keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Lomarahojen vaihto vapaaksi

Yllättäen meille on tänä keväänä tarjottu töissä mahdollisuutta vaihtaa lomarahoja vapaapäiviksi.

Olen aina mukana, kun työnantaja tarjoaa jotakin uutta etuutta työntekijöille. Aiemmin meillä on ollut jo käytössä palkattomat vapaapäivät (joista ei mene lauantain palkkaa) säästösyistä. Palkattomia on saanut pitää 5kpl vuodessa ja nyt on tarjolla toiset 5kpl vapaapäiviä, jotka ostetaan lomarahoilla.

Yhdistettynä minimaalisiin 28 päivän lomiini tämä tekisi sentään jo saman, kuin pitkään talossa olleilla eli 38 lomapäivää!

Käytännössä lomarahavapailla ja palkattomilla lomapäivillä ei tietenkään ole mitään eroa, kun molemmissa tapauksissa ne ovat pois omasta palkasta. Lomarahasta miinustettuna lomapäivät tuntuvat kuitenkin "edullisemmilta", kun ne on kerralla miinustettu tulossa olevista extrarahoista, kun taas palkattomat otetaan jälkikäteen suoraan palkasta ja käteen jää siinä kuussa vähemmän rahaa.

Vaan kuinka paljon lomapäivät sitten maksavat? Tämä kiinnosti minua myös, sillä en ole koskaan oikein osannut laskea etukäteen lomarahojani ja nyt on menossa vielä 30% kiky-leikkauksetkin. Onneksi sain työnantajaltani karkean laskukaavan, jolla voin lomarahani laskea! Jaan kaavan teidänkin kanssanne, mutta muistakaa, että se on hyvin summittainen ja antaa vain idean siitä, miten lomaraha lasketaan. Meillä lomaraha on noin 5% vuosipalkasta.

Lomarahan suuruus: 12 x kkpalkka x 0,05 x 0,70 
Päiväpalkan suuruus: kkpalkka / 20

Normaalisti kuukausipalkkani olisi n. 2100€, mutta osittaisen hoitovapaan takia se on vain 82% tästä, eli noin 1722€. Lomarahani olisi siis: n. 723€ ja päiväpalkka: 86€

Viisi lomapäivää maksaisi minulle siis 430,5€ ja lomarahaa jäisi 292,5€.
Olin kuitenkin ajatellut pitää viidestä päivästä vain neljä, joten loma maksaisi 344,4€ ja lomarahaa jäisi 378,6€, arvatenkin verottajalle verotettavaksi.

Jos laskelmani pitävät paikkansa (ja korjatkaa jos eivät) niin ihan mukavalta vaihtosuhteelta vaikuttaa.

Samalla mehustelin tulevaa vuotta, kun alan tehdä taas täyttä päivää töissä ja lomarahaa pitäisi herua 882€ ja jos/kun kiky-lomarahaleikkaukset loppuvat, pitäisi lomarahan olla jopa 1260€. Hieman kyllä tätä epäilen, koska en muista koskaan saaneeni noin paljoa lomarahoja kerralla. Ehkä veroista johtuen.

Lisälomapäivät ovat kyllä kiva juttu, mutta hieman tylsää on, ettei niitä saa pitää putkeen esim. extralomaviikkona. Lisäksi nämä lomapäivät eivät ole subjektiivinen oikeus kaikille. Muissa toimipisteissä lomapäiviä olisi saanut ottaa jopa 13 (ja omatkin lomarahani olisivat riittäneet 8-9 päivään), mutta omassa yksikössäni määrä rajattiin max viiteen. Mutta etu kuin etu. Yritykseni kauatta tienaisin saman päiväpalkan 2,5 tunnissa, joten lomapäivän voi käyttää tuottavastikin.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kun vanha koti tulee myyntiin

Tiedättehän te minun rakkauteni asuntoihin? Seuraan jatkuvasti tiettyjen alueiden asuntotarjontaa erilaisilla hakuvahdeilla ja painan mieleeni hintapyyntejä ja tietoja taloyhtiöiden tilasta. Jos kiinteistövälittäjän ammatti ei olisi niin iltapainotteista, koettaisin varmasti siipiäni välittäjänä.

No, nyt jäikin hakuvahtiverkkooni sellainen kala, jota olen odottanut jo jonkin aikaa. Totuushan on, että kaiken etsimänsä löytää kyllä aikanaan ja nyt kävi niin. Minun vanha kotini, ensimmäinen omistusasuntoni ja tyttäreni syntymäkoti, tuli tänä aamuna myyntiin. Olin juuri lähdössä töihin, kun sain ilmoituksen uudesta myytävästä kohteesta ja saman tien menin aivan suunniltani. Vanha ihana kotimme!

Myimme asunnon pois, kun erosimme exäni kanssa. En olisi halunnut myydä, mutta exä vakuutti, etten selviytyisi lainasta yksin - ja silloin vielä uskoin häntä. Asunnon osti sinkkunainen, joka on asunut siinä tähän asti. Asunto oli jo myytäessä oikein hyvässä kunnossa ja uusi omistaja on kuvien perusteella remontoinut asuntoa vain hieman: keittiön lattia on vaihdettu ja pari seinää on tapetoitu/maalattu. Muuten kotimme on aivan ennallaan, etenkin ne kohdat, joita siinä rakastin eniten: keittiö ja eteisen kaapisto. Nykyiseen asuntooni olen kopioinut nuo kohdat remontin yhteydessä.

Minut valtasi valtava halu saada takaisin tuo vanha koti. Ajatus itsessään on tietenkin aivan typerä: en ole aikeissa muuttaa nykyisestä kodistani pois, vanhan kodin pyynti on hieman ylihintainen (viidessä vuodessa hinta on noussut 10k€) ja se on hieman huonommasta (mutta silti hyvinhoidetusta) taloyhtiöstä kuin omani - hoitovastikekin on suurempi, vaikka asunto sijaitsee alemmassa kerroksessa. Mutta kuinka silti haluaisinkaan tuon asunnon omakseni... Ainakin aion mennä näytölle fiilistelemään.

Ja vaikka asunnon ostaisinkin niin kuka siinä sitten asuisi? Jos laittaisin asunnon vuokralle, en kuitenkaan pääsisi asunnossa käymään. Lisäksi kolmiota on vaikeampi vuokrata ja vuokralainen saattaisi tuhota sen, mistä uusi omistaja on niin hyvin pitänyt huolta. Lisäksi kolmion ostaminen osuisi tällä hetkellä todella huonoon saumaan, kun mummolastakin pitäisi pian hieroa kauppoja. On erittäin todennäköistä, etteivät vakuuteni yksinkertaisesti nyt riittäisi.

Lisäksi on hyvä huomata, että vaikka kaipaan tuota ihanaa kotiamme, ei siellä käyminen tai asuminen toisi takaisin aikaa, jonka siellä vietimme vuosia sitten.

Suomi100 -petunia, Night sky. 

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Vaihdannaistalous, eli kokoelma, josta en halunnut maksaa mitään

Oman ajan lisääntyessä olen kiinnittänyt enemmän huomiota perinnöksi saamaani vinyylilevykokoelmaan. Aiemminhan jo sain hankittua kivan levysoittimenkin ja hiljalleen olen kuunnellut isäni levyjä - en tosin ole päässyt kovinkaan pitkälle tässä urakassa. Vaikka isäni jälkeen jättämä kokoelma onkin varsin laadukas ja kiinnostava, oli joukossa paljon albumeita, jotka eivät oikein olleet oman makuni mukaisia. Tämän lisäksi olisin mielelläni kuunnellut artisteja, joita ei kokoelmastani löytynyt yhtään, kuten Queenia ja David Bowieta.

Eräänä hiljaisena iltana, kun tyttökin oli isällänsä, sain sitten älynväläyksen. Miksi en löisi kaikkia kärpäsiä kerralla ja laittaisi vaihtoilmoitusta nettiin? Päätinkin rustata ilmoituksen saman tien ja listasin aluksi want-listan artisteista, joista olin kiinnostunut. Vaihtoilmoitukseni juju oli, että vaihtokauppojen tekijän olisi tultava luokseni kylään ja tutkittava levyhyllyni läpi - mitään myynti tai vaihtolistaa en alkanut omista levyistäni tekemään, mutta listasin joitakin artisteja ja genrejä, joita vaihtaisin mielelläni pois. Tällä ajattelin saavuttavani mm:
  1. Vaihtamalla muokkaisin levykokoelmaani itselleni mieluisampaan suuntaan.
  2. Saisin haluamiani levyjä ilmaiseksi, ilman postimaksuja
  3. Levyjen myynti olisi ollut työlästä, kun en osannut arvottaa ja arvioida levyjen kuntoa. LP-levyjen postitus on myös ikävää niiden ison koon johdosta. 
  4. Tutustuisin uusiin ihmisiin ja voisin viettää mahdollisesti hauskaa aikaa musiikista jutellen
  5. Oppisin lisää kokoelmastani, josta suurin osa on minulle täysin tuntematonta musiikkia
  6. Oppisin mahdollisesti lisää levyjen kuntoluokituksista ja arvosta
Ilmoitukseni ylitti kaikki odotukseni! Sain mahdottoman paljon vaihtotarjouksia, joista lupaavimmat vaihtajat kutsuin kotiini. Moni olisi halunnut myös ostaa levyjäni, mutta siitä kieltäydyin jyrkästi - en tahdo kutistaa kokoelmaani. En myöskään suostunut postitse tapahtuviin vaihtoihin yllä esitetyistä syistä. 



