keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Edulliset vinkit Japanisa liikkumiseen

Edullisuus ei aina suosi laiskaa, mutta edullisiakin vinkkejä Japanissa liikkumiseen on. Etenkin Tokion julkinen liikenne on erinomainen, jolloin junista, metroista, kävelytaipaleista ja karttapalvelusta voi sovittaa omille jaloille sopivan kokonaisuuden ja kokea Tokion jännittävimmät paikat.

Tässä postauksessa kerron vain lyhyesti, missä me kävimme, sillä mielenkiinnonkohteita on lukijoillani monia ja tarkemmat kuvaukset eri paikoista löydätte ineternetistä. Tällä kertaa keskitymme Japanissa liikkumiseen pienellä budjetilla.

Heti ensimmäiseksi paljastan meitä valtavasti auttaneen oppaan, joka jokaisen Japaniin matkustavan kannattaa ladata kännykkäänsä: Tokyo cheapo. Tästä oppaasta löydät parhaat vinkit ilmaisiin tai hyvin edullisiin kohteisiin ja vältät takuukalliit turistirysät. Opas antaa myös kullanarvoisia vinkkejä Japanin käytännöistä, ettet ensimmäiseksi nolaa itseäsi metroasemalla tai muualla liikenteessä. Lataa, lue ja säästä!




Suica-kortti (Japan Railways)

Japanissa on monia arvokortteja, mutta Suica on erittäin kätevä julkisessaliikenteessä. Suica on JR-Eastin kortti, jonka voi JR-asemalla lunastaa automaatista ja samalla automaatilla kortille voi ladata rahaa. Kortin lunastus maksaa 500 jeniä, jonka saa takaisin, kun kortin palauttaa JR:n asiakaspalvelupisteelle. Kortille ladataan arvoa 500¥, 1000¥, 1500¥ (jne.) kerrallansa ja sillä voi maksaa todella kätevästi metromatkat ja bussiliput. Metroasemalla piippat Suica-kortin portilla ja toisen kerran perillä. Portti veloittaa oikean summan kortilta matkan pituuden perusteella. Sama homma busseissa. Kortti käy myös joillakin juoma-automaateilla ja marketeissa. Suica-kortin avulla sinun ei tarvitse pelata lippuautomaattien tai kolikoiden kanssa.

Tokion metrot

Edullista ja nopeaa matkustamista! Metrolla pääsee kätevästi kaikkiin merkittäviin kohteisiin Tokiossa. Metroverkosto on aikamoinen siksakki, mutta Google maps-sovellus on matkalla todellinen ystävä. Maps neuvoo sinut oikealle linjalle, oikeaan metroon, oikeaan aikaan ja kertoopa se myös matkan hinnan. Ole kuitenkin tarkkana, mitä ulosmenoporttia käytät. Japanin asemat ovat yleensä valtavia ja jos asemalta poistuu väärän oven kautta, saatat olla yllättäen jo melko kaukana reitiltäsi. Japanin kieli- tai merkkienlukutaitoa et asemilla tarvitse, kaikki nimet ja tärkeät kyltit on kirjoitettu myös länsimaisin aakkosin. Tokion sisällä metromatka maksaa yleensä 180-220 jeniä (0,80€-1,76€) määränpäästä riippuen. Osan matkasta voi kävellä ja kokea paikallisten elämää aidoimmillaan, turistikohteiden ulkopuolella.


Junat ja JR East pass

Junayhtiöitä Japanissa on monia, joten hieman joutuu kiinnittämään huomiota siihen, millä matkustaa. Myös mielinmääräiseen junamatkusteluun on olemassa junapasseja, joista itselle kannattaa etsiä sopivin. Meillä oli etukäteen ostettuna (ja perillä lunastettava) JR-East pass, jolla saimme nimenmukaisesti matkustella Japanin itäosissa. Olimme tietenkin tarkistaneet, että kaikki matkakohteemme mahtuivat East passin voimassaoloalueelle. Lisäksi on katsottava, ettei pyri passin kanssa väärän junayhtiön juniin. Pidemmät junamatkat voivat olla hirmuisenkin kalliita (johtuen pitkistä välimatkoista, jotka tuntuvat luotijunassa paljon todellista lyhyemmiltä), joten 162€:n passi maksaa äkkiä itsensä takaisin.

