keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Toiminimeni tuloja ja vähän menojakin

Kova aherrus palkittanee aikanaan.

Syksyn saapuessa hyrähti käyntiin iltatyöni, jonka saan laskuttaa toiminimen kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa paria tietokonekurssia ja yhtä luentoa. Palkkiota näistä tulee 1165€. Olen tehnyt joitakin hankintoja yrityksen nimiin, mutta näyttää kovasti siltä, etteivät menot ylitä tuloja tänä vuonna. Täten maksan tuloistani ihan tuloveroakin, mutta muistelen nostaneeni palkkatyön veroprosenttia sen verran, ettei lisäveroja yritystuloista tarvinne maksaa.

Yksittäisiä työkeikkoja on ollut hissukseen läpi koko vuoden. En ole markkinoinut yritykseni alkukuukausien jälkeen juuri ollenkaan, joten olen ihan tyytyväinen tilanteeseen. Tehdessäni pidempää työpäivää palkkatyössä, en kovin montaa asiakasta viikossa jaksaisikaan. Tällä hetkellä kalenterissa ei ole vapaata kuin osa viikonlopuista.

Yritykseni tärkeimmät luvut: 

Tulot: 3572€
Menot: 923€
Tulos: 2649€

Tuloihin olen laskenut yllä olevan palkkion syksyn töistä. Kaikenkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen tulokseen ja odotan innolla joulukuuta, jolloin kiireet viimein helpottavat. Myös veronpalautusta on luvassa reilusti! Tänä vuonna meidän ei tarvitse käydä blogissa keskustelua "mätkyistä" terminä vaan voimme odotella 740€:n palautuksia saapuvaksi.  Yritykseni menoista suurin osa on laitehankintoja, jotka olen ostanut yritykseni käyttöön sekä opetus- että opiskelumateriaaliksi. Tällä hetkellä palveluksessani ovat seuraavat Apple-laitteet:

Pöytäkoneet:
iMac G4
iMac G5
Mac mini late 2009

Kannettavat:
iBook G3
Macbook late 2010

Älylaitteet:
iPad pro 12,9"
iPhone 7

Minulla on ollut valtavan hauskaa näiden laitteiden kanssa puuhatessani. Olen myös oppinut valtavasti. Vielä tarvitsisin kannettavan, joka voi pyörittää uusinta Mac OS -käyttöjärjestelmäversiota Mojavea. Tästä laitteesta voisi tulla myös varsinainen opetuskoneeni. En tiedä, kehtaisinko opettaa vuoden 2010 valkoisella macbookilla, vaikka siinä toiseksi uusin käyttöjärjestelmä pyöriikin vaivatta.
Vielä ei ole painetta päivittää puhelinta uudempaan. Opetuskäytössä iPhone seiska menee ainakin vielä tämän vuoden. Uudempien mallien eroavuudet olen opetellut muilla tavoin.

maanantai 8. lokakuuta 2018

Syksyn kiireet, haasteet ja lisätyöt

Leppoisan kesän jälkeen voivat syksyn kiireet iskeä täystyrmäyksen kerta rysäyksellä. Syyskuu toi mukanaan jatkuvan kiireen.

Päätös painonpudotuksen aloituksesta oli huomattavasti helpompi tehdä, kun syksyn lisätyöt eivät olleet vielä alkaneet. Nyt ne rysähtivät päälle kaikki kerralla ja meneillään on jo kolmas viikko, kun en näe tyttöäni kuin pieninä hetkinä joko aamuisin, töiden jälkeen, ennen iltatyötä tai hieman ennen nukkumaanmenoa, kun palaan iltatöistä. Pääsääntöisesti viikkoni näyttävät muodostuvan nyt seuraavasti:

Maanantai: iltavuoro päivätöissä
Tiistai: aamuvuoro päivätöissä, painonhallintaryhmä illalla
Keskiviikkoa: aamuvuoro päivätöissä, toiminimen iltatyö
Torstaina: iltavuoro päivätöistä
Perjantaina: joko aamuvuoro tai kerran kuukaudessa välivuoro
Lauantaina: joko vapaa tai kerran kuukaudessa lauantaivuoro
Sunnuntai: vapaa

Tällä hetkellä täytyy todeta, etten ehtisi tekemään yhtään lisää töitä toiminimeni kautta ja silti näitäkin tulee, yleensä kerralla useampi, kunnes taas on muutama viikko hiljaista. Jos nyt edes viikonloput voi pyhittää levolle niin hyvä olisi. Tietenkin minulla on myös iltavuoroja edeltävä aamupäivä vapaata, mutta harva ystävä pystyy silloin tapaamaan ja tytärkin on koulussa. Onneksi tämä kiire on vain väliaikaista ja helpottuu joulukuuhun mennessä, kun lisätyö loppuu. Myös painonhallintaryhmän tapaamiset harvenevat vuoden loppua kohden.

Toistaiseksi painonhallintaryhmä on ollut täysin ennaodotusteni mukainen. Vetäjä kertaa ruokavaliosta kansanterveyslaitoksen vanhoja tuttuja: lautasmalli, pehmeät rasvat, kevyttuotteet ovat ne juttu. Hyvä puoli tapaamisissa on se, että ruoka-asioita tulee vähän tahtomattaankin mietittyä pitkin viikkoa. Punnitus on vapaaehtoista, mutta toistaiseksi olen siihenkin osallistunut. Kesken ei parane jättää sillä jatkotoimenpiteitä silmälläpitäen oman motivoituneisuuden näyttäminen on tärkeää. Syyslomaviikolla edessä on lääkärille varattu aika - kolmas askel painonhallintapolullani.

Vähäisen vapaa-aikaa olen käyttänyt ahkerasti myös uuden oppimiseen. Olen ottanut työsaraksi tutustua Applen Mac OS X-käyttöjärjestelmien käyttöön ja monenlaisten Apple-koneiden kanssa puuhailemisen. Mac-tietokoneita on tullut haalittua vähän liiankin kanssa. Nyt kokoelmaani kuuluu jo viisi konetta eri aikakausilta. Vakaa tarkoitus on oppia käyttämään koneita niin hyvin, että voin ensi vuonna vetää ensimmäiset Mac alkeiskurssit asiakkaille! Omaa osaamista olen vahvistanut tutustumalla laajasti Mac OS:n historiaan ja eri kehitysvaiheisiin. Ensimmäinen, kalliimpi kone on kuitenkin vielä hankkimatta. Haluaisin kovasti iMac pöytäkoneen, mutta kurssien takia järkevämpi olisi kannettava Macbook pro. Toistaiseksi hallitsen hyvin koneiden käyttöönoton, valmiiksi asentamisen ja muistikampojen vaihdon. Suurin saavutukseni koskee iMac G4:stani, jolla pystyy nyt soittamaan myös vinyylilevyjä!


keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Suomalainen terveydenhoito painonpudotuksen apuna

Olen päättänyt testata julkisen terveydenhoidon palvelut koskien painonpudotusta. 

Yrittäjyyteni ensiaskelista asti kasvava elintaso on alkanut näkyä vuosirenkaina myös lanteilla. Ruuhkavuosien pyörteessä aikaa omien syömisten ja liikunnan vahtimiselle tuntuu löytyvän entistä vähemmän. Olen myös syvästi pettynyt aiempiin painonpudotusyrityksiini, joiden loistavat tulokset ovat nollaantuneet vuosien saatossa. Siksi olen päättänyt hakea apua hyvissä ajoin! 

Oma ongelmani painonpudotuksen kanssa on, että tiedän kyllä teoriassa kaiken, mitä siihen vaaditaan, mutta en löydä enää motivaatiota toteuttaa pidempää enkä lyhyempää elämänmuutosta, jotka eivät ole koskaan jääneet lopullisiksi. Rikkaan ihmisen järkivaihtoehto olisi palkata personal trainer avuksi tässä urakassa, mutta en koe olevani vielä sillä taloudellisella tasolla, jossa alkaisin palkata itselleni henkilökuntaa. Siksipä suuntasin katseeni kohti julkista terveydenhoitoa.

Kynnys soittaa  terveyskeskuksen ajanvaraukseen oli jokseenkin korkea. Kyllä me kaikki tiedämme, miten ruukautunut palvelu terveydenhoito on. Koska en varsinaisesti ole sairas painoni takia, mietin, mahdanko saada mitään apua. Olisiko kunnallani varaa tehdä ennaltaehkäisevää työtä? Jos ja kun terveyteni alkaisi ylipainon takia reistailla, minä tulisin terveydenhoidolle todella kalliiksi. 

Voin tässä kohtaa ilokseni todeta, että huoleni oli aivan turha! Soittamalla sain ajan aluksi terveydenhoitajan puheille, jossa kävin tänään. Hän oli mitä innostavin setä-mies, joka mittasi, punnasi ja lähti selvittämään kokonaistilannettani sekä sukurasitusta. Tämän jälkeen hän selvitti minulle monia eri vaihtoehtoja, joita terveydenhoidolla on tarjota niin ylipainon hoitoon kuin sairaalloisen ylipainon ennaltaehkäisemiseen! Hän oli mitä mukavin ihminen ja juuri oikealla tavalla rohkaiseva. Minusta tuntui luonnolliselta puhua hänelle painostani ja tottumuksistani. Listaan teille tähän alle, millaiset ovat terveydenhoidon tarjoamat tukiportaat painonhallintaan: 

1. Terveydenhoitaja: 
  • Kartoitetaan painoindeksi, verenpaine, syömistottumukset, painonpudotuksen historia, sukurasitukset jne.
  • Vinkkejä ja tukea painonpudotukseen
  • Eri painonhallintapalveluiden läpikäynti
  • Ohjaus terveyskeskuksen painonpudotusryhmään
  • Ohjaus lääkärille
  • Tarvittaessa ohjaus labraan veriarvojen mittausta varten

2. Lääkäri:
  • Lääkäri tutkii painonpudottajan terveydentilan
  • Käy läpi lääketieteellisiä tapoja hallita painoa
  • Lähete lihavuusklinikalle

3. Lihavuusklinikka: 
  • Erikoislääkärien tuki painonpudottajalle
  • Lihavuuden hoito lääkkeillä
  • Lihavuusleikkaus

Nämä sain tietää nyt ensimmäisellä tapaamisellamme. Lisäksi terveydenhoitaja lupasi olla tukenani, milloin ikinä tarvitsisin apua, voisin varata hänelle jatkoajan. Seuraavaksi tapaan lääkärin. 

Näin konkreettinen tarttuminen painonhallintaan tuntuu minusta jännittävältä, mutta toisaalta olen hyvin huojentunut, että minut ja huoleni otettiin terveyskeskuksessa vakavasti. Hoitaja ymmärsi kertomani hyvin. Ongelmani nähkäätte on se, etten näytä ollenkaan niin isolta kuin painoni on. Hoitaja sanoi jopa hämmästyneensä ensinäkemällä, miksi olin hänelle tulossa puhumaan painosta. Lihavuus voi olla näin salakavalaakin. Saa nähdä, millaisia hoitomuotoja lääkäri minulle tarjoaa. Verenpaineeni oli ihanteellinen, eikä minulla ole vielä yhtäkään lihavuudesta johtuvaa sairautta. Haluuni ennaltaehkäistä näitä vaivoja suhtauduttiin erittäin positiivisesti. Ensialkuun aloitan terveyskeskuksen painonhallintaryhmässä, jossa pyritään pienillä muutoksilla kohti terveellisempää elämää. Tunnen, että ryhmän ja ammattilaisten tuki on minulle nyt omiaan, vaikka itse ruokavalioasioista tiedän hyvin paljon jo nyt.  

Asioiden mahdollisesti edetessä aion paneutua painonpudotuksen kustannusrakennukseen vielä lähemmin. 

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Voiko itseänsä hemmotella ilmaiseksi?

Kyllähän se meillä kaikilla meinaa vähän siihen luiskahtaa, että rahalla ostellaan itselle hyvää mieltä - yleensä epäonnistuen tai varsin lyhytkestoisin tuloksin.

Niin shoppailussa kuin syömisessäkin on se ikävä puoli, että tulee halittua liikaa, turhaa ja vielä kalliilla rahalla. Syyllistyn itse tähän kerta toisensa jälkeen, mutta tänään, hiljaisen yksinolopäivän aamuna aloin miettiä asiaa tarkemmin. Maksaako hemmottelu aina välttämättä rahaa? Enkä tarkoita nyt mitään kaurapuuronaamioita, vaan voisiko olonsa saada virkeäksi ihan kotikonstein. Päätin kirjoittaa jutun oman rentoutuspäiväni sisällöstä. Rentoutuspäivä on hyvä sijoittaa joko lasten isäviikonlopulle, vapaapäivälle, kun lapset ovat koulussa/päiväkodissa/mummolassa tai esimerkiksi iltavuoroa edeltävälle vapaalle aamupäivälle. Sinkku ja lapseton voi toteuttaa rentoutuimpäivän minä tahansa vaapana ajankohtana. Listasta voi hyvin valita joko yksittäisiä tai useampia hemmotteluvinkkejä.

