sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Mikä on mahdollista elämässä? # Osa 1

Olen jo pitkään miettinyt kirjoittavani siitä, mikä on elämässä mahdollista ja miten saavuttaa tavoitteensa. Toivottavasti aihe on jo tarpeeksi kypsynyt mielessäni, koska haluan viimein purkaa ajatuksiani blogiin asti. Kirjoitan aiheesta täysin omasta näkökannastani, mutta se kanta saattaisi sopia myös muille perusterveille ihmisille. Ajatuksistani saattaa tulla jopa juttusarja.

Mielessäni olen koettanut hahmotella, mitkä ominaisuudet tai taidot itse näen parhaiksi unelmien edistäjiksi. Uskon näet vakaasti, että unelmat ovat hyvin pitkälle saavutettavissa tietyin ehdoin ja edellytyksin. On myös paljon toimintamalleja, joilla omia haavekuvia ei varmasti koskaan tavoita ja haluan käsitellä myös niitä.

Näen itse elämän vähän kuin tienä, joka haarautuu jatkuvasti ja siltä on mahdollisuus kääntyä lukemattomille eri poluille. Kaikki polut edustavat erilaisia mahdollisuuksia elämässä. Polkujen näkeminen on jo ensimmäinen askel kohti onnea, sillä yllättävän moni ei niitä näe. Monille elämässä on vain yksi tie ja muita mahdollisuuksia ei joko nähdä tai niihin ei uskalleta tarttua. Keskivertoinen elämä: koulutus, työ, perhe, omakotitalo ja koira on turvallinen tapa elää - ei siinä mitään - mutta keskivertoista kummemmaksi se tuskin siitä muuttuu. Ikäviä tienristeyksiäkin saattaa pakosta tulla eteen erojen ja työttömyyden muodossa. Mitä silloin jää käteen eletystä keskivertoelämästä?

Erilaisten polkujen kautta tavallisenkin elämän kurssia voi muuttaa ja suunnata esimerkiksi vaikka kohti vaurautta. Uskon, että moni rikastunut on osannut ottaa mahdollisuuksista kiinni tai kehitellä jopa ihan omat polut. Tämä vaatii kulkijalta mielestäni ennenkaikkea kiinnostusta ja halua poistua omalta mukavuusalueeltaan - menemättä kuitenkaan epämukavuusalueelle! Näiden lisäksi ihmisen on tunnettava itsensä ja haluttava myös kehittyä.

"Minua ei kiinnosta, en jaksa opiskella, minulla ei ole aikaa" ovat takuuvarmoja ajatusmalleja, joilla pysytään siellä omassa kuplassa ja elämä jatkuu samoilla raiteilla. Kiinnostus uuden oppimiseen tai kokeiluun on osoittanut minulle, ettei moni taito ole läheskään niin vaikea hallita, kuin yleisesti uskotaan. Sanomattakin lienee selvää, että monipuolinen taitorepertuaari on vain avuksi kaikessa, mihin ikinä pyritkin.

Näistä ajatuksista lähden syventämään omaa tikapuumalliani kohti unelmien tavoittelua:

  • Tunne itsesi ja kykysi
  • Kiinnostu, kehity ja ota selvää
  • Uskalla yrittää ja menestyä




keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Kirppiskesä ja kesäkirppis

Kesäkirpparit ovat täällä taas!

Olen käynyt nyt kahdesti myymässä vanhaa roinaa ilmaisilla kirppiksillä. Ilmaiset kirpparit ovat tietenkin niitä kaikkein parhaita, kun myyntituoton saa pitää kokonaan itsellä. Voisin kyllä harkita maksullistakin myyntipaikkaa, jos tiedän ko. kirpparin suosituksi. Esim. Vermon ja Myyrmäkihallin kirpparit ovat aina täynnä myyjiä ja asiakkaita.