Ja voi, miten hauskaa minulla onkin ollut! Tähän mennessä olen tavannut kolme levynvaihtajaa ja kuullut valtavasti kehuja levykokoelmastani sekä oppinut mahdottomasti uutta niin levyistä, niiden arvosta kuin kunnostakin. Ilmeistä on, että kokoelmani on varsin laadukas ja sisältää paljon haluttuja sekä suht arvokkaitakin albumeja. Olen saanut vaihdettua itselleni lähes kaikki albumit, joita olen hakenutkin. Vaihtajien kanssa olemme tulleet hyvin juttuun ja hieroneet kauppoja hyvässä hengessä. Kukaan heistä ei ole osoittautunut huijariksi vaan kaikki ovat halunneet tehdä reilut kaupat. Levyjen arvot olemme tarkistaneet yhdessä internetistä. Koska vaihtamani levyt ovat olleet hieman arvokkaampia kuin vaihdossa ottamani levyt, olen saanut myös hieman välirahaa. Yhteensä 15€. 

Kokeilin käydä myös paikallisessa levydivarissa tekemässä vaihtokauppoja. Tietenkin liikkeessä vaihtosuhde on huomattavasti huonompi. Sain kolmesta albumista vaihdossa kaksi ja jouduin itse maksamaan väliä 15€. Tämä ei minua mitenkään häiritse, sillä on toki yrittäjän maksettava tuloistaan verot, vuokrat ja palkat. Tulojen ja menojen myötä vaihtokauppojeni kokonaiskustannus pyöristyi nollaan.

Näiden hauskojen kohtaamisten lisäksi sain eräältä työtoveriltani isohkon nipun lp-levyjä, joista löysin peräti kolme want-listallani ollutta albumia - sekä yhden, jota en edes tiennyt kaipaavani. 

Että tällaista hauskaa täällä päin.

Vaihtamalla tavaraa tavaraan voi kokoelmaa kasvattaa ilman kuluja. 

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Uran vaihto, uusi työ - kannattaisiko se?

Viimeksi kirjoitin teille mietteistäni ja laskelmistani koskien aikuisopiskelijaksi lähtemistä. Tänään pohdin, kannattaisiko uranvaihto ja uudet työkuviot.

Nykyinen työni on ennen kaikkea mukava ja työtoverit huippuja. Koska olen nuori, on minun hyvin vaikea kuvitella, että löllyisin nykyisessä työssäni mukavasti eläkeikään asti. Toki se olisi mahdollista, mutta varmasti tuntisin (koska tunnen niin jo nyt), että oma potentiaalini valuisi suurelta osin hukkaan. Toisaalta juuri nyt minulla on kaikkea riittävästi. Taloudellinen tilanteeni on hyvä ja vakaa, tulot riittävät menoihin ja sijoitussuunnitelmani toteuttamiseen. On kuitenkin kaksi syytä, joiden takia haluaisin jotakin enemmän.

  1. Haluaisin tehdä enemmän töitä tietotekniikan parissa, oppia koodaamista ja opettaa.
  2. Haluaisin mahdollisuuden neuvotella palkastani ja työsuhde-eduista. Käytännössä palkan pitäisi korreloida osaamista, vastuuta ja työssä kehittymistä - näin ei kunnallisella puolella ole, vaan kaikki saavata samaa palkkaa.
Rahallisesti en tiedä, olisiko neljän vuoden opiskelut panostuksensa väärti. Hyvin karrikoidusti voisi laskea, että tulevana kymmenenä vuotena voisin tienata nettona (käyttäen vero.fi:n veroprosenttilaskuria ilman ihmeempiä vähennyksiä):



Laskelmani mukaan olisi taloudellisesti aika sama, olenko 10 vuotta töissä nykyisellä palkalla vai 4 vuotta koulussa ja 6 vuotta töissä tuplapalkalla. Eroa alkaisi tulla vasta seuraavalla työvuosikymmenellä. Tähän en laskenut mukaan ollenkaan muita tuloja, kuten lisätyöt tai opintoetuudet. Oletus on, että opiskeluvuosina eletään kädestä suuhun, eikä säästöjä kerry. Opiskelujen jälkeen on maksettavana myös opintolaina, mutta paremmalla vuosipalkalla se ei liene ongelma. Aukoton tämä laskelma ei siis ole, mutta antaa jonkinlaisen viitteen opiskelun kannattavuudesta.

Neljäntonnin palkka olisi omasta mielestäni käsittämättömän paljon rahaa, en edes tiedä, mitä sillä tekisin. En välttämättä saisi sitä heti työuran alussa, mutta käytännössä palkka voisi nousta sitäkin suuremmaksi, joten olkoon tuo nyt keskiarvo. Korkeakoulussa opiskelun itsessään on jo jotain, jonka haluaisin kokea ja toivon, etten ole siihen vielä liian vanha. 

Olen myös sitä mieltä, että ura tietotekniikan alalla voisi olla tulevaisuudessa turvatumpi, kuin nykyinen työni. Valitettavasti tämän hetkinen virkani on listattuna kaikissa "Onko työtäsi olemassa enää X-vuoden päästä?"-tutkimuksissa uhanalaiseksi. Työtäni kyllä arvostetaan, mutta käytännössä teen pienellä kuukausipalkalla hommia, josta oman yritykseni kautta tienaisin 3-4 kertaa enemmän. Työllistymisen pitäisi olla tietotekniikka-alalla tulevaisuudessakin mahdollista niin Suomessa kuin kansainvälisestikin ja ainakin koulutus tarjoaisi hyvin monipuoliset työllistymis- ja yritysmahdollisuudet. 

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Aikuisopiskelijaksi?

Yhden oven sulkeutuessa on yllättäen eteeni avautunut ikkuna: idea lähteä opiskelemaan.

Idea heräsi, kun kuulin veljeni suunnitelmista ryhtä aikuisopiskelijaksi. Olemme käyneet peruskoulun, ammattiopiston sekä lukion samalla luokalla veljeni kanssa ja ajatus yhteisestä opiskelu-uran jatkosta nosti tuntosarveni saman tien pystyyn. Kuinka kiehtova idea!

Minua on jo vuosia vaivannut se, etten hakenut heti lukion jälkeen jatko-opintoihin. Siinä vaiheessa olin aivan kypsä suorittamani kaksoistutkinnon ja ylioppilaskirjoitusten takia ja halusin vain päästä äkkiä töihin. Pian myös tytär syntyi sopivan puolison osuttua kohdalle. Korkeakoulututkinnon puute on kuitenkin jäänyt harmittamaan ja harmistus on vain kasvanut hiljalleen vuosien saatossa. Lapsena olin aivan varma, että menisin yliopistoon. Yliopistosta en juuri enää haaveile, mutta jokin käytännöllinen ammattikorkeakoulututkinto olisi mukavaa suorittaa. Lisäksi nykyinen, mukava ammattini on ura- ja palkkakehityksen osalta umpikuja. Näillä opinnoilla olisi hyvin vaikea siirtyä kunnalliselta yksityiselle puolelle. Yksityisellä sektorilla olisi edes teoriassa mahdollista saada omaa osaamista vastaavaa palkkaa.

Tutkittuani aikuisopiskeluasiaa, huomasin, että aika voisi olla todellakin otollinen jatko-opinnoille seuraavistakin syistä:
  • 8 vuoden työuran jälkeen on mahdollista saada ansiosidonnaista aikuiskoulutusrahaa max 15kk ajaksi. Tämä raja täyttyy tulevana syksynä
  • 5 vuoden työuran (joista 1 vuosi saman työnantajan palveluksessa) jälkeen olen oikeutettu 2 vuoden palkattomaan opintovapaaseen
  • Kuluni ovat nyt/pian todella alhaiset ja minulla on toiminimi, jonka turvin saan lisäansioita
  • Voisin nautiskella opiskelijoiden ruokailu- ja muista eduista (valitettavasti en kuitenkaan joukkoliikennealennuksesta ainakaan opintovapaan aikana)
  • Opiskelijana olisin paljon enemmän kotona tyttären luona: jatkaisin mieluusti lyhyempiä päiviä, kuten nyt osittaisella hoitovapaalla
  • Voisin hyödyntää opintolainan lähes ilmaisen koron sekä opintolainahyvityksen

Olen miettinyt ja laskenut tulojani sekä menojani. Yhtälö ei näytä aivan mahdototomalta, mutta joitakin suurempia muutoksia olisi ehkä pakko tehdä. Autonruttanastani saattaisin joutua luopumaan ja ottaa tilalle joukkoliikenteen kausikortin. Kausikortin ja nykyisten bensakulujeni välillä ei ole suurta eroa, mutta vakuutukset/verot saattaisivat tuottaa vaikeuksia. Lisäksi kolun sijainnista riippuisi paljon, voiko autoa käyttää koulumatkoilla. Olen tosin muutenkin miettinyt autottomana elämistä, jos työmatkat sen joskus sallisivat. 

Toinen suuri muutos taloudessani olisi asuntolainan eliminiointi mahdollisimman nopeasti. Aikuiskoulutusrahakauden aikana tulot riittävät lainan maksuun, mutta jos tipahdan pelkälle opintotuelle, ei raha enää riitä. Tässäkin on pari eri skenaariota, joita tulisi pohtia: 
  1. Maksanko kotilainan pois säästöilläni ja otan mummolan lunastukseen lainaa (pitkällä laina-ajalla ja pienellä kuukausierällä).
  2. Jätänkö asuntolainan ja maksan sitä pois säästörahoilla opiskeluiden ajan. Mummolan lunastukseen laina.
  3. Käytänkö säästöni mummolan lunastukseen ja koetan keksiä, mistä revin rahat lainalyhennyksiin. Lisätyöt?
Näistä ensimmäinen vaihtoehto olisi todennäköisin, koska pääsisin kokonaan yhdestä velasta ja sekä velan että säästöjeni korkohyöty on hyvin minimaalinen enää tässä vaiheessa. Saisin lainan maksettua säästöillä ja extralyhennyksillä pois noin kahdessa vuodessa, ennen kuin aikuiskoulutusrahakausi loppuisi. Näiden lisäksi olisi myös koottava tai jätettävä tilille kunnollinen puskuri vuokrastoimintaa ja elämän yllätyskuluja varten.