Passi oikeuttaa ajelemaan junalla viitenä eri päivänä kahden viikon sisällä. Meille meinasi käydä kömmähdys, kun olimme olettaneet passin olevan voimassa tyyliin sunnuntaista sunnuntaihin, mutta passi vanhenikin tasan 14pv päästä, eli jo lauantaina. Suunnitteluvirheen takia jouduimme jättämään majapaikkamme jo päivää etukäteen ja ottamaan Naristasta hotellihuoneen viimeiseksi yöksi. Hotellihuone tuli paljon halvemmaksi, kuin yhteensä 72€:n junaliput ilman East passia. Vielä haluan kehua Japanilaisia junia, jotka ovat niin siistejä, että lattialta voisi ihan valehtelematta syödä. Luotijunaa, eli Shinkansenia kannattaa tietysti koettaa jo ihan elämyksen vuoksi.



Haikara-san kyyditsi ihmisiä Aizuwakamatsussa asemalta kylpylään. 

Bussit

Ainoat ongelmat matkustamisen suhteen meille tuli Kamakuran bussien kanssa. Ne olivat ainoat Japanissa kohtaamamme bussit, joissa ei ollut länsimaista numerointia keulassa. Myös bussiaikataulut olivat kokonaa Japaniksi, eivätkä kuskitkaan juuri englantia puhuneet. Muualla busseilla oli selvät nimet tai numerot, joiden perusteella oli helppoa hypätä oikean onnikan kyytiin. Google maps antaa tietenkin tarkat ohjeet pysäkistä ja aikatauluista, mutta jos busseja menee paljon tai ne ovat myöhässä, on alettava tutkia bussien keulassa olevia kanji-merkkejä. Eri busseissa käytännöt vaihelevat, mutta pääasiassa ensin matkustetaan ja lähtiessä vasta maksetaan. Suica-kortilla matkustus on helppoa, leimaat vain itsesi sisälle tullessa ja ulos lähtiessä kortinlukulaitteessa. Muussa tapauksessa otat sisään tullessa pienen lipun, joka kertoo sisääntulopysäkkisi ja lähtiessä syötät lipun kuskin maksulaitteeseen ja työnnät perään kolikoita. Kamakuran alueella alueella alle 5km bussimatkat maksoivat 2-3€.

Kun olet kerran löytänyt tiesi oikeaan bussiin, on poisjäänti helppoa. Busseissa on sisällä sekä valotaulut että kuulutukset, joissa seuraavat pysäkit kerrotaan niin japaniksi kuin englanniksikin (turistipaikoissa myös kiinaksi ja koreaksi).

Ilman eksymistä, emme olisi koskaan löytäneet tätä "salaista" sisäänkäyntiä paikalliselle pyhätölle, joka sijaitsi pienen vuoren keskellä.


Karttasovelluksen ansiosta pieni eksyminen bussien kanssa ei haittaa vielä mitään. Itsekin otimme väärän bussin ja pääteasemakin osui kohdalle niin, että huomasimme pian olevamme keskellä suloista omakotitaloasutusta ja kävellessämme takaisin oikealle reitille, satuimme löytymään salaisen, vuorenseinien ympäröimän temppelin, jonne menimme koululaisrymän mukana kalliotunnelia pitkin. Jännittävää! Bussien kanssa voi sattua mitä vain, mutta onneksi yleensä löytyy aina joku kiltti sivullinen, joka tulee tulkkaamaan ja auttamaan eksynyttä turistia.

Nikkon kansallispuisto-alueella ostimme Tobu-bussiyhtiön kahden päivän bussilipun, jolla sai matkustella perimmäiseenkin vuoristokylään oman mielen mukaan. Lippu maksoi 24€/henki, mutta se oli edullisempi kuin ajelemamme matkat yksittäin ostettuina. Lippua vain näytettiin bussissa kuskille, helppoa! Nikko on laaja ja vuoristoinen alue, joten matkaan perustuvalla hinnoittelulla lipun hinnat kohoavat äkkiä korkeiksi, eikä jalkapatikointi kotiin tunnu houkuttelevalta enää luonnonsuojelualueella vietettyjen kilometrien jälkeen.

Kamakuran monorail.

Muut

Koska julkisen hinnat eivät kaupunkialueella päätä huimaa, kannattaa elämyksen vuoksi kokeilla myös mm. monorailia. Monorail kulkee nimensä mukaisesti yhdellä raiteella, joka sijaitsee joko junan alla tai katossa. Joka tapauksessa monorail kulkee usein ilmassa, muun liikenteen päällä. Kamakuran monorailissa ei käynyt Suica eikä East pass, joten 1,80€:n lippu oli ostettava erikseen automaatista.

