Tuntemattomasta ilmansuunnasta yllemme on levinnyt laaja erorintama, joka näyttää jumittuneen Suomen ylle jo useamman kuukauden ajaksi. Erikoisreportterimme Ananas ennustaa vakavan, parisuhteita koettelevan vapaudenkaipuupaineen vielä pahenevan kesälomien jälkeisinä kuukausina. Helpotusta tähän ihmissuhdemylläkkään ei näyttäisi lähiaikoina olevan luvassa.
Käsi ylös kaikki, jotka tuntevat jonkun juuri eronneen tai ovat muuten kuulleet yllättävästä erosta lähipiirissä!
\o_ \o_ \o_
Ainoa uskollinen ratsuni on tällä hetkellä viininpunainen Yarikseni ja illalla korvaani kuiskii vain Chris De Burgh lp-soittimen kaiuttimen kautta. Viime yönä kietouduin Tom of Finlandin ikonihahmo Kaken viileään pussilakanasyleilyyn. Talouteni ei ole siten riippuvainen parisuhteiden hankalista kiemuroista, joten minulla on ollut aikaa miettiä muiden parisuhteita ja omalla kohdallani jo toteutuneita riskejä.
Viimeaikoina olen kuullut yllättävistäkin eroista läheisessä ja ei-niin-läheisessä tuttavapiirissäni. Parit, joiden ajattelin olevan kuin luodut toisilleen, ovatkin vuosien saatossa ajautuneet erilleen ja lopulta eroavat kuka mitenkin. Yllättävän usein jopa täysin riidattomasti ja ystävällisissä väleissä. Heille nostan hattua ja suuntaan huoleni enempi heihin, joiden ero ei suju yhtä kitkatta:
Nykyisessä, suht vakaassa taloustilanteessa, matalien korkojen ja nousevien kurssien aikana vakavimmen uhan omalle taloudellemme saatammekin asettaa me itse.
Oman talouden stressitestin sijaan meidän olisikin ehkä kiinnitettävä enemmän huomiota omaan
parisuhteeseemme ja sen tuomaan riskiin. Riskitason määrityksessä apua voisi olla seuraavista kysymyksistä:
Onko minulla varaa jatkaa nykyisentasoista elintasoa, jos ero koittaa?
Onko talous turvattu puolison kuoleman varalta? Millä maksan lainat ja kuka perii puolison?
Onko oma omaisuuteni turvattu esim. avioehdon avulla?
Kenelle lapset jäävät erotilanteessa? Osallistuuko puoliso lasten elämään ja millä summalla?
Kuinka omaisuus jaetaan? Joudutko realisoimaan kiinteää omaisuutta tai sijoituksia?
Kuinka paljon uuden kodin löytäminen ja sisustus elinkelpoiseksi maksaa?
Kuinka paljon kulut nousevat, kun laskuista huolehtii vain yksi aikuinen?
Mitkä ovat yksinhuoltajan etuudet?
Kuinka käy säästämisen ja sijoittamisen, kun menot kasvavat?
Olenko kykeneväinen tekemään järkeviä päätöksiä tunnekuohun keskellä?
Juuri viimeisen kysymyksen takia kaikkiin näihin kysymyksiin kannattaa miettiä vastaukset ja taloudelle Varasuunnitelma B etukäteen. Kun eropaperit ovat jo käsittelypöydällä, voi asioiden sopiminen rauhassa ja ihmisiksi olla hyvinkin vaikeaa. Raha-asioissa "yllätykset" ovat harvoin positiivisia, mutta ennalta varautuneena lähes mistä tahansa saattaa selvitä. Näin välttää etenkin "tuplayllätykset", jotka mielellään livahtavat postiluukusta samalla aukaisulla, joskin erillisissä kirjekuorissa.