Klo 10.00 Rentoutumispäivä alkaa myöhään. Heti aluksi on hyvä tiedostaa, että rentouden ja virkeyden pahimmat vihamiehet ovat kiire ja stressi. Itsehemmottelun tärkein pointti on näistä häiriötekiöistä luopuminen. Tänään annamme itsellemme luvan olla rentoja ja siksipä nukumme juuri niin pitkään kuin nukuttaa. Kenenkään elämä ei mene pilalle, vaikka nukkuisi kerran kellon ympäri. Jos tähän haluaa valmistautua, voi edellisenä päivänä opettaa lapset ottamaan itse aamiaismuroja muovikulhoon ja herätykset valmiiksi sängystä nousua ja kouluunlähtöä varten. Mutta tietenkin on parempi ottaa aika itselle lapsettomana ajankohtana.

10:30 Kun uni on väistynyt, ei sängystä välttämättä tarvitse heti ponnahtaa ylös. Anna katseen kiertää huonetta ja ota tarkoituksella aikaa ylösnousuun. Tutki omia tuntemuksia tai muistele sitä kummallista viimeöistä unta, jossa suutelit kuumaa työtoveria tai lähikaupan kassatätiä.

11:00 Ylösnousemuksen ja itsetutkiskelun jälkeen voit suunnata toiseen kahdesta vaihtoehtoisesta polusta: Kohti keittiötä ja hyvinansaittua aamupalaa. Kello on jo paljon joten voit syödä isommankin aamupalan, sillä onhan aamun syömiset jääneet välistä! Aamupala rakennetaan omien mieltymysten mukaan tarjolla olevista aineksista. Käytä tarjotinta (juuri sitä yläkaapissa vuosia pölyyntynyttä) ja asettele sille mukit, leipälautaset ja puurokulhot - kanna koko komeus: sänkyyn/parvekkeelle/terasille/kuistille/sohvalle.
Toinen vaihtoehtoinen suunta on kylpyhuone ennen kuin olet edes pukeutunut. Käy suihkussa, puhdista kasvot tai nypi kulmat, mikä nyt eniten itsessä sillä hetkellä häiritseekää. Pienellä puhdistautumisella olo tulee heti raikkaammaksi ja paremmaksi. Käytä vain lempishamppoitasi. Suihkun jälkeen kaapista otetaan uusi, puhdas pyyhe (tai kaksi), vaikka naulassa roikkuisikin puolikäytettyjä - tänään ollaan sen arvoisia.

12:00 Aamupalan ja puhdistautumisen jälkeen käytetään lisää aikaa omien mielitekojen tutkiskeluun. Keitä kahvia tai teetä pitkän kaavan mukaan, pannulla jos mahdollista. Tässä kohtaa on hyvä kaivaa kaapin perältä se synttärilahjaksi saatu irtoteepakkaus, jota ei ole koskaan edes avattu. Kahvinkeitostakin saa zenmäisen rituaalin ajanotolla ja kiireettömyydellä. Samalla tekniikalla voi myös tyhjentää ja täyttää astiapesukoneen. Unohdetaan ajatus siitä, että työ täytyy saada tehtyä ja nautitaan jokaisesta hetkestä, kun tiskipöytä tyhjenee likaisista astioista ja astiakaappi täyttyy puhtaista. Ei keskitytä päämäärään vaan matkaan. Kahvi/tee muuten juodaan sitten siitä kaikkein kalleimmasta ja vaalituimmasta muumimukista.


13:00 Onko päässäsi jo itänyt idea, mitä haluat tänään tehdä? Ei se mitään! Voit olla myös tekemättä yhtään mitään. Milloin olet viimeksi antanut itsellesi vapaapäivän, jolloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään? On aivan ok lukea lehtiä/keskustelufoorumeita/kirjoittaa blogia kaikessa rauhassa koko päivän. Tylsyydestä kumpuavat luovimmat ideat. Ehkä muistat ystävän, jonka kuulumisia et ole kysynyt pitkään aikaan. Ehkä löydät kiinnostavan kurssin facebookia selaillessa ja päätät ilmoittautua mukaan. Stressi tekemättömistä töistä saattaa milloin tahansa iskeä päälle, kun näet lattialistan päälle valuneen soseroiskeen ja kylppärin lavuaariin kuivuneen hammastahnan. Mutta kiireettömänä päivänä kaikelle on aikaa! Kodin ei tarvitse hohtaa illalla puhtauttaan, mutta omia ajatellessasi voit pyyhkäistä suurimmat murut keittiön tasoilta tai limpata sen ikuisuuspyykkikasan sohvan nurkasta. Pakolla siivoaminen ei tee kenestäkään onnellista, mutta itsekseen puhdistuva koti nostaa mielialaa.

16:00 Miten olisi, jos syötäisiin tänään äidin lempiruokaa? Pirkko-Petteri ja Jani-Aulikki eivät siitä tietenkään pidä, mutta kauppa on valmislihapullia pullollaan. Välillä on ihan OKEI tehdä ruokaa, josta vanhemmat pitävät. Eikä perhe siitä tuhoudu vaikka sen osakkaat söisivät joskus eri ruokia. Lapsille valmispitsat nenun alle ja äidille mielitekojen mukaista pöperöä itse tehtynä tai tilattuna. Toinen vaihtoehto on tehdä itselle oma ruoka ja syödä sitä kaikessa hiljaisuudessa niin kauan kuin pöperöä riittää. Milloin olet viimeksi syönyt ruokaa, jota olet kovasti halajanut? Emme nyt laske niitä salaa ostettuja irtokarkkeja, joita syöt lasten mentyä nukkumaan ja tunnet huonoa omaatuntoa.

18:00 Illalla voit tutustua itsesi lisäksi myös kaappeihisi. Kaiva esiin se viisi vuotta sitten joululahjaksi saatu jalkakylpylaite, smoothiekone tai hierontalaite ja ota hyöty irti. Päivällä aloitettu Sinkkuelämää-maraton saattaa innostaa tutkimaan omaa vaatekaappia uusia silmin. Koska muoti kiertää skyleissä, voi vaatepinojen takaa tehdä uskomattomia löytöjä, jotka ovatkin yllättäen juuri tätä päivää.

22:00 Puhtaita lakanoita ei voita mikään. Rentoutuspäivän iltana kannattaa lakanat vaihtaa uusiin. Oletko tavannut nukkua parisängyn toisella laidalla, kun toiselle sivulle on edelleen pedattu vuode exälle? Tänään parisängystä lähtee toinen peitto kokonaan pois ja sinä nukut sängyssä keskellä. Mikään ei ole niin voimaannuttavaa kuin ottaa parisänky kokonaan omaan käyttöön.

Haluaisin tuoda esille, että rauhan ja onnen tunne tulee nykyhetken arvostuksesta. Ajan otosta itselle ja omien ajatusten kuuntelemisesta hyötyy niin äiti, lapset kuin mahdollinen parisuhdekin. Säilytä itsesi omana yksikkönäsi, äläkä huku arjen harmaaseen valtamereen! Lisäksi kukkaro kiittää, kun hyödynnetään kotoa jo löytyviä asioita uusien hankintojen sijaan.

perjantai 24. elokuuta 2018

230€:n Macbook (Hyvästit Windowsille?)

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut Mac-tietokoneen ostamista.

Työni ja lisätyöni koostuvat hyvin pitkälle erilaisista tietokoneopastuksista ja silloin tällöin olen törmännyt asiakkaisiin, joilla onkin Windowsin sijaan Mac-tietokone. Itse asiassa ihan ensimmäinen toiminimiasiakkaani olikin yllättäen mäkkikoneen omistaja. Hoidin opastuksen kunnialla kotiin, vaikken ollut koskaan aiemmin Mac-tietokonetta käyttänyt! Tämänkin jälkeen olen kerännyt osaamista yksinomaan asiakkaiden koneita käyttämällä. Tosin, jos olen tiennyt jo etukäteen asiakkaalla olevan Apple-koneen, olen itse opiskellut opetettavan/korjattavan asian netistä ennen asiakkaalla käyntiä.

Siksipä tulin siihen lopputulokseen, että minun on aika investoida yritykseeni ja omaan osaamiseeni ja ostettava itsellenikin Applen tietokone macOS-käyttöjärjestelmällä. Koska minulla kuitenkin on jo kotona sekä Windows-pöytäkone että -kannettava, en halunnut laittaa aivan valtavia summia tietokoneeseen, joka toimisi lähinnä harjoitustyökaluna. Lisäksi kaikki uudet Mac-tietokoneet ovat mielestäni rumia - en pidä metalliväristä.

Viimeinen valkoinen mäkkimalli on vuoden 2010 Macbook Unibody ja malleja katseltuani päätin kalastaa itselleni juuri tämän. Aiempiin Macbook malleihin verrattuna Unibodyn kuori ei ole aivan yhtä arka halkeamille ja näyttää muutenkin saumattomana tyylikkäältä. Mid 2010 mallin pitäisi olla myös vanhimpia macbookeja, johon saa edelleen asennettua viimeisimmän macOS-käyttöjärjestelmän: High Sierra.

Unibody-mallin metsästäminen sen sijaan osoittautui aikaa vaativaksi. Niitä oli kyllä lähes aina jokunen saatavilla, kun katsoin, mutta hinnat kipusivat järkiään yli 200€:n ja ne tekivät silti hyvin kauppansa. Ulkomailta en macbookia halunnut tilata, sillä tarvitsin suomalaisen näppäimistön. Kesti hetken miettiä, onko 200€ ok hinta 8 vuotta vanhasta kannettavasta. Puolisen vuotta markkinoita seurattuani tein kuitenkin ostopäätöksen.



Löysin viimein vähäisellä käytöllä olleen kotikoneen, joka oli sekä toimiva että ulkoisesti ehjä. Myyjä kaiveli kannettavan varastoistaan ja konetta testatessaan totesi akun olevan kuollut. Tästä syystä sain hinnan tingittyä 180€:on sisältäen postituksen. Kokemuksesta tiedän, miten rasittavia ovat kannettavat, jotka eivät pidä yhtään virtaa. Käytännössä niiden siirto on yhtä mahdotonta kuin pöytäkoneen. Koneen saavuttua ja sen oltua piuhan päässä muutaman tunnin ajan, havaitsin ilokseni, ettei akussa ole oikeastaan mitään vikaa! Se kestää ihan mukavasti jopa 6 tuntia ilman laturia, johon uudemmatkaan kannettavani eivät kyllä yllä.

Käyttöjärjestelmän jouduin sen sijaan asentamaan kokonaan alusta. Ehkä kone oli tärähtänyt postissa tai jotakin, mutta asennusohjelma ei pystynyt päivittämään koneeseen mitään nykyaikaista käyttöjärjestelmää. Mid 2010 Macbookin alkuperäinen käyttöjärjestelmä oli Snow Leopard ja sen sain asennettua alkuperäiseltä ohjelmalevyltä. Olin oikeastaan valtavan tyytyväinen tähän takapakkiin, sillä pääsin paitsi asentamaan koneen alusta alkaen itse, myös tarkastelemaan eri aikakausien macOS-käyttöjärjestelmiä. Snow Leopardia ei myöskään saanut päivitettyä suoraan seuraavaan käyttöjärjestelmään, El Capitaniin, jonka tiesin olleen käytössä edellisellä omistajalla. Snow Leopardiin oli ensin asennettava päivitys, jonka myötä ohjelmavalikkoon ilmestyi AppStore! Tämän päivityksen hain Windows-koneella netistä ja siirsin tikulla mäkille. Tämän jälkeen tein päivityksen El Capitaniin ja otin koneen koekäyttöön ennen seuraavia suuria päivityksiä.

Macbookissani oli vain 2Gt rammia ja vaikka se kyllä riitti netin selailuun, kunhan auki oli vain yksi välilehti, halusin ehdottomasti lisätä koneeseen lisää muistia. Macbookin mukaan enimmäismäärä rammille olisi ollut 4Gt mutta netistä luin, että 8Gt menisi ihan hyvin uudempien käyttöjärjestelmien kanssa. Tilasin 2x4Gt muistikammat myyjältä, joka oli ostanut ne uutena, mutta todennut ne epäsopiviksi omaan koneeseensa. Sain kammat 47€:n hintaan ja ne ovat mallia:
Corsair SODIMM DDR3 8GB 1066MHz ( 2 x 4GB )

Kerron muistikampojen vaihdosta myöhemmin lisää, mutta toimenpide oli hirmuisen helppo ja kone hyväksyi uudet muistikammat mukisematta! Ero entiseen on valtava ja konetta voi käyttää aivan nykykoneiden tapaan. Seuraavaksi päivitin El Capitanin Sierraan, koska suora päivitys High Sierraan ei onnistunut. Valitettavasti tunnit loppuivat viimeyöstä kesken ja kiinnostavaakin kiinnostavempi päivitysprosessi oli laitettava lepotilaan. Tänään pääsin viimein päivittämään käyttöjärjestelmän viimeiseen etappiinsa, High Sierraksi. Koneen iän huomaa lähinnä päivitykseen menevässä ajassa ja muutamissa epäonnistuneissa asennusyrityksissä. Huomasin, että kovalevyn korjaustoimintoi asennusten välissä auttoi, mutta yhden käyttöjärjestelmän päivitys kesti silti lähemmäs kaksi tuntia kaikkinensa. Matka on kuitenkin ollut jännittävä ja olen oppinut valtavasti uutta!

