perjantai 15. huhtikuuta 2016

Leipä on pyhä lehmä

Seuraava lukemani sijoituskirja vaatii hieman pidemmän käsittelyajan, joten kirjaperjantain sijaan saattekin yhden ylimääräisen postauksen tälle viikolle. Ensiviikolla jatkamme kirjaperjantain arvosteluja normaaliin tapaan.

***********

Kypsyttelin ajatusta blogini julkaisuksi ja lähdin sen perusteella etsimään hieman enemmän tieto internetin ihmemaasta. Löysinkin etsimäni, mutta samalla törmäsin myös sattumalta Pyhään Lehmään.

Pelle Peloton on hyödyttömän puuhastelun innokas mestari.
Välillä hänkin tosin onnistuu, mutta rikastumaan ei pääse koskaan.

Talousasioissa me naiset rakastamme näpertelyä, pennin venytystä, senttien pyörittelyä ja nuukailua. Tämä ei ole millään tavalla väärin ja lähtökohdat tällaiselle käytökselle on istutettu meihin luultavasti jo silloin kun ensimmäinen esi-esi-äitimme muuttui kahdella jalalla seisovasta kädellisestä tehokkaaksi keräilijäksi. Ruuan keräily, valmistaminen ja käsityöt ovat meillä syvällä selkärangassa ja eritoten leivän leipomisesta itse näyttäisi kasvaneen jo aiemmin mainitsemani pyhä lehmä, johon ei saa kajota.

Tällä viittaan nyt kahteen aivan erinomaiseen, joskin naisen näkökulmasta esimerkkeihinsä kompastuvaan blogikirjoitukseen:

Marttojen säästövinkit ovat vaarallisia - Tarkan markan blogi
Oletko pelkkä säästönäpertelijä - Saiturin blogi


Molemmilla teksteillä on sama sanoma: Jäämmekö näpertelemään liiaksi pienten säästökohteiden, kuten leipomisen, kestositeiden ja porkkananviljelyn kanssa ja unohdamme suuret rahasyöpöt, joihin puuttumalla voisimme todella vaikuttaa omaan talouteemme?

Nämä julkaisut kertoivat juuri sen, mistä olisin omassa blogissani halunnut teille kirjoittaa, mutta onnekseni en näin tehnyt ilman taustatutkimusta. Sillä julkaisujen saamat kommentit ovat jotakin todella hämmästyttävää luettavaa.

Kanssasisaret! Itsepaistetun leivän taakse ei pidä piiloutua!

Kaikenlainen leipominen, perheen kanssa puuhastelu ja käsityöt OVAT tärkeitä niin henkisesti, sosiaalisesti, ekologisesti ja ties miltä kantilta katsottuna. Mutta jossakin ovat nyt piilossa ne todelliset säästökohteet, joihin olemme niin valtavan haluttomia puuttumaan. Mitä ne ovat?

Yksinhuoltajan selviytymisblogissa pyrin kertomaan taloudenhoidon suurista linjauksista, jossa ei pelata senttien kanssa vaan pyrkimyksenä on säästää vähintään kymppejä, mieluummin satasia tai tuhansia. Tällaisia säästökohteita ovat esimerkiksi asumismuoto, vakuutukset, työmatkat, velkaraha ja palvelumaksut. Myös itseopiskelu ja -kehitys ovat toimia, jotka maksavat itsensä takaisin. Suuret linjat on laitettava kuntoon ennen, kuin jatketaan talouden tukemista näpertelyllä. Sentivenytys itsessään ei ole pahasta, saahan siitä nopeammin ja ehkä konkreettisemminkin hyvän mielen ja tunteen, että nyt on tehty jotakin oman talouden eteen. Mutta matkalla vaurauteen on parempi pysyä keskikaistalla, eikä hairahtua sivupoluille.

Taloyhtiön metallinkeräysastiasta ongittuja tölkkejä, joilla allekirjoittanut rikastui puolessa tunnissa 40€:n verran.
Vakaaksi tulonlähteeksi näistä tuskin on, mutta onnenpotku sai aikaan hyvän mielen. 

6 kommenttia :

  1. Jälleen kerran on todettava, että osui ja upposi :D Huomaan olevani juuri mainitsemasi itsepaistetun leivän taakse piiloutuja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höpö höpö, sinulla jos kellä on talouden ohjakset tiukasti hyppysissä! :)

      Poista
  2. Luulen kovasti, että tuon turvaan piiloutumisen takana on osaltaan myös vanha kunnon kognitiivinen dissonanssi, joka muutenkin iskee vastaan oman talouden ja ylipäätään elämän osa-alueilla ihan koko ajan.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Kognitiivinen_dissonanssi

    Muissa se on yleensä helppo nähdä. Mutta itsessä ei, kun se "näpertely" tässäkin esimerkissä tuntuu pitkälle järjelliseltä ja se on helppo itselle perustella. Sen avulla olohuoneen virtahepo ei tule liian todelliseksi.

    Useimmiten henkisen muutoksen, uskomuksien ja tapojen muuttaminen on niin kovan tuskan takana, että ensimmäinen reaktio on yleensä jotenkin suojautua tuolta muutostarpeelta. Noiden blogijuttujen yhteydessä se sitten tulee esiin lillukanvarsiin takertumalla.

    Kyllä siihen itsekin haksahtaa paljon, mutta se on nykyään helpompi tunnistaa. Jää selittelyt ja ajanhukka muutosten edessä vähemmälle. Tai sitten vaan päätyy hyväksymään avoimesti sen todellisuuden että on vaan liian laiska tekemään jollekin asialle jotain :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrassaan miellyttävää analyysiä ihmismielen saloista, Saituri! Jos minusta ei olisi tullut se, mikä minusta tuli, niin olisin saattanut ryhtyä psykologiksi. Aihe kiinnostaa kovasti ja koskaan en ole katunut, että luin lukiossa läpi kaikki tarjolla olevat psykologian kurssit. :)

      Poista
  3. Mainiota pohdintaa! Säästönäpertely on jotenkin niin palkitsevaa.. mutta lopulta vain näpertelyä. Tai siis, toki pienistä puroista kertyy isoja summia pitkässä juoksussa, mutta oleellisempaa olisi keskittyä mihin sijoittaa, millä tuotolla, jne. Tässä ehkä tulee esille se säästäjän ja sijoittajan ero, vaikka toki roolit menevät välillä päällekkäin :)

    VastaaPoista
  4. Niin.. itse tässä kituutellut useamman vuoden onnettomien tapahtumien seurauksena. Jotenkin siitä saa elämänhallinnan tunnetta, kun pihistelee ruuasta ja päivittäisistä menoista. Ja isommat asiathan ne pitäisi saada kuntoon.

    VastaaPoista