Kamakurassa oli myös raitiovaunu ja Yokohamassa ihmisvetoisia riksoja, mutta niiden hintoja en jäänyt tutkimaan. Ja vaikka Japanissa kaikki taksit ovat Toyotoja, jäi nekin kokokaan kokematta. Naritan hätä-hotellihuoneeseemme kuului onneksi ilmainen bussikuljetus lentokentälle.

Omat jalat ovat heti shinkansenin minuuttitarkkojen aikataulujen jälkeen luotettavimmat matkakumppanisi. Mekin kävelimme kahden viikon ajan todella pitkiä matkoja päivittäin. Minulle oli hyvin tärkeää päästä näkemään paikallisten elämää ja asuinoloja pelkkien turistikohteiden sijaan. Lisäksi pitkät kävelyt tasapainottivat mukavasti kaikenkokeilevaa ruokavaliotamme maassa, jossa kokeiltavaa todellakin löytyy!

Japanissa junailemamme reitti: Tokio, Aizu-Wakamatsu, Nikko, Jokohama, Kamakura ja Narita.
Tokiossa vierailemamme kaupunginosat. Punaisella ympyröity Kodemacho oli kotialueemme, jossa meillä oli viikon ajan kokonainen oma yksiö Airbnb:n kautta vuokrattuna. Akihabaran nörttikaupunginosa oli aivan nurkan takana.
Esim. Shibuyaan kesti lähijunalla ajaa n. 30 minuuttia ja Naritaan oli pikajunalla tunnin matka. 

Ja lopuksi vielä hieman tunnelmia siitä, millaista junayhtiöiden meno Japanissa noin suurinpiirtein on:

Shinkansen-luotijunien mainos. Voisikohan VR ottaa mallia siitä, miten Japani promoaa julkista liikennettä?


sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Matkabudjetti Japaniin: Kotona!


Kotona taas!

Tai olen minä ollut kotona jo maanantai aamuyöstä asti, mutta reissusta selviäminen on ottanut oman aikansa. Etenkin Moskovan lentokenttä oli varsin raskas kokemus, Japanissa loma ei olisi paljoa paremmin voinut mennä. Onnistuneen loman jälkeen on hyvä palata taas raha-asioiden pariin. Oliko loma onnistunut myös budjetin kannalta? Koska matka oli oman elämäni kannalta hyvin merkityksellinen ja suuri hanke, aion tehdä matkasta useamman postauksen sarjan. Nyt kerron budjetin yleisestä onnistumisesta, seuraavaksi käsittelen mm. Japanissa matkustamista, majoittumista ja ostoksia. 

Ennakoiva budjetteni näytti tältä: 



Lennot sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi, joten se on merkitty tähän nollaksi. Todellisuudessa edestakaiset lippuni maksoivat n. 500€. Lensimme Aeroflotilla, Moskovan kautta. Finnair lentää Helsingistä suoraan Japaniin, mutta hinnat voivat olla jopa kaksinkertaiset maksamaamme verrattuna. Koska pistäytyminen Venäjällä on varsin epämiellyttävä kokemus ja lisäksi venyttää matka-aikaa useilla tunneilla, suosittelen lämpimästi metsästämään suoria lentoja Finnairilta alehintaan. Itse lentoihin ruokineen olin kyllä oikein tyytyväinen Aeroflotillakin. Lentoaika yhteen suuntaa Moskovan vaihtoineen oli noin 11-12 tuntia, mutta palatessa jatkolento Helsinkiin oli vielä pari tuntia myöhässä, joten todella raskaita ovat nuo lennot ja vievät yhden lomapäivän kokonaisuudessaan. 

Toteutunut budjetti: 



Japanissa pelattiin lähinnä käteisellä, jota nostimme marketin automaatilta. Tämän lisäksi otimme Suica-kortin, jolla sai kätevästi maksettua metromatkoja ja ostettua mm. automaateista juotavaa. Kerron Suica-kortista myöhemmin lisää, mutta kortin takia minulle ei jäänyt mitään kuitteja metromatkoista vaan ne on sisällytetty kohtaan "Ruokailu ja ostokset". En siis osaa tarkasti sanoa, pitikö 20€:n metrobudjettini. Matkat olivat kuitenkin todella halpoja, yleensä 1,60€:n luokkaa Tokion sisällä ja näitä teimme viikon aikana 1-2kpl päivässä (arvio 22€). 

Tokion asuntoomme kuului mukana kannettava nettimokkula, mutta toiseksi viikoksi ostimme data-simkortin. Tämä oli yllättävän vaikeaa ja kallista. 30€:n pakettiin kuului 2Gt nettidataa, joka kyllä riitti hyvin karttojen ja reittien tutkiskeluun. Osuuteni oli tietenkin tästä puolet. 