Älylaitteeni ovat aina olleet Applelta, mutta tietokoneiden kanssa olen ollut erittäin uskollinen Microsoftille - ainakin tähän asti. Otettuani Macbookin käyttöön olen ihan hyvin ymmärtänyt, miksi jotkut pitävät sen käytöstä niin paljon. Lisäksi minusta tuntuu, ettei Microsoft ole tehnyt viimeaikoina kuin ikäviä ja pakottavia muutoksia Windows-käyttöjärjestelmiin. Viimeinen niitti minulle olivat kirjautumisruudun vaihtuvaan taustakuvaan ympätyt mainoslinkit. Samoin suuri rakkauteni, Microsoft Office-paketti, on mielestäni hinnoiteltu vuosilisensseillä aivan naurettavuuksiin.
Applelta voin sentään ostaa lähes vuosikymmenentakaisen tietokoneen ja ladata siihen uusimman käyttöjärjestelmän ilmaiseksi. Tekstinkäsittelyn ja taulukkolaskennat olen jo siirtynyt työstämään  verkossa, Googlen palvelimilla. Olen valmis mackäyttäjäksi!

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Ensimmäinen iso palkka

Olen palannut taas tekemään täysimittaista työpäivää ja tänään minut palkittiin ensimmäisellä oikealla palkalla!

Siirtyminen kuudentunninpäivistä  takaisin täysiaikaiseksi työntekijäksi on tietysti kurjaa, mutta säästämäni saldovapaat ovat pehmentäneet laskua normaaliin. Olen tehnyt noin seitsemän tunnin päiviä kesälomalta palaamisestani lähtien, ensin säästäen tunnin päivässä ja nyt tuhlaten  tunnin päivässä saldostani.

Sen sijaan täysimääräinen palkka tuntuu ihanalta. Noin 1330€:n nettopalkka on taas 1660€. Näin ollen pääsen lähes sille elintasolle, mikä minulla oli ennen miehen poismuuttoa. Ainakin säästöön alkaa jäämään saman verran rahaa.

Edellisestä tulo-meno-budjetista onkin jo puolitoista vuotta aikaa, joten lienee sopivaa listata tämänhetkinen taloudellinen tilanteeni:

Menot tammikuussa: 

Kodin lainalyhennys: 625€
Yksiön lainalyhennys: 313€
Kaksion lainalyhennys: 374€
Yksiön yhtiövastike: 253€ (+12€)
Kaksion yhtiövastike: 245€
Kodin yhtiövastike: 293€ (-15€)   
Sähkö: 18€ (-6€)
Netti ja puhelimet: 24€ (-4€)
Iltapäiväkerho: 0€ (-80€, ei enää ip:tä! )
Bensakulut: 120€

Menot yhteensä: 2265€ (muutos +502€)


Tulot tammikuussa: 

Nettopalkka: 1660€ (+330€)

Lapsilisä: 148€ (+52€)
Elatusapu: 273€ (+2€)
Osittainen hoitoraha: 0€ (-67€)
Miehen osuus asumisesta, laskuista ja autosta: 0€ (-410€)
Yksiön veroton vuokra532€
Kaksion veroton vuokra: 662€

Tulot yhteensä: 3275€ (muutos +480€)

Punaiset luvut ovat muuttuneita lukuja ja sulkeissa muutos edelliseen budjettipostaukseen verrattuna. Lukuja vääristää uusi sijoituskaksioni, joka on tuonut sekä lisää kuluja että tuloja. Tällä kertaa korjasin myös vuokrista vero-osuuden pois, jotta budjetissani olisi vain nettotuloja ja -menoja.  Muita suuria muutoksia ovat iltapäiväkerhomaksun ja osittaisen hoitorahan puuttuminen. Hoitorahaa en edes nostanut kuin parin kuukauden verran, kun aloitin yritystoiminnan eikä sitä enää sitten saanut.

Tulojen ja menojen erotus: 1010€ (muutos -22€)

Tämän verran siis pitäisi jäädä rahaa ruokaan, muihin ostoksiin ja loput säästöön. Ruokarahan koetan edelleen pitää 400€:n huitevilla, mutta usein ylimääräiset, isommat hankinnat livahvat säästötilille tai luottokortille. Säästökassa karttuu melko hitaasti, mutta onneksi lainalyhennykset kerryttävät omaisuutta mukavaan tahtiin. 

perjantai 10. elokuuta 2018

Tapaus muumimuki

Tove Janssonin syntymäpäivää päätettiin Arabian toimesta juhlia oikein rytinällä. Jo hyvissä ajoin alettiin netissä mainostaa uutta muumimukia, jota myytäisiin vain yhden päivän ajan torstaina 9.8.2018. Myynti alkaisi verkossa ja valikoiduissa myymälöissä jo heti keskiyön jälkeen ja aamulla Iittalan myymälöissä sekä Moomin Shopeissa. Erikoismukien lukumäärää ei ole virallisesti kait kerrottu, mutta myyntipäivänä nettiin tihkui luku 40 000kpl.

Joka tapauksessa Muumin päivä -muki myytiin loppuun huippukonserttien tapaan saman tien. Moomin Shopin nettikauppa kesti ostajatulvan eikä kaatunut kait kertaakaan, sieltä mukit myytiin 2 minuutissa loppuun. Arabiastoren nettikauppa sen sijaan takkusi koko yön ja viimeiset mukit saatiin myytyä aamuyöstä 2-5 välillä. Eivätkä mukit kauaa vanhentuneet myymälöidenkään hyllyillä, kun kivijalkaliikkeet avasivat ovensa aamulla. Viimeinen muki myytiin hieman ennen keskipäivää.

Seurasin tätä episodia ja mukihysteriaa suuren huvittuneisuuden vallassa. Jos joku toimittaja olisi minulta kysynyt, olisin voinut ennustaa koko hullunmyllyn kulun jo alkuviikosta. Arvasin suurinpiirtein oikein mukien (huhutun) määrän, ostajien innostuksen, verkkokauppojen kaatumisen ja sitä seuranneen mielipahan. Epäilin kaukokatseisuuttani vain pienen hetken, kun sain ostettua omat mukini aivan ongelmitta Moomin Shopista. Mukit tulivat myyntiin klo 00:01 ja oma tilausvahvistukseni on saapunut sähköpostiin 00:02. Mutta vain pari minuuttia tämän jälkeen mukit olivatkin Moomin Shopista jo loppuneet. Arabia- ja Iittala storeissa myynti kesti pidempään, koska järjestelmät kaatuivat, sivusto ruuhkautui ja jumitti. Mukeja jonottaneet ystäväni taisivaat saada omansa ostettua siinä 45-90 minuutin päästä myynnin aloituksesta. Itse en päässyt koko yönä edes katsomaan Arabiastoren sivuja.

Jaan teille mielelläni ne kikat, jotka saattoivat vaikuttaa ostosteni läpivientiin onnistuneesti:

  • Valitse kauppapaikka: Moomin Shopin myyntiä mainostettiin vähemmän ja suurin ruuhka taisi suunnata Arabiastoreen. Tosin harvoinpa erikoismyynneissä on tätä mahdollisuutta.
  • Tutustu ennakkoon: Kävin katsomassa, millä tavoin ostokset tehdään verkkokaupassa, jotta tietäisin sen eri vaiheet. 
  • Luo tunnus etukäteen ja odota sisäänkirjautuneena: Itse en tehnyt tätä, mutta valmis tili on aina nopein tapa ostaa.
  • Ole ajoissa: Sivuilla roikkuminen etukäteen ei takaa parempaa sijoitusta ostosjonossa, mutta ostokset on painettava ostoskoriin/kassalle sillä hetkellä, kun myynti alkaa. Jos verkkokauppa ei kaadu, se tarkoittaa, että sadat tai tuhannet ihmiset saavat ostettua ostoksensa samalla hetkellä ja myöhemmin tulleille ei jää mitään.
  • Tunnistaudu nopeasti: Itse käytin tunnistautumiseen Paypal-palvelua, josta verkkokauppa sai tietoni suoraan ja maksukin sujui parilla klikkaisulla. Moni jäi ilman mukia kirjoitellessaan osoite- ja maksutietojaan manuaalisesti. Myös Suomalaiset verkkopankit ruuhkautuivat ja jumittivat maksuun. Paypal mietti maksun kanssa noin 5 sekunnin verran, joka oli ostosvaiheen hitain kohta. 
  • Lomakkeiden automaattista täyttöä kannattaa myös hyödyntää, jos selain sellaista tarjoaa, mutta varovaisuudella! Automaattisesti syötettyjen tietojen oikeellisuus pitää ehtiä varmistaa ja jotkut verkkokaupat eivät aina tunnista tällä tavalla täytettyä lomaketta vaan vinkuvat tyhjistä kentistä, vaikka niihin olisi tiedot tulleetkin. Viimeisen kirjaimen kumittaminen ja uudelleen kirjoittaminen yleensä auttaa ongelmaan, mutta tähän menee tietenkin taas turhaa aikaa. 
  • Ostoskorissa olevat tuotteet eivät ole tae tuotteen saannista! Tuote on oma vasta, kun tilausvahvistus on sähköpostissa, eli ostokset on maksettava nopeasti. Olen ennenkin menettänyt hyviä tuotteita vastaavanlaisissa alemyynneissä. Tuote menee sille, joka sen ensinnä ostaa - sitä ennen se saattaa olla monella ihmisellä samanaikaisesti ostoskorissa odottamassa maksua. 

Mielipaha on joka tapauksessa suuri, kun tuotteita ei riittänytkään kaikille. Siksi ihmettelen suuresti, miksi tällaisia myyntitempauksia järjestetään? Tuntuuhan se tietenkin hyvältä saada erikoistuote itselle, olo on kuin arpajaisissa voittaneella. Aika moni sitten ei ollutkaan niin onnekas ja he etsivät syytä kaikesta mahdollisesta: Oli myyty liikaa toisille, verkkokauppa takkuili ja jumitti, ostoskeskuksen ovet avattiin väärässä järjestyksessä ja jonot olivat niin pitkiä, ettei jaksanut jäädä odottamaan omaa vuoroa. Kokemuksesta voin tosin sanoa, että vaikka myynti olisi toiminut aukottomasti, olisi porua silti syntynyt. Tietysti on sanonta, ettei huonoa julkisuutta olekaan, mutta silti vähän ihmettelen. Jos myyntiaika onkin rajoitettu, olisi reilua tarjota mukeja niin paljon, että kaikille riittää.

Kuvamateriaalia mukijonosta. 


No, Muumin päivä-mukin kurssi on nyt ollut vahvasti nousujohdanteinen. 29,90 euroa maksanut muki teki jo myyntipäivänä hyvin kauppansa 130€:n hintaan, mitä nettikirppiksiä seurailin. Toki tätäkin suurempia pyyntä näkyi ja mistä sen tietää, vaikka olisivat käyneet kaupaksikin. Jonkin verran uutta mukia saatiin vaihdettua myös vanhempiin ja arvoltaan suurempiin muumimukeihin. Itse en tähän ilotteluun päässyt osallistumaan, tulevathan omat mukini vasta myöhemmin postissa. Uskoakseni moni teki hyvää tiliä kaupasta haetuilla mukeilla. 

Mitäpä minä aion mukeillani tehdä? 

En itse edes tilannut maksimaalista määrää mukeja, vaan ostin maltilliset neljä kappaletta. Yhden tai kaksi aion tietenkin pitää itselläni. Muut otin siltä varalta, että joku ystävistä olisi jäänyt ilman. Näillä näkymin näyttäisi, että yksi muki saattaisi joutaa myyntiin tai vaihtoon asti. Katselen sitten rauhassa, miten mukin hinta kehittyy, kun muutkin ovat omansa saaneet postitse. Sopivalla hinnalla myyn sen varmasti eteenpäin. Olettaen, että mukit saapuvat ehjänä perille. 

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Parisuhderiski

Tuntemattomasta ilmansuunnasta yllemme on levinnyt laaja erorintama, joka näyttää jumittuneen Suomen ylle jo useamman kuukauden ajaksi. Erikoisreportterimme Ananas ennustaa vakavan, parisuhteita koettelevan vapaudenkaipuupaineen vielä pahenevan kesälomien jälkeisinä kuukausina. Helpotusta tähän ihmissuhdemylläkkään ei näyttäisi lähiaikoina olevan luvassa.

Käsi ylös kaikki, jotka tuntevat jonkun juuri eronneen tai ovat muuten kuulleet yllättävästä erosta lähipiirissä! 

\o_ \o_ \o_

Ainoa uskollinen ratsuni on tällä hetkellä viininpunainen Yarikseni ja illalla korvaani kuiskii vain Chris De Burgh lp-soittimen kaiuttimen kautta. Viime yönä kietouduin Tom of Finlandin ikonihahmo Kaken viileään pussilakanasyleilyyn. Talouteni ei ole siten riippuvainen parisuhteiden hankalista kiemuroista, joten minulla on ollut aikaa miettiä muiden parisuhteita ja omalla kohdallani jo toteutuneita riskejä. 

