keskiviikko 3. elokuuta 2016

Rakkaan mummolan pelastaminen



Kesämummolaksi kutsuin pienenä Pohjanmaalla sijaitsevaa taloa, jonka isovanhempani olivat lunastaneet itselleen iso-isovanhemmiltani. Talo oli melko tyypillinen kaksikerroksinen rintamamiestalo metsän keskellä, mutta vuosien saatossa vaarini on remontoinut talon läpikotaisin: Siihen on rakennettu lisäsiipi, autotalli ja piha on tasoitettu. Eläkkeelle jäätyään isovanhempani muuttivat Etelä-Suomesta kesämummolaan ja niin siitä tuli ympärivuotinen mummola, jossa vietin kaikki lapsuuteni ja nuoruuteni kesät ja usein muutkin lomat.

Vaikka tuo pieni kunta pohjoisessa sijaitsee monen ajotunnin päässä, on paikka minulle hyvin rakas. Hiljalleen on tullut aika, jolloin talon kohtalo sukupolvenvaihdoksessa tulisi ratkaista. Jääkö talo suvulle, yhdelle sen jäsenistä vai myydäänkö se kokonaan. Äitini lisäksi perijöinä on kaksi tätiäni, joista jokainen toivoisi talolle eri kohtaloa. Meidän perheemme haluaisi lunastaa talon itselleen, yksi tädeistä kannattaa yhteisomistajuutta ja toinen talon myymistä

Mummuni on jo poistunut tästä maailmasta, mutta vaarini asuttaa taloa vielä. Hänen kuntonsa on kuitenkin jo käynyt heikommaksi ja on selvää, ettei hän pian enää suoriudu suuren omakotitalon, pihan ja metsänhoidon vaatimuksista. Jo nyt hän saa ystäviltä apua mm. pihatöihin. Hänen lapsensa ja me lapsenlapset (sekä lapsenlapsenlapset) taas asumme kaikki pääkaupunkiseudulla. Ratkaisu pitäisi luultavasti keksiä pian, sillä asia saataisiin ehkä riidattomimmin sovittua vaarin ollessa vielä elossa.

Tässä kohtaa nousee oleelliseen asemaan raha ja meidän lasten varallisuus. Kenellä on varaa ja haluja lunastaa talo itselleen muilta? Yhteisomistus olisi kaikkein edullisin vaihtoehto, mutta se tuo mukanaan omat ongelmat mm. kuinka kulut talosta jaetaan: kristillisesti tasan vai käytön mukaan? Osallistuvatko kuluihin myös lapsenlapset, jotka mummolassa saattaisivat vierailla. Jne.

Minäkin olen yrittänyt varautua auttamaan rahallisesti äitiäni, jos hän päätyy talon lunastamaan. Uskoisin, että myös veljeni on halukas osallistumaan. Varautumisesta huolimatta toivoin tosin, ettei tämä olisi aivan vielä tullut näin ajankohtaiseksi ja toki toivon edelleen, että vaari elää vielä pitkään. Mummolan pelastaminen on yksiä tärkeimpiä syitä, miksi haluan varallisuuttani kasvattaa. En toista yhtä tärkeää rahankäytönkohdetta juuri keksi.

Onneksi kiinteistöjen hinnat tuolla alueella eivät ole mitenkään kovassa noususuhdanteessa. Talolla itsellään ei, kunnostaan huolimatta, ole paljoa arvoa, mutta tilaan kuuluu myös jonkin verran metsää. Meistä kukaan ei metsänhoitoa taida, joten osana ratkaisua lienee metsien myyminen. Vaari on itsekin säästänyt rahaa, jotta perinnönjaossa yhdelle jäisi talo ja muille sopivasti käteistä. Hänen suurin toiveensa on, että talo pysyisi suvussa.

Vaikka vaarin perintö ei vielä koskekaan minua, olen valmis lunastamaan osakkeeni käteiseksi tai ottamaan lainaa, jos talo muuten joutuisi myyntiin. Omankin asuntoni haluaisin mahdollisimman nopeasti velattomaksi, sillä osuus omakotitalosta nostaisi myös omia juoksevia kulujani. Tässä auttaisi suunnattomasti, jos kotini olisi velaton ja lyhennykseen menevä raha käytettävissä muihin kuluihin.