Tunnepuoleen en halua liikaa ottaa kantaa, vaikka olen itsekin pettynyt parisuhteessa liian avonaiseksi jätettyyn taloudelliseen takaporttiin. Elämä nykyaikana on kuitenkin muuttunut niin ratkaisevasti, etteivät vanhanaikaiset ajatukset ikuisesta rakkaudesta, yhteisestä vanhuudesta ja taloudesta oikein enää päde. Parhaimpienkin suhteiden enimmäispituudeksi näyttäisi muodostuvan vuosikymmen tai puolitoista. Edes lasten saanti ei oikein enää istu tasa-arvoistuneeseen parisuhteeseen, jossa halutaan jakaa kaikki puoliksi. Puoliksi jako kun ei läheskään aina ole tasa-arvoista.
Viimeaikoina olen tahtomattani ajautunut pariin lempeään kädenvääntöön oman talouteni tunnuslukujen seurantaa koskevissa asioissa. Ilmeisesti kummeksuttavan erilainen tapani ajatella omaa talouttani ja rahojani on herättänyt itsenikin pohtimaan periaatteita ja perusteluja ja niistä haluan teille tänään kirjoittaa. Miksi ajattelen rahasta eri tavalla kuin sijoittamisen peruskirjallisuudessa neuvotaan ja miksi lasken budjettini toisella tapaa, kuin yleensä ohjeistetaan?
Ensiksi haluan tehdä selväksi heillekin, jotka blogiani ovat lukeneet vähemmän aikaa: Olen lukenut sijoituskirjallisuutta, kahlannut vero.fi-sivustoa, ottanut selvää oikeaoppisista tavoista toimia poikkeuksen poikkeuksen poikkeustilanteissa ja osaan laskea kaikki perustavanlaatuiset tunnusluvut, mitkä koskevat omia raha-asioitani. Näiden lisäksi olen ainakin omasta mielestäni suhteellisen jalat-maassa-kulkevaa-tyyppiä ja pyrin minimoimaan riskejä, mutta silti kokeilemaan kaikkea mahdollista, joka saattaisi olla tuottavaa.
Toisekseen olen melkoisen hyvin perillä omista tuloistani ja menoistani. Koska en ole rikas enkä hyvätuloinen, asettaa positiivinen kassavirta pohjakiven kaikelle sijoitustoinimmalleni. Joudun siis tarkkailemaan kaikkia sijoituksiani hyvin kriittisten lasien läpi. Minulle ehdottomasti tärkeintä taloudenpidossani on, että rahat riittävät. Joudun ottamaan tämän asian huomioon aina ja kaikessa. Sijoutus voi paperilla tuottaa ihan miten hyviä prosentteja tahansa, mutta jos se tarkoittaa, ettei minulla ole sen jälkeen rahaa ostaa kaupasta ruokaa, ei tällainen sijoitus ole minua varten. Avaan tätä aivan juuri hieman lisää.
Kolmanneksi olen huomannut ihmisten mieltyneen lukuihin, joilla ei ole mitään merkitystä. Tämä on tiestysti ihan ok ja fine, kukin tyylillään, mutta on outoa, että minunkin oletetaan olevan kiinnostunut samoista luvuista. Ikävintä on, jos perustelujenikin jälkeen oletus on, etten käytä jotakin laskukaavaa, koska en osaa käyttää sitä.
Minulle tuotto tarkoittaa euroja tilille ja kulu laskua, jonka maksan rahalla jollekin toiselle. On olemassa paljon lukuja, jotka eivät sovi omaan sijoitusstrategiaani tai niillä ei ole sen kannalta mitään merkitystä. Lisäksi orjallinen lukujen tuijottaminen ei välttämättä ole edes kovin hedelmällistä, sillä jos jotakin olen oppinut, niin lukuja voidaan aina siivota kauniimmiksi. Erilaisilla kaavoilla voidaan koettaa vertailla eri sijoitusmalleja keskenään tai ennustaa tulevaa, mutta käytännössä lasku on pätevä ehkä ainoastaan laskuhetkellä, vain yhdenlaisessa skenaariossa tai kaava itsessään on puutteellinen, eikä ota kaikkia osatekijöitä huomioon.