Aikuisopiskelijana saisin tienata 250€/kk rahaa lisätöillä. Tähän oma yritykseni sopisi erinomaisen hyvin. Käsittääkseni olisi mahdollista palata kesälomakautena takaisin vanhaan työhöni, jolloin saisin myös kunnollista palkkaa. Aivan koko tutkinnon ajaksi opiskeluvapaa tuskin riittäisi, joten joutuisin kahden vuoden opiskelujen jälkeen miettimään, jätänkö nykyisen työni vai palaanko koulun penkiltä töihin. Ammattikorkeakoulututkinto on nelivuotinen, josta viimeinen vuosi kuluu työssäoppimassa. 

Tässä vielä budjettilaskelmat tutkintovuosilta 1-2 sekä 3-4. Jätin vuokraustoiminnan tulot ja menot pientä voitto-osaa lukuunottamatta kokonaan pois sotkemasta. Alemmassa laskelmassa kotilainan lyhennystä  ei enää ole ja se kompensoi aikuiskoulutusrahan loppumisen. Asumistukea en voi saada pääomatulojen takia. 

Opintolainan (yhteensä max 10800€/tutkinto) olen jakanut opiskelukuukausille neljän vuoden ajaksi. Toki sitä voi nostaa toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. 

Erotusosan saisin säästöön ja sen lisäksi tulisi mahdolliset lisätöistä saadut rahat. Vakuutuksia en tähän laskenut, koska niiden pitäisi tulevina vuosina kuittaantua lainojen OP-bonuksilla. 



Syksyllä olisi seuraava yhteishaku. On tietenkin täysin mahdollista, etten edes pääsisi sisään kouluun, johon haluaisin, mutta hakemalla tuskin menetän mitään. Jos koulun ovet eivät aukea niin tiedän ainakin yrittäneeni. 

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Taloyhtiössä tapahtuu

Yhtiökokouskutsut eivät ole iloisia yllätyksiä postilaatikosta kolahtaessaan.

Kutsu indikoi yleensä sitä, että jokin on muuttumassa ja varmasti vielä pahempaan. Tällaisia huolia ei tietenkään olisi, jos omistaisi muita kuin 70-luvulla rakennettuja asuntoja, mutta minkäs mahdat. Mieliala meinasi laskea, kun olin silmäillyt läpi eilen saapuneen kokouskutsun ja sen asialistan: Julkisivun elementtisaumojen vaihto sekä talotekniikan uusiminen. Sitten onneksi tajusin katsoa, mitä taloyhtiötä kutsu koski ja se olikin oman kotoni taloyhtiön kokous! Omaan kotiin on paljon mielekkäämpää tehdä remontteja, kuin vuokrakohteisiin. Niistä jopa maksaa ihan mielellään.

Oman kotini taloyhtiö on oikein hyvässä kunnossa ja remontteja on tehty tasaisesti jo 90-luvun loppupuolelta asti. Nuo kaksi edellä mainitsemaani remonttia eivät liene edes kovin kalliita ja pian talossamme valmistuu rappukäytävien ja ulko-ovien vaihtoremonttikin. On kuin asuisi uudessa talossa sen jälkeen. Ainoa huolettavampi uutinen oli ensimmäinen ilmoitus viemäreiden heikosta kunnosta, joten linjasaneerauksen (viemärit ja sähkönousut) suunnittelu aloitetaan ilmeisesti pian. Putket meidän talosta onkin jo uusittu onneksi. Hieman hirvittää, mitä linjasaneeraus tulee tekemään vastaremontoidulle kylppärilleni. Pitääkö se nyt purkaa alkutekijöihinsä?

Taloyhtiömme hallituksesta näytti eronneen yksi neljästä jäsenestä. Korviini oli jo kantautunutkin, että hallituksen sisällä kuohuu: hallituksen puheenjohtajaa on kuvailtu vähemmän ylistävin sanoin ja siksi ihmiset eivät halua jatkaa hallituksessa. PJ:n höveli rahankäyttö, sekä runsaat omavaltaiset hankinnat ovat herättäneet närää asukkaissa. Kyseinen PJ oli myös mieltäni aiemmin korvenneen parkkipaikkauudistuksen takana. Palatakseni tuohon uudistukseen, voin iloisesti kertoa, ettei asia enää haittaa minua. Sain uudistuksen ansiosta parkkipaikkamme parhaan paikan autolleni ja vieraspaikkojen vähyys on nyt muiden ongelma. Huh.

Polttava kysymys kuuluukin nyt, pitäisikö minun osallistua tuohon yhtiökokoukseen vai ei? Tuleville remonteille ei varmaan mitään mahda ja hallituksen katselu aiheutti viimeksi inhottavan migreenin. Toisaalta, jos hallituksen jäsenistä äänestetään niin tietäisin kyllä, ketä EN äänestäisi. Samoin asukkaat saattavat tuoda esiin typeriä ehdotuksia, joita olisi hyvä olla paikalla torppaamassa.

Typerät uudistukset on tosin paljon helpompi hyväksyä, kun ei ole itse ollut paikalla häviämässä äänestystä.

Talven luonani hoidossa ollut kiinanruusu kukkii!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Onko luottokortin käyttö lipsahtanut käsistä?

Jos jokin asia omassa elämässäni herättää epämiellyttäviä häpeän tunteita, sen täytyy olla luottokortti. Mutta onko tilanne sittenkään lipsahtanut niin pahaksi, kuin pelkäsin?

Alun perin hankin luottokortin hyvässä tarkoituksessa ulkomaanmatkoja varten. Olin säästänyt jo etukäteen matkarahat kolmelle eri reissulle ja näillä varoilla kuittasin luottokortilla tehdyt ostokset. Matkojen välissä ja niiden jälkeen luottokortti on kuitenkin lipsahtanut käyttöön muulloinkin. Jotten pääsisi aivan rappiolle, päätin tutkiskella, mihin korttia on tullut käytettyä. Esitänkin teille listan luottokorttilaskuistani menneeltä ja kuluvalta vuodelta selityksineen: 


Jottette aivan kauhistuisi loppusummaa, on minun hieman puolusteltava höyläkättäni, joka vaikuttaa
toimineen menneinä kuukausina varsin hövelisti luottokortin kanssa. Toki paljon olisi ollut löysää nipistettävää tässä budjetissa, mutta kuitenkin:
    Muisto Japanista: ostos jota en tehnyt.
  • Kortinlukija ja älylaitteet olen hankkinut yritykseni käyttöön ja suurimmaksi osaksi ne onkin maksettu yritykseni tuotoilla. Ne ovat nykyisin jatkuvassa työkäytössä ja tuovat rahaa kotiin päin. 
  • Lontoon, Japanin ja Köpenhaminan matkat katettiin jo etukäteen säästetystä matkabudjetista. Osan rahoista sain takaisin matkakumppanilta, sillä jaoimme esim. majoituskustannukset, mutta luottokorttilaskulla näkyy tietenkin molempien osuudet. Tampereen reissu oli ylimääräinen menoerä, jonka tein irtiottona arjesta ja rakoilevasta parisuhteesta - tuuletusloma tuli tuolloin tarpeeseen.
  • Joulu teki ison loven säästöihin ja suurimman osan haukkasi tyttärelle syntymäpäivälahjaksi ostettu kannettava tietokone. 
  • Tämän vuoden puolella alkoi uuden vuokrakaksioni remontointi. Pidän näitä kuluja paitsi välttämättöminä, myös itsensä takaisin maksavina, sillä siisti asunto on huomattavasti helpompi pitää vuokrattuna kuin köpöisessä kunnossa oleva luukku. 
  • Eron jälkeisistä ostoksista jo kirjoitinkin, mutta teatterikäynnistä sain osan takaisin, sillä maksoin samalla korttiveloituksella koko seurueen liput. 

Muutamia turhuuksia lukuunottamatta en koe joutuneeni aivan hunningolle - onneksi! Luottokortti on selvästi höllentänyt itsekuriani Prisman astiahyllyllä ja HalpaHallin tekstiiliosastoilla, mutta onneksi näin ei ole käynyt aivan joka kuukausi. Olen aina maksanut koko velkasaldoni pois kerralla, kun lasku on tipahtanut verkkopankkiini, enkä ole siksi maksanut penniäkään korkoa velalleni. Oman Norwegian-luottokorttini karmaisevan korkea korko (19,99%) onkin hyvä kannustin pysymään kaukana osamaksuista ja pidempiaikaisesta velasta. 

Vaikka minulla onkin oma puskurirahasto, josta kustannan niin yllättävät, äkilliset kuin turhatkin menot, käytän luottokorttia välillä tilisiirron asemasta. Välillä huomaan kassajonossa, etten muistanutkaan siirtää säästötililtä rahaa käyttötilin puolelle ja silloin on nopeampaa höylätä luottokorttia, kuin alkaa paniikissa kirjautumaan verkkopankkiin mobiilisovelluksella. On myös niitä päiviä, kun pankkikortti ei vain mene lukijasta läpi, vaikka tilillä katetta onkin - Luottokortti säästää nololta tilanteelta kassan sekä muiden asiakkaiden edessä. 

Jos luottokortin ottoa harkitsee tai sitä muuten tuntee tarvitsevansa, kannattaa valinnassa olla tarkkana ja tutustua etukäteen eri luottokorttien ominaisuuksiin. Tarjolla on hyvin monenlaisia luottokortteja, joiden korot ja vuosimaksut vaihtelevat reippaasti. Erinomainen tapa vertailla luottokorttien ominaisuuksia helposti on Vertaalaina.fi:n luottokorttivertailu*. 

P.S: Kaikkien etujen ja vikojen lisäksi olen kerännyt omalla luottokortin käytölläni jo melkoisen kourallisen Norwegianin omia Cash Point-pisteitä! Pistesaldoni näyttäisi tällä hetkellä olevan 536 Cash Point pistettä (1 piste = 1 Norjan kruunu), joka taipuu tämän hetken kurssilla 55,63€:n matkakassaksi. Tämän summan voi käyttää Norwegianin lentoja ja lisäpalveluja ostaessa. Ihan mukava bonus!