5 kommenttia :

  1. Kannattaa pohtia talon siirtoa yhden sukupolven yli ja säästää näin yhdet perintö verot. Metsän hoitoon saa apua paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä ja metsää voi ajatella sijoituksena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. missään nimessä ei kannata lähteä yhteisomistajuuteen, ihmisten tarpeet ja halut sijoittaa rahaa/aikaa poikkeavat ja 100-varmasti jollekkin tulee paha mieli. Perikunta on vihonviimeinen "yhtiömuoto" hoitaa yhtään mitään, siinä kun kaikki pitää tehdä yksimielisten päätösten mukaan. Ts jos mökissä katto vuotaa, niin yksi osakas voi estää sen korjaamisen tyhmyyttää, kusipäisyyttään tai muun syyn takia. Esim omalla kotitilallani ei tehty yhtään mitään 5v aikana kun siskoni harasi kaikkea vastaan ihan vaan kusipäisyyttään. Nyt saimme sukupolvenvaihdoksen tehtyä ja tilan omiin nimiini. Ekana vuonna raivautin kaikki taimikot ja teetin kasan ennakkoraivauksia harvennuksille ja tulevaisuuden päätehakkuu lohkoille. ~10ke meni siihen. Toisena vuonna teetin 16ha ensi ja kakkos harvennusta jotta sain metsän parempaan kasvukuntoon, työ makseli ~20ke mutta puuta tuli tien varteen noin 50ke arvosta.

      sakkuli

      Poista
    2. Kiitos kommenteista! Koska talon lunastamisessa rahaa tulisi olla reilusti muille jaettavaksi, on metsät luultavasti järkevintä myydä. Tätini ovat joka tapauksessa enemmän rahan kuin sijoitusten perään.

      Sakkuli, kiitos kun kerroit omasta kokemuksestasi. Olemme äitini kanssa hyvin pitkälle samoilla linjoilla siinä, ettei yhteisomistus tulisi onnistumaan. Se olisi luultavasti pelkkää tappelua vuodesta toiseen ja talo saattaisi siinä kärsiä. On kiinnostavaa kuulla, että metsästä voi kuitenkin tienata noin hyvin - tosin on nuo kulutkin melkoiset...

      Poista
    3. Joo kolhoosihommat kannattaa unohtaa samantien. Itsellä kokemusta 4 omistajan mökistä. Riitaa tuli siitä kuka käyttää ja koska. Myöskin kuka maksaa kustannukset. Osa käytti osa ei ollenkaan. Osa raahasi mökille ties mitä kaverin kaverin kaveria. Sitten kun tuli remonttien,rannan siivoomisen ja niittämisen aika ei ketään tuntunut kiinnostavan. Käyttö väheni, hieno tontti metittyi ja mökki alkoi menemään huonoon kuntoon. Onneksi 2 muulla omistajalla iski velkojen takia äärimmäinen rahapula päästiin siitä eroon. Sinäänsä harmittaa oli sellainen mökki+ranta, että tuollaisia ei enää mistään saa tai täytyy maksaa itsensä kipeäksi.

      No yhdestä oppineena voin sanoa, ettei koskaan enää. Nimenomaa tuo rahan ja ajan sijoittaminen mistä edellinen puhui kusee. Vaikka alussa tuntuisi, että tullaan hyvin toimeen ja homma pelaa niin ennemmin tai myöhemmin tulee harmaita hiuksia ja päänsärkyä.

      Poista
  2. Yksi tapa olisi että merkataan rehellisesti tunnit ylös ja niistä maksetaan esim 10e/h, vuoden lopussa sitten osakkaat tuovat kuitit ostetuista tarvikkeista ja tunneista ja tasataan tilit. Hirveäksi säätämiseksi toi menee ja tuolloinkin joku kitisee kun joku tekee kauhean tilin samalla kun itse ei ole viitsinyt tehdä mitään.

    Suuri riski tossa on myös se, että lähimpänä asuva/aikaan saavin tyyppi saa kaiken vastuun ja puuhastelun niskaansa ja muut tulevat vain lomailemaan hänen kustannuksellaan. Yks tuttu kertoili että tollasen kolhoosimökin hoidosta sai keskimäärin kiitokseksi "Et oo sitte ruohookaan ajanu täällä" tyylisiä kommentteja (mökillä ei ollut ruohokonetta, mutta tottakai tutun olisi pitänyt oma kone roudata mökille ja ajaa ruoho jotta se ei olisi häirinnyt kaupunkilais sukulaisten silmää).

    VastaaPoista