Aiemmin kesällä kävin naapurikunnan peräkonttikirppiksellä, jonne ajoimme autolla suoraan parkkipaikalle myymään. Tämä on tavaroiden siirtämisen kannalta helpoin tapa myydä. Toisaalta yksi parkkiruutu on säälittävän pieni tila minun valtavalle tavarapaljoudelleni. Kovin kummoiselle tuntihinnalle myynnissä ei pääse, mutta pidän myyntipöydän takana istumista ihan hauskana ajanviettona. Koko ajan saa jännittää, mikä menee seuraavaksi kaupaksi ja ostaako kiinnostunut asiakas tuotteen vai ei. Mukaan pakkasin seuraksi myös "anopin" ja meillä oli oikein mukava aamupäivä yhdessä.

Konttikirppiksen tuotto: 48€




Toisen kerran testasin hieman kauempana ollutta iltakirppistä. Koin jo hyvänä ideana vaihtaa maisemaa ja asiakaskuntaa tavaroineni. Konttikirppiksellä ja omassa kotikunnassani olen myynyt jo muutaman kerran ja myyntitahti oli selvästi hiljenemässä. Tavaraa kyllä oli vielä vaikka miten, mutta kaupaksi se ei enää käynyt. Pakkasinpa autoon siis omat kamat, tätini tavaroineen ja yhdessä ajoimme Pikku Huopalahden iltakirppikselle. Paikallisten oma Siivouspäivä järjestettiin lahden rannalla isossa puistossa ja paikalle tuli hurjasti porukkaa! Onneksi olimme aikaisin paikalla ja saimme hyvän myyntipaikan keskeiseltä sijainnilta. Kauppa kävi oikein mukavasti ja asiakkaita riitti. Paikka oli oikein kiva, sillä puut tarjosivat suojaa ja tuuli vilvoitti juuri sopivasti. Iltakirppis kesti neljästä kello kymmeneen, mutta käytännössä ihmiset alkoivat jo kahdeksan jälkeen pakkailla tavaroitaan ja ilmakin alkoi viiletä. Pikku Huopalahden iltakirppiksille kannattaa varata lämmintä vaatetta, jos aikoo myöhään asti istua myymässä.

Iltakirppiksen tuotto: 76€

Olen ihan tyytyväinen myynteihin ja ennenkaikkea runsaasti vailentuneisiin tavarakasseihin. Arvotavarasta olen saanut ihan hyvän hinnan ja kaiken muun olen myynyt mahdollisimman halvalla.


Tässä muistilista konttikirppiksistä kiinnostuneille: 

  • Ilmoittaudu! Ilmaisiinkin kirppiksiin voi usein ilmoittautua ja omaa osallistumista kannattaa tietysti myös jakaa somessa. Facebook-tapahtumissa on oma osallistumispainike, jolla kannattaa ilmoittaa tulostaan. Mitä useampi myyjä on ilmoittautunut, sitä enemmän kirppis houkuttelee myös asiakkaita. 
  • Kerää myytävät tavarat hyvissä ajoin ja mieti hieman hintoja jo kotona. Hinnoittelu tarralapuilla ei ole yhtään huono idea, mutta jos hintapyynnöt ovat korkeita, voi parhaat kaupat jäädä tekemättä. 
  • Kerää vaihtorahakassa ajoissa! Viimeisenä aamuna sopivien kolikoiden ja setelien kokoonhaalinta voi olla aika haastavaa. Itse olen pitänyt aika isoakin vaihtorahakassaa, viisikymppisen varalta. Vyölaukku ja raharenki ovat kätevät varusteet kirpparimyyjälle.  
  • Kylmälaukkuun juotavaa ja evästä. Tunnit kuluvat huomattavasti mukavemmin, kun on eväät mukana, eikä nestehukkakaan pääse yllättämään. Tarkista myös lähimmän vessan sijainti etukäteen. 
  • Aurinkorasva ja hattu mukaan. Iho palaa parkkipaikalla tai kentällä herkästi eikä varjoon pääse. Parkkipaikalla farmariauton kontti voi tarjota varjoa. 
  • Ota mukaan istuin. Pinottavat jakkarat tai kokoontaittuvat tuolit ovat käteviä ja herättävät varmasti kateutta kanssamyyjistä, jotka unohtivat tuolit kotiin. 
  • Panosta esillepanoon. Ota mukaan sopivia laatikoita, pöytä, rekki ja alusta, jotta saat tavarat järjestykseen ja siististi esille. 