Auton arvonalenema
Vertailupostaukseni Avensiksen ja Yariksen käyttökustannuksista herätti paljon kiinnostavaa keskustelua. Ilmeisen moni kommentoija olisi halunnut minun merkitsevän Yariksen vuosittaisiin käyttökustannuksiin myös arvonaleneman. Kuten yllä olen esittänyt, minulle budjettiin kelpaavia lukuja ovat todelliset kustannukset, maksut joista tulee lasku ja jotka maksetaan rahalla. Kustannukset, jotka minun on otettava huomioon laskiessani rahan riittävyyttä jokapäiväisessä taloudessani. Arvonalenema ei ole tällainen kustannus.
Auto ei ole minulle sijoitus vaan välttämätön käyttötavara. Se kuluu, siitä tulee kuluja, eikä se juuri tuota mitään. Auto on omaakin kotia huonompi sijoitus, jonka myyntiarvo on lopulta pyöreä nolla. Autoni ajan kuitenkin loppuun asti, joten jälleenmyyntiarvolla ei ole minulle mitään merkitystä, kuten olen aiemminkin jo kertonut.
En näe mitään syitä lisätä budjettiini arvonalenemaa, joka on kulu, jota ei makseta kellekään. En laske autolleni tuottojakaan vaikka autolla ajelu mahdollistaa monet tuottoisat toimet, kuten työssäkäynnin. Auton hinnan olen jo maksanut, uuteen säästän rahan, kun se on taas ajankohtainen. En laske kuukausittaiseen tai vuosittaiseen budjettiini muidenkaan omistamieni esineiden arvonalenemaa enkä -nousua.
Kaikkein hulluinta olisi huomioida auton kuluina toteutumaton voitto, jonka menetin, kun en sijoittanut auton hintaa pörssiin. Tällaista hedelmätöntä spekulaatiota voisi harrastaa loputtomiin: miksi en sijoittanut kahta euroa EuroJackpottiin ja tullut miljonääriksi? Entä jos en olisikaan ostanut autoa vaan sijoittanut autorahat pörssiin ja tehnyt hävyttömät tappiot? Olisiko minun silloin laskettava autoon sijoitettu ja näin ollen pörssitappioilta säästynyt raha voitoksi?
Toistaiseksi odottelen onnellisessa kuplassani tietoa, mitä hyötyä arvonaleneman laskemisesta minun autoilubudjettini kannalta olisi.
Vuokrien tuottoprosentti vs. kassavirtalaskelma
Ehkä jo arvaattekin, miksi tuottoprosentilla ei ole läheskään niin suurta merkitystä minulle kuin positiivisella tai neutraalilla kassavirralla? Kyllä vain, ruokarahojani en muiden asumiseen laita.
Ostaessani asuntoja sijoitusmielessä minulle ensiarvoisen tärkeää on, että sijoitus maksaa itse itsensä takaisin sovialla aikajänteellä. Ideaalitilanteessa en laittaisi omaa rahaani ollenkaan likoon. Vakuuksien antaminen pankille riittää, sillä vakuuden saa aikanaan takaisin. Minä kannan riskin, saan ensimmäiset tuotot noin 20 vuoden päästä ja näen vuokrausbisneksen pyörittämisen vaatiman vaivan. Vuokralainen hoitaa loput.
Vuokran tuottoprosenttille on erittäin kapeakatseinen laskentakaava (ja huom! Osaan kyllä sen laskea!), joka ei ota kunnolla huomioon kaikkia asioita asuntosijoittamisessa. Velkavipua tuottoprosentti ei huomioi ollenkaan, eikä näin ollen kassavirran positiivisuutta tai negatiivisuutta. Asuntosijoittaja Harri Huru, on tehnyt Youtube-kanavalleen erinomaisen videon tuottoprosentin laskemisesta ja siitä, mitä luku kertoo ja jättää kertomatta.
