Sain postissa uudelleen lähetetyn kutsun perunkirjoitukseen ja samalla perunkirjoittajakin vastasi soittopyyntööni. Asiat selkenivät puhelimen välityksellä mukavasti. Setä oli ollut siinä aivan oikeassa, ettei perunkirjasta saa etukäteen luonnosta nähtäväksi, koska kaikki luvut täytetään vasta perunkirjoitustilaisuudessa. Sen sijaan voin sopia sedän kanssa jo etukäteen, minkä hinnan haluan perunkirjaan laitettavaksi oman perintöosani osalta. Perunkirjoittaja yhtyi mielipiteeseeni siitä, että käypä markkina-arvo on paras, eikä summa saa olla liian alhainen. Toisaalta liian korkeaksikaan arvoa ei kannata asettaa, ettei veroa maksa turhaan liikaa.Toisekseen toin esille huoleni jo aiemmin sedälleni annetusta rantahuvilasta. Perunkirjoittaja oli tietoinen tästä lahjoituksesta, muttei ollut saanut siitä lahjakirjaa nähtäväksi. Ehkä setä tuo sen sitten perunkirjoitustilaisuuteen ja se kirjataan osaksi perunkirjaa. Kaiken reiluuden nimissä toin esille myös sen, etten tiedä, onko isäni saanut vastaavasti rahaa, kun sedälle on annettu tuo lahjoitus. Perunkirjoittaja kirjasi nämä tiedot ylös ja luultavasti kysyy asiasta mummultani, jonka pitäisi olla tietoinen näistä seikoista. Näin perunkirjaan tulee tasapuolisesti nämä mahdollisesti ennakkoperinnöksi laskettavat lahjoitukset.
Olen hyvin tyytyväinen käymäämme puhelinkeskusteluun ja voin huojentunein mielin jäädä odottamaan perunkirjaa saapuvaksi postissa, jahka tilaisuus on pidetty. Olin siinä aivan oikeassa, että jos emme olisi esittäneet mitään arviota omaisuuden arvoista, olisi perunkirjoittaja merkinnyt niiden arvot jonkin karkean listahinnan mukaan.
"Perunkirjoittaja yhtyi mielipiteeseeni siitä, että käypä markkina-arvo on paras, eikä summa saa olla liian alhainen." Tässä täytyy muistuttaa, että laki ei salli muuta kuin käyvän markkina-arvon: "Pesän varat ja velat on merkittävä perukirjaan sellaisina kuin ne kuoleman tapahtuessa olivat. Perukirjassa on mainittava myös varojen arvo. (15.6.2007/710)" Kaikki muu on rangaistavaa sakolla tai vankeudella. Siihen, miten uskotut miehet ja ilmoittavat käytännössä menettelevät en osaa ottaa kantaa, koska en alalla toimi.
VastaaPoistaKäytännössä asunnon arvo on omaisten ilmoituksen varassa. Asunnon/auton/minkä ikinä kuntoa ei verottaja eikä perunkirjoittajakaan käy tarkistamassa (kunhan arvo on jollain tapaa realistinen). Asunnon arvoonhan voi suuresti vaikuttaa esim. tehdyt remontit. Kaksi saman ikäistä autoa voivat olla joko huippukunnossa, valmiina romikselle tai jotakin siltä väliltä. Uskoisin, että verottajan kiinnostus herää lähinnä selvästi alueen/merkin/mallin keskihintaa alhaisemmissa arvotuksissa. Liikkumavara voi silti olla useita tuhansia euroja, eikä ammattilaisen arviota edellytetä.
PoistaItse olen tietenkin sitä mieltä, että oikeat hinnat perunkirjaan ja niistä asianmukaiset verot. Perintövero ei ole turhan suuri, kun kyseessä kuitenkin omaisuus, jota ei ole aiemmin omistanut.
Toit oikein huolesi esiin, etteivät isovanhempasi pääse antamaan perintöään sille jolle tahtovat, vaan sinun pitää varmasti saada mitä sinulle mielestäsi kuuluu.. Mitähän sinä olet tehnyt "ansaitsemasi perinnön" eteen? Ja kysypä mummoltasi mitä setäsi on kaikkien näiden vuosikymmenten aikana tehnyt?
VastaaPoistaPerintöoikeus on syntymällä kuitattu :) Kun lapsen tekee niin tämän seikan hyväksyy.
PoistaOlen vähän samoilla linjoilla Anonyymin kanssa. Kannattaako (ja onko edes moraalisesti oikein) edesmenneen viimeistä toivomusta alkaa kyseenalaistamaan rahan takia. Kun näissä kuitenkin on aina suuri riski siihen että menettää välit sukulaisiin.
VastaaPoista