, vaikken ollut koskaan aiemmin Mac-tietokonetta käyttänyt! Tämänkin jälkeen olen kerännyt osaamista yksinomaan asiakkaiden koneita käyttämällä. Tosin, jos olen tiennyt jo etukäteen asiakkaalla olevan Apple-koneen, olen itse opiskellut opetettavan/korjattavan asian netistä ennen asiakkaalla käyntiä.

Siksipä tulin siihen lopputulokseen, että minun on aika investoida yritykseeni ja omaan osaamiseeni ja ostettava itsellenikin Applen tietokone macOS-käyttöjärjestelmällä. Koska minulla kuitenkin on jo kotona sekä Windows-pöytäkone että -kannettava, en halunnut laittaa aivan valtavia summia tietokoneeseen, joka toimisi lähinnä harjoitustyökaluna. Lisäksi kaikki uudet Mac-tietokoneet ovat mielestäni rumia - en pidä metalliväristä.

Viimeinen valkoinen mäkkimalli on vuoden 2010 Macbook Unibody ja malleja katseltuani päätin kalastaa itselleni juuri tämän. Aiempiin Macbook malleihin verrattuna Unibodyn kuori ei ole aivan yhtä arka halkeamille ja näyttää muutenkin saumattomana tyylikkäältä. Mid 2010 mallin pitäisi olla myös vanhimpia macbookeja, johon saa edelleen asennettua viimeisimmän macOS-käyttöjärjestelmän: High Sierra.

Unibody-mallin metsästäminen sen sijaan osoittautui aikaa vaativaksi. Niitä oli kyllä lähes aina jokunen saatavilla, kun katsoin, mutta hinnat kipusivat järkiään yli 200€:n ja ne tekivät silti hyvin kauppansa. Ulkomailta en macbookia halunnut tilata, sillä tarvitsin suomalaisen näppäimistön. Kesti hetken miettiä, onko 200€ ok hinta 8 vuotta vanhasta kannettavasta. Puolisen vuotta markkinoita seurattuani tein kuitenkin ostopäätöksen.



Löysin viimein vähäisellä käytöllä olleen kotikoneen, joka oli sekä toimiva että ulkoisesti ehjä. Myyjä kaiveli kannettavan varastoistaan ja konetta testatessaan totesi akun olevan kuollut. Tästä syystä sain hinnan tingittyä 180€:on sisältäen postituksen. Kokemuksesta tiedän, miten rasittavia ovat kannettavat, jotka eivät pidä yhtään virtaa. Käytännössä niiden siirto on yhtä mahdotonta kuin pöytäkoneen. Koneen saavuttua ja sen oltua piuhan päässä muutaman tunnin ajan, havaitsin ilokseni, ettei akussa ole oikeastaan mitään vikaa! Se kestää ihan mukavasti jopa 6 tuntia ilman laturia, johon uudemmatkaan kannettavani eivät kyllä yllä.

Käyttöjärjestelmän jouduin sen sijaan asentamaan kokonaan alusta. Ehkä kone oli tärähtänyt postissa tai jotakin, mutta asennusohjelma ei pystynyt päivittämään koneeseen mitään nykyaikaista käyttöjärjestelmää. Mid 2010 Macbookin alkuperäinen käyttöjärjestelmä oli Snow Leopard ja sen sain asennettua alkuperäiseltä ohjelmalevyltä. Olin oikeastaan valtavan tyytyväinen tähän takapakkiin, sillä pääsin paitsi asentamaan koneen alusta alkaen itse, myös tarkastelemaan eri aikakausien macOS-käyttöjärjestelmiä. Snow Leopardia ei myöskään saanut päivitettyä suoraan seuraavaan käyttöjärjestelmään, El Capitaniin, jonka tiesin olleen käytössä edellisellä omistajalla. Snow Leopardiin oli ensin asennettava päivitys, jonka myötä ohjelmavalikkoon ilmestyi AppStore! Tämän päivityksen hain Windows-koneella netistä ja siirsin tikulla mäkille. Tämän jälkeen tein päivityksen El Capitaniin ja otin koneen koekäyttöön ennen seuraavia suuria päivityksiä.

Macbookissani oli vain 2Gt rammia ja vaikka se kyllä riitti netin selailuun, kunhan auki oli vain yksi välilehti, halusin ehdottomasti lisätä koneeseen lisää muistia. Macbookin mukaan enimmäismäärä rammille olisi ollut 4Gt mutta netistä luin, että 8Gt menisi ihan hyvin uudempien käyttöjärjestelmien kanssa. Tilasin 2x4Gt muistikammat myyjältä, joka oli ostanut ne uutena, mutta todennut ne epäsopiviksi omaan koneeseensa. Sain kammat 47€:n hintaan ja ne ovat mallia:
Corsair SODIMM DDR3 8GB 1066MHz ( 2 x 4GB )

Kerron muistikampojen vaihdosta myöhemmin lisää, mutta toimenpide oli hirmuisen helppo ja kone hyväksyi uudet muistikammat mukisematta! Ero entiseen on valtava ja konetta voi käyttää aivan nykykoneiden tapaan. Seuraavaksi päivitin El Capitanin Sierraan, koska suora päivitys High Sierraan ei onnistunut. Valitettavasti tunnit loppuivat viimeyöstä kesken ja kiinnostavaakin kiinnostavempi päivitysprosessi oli laitettava lepotilaan. Tänään pääsin viimein päivittämään käyttöjärjestelmän viimeiseen etappiinsa, High Sierraksi. Koneen iän huomaa lähinnä päivitykseen menevässä ajassa ja muutamissa epäonnistuneissa asennusyrityksissä. Huomasin, että kovalevyn korjaustoimintoi asennusten välissä auttoi, mutta yhden käyttöjärjestelmän päivitys kesti silti lähemmäs kaksi tuntia kaikkinensa. Matka on kuitenkin ollut jännittävä ja olen oppinut valtavasti uutta!

Älylaitteeni ovat aina olleet Applelta, mutta tietokoneiden kanssa olen ollut erittäin uskollinen Microsoftille - ainakin tähän asti. Otettuani Macbookin käyttöön olen ihan hyvin ymmärtänyt, miksi jotkut pitävät sen käytöstä niin paljon. Lisäksi minusta tuntuu, ettei Microsoft ole tehnyt viimeaikoina kuin ikäviä ja pakottavia muutoksia Windows-käyttöjärjestelmiin. Viimeinen niitti minulle olivat kirjautumisruudun vaihtuvaan taustakuvaan ympätyt mainoslinkit. Samoin suuri rakkauteni, Microsoft Office-paketti, on mielestäni hinnoiteltu vuosilisensseillä aivan naurettavuuksiin.
Applelta voin sentään ostaa lähes vuosikymmenentakaisen tietokoneen ja ladata siihen uusimman käyttöjärjestelmän ilmaiseksi. Tekstinkäsittelyn ja taulukkolaskennat olen jo siirtynyt työstämään  verkossa, Googlen palvelimilla. Olen valmis mackäyttäjäksi!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Kulutuksista

Auto

Olen saanut autoni keskikulutuksen tippumaan tasan viiteen litraan sadalla kilometrillä!

Tästä on kiittäminen autoni ajotietokonetta ja vakionopeudensäädintä. Olen havainnut vakionopeudensäätimellä ajon hyvin taloudelliseksi. Ajotietokone piirtää bensankulutuksesta palkkeja minuutin välein ja maantiellä ajo kuluttaa erittäin tasaisesti bensaa, kun vakionopeudensäädin on päällä. Tietokone osaa annostella bensaa huomattavasti taloudellisemmin kuin minä, kun se laskee sopivan bensamäärän ilmeisesti ylä- ja alamäkien tarjoaman vastuksen mukaan. Ylämäessä auton kulutus harvoin nousee yli 9l/100km, kun taas itse kaasupoljinta painamalla kulutus hyppää äkkiä 17-20l/100km. Suurimmat piikit bensankulutukseen tulevat tietenkin kaupunkiajosta, jolloin vakionopeudensäädintä ei voi pitää päällä. Olen harjoitellut ennakoivaa ajotapaa ja nopeaa kiihdytystä haluttuun ajonopeuteen. Ennen kaikkea ennakoimalla bensaa voi säästää reilustikin ja tämän ansiosta huomiokin pysyy tiessä säätimestä huolimatta.


Sähkö

Kotini sähkönkulutus on tipahtanut!

Uusin sähkölasku kahdelta kuukaudelta oli 36€ sisältäen sähkönsiirron. Aiemmin vastaava lasku on ollut lähes vuoden ympäri 45€ - joulun aikaan hitusen korkeampi ylimääräisten valojen takia. Sähkönkulutuksen laskua ei selittäne muu, kuin asukasluvun huventuminen kolmanneksella.
Voiko tästä siis päätellä yhden ihmisen henkilökohtaisen käyttösähkön olevan noin 9€/kk? Uskoakseni meillä eniten sähköä vievät jääkaappi, kaksi pakastinta, tietokoneet ja älylaitteet. Miehen lähdettyä emme ole juuri katsoneet televisiota ja kahvia keitän liedellä vain kun on vieraita. Asuntomme pysyy paksujen betoniseinien ja läpivedon mahdollistavan muodon ansiosta mukavan viileänä kesälläkin, joten tuulettimia ei ole tarvittu. Pyykkiäkin tulee vähemmän.

Sen voin ainakin sanoa, että olen hyvin tyytyväinen kaupunkimme omaan sähköyhtiöön.


Turhuudet

Kesäloman jälkeen en ole juuri ostellut turhuuksia. Minulle on alkanut kertyä hieman käteistä rahaa ja olen vaihtanut pankkikortin käytön lähes kokonaan käteiseen. En itse pidä käteisestä, mutten jaksa viedä keikkatöistä saatuja rahoja aina talletusautomaattiinkaan. Olen siis koettanut maksaa ostokset käteisellä ja siirrän palkkani suoraan säästötilille lainalyhennyksiä ja muita laskuja varten. Käteisen käyttämisellä on ollut yllättävän latistava vaikutus ostointoon ja etenkin luottokortin käyttöön. Toisaalta en ole kaivannutkaan nyt lisää tavaraa, enempi haluaisin päästä turhasta eroon. Siispä olen budjetoinut 200€/2viikkoa ja koettanut pysyä siinä. On kyllä sanottava, että kesälomalla rahaa paloi taas aivan ruhtinaallisesti.

Toki oli hieman lipsahdettava, kun löysin netistä useamman Chris De Burghin lp-levyn muutamalla eurolla kappale. Postikulut vinyylilevykaupoissa ovat ikävän korkeat, joten kannattavaksi tuli ostaa useampi levy samalta myyjältä.