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Rahaa valtiolle erheistä

Tänään kerron, miten olen taas rikastuttanut valtiota.

Muistanette jo aiemmin, kun kerroin yllätysperintöverosta, joka tupsahti kirjeen muodossa postiluukkuuni. Kyse oli verottajan omasta, virheellisestä tulkinnasta ukkini testamenttia koskien. Tein veljeni kanssa oikaisupyynnön, sillä tuntuu varsin ankealta maksaa 370€/nuppi veroa sedällemme menevästä perinnöstä. Jo silloin eräs anonyymi kommentoija blogissani arveli, että perintövero on maksettava, vaikka oikaisupyynnön tekeekin ja oikeassahan tuo oli.

Kun eräpäivä alkoi uhkaavasti heinäkuun alussa lähentyä, soitin verottajalle ja kysyin, missä mennään. Hakemuksemme oli toki saapunut, mutta jonot veropäätösten oikaisuihin ovat kuulemma puolen vuoden pituiset! Verovirkailija suositteli, että vain maksaisimme veron pois, sillä muuten siitä lähtee juoksemaan korot ja perinnät. Tässä kohtaa täytyy todella henkäistä helpotuksesta, että on puskuria mistä maksaa. Vaikka ylimääräiset verot saakin kuulemma sitten pian takaisin, kun oikaisu on tehty, niin ei se mukavalta tunnu lähettää rahaa verottajalle lainaan - mahdollisesti moneksi kuukaudeksi. No, nyt jäämme taas odottelemaan päätöksiä.

Toinen valtiota rikastuttanut tapaus sattui tässä aivan äskettäin, mutta siinä on jo paljon enemmän omaa syytä. Sain nimittäin sakot! Ajatuksissani käännyin 50km/h rajoitteiselta tieltä 40km/h rajoituksen alueelle, enkä huomannut pudottaa nopeuttani. Bussipysäkillä seisova pakettiauto nappasi rötöksestäni kuvan ja sakko saapui viikon päästä postissa. 170€ oli sakon suuruus, kun vauhtia oli 10km/h liikaa. Kyllä kirpaisi, mutta pakkohan se oli maksaa, kun oli ihan omaa syytä. En edes venyttänyt maksua eräpäivään asti vaan maksoin heti. Poissa tililtä, poissa mielestä.

Että sellaisia menoja taas tällä erää.


sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kesä ja keskiluokkaistuminen

Kesä rullailee mukavasti, mutta mitään säästökuureja en ole jaksanut noudattaa japaninlomaa seuranneina viikkoina.

Nyt on kaupassakin käyty hieman sillä mentaliteetilla, että kyllä kai minulla tähän(kin) on varaa. Kaikkea pientä kivaa ja herkkua on lähtenyt kaupasta mukaan, enkä ole minkäänlaista rahavarojen seurantaakaan oikein harrastanut. Toisaalta, kun kesä on muutenkin lyhyt, niin miksi siitä ei nyt nautiskelisi? Töihin palaaminen sentään toi kaivattua rytmiä ruokailuihin ja vähensi lomalla harrastettua ulkona syömistä reilusti. 

Mitään kovin suurta ei talousasioissani ole viime viikkoina tapahtunut. Asiakkaita on yrityksessä riittänyt oikein kivasti. Palatessani kesälomalta töihin, sain yllätyksekseni valtavasti yhteyhdenottoja niin uusilta kuin vanhoiltakin asiakkailta. Tein samalla uuden yritysennätykseni: Kuuden arkipäivän asiakasputki! Tämä antoi esimakua siitä, miltä tuntuisi oikeasti pyörittää yritystä ns. täydellä kapasiteetilla, eli yksi asiakas per päivä. Hyvinhän se sujui. Hauska huomata, että asiakkaita vain ilmestyy jostakin, vaikken ole moneen viikkoon mainostanut missään. Parhaimmillaan asiakkaat ovat säästäneet keväisiä lehti-ilmoituksiani ja soittaneet nyt kesällä, kun on tullut tarve.Vau!