*) Blogiyhteistyölinkki, ei sisällä affiliate markkinointia.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Pääsiäinen taitaa talven niskan

Kevättä olen elänyt jo hyvän aikaa ja tämä pääsiäinen tuntuu pisteeltä iin päälle. Lumisateesta viis, uskoisin, että uudet tuulet tulevat pian puhaltamaan elämässäni. Lähtövalmistelut ovat valmiina: olen siivonnut ja sisustanut kotia, valmistaunut henkisesti elämätaparemonttiin, lakannut kynnet ja hieman muitakin uusia tavoitteita on mielessä. 

Tämä pääsiäinen on ollut hyvin terapeuttinen niin levon kuin aikaansaavuutensakin kannalta. Mutta miten lukijoideni pääsiäinen onkaan sujunut, toivon jokaiselle teistä kiinnostavaa kevättä ja voimia pian saapuvaan siitepölykauteen. 

Pidemmittä puheitta:

Munakaan rahakasta pääsiäisen jälkeistä aikaa!

P.S: Piti toivotella pääsiäiset jo ennen kuin pyhät olivat lähes ohi. 
P.S.S: Kuvassa uusvanha kahvinkeittimeni - hyvin toimii!
P.S.S.S: Muistakaa, että suklaa-alet alkavat hyvin pian pääsiäisen jälkeen. ;)

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Puskurirahaston kolme perustasoa

Sain Anonyymin kommentin viimevuotiseen budjetti-laskelmaani. Joku teistä lukijoista siellä kyseli vinkkejä säästämiseen, jos tulot olisivat nykyistä pienemmät. Kysymys innoitti minut todella miettimään eri säästötapoja ja lisäpontta pohdiskeluilleni antoi myös mediassa jatkuva julkinen keskustelu säästämisestä ja sijoittamisesta. Kommenttipalstojenhan mukaan jo pelkkä säästäminen on nykytuloilla mahdotonta, sijoittamisesta nyt puhumattakaan. Tänään en välitä puuttua sijoittamiseen, mutta säästämiseen aion paneutua. Esittelen teille puskurirahastoon säästämisen kolme perustasoa, sekä miksi ja miten ne voi saavuttaa.

Lyhyesti puskurirahaston tärkeydestä pienituloiselle: Puskurirahasto on etukäteen säästetty summa rahaa hätätapauksia ja onnettomuuksia varten. Puskuri on luottokortti- ja pikavippivelan vastakohta.
  • Puskuri säästetään itselle etukäteen, kun luottokorttivelka maksetaan takaisin jälkikäteen
  • Puskurista tuleva korko jää itselle, kun luottokorttivelasta korkoa maksetaan muille
  • Puskurista maksetun maksun jälkeen elämä jatkuu entisellään (velattomana), luottokorttivelka rasittaa taloutta tulevina kuukausina
  • Puskuria on hidasta koota, jolloin sen käyttöä miettii tarkemmin. Luottokortti antaa illuusion ylimääräisestä rahasta ja saldoa on helppo käyttää enemmän, kuin oli tarkoitus
Eri ihmisillä on erilaiset tarpeet rahan suhteen. Tämän listan olen koonnut silmälläpitäen etenkin pieni- ja keskituloisia ihmisiä, vinkkinä puskurirahastoon säästämisen aloittamiseksi. Olennaista on aloittaa säästäminen puskurirahastoon ennen, kuin suuret haasteet taloudessa alkavat: 

1. +200€ Ehdoton minimi

Jos tulot ovat pienet, ovat menotkin luultavasti asettuneet samalle tasolle. Erilaiset tuotteet ja palvelut ovat kuitenkin kaikille yhtä kalliit ja siksi äkillinen meno voi luistaa tiukalle vedetyn talouden velkakierteeseen. Ehdoton minimi pienituloisen puskurille voisi olla 200€ ja siitä ylöspäin. Tämän hätävaran saa säästettyä muutamalla niukalla kuukaudella tai tekemällä hieman extratyötä. Sen jälkeen voi palata takaisin normaaliin rahankäyttöön tai jatkaa säästämistä, olo on kuitenkin huojentunut, kun tietää, ettei yllätyskulu kaada taloutta.  
Mihin raha riittää: Hajonnen, välttämättömän kodinkoneen korvaamiseen, yhden ihmisen ruokiin kuukaudeksi (niukistelija ruokkii summalla vielä lapsenkin), pienen vian korjaamiseen autosta, takuuvuokraksi isoon vuokrafirmaan, yllättävään vakuutusmaksuun tai lääkärikäyntiin. 
Miten se säästetään: Pienistäkin tuloista voi yleensä nipistää tekemällä ruokia itse, suosimalla päiväysaletuotteita ja välttämällä hetken aikaa turhia ostoksia, kuten kemikaalit, alkoholi ja tupakka. 50€/kk kerryttää tarvittavan puskurin neljässä kuukaudessa. Kilpailuttamalla puhelinliittymän, sähkösopimuksen ja vakuutukset saattaa summan säästää heti. Uutiset luetaan netistä ja lehdet lainataan kirjastosta.
200€ on aika nopeasti tienattu esimerkiksi ylimääräisiä tavaroita myymällä. Jo kirpputoreja kiertämällä voi tehdä arvokkaita löytöjä pilkkahinnalla. Lisätyöllä tai keikalla summa on nopeasti tienattu, jos mahdollisuus näihin on. 

2. 800-1000€ Riittävä

Tämä puskuri riittää jo hyvin pitkälle. Pienituloinen voi puskurin turvin nukkua yönsä levollisesti ja raha antaa jo paljon liikkumavaraa. Riittävä puskuri on hyvä tavoite, kun ehdoton minimi on säästetty. Pitkällä aikavälillä summa on pienituloisenkin mahdollista säästää ja työssäkävälle summa kertyy talteen suht helposti. 
Mihin raha riittää: Tämä puskuri riittää torjumaan velkaa, vaikka useampi epäonninen rahanmeno saapuisi saman kuukauden aikana. Vuokran saa maksettua, vaikka työttömyys iskisi yllättäen ja kela panttaisi päätöksiään. Jos tulotaso tipahtaa niin, ettei rahaa ole kuin laskuihin, syö säästäväinen tästä puskurirahastosta useamman kuukauden ajan!
Miten se säästetään: Työssäkäyvä saa rahan säästettyä noin vuoden aikana. Loma-, veronpalautus- ja ylityörahat ohjataan suoraan puskuritilille (kesäloma ja joulua vietetään hillitymmin ja reissut jätetään tuleville vuosille). Autollinen pyrkii käyttämään omaa autoa työajossa aina, kun on mahdollista ja kyyditsee vielä työtoveritkin: kilometrikorvauksista kertyy äkkiä ylimääräistä palkan päälle ja lisämatkustajista maksetaan myös bonusta. Kysy työnantajalta mahdollisuudesta koulutuspäiviin ja -kursseihin, näistä voi saada kilometrikorvausten lisäksi myös päivärahan. Työtön voi tienata 300€/kk tukien päälle kokeilemalla yrittämistä tai tekemällä keikkahommia. Oma osaaminen kannattaa muuttaa rahaksi, jos suinkin mahdollista. Kirpputorimyynnillä voi tehdä 5000€:a voittoa vuodessa verottomasti, kun myy itsellä käytössä olleita tavaroita. Muita tavaroita myymällä voittoa saa kertyä 1000€ (voitto = myyntihinta - hankintahinta).

3. 2000€ Huoleton

Kun puskuriin on kertynyt 2000€ voi mattimeikäläinen elää jo erittäin huoletonta elämää. Raha antaa vapauden valita ja päättää omista asioista. Aina ei tarvitse valita halvinta, sillä halvin ei ole aina edullisin vaihtoehto. Tässä vaiheessa jopa "raha tulee rahan luokse"-sanonta alkaa toteuttaa itseään. Summalle kertyy korkoa ja osan siitä voi sijoittaa tuottavasti esimerkiksi työkaluun, jolla voi ansaita lisätuloja. 2000€ on aika yleinen luottokortin saldoraja, nyt sinulla on se raha oikeasti turvanasi. Käytetyn rahan voi maksaa puskuritilille takaisin samaan tapaan, kuin luottokorttivelankin, mutta korottomasti!
Mihin se riittää: Huolettoman ei tarvitse enää pelätä edes suurempia taloudellisia takaiskuja. Hädän tullen puskurilla voi ostaa autonruttanan, jolla pääsee töihin, summa riittää 2-3 kuukauden vuokriin ja sillä pärjää, vaikka kelan täti hautoisi päätöksiä useamman kuukauden. Puskuri on niin kattava, että osan siitä voi tarvittaessa käyttää lomamatkan rahoittamiseksi ja silti jäljelle jää Riittävästi eikä yhtään luottokorttivelkaa. 
Miten se säästetään: Huoleton puskurirahasto on pienituloiselle useamman kuukauden tai vuoden säästämisen tulos. Se voi vaatia suurta muutosta omassa elämässä ja taloustaitojen opettelua. On hyvä huomata, ettei tuo muutos välttämättä tarkoita ikävää kitkuttelua vaan se voi olla samalla henkisesti erittäin rikasta aikaa omassa elämässä. Huolettomaksi pyrkivälle suosittelen säästämisestä kertovien blogien ja kirjojen lukua. Tässä on linkki oman blogini kirja-arvosteluihin ja blogini oikeasta reunasta löydät "Oman talouden oppaita muualta"-listan, johon olen koonnut laajan joukon mitä mainioimpia säästämiseen ja sijoittamiseen liittyviä blogeja. On yllättävää, miten vähän säästämisellä on tekemistä tulojen kanssa, menojen karsinta ja oikea mielentila ovat paljon suuremmassa roolissa, kun pyritään kohti huoletonta elämää. 