Pieniä tuloja

Vaikken olekaan mainostanut yritystäni sitten viimevuoden äitienpäivän, saan edelleen
yhteydenottoja asiakkailta. Minulla on muutamia vakiasiakkaita, joiden luona olen käynyt jo useita kertoja, mutta uusiakin yhteydenottoja saan silloin tällöin. Vähän aika sitten kävin tekemässä ensimmäisen 2,5 tunnin keikan, josta raapaisin itselleni 110€:n lisäansion.

Puutarhaani en ehtinyt tänä vuonna satsata (vain parvekkeelle ostin kukkameren), mutta satokausi
alkaa lähestyä ja mm. kirsikkapuussa on jo punaisia marjoja. Luumuja tulee luultavasti myös ja kasvimaasta saisi nyt salaattia mielin määrin. Äidiltäni saan myös kananmunia uusien kesäkanojen myötä. Nämä ovat pieniä asioita, eikä niille voi laskea rahallista hyötyä, mutta kyllähän se piristää syödä jotakin itsekasvatettua.

Tarkoitukseni olisi päästä vielä kirpputorille myymään tavaraa jonakin viikonloppuna. Yksin on hieman tylsää lähteä, joten en ole saanut aikaiseksi. Yariksen peräkontissa voi välipohjan ansiosta istua, joten kerrankin konttikirppiksellä olisi sekä istuin että varjo mukana. Toisaalta myös itsepalvelukirppiksillä olisi nyt edullisia tarjouksia kesäaikaan.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Aikuisopiskelijaksi?

Yhden oven sulkeutuessa on yllättäen eteeni avautunut ikkuna: idea lähteä opiskelemaan.

Idea heräsi, kun kuulin veljeni suunnitelmista ryhtä aikuisopiskelijaksi. Olemme käyneet peruskoulun, ammattiopiston sekä lukion samalla luokalla veljeni kanssa ja ajatus yhteisestä opiskelu-uran jatkosta nosti tuntosarveni saman tien pystyyn. Kuinka kiehtova idea!

Minua on jo vuosia vaivannut se, etten hakenut heti lukion jälkeen jatko-opintoihin. Siinä vaiheessa olin aivan kypsä suorittamani kaksoistutkinnon ja ylioppilaskirjoitusten takia ja halusin vain päästä äkkiä töihin. Pian myös tytär syntyi sopivan puolison osuttua kohdalle. Korkeakoulututkinnon puute on kuitenkin jäänyt harmittamaan ja harmistus on vain kasvanut hiljalleen vuosien saatossa. Lapsena olin aivan varma, että menisin yliopistoon. Yliopistosta en juuri enää haaveile, mutta jokin käytännöllinen ammattikorkeakoulututkinto olisi mukavaa suorittaa. Lisäksi nykyinen, mukava ammattini on ura- ja palkkakehityksen osalta umpikuja. Näillä opinnoilla olisi hyvin vaikea siirtyä kunnalliselta yksityiselle puolelle. Yksityisellä sektorilla olisi edes teoriassa mahdollista saada omaa osaamista vastaavaa palkkaa.

Tutkittuani aikuisopiskeluasiaa, huomasin, että aika voisi olla todellakin otollinen jatko-opinnoille seuraavistakin syistä:
  • 8 vuoden työuran jälkeen on mahdollista saada ansiosidonnaista aikuiskoulutusrahaa max 15kk ajaksi. Tämä raja täyttyy tulevana syksynä
  • 5 vuoden työuran (joista 1 vuosi saman työnantajan palveluksessa) jälkeen olen oikeutettu 2 vuoden palkattomaan opintovapaaseen
  • Kuluni ovat nyt/pian todella alhaiset ja minulla on toiminimi, jonka turvin saan lisäansioita
  • Voisin nautiskella opiskelijoiden ruokailu- ja muista eduista (valitettavasti en kuitenkaan joukkoliikennealennuksesta ainakaan opintovapaan aikana)
  • Opiskelijana olisin paljon enemmän kotona tyttären luona: jatkaisin mieluusti lyhyempiä päiviä, kuten nyt osittaisella hoitovapaalla
  • Voisin hyödyntää opintolainan lähes ilmaisen koron sekä opintolainahyvityksen

Olen miettinyt ja laskenut tulojani sekä menojani. Yhtälö ei näytä aivan mahdototomalta, mutta joitakin suurempia muutoksia olisi ehkä pakko tehdä. Autonruttanastani saattaisin joutua luopumaan ja ottaa tilalle joukkoliikenteen kausikortin. Kausikortin ja nykyisten bensakulujeni välillä ei ole suurta eroa, mutta vakuutukset/verot saattaisivat tuottaa vaikeuksia. Lisäksi kolun sijainnista riippuisi paljon, voiko autoa käyttää koulumatkoilla. Olen tosin muutenkin miettinyt autottomana elämistä, jos työmatkat sen joskus sallisivat. 

Toinen suuri muutos taloudessani olisi asuntolainan eliminiointi mahdollisimman nopeasti. Aikuiskoulutusrahakauden aikana tulot riittävät lainan maksuun, mutta jos tipahdan pelkälle opintotuelle, ei raha enää riitä. Tässäkin on pari eri skenaariota, joita tulisi pohtia: 
  1. Maksanko kotilainan pois säästöilläni ja otan mummolan lunastukseen lainaa (pitkällä laina-ajalla ja pienellä kuukausierällä).
  2. Jätänkö asuntolainan ja maksan sitä pois säästörahoilla opiskeluiden ajan. Mummolan lunastukseen laina.
  3. Käytänkö säästöni mummolan lunastukseen ja koetan keksiä, mistä revin rahat lainalyhennyksiin. Lisätyöt?
Näistä ensimmäinen vaihtoehto olisi todennäköisin, koska pääsisin kokonaan yhdestä velasta ja sekä velan että säästöjeni korkohyöty on hyvin minimaalinen enää tässä vaiheessa. Saisin lainan maksettua säästöillä ja extralyhennyksillä pois noin kahdessa vuodessa, ennen kuin aikuiskoulutusrahakausi loppuisi. Näiden lisäksi olisi myös koottava tai jätettävä tilille kunnollinen puskuri vuokrastoimintaa ja elämän yllätyskuluja varten.

Aikuisopiskelijana saisin tienata 250€/kk rahaa lisätöillä. Tähän oma yritykseni sopisi erinomaisen hyvin. Käsittääkseni olisi mahdollista palata kesälomakautena takaisin vanhaan työhöni, jolloin saisin myös kunnollista palkkaa. Aivan koko tutkinnon ajaksi opiskeluvapaa tuskin riittäisi, joten joutuisin kahden vuoden opiskelujen jälkeen miettimään, jätänkö nykyisen työni vai palaanko koulun penkiltä töihin. Ammattikorkeakoulututkinto on nelivuotinen, josta viimeinen vuosi kuluu työssäoppimassa. 

Tässä vielä budjettilaskelmat tutkintovuosilta 1-2 sekä 3-4. Jätin vuokraustoiminnan tulot ja menot pientä voitto-osaa lukuunottamatta kokonaan pois sotkemasta. Alemmassa laskelmassa kotilainan lyhennystä  ei enää ole ja se kompensoi aikuiskoulutusrahan loppumisen. Asumistukea en voi saada pääomatulojen takia. 

Opintolainan (yhteensä max 10800€/tutkinto) olen jakanut opiskelukuukausille neljän vuoden ajaksi. Toki sitä voi nostaa toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. 

Erotusosan saisin säästöön ja sen lisäksi tulisi mahdolliset lisätöistä saadut rahat. Vakuutuksia en tähän laskenut, koska niiden pitäisi tulevina vuosina kuittaantua lainojen OP-bonuksilla. 



Syksyllä olisi seuraava yhteishaku. On tietenkin täysin mahdollista, etten edes pääsisi sisään kouluun, johon haluaisin, mutta hakemalla tuskin menetän mitään. Jos koulun ovet eivät aukea niin tiedän ainakin yrittäneeni. 

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Onko luottokortin käyttö lipsahtanut käsistä?

Jos jokin asia omassa elämässäni herättää epämiellyttäviä häpeän tunteita, sen täytyy olla luottokortti. Mutta onko tilanne sittenkään lipsahtanut niin pahaksi, kuin pelkäsin?

Alun perin hankin luottokortin hyvässä tarkoituksessa ulkomaanmatkoja varten. Olin säästänyt jo etukäteen matkarahat kolmelle eri reissulle ja näillä varoilla kuittasin luottokortilla tehdyt ostokset. Matkojen välissä ja niiden jälkeen luottokortti on kuitenkin lipsahtanut käyttöön muulloinkin. Jotten pääsisi aivan rappiolle, päätin tutkiskella, mihin korttia on tullut käytettyä. Esitänkin teille listan luottokorttilaskuistani menneeltä ja kuluvalta vuodelta selityksineen: 


Jottette aivan kauhistuisi loppusummaa, on minun hieman puolusteltava höyläkättäni, joka vaikuttaa
toimineen menneinä kuukausina varsin hövelisti luottokortin kanssa. Toki paljon olisi ollut löysää nipistettävää tässä budjetissa, mutta kuitenkin:
    Muisto Japanista: ostos jota en tehnyt.
  • Kortinlukija ja älylaitteet olen hankkinut yritykseni käyttöön ja suurimmaksi osaksi ne onkin maksettu yritykseni tuotoilla. Ne ovat nykyisin jatkuvassa työkäytössä ja tuovat rahaa kotiin päin. 
  • Lontoon, Japanin ja Köpenhaminan matkat katettiin jo etukäteen säästetystä matkabudjetista. Osan rahoista sain takaisin matkakumppanilta, sillä jaoimme esim. majoituskustannukset, mutta luottokorttilaskulla näkyy tietenkin molempien osuudet. Tampereen reissu oli ylimääräinen menoerä, jonka tein irtiottona arjesta ja rakoilevasta parisuhteesta - tuuletusloma tuli tuolloin tarpeeseen.
  • Joulu teki ison loven säästöihin ja suurimman osan haukkasi tyttärelle syntymäpäivälahjaksi ostettu kannettava tietokone. 
  • Tämän vuoden puolella alkoi uuden vuokrakaksioni remontointi. Pidän näitä kuluja paitsi välttämättöminä, myös itsensä takaisin maksavina, sillä siisti asunto on huomattavasti helpompi pitää vuokrattuna kuin köpöisessä kunnossa oleva luukku. 
  • Eron jälkeisistä ostoksista jo kirjoitinkin, mutta teatterikäynnistä sain osan takaisin, sillä maksoin samalla korttiveloituksella koko seurueen liput. 