Päätin viimein myös käyttää yritykseni rahoja. Tähän asti ne ovat maanneet sievästi omalla tilillään. Sijoitan rahat uuteen ipadiin, jota tulen tarvitsemaan yritykseni palveluksessa syksymmällä. Kerron tästä lisää, kun laite saapuu.

Päivätöiden puolella hain jatkoa osa-aikaiseen hoitovapaaseen. Aion jatkaa hoitovapaata niin pitkälle, kuin saan, eli tässä tapauksessa vuoden 2018 heinäkuun loppuun. Silloin loppuu virallisesti tyttäreni kakkosluokka ja oikeus hoitovapaaseen. Jatkohakemus on nyt lähetetty. Enempää minun ei asiasta tarvitsekaan murehtia, kosken saa Kelalta osittaista hoitorahaa yritystoiminnan takia. 

Säästötilin saldo junnaa paikoillaan. Palkkapäivän siirryttyä puolen kuun paikkeille on johtanut siihen, että tililleni tulee ja sieltä lähtee rahaa kaksi kertaa kuussa. Näin ollen en oikein koskaan osaa sanoa, paljonko minulla varsinaisesti on säästössä. Laskut olen siirtänyt lähtemään suoraan säästötililtä ja siirrän myös tulot käyttötililtä säästöön. Käyttötilille jää vain kuukauden käyttövara. Näin vilkas rahaliikenne tilien välillä on huomattavasti löysyttänyt moraaliani olla koskematta säästötilin varoihin tuhlailumielessä. Ei hyvä. Säästöönkin olisi saatava kertymään rahaa, sillä edessä on isompia hankintoja, kuten auton vaihto uudempaan, mummolan osto ja uuden sijoitusasunnon hankinta. Innostus säästöbudjetin laadintaan on hukkateillä. 

Täytettyäni kolmekymmentä, minusta on alkanut vahvasti tuntua siltä, että muutuin aikuiseksi. Keskiluokkaiseksi, keskinkertaiseksi ja keski-ikäiseksi aikuiseksi. En oikein pidä tästä muutoksesta. Varsinkin keskinkertaistuminen tappaa äkkiä rohkeuden toimia valtavirtaa vastaan ja tehdä omia, rohkeitakin päätöksiä. 

Syksyksi olisi saatava uusi tavoite nyt, kun matkusteluvuosi on saatu onnistuneesti säästettyä ja Tanskan matkaa lukuunottamatta elettyäkin. Mutta minkä tavoitteen laittaisin etusijalle? Tärkeiden ja pakollisten säästökohteiden lisäksi mielessä on jostain syystä pyörinyt keski-ikäisiä ajatuksia moottoripyöristä ja omakotitaloista. Mutta pois ne minusta!

Miehen kouran kokoinen... iiris?
Avoimet puutarhat -tapahtumasta Loviisasta. Kotimaan matkailu on ihanaa ja edullista. 

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Majoittuminen Japanissa - the cheap way

Majoittuminen saattaa lentolippujen ohella tuoda matkabudjettiin suurimman loven. Siksi halusimme asua mahdollisimman edullisesti kahden viikon matkallamme Japaniin ja päädyimme käyttämään enimmäkseen AirBnB-palvelua. Kerron tällä kertaa, kuinka hyvin majoitusvalintamme onnistuivat ja annan suorat linkit käyttämiimme majapaikkoihin.

Kolme yksiötä päällekäin,
vasen reuna portaikkoa.
Semmoinen kerrostalo Tokiossa.
Emme ole miehen kanssa kumpikaan niin mukavuuden- ja tuttuudenkipeitä, että olisimme halunneet
asua eksoottiseksi tarkoitetulla matkalla länsimaisessa hotellihuoneessa. Erilaiset majapaikat - niin uudet kuin vanhatkin - antoivat aivan uudenlaisen kokemuksen jo itsessään. Perinteisistä japanilaisista asuinpaikoista meiltä jäi kokematta ainoastaan yllättävän kalliiksi osoittautuneet kapselihotellit. Tämän lisäksi olisi pitänyt etsiä hotelli, johon naisetkin saavat tulla, jossa on tilaa isoille matkatavaroille, johon länsimaalaisittain pitkä miehenikin mahtuisi ja niin edelleen. Jätimme kapselissa nukkumisen tältä erää välistä.