Nikkon airbnb-huoneen kanssa tuli myös yllätyksiä. Meille tarjottu huone, tai oikeammin ullakko loossi oli todella kurjan näköinen. Sen sijaan meille tarjottiin huonetta "uudesta kohteesta", joka oli käytännössä erillinen, vanha talo, mutta viileämpi, maantasossa ja huone sisälsi oven. Tämä tietenkin maksoi ekstraa, mutta käytännössä rinkkamme ei olisi mitenkään edes mahtunut ullakolle, joten otimme kalliimman huoneen. Emäntämme antoi meille 50% alennuksen lisämaksusta, mutta kolmelle  yölle lisämaksua tuli silti 24€, joista maksoin puolet. Alkuperäisen huoneen ala-arvoisuus jäi vähän kyllä nakertamaan. 

Viimeiseksi yöksemme jouduimme ottamaan vielä yllätyshotellihuoneen Narista, mutta tästä kerron lisää seuraavissa postauksissani. Pikkuruinen huone oli todella mukava, edullinen ja sisälsi kylpylän lisäksi myös bussikuljetuksen lentokentälle. 

Olen hyvin tyytyväinen budjettini pitävyyteen. Luottokorttilaskuun ei paljoa tarvinnut säästötilin rahojen lisäksi laittaa ylimääräistä ja silti tunsin paitsi eläneeni ylellisesti koko matkan ajan, mutta myös ostaneeni kaiken, mitä mieleni teki. Koko matkan pidin ostosten kanssa ajatuksen, että ostan vain tarpeellisia ja itseäni kovasti miellyttäviä asioita. Ruuista kokeilimme kaikkea, mitä halusimme, eikä pihistellä tarvinnut. Käytännössä söimme joka päivä kaksi kertaa ulkona ravintolassa. 27€:n budjetinylitys saattoi selittyä rahojen noston palvelumaksusta ja kurssimuutoksesta. Kaikki muut maksut olinkin maksanut jo etukäteen, joten en jäänyt matkan takia yhtään velkaa kenellekään. 

Matkasta minulla on vielä paljon ja lisää kerrottavaa. Mutta yhteen kysymykseen haluatte varmasti kuulla vastauksen: 
Onko Japani kallis maa?

Vastaukseni on ehdottomasti, että EI. Suomen hintoihin tottuneelle maa tuntuu todella edulliselta. Kurssikin oli oikein edullinen. 100 yeniä on noin 1$ ja 1$ on noin 0,80€. Eli hinnoista sai suoralta kädeltä vähentää 20% ja kaksi nollaa. Ja siltikin hinnat olivat oikein edulliset johtuen vissiin pienestä lamasta, johon Japani on arvonlisäveron noston johdosta luisunut. Ketjuravintolassa ison ruoka-annoksen saa helposti 4-5€:lla ja marketeista voi ostaa ruoka-annoksia parilla eurolla. Kalliita ovat hedelmät ja kasvikset, kotimaisia raaka-aineita lukuunottamatta. Salaattia saattaa Japanissa todella alkaa kaivata, samoin kokojyväisiä leipiä. Kerron edullisesta syömisestä myöhemmin lisää, mutta kaikenkaikkiaan Suomalainen tuntee olonsa Japanissa rikkaaksi. Varsinkin, kun käyttöbudjetti on runsas ja etukäteen säästetty. Pihistellä ei tarvitse, mutta käytännössä se on melko helppoa.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Kolmen kopla ja kuvitteellinen verolaskelma

Asiaa hyvissä määrin tutkineena, täytyy sanoa, että sivutoimista yrittäjää tuetaan kyllä Suomessa ihan mukavasti. Tai käytännössä ei tueta, vaan jätetään verottamatta kuoliaaksi. Toki samaiset verohelpotukset voivat aiheuttaa sen, että yritystoiminnan kasvattaminen taas on kallista puuhaa.

Edellisessä postauksessani kerroin yritystoimintani kolmen ensimmäisen kuukauden tuloista. Nämä ovat ajastettuja postauksia, joten en vielä tiedä, syntyykö kommentteihin keskustelua yrittäjän maksamista veroista ja eläkevakuutuksesta. Haluan kuitenkin tuoda ilmi, että olen ottanut nämä seikat huomioon yritykseni tuloja tarkastellessani.