Muutamia turhuuksia lukuunottamatta en koe joutuneeni aivan hunningolle - onneksi! Luottokortti on selvästi höllentänyt itsekuriani Prisman astiahyllyllä ja HalpaHallin tekstiiliosastoilla, mutta onneksi näin ei ole käynyt aivan joka kuukausi. Olen aina maksanut koko velkasaldoni pois kerralla, kun lasku on tipahtanut verkkopankkiini, enkä ole siksi maksanut penniäkään korkoa velalleni. Oman Norwegian-luottokorttini karmaisevan korkea korko (19,99%) onkin hyvä kannustin pysymään kaukana osamaksuista ja pidempiaikaisesta velasta. 

Vaikka minulla onkin oma puskurirahasto, josta kustannan niin yllättävät, äkilliset kuin turhatkin menot, käytän luottokorttia välillä tilisiirron asemasta. Välillä huomaan kassajonossa, etten muistanutkaan siirtää säästötililtä rahaa käyttötilin puolelle ja silloin on nopeampaa höylätä luottokorttia, kuin alkaa paniikissa kirjautumaan verkkopankkiin mobiilisovelluksella. On myös niitä päiviä, kun pankkikortti ei vain mene lukijasta läpi, vaikka tilillä katetta onkin - Luottokortti säästää nololta tilanteelta kassan sekä muiden asiakkaiden edessä. 

Jos luottokortin ottoa harkitsee tai sitä muuten tuntee tarvitsevansa, kannattaa valinnassa olla tarkkana ja tutustua etukäteen eri luottokorttien ominaisuuksiin. Tarjolla on hyvin monenlaisia luottokortteja, joiden korot ja vuosimaksut vaihtelevat reippaasti. Erinomainen tapa vertailla luottokorttien ominaisuuksia helposti on Vertaalaina.fi:n luottokorttivertailu*. 

P.S: Kaikkien etujen ja vikojen lisäksi olen kerännyt omalla luottokortin käytölläni jo melkoisen kourallisen Norwegianin omia Cash Point-pisteitä! Pistesaldoni näyttäisi tällä hetkellä olevan 536 Cash Point pistettä (1 piste = 1 Norjan kruunu), joka taipuu tämän hetken kurssilla 55,63€:n matkakassaksi. Tämän summan voi käyttää Norwegianin lentoja ja lisäpalveluja ostaessa. Ihan mukava bonus!

*) Blogiyhteistyölinkki, ei sisällä affiliate markkinointia.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Puskurirahaston kolme perustasoa

Sain Anonyymin kommentin viimevuotiseen budjetti-laskelmaani. Joku teistä lukijoista siellä kyseli vinkkejä säästämiseen, jos tulot olisivat nykyistä pienemmät. Kysymys innoitti minut todella miettimään eri säästötapoja ja lisäpontta pohdiskeluilleni antoi myös mediassa jatkuva julkinen keskustelu säästämisestä ja sijoittamisesta. Kommenttipalstojenhan mukaan jo pelkkä säästäminen on nykytuloilla mahdotonta, sijoittamisesta nyt puhumattakaan. Tänään en välitä puuttua sijoittamiseen, mutta säästämiseen aion paneutua. Esittelen teille puskurirahastoon säästämisen kolme perustasoa, sekä miksi ja miten ne voi saavuttaa.

Lyhyesti puskurirahaston tärkeydestä pienituloiselle: Puskurirahasto on etukäteen säästetty summa rahaa hätätapauksia ja onnettomuuksia varten. Puskuri on luottokortti- ja pikavippivelan vastakohta.
  • Puskuri säästetään itselle etukäteen, kun luottokorttivelka maksetaan takaisin jälkikäteen
  • Puskurista tuleva korko jää itselle, kun luottokorttivelasta korkoa maksetaan muille
  • Puskurista maksetun maksun jälkeen elämä jatkuu entisellään (velattomana), luottokorttivelka rasittaa taloutta tulevina kuukausina
  • Puskuria on hidasta koota, jolloin sen käyttöä miettii tarkemmin. Luottokortti antaa illuusion ylimääräisestä rahasta ja saldoa on helppo käyttää enemmän, kuin oli tarkoitus
Eri ihmisillä on erilaiset tarpeet rahan suhteen. Tämän listan olen koonnut silmälläpitäen etenkin pieni- ja keskituloisia ihmisiä, vinkkinä puskurirahastoon säästämisen aloittamiseksi. Olennaista on aloittaa säästäminen puskurirahastoon ennen, kuin suuret haasteet taloudessa alkavat: 

1. +200€ Ehdoton minimi

Jos tulot ovat pienet, ovat menotkin luultavasti asettuneet samalle tasolle. Erilaiset tuotteet ja palvelut ovat kuitenkin kaikille yhtä kalliit ja siksi äkillinen meno voi luistaa tiukalle vedetyn talouden velkakierteeseen. Ehdoton minimi pienituloisen puskurille voisi olla 200€ ja siitä ylöspäin. Tämän hätävaran saa säästettyä muutamalla niukalla kuukaudella tai tekemällä hieman extratyötä. Sen jälkeen voi palata takaisin normaaliin rahankäyttöön tai jatkaa säästämistä, olo on kuitenkin huojentunut, kun tietää, ettei yllätyskulu kaada taloutta.  
Mihin raha riittää: Hajonnen, välttämättömän kodinkoneen korvaamiseen, yhden ihmisen ruokiin kuukaudeksi (niukistelija ruokkii summalla vielä lapsenkin), pienen vian korjaamiseen autosta, takuuvuokraksi isoon vuokrafirmaan, yllättävään vakuutusmaksuun tai lääkärikäyntiin. 
Miten se säästetään: Pienistäkin tuloista voi yleensä nipistää tekemällä ruokia itse, suosimalla päiväysaletuotteita ja välttämällä hetken aikaa turhia ostoksia, kuten kemikaalit, alkoholi ja tupakka. 50€/kk kerryttää tarvittavan puskurin neljässä kuukaudessa. Kilpailuttamalla puhelinliittymän, sähkösopimuksen ja vakuutukset saattaa summan säästää heti. Uutiset luetaan netistä ja lehdet lainataan kirjastosta.
200€ on aika nopeasti tienattu esimerkiksi ylimääräisiä tavaroita myymällä. Jo kirpputoreja kiertämällä voi tehdä arvokkaita löytöjä pilkkahinnalla. Lisätyöllä tai keikalla summa on nopeasti tienattu, jos mahdollisuus näihin on. 

2. 800-1000€ Riittävä

Tämä puskuri riittää jo hyvin pitkälle. Pienituloinen voi puskurin turvin nukkua yönsä levollisesti ja raha antaa jo paljon liikkumavaraa. Riittävä puskuri on hyvä tavoite, kun ehdoton minimi on säästetty. Pitkällä aikavälillä summa on pienituloisenkin mahdollista säästää ja työssäkävälle summa kertyy talteen suht helposti. 
Mihin raha riittää: Tämä puskuri riittää torjumaan velkaa, vaikka useampi epäonninen rahanmeno saapuisi saman kuukauden aikana. Vuokran saa maksettua, vaikka työttömyys iskisi yllättäen ja kela panttaisi päätöksiään. Jos tulotaso tipahtaa niin, ettei rahaa ole kuin laskuihin, syö säästäväinen tästä puskurirahastosta useamman kuukauden ajan!
Miten se säästetään: Työssäkäyvä saa rahan säästettyä noin vuoden aikana. Loma-, veronpalautus- ja ylityörahat ohjataan suoraan puskuritilille (kesäloma ja joulua vietetään hillitymmin ja reissut jätetään tuleville vuosille). Autollinen pyrkii käyttämään omaa autoa työajossa aina, kun on mahdollista ja kyyditsee vielä työtoveritkin: kilometrikorvauksista kertyy äkkiä ylimääräistä palkan päälle ja lisämatkustajista maksetaan myös bonusta. Kysy työnantajalta mahdollisuudesta koulutuspäiviin ja -kursseihin, näistä voi saada kilometrikorvausten lisäksi myös päivärahan. Työtön voi tienata 300€/kk tukien päälle kokeilemalla yrittämistä tai tekemällä keikkahommia. Oma osaaminen kannattaa muuttaa rahaksi, jos suinkin mahdollista. Kirpputorimyynnillä voi tehdä 5000€:a voittoa vuodessa verottomasti, kun myy itsellä käytössä olleita tavaroita. Muita tavaroita myymällä voittoa saa kertyä 1000€ (voitto = myyntihinta - hankintahinta).

3. 2000€ Huoleton

Kun puskuriin on kertynyt 2000€ voi mattimeikäläinen elää jo erittäin huoletonta elämää. Raha antaa vapauden valita ja päättää omista asioista. Aina ei tarvitse valita halvinta, sillä halvin ei ole aina edullisin vaihtoehto. Tässä vaiheessa jopa "raha tulee rahan luokse"-sanonta alkaa toteuttaa itseään. Summalle kertyy korkoa ja osan siitä voi sijoittaa tuottavasti esimerkiksi työkaluun, jolla voi ansaita lisätuloja. 2000€ on aika yleinen luottokortin saldoraja, nyt sinulla on se raha oikeasti turvanasi. Käytetyn rahan voi maksaa puskuritilille takaisin samaan tapaan, kuin luottokorttivelankin, mutta korottomasti!
Mihin se riittää: Huolettoman ei tarvitse enää pelätä edes suurempia taloudellisia takaiskuja. Hädän tullen puskurilla voi ostaa autonruttanan, jolla pääsee töihin, summa riittää 2-3 kuukauden vuokriin ja sillä pärjää, vaikka kelan täti hautoisi päätöksiä useamman kuukauden. Puskuri on niin kattava, että osan siitä voi tarvittaessa käyttää lomamatkan rahoittamiseksi ja silti jäljelle jää Riittävästi eikä yhtään luottokorttivelkaa. 
Miten se säästetään: Huoleton puskurirahasto on pienituloiselle useamman kuukauden tai vuoden säästämisen tulos. Se voi vaatia suurta muutosta omassa elämässä ja taloustaitojen opettelua. On hyvä huomata, ettei tuo muutos välttämättä tarkoita ikävää kitkuttelua vaan se voi olla samalla henkisesti erittäin rikasta aikaa omassa elämässä. Huolettomaksi pyrkivälle suosittelen säästämisestä kertovien blogien ja kirjojen lukua. Tässä on linkki oman blogini kirja-arvosteluihin ja blogini oikeasta reunasta löydät "Oman talouden oppaita muualta"-listan, johon olen koonnut laajan joukon mitä mainioimpia säästämiseen ja sijoittamiseen liittyviä blogeja. On yllättävää, miten vähän säästämisellä on tekemistä tulojen kanssa, menojen karsinta ja oikea mielentila ovat paljon suuremmassa roolissa, kun pyritään kohti huoletonta elämää. 

