Mistä olen joutunut luopumaan?

Olen toki säästänyt rahaa jo hyvän aikaa ja aina välillä pohdiskelen, olenko joutunut luopumaan tuona aikana jostakin tähdellisestä. Yleisesti ottaen pidän elämääni hyvin rikkaana, antoisana ja onnellisena. Tämä siitäkin huolimatta, että kuukausittainen käyttörahani on melko vaatimaton ja kustannan sillä myös kaikki tyttäreni kulut.

Jotakin listatakseni voisin sanoa, että seuraavista raharei'istä olen kyllä säästänyt:

- Meikit, vaatteet ja kauneudenhoito: Allergian takia en juuri meikkaa ja vaatteet käytän yleensä loppuun asti. Koetan kuolemaksenikin välttää ostamasta yhtään vaatetta, jota katuisin myöhemmin tai jota en käyttäisi yhtä kertaa useammin. Pitkä tukka ei juuri kampaamokäntejä tarvitse ja värikin on oma.

- Uusi auto: Autoni aion käyttää loppuun asti. Se on ulkoa ja sisältä jo melko rouhea, mutta toiminut luotettavana kumppaninani jo monen vuoden ajan. Tarkkaa vertailulaskelmaa en ole tehnyt, mutta uskoisin, että myös käyttökustannuksiltaan se pesee uudemmat autot, jotka on huollettava merkkikorjaamoissa. Myös vakuutus on superedullinen. Uutta autoa olisi varmasti ihana ajaa ja pönkittäisi se mukavasti egoakin, mutta en ole valmis upottamaan siihen niin paljoa rahaa, kuin ostos vaatisi.

- Uusi puhelin ja tabletti: Minulla on iPhone 4s ja se toimii neljän vuoden iässä edelleen loistavasti. Uusi iOS 10 on ensimmäinen käyttöjärjestelmäpäivitys, jota puhelimeeni ei voi enää ladata. On se jo hieman hitaaksikin käynyt, mutta aion käyttää puhelimen aivan loppuun. Tabletin, iPad 3:n, olen ostanut halvalla käytettynä ja siinä on pari säröä näytössä, mutta toimii silti vielä hyvin ja nopeasti. Ohjelmistotuki näille laitteille näyttäisi olevan noin viiden vuoden ajaksi ja sen jälkeen ne toimivat niin pitkään kuin toimivat. Tyttärelle haluaisin myös ostaa Applen puhelimen, mutta aluksi kokeilemme jotakin halvempaa kännykkämallia. Koululaisen puhelin kun saattaa jäädä lyhytikäiseksi muistakin, kuin vain teknisistä syistä.

- Matkustelu: Minun tekisi mieli listata matkustelukin tälle listalle, mutta tilaisuuksia ulkomaanmatkoille näyttää tulevan enemmän kuin minulla on halukkuutta lähteä. Olen mieluummin säästänyt nämä rahat. Mummolan osto voi kuitenkin tarkoittaa, että unelmieni japaninmatka siirtyy kauemmas tulevaisuuteen. Saa nähdä.

-Tarjoaminen: Tämä ominaisuus minussa häiritsee ehkä eniten itseäni. En juuri kylvä rahaa ympärilleni. En osallistu keräyksiin, lahjoita rahaa hyväntekeväisyyteen (teen mieluummin itse hyväntekeväisyystyötä), vie ystäviä syömään ulos ja harvemmin kestitsen ihmisiä kodissamme. En juuri leivo myyjäisiin/työpaikalle enkä varsinkaan lahjo opettajia. Osittain omasta tahdostani, osittain pakosta olen tässä mielessä melko pihi. Pienillä eleillä koetan olla arjen keskellä anteliaampi, mutta joskus vielä toivon tämän luonnistuvan minulta vaivattomammin. Tällä hetkellä annan läheisilleni mieluummin aikaani ja apuani kuin rahaa.

- Haihatukset: Intouduin suunnittelemaan tytön huonetta uusiksi. Sinne tarvittaisiin suurempi  vaatekaapisto ja uusi sänky. Kävin jo Ikeassa asti etsimässä sopivia kalusteita, mutta huolellisen suunnittelun jälkeen loppulasku yllätti minut ja pisti nuukuusvaihteen päälle: Kaapisto 550€, sängynrunko 200 ja patja 150 = n. 900€! Hetken epätoivossa mietin jo osamaksusopimuksiakin, mutta lopulta järki voitti: Miksi maksaisin korkoa rahasta, joka minulla jo on säästössä? Ja miksi tuhlaisin vaivalla mökkiin säästämäni rahat kalusteisiin? Voin joko säästää summan kasaan pienissä erissä tai käyttää yhden kuukauden säästösumman tuohon kohteeseen, jos matkan varrella eteen ei tule edullisempia tai jopa ilmaisia ratkaisuja kalusteongelmiin.

Kalliista asioista luopuminen ei tunnu ollenkaan niin pahalta, kun vähäiset käyttörahansa kohdistaa sellaisiin kohteisiin, joista todella nauttii. "Arjen luksuksen" ei todellakaan tarvitse maksaa maltaita. Lisäksi hintojen/tuotteiden vertailu on yksi osa hauskuutta. Säästämisestä huolimatta en ole luopunut:

- Ulkona syöminen: Olen kyllä selvästi vaihtanut roskaruuan oikeisiin ravintoloihin (varsin hyvä muutos!). Jos ennen kävin mäkkärissä/pitsalla useamman kerran viikossa niin nyt käyn mieluummin yhden kerran kunnon sushilla. Makuelämykset ovat lähellä sydäntäni ja laajasta valikoimasta on helppoa löytää edullisempia, mutta silti loistavia vaihtoehtoja.

- Viihde-elektroniikka: Vaikka puhelimeni ja tablettini ovat vanhoja ne ovat kuitenkin omasta mielestäni ladukkaat ja ostettaessa ne olivat juuri sellaiset, kuin halusin. Olen muutenkin aika sucker, mitä tulee viihde-elektoroniikkaan. Rakastan kaikkia kojeita, jotka tekevät median nauttimisesta helpompaa tai kätevämpää. Haluan omistaa laadukkaita laitteita, jotka kestävät kauan käytössä, eikä niitä tarvitse olla jatkuvasti vaihtamassa uuteen. (Psst! Chromecast tuli taloon miehen mukana ja mikä ihana lisälaite se onkaan taloudessamme!)

- Urheilu: Varusteita lukuunottamatta juoksu ja pyöräily on ilmaista. Koska näitä lajeja on mukavaa harrastaa keväästä syksyyn, olen pitänyt salilla käymisestä taukoa. Nyt syksyn tullen miehelläni loppui aiempi jäsenyys hänen salillaan ja päätimme kokeilla salilla käymistä yhdessä. Oma tarkoitukseni on käydä salilla lähinnä talvikuukausina ja se asetti hieman haasteita salin löytämiseksi - suurin osa saleista velvoittaa vuoden jäsenyyteen, jos haluaa pitää kuukausimaksun edes jotenkin järkevänä. Ostimme ensialkuun 10 kerran kortin kunnan salille ja voi pojat, että tuo sali onkin räyheä! :D En tiedä onko vankiloissakaan yhtä rustiikkista meininkiä! Pääasia kuitenkin on, että vapaapainoja on reilusti, emmekä maksa turhaan spinninglaitteista. 10 kerran kortti maksoi 45€ ja meidän vauhdillamme se kestää 5 viikkoa. Syksystä kevääseen harjoittelu tulisi maksamaan noilla korteilla 270€. Kortti koko vuodeksi ei itse asiassa olisi paljoa tuota kalliimpi.