Eilen alkoi kyllästyttää...
Olimme miehen kanssa Prismassa keräämässä jo toisia isompia ostoksia saman viikon sisään. Periaatteeni "yhdet isot ja kahdet pienemmät ostokset viikossa" tuntui unohdetulta, samoin toinen periaatteeni "Lidl on edullisempi", kuten myös vähemmän tärkeä "ei makarooneja arkiruuan sekaan".
No, meille oli sitten tulossa tonnikalapastaa ja jokin hieno nuudelikanahässäkkä ja ostoskorini sen kuin täyttyi ja täyttyi. Tytöllekin piti ostaa välipalat kouluaamuille ja oikeastaan ihan kaikki oli kotona loppu. Emme olleet jaksaneet Lidlille asti kävellä ja isänpäivänä muutenkin se olisi saattanut olla kiinni. Keskiviikkona ostetut ostokset maksoivat Prismassa pöyristyttävät 45€ ja nyt oli taas tulossa täyslaidallinen kassatytön piiputeltavaksi.
Alkoi suututtaa. Ja kyllästyttää.
On raskasta stressata aina rahasta ja ruuasta ja jopa minua se saattaa välillä väsyttää. Tehty ruoka ei koskaan riitä kuin illaksi ja seuraavaksi päiväksi evääksi ja jos ei joka päivä jaksa ruokaa laittaa niin sitten tulee taas nuudelikeitto/puuroillallinen. Tykkäämme puurosta ja nuudeleista, mutta suututti silti. Nekin ovat sitä samaa hiilihydraattihötöä, jota ideaalisti välttelisin. Ja lisäksi kunnon niukisteluruokaa.Katselin valtavia ostoskärryjä, joita jotkut pariskunnat työnsivät. Siellä oli kyllä kyydissä ihan kaikkea ja yltäkyllin. Varmasti monen sadan euron arvosta ruokaa ja käyttötavaroita siihen lisäksi. Henkinen paine siitä, että minun pitäisi itsekin ostaa niin paljon alkoi nostaa hikikarpaloita jo muutenkin kuuman talvitakkini alla. Sitä voisi vain nakella ostoksia kärryyn ja kotona olisi loputtoman paljon herkkuja syötäväksi. Kuinka ihanaa elämää se olisikaan?
Sitten mietin, kuinka rahani eivät millään riittäisi sekä isoihin ruokaostoksiin että ankaraan säästämiseen. En koskaan pääsisi tavoitteisiini lavealla rahankäytöllä ja jo nyt ruokakorissani oli kaikkea hyvää niin itselle kuin tytöllekin. Muroja, omenalörtsy (-30%), myslijugurtti, hiilihappovesipullo...
Järki ei kuitenkaan aivan vetänyt vertoja kyllästymisen tunteelle ja niin taapersin korini kanssa kassalle melko pahalla tuulella. Teki mieli äyskiä jollekulle, mutten keksinyt että kenelle sanoisin ja mitä. Kassahihnalle latasin oman osuuteni kahdesta isosta ruuasta, muutaman hautakynttilän isälle ja tytön välipalat.
Loppusumma: 17€
Oloni parani heti, kun näin loppusumman. Mies oli sittenkin valinnut suht edulliset ruuat ja korillinen ruokaa ei tällä kertaa ollutkaan satumaisen kallis tai sitten makuni vain on halpa. Tälle kuulle on ruokarahaa vielä reilu 80€ jäljellä, tankki on täysi ja päiviä enää kahdeksan. Kävimme tytön kanssa elokuvissa ja miehen kanssa alkukuusta ulkona syömässä. Ihan hyvinhän meillä oikeasti menee ja kaikkea on, mitä elämässä tarvitaan.
Mutta kyllä. Minuakin joskus aina kyllästyttää säästäminen ja ostosten tarkkailu.
Kyllä kyllästyttää!
VastaaPoistaTunnun ajattelevan että tämähän on vain väliaikaista jonkin etapin saavuttamiseen saakka, vaikka etapin jälkeen tulee seuraava ja sitä seuraava jne. Silloin tällöin tämä illuusio puhkeaa ja iskee ahdistus, että tätäkö mun loppuelämä tulee olemaan?!?! Ja siitä seuraa niitä tuhlauskausia, joiden jälkeen huomaa ettei se ollut sen arvoista ja on helpotuskin palata "kituutteluun".