4. Yksilöllinen

Bonus! Jokaisen olisi hyvä laskea, kuinka suuren puskurirahaston itse tarvitsisi, jos kaikki tulonlähteet pettäisivät. Yleisenä ohjeena pidetään summaa, joka riittäisi 2-3 kuukauden välttämättömiin kuluihin. Jotkut varautuvat summalla, joka riittäisi jopa puoleksi vuodeksi. Itse olen sitä mieltä, ettei puskurin kannata olla liian suuri. Kun puskuri on säästetty, voi sen lisäksi säästää muihin menoihin, kuten suurempiin kodin hankintoihin, omaan asuntoon, autoon tai matkoihin. Ylijäämäisen rahan voi myös laittaa tuottamaan lisää rahaa. 

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Verokortin tilaus ja muut virastoasiat omalta kotisohvalta

Koska verottajan laskema 6%:n suuruinen veroprosentti tuntui minusta aika alhaiselta, päätin laskettaa verottajan sivuilla itselleni hieman totuudenmukaisemman verokortin. Tosin on myönnettävä, että ihan hitusen houkutti vedellä koko vuosi lähes veroja maksamatta ja kärsiä mätkyseuraamukset sitten joskus myöhemmin.

Mutta ei sentään, verottajan sivuille suuntasin ja lisäilin tietoja kaikenmoisista tuloista. Pieni valmisprosentti selittyi sillä, että tehtyäni lyhennettyä työpäivää eivät tulonikaan ole järin suuret. Lisäksi tulopuolen laskelmista puuttuivat kokonaan uudet lisätyöni ja vuokratuloni. 22000€:n vuosituloni nousivatkin äkkiä 30000€:n tietämille jo siitäkin syystä, että kesällä palaan normaalipituiseen työpäivään. Näin ollen veroprosentiksi muodostui 15,5% (aiemmin 13%)  ja lisäprosentiksi 31% (aiemmin n. 26%). Työmatkakulut jätin tuttuun tapaan vähentämättä, jotta lopullinen verosaldo kääntyisi palautusten puolelle. Vielähän en tiedä, miten oivasti viime vuoden veroprosentti piti kutinsa, joten toivon, ettei tämän vuoden perosentti ole liian kauas metsään ammuttu.

Samalla, kun veroasioita aloin hoitaa, päätin hoitaa muitakin virastoasioita: kaikki tottakait oman tietokonepöydän äärestä, sillä en suostu missään virastotaloissa enää ramppaamaan. Kokeilinpas siis seuraavia toimintoja netin kautta:

Vakuutusten kilpailutus: Liikennevakuutus 159€ ja kotivakuutus 151€ ovat aika alhaiset, mutta voisiko niitä saada vielä alhaisemmaksi? Pyysin Pohjolalta tarjousta näistä kahdesta vakuutuksesta - pääosin siksi, että silloin voisin käyttää Osuunpankkiin kertyviä omistajajäsenbonuksiani vakuutusmaksujen maksuun. Vakuutustarjouksen pyyntö kävi kätevästi verkkopankin kautta ja minulle luvattiin soittaa huomenissa.

Palvelumaksuista nillittäminen: Samalla, kun OP:n verkkopankissa asioin, huomasin tililtäni veloitetun palvelumaksun 2,95€. Tuollaisen summan takia en viitsi mihinkään soittaa, mutta minua silti askarrutti, mistä maksu on tullut - koskaan aiemmin sellaista ei ole minulta veloitettu. Avasin asiakaspalvelun chatin ja kysyin sieltä. Melko pian minulle vastasikin eräs Riikka ja kertoi, että normaalisti palvelumaksut vähennetään OP-bonuksistani, mutta nyt tilillä ei ollut ollut katetta (kiitos lainannostopalkkion, joka tyhjensi hetkellisesti bonustilini). Sain myös tietää, että palvelumaksu koostuu 2€:n Visa electron-maksusta ja 95€:n verkkopankkitunnusmaksusta. Lisäksi sain ohjeet, mistä voin käydä bonus-saldoni tarkistamassa ja 66€:oa sinne olikin jo kertynt. Toivottavasti ensikuussa ei tarvitse palvelumaksuista huolehtia. Bonuksista löytyisi myös katetta ärsyttäviin vakuutusmaksuihin.

Verokortin tilaus: Mitään kirjepostiakaan en enää tähän maailmanaikaan halaja saada ja onneksi verottajan sivuilta löytyykin kaksi kätevää vaihtoehtoa: Lähetä verokortti suoraan työnantajalle ja tulostus itse. Tulostin tällä kertaa itse omat verokorttini ja lähetän ne sisäisessä postissa työnantajalleni sekä sivutyönantajalleni. Itselleni tallensin korteista sähköiset kopiot PDF-muodossa. Olen siirtynyt lähes kokonaan sähköisiin asiakirjoihin niin omassa kuin yrityksenikin kirjanpidossa.

Laskut maksuun: Vain täysin satunnaiset laskut tulevat minulle enää paperisina. Melkein kaikki muut laskut tulevat suoraan e-laskuina verkkopankkiin. Jos tilaan tavaraa laskulla, tulee niistäkin lasku sähköpostiin. Laskujen hyväksynnänkin voisi täysin automatisoida, mutta sen verran haluan itse seurata rahaliikennettäni, että käyn mieluummin itse ne hyväksymässä verkkopankissa. Jokaisesta saapuneesta laskusta saan sähköpostiin ilmoituksen, joten mitään erityistä muistamista homma ei vaadi. Suosittelen lämpimästi jokaiselle!


torstai 30. marraskuuta 2017

Palkka joka jäi harmittamaan

Syksyn kaikki kurssit on nyt vedetty ja iloisena jäin odottelemaan palkkanauhoja sekä suoritusta
Töitä kaksin käsin.
Ai, tykkäänkö Thinkpadeista?
kurssista, jonka sain laskuttaa. Palkollisena palkat tulevat tililleni aina 10. päivä ja niistä saan viimeisen suorituksen joulukuussa, mutta jostain syystä mitään vastausta laskuuni ei alkanut kuulua. 

Laskun lähetin paremman toimitustavan puutteessa paperisena. Hetken jo ehdin pelätä, että posti olisi hukannut kirjeeni, kun sain viimein yhteydenoton firmasta, joka hoitaa työnantajani laskutusasiat. Minulta pyydettiin YEL-todistusta, jota minulla ei tietenkään ole, koska en ole YEL-velvollinen. Selitin heille tämän ja että työsopimukseenikin oli todistuksen puuttuminen merkitty. Kävi ilmi, ettei laskuni olisi kuulunutkaan mennä tuonne laskujenkäsittelijälle vaan suoraan palkanlaskijalle, koska palkkiosummastani vähennetään hieman eläkemaksuja. Onneksi tämä ei vielä vaatinut minulta muuta kuin kärsivällisyyttä. 

Jäin taas odottelemaan. 

Toissapäivänä sain työnantajaltani, joka kurssini oli tilannut, viestin, että olen merkannut kurssitunnit väärin laskuuni. Laskussa luki 4x3t, kun pitäisi olla, että 4x2t. Se oli sellainen kulmakarvoja kohottava tilanne, sillä sopimuksessamme lukee nimen omaan 4x3t. Olin asiaa itsekin hieman ihmetellyt, koska vetämäni kurssikerrat olivat tosiaan kaksituntisia. Ajattelin kuitenkin, että kurssiin sisältyy myös opettajan valmistautumisaikaa. Toisenkin työnantajan palveluksessa kaksituntinen kurssi käsiteltiin palkanlaskennassa 2,66 tuntisena. Kaikkien näiden lisäksi kevään kursseja suunnitellessamme työnantaja oli koko ajan puhunut tulevistakin kursseista kolmetuntisina sessioina. Kaikista näistä huomioista lähetin kuvakaappaukset hänelle. 

Noh. 

Eilen sain työnantajalta erittäin nöyrän anteeksipyynnön. Ja tarkoitan siis todellakin pahoittelevan. Hän oli tehnyt kirjoitusvirheen sopimukseemme ja ajatellut tunnit väärin. Hän pyysi erittäin kauniisti, että antaisin anteeksi ja tekisin uuden laskun oikeilla tunneilla. Olin ollut jo valmis taisteluun, mutta luettuani anteeksipyynnön en oikein enää hellinyt heittäytyä vaikeaksi. Tänään sitten lähetin 200€ pienemmän laskun heille. 

Jäi vähän kitkerä maku kyllä tästä. Kevääksi otin enemmän kursseja juuri siksi tältä yritykseltä, koska sain sieltä paremman hinnan kuin palkollisena toisesta. Nyt ero näiden välillä kapeni huomattavasti. Teen lopulliset laskelmat vielä, kun viimeinenkin palkka on saapunut tilille.  

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Kirjanpito on kivaa

Jostain syystä minua ei ole kauheasti iltaisin nukuttanut. Viime yönä päätin hyödyntää iltavirkeyden ja käytin 2,5 tuntia kirjanpidon saattamiseksi ajan tasalle. 

Pidän rahasta ja exceleistä, joten olen päättänyt pitää itse oman kirjanpitoni. Lukujen kanssa teen joskus toki virheitä, mutta kirjanpidon idea ei ole minulle aivan täyttä hepreaa. Sen sijaan en pihinä ihmisenä halua millään maksaa kirjanpidosta jollekulle muulle. Vähäisten tapahtumien ja yksinkertaisten vientien takia en pidä hommaa edes kovin haastavana tai aikaa vievänä. Toki viime yönä aikaa kului, mutta se oli samanlaista ajankulua kuin hauskan harrastuksen parissa vierähtäneet tunnit. 

Tällä hetkellä pidän kirjaa seuraavista elämäni osa-alueista:

  • Yritystoiminta
  • Vuokraustoiminta
  • Kodin säästöbudjetti
  • Lahjabudjetti (Uutuus!)

Kolmen vuoden kirjanpito sijoitusasunnosta.
Yrityksen tuloista ja menoista on pidettävä kirjanpitoa jo ihan lakisääteisestikin. Käytännössä jokainen opastus ja osto tarkoittaa yhtä riviä excelissä ja yhden kuitin skannausta arkistooni. Riville merkitsen tulon/menon ja sen alvit. Excel laskee automaattisesti niiden yhteissummat ja kokoaa tulot ja menot koko vuodelta sekä kertoo voitto/tappio-tilanteeni. 

Pienimuotoisesta vuokraustoiminnasta kirjanpitoa ei välttämättä tarvitsisi pitää, mutta käytännössä sen teko pitkin vuotta helpottaa veroilmoituksen täyttöä valtavasti. Eipähän tarvitse viimeisenä iltana kaivaa kuitteja ja ynnäillä vastikkeita. Taulukosta saan nopeasti kaikki pyydettävät tiedot vuokratuloista ja vähennettävistä menoista. Samalla seuraan, että suoritukset tulevat ja menevät, kuten pitää. 