Viimeaikoina olen kuullut yllättävistäkin eroista läheisessä ja ei-niin-läheisessä tuttavapiirissäni. Parit, joiden ajattelin olevan kuin luodut toisilleen, ovatkin vuosien saatossa ajautuneet erilleen ja lopulta eroavat kuka mitenkin. Yllättävän usein jopa täysin riidattomasti ja ystävällisissä väleissä. Heille nostan hattua ja suuntaan huoleni enempi heihin, joiden ero ei suju yhtä kitkatta:

Nykyisessä, suht vakaassa taloustilanteessa, matalien korkojen ja nousevien kurssien aikana vakavimmen uhan omalle taloudellemme saatammekin asettaa me itse.

Oman talouden stressitestin sijaan meidän olisikin ehkä kiinnitettävä enemmän huomiota omaan
parisuhteeseemme ja sen tuomaan riskiin. Riskitason määrityksessä apua voisi olla seuraavista kysymyksistä: 
  • Onko minulla varaa jatkaa nykyisentasoista elintasoa, jos ero koittaa?
  • Onko talous turvattu puolison kuoleman varalta? Millä maksan lainat ja kuka perii puolison?
  • Onko oma omaisuuteni turvattu esim. avioehdon avulla?
  • Kenelle lapset jäävät erotilanteessa? Osallistuuko puoliso lasten elämään ja millä summalla?
  • Kuinka omaisuus jaetaan? Joudutko realisoimaan kiinteää omaisuutta tai sijoituksia?
  • Kuinka paljon uuden kodin löytäminen ja sisustus elinkelpoiseksi maksaa?
  • Kuinka paljon kulut nousevat, kun laskuista huolehtii vain yksi aikuinen?
  • Mitkä ovat yksinhuoltajan etuudet?
  • Kuinka käy säästämisen ja sijoittamisen, kun menot kasvavat? 
  • Olenko kykeneväinen tekemään järkeviä päätöksiä tunnekuohun keskellä?

Juuri viimeisen kysymyksen takia kaikkiin näihin kysymyksiin kannattaa miettiä vastaukset ja taloudelle Varasuunnitelma B etukäteen. Kun eropaperit ovat jo käsittelypöydällä, voi asioiden sopiminen rauhassa ja ihmisiksi olla hyvinkin vaikeaa. Raha-asioissa "yllätykset" ovat harvoin positiivisia, mutta ennalta varautuneena lähes mistä tahansa saattaa selvitä. Näin välttää etenkin "tuplayllätykset", jotka mielellään livahtavat postiluukusta samalla aukaisulla, joskin erillisissä kirjekuorissa. 

Tunnepuoleen en halua liikaa ottaa kantaa, vaikka olen itsekin pettynyt parisuhteessa liian avonaiseksi jätettyyn taloudelliseen takaporttiin. Elämä nykyaikana on kuitenkin muuttunut niin ratkaisevasti, etteivät vanhanaikaiset ajatukset ikuisesta rakkaudesta, yhteisestä vanhuudesta ja taloudesta oikein enää päde. Parhaimpienkin suhteiden enimmäispituudeksi näyttäisi muodostuvan vuosikymmen tai puolitoista. Edes lasten saanti ei oikein enää istu tasa-arvoistuneeseen parisuhteeseen, jossa halutaan jakaa kaikki puoliksi. Puoliksi jako kun ei läheskään aina ole tasa-arvoista. 

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Talouden tunnuslukujen orjallisesta seurannasta (vastustan!)

Viimeaikoina olen tahtomattani ajautunut pariin lempeään kädenvääntöön oman talouteni tunnuslukujen seurantaa koskevissa asioissa. Ilmeisesti kummeksuttavan erilainen tapani ajatella omaa talouttani ja rahojani on herättänyt itsenikin pohtimaan periaatteita ja perusteluja ja niistä haluan teille tänään kirjoittaa. Miksi ajattelen rahasta eri tavalla kuin sijoittamisen peruskirjallisuudessa neuvotaan ja miksi lasken budjettini toisella tapaa, kuin yleensä ohjeistetaan?

Ensiksi haluan tehdä selväksi heillekin, jotka blogiani ovat lukeneet vähemmän aikaa: Olen lukenut sijoituskirjallisuutta, kahlannut vero.fi-sivustoa, ottanut selvää oikeaoppisista tavoista toimia poikkeuksen poikkeuksen poikkeustilanteissa ja osaan laskea kaikki perustavanlaatuiset tunnusluvut, mitkä koskevat omia raha-asioitani. Näiden lisäksi olen ainakin omasta mielestäni suhteellisen jalat-maassa-kulkevaa-tyyppiä ja pyrin minimoimaan riskejä, mutta silti kokeilemaan kaikkea mahdollista, joka saattaisi olla tuottavaa.

Toisekseen olen melkoisen hyvin perillä omista tuloistani ja menoistani. Koska en ole rikas enkä hyvätuloinen, asettaa positiivinen kassavirta pohjakiven kaikelle sijoitustoinimmalleni. Joudun siis tarkkailemaan kaikkia sijoituksiani hyvin kriittisten lasien läpi. Minulle ehdottomasti tärkeintä taloudenpidossani on, että rahat riittävät. Joudun ottamaan tämän asian huomioon aina ja kaikessa. Sijoutus voi paperilla tuottaa ihan miten hyviä prosentteja tahansa, mutta jos se tarkoittaa, ettei minulla ole sen jälkeen rahaa ostaa kaupasta ruokaa, ei tällainen sijoitus ole minua varten. Avaan tätä aivan juuri hieman lisää.

Kolmanneksi olen huomannut ihmisten mieltyneen lukuihin, joilla ei ole mitään merkitystä. Tämä on tiestysti ihan ok ja fine, kukin tyylillään, mutta on outoa, että minunkin oletetaan olevan kiinnostunut samoista luvuista. Ikävintä on, jos perustelujenikin jälkeen oletus on, etten käytä jotakin laskukaavaa, koska en osaa käyttää sitä.
Minulle tuotto tarkoittaa euroja tilille ja kulu laskua, jonka maksan rahalla jollekin toiselle. On olemassa paljon lukuja, jotka eivät sovi omaan sijoitusstrategiaani tai niillä ei ole sen kannalta mitään merkitystä. Lisäksi orjallinen lukujen tuijottaminen ei välttämättä ole edes kovin hedelmällistä, sillä jos jotakin olen oppinut, niin lukuja voidaan aina siivota kauniimmiksi. Erilaisilla kaavoilla voidaan koettaa vertailla eri sijoitusmalleja keskenään tai ennustaa tulevaa, mutta käytännössä lasku on pätevä ehkä ainoastaan laskuhetkellä, vain yhdenlaisessa skenaariossa tai kaava itsessään on puutteellinen, eikä ota kaikkia osatekijöitä huomioon.

Auton arvonalenema

Vertailupostaukseni Avensiksen ja Yariksen käyttökustannuksista herätti paljon kiinnostavaa keskustelua. Ilmeisen moni kommentoija olisi halunnut minun merkitsevän Yariksen vuosittaisiin käyttökustannuksiin myös arvonaleneman. Kuten yllä olen esittänyt, minulle budjettiin kelpaavia lukuja ovat todelliset kustannukset, maksut joista tulee lasku ja jotka maksetaan rahalla. Kustannukset, jotka minun on otettava huomioon laskiessani rahan riittävyyttä jokapäiväisessä taloudessani. Arvonalenema ei ole tällainen kustannus.
Auto ei ole minulle sijoitus vaan välttämätön käyttötavara. Se kuluu, siitä tulee kuluja, eikä se juuri tuota mitään. Auto on omaakin kotia huonompi sijoitus, jonka myyntiarvo on lopulta pyöreä nolla. Autoni ajan kuitenkin loppuun asti, joten jälleenmyyntiarvolla ei ole minulle mitään merkitystä, kuten olen aiemminkin jo kertonut.

En näe mitään syitä lisätä budjettiini arvonalenemaa, joka on kulu, jota ei makseta kellekään. En laske autolleni tuottojakaan vaikka autolla ajelu mahdollistaa monet tuottoisat toimet, kuten työssäkäynnin. Auton hinnan olen jo maksanut, uuteen säästän rahan, kun se on taas ajankohtainen. En laske kuukausittaiseen tai vuosittaiseen budjettiini muidenkaan omistamieni esineiden arvonalenemaa enkä -nousua.
Kaikkein hulluinta olisi huomioida auton kuluina toteutumaton voitto, jonka menetin, kun en sijoittanut auton hintaa pörssiin. Tällaista hedelmätöntä spekulaatiota voisi harrastaa loputtomiin: miksi en sijoittanut kahta euroa EuroJackpottiin ja tullut miljonääriksi? Entä jos en olisikaan ostanut autoa vaan sijoittanut autorahat pörssiin ja tehnyt hävyttömät tappiot? Olisiko minun silloin laskettava autoon sijoitettu ja näin ollen pörssitappioilta säästynyt raha voitoksi?

Toistaiseksi odottelen onnellisessa kuplassani tietoa, mitä hyötyä arvonaleneman laskemisesta minun autoilubudjettini kannalta olisi.

Vuokrien tuottoprosentti vs. kassavirtalaskelma

Ehkä jo arvaattekin, miksi tuottoprosentilla ei ole läheskään niin suurta merkitystä minulle kuin positiivisella tai neutraalilla kassavirralla? Kyllä vain, ruokarahojani en muiden asumiseen laita.

Ostaessani asuntoja sijoitusmielessä minulle ensiarvoisen tärkeää on, että sijoitus maksaa itse itsensä takaisin sovialla aikajänteellä. Ideaalitilanteessa en laittaisi omaa rahaani ollenkaan likoon. Vakuuksien antaminen pankille riittää, sillä vakuuden saa aikanaan takaisin. Minä kannan riskin, saan ensimmäiset tuotot noin 20 vuoden päästä ja näen vuokrausbisneksen pyörittämisen vaatiman vaivan. Vuokralainen hoitaa loput.

Vuokran tuottoprosenttille on erittäin kapeakatseinen laskentakaava (ja huom! Osaan kyllä sen laskea!), joka ei ota kunnolla huomioon kaikkia asioita asuntosijoittamisessa. Velkavipua tuottoprosentti ei huomioi ollenkaan, eikä näin ollen kassavirran positiivisuutta tai negatiivisuutta. Asuntosijoittaja Harri Huru, on tehnyt Youtube-kanavalleen erinomaisen videon tuottoprosentin laskemisesta ja siitä, mitä luku kertoo ja jättää kertomatta.



Velkavipua käyttävänä sijoittanaja minulle tärkeää on tietää, miten paljon asuntosijoitukseen menee rahaa, paljonko siitä saa ja kattaako tuotto kulut ja verot. Tuottoprosentti kun voi olla erinomaisen hyvä, vaikka kassavirta olisi negatiivinen ja näin ollen sijoittaja saa kunnian maksaa itse osan kuluista. Ja ainahan on vain bonusta, jos kassavirta on vähintään neutraali ja tuottoprosentti silti hyvä niin kuin omien asuntojeni kohdalla on.

Omasta mielestäni vuokraustoiminnasta laskettava tuottoprosentti ei pelkästään ole edes kovin vertailukelpoinen muiden sijoitustuotteiden kanssa näiden suurten keskinäisten eroavuuksien takia. Asunto tuottaa eri tavalla, sen riskeihin voi vaikuttaa itse ja lainoitusmahdollisuudet sekä verotus ovat toisenlaiset kuin monissa muissa sijoituslajeissa. Saman tuoton saaminen pörssistä tai vuokramarkkinoilta vaatii aivan erilaisia asioita sijoittajalta, eikä tuottoprosentti ota näihin kantaa ollenkaan. Itse en jättäisi näitä seikkoja huomiotta mistään hinnasta.

---------------------

Käymissäni keskusteluissa olenkin huomannut, että kaksi ihmistä voivat painottaa aivan eri toimintatapoja täysin samoista syistä. Tai he katsovat samoja lukuja, mutta päätyvät täysin erilaisiin lopputuloksiin arvioidessaan sijoituksen kannattavuutta.
Toivottavasti kirjoitukseni avarsi edes hieman sitä, miksi yksi ihminen saattaa ajatella asioista niin eri tavalla kuin toinen. Lähtökohtamme ja tarpeemme ovat erilaisia ja painotamme keskenämme eri lukuja. Minulle tärkeitä ovat kassavirta ja sijoitettu pääoma, kuten myös puskuri, varautuminen ja  rahojen riittävyys. Vähäisten rahojeni kasvattamiseen käyttämistäni keinoista annan blogissani teille niin hyvät neuvot kuin taidan.

Ananas kiittää ja kuittaa.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Kulutuksista

Auto

Olen saanut autoni keskikulutuksen tippumaan tasan viiteen litraan sadalla kilometrillä!