Velkavipua käyttävänä sijoittanaja minulle tärkeää on tietää, miten paljon asuntosijoitukseen menee rahaa, paljonko siitä saa ja kattaako tuotto kulut ja verot. Tuottoprosentti kun voi olla erinomaisen hyvä, vaikka kassavirta olisi negatiivinen ja näin ollen sijoittaja saa kunnian maksaa itse osan kuluista. Ja ainahan on vain bonusta, jos kassavirta on vähintään neutraali ja tuottoprosentti silti hyvä niin kuin omien asuntojeni kohdalla on.
Omasta mielestäni vuokraustoiminnasta laskettava tuottoprosentti ei pelkästään ole edes kovin vertailukelpoinen muiden sijoitustuotteiden kanssa näiden suurten keskinäisten eroavuuksien takia. Asunto tuottaa eri tavalla, sen riskeihin voi vaikuttaa itse ja lainoitusmahdollisuudet sekä verotus ovat toisenlaiset kuin monissa muissa sijoituslajeissa. Saman tuoton saaminen pörssistä tai vuokramarkkinoilta vaatii aivan erilaisia asioita sijoittajalta, eikä tuottoprosentti ota näihin kantaa ollenkaan. Itse en jättäisi näitä seikkoja huomiotta mistään hinnasta.
---------------------
Käymissäni keskusteluissa olenkin huomannut, että kaksi ihmistä voivat painottaa aivan eri toimintatapoja täysin samoista syistä. Tai he katsovat samoja lukuja, mutta päätyvät täysin erilaisiin lopputuloksiin arvioidessaan sijoituksen kannattavuutta.
Toivottavasti kirjoitukseni avarsi edes hieman sitä, miksi yksi ihminen saattaa ajatella asioista niin eri tavalla kuin toinen. Lähtökohtamme ja tarpeemme ovat erilaisia ja painotamme keskenämme eri lukuja. Minulle tärkeitä ovat kassavirta ja sijoitettu pääoma, kuten myös puskuri, varautuminen ja rahojen riittävyys. Vähäisten rahojeni kasvattamiseen käyttämistäni keinoista annan blogissani teille niin hyvät neuvot kuin taidan.
Olen saanut autoni keskikulutuksen tippumaan tasan viiteen litraan sadalla kilometrillä!
Tästä on kiittäminen autoni ajotietokonetta ja vakionopeudensäädintä. Olen havainnut vakionopeudensäätimellä ajon hyvin taloudelliseksi. Ajotietokone piirtää bensankulutuksesta palkkeja minuutin välein ja maantiellä ajo kuluttaa erittäin tasaisesti bensaa, kun vakionopeudensäädin on päällä. Tietokone osaa annostella bensaa huomattavasti taloudellisemmin kuin minä, kun se laskee sopivan bensamäärän ilmeisesti ylä- ja alamäkien tarjoaman vastuksen mukaan. Ylämäessä auton kulutus harvoin nousee yli 9l/100km, kun taas itse kaasupoljinta painamalla kulutus hyppää äkkiä 17-20l/100km. Suurimmat piikit bensankulutukseen tulevat tietenkin kaupunkiajosta, jolloin vakionopeudensäädintä ei voi pitää päällä. Olen harjoitellut ennakoivaa ajotapaa ja nopeaa kiihdytystä haluttuun ajonopeuteen. Ennen kaikkea ennakoimalla bensaa voi säästää reilustikin ja tämän ansiosta huomiokin pysyy tiessä säätimestä huolimatta.
Sähkö
Kotini sähkönkulutus on tipahtanut!
Uusin sähkölasku kahdelta kuukaudelta oli 36€ sisältäen sähkönsiirron. Aiemmin vastaava lasku on ollut lähes vuoden ympäri 45€ - joulun aikaan hitusen korkeampi ylimääräisten valojen takia. Sähkönkulutuksen laskua ei selittäne muu, kuin asukasluvun huventuminen kolmanneksella.