Pidän ensiarvoisen tärkeänä, että pidän kirjaa myös omien säästöjeni edistyksestä. Käytännössä varmistan näin, että minulla on aina sopivasti puskuria ja voin myös suunnitella säästöjen käyttöä helpommin. Taulukosta näen, mitä on sijoitettu minnekin, kuinka paljon ja onko jostakin tulossa ylimääräisiä tuloja tai suuria menoja. Lisäksi taulukko kertoo, paljonko on kulloinkin löysää rahaa valmiina sijoitettavaksi. 

Viime yönä aloitin taas uuden taulukon, johon laskin raa'asti kaikki joululahjoihin ja koristeisiin käytetyt rahan. Olen ennenkin pitänyt kirjaa ostetuista lahjoista, mutta nyt merkitsin mukaan myös lahjojen ostohinnat. Minua ahdisti, kun en tiennyt tarkasti, paljonko olen käyttänyt rahaa lahjoihin. Onneksi olin arvioinut tuhlaamani rahamäärän todellisuutta isommaksi. Joululahjabudeteista kerron teille myöhemmin lisää, mutta muistin kannalta tällaista taulukkoa voi olla ihan hyvä pitää! Itseäänkin on paljon vaikeampi huijata, kun taulukko kertoo totuuden.

Kirjanpitoa teen yritystoiminnan kannalta pitkin kuukautta, mutta muita taulukoita ylläpidän ehkä noin kerran pari kuukaudessa. Homma ei normaalisti vie paljoa aikaa, mutta viime yönä laitoin taulukot kuntoon myös ensi vuotta varten: Loin vuodelle 2018 uudet pohjat ja imuroin verkkopankista valmiiksi tiedot lainalyhennyksistä ja koroista. Uudelle asunnollekin oli luotava kokonaan uusi, oma taulukkonsa. 

Kirjanpidon olen siirtänyt muuten kokonaan Google Driveen (joten oikeastaan ei saisi enää puhua Excelistä vaan Sheetsistä). On kätevää, että omia talouslukuja pääsee nopeasti selailemaan kaikilta nettipäätteiltä niin töissä, kännykällä kuin kotikoneellakin.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Kolme työtä

Joskus aiemmin blogissani vihjaisin, että syksyllä minulla on mahdollisuus lisätyöhön ja sen myötä lisäansioihin. Puhuin silloin asiasta hyvin positiiviseen sävyyn, mutta nyt syksyllä jaksamisen realiteetit ovat saaneet minut tarkastelemaan tilannetta hieman toisesta valosta.

Kolmas työni on nyt alkanut.

Päivätyön ja sivutoimisen yrittäjyyden (sekä blogin kirjoittamisen) lisäksi olen alkanut vetää kursseja iltatyönä. Tällä hetkellä minulla on menossa kaksi kurssia ja niiden jälkeen alkaa vielä kolmas. Näistä yhden teen yrityksen kautta toiminimellä ja kaksi työsuhteessa. Kurssit itsessään eivät onneksi kestä kovin kauaa, mutta muutamia viikkoja kuitenkin ja ne pidetään iltaisin. Käytännössä olen kahtena päivänä viikossa aamusta iltaan asti töissä ja näiden lisäksi teen päivätyöhöni kuuluvia iltavuoroja 1-2 kpl viikossa.

Lienee sanomattakin selvää, että ylimääräiset työt ovat käyneet jaksamisen päälle. Työ itsessään on kevyttä ja hauskaa, mutta työhön valmistautuminen, onnistumisen jännittäminen ja ennenkaikkea aikataulujen hallussapito vievät sekä aikaa, ajatustyötä että jaksamista. Lisäksi on hanskattava logistiikka työpaikkojen välillä siirtymisessä ja jossain välissä olisi hyvä käydä kotona tervehtimässä tytärtäkin. En varmasti ole kiittänyt tarpeeksi miestäni, joka parisuhdekriisin aikanakin on ollut tukenani lapsenhoidossa, olemalla paljon kotona silloin, kun minä en ole. Myös tyttöni isä ja oma äitini ovat auttaneet.

Ensimmäiset kurssituntini ovat jo takana ja suuri osa stressiäkin hieman helpottanut. Opetettavat ryhmät ovat mukavia, opetustilat hyvät ja omat opetustaitonikaan eivät ole minua pettäneet jännityksestä huolimatta. Ryhmän edessä pääsen mukavaan flow-tilaan ja opetus sujuu kuin itsestään. Lisäksi olen ollut hyvin onnellinen suorituksen jälkeen.

Kursseista saanen myös ihan mukavan korvauksen. En ihan tarkalleen tiedä, että kuinka paljon, mutta ennen veroja kokonaispalkkio lienee noin 1030€:n luokkaa. Sivutulon veroprosentti ja päältä napsaistava eläkemaksu kuitenkin pienentävät summaa jonnekin 780€:n tietämille. Työtunteja tulee 24, joka tarkoittaa noin 43€:n tuntipalkkaa.

Jos kurssit menevät loppuun asti yhtä hyvin kuin nyt, voisin saada tulevaisuudessakin pitää vastaavia kursseja. Nykyisellä stressitasolla on kuitenkin vaikea sanoa, tarttuisinko mahdollisuuteen heti vai vasta myöhemmin. Kevät saattaisi olla elämän suhteen muuten rauhallisempaa aikaa ja kokemuksen karttuessa ei valmistelutyötäkään olisi niin paljoa. Mutta pitäisikö minun kuitenkin nyt ottaa rauhallisesti ja miettiä tämän kolmannen lisätyön jatkamista vasta myöhemmin?


keskiviikko 30. elokuuta 2017

Varoitus kuuden tunnin tekijöille!

Varoitus: Jos olet osittaisella hoitovapaalla, eli teet joko 4-päiväistä viikkoa tai 6 tuntista työpäivää lapsen päiväkodin tai koulun aloituksen johdosta, älä erehdy tekemään Kikyn määräämää 6 minuutin lisätyöaikaa!

Ja nyt kerron teille, että miksi.

Suurin osa osittaisella hoitovapaalla olevista on säästynyt 6 ylimääräisen minuutin tekemiseltä, sillä osittaista hoitorahaa ei Kelasta saa, jos viikkotyömäärä on yli 30 tuntia. Tästä syystä työntekijät ovat saaneet valita, ottavatko 6 minuutin päivittäisen työajan vähennyksenä palkasta vai eivätkö. Jos Kelasta on tuki tiedossa, ei 6 minuuttia tietenkään kannata tehdä. MUTTA jos viikkotyön määrä on joka tapauksessa isompi, kuin 30 tuntia esimerkiksi jatkuvien ylitöiden, sivutoimisen yrityksen (kuten allekirjoittaneella) tai kakkostyön johdosta, on joku ehkä päättänyt tehdäkin tuota 6 minuuttia pidempää kikypäivää, jottei sitä vähennetän palkasta. Eihän Kelalta tukea saisi kuitenkaan.

NYT ON KUITENKIN KÄYNYT NIIN, ETTÄ:

Tämä on varmasti taas työpaikkakohtaista ja palkanlaskijastakin riippuu, milloin hän uudistukseen herää, mutta JOS teet 6 tuntia ja 6 minuuttia pitkää päivää, lisätään päivään myös 30 minuuttia RUOKATAUKOA!

Toisinsanoen: Tehdessäsi 6 minuuttia pidempää päivää muutaman lisämarkan toivossa, päiväsi pitenee 36 minuuttia ja tuo 30 minuuttia ovat tietenkin sinun omaa ruokailuaikaasi, joten se ei edes nosta palkkaa.

Tähän vallan uskomattomaan muutokseen törmäsin pari viikkoa sitten, kun kellokortti alkoi yllättäen syödä jokaisesta päivästäni 30 minuuttia ylimääräistä. Tutkimme työpaikkasihteerin kanssa asiaa ja hän lähti selvittämään kummaa muutosta palkanlaskennasta. Sieltä sitten kävi ilmi, että minulle on lisätty työaikaan myös ruokatunnit.

Parin päivän ajan näin kyllä punaista asian johdosta. Ilmoitin palkkoihin, etten tee enää 6 minuutin KIKY-lisää ja minuutit saa vähentää palkastani. Asia tuntui erityisen epäreilulta, koska korotus työajassa oli kohtuuttoman suuri aivan käsittämättömän pienen työaikalisäyksen takia. Toisekseen, 6 tunnin päivääni kuului jo itsessään 15 minuutin ruokatauko, jonka sai syödä työajalla. Toisin sanoen, minulla olisi pitänyt joko olla A) 45 minuuttia ruokataukoja tai B) Työpäiväni olisi pitänyt lisääntyä vain 15 minuutilla.

Nyt korotus vastasi sekä 15 minuutin ruokatauon menetystä, 30 minuutin ruokatauon lisäystä ja 6 minuutin pelleilyaikaa työpaikalla. Ikävät muutokset: 51 MINUUTTIA!

No, onni onnettomuudesta, meidän työpaikkasihteerimme on todella mukava. Koska minulle ei oltu edes ilmoitettu työaikaani on lisätystä ruokatunnista, (että olisin osannut sellaisia edes pitää) sain tuntisaldooni hyvityksenä reilun viikon verran ruokatunteja! Nyt vain kauhulla odottelen, montako kymppiä työajan lyhennys vie seuraavasta palkastani, joka muutenkin on aika pieni.

BONUS INFOA: Soitin muuten myös Kelaan ja kyselin seuraavaa: Olen lakkauttanut Kelan osittaisen hoitorahan yritystoiminnan takia, mutta joka viikko minulla ei ole ollut asiakkaita ja näin ollen en aina tee yli 30 viikkotuntia. Kysyin, saisiko noilta viikoilta hakea takautuvasti osittaista hoitorahaa. Vastaus oli aika yksiselitteisesti, että ei saa. Hoitotuen tarve pitää olla pidemmissä jaksoissa, esim. koko kuukauden, ennen kuin sitä voidaan myöntää.
Selvisipähän sekin asia sitten.

BONUS KUULUMISET: Näistä ikävistä sattumuksista huolimatta, aion silti jatkaa osittaista hoitovapaatani maksimaalisen pitkän ajan, eli lapsen toisen kouluvuoden loppuun. Kaikille jotka miettivät, miten pitkälle hoitovapaata voi saada niin vastaus on, että toisen kouluvuoden jälkeisen heinäkuun loppuun. Sinne asti olen itsekin tällä lyhennetyllä työajalla ja sitten alkaa taas oikea rahan tienaus.

Parastahan oli, että kun jäin osittaiselle hoitovapaalle, ei lasku palkassa tuntunut kovin suurelta, koska samalla lakkasivat tarhamaksut. Kun alan tehdä taas pitkää päivää, pitäisi käteen jäävän rahan tuntua huomattavasti isommalta. Onhan talouteni jo täysin mukautunut pikkuriikkiseen palkkaan (1300€/kk) ja täysiaikainen palkka on 300€ suurempi!


maanantai 14. elokuuta 2017

Epäonnen iPad

Ensimmäinen ostokseni yrityksen kautta tienaamillani rahoilla tehty ja se on viimein saatu jopa kotiin asti:
iPad Pro 12,9", 64Gt Wifi (Tähtiharmaa).