Tästä on kiittäminen autoni ajotietokonetta ja vakionopeudensäädintä. Olen havainnut vakionopeudensäätimellä ajon hyvin taloudelliseksi. Ajotietokone piirtää bensankulutuksesta palkkeja minuutin välein ja maantiellä ajo kuluttaa erittäin tasaisesti bensaa, kun vakionopeudensäädin on päällä. Tietokone osaa annostella bensaa huomattavasti taloudellisemmin kuin minä, kun se laskee sopivan bensamäärän ilmeisesti ylä- ja alamäkien tarjoaman vastuksen mukaan. Ylämäessä auton kulutus harvoin nousee yli 9l/100km, kun taas itse kaasupoljinta painamalla kulutus hyppää äkkiä 17-20l/100km. Suurimmat piikit bensankulutukseen tulevat tietenkin kaupunkiajosta, jolloin vakionopeudensäädintä ei voi pitää päällä. Olen harjoitellut ennakoivaa ajotapaa ja nopeaa kiihdytystä haluttuun ajonopeuteen. Ennen kaikkea ennakoimalla bensaa voi säästää reilustikin ja tämän ansiosta huomiokin pysyy tiessä säätimestä huolimatta.


Sähkö

Kotini sähkönkulutus on tipahtanut!

Uusin sähkölasku kahdelta kuukaudelta oli 36€ sisältäen sähkönsiirron. Aiemmin vastaava lasku on ollut lähes vuoden ympäri 45€ - joulun aikaan hitusen korkeampi ylimääräisten valojen takia. Sähkönkulutuksen laskua ei selittäne muu, kuin asukasluvun huventuminen kolmanneksella.
Voiko tästä siis päätellä yhden ihmisen henkilökohtaisen käyttösähkön olevan noin 9€/kk? Uskoakseni meillä eniten sähköä vievät jääkaappi, kaksi pakastinta, tietokoneet ja älylaitteet. Miehen lähdettyä emme ole juuri katsoneet televisiota ja kahvia keitän liedellä vain kun on vieraita. Asuntomme pysyy paksujen betoniseinien ja läpivedon mahdollistavan muodon ansiosta mukavan viileänä kesälläkin, joten tuulettimia ei ole tarvittu. Pyykkiäkin tulee vähemmän.

Sen voin ainakin sanoa, että olen hyvin tyytyväinen kaupunkimme omaan sähköyhtiöön.


Turhuudet

Kesäloman jälkeen en ole juuri ostellut turhuuksia. Minulle on alkanut kertyä hieman käteistä rahaa ja olen vaihtanut pankkikortin käytön lähes kokonaan käteiseen. En itse pidä käteisestä, mutten jaksa viedä keikkatöistä saatuja rahoja aina talletusautomaattiinkaan. Olen siis koettanut maksaa ostokset käteisellä ja siirrän palkkani suoraan säästötilille lainalyhennyksiä ja muita laskuja varten. Käteisen käyttämisellä on ollut yllättävän latistava vaikutus ostointoon ja etenkin luottokortin käyttöön. Toisaalta en ole kaivannutkaan nyt lisää tavaraa, enempi haluaisin päästä turhasta eroon. Siispä olen budjetoinut 200€/2viikkoa ja koettanut pysyä siinä. On kyllä sanottava, että kesälomalla rahaa paloi taas aivan ruhtinaallisesti.

Toki oli hieman lipsahdettava, kun löysin netistä useamman Chris De Burghin lp-levyn muutamalla eurolla kappale. Postikulut vinyylilevykaupoissa ovat ikävän korkeat, joten kannattavaksi tuli ostaa useampi levy samalta myyjältä.



Pieniä tuloja

Vaikken olekaan mainostanut yritystäni sitten viimevuoden äitienpäivän, saan edelleen
yhteydenottoja asiakkailta. Minulla on muutamia vakiasiakkaita, joiden luona olen käynyt jo useita kertoja, mutta uusiakin yhteydenottoja saan silloin tällöin. Vähän aika sitten kävin tekemässä ensimmäisen 2,5 tunnin keikan, josta raapaisin itselleni 110€:n lisäansion.

Puutarhaani en ehtinyt tänä vuonna satsata (vain parvekkeelle ostin kukkameren), mutta satokausi
alkaa lähestyä ja mm. kirsikkapuussa on jo punaisia marjoja. Luumuja tulee luultavasti myös ja kasvimaasta saisi nyt salaattia mielin määrin. Äidiltäni saan myös kananmunia uusien kesäkanojen myötä. Nämä ovat pieniä asioita, eikä niille voi laskea rahallista hyötyä, mutta kyllähän se piristää syödä jotakin itsekasvatettua.

Tarkoitukseni olisi päästä vielä kirpputorille myymään tavaraa jonakin viikonloppuna. Yksin on hieman tylsää lähteä, joten en ole saanut aikaiseksi. Yariksen peräkontissa voi välipohjan ansiosta istua, joten kerrankin konttikirppiksellä olisi sekä istuin että varjo mukana. Toisaalta myös itsepalvelukirppiksillä olisi nyt edullisia tarjouksia kesäaikaan.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Kustannusvertailu: Vanha Avensis vs. Uusi Yaris

Olen nyt seuraillut vastahankitun Yarikseni (vm.2014) kulutusta ja ottanut hieman selvää sen muista kuluista. Uudempaan autoon vaihtaessa kaikki kulut eivät tietenkään pienene, mutta osa käytetystä rahasta muuttuu suoraan ajomukavuudeksi, kuten ilmaistoinnin huolto. Uudessa autossa on huomattavasti isompi vastuu sen arvon säilyttämisestä kuin vanhassa. Vanhan arvo kun on käytännössä jo nollassa. Hieman olen käyttänyt rahaa myös auton puunaukseen ostamalla sisätilojen pyyhintään tarkoitettuja siivousliinoja ja autoshampoota (4,50€/paketti) ensimmäistä pesua varten. Auto oli jo liikkeessä niin nätiksi siivottu, ettei näille ole vielä ollut juurikaan tarvetta. 

Alle olen työstänyt vertailevan listan vanhan ja uuden autoni vuosittaisista kuluista:


Vakuutukset ja verot ovat jo tarkentuneet, mutta katsastuskulut ja huollot ovat noin-arvioita. Koetin etsiä näille keskihintoja netistä. Huolto on Yariksessa tehtävä suurinpiirtein vuoden välein, mutta katsastus ja ilmastoinnin huolto noin kahden vuoden välein (olen jakanut nämä kulut kahdella). 

Vanha auto ei tietenkään huolloissa käynyt, mutta vastaavasti sitä tuli korjaamolla korjattua vuosittain. Avensiksen katsastushinta on hieman normaalia korkeampi, koska autokorjaamon pojat saivat katsastuttaa sen puolestani - näin se saatiin useana vuotena läpi ilman korjauksia siinä, missä itse käytettynä ei leimaa herunut. 200€ on ehkä hieman alakanttiin korjauskuluissa, koska joinakin vuosina Avensis kävi korjaamolla kahdesti vuodessa. Vakikorjaamossani lasku harvoin nousi yli 300€:n (sisältäen laina-autoruttanan). 

Ajettuani muutaman viikon maantievoittoista työmatkaa, yhdistettynä kaupunki-huvireissuihin, on Yariksen keskikulutus sadalla kilometrilla ollut 5,1 litraa. Avensiksen keskikulutuksesta ei ole tarkkaa tietoa, joten heitin valistuneen arvauksen. Ajotietokone Yariksessa on oiva apu oman ajotavan parantamiseen ja mielestäni vakionopeudensäädin syö optimaalisen vähän bensaa, kun automaatti annostelee bensaa vain juuri sen verran kuin tarvitaan. Vielä en tiedä, miten talvi tulee vaikuttamaan bensankulutukseen. 

Yariksen vakuutukseksi valikoitui POP-vakuutuksen L-kasko. Hinta oli huomattavasti halvempi kuin autoliikkeestä tarjotut ja esim. Kamuxin (IF)  tarjoamaan  halvempaan kaskoon verrattuna POP-vakuutuksen L-kaskoon kuuluu myös lasiturva ja hinta oli silti edullisempi. Tuulilasiin tulevat kiveniskemät saa korjauttaa ilmaiseksi ja tuulilasin vaihdosta maksetaan omavastuu (150€). Omavastuuhinnat saa valita itselle sopivaksi, itse otin alhaisimmat, jotka olivat lasiturvaa ja ilmaista hiunausturvaa lukuunottamatta 200€/kpl. 
XL-kaskossa olisi ollut rengasturvaa ja paremmat lunastusturvat, mutta kun luin niiden ehtoja, tuntui että ne eivät välttämättä edes pätisi minun autoni kohdalla. L-kasko tuntui siksi aivan riittävältä. Vanhassa Avensiksessani ei kaskoa ollut enää ollenkaan, koska yli 20 vuotiaisiin autoihin ei hinausturvaa enää saa vakuutusyhtiöiltä. Huom! Falckilta tieturvan voi ostaa erillisellä ja melko edukkaalla vuosihinnalla. 

Yariksen kanssa olemme tulleet hyvin toimeen. Koska olen käyttänyt ihanaa vakionopeudensäädintä lähes joka ajokerralla, en ole vielä aivan tottunut kuusipykäläiseen vaihdekeppiin. Sen sijaan olen saanut ajotietokoneen keskikulutusmittaria tarkkailemalla optimoitua ajotaitojani kohti pienempää kulutusta. Ja onhan se mukavaa, että tankin saa täyteen kymppiä pienemmällä rahasummalla kuin aiemmin! Jostain syystä ero E95 ja E98 bensojen litrahinnoissa on taas noussut. Muistan, kun uudistus tuli ja vanhoihin autoihin piti alkaa tankata E98:a, silloin ero oli tasan 5 senttiä litralta. Nyt hintaero on monasti jo 9 senttiä litralta. 

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Kotiin saapuu Toyota Yaris

Sain rikkoutuneen Avensiksen nopeasti myytyä ja minulle jäi viimeinen kesälomaviikko aikaa etsiä uusi auto ennen töihinpaluuta.

Auton vaihto ei sinällään tullut yllätyksenä ja puskurirahastossani oli edelleen hyvästi rahaa juuri näitä isompia, välttämättömiä hankintoja varten. Muistanette ehkä vielä aiemman pähkäilyni ostettavan auton merkistä ja ominaisuuksista? Nämä tarpeet eivät ole muuttuneet miksikään. Toyota Yaris oli edelleen ykköstoive uudeksi autokseni: se olisi pieni, kestävä ja edullinen ylläpitää. Toisaalta sitä rasittaa kalliimpi hankintahinta, joka hieman hirvitti nyt, kun mummolasta oli tarkoitus tehdä vaarin kanssa kaupat. Vaarini kuitenkin suositteli uuden ja turvallisemman auton ostoa ja ehdotti, että kauppoja lykätään syksymmäksi, jos nyt vaihdan autoa. 

Vanhan, käytetyn Yariksen saa melko edullisesti muutamilla tuhansilla, mutta netin autokauppasivuja selaillessa nälkä pääsi kyllä pahasti kasvamaan syödessä. Autoja selaillessa kriteerini pyöristyivät seuraavaan muotoon: 

  • Vm. uudempi kuin 2009
  • Kilometrejä vähemmän kuin 135000km
  • Toyota Yaris tai Aygo 
  • Yhdistetty keskikulutus 5,5l/100km tai alle
  • Bensakone, manuaalivaihteet
  • Max hinta 6000€
  • Lisävarusteena vakionopeudensäädin 
  • Ei mustan tai valkoisen väristä

Pari päivää selailtuani, kävi aika selväksi, että ainakin yhdestä kriteeristä olisi luovuttava. Ennenkaikkea vakionopeudensäädin ja pieni kauppahinta eivät juuri kulje käsikädessä. Kävin katsomassa erästä Aygoa, mutta vasta paikan päällä se osoittautui kahdesti kolaroiduksi (siitä edullinen hinta). Aygon sisälle paistavat pellit eivät myöskään ole aivan mieleeni. Kävin myös autoliikkeissä katselemassa vaihtoautoja. Kierros vahvisti päätöstäni siitä, että haluaisin nimen omaan 2013 tai uudemman Yariksen. Näissä malleissa auton kojelauta on rukattu uuteen uskoon ja mielestäni kivempi, kuin vanhemmissa. Palasin takaisin netin tarjonnan äärelle ja hakukoneen syövereistä löytyi kaksi vaihtoehtoa: Style ja Active mallit, jotka maksoivat 11-12000€. Style olisi ollut näistä kalliimpi ja sisältä upean valko-musta, mutta myyjä ei antanut hinnasta juurikaan alennusta. Active taas on tavanomaisempi, mutta silti hyvin varusteltu ja myyjä oli valmis neuvottelemaan hinnasta. Menin siis koeajamaan tummanpunaista, 1,33 litran koneella varustettua, 2014 vuoden Yarista - mittarissa 93tkm. 



Ja minä pidin siitä oikein paljon ja kaupat tehtiin autoliikkeen kanssa hintaan 10300€ + 99€ toimistomaksut. (Hinta ennen tinkimistä 10900€+99€)

Hinnasta jouduin joustamaan, mutta koetan lohduttautua sillä, että sainpahan kerrankin hieman uudemman auton. Minulla on aina ollut vain +10-vuotiaita autonruttania. Avensiksella tuli mittariin 443tkm ja olin itse maksanut siitä vain 2000€ ostettaessani sen vuonna 2010. Uuden Yarikseni haluan ajaa taas loppuun asti ja lisäksi haluan pitää siitä hyvää huolta. Teen vielä vertailun, miten auton vaihto uudempaan vaikuttaa käyttökustannuksiin, vakuutuksiin ja veroihin - siitä lisää myöhemmin. 