4. Yksilöllinen

Bonus! Jokaisen olisi hyvä laskea, kuinka suuren puskurirahaston itse tarvitsisi, jos kaikki tulonlähteet pettäisivät. Yleisenä ohjeena pidetään summaa, joka riittäisi 2-3 kuukauden välttämättömiin kuluihin. Jotkut varautuvat summalla, joka riittäisi jopa puoleksi vuodeksi. Itse olen sitä mieltä, ettei puskurin kannata olla liian suuri. Kun puskuri on säästetty, voi sen lisäksi säästää muihin menoihin, kuten suurempiin kodin hankintoihin, omaan asuntoon, autoon tai matkoihin. Ylijäämäisen rahan voi myös laittaa tuottamaan lisää rahaa. 

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Ostoslista eron jälkeen

Eriskummallisten järjestelyjen ansiosta kotini on lähes tulkoon koossa vielä eron ja erilleenmuuton
jälkeenkin. Vastaisuudessakin aion pitää kiinni siitä, että minun omaisuuteni on lajiltaan kasvava, ei vähenevä. Enkä epävarmassa maailmassa enää jaksa uskoa mihinkään ikuiseen. Tästä syystä en ole hankkiutunut parisuhteenkaan aikana eroon kuin muutamista esineistä. Miehen vietyä mennessään omansa, jäi ostoslista seuraavanlaiseksi:
  • DVD/Bluray-soitin
  • Sähköhammasharja
  • Tyyny ja peitto
  • Kahvinkeitin
  • Pyörän pumppu
  • Vähäisiä keittiötarvikkeita

Eikä kannata nyt huolestua, että mies olisi pelkästään näiden tarvikkeiden kanssa lähtenyt luotani. Käytännössä käytimme koko yhteiselomme ajan minun tarvikkeitani ja olen itse ostanut kaikki pienemmät kodin jutut yksin omilla rahoillani. Vain isoimmat maksoimme yhdessä niin, että mies maksoi kolmasosan ja siirsi omistusoikeuden minulle mahdollisessa ja nyt toteutuneessa erotilanteessa. Kahvinkeitinkin olisi ollut minun, mutta koska olin ostanut miehelle hienon leivänpaahtimen syntymäpäivälahjaksi, enkä itse juuri juo kahvia, teimme vaihtokaupan jossa hän sai Moccamasterin ja minä Smegin. Bluray-soittimesta luovuin, kun mies toi mukanaan (ja nyt vei mennessään) Playstationin. Harmikseni en muista, mikä oli soittimeni kohtalo, kai se lahjoitettiin jonnekin, joten nyt joudun ostamaan uuden. 

Tietokoneesta ja bluetooth-kaiuttimesta jouduimme keskustelemaan, mutta lopuksi sain pitää ne itselläni. Mies saa joka tapauksessa työpaikaltaan uudet huippulaitteet. Nettiyhteyden tosin joudun ottamaan omiin nimiini. 

Kahvinkeittimen kanssa pienoisen ongelman tuottaa se, ettei markkonoilla ole tällä hetkellä sellaista laitetta, jonka kelpuuttaisin kotiini. Törjäke saisi olla keittiöni väreihin sopiva, jos se aikoo viedä tyhjän panttina tilaa työtasolla. Kermanvärisiä keittimiä on kuitenkin vaikea löytää. Tarpeeni keittimellekin on hyvin vähäinen, joten ajattelin kokeilla jotakin aivan uutta: Kahvinkeittimen sijaan hankinkin kahvipannun! Kokeeksi saan äidiltäni lainaan hänen nuoruudessaan käyttämänsä kahvipannun, jolla aion opetella pannukahvinkeiton saloja. Eikös kahvinjuonti nykyään olekin enempi hipsterien hommaa? Mikäs sen yksilöllisempää, kuin keittää sumpit liedellä - käytän muutenkin aina pannujauhatusta, kun kahvia keitän/juon.

Poismuuttaneen peiton ja tyynyn korvaaminen uusilla ei ole välttämätöntä, mutta luultavasti haluan parisänkyyni ainakin toisen tyynyn. Vanhempia tyynyjä ja peittoja löytyy kyllä varastosta, mutta omassa sängyssä haluan nukkua uusissa vuodevaatteissa jo allergioidenkin takia.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Jos siitä rahalla selviää...

Hetki, jolloin emme miehen kanssa mahdu enää asumaan samaan asuntoon, tuli vastaan paljon odottamaani aiemmin. Kun emme pysty, niin emme pysty ja nyt hän on lähdössä pois - ehkä on tämän julkaisun aikaan jo lähtenytkin.

Tiedän erilleenmuuton olevan ainoa järkevä vaihtoehto meidän molempien kannalta, mutta silti tuntuu pahalta. Tosin niin on tuntunut jokaisena päivänä eromme jälkeen, koska erosta toipuminen ei ole päässyt käyntiin juuri ollenkaan. Jokainen päivä on herättänyt turhat toiveet ja kerran toiseensa perään ne ovat murskaantuneet. Kai miehellä kävi minua jo sääliksi ja siksi hän lähtee väliaikaiseen asumukseen, kunnes hänen tuleva kotinsa valmistuu. Uskon, että hänen lähtönsä jälkeen omakin oloni tulee helpottumaan.

Talouspuolella en varsinaisesti ole ollenkaan sillä tuulella, että laskisin budjetin tulevalle. Säästöasteeni tulee joka tapauksessa tippumaan joksikin aikaa, monestakin syystä. Ensinnäkin alan maksaa taas kaikki laskut yksin ja tämä tekee tuloihini noin 350€:n loven. Mies ei vie mennessään kovinkaan paljoa välttämättömiä tavaroita, mutta joitakin hankintoja on silti tehtävä. Kolmanneksi, lohtuostosten määrä tulee luultavasti lisääntymään. Kevätkin on kohta taas käsillä ja rikotun pesän korjausvietti on minussa nyt vahvana.

Mutta jos siitä rahalla selviää... Nämä sanat ovat aina kiehtoneet minua. Raha ei korjaa rikottua sydäntä, eikä tuo rakasta takaisin, mutta rahalla voin pehmentää laskua uuteen elämään. Tuhannen kerran kiitän puskurirahastoani, jonka takia tiedän, että tulen selviämään yksinkin. Vuokralainen voi lähteä, jääkaappi prakata, säästöaste voi tippua nollaan, mutta silti minulla ja tytölläni ei ole mitään hätää.

Isän perintö pitää meistä edelleen huolen.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Yksi kuukausi elinaikaa

Pieni perheemme on lähes lamaantunut järkytyksestä.

Eräs läheisemme on sairastunut vakavasti ja vaikka lääkärit antoivat aluksi toivoa, on elinajanodote nyt pudonnut kuukauteen. Koko tilanne tuntuu kammottavalta, samanaikaisesti niin epäreilulta kuin epäuskottavaltakin. Ei kai terve ihminen voi sairastaa tietämättään vakavaa tautia, joka ilmenee vasta, kun kunto romahtaa? Ja silloin onkin jo liian myöhäistä millekään hoidoille. Ehdimme kuitenkin järjestellä asioita ja jättää hänelle hyvästit. Tietenkin samalla toivoen, että ihme tapahtuisi.

Tämä kaikki on saanut minut ajattelemaan omaa elämääni yhä suuremmalla kiitollisuudella. Olen valtavan iloinen, etten ole itse jäänyt odottelemaan eläkepäiviä vaan suunnitellut elämälleni päämäärät ja toiminut aktiivisesti niiden saavuttamiseksi. Paljon olen jo saavuttanutkin ja koetan aktiivisesti muistaa olla niistä asioista iloinen. On kovin helppoa unohtaa jo saavutettu ja haikailla aina vain lisää. Onni on kuitenkin tässä ja nyt, yhdistettynä mielekkäisiin tulevaisuudentavoitteisiin.

Mutta jos se kaikkein pahin osuisi kohdalle ja yllättäen saisinkin tietää, että juuri minulla on elinaikaa jäljellä vain muutamia viikkoja tai kuukausia.



Kuinka käyttäisin aikani? 

Omat asiat on ehdottoman tärkeää laittaa kuntoon jo ennen kuolemaa. Järjestää raha- ja perintöasiat niin, ettei läheisten tarvitse rahasta alkaa vääntämään. Kauheinta olisi jättää jälkeensä riitainen kuolinpesä, jonka takia sukulaiset katkoisivat välit toisiinsa. Perintökaari ja mahdollisen testamentin sisältö olisi hyvä puhua läpi jo eläessä. Näin jokainen tietäisi tahtoni jo etukäteen. Rahaa ja omaisuutta en pitäisi tabuna vaan puhuisin kaikki asiat läpi läheisteni kanssa!

Koska tyttäreni on vielä pieni, olisi hänen asiansa myös järjestettävä ennen poismenoani. On hyvä huomata, että exästäni tulisi tytön ainoa huoltaja ja näin myös minun omaisuuteni haltija, joskaan hänellä ei ole oikeutta kuluttaa tytön perintöä. Hommaisin tytölle virallisen edunvalvojan ja selvittäisin, miten voisin antaa omalle äidilleni mahdollisimman suuret valtuudet valvoa tyttöni etua. Mieluiten antaisin omaisuuteni hoidon kokonaan äidilleni, jotta se tuottaisi mahdollisimman vakaasti, eikä menettäisi arvoaan.

Talousasioiden lisäksi haluaisin viettää lopun elämästäni mahdollisimman rauhallisesti. Vaikka kuntoni sen sallisi, en lähtisi kiertämään maailmaa. Olen mielestäni matkustellut jo tarpeeksi maailmalla, mutta kotosuomessa saattaisin käväistä lapsuuteni maisemissa. Mieluiten nauttisin luonnosta sekä läheisteni seurasta aivan rauhassa, ilman paineita ajan käytöstä järkevästi. Lisäksi haluaisin varmaankin kokea erilaisia nautintoja hyvän ruuan, näytelmien tai tunteikkaiden tarinoiden muodossa.

Kuolla haluaisin sairaalassa, en omassa kodissani. Pidän kotona sairastamista muutenkin ahdistavana ja mieluummin olisin asiantuntijoiden ympäröimänä tilassa, jossa kipua voidaan lievittää tehokkaasti.

Mitä jättäisin jälkeeni?