Uskolliset työkaverini


Sanon, että viimein, sillä ensimmäisen tilaukseni tein jo 2.7., eli lähes puolitoista kuukautta sitten. Sen jälkeen onkin tapahtunut oikea surkeiden sattumusten sarja, josta aion tänään teille kertoa.

Tilasin ensimmäisen padini Dustinilta - tässä nimi, joka kannattaa painaa mieleen, ei niin kovin hyvässä mielessä. Tuote on ollut ilmeisen haluttu sillä tämä malli on ollut koko ajan vähän kortilla joka kaupasta. Tilasin kuitenkin sieltä, mistä halvimmalla sai ja hintaa laitteelle piti tulla vain 881€, kun muualla siitä pyydettiin n. 919€. Toimutusaika meni jonnekin parin viikon päähän, mutta minulle se sopi, sillä tarvitsen tablettia työkäyttöön vasta syyskuussa. Ajattelin, että tässähän on paljon aikaa vielä odotella.

Parin viikon päästä sainkin noutoilmoituksen ja menin hakemaan tablettini postista. Paketti, jossa tabletti saapui tuntui kumman pieneltä. Kun olin lähetyslaatikon avannut, iski ikävä totuus silmille. Minulle oli lähetetty muuten juuri oikea tuote, mutta pienemmällä 10,5" näytöllä. Sehän on selvää, ettei kukaan vahingossa ainakaan isompaa tai kalliimpaa mallia lähetä, joten otin yhteyttä Dustinin asiakaspalveluun, jotta voisin selvittää ongelman. Asiakaspalvelusta minua pyydettiin luettelemaan tablettilaatikon kyljessä olleesta varasto-tarrasta löytyvä koodi. Luetellessani koodia huomasin, että tuossa tarrassa luki jo itsessään, että tabletin pitäisi olla 12,9". Ja tietenkin myös asiakaspalvelija sanoi, että tuotteen pitäisi olla oikea. Paitsi, kun ei ollut: Applen omassa laatikossa luki edelleen pienempi koko ja paketti itsessään oli täysin saman kokoinen kuin vanha kymppi-tablettini. Mitenkään sitä isompaa mallia ei olisi niin pieneen laatikkoon saanut tungettua paitsi vääntämällä. Asiaa lähdettiin selvittämään Dustinin varastonkin kanssa, mutta sieltäkin sanottiin, että heidän inventaarionsa mukaan mitään virhettä ei olisi sattunut ja heiltä olisi lähtenyt 12,9" tabletti.

Noh, sain sitten sähköpostiini palautuslipuskan, jonka tulostin paketin päälle. MInulla oli toinenkin palautettava tuote (aivan eri verkkokauppaan) ja päätin viedä paketit samaan aikaan postiin. Paha virhe. Vein palautuspaketit lähipostiin ja ensialkuun ajattelin kaiken sujuneen aivan normaalisti. Sain palautuksista kuitin ja palasin kotiin. Muutaman päivän päästä otin Dustiniin taas yhteyttä kysyäkseni, onko minulle tulossa uusi, oikea tuote virheellisen tilalle. Kävi ilmi, ettei palautuspakettini ollut tullut perille. Asiaa alettiin taas selvittää ja minulta pyydettiin kuvaa saamastani palautuskuitista, sillä Dustinin mukaan heidän antamaansa palautuslipukkeen koodia ei ole koskaan käytettykään. Kylmä hiki alkoi pukata otsalleni, kun kaivoin ärrän palautuskuitin lompakostani. Kuittiin oli merkitty seuraavaa:

Palautus, koodi xxxxxxxx   x2     hinta 0€
ALV koodi xxxxxxxx   x2      hinta 0€

Toisin sanoen, kuitti sisälsi vain yhden koodin, mutta kahdella rivillä ja sen perään oli isketty x2 kertomaan pakettien lukumäärän. Molemmat paketit oli laitettu saman lähetystunnuksen alle, vaikka toinen oli matkalla Ruotsiin ja tabletin olisi pitänyt lähteä Helsinkiin! Ja tottakai se oli juuri se kallis tabletti, jolla ei ollut omaa palautuskoodia. Dustin lähti pakettia metsästämään ja niin aloin minäkin.

Menin käymään R-kioskilla, jonne paketit olin vienyt ja siellä sattuikin olemaan sama myyjä, joka virheen oli tehnyt. Kun selitin asian hänelle hän meni kovasti vakavaksi ja sanoi, että se onkin sitten vaikeampi juttu selvittää. Paketit olivat kuitenkin jo lähteneet Matkahuollon matkaan, joten sain Matkahuollon asiakaspalvelunumeron, jonne minun tuli soittaa.

Sinneppä sitten soitin ja vastassa olikin sellainen asiakaspalvelutäti, että oksat pois. Hänen mukaansa tällaista virhettä ei ole mahdollista tapahtua, mutta mihinkään hän ei kuitenkaan "voi ottaa kantaa". Tätä fraasia hän hoki hokemistaan. Järjestelmästä pakettia ei (tietenkään) löytynyt, joten hän ei asiassa voinut auttaa. Koetin kysyä, mitä tapahtuu paketeille, joissa ei ole lähetystunnusta tai joissa on eri osoite päällä, kuin mihin koodi osoittaa. Täti ei osannut sanoa, koska tällaista virhettä ei ole mahdollista tapahtua. Vasta kun pyytämällä pyysin, hän suostui lähettämään kyselyn sinne jonnekin, missä paketit varsinaisesti kulkevat, olisiko sieltä pakettiani löytynyt. Myöhemmin sain heiltä yhteydenoton jonka mukaan molemmat lähettämäni paketit olisivat lähteneet samaan paikkaan, eli Ruotsiin, huolimatta siitä, että paketin päällä lukee aivan eri firma, osoite ja maa vastaanottajan kohdalla. Sillä tiellä paketti taitaa edelleen olla.

Tässä kohtaa Dustinin mukaan palautus olisi kuitenkin nyt ok ja heidän ongelmansa, mutta he jotenkin unohtivat, että olin pyytänyt lähettämään tilalle oikean kokoisen tabletin. Jouduin myöhemmin ottamaan uudelleen heihin yhteyttä, kun mitään ei alkanut kuulua. Sain vastauksen, että edellinen asiaa käsitellyt henkilö oli ilmeisesti ymmärtänyt jotain väärin tai unohtanut tilata tabletin minulle. Nyt sain sähköpostiini uuden tilausvahvistuksen ja jäin odottelemaan tablettia - joka ei koskaan tullut. Tilausvahvistuksen jälkeen sain viestin, että toimituspäivä on lykkääntynyt parilla viikolla ja tämäkin päivä tuli ja meni. Kävin Dustinin sivuilla katsomassa tuotteen tietoja ja siellä oli merkitty toimituspäivä jonnekin kuukauden päähän. Otin jälleen kerran yhteyttä asiakaspalveluun ja pyysin perumaan tilaukseni. Etsisin tabletin jostakin muualta. Olin maksanut tabletin luottokortilla, jotta voisin todeta saaneeni ehjän ja oikean tabletin ennen maksun maksamista. Nyt alkoi luottokorttilaskun eräpäivä kolkutella ja tablettia ei edelleenkään oltu edes lähetetty. Tämä tapahtui perjantaina, enkä ole vieläkään saanut mitään ilmoitusta, että maksuni olisi hyvitetty luottokortille, eikä hyvitys näkynyt verkkopankissakaan.

Aloinpa siis katsella netistä kauppoja, joilla haluamani tabletti saattaisi olla ihan hyllyssä, vaikka vähän kalliimmalla hinnallakin. Onnekseni huomasin, että Hyvinkään Gigantissa olisi yksi kappale juuri oikeaa mallia ja sen voisi varata kahden tunnin päähän noutotilaukseksi. Tein varauksen ja lähdin ajamaan kohti Hyvinkäätä. Ajattelin, että pian saan tabletin käsiini ja tulevat työjutut ovat sillä turvattu - olipas suuri vaiva tämän kanssa. Taisin hengähtää vähän liian aikaisin.

Menin Gigantin asiakaspalvelupisteelle noutamaan varaustani ja täti siinä hetken aikaa kaiveli konetta. Tekemääni varausta ei tuntunut oikein löytyvän mistään ja hän pyysi minulta tiedot varaamastani laitteesta. Tässä kohtaa mieleni alkoi olla jo varsin synkkä pahoista aavistuksista. Täti lähti etsimään laitetta varastosta ja palasi hetken päästä takaisin tyhjin käsin. Kävi ilmi, että tuote, jonka piti olla viimeinen kappale ko. tablettimallia, olikin asiakaspalautus, joka oli vahingossa lipsahtanut saatavilla olevaksi nettikauppaan. Se ei siis ollut uusi vaan jo avattu pakkaus! Pian varastosta tuli miesmyyjä esittelemään palautettua tablettia. Olihan se toki kuin uusi, tyhjennetty ja jotenkuten pyyhitty puhtaaksi. Paketissakin oli kaikki osat tallella. Kysyin, voisinko saada tabletista alennusta, kun se ei ole enää uusi, mutta katteet ovat Applen laitteissa kuulemma niin olemattomat, että yhtään hän ei voinut tinkiä. Sen sijaan sain noin kympin alennuksen tabletin/läppärin kantopussukasta, jonka olin poiminut alelaarista odotellessani. Aloin olla niin pyörällä päästäni, että ostin tabletin sekä suojuksen ja poistuin kaupasta. Autossa harmistukseni purkautui ja minua lähes itketti. Maksoin melkein tonnin laitteesta, joka ei ole edes uusi vaan jonkun muun avaama ja näpelöimä. Olin jo aivan lähellä, etten kääntynyt takaisin ja palauttanut tablettia, mutta koska minulla on ehdottomasti oltava tämä tabletti syyskuussa, ajattelin, että voin tehdä ratkaisevat liikkeet myöheminkin.

Kotona puhdistin tabletin perusteellisesti sormenjäljistä, käynnistin sen ja laittelin käyttökuntoon. Hiljalleen, kun omat sormenjälkeni peittivät sen ruudun, alkoi olonikin parantua. Ainakin työjutut on nyt turvattu ja tabletti toimii kuin uusi. Mutta paha mieli siitä jäi. En oikein osaa nauttia laitteesta, kun sen hankkiminen on ollut yhtä epäonnisten sattumusten sarjaa. Harmittaa myös, etten saanut ensimmäisenä avata laitetta paketistaan.