Tällä hetkellä voin vain sanoa, että Yarikseni on yllättävän tilava pieneksi autoksi, se on vakaa ajaa ja jämäkkä käsitellä. Tämän saatoin heti todeta, kun vuosisadan rajuilma iski moottoritiellä matkalla autoliikkeestä kotiin. Nykyaikaiset lisävarusteet, kuten peruutuskamera ja vakionopeudensäädin ovat minulle ihan uusia, mutta miellyttäviä tuttavuuksia. 


keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Toyota Avensiksen loppu (vai uusi alku?)

Se on viimein tapahtunut, olen myynyt rakkaan Toyota Avensikseni.

Olin juuri vaihtanut Avensiksen keulaan uudet ilmanstointiteipitkin!

Korjautin ja katsastutin Avensiksen aivan normaalisti huhtikuun lopulla ja taas kerran uskoin, että meillä olisi yhteinen vuosi edessä. Kun auton palasi huollosta havaitsin heti, että pakokaasuja tuli jostakin autoon sisälle, kun auto oli pysähdyksissä esim. liikennevaloissa. Tämä minua hieman huoletti, samoin pari selvästi öljystä märkää letkua konepellin alla. Vuoto ei kuitenkaan ollut suuri ja niin lähdimme mummolareissulle Pohjois-Pohjanmaalle. Onkin oikeastaan ihme, miten auto kesti tuon tuhatkilometrisen lomamatkan (paluumatkalla poikkesimme vielä Tampereelle Särkänniemeen) ehjänä. Vasta kotiinpaluuta seuraavana päivänä, käydessäni kaupassa, alkoi auto pitää hurjaakin hurjempia ralliautoääniä. Pakoputki joko katkesi tai siihen tuli reikä, mutta äänet olivat kamalat.

Olisi minulla ollut vielä viikko lomaa, että olisin voinut Avensista koettaa vielä korjauttaakin, mutta kuitenkin minä päätin, että nyt on tullut aika vaihtaa uudempaan ja aloittaa uusi työvuosi kunnollisella ajopelillä. Myös vaarini oli suosittanut lämpimästi auton vaihtoa ja kyllähän se edessä oli joka tapauksessa.

Päätinkin ryhtyä tuumasta saman tien toimeen ja laitettuani ostokset kaappiin, kävin tyhjentämässä auton, nappasin parit kuvat ja laitoin sen autotalli.comiin myyntiin uloskantohintaan: 300€.

Voin sanoa, että ilmoitukseni ehti olla netissä paltiarallaa 2 sekunttia, kun puhelimeni alkoi päristä. Ja se jatkoi pärisemistä seuraavat puolitoista tuntia. Jobbari toisensa perästä soitti tai lähetti tekstarin. Osa tarjosi heti pienempää summaa, toiset vakuuttivat tulevansa hakemaan pyyntihinnalla. Innokkain ilmoitti heti hyppäävänsä Mikkelistä junaan ja tulevansa hakemaan. Huh.

No, ensimmäinen, jonka kanssa sovin näytön kaarsi pihaan mersulla ja suorat housut kauniisti prässättyinä. Piti kuulemma olla niin varma kauppa, että ilmoituksen saisi ottaa heti pois netistä. No, tätä 300€:n ihmettä alettiin siinä sitten tarkastelemaan ja johan oli pettymystä ja vikaa vaikka muille jakaa - tämä tietenkin kuuluu tinkimisen jaloon taitoon. Paitsi, etten ollut kahdenkymmenen innokkaan yhteydenottajan jälkeen ollenkaan valmis tinkimään hinnastani. Mersumiehet lähtivät tyhjin käsin. Paras tarjous olisi ollut 250€.

Seuraavaksi sovin näytön etelän poikien kanssa. He tulivat hetken perästä pihaan yskivällä farkkuavensiksella ja meillä oli oikein mukava näyttö. En ole ennen myynytkään autoa englantia puhuen. Hekin tarjosivat 200€:a, mutta kun aloin laittaa auton ovia lukkoon ja lähteä kotia kohti, syntyivät kaupat sittenkin! Sain 100€ etukäteismaksua ja seuraavaksi päiväksi sovimme paperien täytön ja loppusumman (200€) luovutuksen. Ja niin minä olin päivässä myynyt vanhaan rakkaan Avensikseni. Ehkä se kunnostetaan ja myydään, ehkä se kuljetetaan Afrikkaan jonkin diplomaatin autoksi. Mene ja tiedä - pääsinpähän siitä eroon helposti ja ennenkaikkea nopeasti. Olisi painajaismaista, jos romu jäisi pihaan seisomaan kuukausiksi.

Seuraavaksi käänsin katseeni kohti käytettyjen autojen markkinoita.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Onko melonta kallis harrastus?

Olenpa tehnyt jotain uutta ja ihmeellistä: kävin melonnan alkeiskurssin!














Tämä postaus ei sisällä mitään kaupallista yhteistyötä vaan jaan kokemukseni teille puhtaasta melonnan ilosta. Ystäväni pyysi minua mukaan kajakkimelonnan alkeiskurssille ja koska yhdessä vietetty aika ja ihanat kesäsäät yhdistettynä mukavaan liikuntaan kuulosti täydelliseltä kombinaatiolta, päätin uskaltaa mukaan.

Kävimme Helsingin kanoottiklubin järjestämän, kolmen päivän alkeiskurssin eikä se mielestäni ollut yhtään hullumpi sijoitus rahoille. Kurssi kesti kolme peräkkäistä arki-iltaa: lainaan sai kaikki melontaan liittyvät varusteet, teoria ja käytännön opetuksen, sekä esittelyn kanoottiklubin (pääosin vapaaehtoivoimin toimivasta) toiminnasta. Kurssilla melottiin yhden hengen kajakeilla.

Kurssille hintaa tuli 130€.
Kävimme jokaisena päivänä melomassa säiden mukaisen lenkin ja näiden lisäksi oli teoriatunnit ja paljon tietoa varusteista, vesillä liikkumisesta ynnä muista turvallisuusasioista. Hellesäät vaihtuivat ikävästi juuri tällä viikolla kylmään tuuleen, mutta joka ilta tuuli tyyntyi ja saimme paikoin meloa aivan tyynessä meressä! Viimeisen päivän kylmä ilma tosin karsi kaatumisharjoitukseen osallistuvia ja maihinnousu rannallekin tehtiin lyhyemmän kaavan mukaan (emme päässeet valitettavasti grillaamaan). Tästä huolimatta kurssi oli hyvin antoisa ja sopi minullekin, joka en ole juuri koskaan soutanut enkä melonut. Opettajamme oli sekä hauska että avulias klubiaktiivi.

Miksi tätä kurssia erityisesti lähdin teille mainostamaan oli varsin edullinen diili, joka Helsingin kanoottiklubilla on tarjolla. Melonnan voisi helposti mieltää varsin tyyriiksi ja hankalaksi harrastukseksi, mutta todellisuudessa se ei ole sitä ollenkaan! Klubin kautta, jäseneksi liittymällä, kaikki varusteet saa paikan päältä lainaan. Meloja huolehtii vain omasta, säänmukaisesta asustaan.

Ensimmäisen vuoden jäsenhinta on 135€ ja tällä summalla saa meloa niin paljon kuin kauden aikana (toukokuun alkupuolelta lokakuun lopuille, riippuen säistä ja veden kylmyydestä) sielu sietää. Näiden lisäksi klubin aktiivijäsenet vetävät sekä viikottaisia että eri teemaisia melontaretkiä. Eikä siinäkään vielä kaikki! Ensimmäisenä vuonna jäsenhintaan kuuluu myös melontakeskuksen kuntosalin, saunan ja uimalaiturin käyttö. Myöhempinä vuosina jäsenhinta määräytyy ymmärtääkseni sen mukaan, miten usein arvelee käyvänsä melomassa ja tilamaksun voi joko maksaa tai jättää pois sen mukaan, käyttääkö saunaa/kuntosalia. Välineistöä on mahdollista myös vuokrata mökkireissuille erillismaksusta. Jos Helsingin melontakeskukselle on helppo pääsy, voisi tämä olla erinomaisen edullinen vaihtoehto kalliille kuntosalimaksulle tai muille hintaville urheiluharrastuksille. Täytyy tosin sanoa, ettei melonta itsessään ole kovin raskasta, mutta meri-ilmassa tunnit kuluvat hujauksessa ja jokaisen kurssikerran jälkeen olin ainakin itse hirmuisen nälkäinen ja onnellisen väsynyt. Bonuksena jäsenille on, että sekä melomaan ynnä saunomaan saa tuoda melonnasta kiinnostuneen ystävän!

Ei-jäsenet voivat tietenkin myös vuokrata melontavarusteet päivävuokralla. Hinnasto löytyy Helsingin melontakeskuksen sivuilta, joka toimii Kanoottiklubin päämäjana.

Huhheijjaa! Itsellä on vakaasti harkinnassa HKK:n jäseneksi ryhtyminen. Pitkähkö välimatka vain mietityttää, koska olennaista on tietenkin se, tulisiko sitä sitten käytyä melomassa. Kurssilla avustamassa olleet jäsenet tuntuivat olevan mukavaa porukkaa ja kehuivat, että jos on itse aktiivinen voi melonnan ohessa tutustua uusiin ihmisiin ja saada ystäviä. Myös alkeiskurssille osallistuneet ihmiset olivat hirmu mukavaa ja iloista joukkoa - HUOM! moni tuli kurssille yksin!

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Lomarahojen vaihto vapaaksi

Yllättäen meille on tänä keväänä tarjottu töissä mahdollisuutta vaihtaa lomarahoja vapaapäiviksi.

Olen aina mukana, kun työnantaja tarjoaa jotakin uutta etuutta työntekijöille. Aiemmin meillä on ollut jo käytössä palkattomat vapaapäivät (joista ei mene lauantain palkkaa) säästösyistä. Palkattomia on saanut pitää 5kpl vuodessa ja nyt on tarjolla toiset 5kpl vapaapäiviä, jotka ostetaan lomarahoilla.

Yhdistettynä minimaalisiin 28 päivän lomiini tämä tekisi sentään jo saman, kuin pitkään talossa olleilla eli 38 lomapäivää!

Käytännössä lomarahavapailla ja palkattomilla lomapäivillä ei tietenkään ole mitään eroa, kun molemmissa tapauksissa ne ovat pois omasta palkasta. Lomarahasta miinustettuna lomapäivät tuntuvat kuitenkin "edullisemmilta", kun ne on kerralla miinustettu tulossa olevista extrarahoista, kun taas palkattomat otetaan jälkikäteen suoraan palkasta ja käteen jää siinä kuussa vähemmän rahaa.

Vaan kuinka paljon lomapäivät sitten maksavat? Tämä kiinnosti minua myös, sillä en ole koskaan oikein osannut laskea etukäteen lomarahojani ja nyt on menossa vielä 30% kiky-leikkauksetkin. Onneksi sain työnantajaltani karkean laskukaavan, jolla voin lomarahani laskea! Jaan kaavan teidänkin kanssanne, mutta muistakaa, että se on hyvin summittainen ja antaa vain idean siitä, miten lomaraha lasketaan. Meillä lomaraha on noin 5% vuosipalkasta.

Lomarahan suuruus: 12 x kkpalkka x 0,05 x 0,70 
Päiväpalkan suuruus: kkpalkka / 20

Normaalisti kuukausipalkkani olisi n. 2100€, mutta osittaisen hoitovapaan takia se on vain 82% tästä, eli noin 1722€. Lomarahani olisi siis: n. 723€ ja päiväpalkka: 86€

Viisi lomapäivää maksaisi minulle siis 430,5€ ja lomarahaa jäisi 292,5€.
Olin kuitenkin ajatellut pitää viidestä päivästä vain neljä, joten loma maksaisi 344,4€ ja lomarahaa jäisi 378,6€, arvatenkin verottajalle verotettavaksi.

Jos laskelmani pitävät paikkansa (ja korjatkaa jos eivät) niin ihan mukavalta vaihtosuhteelta vaikuttaa.

Samalla mehustelin tulevaa vuotta, kun alan tehdä taas täyttä päivää töissä ja lomarahaa pitäisi herua 882€ ja jos/kun kiky-lomarahaleikkaukset loppuvat, pitäisi lomarahan olla jopa 1260€. Hieman kyllä tätä epäilen, koska en muista koskaan saaneeni noin paljoa lomarahoja kerralla. Ehkä veroista johtuen.