Voiko tästä siis päätellä yhden ihmisen henkilökohtaisen käyttösähkön olevan noin 9€/kk? Uskoakseni meillä eniten sähköä vievät jääkaappi, kaksi pakastinta, tietokoneet ja älylaitteet. Miehen lähdettyä emme ole juuri katsoneet televisiota ja kahvia keitän liedellä vain kun on vieraita. Asuntomme pysyy paksujen betoniseinien ja läpivedon mahdollistavan muodon ansiosta mukavan viileänä kesälläkin, joten tuulettimia ei ole tarvittu. Pyykkiäkin tulee vähemmän.
Sen voin ainakin sanoa, että olen hyvin tyytyväinen kaupunkimme omaan sähköyhtiöön.
Turhuudet
Kesäloman jälkeen en ole juuri ostellut turhuuksia. Minulle on alkanut kertyä hieman käteistä rahaa ja olen vaihtanut pankkikortin käytön lähes kokonaan käteiseen. En itse pidä käteisestä, mutten jaksa viedä keikkatöistä saatuja rahoja aina talletusautomaattiinkaan. Olen siis koettanut maksaa ostokset käteisellä ja siirrän palkkani suoraan säästötilille lainalyhennyksiä ja muita laskuja varten. Käteisen käyttämisellä on ollut yllättävän latistava vaikutus ostointoon ja etenkin luottokortin käyttöön. Toisaalta en ole kaivannutkaan nyt lisää tavaraa, enempi haluaisin päästä turhasta eroon. Siispä olen budjetoinut 200€/2viikkoa ja koettanut pysyä siinä. On kyllä sanottava, että kesälomalla rahaa paloi taas aivan ruhtinaallisesti.
Toki oli hieman lipsahdettava, kun löysin netistä useamman Chris De Burghin lp-levyn muutamalla eurolla kappale. Postikulut vinyylilevykaupoissa ovat ikävän korkeat, joten kannattavaksi tuli ostaa useampi levy samalta myyjältä.
Pieniä tuloja
Vaikken olekaan mainostanut yritystäni sitten viimevuoden äitienpäivän, saan edelleen
yhteydenottoja asiakkailta. Minulla on muutamia vakiasiakkaita, joiden luona olen käynyt jo useita kertoja, mutta uusiakin yhteydenottoja saan silloin tällöin. Vähän aika sitten kävin tekemässä ensimmäisen 2,5 tunnin keikan, josta raapaisin itselleni 110€:n lisäansion.
Puutarhaani en ehtinyt tänä vuonna satsata (vain parvekkeelle ostin kukkameren), mutta satokausi
alkaa lähestyä ja mm. kirsikkapuussa on jo punaisia marjoja. Luumuja tulee luultavasti myös ja kasvimaasta saisi nyt salaattia mielin määrin. Äidiltäni saan myös kananmunia uusien kesäkanojen myötä. Nämä ovat pieniä asioita, eikä niille voi laskea rahallista hyötyä, mutta kyllähän se piristää syödä jotakin itsekasvatettua.
Tarkoitukseni olisi päästä vielä kirpputorille myymään tavaraa jonakin viikonloppuna. Yksin on hieman tylsää lähteä, joten en ole saanut aikaiseksi. Yariksen peräkontissa voi välipohjan ansiosta istua, joten kerrankin konttikirppiksellä olisi sekä istuin että varjo mukana. Toisaalta myös itsepalvelukirppiksillä olisi nyt edullisia tarjouksia kesäaikaan.
Olen nyt seuraillut vastahankitun Yarikseni (vm.2014) kulutusta ja ottanut hieman selvää sen muista kuluista. Uudempaan autoon vaihtaessa kaikki kulut eivät tietenkään pienene, mutta osa käytetystä rahasta muuttuu suoraan ajomukavuudeksi, kuten ilmaistoinnin huolto. Uudessa autossa on huomattavasti isompi vastuu sen arvon säilyttämisestä kuin vanhassa. Vanhan arvo kun on käytännössä jo nollassa. Hieman olen käyttänyt rahaa myös auton puunaukseen ostamalla sisätilojen pyyhintään tarkoitettuja siivousliinoja ja autoshampoota (4,50€/paketti) ensimmäistä pesua varten. Auto oli jo liikkeessä niin nätiksi siivottu, ettei näille ole vielä ollut juurikaan tarvetta.