Tyttärelleni jäisi ihan huomattava omaisuus, jonka turvin hänen tulevaisuutensa olisi hyvin pitkälle turvattu. Suurin riski riittyy niihin aikuisiin, jotka hoitavat omaisuutta hänen puolestaan, kunnes hän on täysi-ikäinen. Omaisuus ei ole siinä kaikkein passiivisimmassa muodossa vaan vuokra-asunnot teettävät työtä. Kodistamme ei ole enää paljoa velkaa, mutta käytännössä asunto pitäisi myydä, vuokrata tai sitten exä muuttaisi asuntooni asumaan. Vuokratut asunnot voisi jättää välittäjän huomaan, jolloin ne maksaisivat ajan kanssa itse itsensä ja aikuistuttuaan tytöllä olisi niissä vakaat tulonlähteet tai hän voisi itse muuttaa jompaan kumpaan asuntoon asumaan.

Jälkeeni jäisi noin 360000€:n omaisuus, johon kohdistuu tällä hetkellä 192000€ velkaa. Perintöveroa menisi noin 17300€, joka hoituisi kyllä säästöilläni. Lisäksi tytär perii varsin merkittävän kirjakokoelman sekä muuta rahanarvoista tavaraa. Käytännössä kaiken, mitä elämiseen tarvitsee, lukuunottamatta kunnollista autoa. Toisaalta autolla hän ei tule tekemään vielä pitkään aikaan yhtään mitään, joten hyväkin auto ehtisi mädäntyä vuosien saatossa.

Haluaisin jättää tyttärelleni myös paljon henkistä pääomaa, jotta hän osaisi huolehtia omaisuudestaan mahdollisimman viisaasti. Kirjoittaisin neuvoni ja tahtoni kirjeisiin ja ehkä tekisin videonkin hänelle muistoksi. Olen elänyt koko nuoruuteni tietotekniikan vallankumousaikaa ja säilössä on valtavat määrät dataa (kuvia, kirjoitelmiani, päiväkirjojani, keskustelulogeja yms.) tekemisistäni ja ajatuksistani aina varhaisteini-iästä lähtien. Vanhempana tyttäreni voi halutessaan ottaa minusta hyvin tarkasti selkoa.


keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Puskureista ja muista suojakerroksista

Puskuri on suojakilpi, jonka takia ei alkuvuoden helvetillinen laskusuma järisytä jokakuukausittaista talouttani millään tavalla. Ei tunnu missään!

Tammikuun ylimääräiset menot: 

  • POP liikennevakuutus 159,20€
  • 10 päivää tammikuun yhtiövastiketta aikaisin luovutetusta, uudesta asunnosta 76,45€
  • Domain vuosimaksu yritykselle 17€
  • Luottokorttilasku 26,91€

Yhteensä: 279,56€

Helmikuun ylimääräiset menot: 
  • Verohallinto, mätkyjen 2. erä 301,48€
  • Kotivakuutus 151,02€
  • Luottokorttilasku 274,97€

Yhteensä: 727,47€


Luottokorttilasku helmikuussa koostuu mm. uuden asunnon remonttikuluista sekä työmiehille tilatusta ruuasta. 

Lisäksi...

Satsasin ensimmäistä kertaa elämässäni kemikaliokaupassa asiointiin! Herkkää hipiääni ei ole liika pakkelikerros koskaan painanut, mutta tultuani jätetyksi kolmenkymmenen kypsässä iässä olen viimein päättänyt opetella kauneusvirheiden peittelyn jalon taidon. Käytännössä siis marssin lähimpään Emotioniin ja pyysin myyjää valitsemaan minulle kattavan aloitusarsenaalin uuden opetteluun. Tiesin kyllä maksavani ylihintaa siihen, mitä netistä tilaamalla olisi saanut, mutta tarvitsin apua. Tätä päätä täyttävät tiedot työkalupakistani löytyvien viiden eri sahan käyttötarkoituksista syvällisemmin kuin eri tököttien ja tahnojen hienovaraisista vivahteista. Ostoskorini tuli maksamaan 112,28€ (112 tosiaan toi avun!) ja kaupan päälle sain vielä meikkipussukan ostoksilleni. 

Olen ollut hyvin tyytyväinen ostokseeni ja oletan sen myös näkyneen kasvoillani. Ainakin työpaikalla arveltiin minulle tapahtuneen jotakin ihanaa, kun "hehkun ja olen niin nättinä". En ole ihan vielä siinä vaiheessa, jossa laskisin tapahtuneen eron elämäni parhaimpiin käännekohtiin, joten en tähän vastannut mitään. Ennemminkin ero on oma henkilökohtainen, joskin väliaikainen maailmanloppuni, mutta ainakin hehkun sen kohdatessani irtopuuterisävyssä nro.28 (ivory) auringon lailla.

Näin pitkälle satanen riittää ihomaalikaupassa. Suosikkini näistä on tissinmuotoinen sieni vasemmalla (6€).

Ja lopuksi tietenkin vielä omakuvat ennen ja jälkeen meikkikäsittelyn:
#MagicalMe

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Iloista syntymäpäivää sinkulle! (Lahjat ovat omakustanteisia)

Kevät on vielä kaukana. Ei syntymäpäivieni eikä miehen poismuuton aikakaan ole vielä käsillä, mutta milloinkas ennalta varautuminen olisi keneenkään sattunut?

Minulla ja miehellä on ollut koko yhdessäolomme ajan seuraavanlainen järjestely huonekalujen ja muiden kodin tarvikkeiden osalta: Hän on maksanut ostoksista 1/3 osan, mutta ostoksen omistusoikeus on siirtynyt kokonaan minulle. Tähän järjestelyyn päädyimme hänen omasta ehdotuksestaan. Suorastaan kristallipallon tarkasti mies halusi varautua mahdolliseen erotilanteeseen, jossa yhdessä ostetuista tavaroista ei tarvitsisi riidellä. Ja tämä itsensä toteuttava ennustus on nyt taannut minulle edes sen pienen lohdun, ettei kotoani lähde juuri mitään tärkeää (materiaa) miehen mukana.

Paitsi Playstation 4, joka on miehen itse ostama.

Jäämme näin ollen tytön kanssa vaille tv-pelikonsolia sekä DVD/Bluray-soitinta. Luulen saavani vanhan soittimeni takaisin vanhemmiltani, mutta konsoliongelmaan halusin saada ratkaisun ja niinpä päätin piristää itseäni varhaisella syntymäpäivälahjalla.


Nintendosta olen pitänyt ja siinä tulemme pysymäänkin. Hankintaan pääsi väistynyt malli WiiU, jonka rajoitettu pelivalikoima miellyttää minua suuresti. Ennen kaikkea halusin päästä pelaamaan jo aiemmin ostamaani Yoshi's Woolly World-peliä. Konsolin ostin käytettynä (250€) muutaman pelin kanssa. Lisäksi täydensin pakettia parilla Amiibo-hahmolla ja 3DS-versiolla tuosta samasta Yoshi-pelistä (yht. 72€). Sopivan tilaisuuden tullen ostin myös pelit Yoshi's Island DS (20€) sekä 8-bittiselle Nintendolle mainion pelin Macdonaldland (20€).

Pelit otimme käyttöön jo nyt ennen syntymäpäivääni, sillä mies ja tyttö halusivat välittömästi kokeilla Mario Kart 8 -peliä ja ovatkin sitä pelanneet monena iltana. Lisäksi mies on auttanut minua vetämään Yoshi's Woolly Worldia, sillä kaikesta innostani huolimatta en ole kovin kummoinen pelaaja. Elämämme on kummallista tällä hetkellä.

Tänään halusin tukea pientä kirjakauppayrittäjää Hyvinkäällä käydessäni ja ostin liikkeestä Carcassonne Etelänmeri-lautapelin (26€), jota olemme aiemmin pelanneet kirjastosta lainattuna. Se on hurjan hauska perhepeli ja suosittelen Carcassonne-pelisarjaan tutustumista lämpimästi.

Kaikesta tuhlailusta huolimatta älkää huoliko, rakkaat lukijani: Olen painanut myös niska limassa kaikkia kolmea työtäni. Menneellä viikolla jopa kaikkia kolmea samana päivänä, kun aamun olin päivätyössä, töiden jälkeen kipaisin asiakaskäynnille ja sen jälkeen menin illaksi vetämään kurssia. Rahaa on siis kilahdellut säästöpossuunkin päin.

Rasittavia nämä ruuhkavuodet, mutta suurena lohtunani on viimepäivinä ollut:

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Mitä maksaa kevyt pintaremontti vuokra-asuntoon?

Uusin asuntoni on ehkä hieman liian hieno vuokra-asunnoksi. Ostin sen silmälläpitäen läheiseni toiveita ja tarpeita hänen etsiessään asuntoa itselleen. Siksi tulin ostaneeksi hieman isomman ja parempikuntoisen asunnon, joka sijaitsee vieläpä lähempänä Helsinkiä, kuin olisin muuten ostanut. Onneksi sentään löysin helmen, joka ei maksanut liikaa ja tunnen siksi tehneeni hyvät kaupat. Ainakin asunto on helppo vuokrata eteenpäin, jos tuttavani siitä joskus muuttaa pois.