Tokio, Four leave house:

Matkamme ensimmäisen viikon asuimme Kodemmacho-metroaseman lähellä, Chūō-ku:ssa sijaitsevassa kerrostaloyksiössä. Yksiö oli siisti ja nykyaikainen, todella pieni, mutta aivan tarpeeksi tilava kahdelle ihmiselle. Koko kerrostalo itsessäänkin oli ehkä 4-5 metriä leveä, joten pikkuruisessa japanilaisasunnossa asuminen oli todella kiinnostavaa. Majapaikkamme oli ihan kulman takana vilkkaasta Akihabaran ostosalueesta, mutta erittäin rauhallinen. Lähellä oli runsaasti ruokapalveluita (mm. Coco Curry!) ja yhteydet niin metrolle kuin juna-asemallekin. Voin lämpimästi suositella tätä asuntoa.

6 yötä, 2 henkeä: 439€ yhteensä.


Ohuenohuet patjat tatamimatolla Aizu-Wakamatsussa. 

Aizu-Wakamatsu, Shosuke-No Yado kylpylähotelli:

Tämä oli matkamme ehdottomasti kallein osuus, mutta halusimme kokea oikean kylpylähotellin, ryokanin. Aizu-Wakamatsu oli myös matkamme pohjoisin kaupunki. Hotellista varasimme perinteisen japanilaisen tatamimattohuoneen, jossa nukuimme futon-patjoilla lattialla. Tässä kohtaa selvisi jo, että japanilaiset lattiapatjat eivät ole järin paksuja. Huone oli upea, mutta 5cm patja koetteli selkälihaksia. Peitot sen sijaan ovat kesälläkin superpaksuja, mutta toimivia, sillä yllättäen ne eivät tunnu yöllä kuumilta. Kylpyläpuoli oli ihana ja kuumat altaat taivaallisia. Pukuhuoneesta sai kaiken tarvitsemansa, jopa harjat ja erilaiset voiteet. Lisäksi automaatista sai ottaa itselleen pehmistä, olutta ja teetä. Tähän kylpylään tullessa riitti todellakin, että oli vaatteet tullessa päällä - mitään muuta et tarvitse! Ilta vietetään tietenkin hotellin yukatassa ja sandaaleissa kulkien - näin tekivät lähes kaikki vieraat! Meidän huonepakettiimme kuului myös japanilainen illallinen ja buffet-aamupala. Totta puhuakseni ne olivat kyllä todella vieraita makuja länsimaalaiselle. Esimerkiksi huomasin aamiaisbuffetissa, että ottamani idut omasivat mustat silmäparit ja lähempit tarkastelu osoitti niiden olevan elävältä keitettyjä kalanpoikasia. Illalliselta en osannut nimetä yhtäkään ruokalajia, vaikka olenkin harrastanut japanilaisten ruokien maistelua. Mutta rohkea rokan syö!

Kannattaa käyttää paljon aikaa kylpylän valintaan ja etsiä halvin mahdollinen päivä. Ruuhkahuippuna kylpylään ei kannata edes mennä, sillä altaissa on mukava lillua mahdollisimman rauhassa.

1 yö, 2 henkeä: 224€




Kunnon retrohuone Nikkossa.
Kuvaamista haittasi se, että sotkimme huoneet heti, kun saavuimme.
Vihreä möykky on uskollinen matkakumppanimme Rinkka. 