Lisälomapäivät ovat kyllä kiva juttu, mutta hieman tylsää on, ettei niitä saa pitää putkeen esim. extralomaviikkona. Lisäksi nämä lomapäivät eivät ole subjektiivinen oikeus kaikille. Muissa toimipisteissä lomapäiviä olisi saanut ottaa jopa 13 (ja omatkin lomarahani olisivat riittäneet 8-9 päivään), mutta omassa yksikössäni määrä rajattiin max viiteen. Mutta etu kuin etu. Yritykseni kauatta tienaisin saman päiväpalkan 2,5 tunnissa, joten lomapäivän voi käyttää tuottavastikin.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kun vanha koti tulee myyntiin

Tiedättehän te minun rakkauteni asuntoihin? Seuraan jatkuvasti tiettyjen alueiden asuntotarjontaa erilaisilla hakuvahdeilla ja painan mieleeni hintapyyntejä ja tietoja taloyhtiöiden tilasta. Jos kiinteistövälittäjän ammatti ei olisi niin iltapainotteista, koettaisin varmasti siipiäni välittäjänä.

No, nyt jäikin hakuvahtiverkkooni sellainen kala, jota olen odottanut jo jonkin aikaa. Totuushan on, että kaiken etsimänsä löytää kyllä aikanaan ja nyt kävi niin. Minun vanha kotini, ensimmäinen omistusasuntoni ja tyttäreni syntymäkoti, tuli tänä aamuna myyntiin. Olin juuri lähdössä töihin, kun sain ilmoituksen uudesta myytävästä kohteesta ja saman tien menin aivan suunniltani. Vanha ihana kotimme!

Myimme asunnon pois, kun erosimme exäni kanssa. En olisi halunnut myydä, mutta exä vakuutti, etten selviytyisi lainasta yksin - ja silloin vielä uskoin häntä. Asunnon osti sinkkunainen, joka on asunut siinä tähän asti. Asunto oli jo myytäessä oikein hyvässä kunnossa ja uusi omistaja on kuvien perusteella remontoinut asuntoa vain hieman: keittiön lattia on vaihdettu ja pari seinää on tapetoitu/maalattu. Muuten kotimme on aivan ennallaan, etenkin ne kohdat, joita siinä rakastin eniten: keittiö ja eteisen kaapisto. Nykyiseen asuntooni olen kopioinut nuo kohdat remontin yhteydessä.

Minut valtasi valtava halu saada takaisin tuo vanha koti. Ajatus itsessään on tietenkin aivan typerä: en ole aikeissa muuttaa nykyisestä kodistani pois, vanhan kodin pyynti on hieman ylihintainen (viidessä vuodessa hinta on noussut 10k€) ja se on hieman huonommasta (mutta silti hyvinhoidetusta) taloyhtiöstä kuin omani - hoitovastikekin on suurempi, vaikka asunto sijaitsee alemmassa kerroksessa. Mutta kuinka silti haluaisinkaan tuon asunnon omakseni... Ainakin aion mennä näytölle fiilistelemään.

Ja vaikka asunnon ostaisinkin niin kuka siinä sitten asuisi? Jos laittaisin asunnon vuokralle, en kuitenkaan pääsisi asunnossa käymään. Lisäksi kolmiota on vaikeampi vuokrata ja vuokralainen saattaisi tuhota sen, mistä uusi omistaja on niin hyvin pitänyt huolta. Lisäksi kolmion ostaminen osuisi tällä hetkellä todella huonoon saumaan, kun mummolastakin pitäisi pian hieroa kauppoja. On erittäin todennäköistä, etteivät vakuuteni yksinkertaisesti nyt riittäisi.

Lisäksi on hyvä huomata, että vaikka kaipaan tuota ihanaa kotiamme, ei siellä käyminen tai asuminen toisi takaisin aikaa, jonka siellä vietimme vuosia sitten.

Suomi100 -petunia, Night sky. 

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Vaihdannaistalous, eli kokoelma, josta en halunnut maksaa mitään

Oman ajan lisääntyessä olen kiinnittänyt enemmän huomiota perinnöksi saamaani vinyylilevykokoelmaan. Aiemminhan jo sain hankittua kivan levysoittimenkin ja hiljalleen olen kuunnellut isäni levyjä - en tosin ole päässyt kovinkaan pitkälle tässä urakassa. Vaikka isäni jälkeen jättämä kokoelma onkin varsin laadukas ja kiinnostava, oli joukossa paljon albumeita, jotka eivät oikein olleet oman makuni mukaisia. Tämän lisäksi olisin mielelläni kuunnellut artisteja, joita ei kokoelmastani löytynyt yhtään, kuten Queenia ja David Bowieta.

Eräänä hiljaisena iltana, kun tyttökin oli isällänsä, sain sitten älynväläyksen. Miksi en löisi kaikkia kärpäsiä kerralla ja laittaisi vaihtoilmoitusta nettiin? Päätinkin rustata ilmoituksen saman tien ja listasin aluksi want-listan artisteista, joista olin kiinnostunut. Vaihtoilmoitukseni juju oli, että vaihtokauppojen tekijän olisi tultava luokseni kylään ja tutkittava levyhyllyni läpi - mitään myynti tai vaihtolistaa en alkanut omista levyistäni tekemään, mutta listasin joitakin artisteja ja genrejä, joita vaihtaisin mielelläni pois. Tällä ajattelin saavuttavani mm:
  1. Vaihtamalla muokkaisin levykokoelmaani itselleni mieluisampaan suuntaan.
  2. Saisin haluamiani levyjä ilmaiseksi, ilman postimaksuja
  3. Levyjen myynti olisi ollut työlästä, kun en osannut arvottaa ja arvioida levyjen kuntoa. LP-levyjen postitus on myös ikävää niiden ison koon johdosta. 
  4. Tutustuisin uusiin ihmisiin ja voisin viettää mahdollisesti hauskaa aikaa musiikista jutellen
  5. Oppisin lisää kokoelmastani, josta suurin osa on minulle täysin tuntematonta musiikkia
  6. Oppisin mahdollisesti lisää levyjen kuntoluokituksista ja arvosta
Ilmoitukseni ylitti kaikki odotukseni! Sain mahdottoman paljon vaihtotarjouksia, joista lupaavimmat vaihtajat kutsuin kotiini. Moni olisi halunnut myös ostaa levyjäni, mutta siitä kieltäydyin jyrkästi - en tahdo kutistaa kokoelmaani. En myöskään suostunut postitse tapahtuviin vaihtoihin yllä esitetyistä syistä. 



Ja voi, miten hauskaa minulla onkin ollut! Tähän mennessä olen tavannut kolme levynvaihtajaa ja kuullut valtavasti kehuja levykokoelmastani sekä oppinut mahdottomasti uutta niin levyistä, niiden arvosta kuin kunnostakin. Ilmeistä on, että kokoelmani on varsin laadukas ja sisältää paljon haluttuja sekä suht arvokkaitakin albumeja. Olen saanut vaihdettua itselleni lähes kaikki albumit, joita olen hakenutkin. Vaihtajien kanssa olemme tulleet hyvin juttuun ja hieroneet kauppoja hyvässä hengessä. Kukaan heistä ei ole osoittautunut huijariksi vaan kaikki ovat halunneet tehdä reilut kaupat. Levyjen arvot olemme tarkistaneet yhdessä internetistä. Koska vaihtamani levyt ovat olleet hieman arvokkaampia kuin vaihdossa ottamani levyt, olen saanut myös hieman välirahaa. Yhteensä 15€. 

Kokeilin käydä myös paikallisessa levydivarissa tekemässä vaihtokauppoja. Tietenkin liikkeessä vaihtosuhde on huomattavasti huonompi. Sain kolmesta albumista vaihdossa kaksi ja jouduin itse maksamaan väliä 15€. Tämä ei minua mitenkään häiritse, sillä on toki yrittäjän maksettava tuloistaan verot, vuokrat ja palkat. Tulojen ja menojen myötä vaihtokauppojeni kokonaiskustannus pyöristyi nollaan.

Näiden hauskojen kohtaamisten lisäksi sain eräältä työtoveriltani isohkon nipun lp-levyjä, joista löysin peräti kolme want-listallani ollutta albumia - sekä yhden, jota en edes tiennyt kaipaavani. 

Että tällaista hauskaa täällä päin.

Vaihtamalla tavaraa tavaraan voi kokoelmaa kasvattaa ilman kuluja. 

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Uran vaihto, uusi työ - kannattaisiko se?

Viimeksi kirjoitin teille mietteistäni ja laskelmistani koskien aikuisopiskelijaksi lähtemistä. Tänään pohdin, kannattaisiko uranvaihto ja uudet työkuviot.

Nykyinen työni on ennen kaikkea mukava ja työtoverit huippuja. Koska olen nuori, on minun hyvin vaikea kuvitella, että löllyisin nykyisessä työssäni mukavasti eläkeikään asti. Toki se olisi mahdollista, mutta varmasti tuntisin (koska tunnen niin jo nyt), että oma potentiaalini valuisi suurelta osin hukkaan. Toisaalta juuri nyt minulla on kaikkea riittävästi. Taloudellinen tilanteeni on hyvä ja vakaa, tulot riittävät menoihin ja sijoitussuunnitelmani toteuttamiseen. On kuitenkin kaksi syytä, joiden takia haluaisin jotakin enemmän.

  1. Haluaisin tehdä enemmän töitä tietotekniikan parissa, oppia koodaamista ja opettaa.
  2. Haluaisin mahdollisuuden neuvotella palkastani ja työsuhde-eduista. Käytännössä palkan pitäisi korreloida osaamista, vastuuta ja työssä kehittymistä - näin ei kunnallisella puolella ole, vaan kaikki saavata samaa palkkaa.
Rahallisesti en tiedä, olisiko neljän vuoden opiskelut panostuksensa väärti. Hyvin karrikoidusti voisi laskea, että tulevana kymmenenä vuotena voisin tienata nettona (käyttäen vero.fi:n veroprosenttilaskuria ilman ihmeempiä vähennyksiä):



Laskelmani mukaan olisi taloudellisesti aika sama, olenko 10 vuotta töissä nykyisellä palkalla vai 4 vuotta koulussa ja 6 vuotta töissä tuplapalkalla. Eroa alkaisi tulla vasta seuraavalla työvuosikymmenellä. Tähän en laskenut mukaan ollenkaan muita tuloja, kuten lisätyöt tai opintoetuudet. Oletus on, että opiskeluvuosina eletään kädestä suuhun, eikä säästöjä kerry. Opiskelujen jälkeen on maksettavana myös opintolaina, mutta paremmalla vuosipalkalla se ei liene ongelma. Aukoton tämä laskelma ei siis ole, mutta antaa jonkinlaisen viitteen opiskelun kannattavuudesta.

Neljäntonnin palkka olisi omasta mielestäni käsittämättömän paljon rahaa, en edes tiedä, mitä sillä tekisin. En välttämättä saisi sitä heti työuran alussa, mutta käytännössä palkka voisi nousta sitäkin suuremmaksi, joten olkoon tuo nyt keskiarvo. Korkeakoulussa opiskelun itsessään on jo jotain, jonka haluaisin kokea ja toivon, etten ole siihen vielä liian vanha. 

Olen myös sitä mieltä, että ura tietotekniikan alalla voisi olla tulevaisuudessa turvatumpi, kuin nykyinen työni. Valitettavasti tämän hetkinen virkani on listattuna kaikissa "Onko työtäsi olemassa enää X-vuoden päästä?"-tutkimuksissa uhanalaiseksi. Työtäni kyllä arvostetaan, mutta käytännössä teen pienellä kuukausipalkalla hommia, josta oman yritykseni kautta tienaisin 3-4 kertaa enemmän. Työllistymisen pitäisi olla tietotekniikka-alalla tulevaisuudessakin mahdollista niin Suomessa kuin kansainvälisestikin ja ainakin koulutus tarjoaisi hyvin monipuoliset työllistymis- ja yritysmahdollisuudet. 

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Aikuisopiskelijaksi?

Yhden oven sulkeutuessa on yllättäen eteeni avautunut ikkuna: idea lähteä opiskelemaan.

Idea heräsi, kun kuulin veljeni suunnitelmista ryhtä aikuisopiskelijaksi. Olemme käyneet peruskoulun, ammattiopiston sekä lukion samalla luokalla veljeni kanssa ja ajatus yhteisestä opiskelu-uran jatkosta nosti tuntosarveni saman tien pystyyn. Kuinka kiehtova idea!

Minua on jo vuosia vaivannut se, etten hakenut heti lukion jälkeen jatko-opintoihin. Siinä vaiheessa olin aivan kypsä suorittamani kaksoistutkinnon ja ylioppilaskirjoitusten takia ja halusin vain päästä äkkiä töihin. Pian myös tytär syntyi sopivan puolison osuttua kohdalle. Korkeakoulututkinnon puute on kuitenkin jäänyt harmittamaan ja harmistus on vain kasvanut hiljalleen vuosien saatossa. Lapsena olin aivan varma, että menisin yliopistoon. Yliopistosta en juuri enää haaveile, mutta jokin käytännöllinen ammattikorkeakoulututkinto olisi mukavaa suorittaa. Lisäksi nykyinen, mukava ammattini on ura- ja palkkakehityksen osalta umpikuja. Näillä opinnoilla olisi hyvin vaikea siirtyä kunnalliselta yksityiselle puolelle. Yksityisellä sektorilla olisi edes teoriassa mahdollista saada omaa osaamista vastaavaa palkkaa.