Maksoin tabletista 919€ ja 17€ suojapussukasta. Tabletti itsessään on juuri niin erinomainen, kuin toivoinkin. Sitä on kerrassaan kaunista katsella ja nettisivujen selaaminen on huomattavasti helpompaa, kun ruutu on iso. Voisinpa nyt ylistää laitettani yhtä kovasti, kuin se ansaitsee, mutta mieltä painaa luottokortilla odottava kaksinkertainen maksu laitteista, joita minulla on vain yksi.


keskiviikko 2. elokuuta 2017

Tunne itsesi ja kykysi # Osa 2

Kaikki lähtee itsestä! Lähtökohtamme elämässä saattavat olla hyvin erilaiset, mutta mahdollisuudet kehittyä ovat tarjolla kaikille, myös kouluaikojen jälkeen.

Itsetuntemus on avainsana, kun lähdetään rakentamaan unelmia ja tavoittelemaan niitä. Mikä on juuri minulle mahdollista ja mikä aivan mahdotonta. Mitä kaikkea näiden lisäksi voidaan vielä saavuttaa? Ensiksi kannattaa tavoitteista rajata pois ne, jotka aivan varmasti ovat saavuttamattomissa.

Itselläni tämä tarkoittaa esimerkiksi musikaalista uraa tai ulkonäöllä tienaamista:

Rakastan musiikkia, mutta nuottikorvaa minulle ei ole suotu edes auttavasti. Edes valmiita musiikkipalikoita tarjoavalla musiikkiohjelmalla tuskin osaisin luoda uutta ja uniikkia kappaletta. Toisekseen olen hyväksynyt ulkonäköni sellaisena kuin se parhaimmillaan ja kauheimmillaan on, enkä ota paineita itseni ehostamisesta. Näin minulle on säästynyt valtavasti voimavaroja tavoitella minulle mahdollisia päämääriä, kuten vaurastumista. Enkä nyt halveksi yhtään heitä, joilla avut ovat nimenomaan ulkonäössä - miellyttävä ulkonäkö mahdollistaa valtavan määrän erilaisia uravaihtoehtoja ja tapoja rikastua. On vain hyvä muistaa ulkonäköön liittyvien tavoitteiden vääjäämättömän aikarajan ja valmistautua myös elämään näiden töiden jälkeen.

Omat vahvuudet avuksi:

Jokainen ihminen koostuu isosta kirjosta ominaisuuksia ja kykyjä. Jotkut kyvyistä ovat helpommin hyödynnettävissä kuin toiset ja mitä tahansa taitoa voi kehittää. Itsetutkiskelua kannattaa harrastaa ja vastoinkäymisistäkin ottaa opiksi. Minua on aina kiinnostanut tietää ja ymmärtää ympärilläni olevia asioita. Biologian ja psykologian koen yksiksi hyödyllisimmistä kouluaineista, koska niiden avulla oppii ymmärtämään syy-seuraussuhteita niin ympäristössä kuin kanssaihmisissäkin. Myös omia tunteita on osattava analysoida, ettei henkinen kehitys tyssää solmukohtaan. Henkistä vapautta seuraa myös uskallus muuttaa omaa elämää mieleisekseen.

Olen itse hyvin innostuvaa sorttia, mutta yksiä heikkouksiani on innostuksen laantuminen. Yleensä innostukseni noudattaa samaa kaavaa: uuden asian löytäminen, ahkera opiskelu, asian hallitseminen ja siinä kukoistaminen, kyllästys. Tähän menee yleensä noin vuosi ja aikuiselämässäni on ollut jo monia eri teemaisia vuosia. Oppi ei kuitenkaan ole koskaan turhaa, sillä tietoa niin eri harrastuksista kuin niiden parissa viihtyvistä ihmisistäkin voi helposti käyttää myös ansaintivälineenä. Omaa tietämystä voi myydä, sen avulla voi tehdä kauppaa ja sitä jakamalla voi myös verkostoitua ja levittää hyvää muille.

Aiempia teemavuosia elämässäni:
  • Kotisivut: Varhaiset kotisivuni opettivat minulle HTML:ää, sisällöntuottoa ja kuvankäsittelytaitoja. Sain myös vahvan perusosaamisen tietotekniikasta.
  • Manga ja japani: opiskelin japania ja perehdyin manga-, anime- ja cosplaykulttuuriin
  • Lukupiiri: Luin vuoden ajan valtavan määrän kirjoja "100 kirjaa vuodessa" haasteessa
  • Bloggaaminen ja miniatyyrit: Aiempi blogini oli omistettu keräilyharrastukselleni, jolloin tein pienoisasetelmia ja valokuvasin niitä. Opin paljon asettelusta, käsitöistä, valokuvauksesta ja kuvankäsittelystä
  • Osto ja myynti: Kirpputorimyynnillä ja ihan ehdalla trokauksella voi tienata, mutta se vaatii valtavasti tietämystä siitä, mikä myy, missä ja millä hinnalla. Keräilypiireissä kerätty tieto muuttuu myyntitoiminnassa rahaksi.
  • Hyväntekeväisyysvuosi: Olin mukana järjestämässä isoja yleisötapahtumia, jotka tehtiin varainkeruutarkoituksessa
  • Blogi: tämä blogi on opettanut minulle paljon markkinoinnista, kirjoittamisesta, yhteistyöstä ja verkostoitumisesta. Blogin kautta olen ansainnut ehtaa rahaa.
  • Sijoittaminen: Olen oppinut sijoittamisen perusmenetelmät niin onnistumisien kuin erheidenkin kautta. Tiedän paljon asuntomarkkinoista, remontoinnista ja hieman pörssimaailmasta.
  • Yritys: Uusin innostukseni on tietysti oma toiminimeni, jota varten olen oppinut valtavasti mm. verotuksesta ja verosuunnittelusta. Tällä hetkellä myyn tietotekniikan osaamistani ja kykyäni puhua aiheesta helposti ymmärrettävällä tavalla.
Taitoni ovat selvästi tietotekniikan hallinnassa, luovuudessa, erilaisten fani- ja keräilijäryhmien tuntemuksessa sekä kiinnostuksessa ansaita rahaa. Nämä taidot on kuorrutettu jokseenkin miellyttävällä ja realistisuuteen taipuvaisella luonteellani sekä kuivakalla huumorintajulla.

Tulevaisuudessa tulen keskittymään yhä enemmän esiintymis- ja tapahtumanjärjestämistaitoihini. Tämä on kiinnostava haaste sinällään, koska moni voisi luonnehtia minua sekä hiljaiseksi että ujoksi, näytellä en osaa ollenkaan, enkä eläytyä mihinkään rooliin, joka ei ole minä-ite. Lähinnä haluni opettaa saa minut nauttimaan esiintymisestä ja siksi olen valmis ottamaan haasteen vastaan.

Harrastusmielessä olen jo jonkin aikaa silmäillyt Youtubea ja tutkinut sen tarjoamia mahdollisuuksia tienata. Tässä kohtaa törmään juuri omiin heikkouksiini, jotka minun olisi voitettava, jos haaveilisin Youtube-urasta: Näytteleminen, Ulkonäkö ja Musiikki. Esteistä huolimatta ajatukseni kiertävät tätä haastetta kuin kissa puuroa. Minua itseänikin kiinnostaa, löydänkö tavan ja ennenkaikkea innostuksen kokeilla "tähteyttä".



sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Mikä on mahdollista elämässä? # Osa 1

Olen jo pitkään miettinyt kirjoittavani siitä, mikä on elämässä mahdollista ja miten saavuttaa tavoitteensa. Toivottavasti aihe on jo tarpeeksi kypsynyt mielessäni, koska haluan viimein purkaa ajatuksiani blogiin asti. Kirjoitan aiheesta täysin omasta näkökannastani, mutta se kanta saattaisi sopia myös muille perusterveille ihmisille. Ajatuksistani saattaa tulla jopa juttusarja.

Mielessäni olen koettanut hahmotella, mitkä ominaisuudet tai taidot itse näen parhaiksi unelmien edistäjiksi. Uskon näet vakaasti, että unelmat ovat hyvin pitkälle saavutettavissa tietyin ehdoin ja edellytyksin. On myös paljon toimintamalleja, joilla omia haavekuvia ei varmasti koskaan tavoita ja haluan käsitellä myös niitä.

Näen itse elämän vähän kuin tienä, joka haarautuu jatkuvasti ja siltä on mahdollisuus kääntyä lukemattomille eri poluille. Kaikki polut edustavat erilaisia mahdollisuuksia elämässä. Polkujen näkeminen on jo ensimmäinen askel kohti onnea, sillä yllättävän moni ei niitä näe. Monille elämässä on vain yksi tie ja muita mahdollisuuksia ei joko nähdä tai niihin ei uskalleta tarttua. Keskivertoinen elämä: koulutus, työ, perhe, omakotitalo ja koira on turvallinen tapa elää - ei siinä mitään - mutta keskivertoista kummemmaksi se tuskin siitä muuttuu. Ikäviä tienristeyksiäkin saattaa pakosta tulla eteen erojen ja työttömyyden muodossa. Mitä silloin jää käteen eletystä keskivertoelämästä?

Erilaisten polkujen kautta tavallisenkin elämän kurssia voi muuttaa ja suunnata esimerkiksi vaikka kohti vaurautta. Uskon, että moni rikastunut on osannut ottaa mahdollisuuksista kiinni tai kehitellä jopa ihan omat polut. Tämä vaatii kulkijalta mielestäni ennenkaikkea kiinnostusta ja halua poistua omalta mukavuusalueeltaan - menemättä kuitenkaan epämukavuusalueelle! Näiden lisäksi ihmisen on tunnettava itsensä ja haluttava myös kehittyä.

"Minua ei kiinnosta, en jaksa opiskella, minulla ei ole aikaa" ovat takuuvarmoja ajatusmalleja, joilla pysytään siellä omassa kuplassa ja elämä jatkuu samoilla raiteilla. Kiinnostus uuden oppimiseen tai kokeiluun on osoittanut minulle, ettei moni taito ole läheskään niin vaikea hallita, kuin yleisesti uskotaan. Sanomattakin lienee selvää, että monipuolinen taitorepertuaari on vain avuksi kaikessa, mihin ikinä pyritkin.

Näistä ajatuksista lähden syventämään omaa tikapuumalliani kohti unelmien tavoittelua:

  • Tunne itsesi ja kykysi
  • Kiinnostu, kehity ja ota selvää
  • Uskalla yrittää ja menestyä




keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Kolmen kopla ja kuvitteellinen verolaskelma

Asiaa hyvissä määrin tutkineena, täytyy sanoa, että sivutoimista yrittäjää tuetaan kyllä Suomessa ihan mukavasti. Tai käytännössä ei tueta, vaan jätetään verottamatta kuoliaaksi. Toki samaiset verohelpotukset voivat aiheuttaa sen, että yritystoiminnan kasvattaminen taas on kallista puuhaa.