Mihin en ollut varautunut oli asunnon tarvitsema pintaremontti. Toki oli tiedossa, että entisellä asukkaalla oli seinät täynnä erilaisia hyllyjä, joiden jäljiltä jäisi myös reikiä. Valitettavasti tämä ei ihan riittänyt. Kun asunto oli vapautunut, paljastui niin minulle kuin varmasti myyjällekin, että kaikenlaista kulumaa on hänen asumisensa aikana päässyt kätkeytymään huonekalujen taakse. Myös vuokralaiseni esitti toiveita, joista päätin toteuttaa akuuteimmat. En toki itsekään olisi asuntoon muuttanut ilman näitä korjauksia. Seuravana lista korjaustarpeista: 

  • Reikien kittaus seinistä ja maalaus
  • Astiakaapin sisäpuolen maalaus ja uudet ritilähyllyt 17,90€
  • Kylpyhuoneen kolmen, haljenneen lattialaatan vaihto (asuntoon oli tehty kosteuskartoitus näiden takia, eikä vesivahinkoa ollut, mutta parempi oli silti korjata laatat)
  • Parkettilattiassa olevan pienen reiän korjaus kohdasta, jossa kosteuskartoitusta oli tehty
  • Listojen liimaus paikoilleen
  • Pyykkikoneen päällä olevan kaapiston nosto ylemmäs
  • Bidehanan letkun vaihto, 8,90€
  • Sokeripalan vaihto pistokkeelliseen lampunkantaan
  • Lukon asentaminen vessan oveen,  7,95€
  • Kannellinen roskasanko puuttuvan tilalle 9,25
  • Uudet WC-kannet, 22,90€

Yhteensä: 176,50€

Onneksi isäpuoleni ja äitini tulivat avuksi remontointiin. Heiltä löytyi työkalut ja maalausvehkeet sekä osa tököteistä. Tädiltäni saatiin ylimääräiset seinamaalit edullisesti. Olen jo sen verran remontoinut, että uskoisin ehkä selviäväni seuraavasta remontista itsekin, mutta esim. lattiakaakeleita en olisi osannut vaihtaa - apu oli siis tarpeen. Kolmistaan meillä meni lähes viikko asunnon remontoinnissa, sillä saimme tehtyä töitä vain iltaisin, töiden jälkeen. Tietenkin pintojen piti antaa kuivua työvaiheiden välissä. Lopputuloksena asunto on kuitenkin oikein mukavassa kunnossa. Joitakin isompia remontteja joudun kuitenkin lykkäämään tulevaisuuteen: 
  • Tiskikone: Keittiön hanan vaihto ja yhden laatikoston purku tiskikonetta varten on edessä ensimmäisenä. 
  • Lattiat: Parkettilattia on melko kulunut. Ensiapuna koetan vielä liimata ylös törröttäviä parkettisauvoja paikoilleen. En osaa sanoa, olisiko lattian hionta ja lakkaus suurempi homma, kuin laminaatin asentaminen. Aiemmista hiontakerroista pitäisi kysyä myyjältä.
  • Kylpyhuone: remontoidaan putkiremontin yhteydessä. Saa siihen asti olla 90-lukulaisessa kuosissaan, joka on kuitenkin ihan siisti. 
  • Levyseinät: Asunnossa on tehty ratkaisuja, jotka vaatisivat seinälevyjen purkua ja uudelleen asennusta parissa kohtaa. Ovat kuitenkin nyt pystyssä ja uudessa maalissa, joten menettelevät. 
  • Listat: Asunnossa on sekaisin vanhoja, mustia listoja ja pätkistä koottuja uudempia, valkoisia listoja. Listat uusimalla asunto olisi siistimpi. Ennen liimausta suurin osa listoista oli puoliksi irti. 
Näistä puutteista huolimatta asunnossa on paljon hyvää. Keittiö on erittäin tyylikkäästi remontoitu ja siellä on uudet kodinkoneet (miinus tiskikone). Makuuhuoneessa on koko seinän kokoinen säilytysjärjestelmä peiliovilla ja spottivaloilla, samoin eteisestä löytyy iso peiliovikaappi. Parveke on iso ja siihen kuuluu kiva säleikkö kukille sekä infrapunalämmitin. Kylpyhuoneessa on tyylikkäät kalusteet/kaapistot ja harmaat laatat ovat ok. Muutenkin asunto on pohjapiirrokseltaan järkevä ja tilava. Sijaintikin on vain kilometrin päässä juna-asemasta ja lähikauppa on aivan vieressä.

Kylppäri on kalustettu uusiksi. Laatat vaihtuvat sitten joskus nykyaikaisempiin. Oikeaan reunaan jää pesukone.

Monenkirjavaa listaa
Keittiön baaripöytä.
Keittiö on uusittu ja tilava.

Pahoittelen pimeitä kuvia. Ennen muuttoa asunnossa oli vähäisenlaisesti valoja ja saimme hommat loppuun vasta iltapäivällä, kun luonnonvalo alkoi jo vähetä.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Remontin nelivuotistarkastus

Eli kuinka kauan asunto pysyy "kuin uutena"?

Ostettuani oman kerrostalo-osakkeeni, koki se heti alkajaisiksi täydellisen renmotin aina lattiasta kattoon. Olen tietenkin pitänyt asuntoa uudenveroisena siitä asti, mutta hiljalleen näköpiiriini on alkanut ryömiä jos jonkinlaisia kulumisen merkkejä. Siksi halusinkin tehdä tutkimuksen, miten kauan pinnat todella pysyvät uutta vastaavina. Tekemäni huomiot ovat vapaasti hyödynnettävissä, jos sinä, rakas lukijani, suunnittelet asuntosi remontointia. Suluissa ensimmäisen virheen ilmestymisajankohta:

Laminaattilattia, 7mm/KL31  (1kk): 
Valkosaarniset laminaatit  koetettiin valita hintaluokasta "edullinen ja kestävä". Lattiaan olen ollut sinällään hyvin tyytyväinen, koska nihkeällä moppauksesta se ei ole ottanut yhtään itseensä. Sen sijaan uunin terävälle kulmalle ei lattiakaan mitään voinut, kun remonttia tehdessä uuni siirrettiin paikalleen. Lattiaan jäi jälki, joka sittemmin on hieman mustunut. Myös makuuhuoneen lattiasta on lohjennut mysteeripala, ehkä jotakin huonekalua siirrettäessä. Tavallista käyttöä lattia on kestänyt hyvin.

Keittiön kaapit, Keittiökalustetukku Hyvinkää (2v): 
Keittiökalustetukusta ostetut kaapistot ovat kestäneet hyvin. Yhdessä kaapinovessa on tosin mielestäni jonkinasteinen valmistusvirhe: Koristeuran kohdalla maalia on liian vähän ja ripaan tartuttaessa sormet ovat alkaneet kaluta maalipintaa pois. Näin on käynyt vain yhden kaapinoven kohdalla. Ruma kuluma harmittaa, mutta reklamaatio olisi varmaan pitänyt tehdä jo ajat sitten.



Astiankuivauskaapin hyllyt, Keittiökalustetukku Hyvinkää (4v): 
Keittiöömme kuuluu perisuomalaiseen tapaan astiankuivauskaappi, jossa pääsääntöisesti säilytämme arkiastiamme. Ruokalautaseni tosin meinasivat tulla tiensä päähän, kun astiakaapin alahyllyn muoviset kiinnikkeet antoivat periksi ja koko hylly romahti! Onni onnettomuudessa, alla oleva puulista ja keittiötason valaisin ottivat romahtaneen hyllyn vastaan ja astiasto ei päässyt tippumaan alla odottavaan lavuaariin. Rautakaupasta ei löytynyt muovisten pidikkeiden tilalle rautaisia versioita, joten jouduin tyytymään kannattimiin, jotka saivat lisätukea ruuveista. Aiemmin hyllyt lepäsivät neljän muovitapin varassa! Vaihdoin samalla jokaisen ritilähyllyn kiinnikkeet ruuvillisiksi.

Keittiön välitilan laatat, Mr-platea (4v):
Vasta aivan äskettäin huomasin pienen riksan lähteneen välitilan laatasta, aivan lavuaarin hanan takaa. Ihmettelen suuresti, mistä vaurio on voinut johtua, sillä hanan takana harvoin pidetään edes tiskejä. Mutta kun asunnossa asuu alaikäinen lapsi ja mies niin aika nopeasti alkaa tällaisia kulumia ilmestyä pintoihin.

Kylpyhuoneen lavuaari, IDO (1-3v): 
Kylyphuoneen lavuaarin valitsin pitkälti esteettisin perustein, joskin halusin sen ehdottomasti juuri Idolta. Olen ollut lavuaariin kuitenkin hyvin pettynyt. Mielestäni lavuaarista puuttuu riittävä suojakerros (lasite?), jonka takia se on kerännyt heti alusta asti  vaikeasti puhdistettavaa likaa itseensä esim. ylivuoto-aukon kohdalle. Lika ei meinaa liottimillakaan lähteä vaan on imeytynyt posliiniin. Toinen heikko kohta on viemäriaukon ympärillä. Ensin se keräsi likaa, myöhemmin pintaan on ilmestynyt monia reikiä ja halkeamia. Epäilen, että lavuaariin on tippunut tavaroita, mutta silti en muista koskaan nähneeni tällaisia jälkiä lavuaareissa. Ja kai muissakin talouksissa on lavuaarin joskus jotakin tippunut? Mielestäni lavuaarin pitäisi kestää huomattavasti enemmä ja pidempään ehjänä. Seuraavaa lavuaaria ostaessa haluan kyllä ottaa selvää, onko niiden pintakerroksissa eroja.




Kylpyhuoneen peilikaappi, Temalette (1v): 
Peilikaappi lähti ruostumaan yllättävän nopeasti, vaikka suihkuseinä suojaa sitä suorilta roiskeilta. Kaapin runkokin on puuta, mutta alareunan rautalistassa oli kait maalivaurio, koska ruoste lähti sieltä kukkimaan. Myös peilioven alaosa on lähtenyt tummumaan. Kolmannen virheen huomasin nyt neljännen vuoden kohdalla: kaapin led-valoista osa on sammunut. Toivottavasti kaappiin saa hankittua uusia polttimoita.


Seinämaalit (1kk):
Suurimmat vauriot seinämaaleihin tulivat ehdottomasti juuri sisäänmuuton aikoihin. Huonekalujen siirtely ja asennus seinän vieressä tekivät monta klommoa maalipintaan. Erityistä huolta seinistä kannattaakin pitää juuri remontin ja muuton aikana. Lisäksi maalia olisi hyvä säilöä pieni määrä mahdollisia korjailuja varten. Muuten maalipinta onkin pysynyt oikein hyvänä ja se on helppo pitää puhtaana pyyhkimällä. Tapettiseiniä en tarkoituksella ole valinnut yhtäkään, jotta seinät pysyisivät hyväkuntoisina mahdollisimman pitkään.