Eräs tuttava kerran ihmetteli kuinka tulen näin vähällä toimeen. Luuli että valehtelen. Kerroin, että vuosia sitten oli tilanne kun piti tulla 70 eurolla toimeen koko kuukausi. Siihen tuttava nauroi, että hänellä menee yhdellä kauppareissulla ainakin 70 euroa ja 500 metrin päässä sijaitsevaan kauppaankin hän menee autolla... Niin. Sen jälkeen tuttava oli sitä mieltä että ei näillä palkoilla mitään voi säästää eikä pahemmin asuntoja ostella.
Niin... Sen jälkeen kituuttelin jo mielelläni.
Nimen omaan tämä tunne, että "vastahan minä viime kuussa kituuttelin viikkoa ennen tukia ja nyt ollaan tässä taas". Aina se niukempi viikko tulee uudelleen ja uudelleen. Ne kaksi pulleampaa, palkanjälkeistä viikkoa vain katosi jonnekin ja taas odotellaan rahaa saapuvaksi. Ja katsellaan, kun muu maailma kantaa rahansa kauppaan.
PoistaMinulla oli juuri tällä viikolla vähän vastaava kokemus. Tuttava tuskaili korkeiden vuokrien kanssa, mutta omaankaan säästäminen ei ole mitenkään mahdollista. Heidän perheessään kaksi töissä käyvää aikuista eikä yhtään lasta. Vaikea kuvitella, ettei jaetun vuokran jälkeen jää kahdesta palkasta mitään säästöön, että saisi joskus ostettua sen oman asunnon... En sitten viitsinyt siihen kommentoida mitään, ettei tuttava pahoittaisi mieltään.
Kun oikein kyllästytää ja se tavoitteen saavuttamisen ajatuskaan ei auta, niin täytyy sitten kokeilla muistella sitä pahan olon fiilistä joka seuraa tuhlailukautta. Myös pienten välitavoitteiden asettaminen ja juhlistaminen jollakin kivalla motivoi.
VastaaPoistaJuurikin näin Megi! Onneksi kyllästymisen tunteeni meni aika nopeasti ohi ja luulen, että pian olen taas intoa täynnä, mitä säästämis- ja sijoittamisasioihin tulee. :)
PoistaOmeletti on myös hyvä ja nopea arkiruoka, sekaan voi pistää esim. kinkkua, juustoa tai kasviksia. On edullista ja kivaa vaihtelua hiilareille :)
VastaaPoistaKiitos vinkistä anonyymi! Enpä olekaan omeletteja tehnyt vähään aikaan vaikka ennen harrastin niitä useinkin. Tykkään jatkaa vähän ruokaa kuin ruokaa kasviksilla ja huomaamatta on lihan syönti vähentynyt viimevuosina.
PoistaEi ole hetkeen kyllästyttänyt säästäminen. Johtuu varmaan siitä että teen kerran kuussa katsauksen ja huomaa että varallisuus kasvaa niin säästeleekin ihan mielellään =)
VastaaPoistaVoisin kyllä itsekin laskea tarkemmin kuukaudessa säästöön kertyvän määrän ja vetäistä siitä nopeat hyvänolontunteet. Olen viimeaikoina ihan liikaa keskittynyt siihen menopuoleen.
PoistaJos laskee säästetyn summan + molempien asuntojen lyhennykset niin summa on kyllä ihan mukiinmenevä. :)
Laihduttamisessa on cheattipäiviä, niin miksei sitten säästämisessäkin?
VastaaPoistaVaikka elää tiukalla budjetilla, niin ei kannata elää liian niukasti, ei elämä saa pelkkää penninvenytystä olla :-)
Ota tavaksi parin kuukauden välein tuhlata pieni summa johonkin "turhuuteen". Vaikkapa hienoon 5 ruokalajin (kotona tehtyyn) ateriaan valkoisine pöytäliinoineen. Eipä sen jälkeen enään haittaa muiden ostokset.
T. Matka_
Hih, kiitos vinkeistä Matka_! Kyllä noita cheattipäiviä tulee ihan tarpeeksi vietettyä niin kuin tuossa lopussa kirjoitin :) Nyt pääsi kyllästyminen iskemään niinä niukkoina päivinä. Se on juuri tämä viimeinen viikko ennen tukien saapumista, kun on budjetti kaikkein tiukimmillaan. Sen jälkeen jo helpottaa. Kun palkka tulee, otan varmasti rennommin, kuten tämänkin kuukauden alussa otin.