Edellisessä postauksessani kerroin yritystoimintani kolmen ensimmäisen kuukauden tuloista. Nämä ovat ajastettuja postauksia, joten en vielä tiedä, syntyykö kommentteihin keskustelua yrittäjän maksamista veroista ja eläkevakuutuksesta. Haluan kuitenkin tuoda ilmi, että olen ottanut nämä seikat huomioon yritykseni tuloja tarkastellessani.

Kiinteiden ja juoksevien kulujen lisäksi yrittäjän on omalla kohdallansa huolehdittava kolmesta tärkeästä velvoitteesta. Niitä ovat:

  • Arvonlisäverovelvollisuus
  • YEL-yrittäjän eläkevakuutus
  • Tulovero
Kun tulot ovat tarpeeksi suuret, tämä kolmikko napsaistaan pois kaikesta, mitä yrittäjä tienaa. Vaikka verot ovatkin aina raskaita kantaa, on näihin kuitenkin olemassa helpotuksia. Jos olet vain sivutoiminen yrittäjä ja tulosi ovat hyvin pienet ja mahdolisesti menosi vielä isommat, et maksa välttämättä näistä mitään. Kerrataanpa muutamia tulorajoja, joiden alle jäädessä tämä kolmikko ei yrittäjää kiusaa:


  • Arvonlisäverovelvollisuus: Kun liikevaihto on yli 10000€ vuodessa
  • YEL-yrittäjän eläkevakuutus: Kun työpanoksesi arvo on vuodessa yli 7645,25€:n
  • Tulovero maksetaan voitosta. Eli tuloista vähennetään ensin menot, ennen kuin tuloveroa maksetaan.
Tuloveroa olisi tietenkin mukava päästä maksamaan, koska sehän tarkoittaisi, että tuloja on enemmän kuin menoja. Yritystoiminnan alussa on kuitenkin hankittava oikeat työvälineet, joten menot saattavat ylittää tulot. Tällöin yrityksen arvo ja omaisuus karttuvat ilman, että maksat välissä veroja. 

YEL-vakuutus on oikea piikki yrittäjän lihassa. Sitä kun alkaa maksaa niin maksulaput tulevat joka kuukausi täysin riippumatta siitä, mitä yrittäjä on todellisuudessa tienannut. Vakuutuksen voi vähentää verotuksessa menona, mutta muuta hyötyä siitä ei sivutoimiselle yrittäjälle olekaan. Minullahan on sairasvakuutus ja eläkevakuutus päätoimisesta työstäni! Työtulo arvioidaan siitä, minkä verran yrittäjä tienaisi samalla työpanoksella toisen leivissä. Tästä syystä pidän kirjaa tehdyistä työtunneista, jotta voin laskea paljonko olisin tienannut työtä tehden palkollisena. Palkollisen palkkahan on aina pienempi, mitä yrittäjä laskuttaa, joten tuo raja on melko joustava. Esim. jos laskutan itse 40€/tunti, maksaisin palkalliselle samasta työstä vaikkapa vain 20€/tunti. En usko YEL:iin, mutta jokainen saa toki itse muodostaa siitä oman mielipiteensä ja maksaa niin paljon kuin haluaa. 

Arvonlisäverovelvollisuudessakin on ns. alarajahelpotus. Vaikka olisit kerännyt ALV:ia, mutta liikevaihto jäisi alle 10k€:n saa yrittäjä maksetut alvit veronpalautuksena takaisin. Näkisin, että ALV:ia kannattaa joka tapauksessa kerätä (eli hakeutua vapaaehtoisesti arvonlisävelvolliseksi), koska tällöin yrittäjä voi tienata vuodessa 12400€ ja välttyä silti maksamasta arvonlisäveroja. Jos yrittäjä ei ole arvonlisäverovelvollinen, voi hän tienata korkeintaan 10000€ vuodessa. Tämän rajan ylitettyään hän onkin vaikeuksissa, kun alvit on maksettava takautuvasti koko summalta, vaikka hän ei olisi niitä asiakkailta kerännytkään. Huom! Alarajahuojennuksen ansiosta takaisin saaduista alveista on maksettava tulovero. 

Loppukevennykseksi tein vielä täysin kuvitteellisen verotaulukon siitä, paljonko minun pienistä tuloistani jäisi käteen JOS ensimmäistäkään näistä helpotuksista ei olisi olemassa. Ts. tienaamistani rahoista otetaan ensin päältä pois 24% arvonlisäveroa, sen jälkeen vähennetään kuukausittainen 120€:n minimisumma YEL-vakuutusta (tässä tapauksessa 3kk) ja lopuista vielä lisäverokortin mukainen tulovero 30%, josta ei ole saanut tehdä ensimmäisiäkään menovähennyksiä! 


Toistan nyt vielä: Tämä taulukko on täyttä satua! Kuudesta ja puolesta sadasta jäisi yritystoiminnan kulujen maksuun 93€ :D Eipä taitaisi pienimuotoinen yritystoiminta kannattaa ilman näitä helpotuksia. 

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Töttöröö, yrittäjä täällä hei!

Tämä on yllätyspostaus, jonka ajoitin ilmestymään lomamatkamme ajaksi! En ole siis vielä palannut, enkä käytä japaniaikaani blogin päivittelemiseen. Osinkokuningas pyysi kommentissaan kuulumisia yrityksestäni, joten inspiroiduin kirjoittamaan aiheesta tämän postauksen. :)

Yritykseni on ollut olemassa noin kolmen kuukauden ajan. Uskoakseni alun kuuluukin olla hieman hidastempoisempaa, joten olen ollut asiakasmäärieni kehitykseen aika tyytyväinen. Viimeaikaisia saavutuksiani, joista olen melko ylpeä, ovat olleet mm:

  • Google löytää yritykseni kotisivut ja kaikki sivut, jotka liittyvät yitykseeni. Koska kävijöitä sivuilla on melko vähän, korvasi Google aiemmin haussa yritykseni nimen samankaltaisella toisella hakusanalla. Nyt yritys näkyy haussa niin kuin pitääkin ja se löytyy myös Mapsista.
  • Asiakkaani ovat olleet saamaansa palveluun hyvin tyytyväisiä ja minulla on ollut myös palaavia asiakkaita. 
  • Osa asiakkaistani on halunnut omatoimisesti maksaa korkeampaa hintaa, kuin mitä olen pyytänyt (!)
  • Asiakkaita on alkanut ilmestyä suositusten ja jo kauan sitten lähetettyjen mainosten ansiosta. Osa asiakkaista on siis säästänyt mainokseni!
  • Kirjanpidon olen tehnyt itse ja tykkään siitä! Olen aikanaan opiskellut hieman kirjanpitoa, mutta yhdenkertaisena homma ei ole kyllä kovin vaikeaa. Lisäksi tykkään Excelien pyörittelystä. Kirjanpitäjä on tässä vaiheessa aivan liian suuri satsaus yritykselleni, enkä halua maksaa kenellekään lähes valmiiksi tehdystä työstä.

Kesäloman lähestyessä en enää kauheasti panostanut markkinointiin. Toivon myös, ettei uusia yhteydenottoja tule turhan paljoa sillä aikaa, kun olen ulkomailla. Panostan markkinointiin taas enemmän, kun olen kokoaikaisesti valmiina vastaanottamaan asiakkaita. Siitäkin huolimatta minulla oli oikea ruuhkaviikko tuossa äskettäin. Peräti neljä ihmistä varasi ajan samalle viikolle! Toki minulla on ollut joitakin viikkoja, ettei ole ollut yhtään asiakasta, mutta tämä tahti on ollut minulle aivan ok. 



Sivutoimisena hommana työ on toiminut oikein hyvin. Lisäansioita on kerääntynyt oikein kivasti ja pystyn laskuttamaan toiminimen kautta myös blogiyhteistyöpalkkioita. Yritykseni tilillä köllöttelee jo 648€. Toistaiseksi en ole käyttänyt rahaa vielä mihinkään ja jos vuoden aikana tietyt rajat ylittyisivät, täytyisi tästä summasta tietenkin maksaa verot ym. Seurailen tilannetta, mutta jos yritykseni kasvu ei suorastaan räjähdä syksyllä käsiin, voisin sijoittaa rahat iPadiin, jota tulen syksyllä tarvitsemaan eräässä työprojektissa. 

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Yritystulot tilille

Yritykseni tilinä toimii Osuuspankin verkkopankissa avaamani sivutili. Maksullista "oikeaa" yritystiliä en ole ottanut ja käsittääkseni sellaista ei tarvitsekaan avata, kun yritystoiminta on pienimuotoista. 

Nyt tuolle tilille on kilahtanut ensimmäiset yritystuloni. iZettle-maksupäätteen kautta ottamani maksut ja blogiyhteistyöstä laskuttamani palkkiosumma. Vaikkei summa iso olekaan niin ihan mukavalta tuntuu konkreettinen (digitaalinen) raha tilillä. iZettlestä voin valita ansioni tilitettäväksi joko kerran päivässä, viikossa tai kuukaudessa. Valitsin tilitystavaksi kerran viikkoon nyt ainakin alussa.

iZettle Reader
iZettle ottaisi maksuista oman prosenttiosuutensa, mutta koska ostin laitteen ystäväkoodin avulla, sain 10€:n hyvityksen palvelumaksuihin. Ystäväkoodilla 10€:n edun saa niin koodin antaja kuin sen käyttäjäkin. Jos joku lukijoistani on iZettleä hankkimassa, voit vapaasti napata tästä ystäväkoodin itselleen ja saada saman edun. Ehtona on, että ensimmäisen maksunsa vastaanottaa 30 päivän sisällä tilin luomisesta: 


Tililläni köllöttelee nyt 283€ tuloja + jonkin verran käteistä. Seuraavaksi alan selvittelemään, miten suuren osan näistä varaan mahdollisia ennakkoveroja varten. ALV-raja tai YEL-työtuloraja tuskin ylittyvät tällä työvauhdilla, joten niitä varten tuskin tarvitsee säästää. Ennakkoverostakin olisi niin paljon vähennettävänä aloituskuluja, että jos jotakin pitää nyt maksaakin niin myöhemmin sen saanee takaisin palautuksina. 

Nyt kaipailisin lisää asiakkaita. Flyerit on nyt jaettu loppuun ja seuraavaksi keskityn markkinoimaan lehti-ilmoitusten kautta. Mainoslaatikon sijaan kokeilen seuraavaksi rivi-ilmoitusta, joka naamioituu sekalaisten, yksityisihmisten ilmoitusten sekaan. Sen jälkeen aloitan äitienpäiväkampanjan isommalla kuvamainoksella. Saa nähdä, mikä tavoista osoittautuu tehokkaimmaksi.