Laminaattitaso ja hella
Ei huomautettavaa: 
Katon maalit, uudelleen maalatut väliovet ja kylpyhuoneen kaakelit sekä suihkuseinä ovat edelleen erinomaisessa kunnossa. Vessan paneelikatossakaan ei liene huomautettavaa, vaikka se onkin hiljalleen alkanut vaihtaa väriä tummemmaksi

Laminaattitasot (AF30/133) ovat hurjan kestävät ja helppo pitää puhtaana! Olen laminaattitasoihin erittäin tyytyväinen, sillä ne eivät kärsi vedestä eivätkä liasta. Ovat hyvin kestäneet iskuja ja satunnaisia kosketuksia keittiövälineiden kanssa. Laminaattitasojen heikoin kohta ovat sahauspinnat, kuten päädyt, joihin liimataan laminaattilistaa suojaksi. Eniten koristelista on kärsinyt pyyhinnästä hellan vierustassa. Tasoon upotetun tiskipöydän reunat sen sijaan ovat hyvin kestäneet vettä silikonisauman ansiosta.

Pientä huomautettavaa: 
Valkoiset jalkalistat olivat virhe. Pöly ja lika näkyvät valkoisessa hirmu hyvin ja listojen putsaaminen on rasittavaa konttaustyötä. Imuri eikä moppikaan puhdista listojen päällystää kunnolla vaan se on tehtävä käsin. Lattian väriset listat olisivat kätkeneet pölyn huomattavasti paremmin. Oskarin oksa kesti hyvin noin 3v. jonka jälkeen alin kuivaustanko rapsahti alareunasta rikki. Onneksi kuivaustanko on edelleen aivan käyttökelpoinen. Kuitin mukaan härveli on "alumiinia", mutta luulen sen sisältävän myös muovisia osia.




keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Verokortin tilaus ja muut virastoasiat omalta kotisohvalta

Koska verottajan laskema 6%:n suuruinen veroprosentti tuntui minusta aika alhaiselta, päätin laskettaa verottajan sivuilla itselleni hieman totuudenmukaisemman verokortin. Tosin on myönnettävä, että ihan hitusen houkutti vedellä koko vuosi lähes veroja maksamatta ja kärsiä mätkyseuraamukset sitten joskus myöhemmin.

Mutta ei sentään, verottajan sivuille suuntasin ja lisäilin tietoja kaikenmoisista tuloista. Pieni valmisprosentti selittyi sillä, että tehtyäni lyhennettyä työpäivää eivät tulonikaan ole järin suuret. Lisäksi tulopuolen laskelmista puuttuivat kokonaan uudet lisätyöni ja vuokratuloni. 22000€:n vuosituloni nousivatkin äkkiä 30000€:n tietämille jo siitäkin syystä, että kesällä palaan normaalipituiseen työpäivään. Näin ollen veroprosentiksi muodostui 15,5% (aiemmin 13%)  ja lisäprosentiksi 31% (aiemmin n. 26%). Työmatkakulut jätin tuttuun tapaan vähentämättä, jotta lopullinen verosaldo kääntyisi palautusten puolelle. Vielähän en tiedä, miten oivasti viime vuoden veroprosentti piti kutinsa, joten toivon, ettei tämän vuoden perosentti ole liian kauas metsään ammuttu.

Samalla, kun veroasioita aloin hoitaa, päätin hoitaa muitakin virastoasioita: kaikki tottakait oman tietokonepöydän äärestä, sillä en suostu missään virastotaloissa enää ramppaamaan. Kokeilinpas siis seuraavia toimintoja netin kautta:

Vakuutusten kilpailutus: Liikennevakuutus 159€ ja kotivakuutus 151€ ovat aika alhaiset, mutta voisiko niitä saada vielä alhaisemmaksi? Pyysin Pohjolalta tarjousta näistä kahdesta vakuutuksesta - pääosin siksi, että silloin voisin käyttää Osuunpankkiin kertyviä omistajajäsenbonuksiani vakuutusmaksujen maksuun. Vakuutustarjouksen pyyntö kävi kätevästi verkkopankin kautta ja minulle luvattiin soittaa huomenissa.

Palvelumaksuista nillittäminen: Samalla, kun OP:n verkkopankissa asioin, huomasin tililtäni veloitetun palvelumaksun 2,95€. Tuollaisen summan takia en viitsi mihinkään soittaa, mutta minua silti askarrutti, mistä maksu on tullut - koskaan aiemmin sellaista ei ole minulta veloitettu. Avasin asiakaspalvelun chatin ja kysyin sieltä. Melko pian minulle vastasikin eräs Riikka ja kertoi, että normaalisti palvelumaksut vähennetään OP-bonuksistani, mutta nyt tilillä ei ollut ollut katetta (kiitos lainannostopalkkion, joka tyhjensi hetkellisesti bonustilini). Sain myös tietää, että palvelumaksu koostuu 2€:n Visa electron-maksusta ja 95€:n verkkopankkitunnusmaksusta. Lisäksi sain ohjeet, mistä voin käydä bonus-saldoni tarkistamassa ja 66€:oa sinne olikin jo kertynt. Toivottavasti ensikuussa ei tarvitse palvelumaksuista huolehtia. Bonuksista löytyisi myös katetta ärsyttäviin vakuutusmaksuihin.

Verokortin tilaus: Mitään kirjepostiakaan en enää tähän maailmanaikaan halaja saada ja onneksi verottajan sivuilta löytyykin kaksi kätevää vaihtoehtoa: Lähetä verokortti suoraan työnantajalle ja tulostus itse. Tulostin tällä kertaa itse omat verokorttini ja lähetän ne sisäisessä postissa työnantajalleni sekä sivutyönantajalleni. Itselleni tallensin korteista sähköiset kopiot PDF-muodossa. Olen siirtynyt lähes kokonaan sähköisiin asiakirjoihin niin omassa kuin yrityksenikin kirjanpidossa.

Laskut maksuun: Vain täysin satunnaiset laskut tulevat minulle enää paperisina. Melkein kaikki muut laskut tulevat suoraan e-laskuina verkkopankkiin. Jos tilaan tavaraa laskulla, tulee niistäkin lasku sähköpostiin. Laskujen hyväksynnänkin voisi täysin automatisoida, mutta sen verran haluan itse seurata rahaliikennettäni, että käyn mieluummin itse ne hyväksymässä verkkopankissa. Jokaisesta saapuneesta laskusta saan sähköpostiin ilmoituksen, joten mitään erityistä muistamista homma ei vaadi. Suosittelen lämpimästi jokaiselle!


keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Kun yksinhuoltaja jää yksin

Nyt on sekin asia sitten varmistunut. Pian ei lukijoideni enää tarvitse arvuutella, voiko yksinhuoltaja olla yksinhuoltaja, jos asunnossa asuu myös mies. Kohta ei enää asu, vaan allekirjoittanut ja tyttö jäävät jälleen kahden.

Isommin en halua blogissani asiaa itkeskellä vaan parempi on tarttua härkää sarvista ja suunnitella, miten oma talous tulee tästä iskusta selviämään. Toistaiseksi tilanne on se, että miehen etsiessä itselleen asuntoa, hän maksaa edelleen osansa asunnossani asumisesta. Koska suhteemme ei koskaan ole ollut aivan tavanomainen, olemme nytkin tehneet joitakin kiinnostavia diilejä keskenämme.

Mies haluaa jäädä asumaan lähellemme ja hän on luvannut minulle pienen rahallisen palkkion asunnon etsinnässä auttamisessa (minun pitäisi oikeasti jo ryhtyä kiinteistövälittäjäksi). Minulla on sentään paljon hyödyllistä tietoa asunnon valinnasta ja ostosta sekä kokemusta monista etsintäalueemme taloyhtiöistä.  Olenhan itse kahlannut niitä läpi jo vuosien ajan. Toimin myös pötypuhesuodattimena miehen ja asuntovälittäjän välillä, koska tiedän yleisimmät väittämät, joita välittäjät tykkäävät viljellä.

Tässä neljän eri näytön parhaimmisto: "Tämä taloyhtiö on erinomaisessa kunnossa" (putkiremontti tulossa ja samassa rapussa asuu huumehörhö, joka on jo parin vuoden ajan terrorisoinut asukkaita mm. murtautumalla verkkokellareihin), "hintaisekseen tämä kaksio on erinomaisessa kunnossa ja vaatii vain vähän laittoa. Remontoidut asunnot maksavat [kolmion hinta]" (kaikki pinnat uusiksi, samalla alueella täysin laitettuja asuntoja samaan hintaan), "..." (vähäsanainen välittäjä jätti mainitsematta, että asunnossa oli juuri todettu isohko vesivahinko eikä kyselyihimme tehdyistä korjauksista saanut enää mitään vastausta!)

Näiden, vanhoihin asuntoihin kohdistuneiden näyttöjen jälkeen katselimme hieman uudiskohteita, joista mies löysi oitis itseään miellyttävän asunnon: joka valmistuu kesällä. Ts. mies jäisi luoksemme asumaan vielä touko-kesäkuuhun asti.

Tilanne on mielestäni kerrassan kummallinen, mutten voi kieltää, etteikö asumiskulujen jakaminen vielä muutaman kuukauden ajan auttaisi talouttani valtavasti. Elokuussa alan taas tehdä kokoaikaista työaikaa ja palkkani palaa normaalille tasolle. Voisin melko huoletta jatkaa nyt 6 tuntisia työpäiviä, eikä talouteni notkahtaisi paljoakaan miehen poismuutosta kesäkuussa. Järkeni sanoo, että kun olen juuri ostanut uuden sijoitusasunnonkin, on taloudellinen puoli hyvä turvata.

En sitten tiedä, miten tunnepuoli pysyy päätöksessä mukana, mutta aion silti yrittää!


P.S: Autosta kuuluu outo ääni. Varasin ajan korjaamolle. To be continued...