Tutkittuani aikuisopiskeluasiaa, huomasin, että aika voisi olla todellakin otollinen jatko-opinnoille seuraavistakin syistä:
  • 8 vuoden työuran jälkeen on mahdollista saada ansiosidonnaista aikuiskoulutusrahaa max 15kk ajaksi. Tämä raja täyttyy tulevana syksynä
  • 5 vuoden työuran (joista 1 vuosi saman työnantajan palveluksessa) jälkeen olen oikeutettu 2 vuoden palkattomaan opintovapaaseen
  • Kuluni ovat nyt/pian todella alhaiset ja minulla on toiminimi, jonka turvin saan lisäansioita
  • Voisin nautiskella opiskelijoiden ruokailu- ja muista eduista (valitettavasti en kuitenkaan joukkoliikennealennuksesta ainakaan opintovapaan aikana)
  • Opiskelijana olisin paljon enemmän kotona tyttären luona: jatkaisin mieluusti lyhyempiä päiviä, kuten nyt osittaisella hoitovapaalla
  • Voisin hyödyntää opintolainan lähes ilmaisen koron sekä opintolainahyvityksen

Olen miettinyt ja laskenut tulojani sekä menojani. Yhtälö ei näytä aivan mahdototomalta, mutta joitakin suurempia muutoksia olisi ehkä pakko tehdä. Autonruttanastani saattaisin joutua luopumaan ja ottaa tilalle joukkoliikenteen kausikortin. Kausikortin ja nykyisten bensakulujeni välillä ei ole suurta eroa, mutta vakuutukset/verot saattaisivat tuottaa vaikeuksia. Lisäksi kolun sijainnista riippuisi paljon, voiko autoa käyttää koulumatkoilla. Olen tosin muutenkin miettinyt autottomana elämistä, jos työmatkat sen joskus sallisivat. 

Toinen suuri muutos taloudessani olisi asuntolainan eliminiointi mahdollisimman nopeasti. Aikuiskoulutusrahakauden aikana tulot riittävät lainan maksuun, mutta jos tipahdan pelkälle opintotuelle, ei raha enää riitä. Tässäkin on pari eri skenaariota, joita tulisi pohtia: 
  1. Maksanko kotilainan pois säästöilläni ja otan mummolan lunastukseen lainaa (pitkällä laina-ajalla ja pienellä kuukausierällä).
  2. Jätänkö asuntolainan ja maksan sitä pois säästörahoilla opiskeluiden ajan. Mummolan lunastukseen laina.
  3. Käytänkö säästöni mummolan lunastukseen ja koetan keksiä, mistä revin rahat lainalyhennyksiin. Lisätyöt?
Näistä ensimmäinen vaihtoehto olisi todennäköisin, koska pääsisin kokonaan yhdestä velasta ja sekä velan että säästöjeni korkohyöty on hyvin minimaalinen enää tässä vaiheessa. Saisin lainan maksettua säästöillä ja extralyhennyksillä pois noin kahdessa vuodessa, ennen kuin aikuiskoulutusrahakausi loppuisi. Näiden lisäksi olisi myös koottava tai jätettävä tilille kunnollinen puskuri vuokrastoimintaa ja elämän yllätyskuluja varten.

Aikuisopiskelijana saisin tienata 250€/kk rahaa lisätöillä. Tähän oma yritykseni sopisi erinomaisen hyvin. Käsittääkseni olisi mahdollista palata kesälomakautena takaisin vanhaan työhöni, jolloin saisin myös kunnollista palkkaa. Aivan koko tutkinnon ajaksi opiskeluvapaa tuskin riittäisi, joten joutuisin kahden vuoden opiskelujen jälkeen miettimään, jätänkö nykyisen työni vai palaanko koulun penkiltä töihin. Ammattikorkeakoulututkinto on nelivuotinen, josta viimeinen vuosi kuluu työssäoppimassa. 

Tässä vielä budjettilaskelmat tutkintovuosilta 1-2 sekä 3-4. Jätin vuokraustoiminnan tulot ja menot pientä voitto-osaa lukuunottamatta kokonaan pois sotkemasta. Alemmassa laskelmassa kotilainan lyhennystä  ei enää ole ja se kompensoi aikuiskoulutusrahan loppumisen. Asumistukea en voi saada pääomatulojen takia. 

Opintolainan (yhteensä max 10800€/tutkinto) olen jakanut opiskelukuukausille neljän vuoden ajaksi. Toki sitä voi nostaa toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. 

Erotusosan saisin säästöön ja sen lisäksi tulisi mahdolliset lisätöistä saadut rahat. Vakuutuksia en tähän laskenut, koska niiden pitäisi tulevina vuosina kuittaantua lainojen OP-bonuksilla. 



Syksyllä olisi seuraava yhteishaku. On tietenkin täysin mahdollista, etten edes pääsisi sisään kouluun, johon haluaisin, mutta hakemalla tuskin menetän mitään. Jos koulun ovet eivät aukea niin tiedän ainakin yrittäneeni. 

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Taloyhtiössä tapahtuu

Yhtiökokouskutsut eivät ole iloisia yllätyksiä postilaatikosta kolahtaessaan.

Kutsu indikoi yleensä sitä, että jokin on muuttumassa ja varmasti vielä pahempaan. Tällaisia huolia ei tietenkään olisi, jos omistaisi muita kuin 70-luvulla rakennettuja asuntoja, mutta minkäs mahdat. Mieliala meinasi laskea, kun olin silmäillyt läpi eilen saapuneen kokouskutsun ja sen asialistan: Julkisivun elementtisaumojen vaihto sekä talotekniikan uusiminen. Sitten onneksi tajusin katsoa, mitä taloyhtiötä kutsu koski ja se olikin oman kotoni taloyhtiön kokous! Omaan kotiin on paljon mielekkäämpää tehdä remontteja, kuin vuokrakohteisiin. Niistä jopa maksaa ihan mielellään.

Oman kotini taloyhtiö on oikein hyvässä kunnossa ja remontteja on tehty tasaisesti jo 90-luvun loppupuolelta asti. Nuo kaksi edellä mainitsemaani remonttia eivät liene edes kovin kalliita ja pian talossamme valmistuu rappukäytävien ja ulko-ovien vaihtoremonttikin. On kuin asuisi uudessa talossa sen jälkeen. Ainoa huolettavampi uutinen oli ensimmäinen ilmoitus viemäreiden heikosta kunnosta, joten linjasaneerauksen (viemärit ja sähkönousut) suunnittelu aloitetaan ilmeisesti pian. Putket meidän talosta onkin jo uusittu onneksi. Hieman hirvittää, mitä linjasaneeraus tulee tekemään vastaremontoidulle kylppärilleni. Pitääkö se nyt purkaa alkutekijöihinsä?

Taloyhtiömme hallituksesta näytti eronneen yksi neljästä jäsenestä. Korviini oli jo kantautunutkin, että hallituksen sisällä kuohuu: hallituksen puheenjohtajaa on kuvailtu vähemmän ylistävin sanoin ja siksi ihmiset eivät halua jatkaa hallituksessa. PJ:n höveli rahankäyttö, sekä runsaat omavaltaiset hankinnat ovat herättäneet närää asukkaissa. Kyseinen PJ oli myös mieltäni aiemmin korvenneen parkkipaikkauudistuksen takana. Palatakseni tuohon uudistukseen, voin iloisesti kertoa, ettei asia enää haittaa minua. Sain uudistuksen ansiosta parkkipaikkamme parhaan paikan autolleni ja vieraspaikkojen vähyys on nyt muiden ongelma. Huh.

Polttava kysymys kuuluukin nyt, pitäisikö minun osallistua tuohon yhtiökokoukseen vai ei? Tuleville remonteille ei varmaan mitään mahda ja hallituksen katselu aiheutti viimeksi inhottavan migreenin. Toisaalta, jos hallituksen jäsenistä äänestetään niin tietäisin kyllä, ketä EN äänestäisi. Samoin asukkaat saattavat tuoda esiin typeriä ehdotuksia, joita olisi hyvä olla paikalla torppaamassa.

Typerät uudistukset on tosin paljon helpompi hyväksyä, kun ei ole itse ollut paikalla häviämässä äänestystä.

Talven luonani hoidossa ollut kiinanruusu kukkii!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Onko luottokortin käyttö lipsahtanut käsistä?

Jos jokin asia omassa elämässäni herättää epämiellyttäviä häpeän tunteita, sen täytyy olla luottokortti. Mutta onko tilanne sittenkään lipsahtanut niin pahaksi, kuin pelkäsin?

Alun perin hankin luottokortin hyvässä tarkoituksessa ulkomaanmatkoja varten. Olin säästänyt jo etukäteen matkarahat kolmelle eri reissulle ja näillä varoilla kuittasin luottokortilla tehdyt ostokset. Matkojen välissä ja niiden jälkeen luottokortti on kuitenkin lipsahtanut käyttöön muulloinkin. Jotten pääsisi aivan rappiolle, päätin tutkiskella, mihin korttia on tullut käytettyä. Esitänkin teille listan luottokorttilaskuistani menneeltä ja kuluvalta vuodelta selityksineen: 


Jottette aivan kauhistuisi loppusummaa, on minun hieman puolusteltava höyläkättäni, joka vaikuttaa
toimineen menneinä kuukausina varsin hövelisti luottokortin kanssa. Toki paljon olisi ollut löysää nipistettävää tässä budjetissa, mutta kuitenkin:
    Muisto Japanista: ostos jota en tehnyt.
  • Kortinlukija ja älylaitteet olen hankkinut yritykseni käyttöön ja suurimmaksi osaksi ne onkin maksettu yritykseni tuotoilla. Ne ovat nykyisin jatkuvassa työkäytössä ja tuovat rahaa kotiin päin. 
  • Lontoon, Japanin ja Köpenhaminan matkat katettiin jo etukäteen säästetystä matkabudjetista. Osan rahoista sain takaisin matkakumppanilta, sillä jaoimme esim. majoituskustannukset, mutta luottokorttilaskulla näkyy tietenkin molempien osuudet. Tampereen reissu oli ylimääräinen menoerä, jonka tein irtiottona arjesta ja rakoilevasta parisuhteesta - tuuletusloma tuli tuolloin tarpeeseen.
  • Joulu teki ison loven säästöihin ja suurimman osan haukkasi tyttärelle syntymäpäivälahjaksi ostettu kannettava tietokone. 
  • Tämän vuoden puolella alkoi uuden vuokrakaksioni remontointi. Pidän näitä kuluja paitsi välttämättöminä, myös itsensä takaisin maksavina, sillä siisti asunto on huomattavasti helpompi pitää vuokrattuna kuin köpöisessä kunnossa oleva luukku. 
  • Eron jälkeisistä ostoksista jo kirjoitinkin, mutta teatterikäynnistä sain osan takaisin, sillä maksoin samalla korttiveloituksella koko seurueen liput. 

Muutamia turhuuksia lukuunottamatta en koe joutuneeni aivan hunningolle - onneksi! Luottokortti on selvästi höllentänyt itsekuriani Prisman astiahyllyllä ja HalpaHallin tekstiiliosastoilla, mutta onneksi näin ei ole käynyt aivan joka kuukausi. Olen aina maksanut koko velkasaldoni pois kerralla, kun lasku on tipahtanut verkkopankkiini, enkä ole siksi maksanut penniäkään korkoa velalleni. Oman Norwegian-luottokorttini karmaisevan korkea korko (19,99%) onkin hyvä kannustin pysymään kaukana osamaksuista ja pidempiaikaisesta velasta. 

Vaikka minulla onkin oma puskurirahasto, josta kustannan niin yllättävät, äkilliset kuin turhatkin menot, käytän luottokorttia välillä tilisiirron asemasta. Välillä huomaan kassajonossa, etten muistanutkaan siirtää säästötililtä rahaa käyttötilin puolelle ja silloin on nopeampaa höylätä luottokorttia, kuin alkaa paniikissa kirjautumaan verkkopankkiin mobiilisovelluksella. On myös niitä päiviä, kun pankkikortti ei vain mene lukijasta läpi, vaikka tilillä katetta onkin - Luottokortti säästää nololta tilanteelta kassan sekä muiden asiakkaiden edessä. 

Jos luottokortin ottoa harkitsee tai sitä muuten tuntee tarvitsevansa, kannattaa valinnassa olla tarkkana ja tutustua etukäteen eri luottokorttien ominaisuuksiin. Tarjolla on hyvin monenlaisia luottokortteja, joiden korot ja vuosimaksut vaihtelevat reippaasti. Erinomainen tapa vertailla luottokorttien ominaisuuksia helposti on Vertaalaina.fi:n luottokorttivertailu*. 

P.S: Kaikkien etujen ja vikojen lisäksi olen kerännyt omalla luottokortin käytölläni jo melkoisen kourallisen Norwegianin omia Cash Point-pisteitä! Pistesaldoni näyttäisi tällä hetkellä olevan 536 Cash Point pistettä (1 piste = 1 Norjan kruunu), joka taipuu tämän hetken kurssilla 55,63€:n matkakassaksi. Tämän summan voi käyttää Norwegianin lentoja ja lisäpalveluja ostaessa. Ihan mukava bonus!

*) Blogiyhteistyölinkki, ei sisällä affiliate markkinointia.