Kiinteiden ja juoksevien kulujen lisäksi yrittäjän on omalla kohdallansa huolehdittava kolmesta tärkeästä velvoitteesta. Niitä ovat:

  • Arvonlisäverovelvollisuus
  • YEL-yrittäjän eläkevakuutus
  • Tulovero
Kun tulot ovat tarpeeksi suuret, tämä kolmikko napsaistaan pois kaikesta, mitä yrittäjä tienaa. Vaikka verot ovatkin aina raskaita kantaa, on näihin kuitenkin olemassa helpotuksia. Jos olet vain sivutoiminen yrittäjä ja tulosi ovat hyvin pienet ja mahdolisesti menosi vielä isommat, et maksa välttämättä näistä mitään. Kerrataanpa muutamia tulorajoja, joiden alle jäädessä tämä kolmikko ei yrittäjää kiusaa:


  • Arvonlisäverovelvollisuus: Kun liikevaihto on yli 10000€ vuodessa
  • YEL-yrittäjän eläkevakuutus: Kun työpanoksesi arvo on vuodessa yli 7645,25€:n
  • Tulovero maksetaan voitosta. Eli tuloista vähennetään ensin menot, ennen kuin tuloveroa maksetaan.
Tuloveroa olisi tietenkin mukava päästä maksamaan, koska sehän tarkoittaisi, että tuloja on enemmän kuin menoja. Yritystoiminnan alussa on kuitenkin hankittava oikeat työvälineet, joten menot saattavat ylittää tulot. Tällöin yrityksen arvo ja omaisuus karttuvat ilman, että maksat välissä veroja. 

YEL-vakuutus on oikea piikki yrittäjän lihassa. Sitä kun alkaa maksaa niin maksulaput tulevat joka kuukausi täysin riippumatta siitä, mitä yrittäjä on todellisuudessa tienannut. Vakuutuksen voi vähentää verotuksessa menona, mutta muuta hyötyä siitä ei sivutoimiselle yrittäjälle olekaan. Minullahan on sairasvakuutus ja eläkevakuutus päätoimisesta työstäni! Työtulo arvioidaan siitä, minkä verran yrittäjä tienaisi samalla työpanoksella toisen leivissä. Tästä syystä pidän kirjaa tehdyistä työtunneista, jotta voin laskea paljonko olisin tienannut työtä tehden palkollisena. Palkollisen palkkahan on aina pienempi, mitä yrittäjä laskuttaa, joten tuo raja on melko joustava. Esim. jos laskutan itse 40€/tunti, maksaisin palkalliselle samasta työstä vaikkapa vain 20€/tunti. En usko YEL:iin, mutta jokainen saa toki itse muodostaa siitä oman mielipiteensä ja maksaa niin paljon kuin haluaa. 

Arvonlisäverovelvollisuudessakin on ns. alarajahelpotus. Vaikka olisit kerännyt ALV:ia, mutta liikevaihto jäisi alle 10k€:n saa yrittäjä maksetut alvit veronpalautuksena takaisin. Näkisin, että ALV:ia kannattaa joka tapauksessa kerätä (eli hakeutua vapaaehtoisesti arvonlisävelvolliseksi), koska tällöin yrittäjä voi tienata vuodessa 12400€ ja välttyä silti maksamasta arvonlisäveroja. Jos yrittäjä ei ole arvonlisäverovelvollinen, voi hän tienata korkeintaan 10000€ vuodessa. Tämän rajan ylitettyään hän onkin vaikeuksissa, kun alvit on maksettava takautuvasti koko summalta, vaikka hän ei olisi niitä asiakkailta kerännytkään. Huom! Alarajahuojennuksen ansiosta takaisin saaduista alveista on maksettava tulovero. 

Loppukevennykseksi tein vielä täysin kuvitteellisen verotaulukon siitä, paljonko minun pienistä tuloistani jäisi käteen JOS ensimmäistäkään näistä helpotuksista ei olisi olemassa. Ts. tienaamistani rahoista otetaan ensin päältä pois 24% arvonlisäveroa, sen jälkeen vähennetään kuukausittainen 120€:n minimisumma YEL-vakuutusta (tässä tapauksessa 3kk) ja lopuista vielä lisäverokortin mukainen tulovero 30%, josta ei ole saanut tehdä ensimmäisiäkään menovähennyksiä! 


Toistan nyt vielä: Tämä taulukko on täyttä satua! Kuudesta ja puolesta sadasta jäisi yritystoiminnan kulujen maksuun 93€ :D Eipä taitaisi pienimuotoinen yritystoiminta kannattaa ilman näitä helpotuksia.