Nikko, VIS Guest house:

Nikko on kaunis kaupunki vuorilla ja lähellä upeita luonnonsuojelualeita. Kannattaa kuitenkin käyttää aikaa kunnollisen majoituksen etsintään. Meidän majatalomme tarjosi hienoisen yllätyksen, kun saavuimme. Mielestäni kuvat Airbnb:n sivuilla ovat nyt muuttuneet siitä, kun varasimme paikan, mutta meille tuli yllätyksenä, että "huoneemme" olikin verhoilla rajattu loossi tukahduttavan kuumalla ullakolla. Ullakolle olisi pitänyt kiivetä kapeita tikkaita pitkin, enkä usko, että rinkkamme olisi kattoluukusta edes mahtunut sisään. Majapaikan emäntä tarjosi meille kuitenkin saman tien "uutta kohdetta", jossa olisi enemmän tilaa ja huoneessa ovi. Kävelimme tälle toiselle kohteelle, joka oli vanha omakotitalo, jossa oli 2-3 huonetta pitkän käytävän varressa. Koska huone oli parempi, oli se tietenkin myös kalliimpi, mutta koska emme todellakaan halunneet nukkua ullakolla, otimme tarjouksen vastaan. Emäntä antoi meille vielä 50% alennuksen lisähinnasta, joten maksoimme hänelle 23€ paremmasta huoneesta.
Sijainti on mukavasti lähellä pääkatua, mutta rauhassa ja aivan kivenheiton päässä oli suuri supermarketti, josta haimme ruuat todella edullisesti. Kello viiden jälkeen kaikki tuoretiskin ateriat olivat jo 20-50% alennuksessa.

Tavallaan oli mukava asua vanhassa omakotitalossa, joka oli juuri niin japanilaisen näköinen, kuin voi kuvitella. Huoneet oli erotettu lukottomin liukuovin, joten rinkka sai jäädä hyvien henkien huomaan, kun lähdimme päiväretkille Nikkon luonnonsuojelualueille.

3 yötä, 2 henkeä: 199€ +23€
Kamakuran bambumetsää.



Kamakura, huone yksityiskodissa:

Majoittumista yksityiskodissa isäntäväen kanssa olin jännittänyt ennalta kaikkein eniten. Japanissa suositaan tuliaisia, joten ostimme jo lähtiessä majoittajillemme tuliaiseksi pussillisen muumi-kahvia. Päätös osoittautuikin hyväksi, sillä niin sydämellistä hoitoa ja huolenpitoa emme olisi voineet edes toivoa. Majoittajamme Katsu on herttainen nainen, joka valmistaa vieraille herkullisen aamiaisen itse. Saimme olla aivan rauhassa huoneessamme ja meille oli tehty ihanat pedit. Myös patjat olivat tarpeeksi paksut, että niissä sai kunnolla nukuttua. Oli mahtavaa tutustua aivan tavallisen pariskunnan kotiin ja heidän tapaansa elää. Emäntä puhui hyvää englantia ja sain hänestä ensimmäisen ystävän Japanista. Majoittuminen Kamakurassa jäi yhdeksi parhaimmista muistoista koko reissulta.
Huomioitavaa: Oma huoneemme oli ainut huone talossa, jossa ei tupakoitu sisällä.

3 yötä, 2 henkeä: 196€

Narita, Apa hotel:

Apa-hotellista jouduimme ottamaan viimeisen hätämajoitusyön ennen kotiinlähtöä. Huone oli minimaalisen pieni ja kahden hengen sänky n. 120cm leveä. Huone oli kuitenkin mukava, sänky hyvä, wc erittäin siisti ja tarjolla oli myös hotellin oma kuumavesikylpylä ja ilmainen bussikyyti Naritan lentokentälle. Ei moitittavaa! Hintakin oli hyvä, vaikka varasimme sen samana päivänä, kuin majoituimme. Hintaan ei kuulunut aamupalaa, mutta sen olisi voinut ostaa erikseen.

1 yö, 2 henkeä: 54€


Ja siinä se huone sitten olikin. Apa hotel, Nikko.

Ilmoittamani hinnat ovat kahdelta hengeltä yhteensä. Jaoimme ne tietenkin mieheni kanssa puoliksi. Olen arvioinut kaikki majapaikat reppureissaajan kannalta, jolla ei ole liikuntarajoitteita. Japanilaisissa asunnoissa on paljon rappusia, kynnyksiä ja eri korkuisia lattiatasoja. Asunnot ovat myös hieman syrjempää, esim. hiljaisen sivukadun varresta otettu, mutta kuitenkin lyhyen kävelymatkan päässä julkisten pysäkeistä tai muista kohteista.