PoistaSiinä olet kyllä ihan oikeassa, ettei "arjen luksuksen" tarvitse kyllä edes olla mitään kauhean kallista. Itse tehty, mainio illallinen ajaa jo asian hyvinkin!
Koen säästämisen olevan helppoa, kun minulla on vielä vaihtoehtoja ja teen sen vapaaehtoisesti. Olen oppinut nauttimaan kahvikupillisesta kotiarjessa ja täytyy tunnustaa, että nautin jopa arkiaskareista. Mikähän vika mussa on, että olen elämän flowssa vaikkei mitään tapahdu.
VastaaPoistaTerv. Entinen yksinhuoltaja
Suurimmaksi osaksi ajasta itsekin nautiskelen juuri näistä pienistä elämän iloista, kun pakottavaa tarvetta niukkuutteluun ei ole. Näitä kyllästymisiä on onneksi todella harvoin!
PoistaIloisia iltapäiväkahveja sinulle jatkossakin Entinen yksinhuoltaja! :)
Useinkin. Mutta useammin kyllästyttää puoliskon tuhlaaminen kauppareissuilla, kun hän suhaa yksinään kauppaan ilman minkäänlaista suunnitelmaa.
VastaaPoistaNo voi kyllä. Mutta ehkä useamminkin ihmettelen miten muilla riittää rahaa kaikkiin menoihinsa. Paristakin tutusta tiedän, että tulot ovat samat kuin minulla, mutta menoja on enemmän. On koira, autolaina, isompi tv, ravintola illallisia jne. Mutta heiltä ei kai jää säästöön paljoakaan.
VastaaPoistaJoskus on meinannut tulla sanaharkkaakin kun yhteinen viikonloppumeno ei ole hinta-laatu uhteeltaan ollut kovin hääppöinen minusta, ja että pienellä järjestelyllä olisi saanut yhtä hyvän halvemmalla. Mutta ei sitä viitsi riitaa haastaa kun näitä ei ole ollut usein. Sama juttu illanistujaisten kanssa, välillä tulee nokan nyrpistelyä kun ei ole ostanut kalleinta merkkiä. Ja väsyttäähän se minuakin kun olisi kiva välillä tuhlata. Toki joissain asioissa otan omia vapauksia ja hassaan enemmän kuin tarvitsisi ihan vain elämän mukavuuden takia. :)
Tuntuu siltä, että ei. Ei kyllästytä koskaan. Säästäminen ja menojen pienuus on itselleni elämäntapa, joka tulee ennemminkin automaattisesti itsestään, kuin että vaivalloisesti jotenkin pinnistelisin.
VastaaPoistaJoskus kyllästyttää, mutta kaverit ja erilaiset tapahtumat yleensä pitävät huolen, että "cheattia" tulee vähän liiankin usein... enkä jaksa nillittää. Luotan siihen, että perusarjen suunnittelu pelastaa loppuviimein.
VastaaPoistaMeillä 7 hengen ruokaostokset ovat kuukaudessa noin 900e. Tekee siis 4.3e/kk/hlö.
VastaaPoistaMeillä syödään perusruokia, perunaa, riisiä, makaroonia ja niille makkara/nakkikastike, kanacurrykastike, jauhelihakastike, jauhelihamureke, uunilohi, tai sitten keittoja (kana, lohi tai jauheliha). Perunamuussi ja lihapullat, makarooni-tai perunalaatikko...
Ei osteta kuin synttäreille keksejä, sipsejä, limppareita, mehuja. Jäätelö ja karkkia ehkä kerran kuukaudessa.
Elokuvissa käyty... ehkä 5v sitten, ihan vaan että lapsilla on siitä kokemusta.
Olen pienestä pitäen lapsille toitottanut että edellä mainitut on ihan rahan tuhlausta, joten ei meillä kukaan edes kaipaa niitä.
Olen aina ollut nuuka ja minusta se on hyve
Niin, ja ruokaa teen aina kahden päivän ruoan verran kerralla: makaroonilaatikko: 2pss makaroonia ja 700g jauhelihaa tai 2,5kg perunoita ja 2 hk-sinistä makkarakastikkeeseen jne.
VastaaPoista