Alle olen työstänyt vertailevan listan vanhan ja uuden autoni vuosittaisista kuluista:
Vakuutukset ja verot ovat jo tarkentuneet, mutta katsastuskulut ja huollot ovat noin-arvioita. Koetin etsiä näille keskihintoja netistä. Huolto on Yariksessa tehtävä suurinpiirtein vuoden välein, mutta katsastus ja ilmastoinnin huolto noin kahden vuoden välein (olen jakanut nämä kulut kahdella).
Vanha auto ei tietenkään huolloissa käynyt, mutta vastaavasti sitä tuli korjaamolla korjattua vuosittain. Avensiksen katsastushinta on hieman normaalia korkeampi, koska autokorjaamon pojat saivat katsastuttaa sen puolestani - näin se saatiin useana vuotena läpi ilman korjauksia siinä, missä itse käytettynä ei leimaa herunut. 200€ on ehkä hieman alakanttiin korjauskuluissa, koska joinakin vuosina Avensis kävi korjaamolla kahdesti vuodessa. Vakikorjaamossani lasku harvoin nousi yli 300€:n (sisältäen laina-autoruttanan).
Ajettuani muutaman viikon maantievoittoista työmatkaa, yhdistettynä kaupunki-huvireissuihin, on Yariksen keskikulutus sadalla kilometrilla ollut 5,1 litraa. Avensiksen keskikulutuksesta ei ole tarkkaa tietoa, joten heitin valistuneen arvauksen. Ajotietokone Yariksessa on oiva apu oman ajotavan parantamiseen ja mielestäni vakionopeudensäädin syö optimaalisen vähän bensaa, kun automaatti annostelee bensaa vain juuri sen verran kuin tarvitaan. Vielä en tiedä, miten talvi tulee vaikuttamaan bensankulutukseen.
Yariksen vakuutukseksi valikoitui POP-vakuutuksen L-kasko. Hinta oli huomattavasti halvempi kuin autoliikkeestä tarjotut ja esim. Kamuxin (IF) tarjoamaan halvempaan kaskoon verrattuna POP-vakuutuksen L-kaskoon kuuluu myös lasiturva ja hinta oli silti edullisempi. Tuulilasiin tulevat kiveniskemät saa korjauttaa ilmaiseksi ja tuulilasin vaihdosta maksetaan omavastuu (150€). Omavastuuhinnat saa valita itselle sopivaksi, itse otin alhaisimmat, jotka olivat lasiturvaa ja ilmaista hiunausturvaa lukuunottamatta 200€/kpl.
XL-kaskossa olisi ollut rengasturvaa ja paremmat lunastusturvat, mutta kun luin niiden ehtoja, tuntui että ne eivät välttämättä edes pätisi minun autoni kohdalla. L-kasko tuntui siksi aivan riittävältä. Vanhassa Avensiksessani ei kaskoa ollut enää ollenkaan, koska yli 20 vuotiaisiin autoihin ei hinausturvaa enää saa vakuutusyhtiöiltä. Huom! Falckilta tieturvan voi ostaa erillisellä ja melko edukkaalla vuosihinnalla.
Yariksen kanssa olemme tulleet hyvin toimeen. Koska olen käyttänyt ihanaa vakionopeudensäädintä lähes joka ajokerralla, en ole vielä aivan tottunut kuusipykäläiseen vaihdekeppiin. Sen sijaan olen saanut ajotietokoneen keskikulutusmittaria tarkkailemalla optimoitua ajotaitojani kohti pienempää kulutusta. Ja onhan se mukavaa, että tankin saa täyteen kymppiä pienemmällä rahasummalla kuin aiemmin! Jostain syystä ero E95 ja E98 bensojen litrahinnoissa on taas noussut. Muistan, kun uudistus tuli ja vanhoihin autoihin piti alkaa tankata E98:a, silloin ero oli tasan 5 senttiä litralta. Nyt hintaero on monasti jo 9 senttiä litralta.